Tänään on keskiviikko 23. kesäkuuta 2021
Nimipäivää viettää Aatu, Aatto ja Aadolf

Kirjoittaja Aihe: Elämän tarkoitus?  (Luettu 22134 kertaa)

Juplin

  • Ylläpitäjä
  • Aloittelija
  • *****
  • Viestejä: 94
    • Profiili
    • Juplin.net
Vs: Elämän tarkoitus?
« Vastaus #15 : 04.12.08 - klo:11:41 »
Juuri näin, vau... :)

En mäkään ehkä aina ihan täysillä kulje, ja miellän että olen monella tavalla ehkä hieman oudompi, kuin mitä "normaalit" ihmiset. Mutta hei, mä tiedän kuitenkin olevan selväjärkinen ja tulen toimeen itseni kanssa, vielä kun oppisi tulemaan toimeen täysin muidenkin kanssa. Osan kanssa toki tuleekin, mutta aina löytyy näitä kompastuskiviä. Heidänkin kanssa pyrkii kommunikoimaan siten, että koittaa heitä ymmärtää, välillä se vaan on niin pirun haastavaa, kun huomaa, että samanlaista kohtelua ei saa itse osakseen.

Jälleen kerran, sä sanoit Floora, mitä mä ajattelen... :D
Elämä ei ole mustavalkoista, vaikka Juplin.net olisikin.

theevilone

  • Yleisvalvoja
  • Kokenut
  • *****
  • Viestejä: 161
    • Profiili
Vs: Elämän tarkoitus?
« Vastaus #16 : 05.12.08 - klo:01:06 »
Joku väitti että on nykyihmisen itsekkyyttä olla hankimatta lapsia koska on se valinnanvara mutta itse olen eri mieltä.. En ole sitä mieltä että on itsekästä hankkia lapsia mutta on itsekästä olla ajattelematta omien tekojen seurauksia heidän tulevaisuuttaan ajatellen. En halua omille lapsilleni samaa pahaa oloa kuin itselleni..
Minun mielestäni itsekkyyttä on yhtä paljon hankkia lapsia kuin olla hankkimatta. En kyllä ymmärrä yhtään miksi juuri lapsia hankkimattomat (eihän lapsia edes hankita, yritetään, toivotaan ja rukoillaan ja sitten vasta _saadaan_ jos on onnea!) ovat itsekkäitä. Mielestäni myös melkein suurempi uhraus olla hankkimatta jos tietää ettei ole valmis ja vaikka kuinka halauisi (esim. oman elämän pirstoisuus, sairaudet ja sellaiset). Lapselle on hyvä voida antaa myös äitinä aikaa ja huomiota ja niin edelleen - ettei vain niin että kunhan leluja on... Ihmiset eivät kyllä kovin monesti ajattele seurauksia, miten valitettavaa se onkaan. *Sigh*

En mäkään ehkä aina ihan täysillä kulje, ja miellän että olen monella tavalla ehkä hieman oudompi, kuin mitä "normaalit" ihmiset. Mutta hei, mä tiedän kuitenkin olevan selväjärkinen ja tulen toimeen itseni kanssa, vielä kun oppisi tulemaan toimeen täysin muidenkin kanssa. Osan kanssa toki tuleekin, mutta aina löytyy näitä kompastuskiviä. Heidänkin kanssa pyrkii kommunikoimaan siten, että koittaa heitä ymmärtää, välillä se vaan on niin pirun haastavaa, kun huomaa, että samanlaista kohtelua ei saa itse osakseen.
Siihenkin voi kouluttautua, oppimaan ihmisten seuraan. Itsekin opiskelen (mm. sitä) ja mielestäni on aika tavalla mielenkiintoista. Kurssiin valitettavasti kuuluu hengaileminen ei-niin-kivojen ihmisten kanssa myös, jopa tyhmien ja sellaisten jotka näyttävät melko avoimesti mitä mieltä ovat sinusta - esimerkiksi ettet tajua miltei mitään, että olet vain sukupuolesi takia huono siinä ja hyvä tuossa, mutta se vain on kestettävä ja aikaa myöten ... no, ehkä et turru, mutta opit miten voit olla jotenkuten siedettävästi sellaisten seurassa. Ilman että satutat itseäsi joka kerta kun hän avaa suunsa... Aina kun ei valitettavasti voi valita seuraansa niin hyvin kun tahtoisi. :)
"Wise men don't need advice. Fools won't take one."

