Outoja sattumuksia

Aloittaja Nuubialainen Prinsessa, 25.08.07 - klo:18:10

« edellinen - seuraava »

Nuubialainen Prinsessa




Tänne voi laittaa sellaisia tapahtumia/sattumuksia, jotka on jollain tavoin joko hämmentäneet,  pelottaneet, naurattaneet tai muuten vaan olleet hassuja tai outoja..



Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Nuubialainen Prinsessa

#1

Niin, aloitan vaikka itse kertomalla sieniretkestäni.

Lähdin päivällä etsimään tatteja metsistä yksinäni, hyvin varustautuneena. Flunssa vaikutti hieman etenemisvauhtiin, mutta kävin kuitenkin läpi monta metsää( eikä löytynyt sieniä paljon nimeksikään). Voitte varmasti uskoa, että miun mielikuvitus teki yksinkertaisesta sienireissusta jännittävän erämaa seikkalun.

Yhdessä takimmaisista kuusikoista mie tarvoin ajatuksissani kun yhtä-äkkiä kuului sellainen kauhean kova risujen räminä. Olin huomannut aiemmin sellaisia kiinteitä jätöksiä, joiden luulen olevan karhun jättämiä, koska hirven kasat on erilaisia ja epäilin, et siellä liikkuu karhu, hirvien lisäksi.

Noh, mie olin justiinsa napannut kanttarellin näppeihin kun kuulin rytinäni ja yritin tähyillä kuka siellä oikein rymistelee. Voitte varmaan uskoa, et säikähdin. Miun mielikuvitus liitää aikamoista vauhtia kun liikun yksin siellä perämetsissä. Mieleen kohosi karvainen turkki, terävät kynnet ja kiiluvat silmät ja muutahan ei tarvinnut kun sydän tykytti pelosta tuhatta ja sataa.

Mie mietin miten nopeesti pääsisin karkuun, jos se rymistelijä olis karhu ja kävipä mielessäni heittää kännykkäkin soiden sitä kohti, jos sellainen sattuisi eteeni kömpimään. Mitäänhän en nähnyt puiden takaa, mutta kyllä tuntui koko matkan, et joku seuras kun tarvoin sammaleisen metsän läpi pellon laidalle. Olen joskus kuullut semmosia juttuja, et joku karhu ois joskus kiertänyt toista kautta marjastajia vastaan. Hieman harmitti kun jäi käymättä yksi hyvä sieni nurkkaus sen takia, mut en halunnut ottaa riskiä, et joutusin karhun välipalaksi.

Kiirehdin niityn reunaa kärrytielle ja kun vilkasin taakseni, mietin et mikä mahtoi siellä metsän varjoissa lymyillä. Ajattelin, "heipä hei karvanaama tai mikä lie metsänpeikko sit oletkaan", ja harpoin tyytyväisenä pois kun olin päässyt turvallisesti metsästä pois.

Et tämmöstä tänään..





Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Floora

En tiedä pitäisikö tämä laittaa tänne vai tuonne myytit osioon mutta kävi näinkin jännästi eilen kun olin bussissa matkalla kotiin. En ole nähnyt erästä ystävääni pitkään aikaan ja eilen sitten bussissa istuskellessa tuli yhtäkkiä sellainen tunne tai ajatus että "heei mitähän sillekin kuuluu" ja olin kaivelemassa puhelinta laukustani kun samassa näin hänet! Hän käveli toisella puolella tietä kun tulimme mutkaan ja bussin oli hidastettava. Huomasimme toisemme, moikkasin ikkunasta, hän moikkasi takaisin ja jatkoimme matkaa eri suuntiin. En sitten soittanutkaan..
Strange but not twisted

Nuubialainen Prinsessa



Nuo tuommoset on kyllä aika hauskoja Floora. Itsellenikin on joskus sattunut tuollaisia, että oon ajatellut jotain ihmistä ja sitten se yhtä-äkkiä onkin siinä edessä.  Toisinaan myös läheisimpien ihmisten kanssa tuntuu olevan semmonen juttu, et tulee ajatelleeksi samoja asioita yhtä-aikaa ja sitten jos ottaa puheeksi niin selviää, että toinen on ajatellut juuri ihan samaa.

