Main Menu

karmea kokemus

Aloittaja äiti ja tytär, 28.08.07 - klo:08:20

« edellinen - seuraava »

SuiSeli

Toi tonttuhommeli on todistettu feikiks aikoja sitten. Ja  oikeestaa tolla parablogissa iso osa noista kuvista ja videoista on selviä feikkeja vaikka siellä pari uskottavaakin juttua löytyy.

hiiii

no juu, oon kyllä samaa mieltä nemesiksen kanssa siitä, että ei nää tontut kyllä ainakaa pelottavia oo. mutta muistan lukeneeni pienenä kirjastosta lainaamastani noidan (vai noitien?) käsikirjasta, että skotlantilaisten myytteihin kuuluu jotkut pahantahtoiset punalakki-nimiset tontut. rowlinki kyllä lainaa niitä harry pottereissa, mutta ne eivät voi olla hänen keksintöään, kun ne kerran oli harry pottereita ainakin 10 vuotta vanhemmassa noidan käsikirjassa. ja tämän kauhuhotellin nimeä ei näköjään ole vieläkään mainittu keskustelussa... jotenkin tuli kummeli storiessin hotelli mieleen :-)

Floora

Lainaus käyttäjältä: hiiii - 06.07.08 - klo:12:44
no juu, oon kyllä samaa mieltä nemesiksen kanssa siitä, että ei nää tontut kyllä ainakaa pelottavia oo. mutta muistan lukeneeni pienenä kirjastosta lainaamastani noidan (vai noitien?) käsikirjasta, että skotlantilaisten myytteihin kuuluu jotkut pahantahtoiset punalakki-nimiset tontut.

Vihreäpukuiset punapartaiset Lepricornit :)
Strange but not twisted

Haltijanainen

Lainaus käyttäjältä: SuiSeli - 18.05.08 - klo:15:50
Tosta hotellihommasta sen verran et ois kiva viettää siellä yö. Haluisin olla oikeesti tekemisissä kummituksen kanssa:F Mutta sinänsä aika karmee kokemus varmaa ollu.

Samat sanat! Jos vain saisi tuon hotellin nimen, lähtisin sinne varmaan jo ensi viikonlopuksi kummitusjahtiin :).

Minä elin varhaislapsuuteni eräällä kartanomaatilalla Nurmijärvellä. Tilan kaikki talot olivat (ja taitavat vieläkin olla) museoviraston suojeluksessa niin, ettei niihin saa tehdä mitään isoja korjaustöitä. Rakennukset olivat jotain yli 500 vuotta vanhoja ja se entinen palvelijoiden asuntola, jossa minä perheineni asuin, oli käsittääkseni 700 vuotias. Kartanosta ja sen rakennuksista liikkui monia vanhoja tarinoita, muttei yksikään niistä silloin käynyt toteen, valitettavasti. Koin siellä kyllä ihan omat kauhuni, enkä vieläkään näe yhteyksiä tarinoilla ja sillä mitä koin.

Ensimmäisenä alkoivat askeleet vintillä. Talo oli sellainen pitkä, kahden pienen asunnon yhdistelmä ja vintillä oli myös useita erillisiä huoneita mutta koska sitä ei ollut eristetty, palveli se romuvarastona. Huoneitten seinät oli tehty paksuista, kirvein veistetyistä hirsistä, eivät siis olleet mitään vaneriseiniä. Askeleet kuuluivat yhteensä kai kymmenisen kertaa ja myös vanhempani kuulivat ne muutaman kerran. Ne alkoivat aina yläkerran toisesta kulmasta ja etenivät vivasuoraan talon läpi toiseen kulmaan. Siis läpi näiden hirsiseinien. Olin melko pieni silloin, kun nämä askeleet kuuluivat ja muistankin nukkuneeni vanhempieni kanssa samassa makuuhuoneessa neljännelle luokalle asti. Ehkä asian todenmukaisuudesta kertoo jotain se, etteivät vanhempani edes yrittäneet saada minua omaan huoneeseeni aikaisemmin. Muistan sen kerran, kun isä lähti keskellä yötä taskulampun kanssa vintille katsomaan, että mikä ihme siellä kolisteli ympäri taloa. Itkin äidin sylissä ihan hysteerisenä ja olin ihan varma, ettei isä tule takaisin, yläkerran kummitus vie sen mukanaan. Äitikin oli melko vakava. No, isä tietysti palasi ja sanoi, ettei siellä mitään ollut. Äiti kuivasi pyykkiä yläkerrassa ja minä sain usein hommakseni hakea kuivat pyykit vintin naruilta. Näin pari kertaa sellaisen painajaisen, että olin hakemassa puhtaita pyykkejä (unessani ne olivat aina lakanoita) naruilta, kun äkkiä pyykit alkoivat ikään kuin leijua ja heilua sillä tavalla oudosti naruilla, minusta tuntui että ne olisivat halunneet tarttua minuun. Ryntäsin unessani aina vintile johtaville jyrkille portaille ja jostain syystä hyppäsin alas, jolloin jäin ikään kuin jumiin ilmaan kesken ilmalennon ja pyykit vain lähestyivät kiemurrellen ja leijuen. Tuli sitäkin pari kertaa itkettyä. Askeleet loppuivat jossain vaiheessa ja painuivat unholaan ja minäkin muutin omaan huoneeseeni.

