Tuoreimmat viestit1
Kirjoitelmat / Vs: Jatkis: Sadepilviä ja rakkautta
« Uusin viesti kirjoittanut Nefertiti 13.01.20 - klo:15:48 »”Tuota, neiti Potter, olen Harry Brown, Sunset Walleyn poliisista, hyvää päivää”, poliisi aloitti lopulta, istuuduttuaan takaisin tuolille ja käännyttyään Saran puoleen, ”olen kovin pahoillani, että joudun häiritsemään teitä tällätavoin, mutta asia on niin, että me toimme erään Harold Hughesin tänne hoidettavaksi ja haluaisimme tietää, tunnetteko te hänet”, hän jatkoi ja tarkasteli naista ja tämän reaktioita tarkkaan.
”Tunnen”, Sara sanoi ja tunsi ikävän muljahduksen sisimmässään, ”miksi te sitä kysyitte?” hän kysyi huolestuneena.
”No eräs partiomme kohtasi hänet kaupungilla. He luulivat ensin hänen olevan humalassa, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Hän ehti sanoa teidän nimenne, ennen kuin menetti tajuntansa”, poliisi vastasi.
”Mitä te tarkoitatte?”, Sara kysyi huolestuneena, aavistellen etteivät asiat olleet hyvin.
”Tuota noin”, konstaapeli aloitti, miettien miten saisi asian ilmaistua, niin ettei vuoteella lepäävä nainen järkyttyisi kovin pahasti, ”asia on niin, että joku oli mukiloinut hänet pahanpäiväisesti”, hän selitti, yrittäen samalla hieman pehmentää asiaa, jottei se kuuloistaisi kovin pahalta, mutta tajusi itsekin ettei ollut onnistunut asiassa kovinkaan hyvin.
”Mukiloitu? Kuka? Miksi?”, Sara huudahti, kohottautuen kohti konstaapelia, silmät järkytyksestä suurina.
”Valitettavasti, en osaa vastata tuohon, mutta voin sanoa, että minulla on pieni aavistus”, konstaapeli Brown vastasi, sillä hän oli jo mielessään yhdistänyt Greedyn olemuksen, tämän ärtyneen väriset rystyset ja sen että tämä selvästi halusi jotain naiselta, ”mutta olkaa huoleti, asiaa tutkitaan parasta aikaa ja minä jään tänne seuraksenne, en valitettavasti luota oikein tuohon herra Greedyyn, joka äsken kävi täällä”, hän lisäsi.
”Mutta... pääsenkö... milloin minä pääsen tapaamaan Haroldia?”, Sara kysyi huolestuneena, ”on minun syyni, että näin kävi. Ilman minua Harold olisi kunnossa”, hän sopersi ja purskahti itkuun.
”No, no. Eihän se nyt teidän vikanne ole”, Konstaapeli Brown rauhoitteli Saraa.
***
Vähän aikaisemmin toisaalla, vanhempi konstaapeli auttoi Haroldin varovaisesti istumaan, sillä näki, ettei tästä ollut seisomaan sen hetkisessä kunnossaan. Hän ilmoitti radiopuhelimellaan hätäkeskuskeen, että ambulanssille oli tarvetta ja pian.
”Hae autosta ensiapupakkaus, nyt heti!”, vanhempi konstaapeli käskytti pariaan ja kääntyi tutkimaan Haroldia, joka oli todella huonossa kunnossa ja näytti tosissaan tekevän töitä pysyäkseen tajuissaan.
Haroldin kasvot olivat veressä, silmä muurautumassa umpeen, nenä näytti murtuneelta ja huuli oli parista kohtaa halki. Hieman auki repsottava takki ja rikki revitty pusero paljastivat naarmuja ja isoja mustelmia rintakehässä ja niitä oli varmasti hieman alempanakin, vanhempi konstaapeli päätteli.
Nuorempi konstaapeli toi ensiapupaketin ja he yrittivät sen sisällön avulla parhaansa mukaan auttaa Haroldia siihen asti, kun ambulanssi saapuisi paikalle.
