Runoja, novelleja ja ajatelmia

[Nefertiti]

Se olis hienoa, jos onnistuisit. Tuolla eräällä toisella foorumilla yks naispuolinen runoilija on ainakin yrittänyt saada omaa teostaan kustantajille, mutta vielä ei ole ihan kirjaksi asti saanu.
Mutta joo ihania runoja hänelläkin on, joskin hivenen synkähköjä, mutta mä pidän niistä. Pitäskös kaiken sitte olla iloista kirjavaa kukkaketoa, perhosia ja aurinkoa?
Okei ehkä niitäkin tarvitaan, mutta kyllä synkemmätkin runot on kauniita.

Mä taas voisin joskus yrittää raapustaa jonkin tarinan tyngän ja yrittää sitä tyrkyttää kustantajille. :)
Mut siihen asti mä nautin sinun ja muiden mahtavista kirjoituksista täällä, että radolassa. :)

[Juplin]

Nykyään kaiken tarvii olla niin kaupallista, ja usein samalla myös kovin kaavamaista. Kaiken täytyy noudattaa tiettyä sääntöä, jotta teos saadaan markkinoitua suurelle yleisölle, ja sillä saataisiin tehtyä paljon rahaa. Tässä mielestäni onkin tämän yhteiskunnan yksi suurimmista ongelmista. Taide itse ei ole mitään ilman sielua, ja usein tuotettu tavara on vain tyhjää puhetta ilman sanomaa.

Itse en ole niinkään kiinnostunut rahasta. Haluan vain tuoda julki ajatuksiani ja tuntemuksiani. En välitä, vaikka ne eivät iskisi valtavirtaan. Syvyys on jossain aivan muualla. Omakustannustahan voi aina yrittää, tai pienempiä kustantamoita. Oma äitini ja hänen äitinsä ovat molemmat julkaisseet runojaan kirjoina - mummoni nyt enemmän (www.raijakukkonen.com).

Ei elämä ole aina iloista. On tärkeää löytää ilonaiheita pienistä asioista, mutta mielestäni parhaat runot ja laulut syntyvät aiheista, jotka ovat jollain tavoin melankolisia.

Kiitti palauttesta. Sinunkin kirjoitelmasi ovat hyviä, vaikka en täällä muiden tekeleitä juurikaan ole kommentoinut. Suosittelen yrittämään, mitään ei koskaan saavuta, jos ei usko itseensä. Itsevarmuus ja usko itseensä tiettyyn pisteeseen asti on vain hyvästä, eikä sitä pidä väheksyä.

[Nefertiti]

Kiitti... Noo ei noi mun raapustukset nyt niin erikoisia ole. Kunhan jotain kirjottelen omaksi ja muiden iloksi. Itseasiassa nytkin intouduin Uniklubin Näiden Tähtien alla-biisiä kuunneltuani, kirjoittamaan jatkoa tuohon Vaaralliseen Näytelmään. Saa nähdä millasen pätkän saan aikaiseksi. Joitain ideoita on jo mielessä. :)
Jos nyt tällä kertaa en päähenkilöä tapattas vaan tekis vaihteeksi sen onnellisen lopun. :D

Mut tsemppiä yrityksellesi, jos joskus päätätkin sen runokirjan tehdä. :)

[Mustang]

Itse tykkään mieluummin surullisista, kaihoisista ja jopa todella synkistä runoista. Itse kirjoittelin sellaisia paljonkin, kun oli angsti päällä teininä. Ja myöhemminkin. En ole tainnut ikinä kirjoittaa iloista tai kiitollista runoa, kyllä tarvii yleensä olla jostakin paha mieli, ennenkuin runosuoni kukkii. Hieno teksti taas, Juplin, minä niin tykkään näistä. :) Sulla on hieno tapa olla samaan aikaan informatiivinen ja antaa tilaa omalle ajattelulle ja tulkinnalle.

Tykkäisin itsekin kirjoittaa tällaisia lyhyitä pikkujuttuja enemmänkin (en tiedä, osaisinko sanoa omia tuotoksiani runoiksi), mutta jotenkin se vain ei enää tule. Paitsi aniharvoin.

[Mustang]

Anteeksi tuplapostaus, mutta muistin juuri, että onhan minulla olemassa pieni pätkä tuoreempaakin pohdintaa. Itse olen tekstiin ihan tyytyväinen, minä kun en oikein aina vieläkään tiedä mitä mieltä olisin maailmasta ja kaikesta muusta. Tällä ei ole nimeä.