Tuosta tuli mieleeni yksi juttu, joka ei nyt ihan ole tuon veroinen juttu, mutta jäi jostain syystä mieleeni. Parhaan ystäväni kanssa kävi joskus sellainen tapaus, mikä tuntui jotenkin pelottavalta, vaikka ei ollut kummoinen juttu. En tiedä miksi, kun ei se ollut niin kamalaa, eikä edes niin hämmästyttävääkään, mut nousi jotenkin kylmät väreet selässä kun juteltiin siitä. Ehkä siksi kun meidän jutut on joskus hyvinkin syvällisiä ja minun mielikuvitus kuin villivarsa.

Me seisottiin odottamassa ystäväni linja-autoa ja silloin aloin kertoa edellisen yön unestani, jossa olin nähnyt linja-auto onnettomuuden missä olin mukana. Uni oli hyvin todentuntuinen, aivan kuin se olisi tapahtunut oikeasti. Kun kerroin tästä ystävälleni, hän katsoi hämmentyneenä ja kertoi nähneensä myös onnettomuus unen, jossa jokin rakennuspilarikone alkoi kaatua häntä kohti. Jostain syystä minua rupesi paleltamaan kun mietin miten samankaltainen uni kummallakin oli. Pelotti päästää ystäväni linja-autoon kun tuli tunne, että hänelle voisi sattua jotain. Onneksi ei sattunut..sillä maailmassa ei ole ketään ystäväni veroista ystävää, joka minun sydämessäni saisi yhtä suuren tilan..vain oma perheeni on yhtä tärkeä kuin hän..

Tiedän, että tuollainen sätkyily on ihan typerää, mutta joskus mielikuvitus laukkaa kummasti..

Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Nemesis

Enpä nyt tiedä mihin tämä pitäisi laittaa, mutta minulle on käynyt nyt niin, että parin viikon ajan olen herännyt lähes joka yö kello kolmen aikoihin. Se alkoi edellisviikolla kun oli koulussa koeviikko, ja ajattelin että ehkä stressiä tai jotain, mutta eipä se siihen vaan loppunutkaan, vaan viimeyönäkin hätkähdin hereille viittä vailla kolme. Taitaa olla joku kello sekaisin aivojeni sopukoissa. Ja herään vielä joka kerta niin kovin virkeänä etten meinaa enää edes nukahtaa. Ei siinä muuten mitään vikaa olekaan.

theevilone

Lainaus käyttäjältä: Nemesis - 16.10.07 - klo:18:41
Enpä nyt tiedä mihin tämä pitäisi laittaa, mutta minulle on käynyt nyt niin, että parin viikon ajan olen herännyt lähes joka yö kello kolmen aikoihin. Se alkoi edellisviikolla kun oli koulussa koeviikko, ja ajattelin että ehkä stressiä tai jotain, mutta eipä se siihen vaan loppunutkaan, vaan viimeyönäkin hätkähdin hereille viittä vailla kolme. Taitaa olla joku kello sekaisin aivojeni sopukoissa. Ja herään vielä joka kerta niin kovin virkeänä etten meinaa enää edes nukahtaa. Ei siinä muuten mitään vikaa olekaan.
Sanotaanko nyt ensiksi sen verran, että olen ollut tekemisissä ihmisten kanssa joilla on erinäisiä... ongelmia(?). Yksi heräsi joka aamu ennen kello viittä, aina ennen kuin talo jossa hän asui "heräsi". Oli ihan sama kuinka kauan tai vähän hän oli nukkunut sitä ennen, aina heräsi ennen viittä. Heräsi kai kuuntelemaan että talo herää. Stressistä se kai hänellä johtuikin ja sitten kun talo oli varmasti herännyt, hän laittoi yhdeksän ja yhdentoista välillä takaisin nukkumaan kun väsy tuli takaisin. Voisi vejellä vaikka mitä lankoja ihmisten päästä paperille jos tietäisi vielä vähän enemmän taustoja ja kaikkea ihmisestä, mutta jotenkin oli myöhemmin puhetta, että se olisi liittynyt turvallisuudentunteeseen jota hän ei ollut saanut kokea riittävästi lapsuudessaan. Tutki siis itseäsi ja mieti mitä Sinä stressaat?;)
"Wise men don't need advice. Fools won't take one."

