Jumala, Kristus, enkelit, Saatana ym.

Aloittaja Bam, 27.08.08 - klo:23:52

« edellinen - seuraava »

Bam

Näistä asioista ei näyttänyt täällä olevan vielä topickia ja käsittääkseni kuitenkin kuuluvat tähän osioon (no riippuen tietysti siitä mihin uskoo).
Eli siis, uskotteko Jumalaan? Jeesukseen Jumalan poikana ja vapahtajana? Sekä muihin tähän liittyviin vai kuulutko kentien johonkin muuhun uskoon tunnustaen esim. Allahia tai muuta sellaista, tai oletko ateisti?

Itse olin oikeastaan pienestä asti sitä mieltä, että kaikki tämmöisen jutut on höpötystä ja hiljalleen, kun kasvoin isommaksi, "epäuskoni" muotoutui ateismiksi. Ja tällä ei ollu mitään tekemistä vaikka vanhempieni uskon kanssa, olen nimittäin suurimman osan elämästäni elänyt oikein uskovaisen äitini kanssa ja pitänyt hänen mielipiteitään suorastaan päättöminä. Eli ihan pienestä pitäen hyvin tieteellinen ihminen olin ja kovasti kiinnotusnut evoluutiosta ja muusta tieteellisestä ja niiden kautta sitten tullut se usko, ettei mitään Jumalaa tms. ole olemassakaan. Yläasteella saatoin jopa esittää ääneen kielteisiä mielipiteitäni ja odotin kovasti että pääsisin eroamaan kirkosta.
No, ajat kuitenkin muuttuvat, enkä kyllä olisi ikinä uskonut, että tähän tilanteeseen tullaan. Nyt (olen pian 18-vuotias) nimittäin uskon Jumalaan, tuskimpa uskoni olisi näin vahva ellei elämän mittaista prosessia olisi käyty läpi. Mikä sitten täki tämän muutoksen? No, myönnettäköön, että vaikka en uskonutkaan mihinkään, tuli muutaman kerran rukoiltua, kerran pienempänä aivan lapsellisesta syystäki (lelu oli kadonnut), mutta sitten yläaste ikäisenä hiukan toisenlaisista asioista. Ja joka kerta rukoukseni toteutuivat. Tiedän, että ne voi laittaa sattuman piikkiin, kuten laitoinkin siitä huolimatta, että joka rukouksessani vakuutin, että jos tämä toteutuu niin alan uskoa. Toteutumisen jälkeen kaikki jatkui aina ennallaan.
Nyt parin vuoden sisään asiat kuitenkin muuttuivat, eräs mielestäni hyvinkin outo ja epätoivoinen rukous, sen toteutuminen ja tämä tyttö avasi mielensä ja alkoi miettiä asioita eikä sitä kokemusta voi sanoin kuvailla ja se jatkuu edelleen. Tuntuu kuin saisin jatkuvalla syötöllä saisin uusia oivalluksia elämästä ja vaikka aina olen ollut kova pohdiskelemaan ja ajattelemaan asioita monelta kulmalta, nyt tuntuu jotenkin erilaiselta. Kuin kaikki kysymykset avautuisivat helposti ja selkeästi. Ja ennen kaikkia toisinaan tulee se tunne, etten ole yksin ja joku rakastaa minuakin, tulee oikein turvallinen olo, mikä on varsin tärkeä edistys askel, koska en ole aikoihin luottanut kehenkään läheiseeni. Elämän asenne on muuttunut paljon näiden muutosten myötä.

Eli siis kyllä, uskon Jumalaan, uskon, että Jumala näyttää tietä jokaiselle meistä, voi joko seurata tai olla seuraamatta, mutta moni asia on mennyt paremmin kun olen seurannut. Samoiten uskon, että kaiken lähtökohta on rakkaus, se mitä Jumala tuntee maapalloa (kenties koko maailmankaikkeutta?) kohtaan ja kun olen miettinyt, niin oikeastaan kaikki ongelmat mitä maailmasta löytyy, niin henkilö kuin yleiselläkin tasolla, johtuu pitkälti rakkaudettomuudesta. Jos ihmiset kiinnittäisivät enemmän huomiota yhtäläisyyksiin kuin eroihin, niin ehkä maailmas olisi parempi paikka? Ja mitkä eroja tekevät; uskonnot, kansallisuudet, yhteiskunnat, yhteisöt. Itse uskon, että vaikka meillä on monia eri uskontoja, kaikkien takana on kuitenkin sama Jumala, vaikka häneen uskotaankin monella eri tavalla ja nimellä.
Sen sijaan en usko Jeesukseen Jumalan poikana, vaan ihmisenä. Profeettoja ja saarnamiehiä on ollut ja tulee aina olemaan, semmoinen uskon Jeesuksenkin olemaan, ihminen, joka uskoi vahvasti Jumalaan, mutta ei jälkeläinen.