Vanhempi konstaapeli yritti jututtaa Haroldia, mutta tämä ei selvästikään kyennyt vastaamaan. Äkkiä Harold nosti katseensa vanhempaan konstaapeliin ja sanoi epäselvällä sammaltavalla äänellä, ”Sara”, minkä jälkeen hän, ikään kuin, lysähti kasaan ja olisi kaatunut kyljelleen maahan, jollei nuorempi konstaapeli olisi ehtinyt napata hänestä kiinni.
”Hei, hei! Pysy hereillä”, vanhempi konstaapeli sanoi, mutta turhaan, mies oli menettänyt tajuntansa. Vanhempi konstaapeli ilmoitti tilanteen hätäkeskukseen, pyytäen avun nopeuttamista, sillä potilas oli juuri menettänyt tajuntansa, eikä se koskaan ollut hyvä merkki.
Joitakin minuutteja myöhemmin ambulanssi kurvasi paikalle, ensihoitajien syöksyessä heti auttamaan Haroldia. Konstaapelit kertoivat omat huomionsa ja mitä oli tapahtunut, samalla kun ensihoitajat tekivät työtään. Lopulta Harold nostettiin paareille ja siirrettiin ambulanssiin, nuoremman konstaapelin noustessa kyytiin.
Ambulanssin ovet suljettiin ja se ampaisi liikkeelle sireenit ulvoen, vanhemman konstaapelin ajaessa perässä. Nyt oli kiire.
Aikaa ei kulunut paljoakaan, kun he saapuivat sairaalalle ja ensihoitajat kiirehtivät viemään Haroldin ensiapuasemalle, mistä hänet siirrettäisiin eteenpäin hoitoa saamaan, kunhan lääkärit ja hoitajat saisivat selville potilaansa tilanteen.
Vanhempi konstaapeli ilmoitti tilanteen asemalleen, kuin myös sen mitä sairaalan henkilökunta kertoi, kun Harold oli viimeinkin saatu tutkittua, paikattua ja vietyä sopivalle osastolle toipumaan.
Haroldia hoitava lääkäri lupasi ilmoittaa poliisiasemalle heti, kun Haroldia voisi jututtaa.
***
Kului päiviä, eikä Greedystä kuulunut mitään. Tämä piti matalaa profiilia, sillä ei halunnut tekemisiin poliisin kanssa. Tosin hän kävi muutaman kerran sairaalalla todetakseen, ettei Saran luokse noin vain päässyt.
Toisella kertaa, hän harppoi vihaisena pitkin käytävää, kunnes ohitti erään osaston. Hän vilkaisi sillä hetkellä avoimesta ovesta ja näki tutun miehen ikkunan viereisessä pedissä.
Viha, muuttui kaiken nieleväksi raivoksi ja hän harppoi sisälle osastolle, jossa ei muita potilaita sillä hetkellä ollutkaan.
Harold puolestaan oli palaillut takaisin tajuihinsa ja hetken hämmennyksestään selvittyään tajusi olevansa sairaalassa. Hän ei tiennyt kuinka oli sinne päätynyt, eikä edes muistanut kohtaamista konstaapeleiden kanssa. Se kaikki oli niin sekavaa.
Joka paikkaan sattui, mutta hän ei välittänyt, häntä huolestutti Sara. Harold toivoi, että Saralla olisi kaikki hyvin ja häntä pelotti, että mitä Greedy voisi tälle tehdä.
Äkkiä jokin iso ja puhiseva astui hänen näköpiiriinsä. Harold äännähti kauhusta ja yritti perääntyä, muttei voinut, sillä häneen oli kytketty useampi monitori, joka seurasi hänen elintoimintojaan. Sykettä mittaava laite riemastui ja alkoi piipittää hulluna.
Greedy tarrasi Haroldia kurkusta ja alkoi puristaa niin lujaa kuin paksuilla kourillaan suinkin pystyi. Harold yritti kiskoa Greedyn käsiä irti kaulaltaan, jolloin niihin tuli punaisia verisiä juomuja hänen kynsistään.
Hän yritti epätoivoisesti saada ilmaa keuhkoihinsa, mutta turhaan, Greedy oli häntä voimakkaampi. Lopulta Harold yritti painaa hätänappulaa, oli saatava joku paikalle. Käsi huitoi ilmaa, kun hän yritti kurottaa nappulaan kakoen toisella kädellään yritti yhä kiskoa Greedyn valtavia lapiomaisia käsiä irti. Lopulta hänen sormensa osui nappulaan ja laite alkoi hälyttää apua.