Nuubialainen Prinsessa


Tänä iltana kotipaikalleni ajellessa sattui eräs hassu juttu.
Ajoin 80 km/h ilman pitkiä, vastakkaiselta kaistalta oli tulossa vastaan moottoripyörä.
Minä katsoin, että mikä kumma vaalea liikkui moottoripyörän puoleisella kaistalla,
ja ajattelin olisiko hirvi. No, painoin jarrun pohjaan hädissäni ja sain juuri ja juuri vaihdin pysähtymään tuon merkillisen vaalean läiskän kohdalla.
Läiskä osoittautui Joutsen emoksi, joka kylmänrauhallisesti tepasteli tien yli isojen poikastensa kanssa.
Katsoin silmät suurina niitä lättäjalkoja kun ne marssivat rivissä konepeltini ohi, enkä voinut oikein uskoa miten ne eivät reagoineet liikenteeseen laisinkaan.
Moottoripyöräilijäkin pysähtyi ja jaoimme tuon hassun hetken suhteellisen ihmeissämme :D

Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Nuubialainen Prinsessa



Muutama päivä sitten tapahtui jotain outoa, jonka haluan kertoa täällä purkaakseni mieltäni.

Olen hieman pettynyt itseeni, sillä olen pitänyt itseäni jokseenkin avaramielisenä, ja yrittänyt välttää tietynlaista ennakkoluuloisuutta. Kuitenkin sain äskettäin huomata, että tuntemattoman pelko ja läheisieni mielipiteet vaikuttavat siihen, kuinka minun on suhtauduttava erääseen sattumukseen.

Olin tullut kotiin töistä vähän aikaisemmin tuona päivänä, ja syönyt juuri kun tytöt alkoivat kiljua innoissaan, että sähkömies ajaa pihaan. Tulija ei ollut kuitenkaan sähkömies, vaan kauppias. Ajattelin, että kai minä nyt jaksan hetken verran kuunnella, mitä hänellä on asiaa, vaikka en yleensä mitään kauppiailta ostakaan. Jos tarvitsen jotain, se löytyy kyllä jostain kaupasta tarvittaessa. Olen itsekin joutunut kaupittelemaan joskus puhelinyhtiön tuotteita muun asiakaspalvelun ohella, ja sen takia sympatiani on kaupittelijan puolella, ellei tämä satu olemaan sellainen aggressiivinen myyntitykki.

Tämä mies kuitenkin yllätti minut. Hän esitteli ensin tuotteensa, mutta sitten hän alkoi puhua aivan muista asioista. Hän itse otti puheeksi sellaisia asioita, joita en uskaltaisi kyllä tuntemattomille koskaan puhua tuosta vaan kasvokkain. Olin niin yllättynyt, että en tiennyt kuinka häneen tulisi suhtautua. Miehen puheissa oli paljonkin järkeä, ja minulle tuli sellainen Dejavu- tunne, liittyen noihin minun ja Phrasen kanssa käytyihin keskusteluihin uskonnoista ja vähän kaikesta muustakin, mitä olemme keskustelleet tässä muutaman vuoden aikana.

Mies puhui mm. nöyryydestä, avoimuudesta, vapaudesta tehdä asioita ja rehellisyydestä. Hän sanoi, että nöyryyttä ei pidä sotkea nöyristelyyn, mikä helposti menee sekaisin ihmisillä. Hän sanoi myös, että ihminen on vastuussa itse itsestään, ja että jokaisen elämässä on yksi henkilö, jolle hänen täytyy olla aina uskollinen, nimittäin oma itse. Kukaan muu ei voi ottaa vastuuta toisen elämästä, vaan jokainen itse on siitä vastuussa.