^ Tällaisia ajatuksia siis minulla, entäpä teillä? Ja modet siirtävät aiheen mikäli ei kuulu tänne (:
Before you my life was like a moonless night.

Floora

#1
Sinulla on hyvin paljon samankaltainen näkemys uskonnoista, uskosta ja rakkaudesta kuin minullakin. Uskon jumalaan tai kutsun sitä jumalaksi vaikka lähinnä sana voima tai puhtaan yksinkertaisesti rakkaus, kuvailisi sitä paremmin. Se on kaikki ja yksi - kokonaisuus. Jeesus ymmärsi rakkauden tärkeyden ja onnen ja tahtoi jakaa sen muiden ihmisten kanssa, tästä syystä hänestä pidettiin. En usko että hän siinä mielessä kierteli ja saarnasi ihmisille miten tulisi/ei tulisi elää vaan yksinkertaisesti antoi arvokkaita elämänohjeita ihmisille. Näin itse näen Jeesuksen. Tavallisena ihmisenä.

Kirkkoon en usko enkä kirjoihin jotka kertovat miten tulisi olla, elää ja osoittaa kunnioitusta jumalaa kohtaan. Uskon että yksi ainoa sana riittäisi jumalan itsensä kirjoittamaan raamattuun: Rakasta!

Olen lukenut myös paljon kirjoja viimeaikoina joista mielenkiintoisimmiksi tältä kantilta on osoittautunut Paulo Coelhon kirjat. Tapa jolla hän käsittelee näitä aiheita on uskomaton; hyvin yksinkertaista kerrontaa ja helposti ymmärrettävää tekstiä, kantaaottavaa muttei missään mielessä omia uskojaan tyrkyttävä. Hänen kirjansa aiheet ovat sellaisia joita olen usein miettinytkin ja hän on kirjoittanut esimerkiksi Maailman Sielusta josta olen kuullut puhuttavan ennenkin, mutta hänen kirjojensa kautta olen kuitenkin avannut omien pohdintojeni solmuja.

Uskon eräänlaiseen Maailman Sieluun, se on omassa käsityksessäni vähän kuin intuitio. Tunne suuresta yhtenäisyydestä johon kuuluu koko maailmankaikkeus, ei vain ihmiset. Tapahtumat ovat kytköksissä toisiinsa ja tavallaan ennalta määrätyt mutta me itse määräämme minkä polun valitsemme ja kuulostelemalla itseämme, voimme löytää oikeat raktaisut ja suunnat. Vähän kuin Flow. Merkkejä tulee myös jatkuvasti eteen, jotkut asiat ovat vain liian ihmeellisiä ollaakseen sattumaa ja nämä ovat ne näkyvimmät. Jos ihminen on "oikealla" tiellä, voi sen tuntea ja jos taas edessä on vaikeampi "väärä" tie (mikään tie ei ole väärä tai oikea, ainoastaan erilainen) tuntuu se ahdistavalta ja jollakin tavalla väärältä, puurossa kahlaamiselta. Näitä asioita ei saisi sivuuttaa ja pakottaa itseään asioihin jotka eivät tunnu hyviltä. Itselläni ei esimerkiksi hyvään lukioon pääsy tuntunut ollenkaan siltä miltä kuvittelin kun kaikki ympärilläni taas hehkuttivat sitä ja nyt sen keskeyttäneenä ei se (keskeyttäminen) ahdista yhtään niin paljon kuin ihmiset odottavat sen minua ahdistavan, itse asiassa se ei vaivaa juuri ollenkaan. Juuri näiden asioiden uskon olevan tärkeitä. Se mihin sydän johdattaa ja "se tulee jos on tullakseen" onkin ollut suurten askeleiden ohjenuora elämässäni.
Strange but not twisted

