Keskustelu > Myytit

Yliluonnolliset asiat ja kokemukset

(1/26) > >>

nukka_:
Aloitan nyt uudestaan tämän saman keskustelun, mikä oli vanhassakin foorumissa ja pistän samoja vanhoja tekstejä tähän. Eli kysehän oli maailman kummituksista, eli mitä kummituksia tiedätte jne. Itsehän kirjoittelin Brown Ladystä ja lisään nyt häneen liittyvää tekstiä tähän (oli vanhallakin foorumilla).

Brown Lady

http://www.castleofspirits.com/brownlady2.jpg

Aavekuvahan on otettu vuonna 1936 Raynham Hall:issa Norfolkissa Englannissa. Kuvan ottivat Captain Provan ja Indre Shira. Aaveen oletetaan olevan Dorothy Townshend, Charles Townshend:in vaimo. Charles epäili Dorothyä uskottomuudesta. Dorothy kuoli ja haudattiin vuonna 1726. Ajateltiin, että hautajaiset olivat huijaus ja, että Charles oli lukinnut vaimonsa talon etäisempään kolkkaan, kunnes tämä kuoli.

Seuraava on omaa suomentamaani sundaa apuna käyttäen sivulta http://www.museumofhoaxes.com/raynham.html

Legendan mukaan Raynhamin Brown Lady on Lady Townshendin aave joka oli naimisissa Charles Townshendin kanssa, miehen joka oli tunnettu tulisesta mielenlaadustansa. Kun Charlesi tajusi hänen vaimonsa uskottomuuden hän rankaisi häntä vangitsemalla hänet sukutilalle Raynham Hall:iin Norfolkissa Englannissa. Hän ei koskaan sallinut hänen poistua sieltä, ei edes nähdäkseen lapsiansa. Hän pysyi siellä, kunnes hän kuoli vanhana.

Seuraavan kahden vuosisadan aikana Lady Townshendin aave on toistuvasti nähty vaeltelemassa Raynham Hall:issa antaen ymmärtää, ettei koskaan lähde sieltä, vaikka oli jo kuollut.

Esimerkiksi, varhain yhdeksästoista vuosisatana kuningas George IV näki hänet, kun hän oli Hall:issa. Hän sanoi, että hän seisoi hänen sänkynsä vieressä ruskea puku päällänsä, ja hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hiukset sotkuiset.

Vuonna 1835 eversti Loftus näki hänet. Hän vieraili talossa joululomalla ja oli kävelemässä huoneeseensa myöhään eräänä iltana kun hän näki hahmon seisovan hallissa hänen edessänsä. Hahmolla oli ruskea puku. Hän yritti nähdä kuka nainen on, mutta hän mysteerisesti katosi. Seuraavalla viikolla Loftus näki hahmon uudestaan. Tällä kertaa hän näki sen paremmin. Hän sanoi, että hän oli aristokraattisen näköinen nainen. Hän oli pukeutunut samaan satiiniseen pukuun ja hänen ihonsa säteili vaisua luminesenssia, mutta hänen kauhukseen hänen silmänsä näyttivät siltä kuin ne olisivat kaivettu ulos.Eversti Loftus kertoi muille kokemuksistansa ja enemmän ihmisiä tuli kertomaan, että hekin olivat nähneet oudon hahmon. Taiteilija piirsi kuvan Brown Ladysta, (nimi jolla hänet tunnettiin) ja piirros ripustettiin huoneseen jossa tämä oli nähty useimmiten.

Muutama vuosi myöhemmin novellisti Kapteeni Frederick Marryat oleili Raynham Hall:issa. Hän päätti viettää yön huoneessa jossa hahmo nähtiin useimmiten. Hän katseli taulua ja odotti hänen näkemistään, mutta hän ei ilmestynyt sinä yönä. Kuitenkin, muutama päivä myöhemmin hän oli kävelemässä portaita alas eteishallissa muutaman kaverinsa kanssa kun he yhtäkkiä näkivät Brown Ladyn. Hän kantoi lyhtyä ja liukui heidän ohi, kun he kyyristelivät oven takana. Marryatin mukaan se virnisteli pirullisella tavalla. Ennenkuin se katosi, Marryat hyppäsi pois oven takaa ja ampui sitä pistoolillaan mitä hän sattui kantamaan. Luoti meni läpi ja osui seinään.