Oman elämänsä vastuusta puhuessaan, esimerkkinä hän mainitsi lääkärin ja potilaan väliset tilanteet, silloin kun lääkäri ei olekaan kyennyt auttamaan, tai on jopa pahentanut potilaan oloa, ja potilas syyttää tätä sen vuoksi. Potilashan tietää lääkäriin mennessään, että tämäkin on vain ihminen, ja ihmisillähän on taipumus tehdä virheitä, sillä se on inhimillistä. Potilas kuitenkin syyttää lääkäriä, vaikka tämä on vain yrittänyt auttaa. Kaikkihan me tiedämme, että ei lääkäri ole Jumala vaan samanlainen ihminen kuin kuka tahansa muukin, me vain unohdamme välillä, että kaikki tapahtuu omien päätöstemme seurauksena. Potilas päätti hakea apua lääkäriltä, ja otti tietoisen riskin, ettei tämä ehkä saakaan parannettua häntä.

Mies kertoi myös mitä hän ajatteli uskonnosta yleensä, kuinka uskonto vaikuttaa olevan tapa ohjata ihmisiä yhteiskunnassa yms. Hän kertoi uskovansa suojelusenkeliin, sillä hän on niin usein mm. pelastunut onnettomuudelta. Häntä kiinnostaa aivojen toiminta, ja aivojen yhteys ihmisen nopeuteen reagoida yllättäviin tilanteisiin. Hän on myös huomannut, että kysymys  "miksi" on hyödyllinen, sillä kun sen kysymyksen esittää toiselle, on toisen perusteltava asia kunnolla. Tästä pystyin suoraan päättelemään, että hän oli kokenut oikeat kysymykset tärkeiksi, jos halusi selvittää asioita, oli kyse mistä tahansa. Kysymykset ovat minunkin mielestäni tärkeämpiä, sekä mielenkiintoisempia kuin vastaukset, sillä kysymys kertoo paljon esittäjästäänkin :) Näitä hänen puhumisiaan kerron tässä siksi, koska haluan hieman valottaa joitakin aiheita, joista mies puhui, että ymmärtäisitte hämmennykseni syitä.

Niin, olin siis tosiaankin ihmeissäni, kun hän puhui minulle tuollaisista asioista, vaikka hän ei tiennyt mitään minusta. Minä en ohjannut tuota keskustelua, en myöskään ottanut puheeksi aiheita, joista hän puhui.  Miehen avoimuus, ja puheiden järkevyys yhdistettynä hänen mainitsemiin enkelinäkyihinsä saivat minut hämmentymään. En ole koskaan aikaisemmin kohdannut sellaista ihmistä, joka puhuisi niin avoimesti tällaisista asioista ventovieraalle ihmiselle.

Jokin tuossa kauppiaassa häiritsi myös minua. Näin jälkikäteen mietittyäni asiaa ymmärsin niistä muutaman. Ensinnäkin, mies tarjoutui auttamaan minua mahdollisissa ongelmissa ja olemaan läsnä, jos tarvitsisin kuuntelijaa. Hän sanoi, että voin ottaa häneen yhteyttä milloin vain ja antoi yhteystietonsa.  Miksi hänestä tuntui siltä, että hänen pitäisi tarjoutua auttamaan minua? Aivan kuin hän olisi aavistanut tai tiennyt, että en voi jutella kenenkään kanssa lähipiirissäni syvällisesti. Hän kyllä sanoi kiertävänsä ympäriinsä tarkoituksenaan auttaa ihmisiä, ja kauppaaminen oli hänen mukaansa keino tavata ihmisiä, joita hän voisi auttaa. Kuitenkin minua hämmensi se, että hän tarjosi apuaan minulle.  Olinko minä jotenkin sen näköinen, että tarvitsisin apua?

