Pulinaa

[theevilone]

Joskus sitä tosiaan toivoo, että osaisi olla vähän kovempi, eikä miettisi asioita liikaa, jotenkin vaan, kun on tottunut olemaan se mikä on, ei välttämättä haluakaan olla jotain muuta, koska on kokenut, että elämässä pystyy nauttimaan monista asioista, jopa pienistä, paljon enemmän, kun kokee olevansa kiltti ja ajattelee (pyrkii ajattelemaan) kaikesta positiivisesti.

Ja kyllähän minä kovakin osaan olla, ei se siitä ole kiinni, en vain halua olla sellainen, ja pyrin välttelemään tilanteita, missä joudun puolustuskannalle tai fyysisiin konflikteihin. En minä nöyristele, vaikka nöyrä osaankin olla, ja sanon kyllä aika kärkkäästi vastaan, mikäli koen epäoikeudenmukaista kohtelua itseäni, tai jotain muuta kohtaan. Olen monesti tapellut ihan fyysisestikin, enkä tilanteita pelkää, mutta en vain halua sen kaltaisiin tilanteisiin, ja pyrin asiat hoitamaan ensisijaisesti sivistyneesti puhumalla. Tämä nyt on jotain tällaista itsensa analysointia, en ole ihan varma meneekö offtopiciksi.

No juu, tarkoitin juuri tällaista poletaan maahan -kiltteyttä. En siis tarkoita sitä että pitäisi olla tappelemassa tai jotain. Ehkä joku kuori jonka voi vetää itsensä päälle tarpeen vaatiessa ja siten olla loukkaantumatta hieman enemmän... Itsekään en - vaikkakin alone olen ;) - pyri tuommoisiin huonoihin tilanteisiin tietoisesti (paitsi niitä ihmissietämyksiä kokemuksien? takia) ja tuo sivistynyt keskustelu on ehkä päällimmäisenä itsellänikin. Se vain, että ei ole oikein aina kaikilla muilla ihmisillä ja sitten huonoja tilanteita pääsee syntymään... Tottakai sitä voi aina itse kävellä pois, mutta joskus hieman hankalaa ja jää sanomaan pahasti toiselle. Tilanteesta riippuen kyllä sitten koittaa toimia siten että voi joko pyytää anteeksi - jos pyytämistä on, tai sitten koittaa olla ajattelematta sitä sitten (tai jotain) ... Aivokatkos... Kuitenkaan tehtyjä asioita ja tilanteita ei saa tekemättömiksi ja niiden kanssa täytyy oppia elämään. Täytyy siksi, etteivät ne enää sitten haittaa Sinua niin paljoa. Katuminenkin on aika turhaa jälkikäteen, kun se ei kuitenkaan sitten mitään muuta. Oppia tilanteista voi aina, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. :)

[Juplin]

Heh... Meninpä sitten taas tänään tähän samaiseen Citymarkettiin.

Kävelin samasta ovesta sisään mistä eilenkin. Ensin luokseni tuli nuori poika, joka halusi myydä minulle jotain joulukalenteria. En ollut halukas sitä ostamaan, mutta kuitenkin kohteliaasti kuuntelin poikaa, ja kysyin kalenterin hintaa. No se oli 7 euroa. Itselläni oli mukana hieman reilu 10 euroa, joten pahoittelin pojalle, joka näytti mielestäni aika surulliselta.

Sen jälkeen näin taas tähän samaiseen keräykseen rahaa keräävän tummaihoisen miehen. Mies oli eri kuin eilen. Kun lähestyin häntä, hän toivotti hieman ontuvalla suomenkielellä: "Hyvää iltapäivää". Kellohan oli kyllä jo noin seitsemän illalla, mutta mitäpä siitä... :)

Ei helvetti, ihan kuin jokin voima olisi vetänyt minua miestä kohti. Kävelin tämän luo ja sanoin jotain, että kyllä minä eilenkin tähän keräykseen rahaa laitoin, mutta laitetaan nyt sitten taas, ja pudotin lippaaseen 50 centtiä. Samassa tajusin miehen ilmeestä, että ei hän ymmärtänyt sanaakaan mitä sanoin. Hän ilmeisesti osasi sanoa suomeksi: hyvää huomenta, -päivää, -iltapäivää ja -iltaa, sekä kiitos, minkä hän edes minuun katsomatta sanoi, kun raha kirstuun kilahti. Tällä kertaa tosin huomasin katsoa mihin rahojani laitoin. Kyseessä oli keräys Afrikan vähäosaisille lapsille.

Olo oli taas jotenkin outo. Menin kahville Arnoldsiin.