Bam

^ Ooo, jännää, että jollakin on noin samanlainen käsitys kuin minulla, koska olen kuitenkin täysin oman itseni kanssa muodostanut tämän maailmankuvani, en siis ole sitä mitenkään lukemalla ja uskontoja tutkimalla löytänyt. Täytyykin ehkä käydä tutkailemassa jos jostain löytäisin tuon kirjan, toisaalta tosin en ehkä halua tähän uskooni mitään vaikutteita, mutta ihan mielenkiinnosta ja objektiiviselta kannalta voisi tutkailla. Tämä siksi, koska minusta on paras, että jokainen ihminen saisi muodostaa itse oman uskonkäsityksensä. Siksi minusta onkin tavallaan inhottavaa, että joissakin uskonnoissa melkein pakotetaan esimerkiksi lapset uskomaan samaan kuin muu yhteisö (esim. lestadiolaiset) ja vaikka ei pakotettaisikaan, niin lapsille jo "pelotellaan" mitä tapahtuu jos et usko näin tai näin, jolloin tietysti voi tulla jopa sellainen olo ettei uskalla poiketa siitä mihin muut saman uskonnonedustajat uskovat. Mikä julminta, joissakin uskonnoissa siitä eroaminen tarkoittaa myös eroamista perheestä ja sukulaisista.

Minäkään en usko kirkon valtaan, saatikka raamattuun. Molemmat ovat ihmisen tuotosta. Jossain määrin kirkko jopa ostaa uskovia ihmisiä itselleen; jos et kuulu kirkkoon ei tule kirkko häitä, et pääse kummiksi ym. Sitten vertaillaan missä on hienoin kirkko. Toisaalta, ei noilla kirkkohäillä ole niin suurta merkitystä, kun tietää Jumala on kuitenkin läsnä ja sen lupauksen voi antaa missä ja milloin vain, oli sormuksia tai ei. Sama kummiudessa. Mutta toisaalta se on traditio, näin totuttu tekemään (menemään naimisiin kirkossa ym.), joten ihmiset seuraavat perinnettä ja kirkko rikastuu. Mikä "uskon tyyssija" se semmoinen sitten on, joka rahastaa toisten uskolla ja mittaa kellä on koreampi rakennus? Kirkko on maallistunut ja se, että kuuluu kirkkoon ei tee kenestäkään vielä uskovaista.
Samaten raamattu on ihmisen kirjoittama tarina joka on muokkautunut vuosien saatossa ja ties miten kunkin ajan ihmiset ovat sitä muokanneet omia tarpeitaan vastaavaksi? Mikä oli raamatun alkuperäinen sanoma? Oliko edes semmoista..

Tuo Maailman Sielu kuulostaa mielenkiintoiselta, täytynee ottaa siitä selvää. (:
Before you my life was like a moonless night.

Floora

Raamattuhan on ihmisen tuotosta ja vaikka sieltä löytyy hyviä elämänohjeita löytyy sieltä myös täyttää eriarvoista sontaa. Jeesuksen jumaluuskin äänestettiin Nikeassa. Islaminopissa (ainakin) Jeesus nimetään profeettana, ei jumalan poikana ja oma näkemykseni on samantapainen. Heh, hyvän tahdon lähettiläs. Ja eikös se ollutkin Jeesus joka oli sitä mielltä ettei jumala asu kylmissä kivirakennuksissa?

Olen samaa mieltä kanssasi Bam siinä ettei lapsia saisi pakottaa johonkin tiettyyn oppiin ja uskontoon. Siinä vaiheessa kun lapsi tulee itsetietoisemmaksi ja alkaa huomioimaan ympäristöä eri tavalla (murrosikä, varhais teini-ikä) voi hän itse laajentaa ajatuksiaan jotain uskontoa kohtaan mikäli hän itse sen sattuu kohtaamaan. Tai sillai..
Strange but not twisted

theevilone

Tänään on jaossa pikakirjoituksia ennen kuin joutuu rientämään muualle.