Löysin itseni kaikkien näiden vuosien jälkeen
palatessani jälleen kasvotusten kanssasi.
Silmistäsi heijastui koko elämäni, koko maailmani,
vääristyneenä kuin naurutalon peilistä.
Olen leikkinyt lastesi joukossa
ja aina tiennyt olevani erilainen.
Miksi et antanut minun tulla luoksesi?
Miksi et antanut minun uskoa, Jumalani?

[Juplin]

Hieno teksti taas, Juplin, minä niin tykkään näistä. :) Sulla on hieno tapa olla samaan aikaan informatiivinen ja antaa tilaa omalle ajattelulle ja tulkinnalle.

Kiitto, Mustang.

Mukava että tulkitsit runoni juuri näin, sillä siihen runoillani pyrin. Olen viimeaikoina alkanut olemaan aika aktiivinen poliittisesti ja kiinnittänyt paljon huomiota yhteiskunnan epäkohtiin. Runoissani pyrin ottamaan kantaa tärkeisiin aiheisiin, sellaisella hieman kevyemmällä tavalla, keinolla joka saisi ihmiset itse ymmärtämään ongelmat, ja miettimään niihin ratkaisuja. Facebooksissa olen jo käynyt kuukausien ajan "sotaa" perustamallani poliittissävytteisellä sivustolla, jossa pyrin viestittämään tietyn ryhmän aikaansaamista vääryyksistä ja mielestäni epäeettisistä toimintamalleista.

Oma runosi oli myös hennon kaunis.

[Juplin]

Olemme sen velkaa toisillemme

En tarvitse ymmärrystä
en myötätuntoa turhaa

En kaipaa vapautta
en tukea pyyteetöntä

Sillä olen päästäni vialla
Niin minulle on kerrottu

Odotan vain hetkeä
sulkeakseni silmäni
Saadakseni hetken rauhaa

Ja silti katson ympärilleni
nähdäkseni sen vääryyden
Maailman täynnä vihaa
surua ja väkivaltaa

Voitko väittää
katseeni valehtelevan

Jos vaikeneminen on kultaa
en milloinkaan
tule olemaan vauras

Näetkö läpi sydämeni

Sitä valheesi
eivät koskaan turmele

[Nefertiti]

Hmm... Tämäkin on monitulkinnallinen runo. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, kuten muutkin runosi. Hienoa. :)

[Juplin]

Vääryys

Vuosi vuodesta
päivä päivästä
yksi toisensa jälkeen
valheella sokaistut
me kaikki kaadumme

Ihmiskunnan historia
salassa sovitut päämäärät
unelmat puolestamme laaditut

Merkitys elämän
tarkoitus olemassaoloomme
se säälimättä tuhlattu

Pakotetut pelinappulat
vailla ymmärrystä
elämän suurella leikkikentällä
vain tahtoa toisten toteutamme

Tulevaisuutemme suunta
sen merkittävä taakka
odottaa harteilla rohkeimman

[Mustang]

Kaunis runo taas. :) Puhutteleva.

[Nefertiti]

Kaunis, synkkä ja puhutteleva. Oikein hienoa. :)

[Juplin]

En tule olemaan viimeinen

Enkä vieläkään pysty tuntemaan
Saatan näyttää olevani kunnossa
Ehkä niin
mutta sisinpäni on turta
Loppuun kuluttama
kaiken sen turhan
ponnistelun ja odotuksen

Halusin tehdä enemmän
Taistella jonkun suuremman puolesta
mihin minun oli mahdollista

Yritin ja yritin
mutta kaikkialla
nousivat seinämät vastaan
Kunnes lopulta viimein
pääni maahan iskitte

Aikani oli tullut vaieta
Niinhän te siat luulitte

[Nefertiti]

Tuo on suoraan elämästä, niin tuttua. Hienoa tekstiä jälleen Juplin. :)

[Juplin]

Elämän virtaa

Voimme taistella vastaan
viimeiseen asti itsemme vakuuttaa
Loppujen lopuksi olemme kaikki
yhtä varmasti kuin emme mitään
Vain pieniä paloja arvoituksessa
tarkoituksen suuremman
matkalla takaisin sinne jonnekin

Haluan vain tehdä mikä on oikein
yltämme poistaa tämän turhuuden viitan
Elämä on vain hetki kun se on poissa
sirpaleita käsissäni kannan

[Nefertiti]

Kaunis runo taas kerran. Hienosti kirjoitettu. :)