Haroldin voimat alkoivat olla lopussa ja hän alkoi jo vajota mustaan tiedottomuuteen kun...
No niin, jätin taas jännään paikkaan. Mitenkähän mahtanee jatkua? Kerrohan sinä se...
”Tunnen”, Sara sanoi ja tunsi ikävän muljahduksen sisimmässään, ”miksi te sitä kysyitte?” hän kysyi huolestuneena.
”No eräs partiomme kohtasi hänet kaupungilla. He luulivat ensin hänen olevan humalassa, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Hän ehti sanoa teidän nimenne, ennen kuin menetti tajuntansa”, poliisi vastasi.
”Mitä te tarkoitatte?”, Sara kysyi huolestuneena, aavistellen etteivät asiat olleet hyvin.
”Tuota noin”, konstaapeli aloitti, miettien miten saisi asian ilmaistua, niin ettei vuoteella lepäävä nainen järkyttyisi kovin pahasti, ”asia on niin, että joku oli mukiloinut hänet pahanpäiväisesti”, hän selitti, yrittäen samalla hieman pehmentää asiaa, jottei se kuuloistaisi kovin pahalta, mutta tajusi itsekin ettei ollut onnistunut asiassa kovinkaan hyvin.
”Mukiloitu? Kuka? Miksi?”, Sara huudahti, kohottautuen kohti konstaapelia, silmät järkytyksestä suurina.
”Valitettavasti, en osaa vastata tuohon, mutta voin sanoa, että minulla on pieni aavistus”, konstaapeli Brown vastasi, sillä hän oli jo mielessään yhdistänyt Greedyn olemuksen, tämän ärtyneen väriset rystyset ja sen että tämä selvästi halusi jotain naiselta, ”mutta olkaa huoleti, asiaa tutkitaan parasta aikaa ja minä jään tänne seuraksenne, en valitettavasti luota oikein tuohon herra Greedyyn, joka äsken kävi täällä”, hän lisäsi.
”Mutta... pääsenkö... milloin minä pääsen tapaamaan Haroldia?”, Sara kysyi huolestuneena, ”on minun syyni, että näin kävi. Ilman minua Harold olisi kunnossa”, hän sopersi ja purskahti itkuun.
”No, no. Eihän se nyt teidän vikanne ole”, Konstaapeli Brown rauhoitteli Saraa.
***
Vähän aikaisemmin toisaalla, vanhempi konstaapeli auttoi Haroldin varovaisesti istumaan, sillä näki, ettei tästä ollut seisomaan sen hetkisessä kunnossaan. Hän ilmoitti radiopuhelimellaan hätäkeskuskeen, että ambulanssille oli tarvetta ja pian.
”Hae autosta ensiapupakkaus, nyt heti!”, vanhempi konstaapeli käskytti pariaan ja kääntyi tutkimaan Haroldia, joka oli todella huonossa kunnossa ja näytti tosissaan tekevän töitä pysyäkseen tajuissaan.
Haroldin kasvot olivat veressä, silmä muurautumassa umpeen, nenä näytti murtuneelta ja huuli oli parista kohtaa halki. Hieman auki repsottava takki ja rikki revitty pusero paljastivat naarmuja ja isoja mustelmia rintakehässä ja niitä oli varmasti hieman alempanakin, vanhempi konstaapeli päätteli.
Nuorempi konstaapeli toi ensiapupaketin ja he yrittivät sen sisällön avulla parhaansa mukaan auttaa Haroldia siihen asti, kun ambulanssi saapuisi paikalle.
Vanhempi konstaapeli yritti jututtaa Haroldia, mutta tämä ei selvästikään kyennyt vastaamaan. Äkkiä Harold nosti katseensa vanhempaan konstaapeliin ja sanoi epäselvällä sammaltavalla äänellä, ”Sara”, minkä jälkeen hän, ikään kuin, lysähti kasaan ja olisi kaatunut kyljelleen maahan, jollei nuorempi konstaapeli olisi ehtinyt napata hänestä kiinni.