Coelhon kirjat ovat oikein mainiota lukemista. Portobellon Noita vaikutti jotenkin keskeneräiseltä, mutta siinä tulee enemmän esille jotain sitä, minkä voi miettiä sopivan itselleen. Enemmän wiccaa kuin kristinuskoa, joka tapauksessa kuitenkin sitä rakastamista ja semmosta. Kirkkohäät ja muut tuntuu kyllä aika teennäiseltä nykyään, varsinkin jos ei edes usko mitenkään päin kristinuskon jumalaan. Kuten kirkkoon kuuluminen takaa uskoa, ei kirkosta eroaminenkaan uskottomuutta. Silti siitä on kamalaa vouhotusta paikasta ja toisestakin. Kait se on jotain kapinointia isää ja äitiä, yhteiskuntaa, maailmaa sekä itseä vastaan. Se on aina hauska kuunnella "saatananpalvaajien" kiroamisia jeesuksesta ja jumalasta, etteivät usko ja iha per* ja plaplapla, vaikka juurikin tunnustavat uskovansa myös jumalaan ja muuhun kristittyjen juttuihin. Ei saatanaa ilman jumalaa? Tai jos satanistit sekoitetaan saatananpalvojiin ja wiccat ovat myös samaa lahkoa jne. Se on aina hyvä puhua mistä ei tiedä. ;)
Kamalaa alajaoittelua - esim. lestaadiolaiset vs. "normi luterilaiset", vaikka kuitenkin uskoo samaan jumalaan. On vain eri säännöt. ;) Itse uskon, siis olen. En ala nyt määrittelemään tarkemmin. Kuitenkin sen verran, että aihe (uskonnot) on kiinnostavaa ja miettimistä herättävää.
"Wise men don't need advice. Fools won't take one."

Julle

Lainaus käyttäjältä: Floora - 01.09.08 - klo:08:55
Olen samaa mieltä kanssasi Bam siinä ettei lapsia saisi pakottaa johonkin tiettyyn oppiin ja uskontoon. Siinä vaiheessa kun lapsi tulee itsetietoisemmaksi ja alkaa huomioimaan ympäristöä eri tavalla (murrosikä, varhais teini-ikä) voi hän itse laajentaa ajatuksiaan jotain uskontoa kohtaan mikäli hän itse sen sattuu kohtaamaan. Tai sillai..

Eikös se nuin menekin? Paitsi että lapsi tulee siihen uskontoon missä äiti on, tiettyyn ikään asti, ja sen jälkeen saa valita vapaasti uskontonsa. En mene täysin takuuseen tuosta, mutta muistaisin, että näin on mulle opetettu.
Kari Tapio on Äijä!

Floora

Lainaus käyttäjältä: Julle - 05.09.08 - klo:23:38
Eikös se nuin menekin? Paitsi että lapsi tulee siihen uskontoon missä äiti on, tiettyyn ikään asti, ja sen jälkeen saa valita vapaasti uskontonsa. En mene täysin takuuseen tuosta, mutta muistaisin, että näin on mulle opetettu.

Juu niinhän se menee mutta siinä vaiheessa kun saisi itse valita on äidin uskonto jättänyt jo (ehkä pysyvät) jäljet :)
Strange but not twisted

Bam

Julle, tässä on nyt eri asia siitä mihin uskontoon kuuluu ja siitä mihin uskoo. Kuulun evankelisluterilaisiin, mutten ole koskaan sinänsä ollut siinä uskossa.
Eikä ole niin sanottu, että sitten viidentoistavuoden iässä, kun saa uskontoaan vaihtaa tai erota kirkosta, enää pystyykään tekemään sitä kun on kasvanut tietyssä ympäristössä ja tavallaan juurtunut siihen. Tietysti tämmöisestä vapaammasta uskonnosta, kuten ev. luterilaisuus, voi lähteä hyvinkin ongelmitta ja vapaasti. Mutta sitten kun ajatellaan esimerkiksi lestadiolaisuutta (jälleen tämä esimerkkinä, mutta poikaystäväni kuuluu tähän uskoon joten tunnen sen), siitä jos eroat, eroat samalla perheestäsi ja suvustasi, koska jotkut vanhoillisimmat eivät enää hyväksy sinua. Käsittääkseni sama koskee esimerkiksi amisheja.