Huoneeni oli ihan keittiön vieressä eikä minulla ollut väliovea, pelkästään sellainen kiskoille asennettu verho erotti minun huoneeni keittiöstä. Kuulin siis keittiön tapahtumat aina tarkkaan. Äidilläni oli aina tapana mennä viimeisenä nukkumaan ja ennen nukkumaan menoa hän aina rasvasi kätensä keittiössä. Siitä kuului sellainen tietty ääni, kaapin oven kolahdus ja hankaava ääni, kun äiti hieroi rasvaa käsiinsä. Muistan kerran heränneeni siihen ääneen keskellä yötä, kun koko talo oli pimeänä. keittiöstä vain kuului sellainen samanlainen hankaava, kahiseva ääni, kuin äiti rasvaisi käsiään. Muistan maanneeni vuoteessani hievahtamatta, kuuntelin ääntä vaikka kuinka pitkään, se vain jatkui ja jatkui. En uskaltanut miltei hengittää. Jossain vaiheessa ääni sitten loppui, minä jatkoin valvomista ja uskalsin liikahtaa vasta, kun huone alkoi valaistumaan auringon noustessa. Tiedä sitten, oliko äitini kävellyt äänettömästi unissaan pilkkopimeässä talossa vai mistä ääni kuului. Olin tuolloin jo ylä-asteella, joten muistan äänen oikein hyvin.

Ehkä karmein juttu sattui kuitenkin viimeisenä vuotena, kun asuin talossa. Vessastamme johti pieni käytävänpätkä pois, josta pääsi sitten eteiseen ja olohuoneeseen. Käytävän vastakkaisella seinällä oli iso peili, sellainen josta näki kokovartalokuvansa kun tuli vessasta. Oli iltapäivä, olin yksin kotona tuolloin. Olin juuri vessasta tulossa ja minulla oli kiire bussiin, olin lähdössä kavereita tapaamaan. Astuin vessan kynnyksen yli käytävän puolelle, kun tunsin kuinka joku otti kiinni oikeasta nilkastani. Katsoin juuri silloin peliliin, en nähnyt jalkojeni kohdalla mitään ja kun hätääntyneenä käänsin päätäni ja katsoin lattialle, en silloinkaan nähnyt mitään. Tunne siitä, että joku piti kiinni nilkastani, säilyi silti. Siis oikeasti, tunsin erikseen sormet ja kämmenen ja tunne oli sellainen, kuin olisin seissyt portailla ja joku minua alempana seisova olisi tarttunut kiinni jalastani, eli tunsin sellaista pientä vetoa alaspäin. Tunsin ne "sormet", ne ylsivät nilkkani ympäsi eikä siis olleet mitenkään lyhyet sormet, ihan kuin aikuisen ihmisen. Olo oli samalla tosi karsea, ehkä se johtui pelkästä säikähdyksestä, mutta en jaksa uskoa ihan niinkään. Oli sellainen oksettava, kylmännihkeä olo, ja oli niskavillat ihan pystyssä, sellaset vilunväreet meni pitkin selkää ja jalkoja.

No, törmäsin viereiseen seinään, kun lähdin rynnimään pois käytävästä, menin eteiseen ja suoraan ovesta ulos, muistan että itketti ja oksetti ja joka paikka tärisi. Seisoin kuin ö aapisen laidalla terassimme edessä nurmikolla, en tiennyt mitä olisin tehnyt, juossut äidin työpaikalle, joka oli siinä lähellä, naapuriin vai minne. Bussikin oli tulossa melko pian, mutta takki oli jäänyt naulakkoon ja rahat myös. Ihmettelin siinä aikani ja menin sitten hakemaan takkiani eteisen naulakosta, jätin ulko-oven selälleen ja laitoin terassiharjan siihen väliin maahan, etten vaan jäisi sisäpuolelle, jos ovi jotenkin menisi kiinni.

Tuosta on nyt jo viisitoista vuotta aikaa. Pääsin silloin yli säikähdyksestäni ja kuljin monta kertaa vielä sitä käytävää, välillä ihan tarkoituksella, että jos se tapahtuisi uudelleen. Tein sen kerran jopa keskellä yötä (kaikki valot päällä tosin), mutta se ei toistunut. Olen monesti miettinyt, että mikä tarkoitus sillä mahtoi olla, minua ei sattunut eikä muutenkaan, säikähdin vaan kovasti.




