Runoja, novelleja ja ajatelmia

Aloittaja Nuubialainen Prinsessa, 24.11.08 - klo:23:01

« edellinen - seuraava »

Mustang

Mustavalkoiseen maailmaan tahdon kuitenkin palata ja huutaa: Vihaan sinua, ihminen.

Nefertiti

Olen samaa mieltä Mustangin kanssa. :)
Eilisiltana tulit luokseni ja painoit pääsi tyynylleni pääni viereen.
Kuinka viiksesi kutittivatkaan rakas, hupsu kissani.

Minä haluan tietää tarpeeksi, että pystyn valehtelemaan värikkäästi. - Mike Noonan, Kalpea Aavistus SK.

Juplin

#77
Sokeudessaan mieletön

Katkeruuden kasvoillasi
sen roihun mukanas
kerran kotiisi kannoit

Ja nimeen koston
sä tekoon sokeaan
niin pyhästi vannoit

Mielesi synkkä
Myrkyttämä menneiden
vihan vuosikymmenten

Kätesi kiihkon tahraamat
rakkaidesi harteilla

Sä näitkö lainkaan
sydämestä viattoman
virtanaan verta
pois vuotavan

Ei voimaa rakkauden

Perintönä lapsillesi
vain viiltävimmän
tuskan annoit
Elämä ei ole mustavalkoista, vaikka Juplin.net olisikin.

Nefertiti

Kaunis, puhutteleva ja harvinaisen ajankohtainen runo. Kyllä sä osaat kirjottaa kauniisti.
Kokeilehan kykyjäs noihin jatkiksiinkin jos vain huvittaa. :)
Eilisiltana tulit luokseni ja painoit pääsi tyynylleni pääni viereen.
Kuinka viiksesi kutittivatkaan rakas, hupsu kissani.

Minä haluan tietää tarpeeksi, että pystyn valehtelemaan värikkäästi. - Mike Noonan, Kalpea Aavistus SK.

Juplin

Kiitti. Enpä tiedä jaksanko... :)
Olen niin laiska kirjoittaja nykyään, että nämä lyhyemmät mietiskelyt ovat enemmän oma juttuni.
Elämä ei ole mustavalkoista, vaikka Juplin.net olisikin.

Nefertiti

Kuules ny, rohkeesti sekaan vaan kirjottamaan. :) en mäkään kerralla kovin pitkiä pätkiä kirjoita, jollei sitten iske kunnon inspiraatio. Mä vilkuilin niitä sun tarinoita tuolta pääsivulta ja näin että kyllä sä kirjottaa osaat ja erittäin hyvin. :)
Ainakin tykkäsin siitä ihmissusitarinasta. Tosin mä nyt tykkään muutenkin susista ja ihmissusista. :)
Eilisiltana tulit luokseni ja painoit pääsi tyynylleni pääni viereen.
Kuinka viiksesi kutittivatkaan rakas, hupsu kissani.

Minä haluan tietää tarpeeksi, että pystyn valehtelemaan värikkäästi. - Mike Noonan, Kalpea Aavistus SK.

Juplin

Niiden kaikkien kirjoittamisesta on muuten noin 10 vuotta (tarinoiden siis)... :)
Elämä ei ole mustavalkoista, vaikka Juplin.net olisikin.

Nefertiti

Siinä tapauksessa, susta on ehtiny kehittyä parempi kirjoittaja sen jälkeen. :)
Eilisiltana tulit luokseni ja painoit pääsi tyynylleni pääni viereen.
Kuinka viiksesi kutittivatkaan rakas, hupsu kissani.

Minä haluan tietää tarpeeksi, että pystyn valehtelemaan värikkäästi. - Mike Noonan, Kalpea Aavistus SK.

Juplin

Kuori sisimmän särkyneen

Tienvarsi kapea
luona risteyksen
jo pimeys laskeutuu

Lapsi yksinäinen
peloissaan kyyneleet
ne rinnan kastellut

Kättä lempeää odottaa
otetta omaansa tarttuvaa

Ja aika on lopuillaan

Yllä mielen viattoman
nyt varjo turtumuksen
kuin varkain vallan ottaa

Vuodet kuluneet
ne silmänsä kuivannut
vaan haavat syvät
ei koskaan arpeudu

Yhä lapsi odottaa
tuskaansa nää ei kukaan

Ja aika on lopuillaan

Syvällä sisimmän
vain kyynisyys elämään
nyt sydämen kylmentää

Hän ei koskaan saapunut
Elämä ei ole mustavalkoista, vaikka Juplin.net olisikin.

Nefertiti

Oih. Tämä on kaunis runo. Hyvin kuvailtu. Hitsit, menin niin sanattomaksi, etten keksi enempää kuvaavia sanoja. Mutta hyvä kaunis ja haikeansurullinen runo. :)
Eilisiltana tulit luokseni ja painoit pääsi tyynylleni pääni viereen.
Kuinka viiksesi kutittivatkaan rakas, hupsu kissani.

Minä haluan tietää tarpeeksi, että pystyn valehtelemaan värikkäästi. - Mike Noonan, Kalpea Aavistus SK.

Juplin

Elämä ei ole mustavalkoista, vaikka Juplin.net olisikin.

Nuubialainen Prinsessa



Lapsesta kasvoi aikuinen, vaikka aikuisen sisällä oleva lapsi edelleen itkee sitä syliä,
jota vaille hän jäi pienenä. Hieno ajatus runossasi Jupe :)

Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Juplin

Vaietut

Kadut kylmenneet
alla tämän kivisen kaupungin
ne kuinka paljon tuskaa
ovatkaan kantanut

Kuinka monta tarinaa
peittyy vilinään ihmisten
Kuinka paljon ikävää
taakse verhojen suljetuiden

Kuinka monet kasvot unohdetut
keskellä kiireidemme
keskellä oman itsekkyytemme

Sanaton kuiskaus yksinäisen
pyyntö hento lohduttomuuden
älä unohda historiaasi
älä perimääsi kätke

Olet osa tätä kertomusta
Keskellä kylmyyden
riutuu pala itsestämme
Hetki kuuntele ääntä sydämesi
sen loppua ei ole vielä päätetty
Elämä ei ole mustavalkoista, vaikka Juplin.net olisikin.

Nefertiti

Ihana runo jälleen kerran ja niin totta.
Sä voisit kokeilla tehdä oman runokirjan. Mie ainakin ostaisin. :)
Eilisiltana tulit luokseni ja painoit pääsi tyynylleni pääni viereen.
Kuinka viiksesi kutittivatkaan rakas, hupsu kissani.

Minä haluan tietää tarpeeksi, että pystyn valehtelemaan värikkäästi. - Mike Noonan, Kalpea Aavistus SK.

Juplin

Heheh... Kiitosta taas Nefe... :)

Kun nyt otit puheeksi, olen sellaista itsekin miettinyt. Täytyisi vaan ammentaa vielä useampi kymmen runosta. Ajattelin, että noin seitsemälläkymmenellä saisi aikaiseksi pienen vihkosen. Materiaalia on nyt vasta reilu kaksikymmentä. Tavoite siintää tulevaisuudessa... :)
Elämä ei ole mustavalkoista, vaikka Juplin.net olisikin.