Mitä pelkäätte?

Aloittaja Mina, 23.04.08 - klo:09:49

« edellinen - seuraava »

Nuubialainen Prinsessa


Viime aikoina olen taas saanut säikyskellä jos minkäkinlaisia rapsahduksia, kiitos tuon aivan liian vilkkaan mielikuvitukseni. ;D Muutin nimittäin pieneen mummonmökkiin metsän keskelle kissojen kanssa yksikseni. Tai, no enhän minä ihan yksikseni ole kun tytöt ovat täällä seurana joka toinen viikko, mutta kuitenkin paljon joudun yksinäni kaikenlaista touhuilemaan iltaisin.

Voitte arvata millaisia kauhuskenaarioita tällainen höppänä pimeää pelkäävä mieleensä onnistuu loihtimaan, kun hämärä alkaa laskeutua pihapiiriin jo aika varhain näin syksyisin ja talo on kylmä kotiin töistä päästyäni ja pimeässä puuliiterissä odottaa puut, joita pitäisi hakea... ja sitten kun pitäisi ruveta nukkumaan yönsydännä, niin vanhan mummonmökin lattialaudat narahtelee ja kuuluu mitä eriskummallisempia ääniä.. ja sitä miettii, että laitoinkohan minä ne valot sinne vessaan vai syttyivätkö ne sinne itsekseen..  ;D

Olen joutunut nyt luopumaan liian jännistä elokuvista, etten vain saisi niistä liian lennokkaita ajatuksia päähäni... mut joo, eipähän ole ainakaan tylsää tänä talvena... I think so  ;D



Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Nefertiti

Tervertuloa kerhoon. Tässä toinen, jonka mielikuvitus lähtee liikkeelle, heti kun hiljenee. Siksi en kai enää osaa nukkua yksin, vaan kun mies on jossain poissa, vaikka yötä kaverin luona, niin tulee valvottua tai sit pistän äänikirjan pulisemaan, koska muuten alan kuuntelemaan niitä kaikkia pieniä ääniä, mitä talo yöaikaan pitää.

Itselläkin kauhuleffojen katselu on hieman vähentynyt, mutta täysin en aio lopettaa. Ainoastaan silloin jätän väliin, kun olen yksin.
Missä hitossa mielikuvituksen off nappi on, että sen saisi kiinni silloin, kun sitä ei tarvitse.
Eilisiltana tulit luokseni ja painoit pääsi tyynylleni pääni viereen.
Kuinka viiksesi kutittivatkaan rakas, hupsu kissani.

Minä haluan tietää tarpeeksi, että pystyn valehtelemaan värikkäästi. - Mike Noonan, Kalpea Aavistus SK.

Nuubialainen Prinsessa

Lainaus käyttäjältä: Nefertiti - 07.11.14 - klo:08:39
Tervertuloa kerhoon. Tässä toinen, jonka mielikuvitus lähtee liikkeelle, heti kun hiljenee. Siksi en kai enää osaa nukkua yksin, vaan kun mies on jossain poissa, vaikka yötä kaverin luona, niin tulee valvottua tai sit pistän äänikirjan pulisemaan, koska muuten alan kuuntelemaan niitä kaikkia pieniä ääniä, mitä talo yöaikaan pitää.

Itselläkin kauhuleffojen katselu on hieman vähentynyt, mutta täysin en aio lopettaa. Ainoastaan silloin jätän väliin, kun olen yksin.
Missä hitossa mielikuvituksen off nappi on, että sen saisi kiinni silloin, kun sitä ei tarvitse.

Miullakin soi toisinaan pikkuradio nykyään yöllä nukkumaan mennessä, kun hälyäänet vie pois kaikki kummalliset narahdukset ja rapsahdukset nurkissa. Miun radiossa on semmoinen "yövalokin" niissä nappuloissa ja se valaisee kivasti huonetta kun se on päällä.. :)

Tänään muuten sattui yksi mystinen juttu.  :o  Kun tulin kotiin saunomasta äidin ja isän luota, oli tuvan lattialle ilmestynyt vanha purtu kissan pallolelu. Se ei ole minun, eikä se ole ollut tässä kämpässä kun tänne muutin (siis en ainakaan nähnyt sitä kun lattiat olivat vielä kalustamatta ja täällä siivoilin) mutta nyt se siinä lattialla tökötti.

Katsoin sitä ihmeissäni, otin kuvan siitä ja purskahdin nauramaan todeten ääneen, että täällä kummittelee. Sain kuulla nimittäin nyt perjantaina, että tässä talossa on asunut nainen, jolla oli paljon kissoja ja vuokranantajani irtisanoi vuokrasopimuksen niiden siivottomuuden takia. Nainen on kuollut kuulemma jokin aika sitten.  :o  :o  :o

Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Nuubialainen Prinsessa


Kummituspallon arvoitus ratkesi :D :D

Ei kummitusta, vaan poika, joka oli viskannut sen pallon tytön reppuun kun ne oli koulussa jotain riehuneet. Eli kissa varmaan kävi kaivamassa sen tyttöjen repusta omaan talteen leikkikaluksi ja kantoi sen sitten suullaan keskelle lattiaa ikään kuin näytiksi, että "minullapas on tällainen lelu, huomaatteko"  ;D

Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Nefertiti

Heh, kissat osaavat kyllä tuon säikyttelyn jalon taidon.  ;D Mutta toisaalta osaavat olla niin ihania, ettei niille voi suuttua. :)
Voi kunpa mäkin voisin kissan ottaa, mutta toi perkuleen allergia, niin ei voi. No täytyy tyytyä tohon miesotukseen. :D
Eilisiltana tulit luokseni ja painoit pääsi tyynylleni pääni viereen.
Kuinka viiksesi kutittivatkaan rakas, hupsu kissani.

Minä haluan tietää tarpeeksi, että pystyn valehtelemaan värikkäästi. - Mike Noonan, Kalpea Aavistus SK.

Nuubialainen Prinsessa

 
Lainaus käyttäjältä: Nefertiti - 13.11.14 - klo:18:31
Heh, kissat osaavat kyllä tuon säikyttelyn jalon taidon.  ;D Mutta toisaalta osaavat olla niin ihania, ettei niille voi suuttua. :)
Voi kunpa mäkin voisin kissan ottaa, mutta toi perkuleen allergia, niin ei voi. No täytyy tyytyä tohon miesotukseen. :D


Jep, kissat on hassuja  ;D  ;D
Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"