Tässä vastailen kaikenlaiseen nyt kun kerran ryhdyin. Rakastan kirjoittamista yli kaiken, mutta tuntuu, ettei ole saanut yli puoleentoista vuoteen oikein mitään aikaiseksi, toivoisinkin, jos muiden tekstit ja nuo jatkikset auttaisi jatkamaan. Koen olevani ihan sujuva kirjoittaja, yläasteella aineet oli lähes aina sitä kymppiä ja stipendinkin sain. Kuitenkin olen ehkä liian luova ihan äidinkielen aineisiin. Lukiossa numerot ovat tippuneet, sillä asiateksti ei oikein taivu, tahdon jotakin kauniimpaa, synkempää ja "omempaa" (vaikkei se vissiin oikea sana olekkaan). Pilkkua saatan joskus käyttää liiankin kanssa, mutta yleensä huomaan korjata liiat pois läpiluvun yhteydessä. Uskon, että osittain kirjoittamattomuuteni johtuu nimenomaan lukion äidinkielestä. Oma luovuus tapetaan, kirjoitellaan aineistoaineita ja tekstitaidonvastauksia. Lisäksi numerot tulivat alas kertarysäyksellä, ainoa asia, mihin olen lukiossa kelvannut, on analyysi. Lisäksi en ole enää yhtään niin masentunut nuori, ahdistuksesta oli hyvä repiä irti kaikenlaista.
Olen välillä myös aikamoinen kielipoliisi, vaikken tietenkään aina kaikkia omia virheitäni huomaa. Lukion kirjoitelmiin en koskaan ole sopeutunut, sillä en osaa suunnitella tekstiäni etukäteen. Se vain tulee, samaa tahtia, kuin ajatus. Joudun toki muuttamaan välillä lauseita johdonmukaisemmiksi tyylini vuoksi, mutta ajatuskartat ja muut peruskeinot eivät minulle istu. Lisäksi minua jännittää ja pelottaa aina muiden reaktiot teksteistäni, sillä annan kirjoituksiini niin paljon mukaan itseäni ja ajatuksiani. Joskus asiat on helpompi ilmaista kirjoitetuin sanoin, kuin puhutuin. Esimerkiksi se, että välittää tai on pahoillaan.
Jos joku ei tykkää tekstistäni, minua harmittaa, vaikka tiedänkin, ettei kaikkia voi miellyttää. Yleensä kyllä olen saanut enimmäkseen positiivista palautetta, mutta toisaalta kovin monet eivät opettajia ja lähimpiä ystäviä lukuunottamatta ole lukeneet tekstejäni. Minulla on pohjimmiltaan myös aika huono itsetunto ja aina minua pelottaa, että mietteitäni ja ajatuksiani pidetään outoina. Toki, palautetta saa ja pitää antaa, sillä haluan aina vain kehittyä. Nyt hieman pelottaa sekin ajatus, kun ei ole ikuisuuksiin mitään kummallista kirjoitellut. Kuitenkin ajattelin rohkaista mieleni ja tämän keskustelualueen teksteihin tutustuttuani saatankin liittyä joukkoonne iloiseen. ^^