Entiset elämät, uudelleen syntyminen

Aloittaja Nuubialainen Prinsessa, 01.11.07 - klo:20:13

« edellinen - seuraava »

Nuubialainen Prinsessa


Onko meillä olemassa menneisyys, josta emme tiedä mitään? Onko mahdollista syntyä uudelleen ja vielä muistaa entiset elämänsä?

Aloitin tuossa muutama päivä sitten erään kirjan, jonka nimi on "kokemuksia edellisestä elämästä". Kirjan on kirjoittanut psykologi Helen Wambach, joka on tutkinut hypnotisoitujen ihmisten vastauksia hirmuisen määrän. Mielenkiintoni kirjaan herätti naisen alkupuhe, jossa hän selitti kuinka hän alkoi esittää itselleen kysymyksiä, jotka kyseenalaistivat tieteen.

Niin siis, mitä mieltä te olette?

Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Sisar Surmattu

Joo, tää on mun eka viesti täällä, mutta halusin tähän sitte laittaa viestiä..

Olen itsekin miettinyt tätä uudelleen syntymistä. Itse ainakin siihen uskon, sillä eihän ihminen (omasta mielestäni siis) voi elää vain yhtä elämää ja kadota jonnekin ikuisiksi ajoiksi. Ei siinä minusta mitää järkevää olisi, jos vain kerran elättäis. Oli kait tähä asiaan muutaki, mutta ajatuskatko..

Sitten vielä siihen muistamiseen. Uskon, että ihminen voisi muistaa entisen elämänsä, kunhan saisi siitä jotain vihjeitä. Voi olla, että minäkin saatan jotain muistaa :D

hittolainen.. olisi niin paljon asiaa tähä, mutta ku ei osaaa pukea niitä sanoiksi (anteeksi kirjotusvirheeni, vaikea kirjottaa kipeel kädel..).
Ja tosta uudelleen syntymisestä. Uskon, että ihminen syntyy uudelleen niin kauan kuin maailma on elossa. Sitten kadotaan hetkeksi ja ilmestytään toiselle planeetalle xD no mutta kuka tietää?

outolintu

Miehän kyllä uskon jälleensyntymiseen ja siinä samalla karmanlakiin. Aikoinaan luin paljonkin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja sitä enemmän vahvistu usko kyseisiin asioihin. Oskar Reponen on aikoinaan kirjoittanu jälleensyntymisestä kirjan. Paljon tositarinoita ihmisiltä, jotka muistaa entisestä elämästä. Tästä ois paljonkin asiaa, mutta en omista kirjottajan lahjoja, tottunu puhualäpättämää senki eestä...

azn

mä en taas tiedä uskonko vai en.. toisaalta kyllä uskon, että ehkä sielu elää monta elämää, ennenkö se pääsee taivaaseen.. kun puhutaan ns. vanhoista ja nuorista sieluista.. Oon viimeaikoina miettiny paljon näitä asioita, uskon-asioita ja uudelleen syntymistä ynm.. enkä oikeen tiedä mihin uskoisin.
Olen äskettäin menettäny ystävän ja sen jälkeen miettinyt paljon näitä, ja kuten varmaan kaikki muutkin, ketkä on menettänyt läheisen ajattelee, että haluaisi nähdä sitten rajan toisella puolella, kun on oma aika lähteä pois, mutta kuinka sitä voi nähdä, jos sielu syntyy uudelleen? me unohdetaan perhe ja kaikki rakkaat ystävät jotka on ollut osana tätä meidän elämää, mutta toisaalta eihän me muistettais sitä sitten, koska eihän me muisteta nytkään mitään edellisestä elämästä (jos sellaista on ollut) toisaalta aika ahdistavaa ja surullista ajatella niin, että ei koetakkaan mitään jälleennäkemisen riemua kuoleman jälkeen, vaan aloitetaan kaikki alusta vaan jotta voidaan unohtaa, ja taas aloittaa alusta..
Nämä on näitä asioita, joita kun ajattelee liikaa ja liian syvällisesti alkaa ahdistamaan todella paljon, koska loppupeleissä me ei voida koskaan saada tietää, mitä tapahtuu sen jälkeen kun poistumme tästä maailmasta. kuten sama ahdistuksen tunne tulee, kun ajattelee maailmankaikkeutta, joka jatkuu äärettömiin, eikä lopu koskaa, EI KOSKAAN..missä siis olemme?? olemme pieni sininen planeetta suuressa mustassa avaruudessa..saammekohan koskaan tietää avaruuden suurta arvoitusta, loppuuko se johonkin..nyt lipsahdin hieman aiheesta, mutta kun näitä alkaa ajattelemaan noin klo. 1 yöllä, sitä helposti istuu monta tuntia pohtien asioita.. ei mukavaa =) ainakaan jos ajattelee samalla tavalla kuin minä =D