Luge

Haltijanaisellahan olikin mielenkiintoisia kokemuksia. Oon kuullut jonkun kerran, että monet tällaisia tapahtumia epäilevät alkavat uskomaan näihin vasta, kun sattuu omalla kohdalle tai näkevät jonkun jolle on joku vastaava tapahtuma käynyt. Ihminen voi olla kuulemma silloin niin tolaltaa, ettei mitään järkeä.
Asuuko siellä tilalla enää ketään ja oletko puhunut kenenkään kanssa olisiko jollain sieltä vastaavia kokemuksia? Kysyit tuosta tarttumisesta, että mikähän siinä mahtaa olla ideana ja se onkin vissiin aika hyvä kysymys :) En ole mitenkään erikoisemmin asiaan perehtynyt mutta käsittääkseni näillä hengillä voi olla monenlaisia tarkoitusperiä ja kaikki eivät ole vihamielisiä. Jospa tämä henki on koettanut pysäyttää sinut ja yrittää kertoa jotain miten voisit auttaa sitä? Tässä hostelli-jutussa nyt ainakin taisi olla kyseessä melko äkäinen tapaus :)

Tontuista sen verran, että tuota ei kyllä saada koskaan todistettua todeksi videolla. Jos jollekulle sattuu omalle kohdalle niin silloin voi varmaan alkaa uskomaan. Jos video on kamerakännykällä kuvattu niin siitä ei saa selvää. Jos se on kunnon kameralla kuvattu niin silloin kuva on liiankin hyvä ja sitä on tietenkin manipuloitu. Itekään en tiiä uskoako näihin tonttuihin sillä haluaisin kuitenkin uskoa :)

Haltijanainen

Lainaus käyttäjältä: Luge - 27.11.08 - klo:11:27Asuuko siellä tilalla enää ketään ja oletko puhunut kenenkään kanssa olisiko jollain sieltä vastaavia kokemuksia? Kysyit tuosta tarttumisesta, että mikähän siinä mahtaa olla ideana ja se onkin vissiin aika hyvä kysymys :) En ole mitenkään erikoisemmin asiaan perehtynyt mutta käsittääkseni näillä hengillä voi olla monenlaisia tarkoitusperiä ja kaikki eivät ole vihamielisiä. Jospa tämä henki on koettanut pysäyttää sinut ja yrittää kertoa jotain miten voisit auttaa sitä?

Me muutimme pois tilalta, kun maatalouseläinten pito lopetettiin ja vanhempani jäivät siitä työttömiksi. Minun tietojeni mukaan talossa asutaan edelleen, mutta en ole käynyt paikkakunnalla vuosiin enkä tiedä kenellä paikka nyt on omistuksessa. Tuo oma juttu tuntuu nyt jälkeenpäin tosi tyhmältä, kun sen lukee :P. Mutta suurin piirtein ne asiat noin menivät ja olen joskus pohtinut niitä, vaikka niistä on paljon aikaa. Oliko kyseessä sitten mitään yliluonnollista, en osaa kyllä enää sanoa. Tuntemukset, äänet ja unet olivat lapsena ja teininä niin erilaisia kuin nyt.

Griinmail

Lainaus käyttäjältä: Nemesis - 20.03.08 - klo:21:43
Mielestäni tää tonttu juttu on enemmänkin huvittava kuin pelottava. Sitäpaitsi en jotenkin onnistu saamaan pieneen kallooni, että mikä jossain noin pienessä olennossa voi olla niin kovin pelottavaa. Enkä tiedä viitsinkö edes uskoa jutun aitouteen, jotenkin se "tonttu" suippolakkeineen muistuttaa ihan liikaa kaikkien satukirjojen kilttejä tonttu-ukkoja. o.o Tai niin, voihan olla, että ne kaikki satukirjatontut ja niiden kuvaukset perustuukin johonkin tosihavaintoihin... Noo, on se melko huvittavaa silti. :D Ja mun mielestä toi tonttu tossa videossa on melko suloisen oloinen, kun se liikkuukin niin hullunkurisesti. x3




Yhdyn tähän lainattuun :D Lutunen pikkukaveri.
kummailija

Menja

En ole koskaan kokenut mitään tuollaista. Haluaisin mennä siihen hostelliin yöksi mutta ei minunkaan mukaan varmaan ketään tulisi :(
Askel askeleelta se muuttuu vain synkemmäksi.

Bloody Mary

Lueskelin näitä tarinoita tässä ihan mielenkiinnosta ja tuli mieleen, että lapsena näin usein nukkumaan mennessä tai yöllä herätessä tumman hahmon istuvan ja katselevan siinä sänkyni vieressä. Ei sillä kasvonpiirteitä näkyny, mutta tuijotukselta se tuntui ja kummallista, etten ikinä sitä säikähtäny tai pelänny vaikka varsinainen arkajalka olinkin ja välillä jopa odottelin näkeväni sen.

Pankkiiri on tyyppi, joka lainaa sateenvarjoa aurinkoisella säällä ja vaatii sen takaisin heti, kun alkaa sataa.