Kirjoittamisesta yleensä

[Nefertiti]

Elikkäs täällä voi rupatella kaikkea kirjoittamiseen liittyvää, oli sitten ongelmaa juonen kääteiden kanssa tai haluaa kertoa jossakin lukemastaan fanficista.

Noniin siis kirjoittamiseen, ainakin sen verran, että toivoisin, että te ihanaiset immeiset uskaltaisitte ja viitsisitte kirjoittaa jatkoa nuihin jatkotarinoihin.

Edith... Potter luettu jo muutamia kertoja, joten en spoilaannu enää, mutta jos joku pyytää, ettei jonkin kirjan juonta tuoda julki, niin sitten sitä ei tuoda julki, ei pilata keneltäkään lukunautintoa.
Sama koskee myös leffoja.
- Nefertiti

[Nuubialainen Prinsessa]

Jep, pitää lueskella nuo siun jatkikset läpi yöllä kun muut nukkuu. Nyt en kerkee kun tulevat kohta mummolasta, joten illalla sitten. Jos sitä sais inspiksen noiden jatkisten kirjottamiseenkin.

[Nuubialainen Prinsessa]

Tuntuuko teistä, jotka kirjoittelette huviksenne, koskaan että tekstit on liian outoja näytettäväksi kenellekään? Mie tuossa kirjotin yhen pätkän, jonka ajattelin laittaa jatkotarinaksi mut sit aattelin, et se on niin outo, etten taidakaan. Jos joku tuttu vaikka sattus lukee niin ajattelis, et on akka ihan pimee..

No joo, ei se toisten mielestä varmaan mitenkään kummallinen olis, mut joskus sitä vaan rupeaa pelkäämään, että mitä toiset oikein ajattelee..ehkä ajatus juontaa juurensa eräästä, joka minulle kerran sanoi, et kaikki kirjailijat, jotka kirjoittaa kauhua yms. on ihan hulluja.

[theevilone]

Tietysti kirjoittaminen on hauskaa, varsinkin silloin kun on aikaa. Tekstitkö outoja? höpö höpö. Tekstit voisi mieltää osaksi omia ajatuksia, jostainhan ne muokkautuu eikös, joten jos teksti on outoa niin silloin voi ajatella että ne on vain omia ajatuksia. Toki ihmisessä on eri puolia joita ei ehkä muille halua näyttää. Olen itse kirjoittanut murhista ja erilaisista tilanteista, mutta lähinnä vain sen takia, että niitä on välillä jännä miettiä. En siis ole mikään sarjamurhaaja tai mikään (ainakaan vielä). Kuitenkaan tekstejä ei kannata - ainakaan niitä oudoimpia - näyttää kelle tahansa ja tietty anonyymisyys on välillä paikallaan. Omia "outoja" tekstejä voi kokeilla laittaa ihan anonyymisti johonkin Internettiin ja katsoa ihmisten reaktio. Ihmisiä on moneen junaan ja vielä asemallekin jää, joten eiköhän jonkinlaista kannanottoa ja palautetta tule.

[Nuubialainen Prinsessa]

"Kuitenkaan tekstejä ei kannata - ainakaan niitä oudoimpia - näyttää kelle tahansa ja tietty anonyymisyys on välillä paikallaan. Omia "outoja" tekstejä voi kokeilla laittaa ihan anonyymisti johonkin Internettiin ja katsoa ihmisten reaktio. Ihmisiä on moneen junaan ja vielä asemallekin jää, joten eiköhän jonkinlaista kannanottoa ja palautetta tule."

Totta, kaikkein oudoimmat jutut on varmaan viisain pitää visusti pöytälaatikossa. Ja jos haluaa mielipiteen, voihan sitä tosiaan vilauttaa netissä nimettömänä..ei ainakaan seuraa seläntakana puheita..

Mie voisin kuvitella, et jokainen meistä varmaan joskus miettii mitä kummallisempia asioita, niistä vain ei puhuta mielellään. Varsinkin sellaiset, joiden mielikuvitus on tavallista vilkkaampi..