Loather

#4
[meni koko viesti nyt muokattavaks]

Mä ainakin uskon että ihminen - ja miksei eläinkin -  syntyy uudelleen. En tiiä oisko olemassa jotain muita planeettoja tms... tähän maailmaan mä en tahtois ainakaan enää uudelleen syntyä, jos kerran kaikki jäät on sulanu 100 vuoden päästä ja muutenki kaikki on iha päin helvettiä [sodat, ilmanlaatu ymsyms.]. Mä uskon kans karmaan, jos elää elämänsä hyvin niin sitten seuraavakin elämä on. Jos taas on semmone hitleri, ni sitte seuraava elämä on ku helvetti.

Vaikuttaakohan entisen elämän asiat tämän elämän kiinnostuksen kohteisiin, jos ne jutut siis on totta. Mä jotenkin uskoisin että oon edellisessä elämässä asunu Englannissa ja tehny jotain eläimiin liittyvää työtä. Tuo nyt on vaan veikkaus.

Mutta mitä tapahtuu eläimille kuoleman jälkeen??? Samaa ku ihmisille?
No lyö sitä turpaan!

Floora

Itse uskon ihmisen sielun pitkään ikään mutten kuolemattomuudesta olisi niinkään varma. Voisiko sielu muuntua? Ikääntyä ja muuntua jotenkin pois "sieluntehtävistä"..?

Noh joka tapauksessa, maailmasta löytyy paljon asioita jotka ovat itselleni hyvin vieraan tuntuisia ja asioita jotka tuntuvat sen sijaan erittäin tutuilta.. enimmäkseen tuttuihin "maisemiin" laskisin Idän ja sen kulttuurin. Ei Kiina tai Japani vaan lähinnä Intiasta tännepäin. En kuitenkaan pidä heidän kulttuuriaan mitenkään erikoisen mielenkiintoisena muihin verraten ja sitä kautta koe sitä tutummaksi, vaan lähinnä kuin tarinana jonka on kuullut aikaisemmin. Sama koskee keskiaikaista eurooppaa, muttei yhtä voimakkaasti. Sanotaanko että jos vaikka näen välimerellisen maiseman ja kapean kujan niiltä seuduilta, vaikuttaa se tutulta tai jotenkin luonnolliselta. Sama esimerkiksi jos kuulen itämaisia soittimia, kielisoittimia tai huiluja, kuulostavat ne jotenkin luonnollisilta.. en nyt keksi parempaa sanaa tuolle. :)
Strange but not twisted

hiiii

jännä homma tuo hypnotisointi, mitenköhän se saa ihmiset puhumaan jostain, mistä ne ei eres oikeesti tiedä? miksiköhän tiedemiehet eivät tutki, mitä hypnoosista tapahtuu ja mistä hypnotisoitavat saavat tietonsa?

Tuulia

#7
Itsekin olen aina ollut kiinnostunut entisistä elämistä. Jokin kummallisesti vetää minua Brittein saarille, erityisesti Skotlantiin. Maisemat ja skottiaksentti saavat kyyneleet silmiini. Minulla on sinne ikävä. Olen varma, että olen asunut siellä aikaisemmassa elämässäni. Pitäkää mua vain hömppänä. Myös isääni sattuu tuo alue kiinnostamaan aika suuresti. Olemme siis tainneet tavata sielläkin. Olemmekohan olleet sukua, vaiko ystäviä?