”Hei, hei! Pysy hereillä”, vanhempi konstaapeli sanoi, mutta turhaan, mies oli menettänyt tajuntansa. Vanhempi konstaapeli ilmoitti tilanteen hätäkeskukseen, pyytäen avun nopeuttamista, sillä potilas oli juuri menettänyt tajuntansa, eikä se koskaan ollut hyvä merkki.
Joitakin minuutteja myöhemmin ambulanssi kurvasi paikalle, ensihoitajien syöksyessä heti auttamaan Haroldia. Konstaapelit kertoivat omat huomionsa ja mitä oli tapahtunut, samalla kun ensihoitajat tekivät työtään. Lopulta Harold nostettiin paareille ja siirrettiin ambulanssiin, nuoremman konstaapelin noustessa kyytiin.
Ambulanssin ovet suljettiin ja se ampaisi liikkeelle sireenit ulvoen, vanhemman konstaapelin ajaessa perässä. Nyt oli kiire.
Aikaa ei kulunut paljoakaan, kun he saapuivat sairaalalle ja ensihoitajat kiirehtivät viemään Haroldin ensiapuasemalle, mistä hänet siirrettäisiin eteenpäin hoitoa saamaan, kunhan lääkärit ja hoitajat saisivat selville potilaansa tilanteen.
Vanhempi konstaapeli ilmoitti tilanteen asemalleen, kuin myös sen mitä sairaalan henkilökunta kertoi, kun Harold oli viimeinkin saatu tutkittua, paikattua ja vietyä sopivalle osastolle toipumaan.
Haroldia hoitava lääkäri lupasi ilmoittaa poliisiasemalle heti, kun Haroldia voisi jututtaa.
***
Kului päiviä, eikä Greedystä kuulunut mitään. Tämä piti matalaa profiilia, sillä ei halunnut tekemisiin poliisin kanssa. Tosin hän kävi muutaman kerran sairaalalla todetakseen, ettei Saran luokse noin vain päässyt.
Toisella kertaa, hän harppoi vihaisena pitkin käytävää, kunnes ohitti erään osaston. Hän vilkaisi sillä hetkellä avoimesta ovesta ja näki tutun miehen ikkunan viereisessä pedissä.
Viha, muuttui kaiken nieleväksi raivoksi ja hän harppoi sisälle osastolle, jossa ei muita potilaita sillä hetkellä ollutkaan.
Harold puolestaan oli palaillut takaisin tajuihinsa ja hetken hämmennyksestään selvittyään tajusi olevansa sairaalassa. Hän ei tiennyt kuinka oli sinne päätynyt, eikä edes muistanut kohtaamista konstaapeleiden kanssa. Se kaikki oli niin sekavaa.
Joka paikkaan sattui, mutta hän ei välittänyt, häntä huolestutti Sara. Harold toivoi, että Saralla olisi kaikki hyvin ja häntä pelotti, että mitä Greedy voisi tälle tehdä.
Äkkiä jokin iso ja puhiseva astui hänen näköpiiriinsä. Harold äännähti kauhusta ja yritti perääntyä, muttei voinut, sillä häneen oli kytketty useampi monitori, joka seurasi hänen elintoimintojaan. Sykettä mittaava laite riemastui ja alkoi piipittää hulluna.
Greedy tarrasi Haroldia kurkusta ja alkoi puristaa niin lujaa kuin paksuilla kourillaan suinkin pystyi. Harold yritti kiskoa Greedyn käsiä irti kaulaltaan, jolloin niihin tuli punaisia verisiä juomuja hänen kynsistään.
Hän yritti epätoivoisesti saada ilmaa keuhkoihinsa, mutta turhaan, Greedy oli häntä voimakkaampi. Lopulta Harold yritti painaa hätänappulaa, oli saatava joku paikalle. Käsi huitoi ilmaa, kun hän yritti kurottaa nappulaan kakoen toisella kädellään yritti yhä kiskoa Greedyn valtavia lapiomaisia käsiä irti. Lopulta hänen sormensa osui nappulaan ja laite alkoi hälyttää apua.
Haroldin voimat alkoivat olla lopussa ja hän alkoi jo vajota mustaan tiedottomuuteen kun...
No niin, jätin taas jännään paikkaan. Mitenkähän mahtanee jatkua? Kerrohan sinä se...