[Nefertiti]

No niin, jos joku toivoo tietynlaista jatkotarinaa, niin kertokaa toki mielipiteenne.
Fantasiaa, Draamaa, Romantiikkaa, Kauhua, Jännitystä vaiko jotakin ihan muuta? Onko juoni toivomuksia, halutaanko saippuaa vai sitten jotain realistisemaa?

Minä ja sekä myös Nuubialainen Prinsessa kirjoitamme sen mukaan, miten itse pystymme ja koemme osaavamme. Tiedän ainakin, että viimeksi mainittu on loistava kynäilijä, mitä tulee juonen, hahmojen, sekä paikkojen kuvaamiseen.

Mutta saattehan te toki omia tuotoksianne, oli ne sitten runoja, noveja, jatkiksia tai vaikka ajatelmia, tuonne muiden kirjoituksien sekaan laitella ja se on jopa toivottavaa ja suotavaa. Vaihtelu virkistää, sillä alkaa olla hiljalleen tylsää laitella tuonne juttuja, joihin ei juurikaan tule jatkopaloja.

Pidän kovasti kirjoittamisesta, mutta tahtoisin vähän jotain uutta tännekin, sillä emme haluaisi olla Nuubialaisen Prinsessan kanssa ainoat, jotka täällä kirjoittavat.
Kaikki nyt rohkeesti sekaan vaan, ei me teitä purra eikä suututa, jos nyt muutama kirjoitusvirhe tekstiin eksyisi, katsos niitä eksyy sinne mullakin. Sitä paitsi uskon että osaatte kirjoittaa siivosti, onhan osa teistä jo melkein aikuisia.

Eli, kannustan vielä kerran teitä rohkeasti kirjoittamaan, sekaan vaan kyllä tänne sopii ja erilaisuus on rikkaus, jopa teksissäkin.

[Nefertiti]

Tuli tässä mieleeni, kun juuri jatkopalaan tässä mietin, että miten te teette kun alatte kirjoittamaan jatkotarinaan jatkoa? Alatteko te suoraan kirjoittamaan jatkoa, mitään ajattelematta, vai käyttekö teksin läpi kertaalleen ennen kuin alatte miettiä ja kirjoittaa jatkoa?

Mä nimittäin huomasin tekeväni niin, että luen monta kertaa sen pätkän, jonka mua edellinen kirjoittaja kirjoitti enkä vielä sen lukemisen jälkeenkään syöksy kirjoittamaan, ellei mulla sitten ole joku Todella-Hyvä-Idea, jonka tahdon saada kirjoitettua heti. Saatan myös kirjoittamisen aloitettuanikin käydä sen edellisen pätkä vielä parin kertaan läpi ja katsoa mitä siellä on, ettei tuu sitten epäjohdonmukaisuuksia tekstiin.

Mutta nyt enemmittä löpinöittä päästän teidät turisemaan asiasta.

[Nuubialainen Prinsessa]

Niin,
no mie luen aina ensin edellisen kirjoittaman tekstin ajatuksen kanssa ja sitten rupean vaan kirjottamaan. Tarina syntyy näytölle samantien, mutta toisinaan en muista jotain tiettyä yksityiskohtaa kunnolla, joten sellaisissa  tapauksissa pysähdyn tarkastamaan asian ennen kuin jatkan tarinaa eteenpäin. Lopuksi sitten luen sen oman tarinani läpi ja korjailen tekemiäni kirjoitusvirheitä ja ajatusvirheitä. - ja tarina on valmis

Eli mie en sen kummemmin mieti, kunhan vain kirjotan päähäni nousseet mielikuvat
Ois varmaan hyvä miettiäkin, ennenkuin kirjottaa, mut jotenkin sitä vaan ei jaksa sen kummemmin mietiskellä.. ehkä siinä tapauksessa, jos jostain syystä kirjoittamani kohtaus tuntuu jotenkin jäykältä, niin sitten täytyy miettiä tarkemmin miten siitä saisi hieman sujuvamman..hmm..