Eri ihmiset näkivät Brown Lady:n seuraavan vuosisadan aikana. Kuitenkin, hänen huomattavin havaintonsa ilmeni syyskuun 19. päivä vuonna 1936.

Valokuvaajat Kapteeni Provand ja Indre Shira olivat tehtävällä Raynham Hallissa Country Life -lehteä varten. Shiran mukaan näin tapahtui:  (seuraavan tekstinpätkän nappasin suoraan Nuubialaiselta Prinsessalta laiskuuttani) "Kapteeni Provand otti kuvan sillä aikaa kun minä väläytin valoa. Hän oli keskittynyt vain toiseen valotukseen. Olin seisomassa hänen puolellaan juuri kameran takana, kädessäni valotuspistooli, katsoin suoraan ylös portaikkoon. Huomasin haihtuvan hunnutetun/peitetyn hahmon tulevan hitaasti alas portaita. Ihastuneena, kutsuin jyrkkäsanaisesti: "äkkiä, äkkiä, täällä on jotain." Painoin valotuspistoolin laukaisijaa. Välähdyksen jälkeen, suljettua sulkimen, kapteeni Provand vaihtoi keskittymisensä ja kääntyi puoleeni kysyen: "mistä tässä kaikessa kiihtymyksessä on oikein kysymys?"

Kun he kehittivät kuvan he havaitsivat, että olivat tallentaneet aavemaisen naisen kuvan, ilmeisesti kuuluisan Brown Ladyn ajelehtimassa portaita alas. Kuva julkaistiin Country Life -lehdessä joulukuun 16. päivä vuonna 1936.

Skeptikot kuitenkin väittävät, että kuva on väärennös. Valokuva analyytikko Joe Nickell tutki valokuvaa ja päätteli, ettei se ollut mitään muuta kuin kaksi kuvaa pistetty yhteen. Samalla kun kuva hänestä saattoi olla väärennös, ei ollut mitään osoittamaan, etteikö itse Brown Lady olisi todellinen, vaikka hänet on harvoin nähty vuodesta 1936 lähtien (vaikka Townshendin edesmennyt Markiisitar kertoi Dennis Bardensille 1960 -luvulla nähneensä hahmon muutaman kerran). Lady Townshendin puuttuminen Raynham Hallilta saattaa johtua siitä, että hän myös tiettävästi kummittelee Sandringham-talossa, ja siksi voi olla, että hän päättää yksinkertaisesti viettää aikaansa sen sijaan siellä. Sandringhamissa hän ilmestyy nuorena ja onnellisena kun taas Raynhamissa hän ilmestyy aavemaisena, vanhana ruskeana naisena.