Toinen mikä voi sitoa synnyinuskontoon on esimerkiksi se, että tavallaan pelkää siitä irtautumista. Jälleen esimerkkinä lestadiolaisuus. Lapset kasvavat siihen uskoon, että jos et pysy tiettyjen normien sisäpuolella, joudut helvettiin. Ainakin jos itselleni olisi tämmöinen kuva opetettu lapsesta asti, en ehkä uskaltaisi erota uskonnosta, koska pelkäisin että ehkä he ovat oikeassa ja tuomitsen itseni helvettiin jos nyt teen näin. Eikä se ole heidän keskuudessaan mikään leikin aihe, vaan todellinen pelko.
Before you my life was like a moonless night.

Nuubialainen Prinsessa



Minäkin olen käynyt mielessäni läpi uskonnon osuutta lapsieni elämään. Vaikka en itse olekaan mikään uskovainen, tuntui minusta silti hyvältä kastaa lapseni heidän isän uskontoon eli ortodoksiksi. Tärkeintä kasteessa on ehkä se, että läheiset ympäröivät lasta ja se, että sillä tavoin lapsi tavallaan toivotetaan tervetulleeksi sukuun ei niinkään itse uskonto.
Ajattelin itse asiaa niin, että kunhan lapset ensin kasvavat aikuisiksi ja alkavat itse muodostaa omia mielipiteitään, niin sitten otetaankin oikein mehevä keskustelutuokio asiasta tyttöjen kesken. Mielestäni heidän täytyy itse tehdä päätökset ensin, enkä usko että uskonnon tunnit niitä kovasti ajatusmaailmaa mullistavat, sillä enhän itsekään ole uskovainen vaikka uskontotunnilla penkkiä kulutin siinä missä muutkin.. itse asiassa, uskonnon opetuksessa olen kiinnittänyt huomioita joihinkin hyviinkin seikkoihin..siellä opetetaan toisten huomioonottamista, läheisten rakkautta yms. joten ei ne tunnit varmaan niin kamaliakaan voi olla:)
Itse olen luterilainen, enkä tiedä mitä uskon. En ainakaan Jeesukseen, mutta tästä en sen enempää sillä mielipiteitäni olen kertonut ehkä liiankin kanssa tuolla toisessa keskusteluosuudessa.



Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Floora

Lainaus käyttäjältä: Nuubialainen Prinsessa - 09.09.08 - klo:16:13
Mielestäni heidän täytyy itse tehdä päätökset ensin, enkä usko että uskonnon tunnit niitä kovasti ajatusmaailmaa mullistavat, sillä enhän itsekään ole uskovainen vaikka uskontotunnilla penkkiä kulutin siinä missä muutkin.. itse asiassa, uskonnon opetuksessa olen kiinnittänyt huomioita joihinkin hyviinkin seikkoihin..siellä opetetaan toisten huomioonottamista, läheisten rakkautta yms. joten ei ne tunnit varmaan niin kamaliakaan voi olla:)

Tuo on kyllä totta että siellä homioidaan esim. juuri raamatun hyvät neuvot mutta riippuu ihan opettajasta minkälaisen kuvan uskonnosta saa :( itselläni oli uskovainen opettaja ja kamppailen vieläkin helvetinkuvieni kanssa.
Strange but not twisted

Mina

Lainaus käyttäjältä: Bam - 08.09.08 - klo:10:14
Julle, tässä on nyt eri asia siitä mihin uskontoon kuuluu ja siitä mihin uskoo. Kuulun evankelisluterilaisiin, mutten ole koskaan sinänsä ollut siinä uskossa.
Eikä ole niin sanottu, että sitten viidentoistavuoden iässä, kun saa uskontoaan vaihtaa tai erota kirkosta, enää pystyykään tekemään sitä kun on kasvanut tietyssä ympäristössä ja tavallaan juurtunut siihen. Tietysti tämmöisestä vapaammasta uskonnosta, kuten ev. luterilaisuus, voi lähteä hyvinkin ongelmitta ja vapaasti. Mutta sitten kun ajatellaan esimerkiksi lestadiolaisuutta (jälleen tämä esimerkkinä, mutta poikaystäväni kuuluu tähän uskoon joten tunnen sen), siitä jos eroat, eroat samalla perheestäsi ja suvustasi, koska jotkut vanhoillisimmat eivät enää hyväksy sinua. Käsittääkseni sama koskee esimerkiksi amisheja.

