Rupiaa pikkuhiljaa vituttamaan tämä tajuton hajamielisyys. KOKO VIIKON olen unohdellut asioita, vastaillut ihan ihme juttuja puhelimeen töissä, sekoitellut "faktoja" ja viikon loppuhuipennus hehah!:
Aamulla jäin piirtelemään kun olin laittanut itseni valmiiksi töihin ja näin, enkä huomannut ajan kulua. Nooh jossain vaiheessa havahduin kiireeseen, huitasin nopeasti aamupalan, laiton kamat kuntoon, heitin takin niskaan, hyppäsin kenkiini ja kauuheata juoksua "tokalle" pysäkille - tiesin etten ehdi "ekalle". Juoksin mäkeä alas ja kerkesin juuri ja juuri bussiin. Huokaus, nou hätä. Otin UL100:n ja selasin sen läpi ennen kuin aloin ruksata sudokua. Heh, tietenkin minä sitten kaikessa rauhassa sudokua ratkoessani yht-äkkiä tajusin jonkin olevan pielessä. Katsoin ympärilleni, en tunnistanut maisemia. AJOIN PYSÄKKINI OHI! prkl.. miten aina onnistun! Äkkiä vain seuraavalla pois ja kuinka ollakaan jalankulkijan valot muuttuivat punaiseksi sopivasti kun kohdalle satuin, ja bussi lipui ohi.. snift. Seuraava tuli vasta kahdenkymmenen minuutin päästä..
Että hyvää viikonloppua vaan =) ehkä tämä tästä. Itseänihän minä syyttää saan.