Seuraava pätkä on taas eri sivulta
http://www.castleofspirits.com/brownlady.html

Kuvan aave on tiettävästi Lady Dorothy Walpole joka asui Raynham Hall:issa. Syntyi vuonna 1686, "virallisesti" kuoli isorokkoon vuonna 1726. Hän oli Sir Robert Walpolen sisar, jota harkittiin Englannin pääministeriksi. Hänen isänsä kieltäytyi suostumuksesta mennä naimisiin hänen ensimmäisen rakkautensa kanssa, toinen varakreivi Townshend:in kanssa, kuitenkin he menivät naimisiin paljon myöhemmin Townshendin ensimmäisen vaimon kuoleman jälkeen, mutta tämän vaiheen aikana Dorothy oli syvästi sotkeutunut suhteeseen kovin velkaisen Lordin Whartonin kanssa. Melko skandaalimaista tuohon aikaan! Hänen uuden vaimonsa edellisen rikkomuksen oppimisella, hän määräsi että hänet pidetään lukittuna hänen huoneistossa Raynham Hall:issa. Hän kuoli 40:n ikäisenä, maaliskuun 29. päivänä, 1726. Hänen kuolemastansa ilmoitettiin virallisesti isorokkona, mutta monet uskovat, että hän kuoli jompaankumpaan, särkyneeseen sydämeen tai kaulan rikkoutumiseen tultuaan työnnetyksi suurta porraskäytävää pitkin alas. Ajatellaan, että hänen aaveensa silti kuljeskelee porraskäytävässä etsien hänen 5 lastaan jotka hänen miehensä myös jakoi, sen jälkeen kun hän sai tietää hänen suhteestaan. Monmouthin herttuan, kahden aavemaisen lapsen ja cockerspanielin aaveen myös ilmoitetaan kummittelevan Raynham Hallissa.

http://www.hauntedhamilton.com/gotw_raynhamhall.html

Elikkäs tuolla sivulla sanotaan, että Dorothyn isä kielsi suhteen Townshendin kanssa ja Dorothy vaipui depressioon ja suhteeseen Lordi Whartonin kanssa. Onni hymyili Lady Walpolle (Dorothy) vuonna 1711, mutta hän paheksui Lordi Townshendin ensimmäistä vaimoa, Elizabeth Pelhamia (Thomas Pelhamin tytär Pelhamin kartanosta) joka kuoli tuntemattomissa olosuhteissa. Ja siis Townshend meni naimisiin Dorothyn kanssa jne... En viitsi samoja juttuja kirjoittaa uudestaan. Lisäilen tänne uutta tietoa, enkä viitsti toistaa samoja asioita uudestaan...


Huhhuh, tulipa lykättyä tuota tekstiä melkoisesti. Noh, toivottavasti ketään ei haittaa tuo pitkä litanja tuota tekstiä? Tuskinpa kyllä kukaan tuota jaksaa varmaankaan lukea, mutta toivottavasti keskustelun saa vielä jatkumaan...


Nuubialainen prinsessa tuossa kirjottamassani tekstissä olen käyttänyt taas myös sitä sinun suomentamaasi kohtaa, mikä oli vanhassakin foorumissa. Haittaako? :) Pitää aina varmistaa...

Nuubialainen Prinsessa:



Ei haittaa nukka, kiva vaan et on hyötyä###hymyilee###

Nuubialainen Prinsessa:


Tuo on niin jännä juttu toi telepatia. Itsekin olen huomannut, et joskus toisen ihmisen tunteita voi päätellä jo pelkästään vartalon asennosta. Esim. toisen huonontuulen voi aavistaa, vaikka se olisikin selin eikä kasvoja näkyisi, riittää kun näkee millaisia toisen vartalonliikkeet ja asento ovat. Toisinaan leikinlaskuun ei tarvitse edes sanoja, riittää vain oikeanlainen tilanne ja kulmakarvan kohotus. Joskus ilmeettömyyskin voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.

Mietityttää milloin on kyseessä telepatia ja milloin pelkkä herkkä vaisto? Milloin vaistot pettää? Usein olen aistivinani ihmisten ajatukset, mutta enhän voi todella tietää aistinko oikein vai pettääkö vaistoni. Minua häiritsee esimerkiksi jos vaistoan ihmisestä, että hän ei pidä minusta, mutta kuitenkin hymyilee ja kyselee tuttavallisesti asioita. Joskus suu hymyilee ja silmät ovat kylmät ja kovat. Mikä on mielikuvitusta ja milloin vaistot osuvat oikeaan?