Äitini on kertonut minulle seuraavan (en muista tapahtuneesta mitään): Kun olin pieni, vanhempani kertoivat minulle, että meidän olisi lähdettävä erään sukulaisen hautajaisiin. He kertoivat minulle, mitä siellä tulisi tapahtumaan, koska enhän koskaan aikaisemmin ollut ollut hautajaisissa. Sanoin tomerana olleeni äitini hautajaisissa, ja tämän jälkeen vain jatkanut leikkiäni. Vanhempani olivat kauhistuneet, mutta olivat pian tajunneet, etten ollut tarkoittanut tämän elämän äitiäni, vaan ilmeisesti jonkin edellisen.

Jostain olemme kumpikin kuulleet näin myöhemmin, että pienet saattavat lapset muistaa entisestä elämästään vielä aika hyvin. Kunpa vanhempani olisivat kyselleet minulta sanomastani enemmän, tahtoisin niin tietää, mitä olin tarkoittanut..

Muutama vuosi sitten telkkarista tuli tanskalainen sarja Entiset elämät, jossa joka kerralla "vierailijana" oli eri ihminen, joka halusi tietää entisestä elämästään. Hänet hypnotisoitiin, ja hän kertoi mitä näki, kuuli ja tunsi. Tämän jälkeen hän pääsi käymään paikassa, jossa oli aikoja sitten elänyt. Kukahan tällaista hypnotisointia tekisi? Tahtoisin todella kokeilla sellaista ja saada selville lisää.

Uskon siis todellakin, että elämme useammin kuin kerran. Ja joka elämässä tapaamme tiettyjä tärkeitä ihmisiä uudelleen ja uudelleen. Sielunystäviä.

________

Lisäys edelliseen viestiini:

Uskon, että muistimme perukoilla on paljonkin asioita edellisistä elämistämme, ja esim. hypnoosin avulla voisimme taas ne muistaa. Siihen, miten hypnoosi varsinaisesti toimii, en kyllä osaa sanoa mitään.

Voit muokata kirjoituksiasi jälkeenpäin Muokkaa-toiminnalla. - theevilone

Nuubialainen Prinsessa



Palaan jälleen tähän aiheeseen. Hassua, minusta alkaa tuntua, että miulla on päähänpinttymä vai miksi muuksi tätä voisi sanoa?

Olen nyt pitemmän aikaa kiinnittänyt huomiota kaikenlaisiin juttuihin koskien ko. aihetta ja olen huomannut itsessäni erittäin vahvan sisäisen vaiston, joka kannustaa minua jatkamaan, vaikka olosuhteet yrittäisivätkin tukahduttaa asian tutkimisen. Järkeni sanoo, että mahdollisuus uudelleen syntymiseen on häviävän pieni, mutta sydämeni uskoo päinvastaista. Minulle on tullut vahva tunne, että olen kohdannut nykyisessä elämässäni yhden ihmisen, johon pystyn samaistumaan niin monella tavalla ja johon koen kummallisen yhteydentunteen. Tunne on niin vahva, että se häiritsee minua, enkä pääse eroon ajatuksesta etteikö kaksoissieluja, oman sielun sirpaleita tai sukulaissieluja voisi olla olemassa. Voisiko hän olla joku tärkeä henkilö menneisyydestä?

En tiedä, onko tämä tunne vain pelkkää typerää kuvitelmaa kun minulla on niin vilkas mielikuvitus. Asiaa kuitenkin tukee eräs elämääni liittyvä tapahtumien kulku. Se, kuinka kaikki alkoi useampi vuosi sitten eräästä kummallisesta ja äkillisestä päätöksestä työntäessäni lastenvaunuja päiväkävelyllä:"Minusta tuntuu, että minun on lähdettävä opiskelemaan." Seurasin silloin epätavallisen voimakasta vaistoani ja nyt ajassa taaksepäin katsoessani huomaan, että olen muuttunut aivan uskomattoman paljon näiden vuosien aikana, vanhat ystäväni eivät voisi varmasti uskoa sitä muutosta joka minussa on tapahtunut jos tietäisivät.