Tämmöinen vielä itsellä, että Jehovan todistajat ovat ainakin samanlaisia että jos eroat uskonnosta, eroat perheestä. Setäni vaimo ei ole nähnyt sisartaan moneen vuoteen, koska sisar erosi uskonnosta ja setäni on yhteisön yleisen mielipiteen kannalla, että sitten ei pidetä mtn yhteyttä, ei edes kuvia säilytetä. Sama kun setäni vanhin poika, olkoon nyt vaikka Mikko oli nukkunut samassa sängyssä tyttöystävänsä kanssa, he eivät olleet harrastaneet seksiä, ja molemmilla oli pyjama tms. päällä, niin setäni heitti Mikon ulos talosta ja sanoi että takaisin ei ole tulemista ikinä. Että tällanen tapaus tämäkin, onko tuo muka suvaitsevaisuutta?? Sama mielestäni naispapit ja homous, ei sille voi mtn kehen rakastuu, ei mielestäni ole kauhean suvaitsevaista jos homot tuomitaan helvettiin ja syntisiksi sen perusteella että ovat rohkeasti omia itsejään. Samaan aikaan kirkon papit etc jäävät kiinni seksiin pakottamisesta, pedofiliasta ja ties mistä muusta.

Aiheeseen että jumala (pienellä, koska en itse usko :)  ) ei asu kivitaloissa, olen joskus kuullut sellaisen jutun, että jumala on jokaisella aina mukana, omassa sydämessä ja teoissa :)
If only I had a heart it would break - Oh sure

nocturna

En usko raamatun Jumalaan, enkä Jeesukseen, en Saatanaan enkä muutenkaan raamatun ihmetekoihin, vain osittain. Tulkinnalleni noista tarinoista on kaksi selitystä:

1. Niitä ei ole tapahtunut ja joku huru-ukko on kirjoittanut ne, onhan sillonkin ollut mielisairauksien mahdollisuus, esim vainoharhat yms. Tai vähintäänkin sitten se, että ne on todellisuuteen perustuvia, mutta yliluonnollisuuksilla väritettyjä TARINOITA. Eli esim Mooses voisi vastata nykypäivänä Batmania :D mistä sitä tietää, todeksi en kuitenkaan usko esim veden muuttamista viiniksi yms yms.

2. Ufot ovat vaikuttaneet taas kerran näkemyksissäni kaikkeen ja uskon että jos raamatun ihmetapauksissa on toden perää, ne liittyvät ufoihin, aivan kuten käsitykseni jopa pyramideista ja joistain mayojen yms. kehittyneiden kansojen jutuista.. Lisäksi uskon vakaasti että vuonna 2012 on täysi mahdollisuus tulla maailmanloppu, koska mayat näin ennustivat, eivätkä nähneet järkeväksi tai tarpeelliseksi jatkaa kalenteria siitä eteenpäin. Tarkentaakseni uskon, että mikäli noin aikainen maailmanloppu tulee, on siihenkin ufoilla vaikutuksensa. Muutoin uskon maailmanlopun tulevan sitten kun auringon vety- yms. varastot loppuvat ja aurinkokuntamme kuuluukin luhistua.

DhTier

#12
Mielenkiintoinen pointti vetästä tuo maailmanloppu tähän väliin. Tulee tai ei, sittenpä nähdään.