Julle:
Tuo oli kyllä mahtava juttu! Tekis mieli päästä tuonne paikkaan pariks yöks valvomaan kameran kans, jos se neito tulis näyttäytymään uudestaan! :) Jospa mäki pistän pari kummitus juttua tänne, en kyllä tosiaan oo yhtään varma onko ne jonku teidän jo aikasemmin kertomia, koska oon vetäny koneelle aina kaikki mielenkiintosimmat kummitus jutut mitä oon löytäny. :)

Haamukasvoja keittiön lattiassa

Vanha nainen ja hänen pieni lapsenlapsensa istuivat kotinsa keittiössä maalaiskylässä, kun lapsi huudahti äkkiä innoissaan. Lapsen luottavaiset silmät olivat havainneet uuden hauskan leikin. Mutta tämä "leikki" kauhistutti vanhaa naista. Siitä kehittyi arvoitus, johon tiedemiehet kokeistaan ja tutkimuksistaan huolimatta eivät ole toistaiseksi pystyneet löytämään mitään luonnollista selitystä. Ilmiö tapahtui Belmez'in kylässä lähellä Cordoban kaupunkia Etelä-Espanjassa helteisenä elokuun aamuna vuonna 1971.

Lapsi oli huomannut ihmiskasvot, jotka olivat itsestään kuvautuneet vaaleanpunaiseen laattalattiaan - kasvot, joissa oli huolestuneet, äärettömän surulliset piirteet. Mitkään tunnetut väriaineet eivät olleet hahmottaneet kuvaa. Kun perhe koetti pestä ja hangata kasvoja pois, he kauhistuivat nähdessään, miten silmät vain avautuivat yhä laajemmiksi ja ilmeen tulevan yhä surullisemmaksi.

Säikähtänyt ja ymmälle joutunut talonomistaja purki lattian ja korvasi nuo pelottavat lattialaatat betonilla. Mutta kolme viikkoa myöhemmin ilmaantuivat lattiaan toiset kasvot, joiden piirteet olivat entistä selvemmät. Asia oli nyt saanut käänteen, joka oli yksinkertaisen kylänväen käsityskyvyn ulkopuolella, ja paikalliset viranomaiset saivat ryhtyä tutkimaan asiaa. He määräsivät, että osa lattiasta, johon kasvot olivat ilmestyneet, oli otettava irti. Tutkimukset aloitettiin. Työmiehet löysivät lattian alta keskiaikaisen hautausmaan jäännöksiä. Sillä välin ilmestyivät kolmannet kasvot, sitten neljännet ja vihdoin kokonainen ryhmä. Keittiö suljettiin ja sinetöitiin. Neljät kasvot lisää, joukossa yhdet naisen, ilmestyivät yhtä salaperäisesti toiseen osaan taloa. Mutta ne olivat viimeiset: ilmiö häipyi yhtä selittämättömästi kuin se oli alkanutkin.

Koko ajan nämä kuvat olivat houkutelleet taloon kaikenlaisia asiantuntijoita. Epäilevimmätkään heistä eivät voineet todistaa, että kuvat olisivat olleet ihmisen tekemiä. Yhä enemmän ymmälleen he joutuivat kuulemistaan äänistä, kun erittäin herkkiä mikrofoneja sijoitettiin taloon. Mikrofoneista kuului ääniä, joita pelkällä korvalla ei voinut erottaa: outojen kielten puhetta ja tuskaisia huokailuja, jotka myötäilivät lattian kasvojen silmistä kuvastuvaa ahdistusta. Kukaan ei toistaiseksi ole kyennyt todella tyydyttävästi selittämään Belmez'in kasvojen arvoitusta. Asiantuntijat ovat voineet vain arvella, että talossa on joskus tapahtunut joku hirveä murhenäytelmä, jolla on ehkä ollut yhteyksiä keskiaikaiseen noituuteen.

Itsestään palamaan syttyvät ihmiset.