Toinen hämmentävä seikka oli aiheet, joista hän itse keskustelua johdatti. Mistä hän saattoi tietää, että minä olin kiinnostunut noista asioista ja jaksaisin niistä keskustella, minä ventovieras ihminen. Sitten kun vielä miehen tapa keskustella/aiheet, muistuttivat minua niistä keskusteluista, joita olen käynyt Phrasen kanssa. Olen pitänyt nimittäin noita keskusteluja harvinaisena, sillä kukaan muu kuin Phrase ei ole vaivautunut yleensäkään keskustelemaan kanssani näistä aiheista muutamaa riviä enempää(jos erästä erittäin hyvää ystävääni ei oteta lukuun, enkä ole näistä hänenkään kanssa puhunut vuosiin kovinkaan paljon). Mistä muuten lie sekin johtuu, ettei kukaan halua keskustella enemmälti näistä asioista?

Mies puhui hyvin paljon kaikenlaista, suurin piirtein kaksi tuntia vierähti kuin huomaamatta ja lopuksi, lähtiessään hän HALASI minua. Se tuntui kaikkein oudoimmalta koko tilanteessa. Ymmärsin hänen puheestaan, että hän oli kokenut tärkeäksi tuon keskustelutuokion.

Myöhemmin samana iltana, juteltuani eräiden läheisteni kanssa tästä kauppiaan vierailusta, mieleeni hiipi epäilys. Heidän mielestään mies oli hörhö. Asialla on kaksi puolta, toisaalta minä todella tarvitsisin jotakuta, jonka kanssa näistä keskustella, ja hän todellakin haluaisi kanssani jutella, mutta toisaalta minun on ajateltava lapsiani. Jos hän olisikin sellainen ihminen, jonka henkinen tasapaino olisi hieman järkkynyt kuten läheiseni epäilevät vahvasti, ei minun äitinä kannattaisi ottaa sellaista riskiä, että mies saattaisi vahingoittaa jollain tavalla perhettäni. Riski voi olla pieni, mutta sen mahdollisuus on olemassa. Joudun siis syömään sanani, mikä on minulle vastoin periaatteitani, ja jätän vastaamatta hänen mahdolliseen viestiinsä/tarinaansa, jonka hän minulle lupasi lähettää.

On myös vielä yksi näkökanta asiaan, nimittäin jos läheiseni ajattelevat automaattisesti, että kaikki noista aiheista keskustelevat ovat hörhöjä, niin silloinhan minäkin olen heidän silmissään hörhö kun tuollaisista haluaisin jonkun kanssa puhua. Aika surullinen ajatus, vai mitä :S

Tästä tapauksesta tulee mieleeni väkisinkin eräs vetovoimanlaki-juttu, mutta ei siitä kuitenkaan sen enempää. Yksi henkilö varmastikin ymmärtäisi mitä tarkoittanen, jos sattuisi lukemaan tämän oudon tarinani;)

No, joo. Outo tapaus minulle, muiden mielestä tapauksessa ei varmastikaan ole mitään outoa. Niinhän se menee. Nyt päätän tämän sekopäisen kertomukseni. Kiitos kärsivällisyydestä niille, jotka jaksoivat lukea sattumukseni loppuun saakka :D

***

Niin, ja vielä lopuksi minun on viisainta hieman täsmentää tuota kertomaani sen verran, että tämä mies oli omien kertomustensa mukaan perheellinen mies, ja hänen keskustelumotiivinsa vaikuttivat ainakin keskustelumme pohjalta täysin puhtaasti ystävällisiltä, ilman taka-ajatuksia. Muuten olisin osoittanut ovea samoin tein. Tämän mainitsin siksi, ettei kenellekään tule tästä tarinasta väärää käsitystä:)



Ps. Olisin kiitollinen ja ilahtunut, jos saisin kuulla heränneitä ajatuksianne tähän sattumukseen liittyen :)

Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

theevilone

#8
Ohhoh. Hmm. Jätänpä vielä vastaamatta tän kummemmin, asiaa täytyy vähän miettiä ja mikäpä olisikaan oivempi paikka kuin silloin kun pitäisi työskennellä. ;P Eli palaan myöhemmin asiaan...