[Nefertiti]

No niin tähän voisin laittaa yksinkertaisia ohjeita kirjoittamiseen liittyen, siis lähinnä tekstin tuottamiseen, en sen sisältöön.

* Jos ei ole inspiraatiota tai kirjoittaminen ei jostakin muusta syystä suju, niin älä kirjoita väkisin.
* Jos idea nyt sitten iskee, niin kirjoita, mutta käy tekstä jälkeenpäin läpi ja mieti kulkeeko tarina hyvin vai ei ja muuta sitä sitten mahdollisuuksien mukaan sujuvammaksi.
* Kannattaa tehdä ensin sellainen esikirjoitus vaikkapa ruutupaperille ja sitten kirjoittaa se puhtaaksi joko koneella tai sitten käsin.
* Jos sen hetkinen tarina ei syystä tai toisesta etene, niin älä yritä väkertää sitä väkisin, vaan kirjoita tai tee jotain muuta kunnes saat idean tai keksit jotakin joka sinne tarinaan sopii.
* Kun tarina on mielestäsi kelvollinen laitettavaksi foorumille, käy se vielä läpi ja korjaa mahdolliset kirjoitus- ja muut virheet tekstistä, vaikka voihan sitä täällä foorumillakin korjailla monta kertaa, jos vieläkin tuntuu siltä.
* Kun kirjoitat, niin kiinnitä huomiosi ilmaisuun, siihen miten tuot tarinasi esille. Lukeminen auttaa tässä paljon ja antaa useita näkökulmia asian/tarinan esittämiseen.

No niin näillä eväillä, pitäisi jo päästä pitkälle ja lisää kirjoittamisesta löytyy täältä.
Se onkin sitten toinen juttu mikäki olet saanut porttikiellon ko. sivulle, mutta noin niin kuin yleisesti tuon sivun kirjoituksia voi lukea rekkautumattakin.

[Nefertiti]

Jos nimen keksiminen tuottaa vaikeuksia, kannattaa katsoa mm.

- Almanakoista
- Nimikirjoista
- Vääntää olemassa olevista nimistä jotakin mielekästä
- Käyttää nettiä hyväksi sillä mm Behind the Name on hyvä paikka josta löytyy nimiä ja niiden merkityksiä, englanniksi tosin. Toinen jonka avulla löytää nimiä myös suomeksi on google ja se onkin ehtymätön tiedon aarre aitta.

[Mustang]

Tässä vastailen kaikenlaiseen nyt kun kerran ryhdyin. Rakastan kirjoittamista yli kaiken, mutta tuntuu, ettei ole saanut yli puoleentoista vuoteen oikein mitään aikaiseksi, toivoisinkin, jos muiden tekstit ja nuo jatkikset auttaisi jatkamaan. Koen olevani ihan sujuva kirjoittaja, yläasteella aineet oli lähes aina sitä kymppiä ja stipendinkin sain. Kuitenkin olen ehkä liian luova ihan äidinkielen aineisiin. Lukiossa numerot ovat tippuneet, sillä asiateksti ei oikein taivu, tahdon jotakin kauniimpaa, synkempää ja "omempaa" (vaikkei se vissiin oikea sana olekkaan). Pilkkua saatan joskus käyttää liiankin kanssa, mutta yleensä huomaan korjata liiat pois läpiluvun yhteydessä. Uskon, että osittain kirjoittamattomuuteni johtuu nimenomaan lukion äidinkielestä. Oma luovuus tapetaan, kirjoitellaan aineistoaineita ja tekstitaidonvastauksia. Lisäksi numerot tulivat alas kertarysäyksellä, ainoa asia, mihin olen lukiossa kelvannut, on analyysi. Lisäksi en ole enää yhtään niin masentunut nuori, ahdistuksesta oli hyvä repiä irti kaikenlaista.