Mun mielestäni uskonnot on pohjimmiltaan ihan okei. Siis että ihmiset hakee turvaa jostain itseään korkeammasta voimasta, jostain, joka tuntuu turvalliselta hädän hetkellä ja muutenkin. Varsinkin kuolema on aihe, joka mielestäni on oleellinen aihe uskonnoista puhuttaessa. Ihminen pyrkii selittämään kuolemaa ja sen jälkeistä, mitä se sitten onkaan; kukaan ei ole toistaiseksi tullut todistettavasti kertomaan, millaista on olla kuollut. Tietämättömyys pelottaa, ja uskolla pelastavasta voimasta hälvennetään pelkoa. Tuntuu, että tämä länsimaalainen uskonnon käsittäminen on mennyt siihen, että kun on hätä, niin sitten rukoillaan ja saadaan/ei saada se, mitä pyydetään kaikkivoipalta jumalalta. Myös kirkon yhteys valtioon ja muuhun maalliseen onkin taas oma lukunsa, joka mielestäni vääristää uskonnon perimmäistä tarkoitusta. Mielestäni kaikenmaailman jumalanpalvelukset ovat turhia; jos joku haluaa uskoa jumalaan, niin sen voi tehdä yksin kotona, vaikka rukoillen. Tai no onhan siinä tietysti pointtina nähdä ja tavata muita seurakuntalaisia näissä jumalanpalveluksissa ja kokea jotain yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin henkilökohtainen usko, eikä joukkotapahtuma, jossa järsitään läpinäkyvää leipää ja kastetaan kielenpää viiniin.

Itse olen kokenut voimakasta yhteyttä tällaiseen "jumalaan" joskus ripariaikoina, kun tätä oppia suorastaan pakkosyötettiin nuorten aivoihin. En olisi halunnut aluksi rippikouluun mennä ollenkaan, mutta äitini pakotti. Mielestäni uskonnot ovat aivopesua. Rippikoulu on aivopesua.
Myöhemmin nousi voimakas vastareaktio tälle uskon tunteelle ja halusin johonkin kauas uskonnosta ja tästä jumalasta, jonka hyvyyttä ja rakkautta minulle oltiin tuputettu. Vihasin kristinuskoa yli kaiken, kaikki siihen liittyvä tuntui kuvottavalta. Toisaalta samaan aikaan mielenkiinto siirtyi satanismiin ja kulttien tutkiminen oli mielenkiintoista. Kärjistäen sanottuna suora vastakohta sille, mitä olin aikaisemmin kokenut. Ymmärrys, ettei tuolla ole ketään, joka katsoo minun perääni ja huolehtii minusta - paitsi minä itse. Melkein kokisin sen ahdistavana, että joku tarkkailisi tekemisiäni jatkuvalla syötöllä.

Nykyään arvioisin olevani ateisti. En oikeastaan usko mihinkään. Tuomitsen kirkon maallisen vallan - joka onneksi on ollut hiipumaan päin jo aikoja - sekä nämä tietyt seikat kristinuskossa, kuten paavin, joka keksii päästään lakeja, väittää olevansa jumalasta seuraava ja on tietenkin erehtymätön. Samoin nämä fundamentalistit, jotka lukevat Raamattua kuin keittokirjaa ja ottavat kaiken sanatarkasti. Suurimmaksi osaksi Raamattu sisältää paskaa, mutta toisaalta on yleisen moraalin perusta.

Se siitä.

theevilone

Lainaus käyttäjältä: DhTier - 10.11.08 - klo:21:47
Mun mielestäni uskonnot on pohjimmiltaan ihan okei. Siis että ihmiset hakee turvaa jostain itseään korkeammasta voimasta, jostain, joka tuntuu turvalliselta hädän hetkellä ja muutenkin. Varsinkin kuolema on aihe, joka mielestäni on oleellinen aihe uskonnoista puhuttaessa. Ihminen pyrkii selittämään kuolemaa ja sen jälkeistä, mitä se sitten onkaan; kukaan ei ole toistaiseksi tullut todistettavasti kertomaan, millaista on olla kuollut. Tietämättömyys pelottaa, ja uskolla pelastavasta voimasta hälvennetään pelkoa.

Juuri tämä, lohtu! Ihmiset eivät ole omnipotentiaaleja joten he tarvitsevat jonkin joka on. Mutta (henkilökohtainen, yksityinen) uskonto on sinänsä hyvä että se todellakin antaa lohtua ja turvaa eikä tarvitse miettiä liikoja kuolemanjälkeisiä juttuja jos ne on määritelty uskonnossa. Sitten tämä raha ja valta ja muut tahtovat pilata kaiken... Niin ja tietysti tyhmät ihmiset. ;)
"Wise men don't need advice. Fools won't take one."