Nonnih, nyt lienee semmoinen myöhemmin.

Vanhempana kyllä varmasti kuuluukin miettiä tarkkaan millaisten henkilöiden kanssa on tekemisissä, mutta ei passaa olla liian vainoharhainenkaan? Tuntuisi, että tämä kaupustelija voisi kuitenkin olla ihan ookoo tyyppi joka tahtoo auttaa. Kyllä tämä maailma auttajia tarvitseekin. Jos hän osaa lukea ihmisiä ja/tai omaa hyvän ihmistuntemuksen tai hän olikin joku "erikoisempi tapaus". Minun mielestäni silti voisit hmm... tavata häntä jossain muualla jos ei kotona (kuitenkin pienentää hörhöriskiäkin?) ja keskustella jos niin tahdot. Ihmiset ovat helposti kateellisia ja voivat olla tässäkin tapauksessa? Kuitenkaan kovin monella ei ole rohkeutta antaa saati pyytää apua, vaikka et kyllä tainnut pyytämällä pyyttää häneltä. :) Itse varmaan lähtisin "katsomaan mihin kortit riittävät" (ei siis mitään -mielistä!), varsinkin jos tuntuu että hänen kanssaan voi keskustella jne. jne. Kuitenkin päätös on loppujen lopuksi Sinun ja muiden on hankala kieltää tai tyyrätä sinua tapaamasta/tapaamaan häntä.

-- lanka katkesi, mutta tässä. Ehkä lisää sitten taas myöhemmin. Jäädääs miettimään. :)
"Wise men don't need advice. Fools won't take one."

Nuubialainen Prinsessa


-- minä nappaan sen langanpään takaisin..


Niin, miulla taitaa tosiaan olla liikaa mielikuvitusta kun jo käväisi kaikenlaiset kauhuskenaariot mielessä:DDD

Ymmärsin hänen puheistaan, että hän kiertää ympäri pitäjiä keskustelemassa ihmisten kanssa talosta taloon periaatteella. Se on varmaankin hänen elämäntehtävänsä.
Kun hän tarjosi keskustelu/kuunteluapua, ei hän tarkoittanut oikeita tapaamisia vaan sähköpostikeskusteluja. Asiasta hieman pelottavan tekee se, että tuo kauppias tietää missä me asumme, millainen on talomme sisältä, tapasi tuolloin lapset ja juttelikin heille, sekä lasteni isälle, jne. Meidän talo on syrjässä, tien päässä ja lapset kulkevat koulumatkaa jalkaisin, on siis useita syitä varovaisuuteen..

Tulin tässä joitakin päiviä sitten siihen tulokseen, että en kuitenkaan (uskalla) vastaa hänen viestiinsä. On parempi "pelata varman päälle", perheen vuoksi. Myönnän olevani pelkuri, mutta varovaisuus on valttia :))

Keksin onneksi tässä vähän aika sitten toisen tavan purkaa ajatuksiani, ja kuormitan nyt tästä lähtien vähemmän tätäkin foorumia yksinpuheluillani uuden kokeiluni ansiosta. Jos tänne sitten uskaltautuisi toisetkin juttelemaan kun minä olen vähemmän äänessä..


Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Mustang

Olipas mielenkiintoinen sattumus, Nuubialainen. Luen siis näitä monia juttuja suurella viiveellä, niin vähän aikaa olen ollut vasta aktiivinen. Varmasti aika järisyttävää tavata täysin tuntematon ihminen, joka lukee sinua niin hyvin. Itsellä myöskin on kauhea kaipuu välillä keskustella kaikennäköisiä syvällisyyksiä. Omasta tuttavapiiristä siihen ei läheskään aina löydy kunnollista kaveria, mutta toisaalta foorumille kirjoittaminen on aivan eri asia, kuin esimerkiksi messengerillä. Sitä tulee aina unohdettua jotakin, viestit tahtovat venyä pitkiksi, sitä kadottaa välillä sen pointin. Välttämättä kukaan ei vastaa ja sitten harmittaa, kun omasta mielestä hienot ajatukset kaikuvat kuuroille korville.