Olen välillä myös aikamoinen kielipoliisi, vaikken tietenkään aina kaikkia omia virheitäni huomaa. Lukion kirjoitelmiin en koskaan ole sopeutunut, sillä en osaa suunnitella tekstiäni etukäteen. Se vain tulee, samaa tahtia, kuin ajatus. Joudun toki muuttamaan välillä lauseita johdonmukaisemmiksi tyylini vuoksi, mutta ajatuskartat ja muut peruskeinot eivät minulle istu. Lisäksi minua jännittää ja pelottaa aina muiden reaktiot teksteistäni, sillä annan kirjoituksiini niin paljon mukaan itseäni ja ajatuksiani. Joskus asiat on helpompi ilmaista kirjoitetuin sanoin, kuin puhutuin. Esimerkiksi se, että välittää tai on pahoillaan.

Jos joku ei tykkää tekstistäni, minua harmittaa, vaikka tiedänkin, ettei kaikkia voi miellyttää. Yleensä kyllä olen saanut enimmäkseen positiivista palautetta, mutta toisaalta kovin monet eivät opettajia ja lähimpiä ystäviä lukuunottamatta ole lukeneet tekstejäni. Minulla on pohjimmiltaan myös aika huono itsetunto ja aina minua pelottaa, että mietteitäni ja ajatuksiani pidetään outoina. Toki, palautetta saa ja pitää antaa, sillä haluan aina vain kehittyä. Nyt hieman pelottaa sekin ajatus, kun ei ole ikuisuuksiin mitään kummallista kirjoitellut. Kuitenkin ajattelin rohkaista mieleni ja tämän keskustelualueen teksteihin tutustuttuani saatankin liittyä joukkoonne iloiseen. ^^

[Nemesis]

Pitääpä nyt kysäistä kun raivostuttaa oma tuottamattomuus, että osaiskohan tämän foorumin taitavat kirjoittajaihmiset antaa jotain vinkkejä sen suhteen mitä kannattais tehdä silloin kun iskee tämä ns. writer's block??? Ketuttaa niin kamalasti kun on ideoita mitä pitäis kirjoittaa vaikka miten paljon, mutta en saa paperille sanaakaan vaikka kuinka yritän! Auttakaa hyvät ihmiset! D':

[Nefertiti]

Hmm... Vaikea homma. Kun itsellä tekee mieli kirjottaa, mutta mitään ei tule, niin en sitten väen vängällä yritä. Nytkin teki mieli yhtä jatkista jatkaa, mutta kun avasin tiedoston eteen, en keksinytkään, että miten siitä jatkaisin, joten päätin antaa tekstin olla ainakin jonkin aikaa ja yritän vähän myöhemmin. Tosin ei mulla nyt mitään järkeviä ideoita olisikaan ollut.
Joskus raapustelen ideoita vihkoon, josta sitten myöhemmin työstän ne koneelle, jos ne vain sopivat tarinan sen hetkiseen tilanteeseen. En välttämättä edes jatka siis tarinaa, vaan kirjoitan siitä jonkun toisen kohdan, jos sattuu tulemaan mieleen ja sitten myöhemmin, jos se sopii liitän tarinaan.

Mutta siis väkisin ei kannata yrittää, tulee vain kökköä tekstiä ja itelle pahamieli kun tietää kirjoittaneensa huonon pätkän. Yksi tapa siis vihkoon kirjoittaminen, on tietty kirjoittaa johonkin muualle ja ihan alkuun vain jotain puuta heinää ja alkaa sitten myöhemmin hissukseen rakentamaan jotain tarinan tynkää.
Lisäks olen huomannut, ettei liian väsyneenä kannata edes yrittää kirjoittamista, jollei nyt ole päällä ihan megalomaaninen inspiraatio, että on pakko kirjoittaa, vaikka meinaa nukahtaa naama näppikselle.
Lisäks mä saatan joskus lueksia mun omia tuotoksiani alusta ja ikään kuin vaihtaa aivot oikealle taajuudelle. Joskus iskee inspis tekstiä alkaa tulla, joskus taas ei. Nyt on tosiaan ollut vähän ideaa tuon rakkauden tähden tarinan kanssa, mutta kun se nyt kuitenkin olisi ikään kuin valmis ja se pätkä mikä mielessä on pyörinyt ei sovi siihen loppuun sitten mitenkään, kun se sopisi paremmin sinne alkupuolelle, missä yksi pahis vielä huseerasi mukana.