Floora

  • Aktiivinen
  • ****
  • Viestejä: 328
    • Profiili
Vs: Elämän tarkoitus?
« Vastaus #17 : 05.12.08 - klo:09:20 »
Siihenkin voi kouluttautua, oppimaan ihmisten seuraan. Itsekin opiskelen (mm. sitä) ja mielestäni on aika tavalla mielenkiintoista. Kurssiin valitettavasti kuuluu hengaileminen ei-niin-kivojen ihmisten kanssa myös, jopa tyhmien ja sellaisten jotka näyttävät melko avoimesti mitä mieltä ovat sinusta - esimerkiksi ettet tajua miltei mitään, että olet vain sukupuolesi takia huono siinä ja hyvä tuossa, mutta se vain on kestettävä ja aikaa myöten ... no, ehkä et turru, mutta opit miten voit olla jotenkuten siedettävästi sellaisten seurassa. Ilman että satutat itseäsi joka kerta kun hän avaa suunsa... Aina kun ei valitettavasti voi valita seuraansa niin hyvin kun tahtoisi. :)

Itse ajattelin että olen huono ihminen kun kaikki eivät minusta pidä ja koska en tule kaikkien kanssa toimeen. Sitten hyväksyin sen etten voi tulla kaikkien kanssa toimeen mutta kovakuoriseksi se on kasvattanut siinä mielessä että metsä vastaa niin kuin sille huutaa, eli jos joku puhuu halveksuvaan sävyyn itsestäni tai läheisistäni, en vain kykene hallitsemaan tunteitani vaan avoimesti näytän tyrmistyneisyyteni. Kuten aiemmin jo mainitsin, en voi kunnioittaa ihmistä jolta en itse saa mitään enkä suostu sietämään kaikkea. En yritä selvittää ongelmaa ja olla kaikkien kaveri mutta voin ilmaista mielipiteeni jonkun asenteista ja pyytää tätä lopettamaan aiheettomat kommenttinsa tai suun soiton. Sillä sen verran voi osoittaa hienotunteisuutta ja tahdikkuutta että vaikkei jostain ihmisestä/ammattista/sukupuolesta/ihonväristä pidä, ei sitä tarvitse silti halventaa. Moinen on kamalan kömpelöä! Myönnän että olen itsekin siihen sortunut, tosin viimeisten parin vuoden aikana olen alkanut asettaa itseäni muiden saappaisin ja ajattelemaan asioita siltä kantilta. Jos joku silti sortuu tällaiseen, asetan hänet itse saappaisiini! Esimerkkinä eräs kerta kun istuin exäni kanssa kantiksessa ihan vain parilla ja juttelemassa, oli pöytäämme ilmaantunut pari itselleni ennalta tuntematonta miestä, sen aikaa kun itse kävin vessassa. Ennen kuin edes kerkesin istumaan kuulin toisen huomauttavan kaverilleen "tässä on hyvä esimerkki siitä että naiset on tyhmempiä" osoittaen minuun. Pistin hänet perustelemaan ja veikkaan että ainoa joka vaikutti tyhmältä siinä pöydässä oli tämä murahteleva mies, kärkkäisiin kysymyksiini epäselviä vastauksia soperrellen.
Strange but not twisted

theevilone

  • Yleisvalvoja
  • Kokenut
  • *****
  • Viestejä: 161
    • Profiili
Vs: Elämän tarkoitus?
« Vastaus #18 : 05.12.08 - klo:15:49 »
Itse ajattelin että olen huono ihminen kun kaikki eivät minusta pidä ja koska en tule kaikkien kanssa toimeen. Sitten hyväksyin sen etten voi tulla kaikkien kanssa toimeen mutta kovakuoriseksi se on kasvattanut siinä mielessä että metsä vastaa niin kuin sille huutaa, eli jos joku puhuu halveksuvaan sävyyn itsestäni tai läheisistäni, en vain kykene hallitsemaan tunteitani vaan avoimesti näytän tyrmistyneisyyteni. Kuten aiemmin jo mainitsin, en voi kunnioittaa ihmistä jolta en itse saa mitään enkä suostu sietämään kaikkea. En yritä selvittää ongelmaa ja olla kaikkien kaveri mutta voin ilmaista mielipiteeni jonkun asenteista ja pyytää tätä lopettamaan aiheettomat kommenttinsa tai suun soiton. Sillä sen verran voi osoittaa hienotunteisuutta ja tahdikkuutta että vaikkei jostain ihmisestä/ammattista/sukupuolesta/ihonväristä pidä, ei sitä tarvitse silti halventaa. Moinen on kamalan kömpelöä! Myönnän että olen itsekin siihen sortunut, tosin viimeisten parin vuoden aikana olen alkanut asettaa itseäni muiden saappaisin ja ajattelemaan asioita siltä kantilta. Jos joku silti sortuu tällaiseen, asetan hänet itse saappaisiini! Esimerkkinä eräs kerta kun istuin exäni kanssa kantiksessa ihan vain parilla ja juttelemassa, oli pöytäämme ilmaantunut pari itselleni ennalta tuntematonta miestä, sen aikaa kun itse kävin vessassa. Ennen kuin edes kerkesin istumaan kuulin toisen huomauttavan kaverilleen "tässä on hyvä esimerkki siitä että naiset on tyhmempiä" osoittaen minuun. Pistin hänet perustelemaan ja veikkaan että ainoa joka vaikutti tyhmältä siinä pöydässä oli tämä murahteleva mies, kärkkäisiin kysymyksiini epäselviä vastauksia soperrellen.
Hmm... ...mmm.. totta tuokin, ettei kaikkea tarvitse sietää. Itse kuitenkin koitan kaikenlaista, jopa niiden tyhmien ja perustelemattomien ihmisten kanssa, koska heistä voi oppia jotain, mitä voi sitten myöhemmin hyödyntää (kun uskaltaa oikeasti sanoa mitä ajattelee? ilman kamalaa syyllisyyttä?). Tuo "kaverisi" kuulostaa kyllä aika ... tyhmältä. Ja aivan kamalan epäkohteliaalta. Se on kyllä aika pöyristyttävää (onko tuo oikeasti edes sana?) että ollaan muka niin fiksuja ja puhutaan suoraan sanottuna paskaa toisista, vaikka näkisi tyypin ensimmäistä kertaa... Huokaus. Myös sen olen huomannut ettei ihmiset arvosta toisia. Tai kunnioita. Se lienee kimpassa tuon hienotunteisuuden ja tahdikkuuden kanssa. Semmosta se vaan tuntuu olevan. Tokikin voi vältellä, mutta tuntuu että semmoiset ihmiset  vain kasvavat lukumäärältään...