Noh, asiasta kukkaruukkuun, olen outojen ja hauskojen sattumusen mestari, samoin äitini ja kerronkin nyt yhden syksyllä äidilleni sattuneen sattumuksen, joka pistää hieman mietityttämään, koska samankaltaisia on meille sattunut pitkin syksyä.

Äitini serkun piti tulla meille viettämään miehensä kanssa iltaa vanhempieni kanssa. Vanhempani lupautuivat tekmään ruuan. Äiti löysi jonkun ihanan karpalojälkiruuan ohjeen ja alkoi sitten miettiä, mistä saisi niin lyhyellä varoitusajalla tuoreita karpaloita. Kauan hän ei ehtinyt miettiä, sillä seuraavana päivänä hänen töihinsä (äiti siis omistaa parturi-kampaamon) asteli sisään vanha pieni äijänkäppyrä, joka kysyi, olisiko äitini kenties kiinnostunut ostamaan edullisesti itsepoimittuja karpaloita. Äitini kertoi, miten isoiksi hänen silmänsä olivat rävähtäneet. Karpalokauppias! Ikinä emme olleet edes moisesta kuulleet. Ja mikä ajoitus! Tosiaankin, vastaavia sattumuksia on tullut pitkin syksyä ja talvea. Aika erikoista. ^^
Mustavalkoiseen maailmaan tahdon kuitenkin palata ja huutaa: Vihaan sinua, ihminen.

Nuubialainen Prinsessa

Lainaus käyttäjältä: Mustang - 15.01.10 - klo:01:35
Olipas mielenkiintoinen sattumus, Nuubialainen. Luen siis näitä monia juttuja suurella viiveellä, niin vähän aikaa olen ollut vasta aktiivinen. Varmasti aika järisyttävää tavata täysin tuntematon ihminen, joka lukee sinua niin hyvin. Itsellä myöskin on kauhea kaipuu välillä keskustella kaikennäköisiä syvällisyyksiä. Omasta tuttavapiiristä siihen ei läheskään aina löydy kunnollista kaveria, mutta toisaalta foorumille kirjoittaminen on aivan eri asia, kuin esimerkiksi messengerillä. Sitä tulee aina unohdettua jotakin, viestit tahtovat venyä pitkiksi, sitä kadottaa välillä sen pointin. Välttämättä kukaan ei vastaa ja sitten harmittaa, kun omasta mielestä hienot ajatukset kaikuvat kuuroille korville.


Juu, outo sattumus tosiaan.
Tuo on kyllä niin totta, että tämän foorumin vähäpuheisuus tappaa kaikki mielenkiintoiset keskustelut.

On muuten outo sattumus sinullakin. Hassu karpalokauppias :DDD

Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Mustang

En kyllä ole yhtään varma, että osallistuisinko niin kamalasti vilkkaammallakaan foorumilla. Jotenkin sitä monesti ensin miettii, että hei, tuo on kiinnostava juttu, lueskelempa nää aikaisemmat jutut ja vastaan sitten. Sitten sitä jotenkin vaan omat ajatukset tuntuu niin pieniltä, kun kaikenlaista mielenkiintoista on jo ehditty kirjoitella ja monesti ne omat pointit asiaan on joe esitetty. Pelkään välillä kovasti sitä, miten miun juttuihin suhtaudutaan. ^^ Vaikka eihän sen toisaalta anonyyminä netissä pitäisi niin kamalan vaikeeta olla.