Havainnot ja oivallukset siis alkoivat tulla aivan vaivihkaa ja aina oivaltaessani jotain, tunsin itseni hyvin onnelliseksi ja malttamattomaksi(en tiedä miksi, mutta olen aina kuin tulisilla hiilillä keksiessäni jotain erikoista). Jokin sisäinen voima on ajanut minua eteenpäin ja sen ansiosta istun tällä hetkellä tämän koneen edessä kirjoittamassa ajatuksiani, muuten en olisi ja siitä olen täysin varma. Itseasiassa minulla ei olisi lainkaan tietokonetta ja eläisin edelleen pelkästään masentavassa yksitoikkoisessa rutiinissa.

En kehtaa paljastaa liikaa näitä havaintojani julkisesti, mutta sen kuitenkin mainitsen, että näen selvän kehityskaaren, joka tähtää johonkin tärkeään. En siksi voi olla miettimättä, mikä tämän kaiken tarkoitus on? Miksi olen kulkenut tämän henkisen kehitykseni polun? Niin moni asia yhdistyy toisiinsa, enkä millään voi uskoa niiden olevan pelkkää sattumaa. Jos kertoisin kaikista niistä asioista, saisin varmaan aikaiseksi paksun henkilökohtaisista tapahtumista koostuvan romaanin:) Edellä mainittujen havaintojen lisäksi olen löytänyt yhteyksiä muutamiin oivalluksiini myös muiden asioiden yhteydessä, ja yksi mielenkiinnonkohteistani liittyy siksi Saksaan.

Nyt kuitenkin hiljenen, sillä olen tällä foorumilla puhunut aiheesta varmasti vähän liikaakin:)



Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Phrase

Olisi todella kiintoisaa kuulla "sattumuksistasi" enemmänkin.. :)

Lainaus käyttäjältä: Nuubialainen Prinsessa - 25.01.09 - klo:16:23
Havainnot ja oivallukset siis alkoivat tulla aivan vaivihkaa ja aina oivaltaessani jotain, tunsin itseni hyvin onnelliseksi ja malttamattomaksi(en tiedä miksi, mutta olen aina kuin tulisilla hiilillä keksiessäni jotain erikoista). Jokin sisäinen voima on ajanut minua eteenpäin ja sen ansiosta istun tällä hetkellä tämän koneen edessä kirjoittamassa ajatuksiani, muuten en olisi ja siitä olen täysin varma. Itseasiassa minulla ei olisi lainkaan tietokonetta ja eläisin edelleen pelkästään masentavassa yksitoikkoisessa rutiinissa.

Minäkin olen kokenut ajoittain erittäin avartavia ja ymmärtämystä lisääviä oivalluksia, jolloin on ollut palava halu kertoa asioista jollekin, joka voisi nähdä asioita samalla tavalla ja jonka kanssa ideaa voisi kehittää ja selvittää eteenpäin. Tällaiset hienot kokemukset ovat jostain syystä päivittäisen hyvinvointini perusta ja ne motivoivat minua jatkamaan, kun mikään muu ei oikein tunnu tavoittelemisen arvoiselta.

Lisäksi kaikista psykologisista havaintokehän periaatteista huolimatta tuntuu, että vaikka en uskokaan sattumaan, välillä tapahtuu jatkuvasti sellaisia aivan eriskummallisia "sattumuksia", joiden näkee ohjautuvan jostain tavanomaista monimutkaisemmasta ja tähän mennessä selittämättömästä käsin.
Totuus on tarua ihmeellisempää.

Nuubialainen Prinsessa

LainaaTällaiset hienot kokemukset ovat jostain syystä päivittäisen hyvinvointini perusta ja ne motivoivat minua jatkamaan, kun mikään muu ei oikein tunnu tavoittelemisen arvoiselta.

Kuulostaa hyvin tutulta:)

LainaaOlisi todella kiintoisaa kuulla "sattumuksistasi" enemmänkin.. :)

Lupaan kertoa noista takuulla lähipäivinä, kunhan saan sopivasti aikaa kirjoittaa ne ylös. Kerron niistä yksityisesti, jos uskallan..
Saat tehdä sitten niistä omat päätelmäsi.

Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Nemesis

Jälleensyntyminen herättää minussa todella ristiriitaisia tunteita. Toisaalta se kuulostaa ikään kuin toiselta mahdollisuudelta. Tuntuu helpottavalta kun ajattelee, että voisi joskus syntyä uudelleen ja toteuttaa niitä kaikkia asioita ja toiveita ja valita sellaisen tien elämässä, jota ei tässä elämässä ole voinut tai tule milloinkaan voimaan. Että voisi kokea elämän jonakin muuna, kuin nyt.

Ja toisaalta taas koko aihe saa minut kauhistumaan ja lähes huonovointiseksi, kun miettii, ettei tästä oravanpyörästä pääsisi kuolemassakaan eroon. Että kaikki olisi aloitettava alusta ja ties miten paljon huonommassa asemassa kuin nyt. Jostain syystä karma kuulostaa minusta yhtä tyhjältä kuin poliitikkojen lupaukset.

En ihan tiedä mitä uskon uudelleen syntymiseen liittyen. Järkeni ei oikein antaisi minun siihen uskoa, ja käsitykseni maailmankaikkeudesta on sillä tavalla muotoutunut, ettei siihen jää tilaa jälleensyntymisen mahdollisuudelle. Mutta tuntemukset ovat sitten aivan eri asia. Minulla on nimittäin sellaisia muistoja erilaisista, tuntemattomista paikoista, joissa en ole koskaan mitenkään voinut käydä. Joskus olen epäillyt näitä muistoja hämäriksi varhaislapsuudessa nähdyiksi uniksi, mutta siinä ei ole toisaalta mitään järkeä, sillä unet tuntuvat aivan erilaisilta. Toisinaan minusta tuntuu myös siltä, että olen elänyt sellaisia elämän vaiheita, joista minun ikäiselläni ei varmaankaan pitäisi olla minkäänlaista käsitystä. Tuntuu, että olen ollut aikaisemmin vanha, siis hyvin vanha. Joskus tunnen todellakin nytkin olevani hyvin hyvin vanha, vaikka olenkin vasta 17-vuotias. Saattaa kuulostaa aivan tavanomaiselta, mikä johtunee siitä, etten osaa tätä tunnetta kuvailla.

Lainaus käyttäjältä: hiiii - 06.07.08 - klo:14:04
jännä homma tuo hypnotisointi, mitenköhän se saa ihmiset puhumaan jostain, mistä ne ei eres oikeesti tiedä? miksiköhän tiedemiehet eivät tutki, mitä hypnoosista tapahtuu ja mistä hypnotisoitavat saavat tietonsa?

Minulla on sellainen käsitys (ja näin minulle on opetettu), että hypnoosissa ihminen vajoaa erittäin syvään rentoutumisen tilaan. Ehkäpä silloin mielelle avautuu pääsytie niihin sielun sopukoihin, joihin ei muuten yltäisi. Ja ehkäpä sen vuoksi mieleen palautuu muistoja, jotka eivät ole yhteen ihmisikään sidottuja. :) Skeptinen puoleni tosin sanoo, että rentoutuessaan niin syvästi kuin hypnoosissa, ihminen vaipuu syvään unitilaan ja näkee niin todellisia ja voimakkaita unia, että pitää herätessään niitä todellisina muistoina ja tietona. Olisi hauska joskus päästä itse kokeilemaan hypnoosia, näkemään, toimiiko se oikeasti vai onko se vain jonkinlaista lumetta.

Tuntuu, että oli jotain tähdellisempääkin kirjoitettavaa tähän aiheeseen, mutta valitettavasti ajatusteni punainen lanka pääsi jossain vaiheessa karkaamaan käsistä. :)

Nuubialainen Prinsessa

LainaaMinulla on nimittäin sellaisia muistoja erilaisista, tuntemattomista paikoista, joissa en ole koskaan mitenkään voinut käydä. Joskus olen epäillyt näitä muistoja hämäriksi varhaislapsuudessa nähdyiksi uniksi, mutta siinä ei ole toisaalta mitään järkeä, sillä unet tuntuvat aivan erilaisilta. Toisinaan minusta tuntuu myös siltä, että olen elänyt sellaisia elämän vaiheita, joista minun ikäiselläni ei varmaankaan pitäisi olla minkäänlaista käsitystä.