Elämän tarkoitus. Niin. En ole vielä vastannut. Minun mielestäni elämässä pitää Opiskella ja Opettaa, löytää kivoja juttuja mitkä sopivat itselle ja saavat sinut onnelliseksi. Suuremmin ajatellen... Siinä tulisi vain hulluksi, ei passaa ajatella liikaa. :) Ehkä joku joka on tehnyt maailman, pelaa meillä. Katselee, tutkii ja opettelee. Hauskaa sinänsä, voisimme olla vain jotain edistyneitä koodinpalasia isolla sǎkkilaudalla... Mene ja tiedä. Tuskin saamme tässä elämässä tietää vielä. :P
"Wise men don't need advice. Fools won't take one."

Floora

  • Aktiivinen
  • ****
  • Viestejä: 328
    • Profiili
Vs: Elämän tarkoitus?
« Vastaus #19 : 08.12.08 - klo:10:20 »
Hmm... ...mmm.. totta tuokin, ettei kaikkea tarvitse sietää. Itse kuitenkin koitan kaikenlaista, jopa niiden tyhmien ja perustelemattomien ihmisten kanssa, koska heistä voi oppia jotain, mitä voi sitten myöhemmin hyödyntää (kun uskaltaa oikeasti sanoa mitä ajattelee? ilman kamalaa syyllisyyttä?). Tuo "kaverisi" kuulostaa kyllä aika ... tyhmältä. Ja aivan kamalan epäkohteliaalta. Se on kyllä aika pöyristyttävää (onko tuo oikeasti edes sana?) että ollaan muka niin fiksuja ja puhutaan suoraan sanottuna paskaa toisista, vaikka näkisi tyypin ensimmäistä kertaa... Huokaus. Myös sen olen huomannut ettei ihmiset arvosta toisia. Tai kunnioita. Se lienee kimpassa tuon hienotunteisuuden ja tahdikkuuden kanssa. Semmosta se vaan tuntuu olevan. Tokikin voi vältellä, mutta tuntuu että semmoiset ihmiset  vain kasvavat lukumäärältään...

Kannattaa sanoa mitä ajattelee mutta senkin voi tehdä niin monella eri tavalla ja pitää myös muistaa se ettei omat ajatukset välttämättä ole faktoja eikä varmastikaan ainoita mahdollisia ajatuksia. Siinä menee semmonen eräänlainen kultanen keskitie ja sanonta "kohtele muita kuin toivoisit itseäsi kohtelevan" pätee tähän kuin nenä päähän. Se on kyllä totta että itsekkyys ja toisen arvojen kunnioittaminen ja arvostaminen on kuin vähenevät luonnonvarat. Seuraa kait tekee kaltaisekseen, onnellisuuskin leviää kuin rutto (pahoittelen kamalalta kuulostavaa ilmaisua, taisi olla jossain lehdessä otsikkona).

Elämän tarkoitus. Niin. En ole vielä vastannut. Minun mielestäni elämässä pitää Opiskella ja Opettaa, löytää kivoja juttuja mitkä sopivat itselle ja saavat sinut onnelliseksi. Suuremmin ajatellen... Siinä tulisi vain hulluksi, ei passaa ajatella liikaa. :) Ehkä joku joka on tehnyt maailman, pelaa meillä. Katselee, tutkii ja opettelee. Hauskaa sinänsä, voisimme olla vain jotain edistyneitä koodinpalasia isolla sǎkkilaudalla... Mene ja tiedä. Tuskin saamme tässä elämässä tietää vielä. :P

Opiskella ja opettaa :) kuulostaa hyvältä ja olen samaa mieltä. Elämässä mennään eteenpäin ja kehitytään, yksinkertaista ja loogista.
Strange but not twisted

 

Copyright © 2000 Juplin.net. All Rights Reserved. Design by Juplin.