Tuohon karpalokauppiasjuttuun ja muihin syksyn sattumuksiin voisin mainita, että äitini harrastelee jossakin määrin astrologiaa jollakin nettisivulla ja siellä on sanottu, että hänellä olisi menossa jonkilainen ajanjakso, jolloin hän on herkistyneempi kaikenlaiselle. Hieno ajatus, joka toisaalta sopisi kuvioon, itse en noihin ole perehtynyt, niin en sitten tiedä, onko niihin uskominen. Kuitenkin monet sen sivuston jutut on osunut niin nappiin, ettei uskoisi, ihan äidin luonteesta meidän perhe elämään, hänen avioelämään ja jopa meidän lasten profiileihin. Aika häiritsevä ajatus. Vanhemmat on myös joka syksy käynyt Lapissa ruskaretkellä, tälläkertaa olivat käyneet ametistikaivoksella, jossa oli saanut itse etsiä itselleen sellaisen kiven. Äidin kivi oli kuulemma ollut kiven kärki, jota pidettiin shamanismiin liittyvänä juttuna. Tuollaiset jutut on kiinnostavia kyllä. :)
Monesti viimeaikoina joku, juttu, mistä on puhuttu tai mitä on ajateltu on tullut juuri tuollatavalla vähän niinkuin todeksi.

Sain poikaystävältäni joululahjaksi sellaisen valtavan sisustusviuhkan, jollainen vanhemmillanikin on ollut ja ennen kuin ehdin kertoa koko jutusta, äiti puhui tuttavalle heidän viuhkastaan. Siinä sitten alkoi hymyilyttää, kun juuri oli pitänyt mainita siitä minun viuhkasta. Hauskoja yhteensattumia.
Mustavalkoiseen maailmaan tahdon kuitenkin palata ja huutaa: Vihaan sinua, ihminen.

Nuubialainen Prinsessa

Lainaus käyttäjältä: Mustang - 18.01.10 - klo:14:51
En kyllä ole yhtään varma, että osallistuisinko niin kamalasti vilkkaammallakaan foorumilla. Jotenkin sitä monesti ensin miettii, että hei, tuo on kiinnostava juttu, lueskelempa nää aikaisemmat jutut ja vastaan sitten. Sitten sitä jotenkin vaan omat ajatukset tuntuu niin pieniltä, kun kaikenlaista mielenkiintoista on jo ehditty kirjoitella ja monesti ne omat pointit asiaan on joe esitetty. Pelkään välillä kovasti sitä, miten miun juttuihin suhtaudutaan. ^^ Vaikka eihän sen toisaalta anonyyminä netissä pitäisi niin kamalan vaikeeta olla.


Tosiaan, voihan tuon noinkin ajatella. Itseasiassa, olen itsekin huomioinut, että on paljon isompi kynnys hypätä sellaiselle foorumille, jossa puhutaan paljon. Tulee sellainen tunne siellä, että olen todella tyhmä, eikä ajatusmaailmani taida tuoda mitään uutta, kun kaikesta on jo puhuttu :) Myöskin keskustelua on vaikea seurata, jos keskustelijoita on paljon ja viestejä satelee kuin sieniä sateella.
Mutta turhaan sie pelkäät, juttele vaan reippaasti. Siulla tuntuu olevan paljon fiksuja ajatuksia, joita monikin varmasti haluaisi kuulla:)

Niin, ja tuollaiset sattumukset tosiaan, niin pienet kuin isotkin, saavat ainakin miut usein hämmästyneeksi. On se elämä ihmeellistä..





Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Mina

Tiiä sitten onko tämä niin outo sattumus, mutta erään ystäväni kanssa ajatellaan paljon samoja asioita. Esimerkkiä en tässä osaa antaa, yhtäkään tilannetta muistu mieleen niin että saisin sen selkeästi kerrottua, mutta tyyliin että olen pohtinut että onpas tädillä kauhee mekko, kaveri tokaisee vierestä saman heti perään. Tai jostain telkkariohjelmasta/uutisesta kommentoidaan aivan samalla tavalla. Häiritsevän usein tätä tapahtuu, ja ikäeroa on kuitenkin sen 14 vuotta ja sukupuolikin on eri :D
If only I had a heart it would break - Oh sure