En nyt tiedä onko noista apua. Toivottavasti muutkin yrittää antaa auttavia vinkkejä kuin vain minä. Vois kattoa, jos nyt sais yhtään mitään minnekään.

[Mustang]

Nefertitin kertomien keinojen lisäksi mulla on yhtä tekstiä kohden yleensä vähintään yksi ultimate-tsemppiteemabiisi, joskus kokonainen soittolista, joka sopii tekstin sisältöön ja sävyyn. Itse kuuntelin valehtelematta toistolla talvella neljä päivää putkeen kaiken vapaa-aikani Lady Gagan Brown eyesiä, koska se sopi sanoiltaan ja tunnelmaltaan täydellisesti tuotokseeni ja piti mun ajatukset oikeessa vireessä. Tietyt paikat inspiroi enemmän, kuin toiset. Vanhempieni luona minulla on vanha kivinen silta keskellä autiota luonnonsuojelualuetta, jossa mielikuvitus lähtee hurjaan laukkaan.

Välillä auttaa, kun kirjoittaa jotakin aivan muuta, eri juttua, kun mitä oli suunnitellut. Eikä se ole häpeä, jos jokin jää pitemmäksi aikaa ilman huomiota. Oma tekstini on ollut taas varmaan kohta puoli vuotta jäähyllä, vaikka tiedänkin, mitä siinä tulee tapahtumaan ja jopa ehkä sen, miten se päättyy. Välissä olen rustannut neljää-viittä tarinan tynkää, joista en oikeastaan kuin yhdestä tai maksimissaan kahdesta edes suunnittele mitään sen kummempaa, saatan käyttää niiden kohtauksia muokattuina myöhemmin jossakin ihan muussa tarinassa. Myös toisten kirjoittajien tuotosten lukeminen voi olla äärimmäisen inspiroivaa, samoin kirjoittajien kanssa jutteleminen. Yksi suurimmista inspiraationlähteistäni on ystävät ja tämän foorumin kävijät, joilta olen saanut sekä palautetta, että kannustusta jatkaa. Jos siis rohkenet, tekstin luetuttaminen muilla voisi olla avuksi.

Oma paras neuvoni on se, että älä ota stressiä, kirjoittamisen pitäisi olla kivaa. Antoisia kirjoitushetkiä, toivottavasti saat neuvoista apua.

[Nemesis]

Kiitos paljon neuvoista, pitää näitä kokeilla, jos se siitä sitten taas lähtisi... Tuo "ultimate-tsemppiteemabiisi" kuulostaa jopa siltä, että voisi toimia. Pitääpä ruveta metsästämään sopivia lauluja!

Tekstien luetuttamista muilla olen kokeillut, pari ystävää niihin päästänyt käsiksi... ja onhan se toisaalta todella kannustavaa ja inspiroivaa saada niiltä takaisin palautetta, mutta suurimmaksi osaksi ne on vaan aina niskassa kinuamassa lisää tekstiä, mikä ei sinänsä kovin avuliasta ole...

Mutta kiitos teille vielä. Koitan saada tämän stressin tästä laskemaan, eihän kirjoittamisessa oikeestaan olekaan mitään järkeä jossei siitä nauti, joten turhaa ja typerää tämmönen... joskus vaan tulee sellainen epätoivoisen raivon puuska, kun on kyllästynyt odottelemaan itseltään edes jotakin aikaansaannosta.