Anteeksi tuplaposti. Tuli vielä noista Twilighteista mieleen. Ne kun on kovin kiistelty aihe vampyyrienystävien keskuudessa. Itse pidän myöskin perinteisistä vampyysitarinoista yleensä enemmän. Se raakuus ja muu jotenkin kuuluu asiaan. Kuitenkin kaikki Twilightit lukeneena täytyy sanoa, että ne ovat yksi lempisarjoistani, mitä vampyyreistä on ikinä kirjoitettu. Olen nähnyt kaikki elokuvat ja ne eivät tee lainkaan oikeutta alkuperäisteoksille. Näyttelijät on valittu kehnosti ja tarinasta uupuu lukuisia lempikohtauksiani ja elokuvissa on juttuja, joita kirjoissa ei ole. Tarina on hyvin simppeli, myönnän, koska Meyerin kohderyhmä tosiaan ovat nuoret lukijat. Näin yli parikymppisenä kuitenkin nostan Meyerille hattua siitä, ettei hän pidä lukijoitaan tyhmänä ja kirjojen kieli on aivan huikeaa. Teksti on kaunista, vivahteikasta ja yksityiskohtaista, verrattuna suurimpaan osaan nuortenkirjoista, joita olen lukenut. Ensimmäisen osan ostin pokkarina ja ensimmäinen sivu tempasi niin lujaa minut mukaansa, että luin koko kirjan aivan ennätysvauhdissa, yöunet jäivät vähiin. Toimin ensimmäisen kirjan kanssa myös tavalla, jolla en ikinä ole kirjoja lukenut: luin sen samantien loppuun päästyäni uudestaan. Sellainen käsitys minulle on sinusta, Nefertiti, ihmisenä muodostunut, että uskaltaisin uskoa ja väittää, että voisit todella pitää kirjoista, jos lukisit ne vailla ennakkoluuloja. Elokuvat kannattaa lukiessa unohtaa kokonaan, minä ja pari muuta Twilightin ystävää tuttavapiirissäni katsomme ne komediaelokuvina.
Suosittelen kovasti.