Niin, tuohan siinä onkin niin hassua. Miksi ihminen tuntee muistavansa jotain, mikä ei pitäisi olla mahdollista? Olisi mielenkiintoista tietää, miten pienen lapsen aivot kehittyvät. Auttaisikohan se selvittämään asiaa puoleen tai toiseen..hmm..

Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Nami

Itse en usko karmaan tai varsinaiseen jälleensyntymiseen. En usko myöskään taivaaseen tai helvettiin, tai siihen että elämällä oikein saa paremman elämän seuraavaksi.
En myöskään usko että sielumme katoaa. Joku puhui sielun "sirpaleista" (anteeksi, kirjoitan kiireellä niin en ehdi tarkistaa kuka). Se kuulostaa hyvin kuvaavalta siihen mitä itse uskon meille tapahtuvan.
Uskon ja toivon että emme ole vain hermosto- ja hormonikimppu, ja kaikki toimintamme ja ajatuksemme on fyysistä. Uskon että meissä on "energia" tai "sielu", joka on pakattuna, mutta joka muuttuu koko elämämme ajan. Se ottaa energiaa ympäristöstä, ihmisistä, jopa ruuasta ja ilmasta. Ja kun kuolemme, se hajoaa ja levittyy taas muille. Tai joskus ja jostain syystä jää edelleen tiiviiksi energiaksi, joka näkyy kummitteluna.
En tiedä pystyinkö selittämään asiaa niin selkeästi kuin toivoin. Tällaista ajatustoimintaa on vaikea pukea sanoiksi.:)
Täydennän mietteitäni myöhemmin, nyt pitää mennä mekko-ostoksille.

Mustang

Eksyinpäs pitkästä aikaa myyttipuolelle. :) Itse en henkilökohtaisesti usko taivaaseen, enkä helvettiin, joten on hyvin lohdullista, että voi edes välillä ajatella syntyvänsä uudestaan. Jossakin kohtaa yläasteella minua vaivasi aivan tolkuttoman suuri kuolemanpelko, jota helpotti ulkopuolisten ihmisten päähäni iskostama ajatus, jonka mukaan olisin ollut täällä ennenkin. Kaksi eri ihmistä on ollut sitä mieltä, että olen ollut täällä joskus noitana. Toinen oli silloin hyvä ystäväni, toinen täysin tuntematon henkilö.
Tämä ystäväni oli sitä mieltä, että minut oli hirtetty noitana ja sen vuoksi en tykännyt pitää kaulassani edes huivia ja koruja ja sen vuoksi tuli kiehtoi minua kovasti. Toinen henkilö taas oli maskeeraaja. Joskun nuorena pääsin mukaan noituutta käsittelevään pienoisoopperaan. Oopperan maskeeraaja oli myös hyvin kiinnostunut noituudesta ja minua meikatessaan nauroi, että minut oltaisiin varmaankin aikoinaan mestattu oliivin väristen silmieni ja punaisen tukkani vuoksi. Kiinnostukseni kaikkea myyttistä kohtaan on lietsonut tätä ajatusta. Ja mistä johtuu, että on niin kova kaipuu jonnekin, missä ei ole koskaan käynyt? Senkin voisi selittää edellisillä elämillä.
Minulla on myös joitakin muistoja, varsinkin lapsuudesta, mutta myös myöhemmältä ajalta, joista olen kysynyt, muistavatko asianomaiset henkilöt niitä ja vastaus on ollut jyrkkä ei. Muistikuvat ovat olleet niin vahvoja, muistan selvästi tuoksut, värit, tunnelman ja yksityiskohtia. Ne eivät mitenkään voi olla unta ja niihin kaikkiin muistoihin liittyy tieto siitä, että olen muistanut ne tapahtuman ajoilta saakka, joten mielenikään ei ole voinut niitä tuosta vain luoda. Kiinnostaisi kovasti tietää, mitä nuo jutut tarkoittavat. Voisi olla mielenkiintoista kokeilla myös joskus hypnotisoijan palveluita, vaikka aika skeptisesti aiheeseen perehtymättömänä heihin suhtaudunkin.
Mustavalkoiseen maailmaan tahdon kuitenkin palata ja huutaa: Vihaan sinua, ihminen.