Eräs merkillisimmistä ilmiöistä ovat itsestään palamaan syttyvät ihmiset. Tämä ilmiö on myös erittäin hyvin dokumentoitu. Tapauksista on muistiinmerkintöjä jo 1600 -luvulta alkaen ja viimeisin tapaus on peräisin 1980- luvulta. Varsinkin kahta amerikkalaista tapausta on tutkittu perinpohjin:
  Floridassa asuneen Mary Reeserin löysi hänen poikansa tullessaan kotiin 1951. Vain vasen jalka ja pieneksi kutistunut pääkallo löytyi palamattomana tuhkakasasta. Neljän metrin päässä olleet kynttilät olivat sulaneet, mutta vainajan vieressä olleet lehtipaperit ja liinavaatteet olivat ehjiä. Tapausta tutkinut tohtori Krogman on kokeiluissaan polttanut sekä kuivia että tuoreita luita, ja todennut, että luut hajoavat tuhkaksi vasta n. 1660 asteen kuumuudessa. Siksi on outoa, etteivät ruumiiden lähellä olevat esineet olleet palaneet. Tapaus jäi arvoitukseksi.
  Selitystä vaille jäi myös vuonna 1966 Pennsylvaniassa tapahtunut tri Bentleyn kuolema. Hänet löysi mittarinlukija savun täyttämästä mutta muuten vahingoittumattomasta huoneesta. Tohtorista oli jäljellä vain palamaton jälkaterä tohveleineen ja läjä tuhkaa.

V. 1980 paloi walesilainen Henry Thomas tuhkaksi lukuunottamatta kalloa ja jalkoja polvesta alaspäin. Kummallista oli, että palamattomissa osissa jalkoja olivat myös housut jäljellä palamattomina. Metrin päässä ollut sohvakin oli jäänyt ehjäksi.
  Viimeisin tapaus lienee Lancastershiressä tapahtunut Jacqueline Fitzsimon -nimisen koulutytön palaminen. Hän leimahti liekkeihin kävellessään alas portaita Haltonin yliopistossa vuonna 1985 käsikkäin ystävänsä kanssa. Tästä tapauksesta kerrottiin myös eräässä TV-dokumentissa.

Siinä olis pari näin aluks, voin pistää lisää joskus jos siltä sitte tuntuu. :)

Julle:
Nii, tuossahan on tuo kummituksia maailmalta, nii aattelin että voisin alkaa roiskia tänne nuita kaikkia kummitus tarinoita mitä mulle on kertyny, sillä niitä riittää aika paljon, ja toivon mukaan ne olis teille uusia juttuja. Niiden paikkansapitävyydestä en mene tosiaan takuuseen, koska ne ei oo mulle kyllä käyny, mutta kuitenkin. Tässäpä näitä.

Kaverille tapahtunutta:
Kaveri oli menossa yöllä vessaan. Vessa sijaitsi yläkerrassa käytävän päässä.
Kun kaveri sitten nousi raput yläkertaan, huomasi hän käytävällä edessään seisovan
pikkutytön, joka tuijotti häntä. Tyttö oli tuijotellut siinä vähän aikaa, kävellyt johonkin
huoneeseen, mennyt seinän läpi tai jotenkin kuitenkin kadonnut siitä.
 
Itselle tapahtunutta:
Olin yksin kotona (yllätys yllätys). Oli talvi, ja ulkona parikymmentä astetta pakkasta.
Aloin tietenkin nukkumaan. En sitten saanut unta millään, ja makasin sängyssä hiljaa.
Sitten yhtäkkiä katolta kuuluu noin kymmenen kävelyaskelta. Justiin semmosta "pakkaskävelyä",
että lumi oikein narskuu. Askeleet loppu eikä niitä sinä yönä sen enempää kuulunu.
Paskat housussa sitten maattiin siinä sängyssä.
 
Ihmettelen vieläkin kuka perkele on voinu keskellä pakkasyötä siellä katolla hillua.
Jos siellä joku tämän maailman henkilö on ollut, on sen täytynyt seisoa yhdessä kohti hiljaa
ainakin tunnin ajan, ja kävellä muutama askel, jonka jälkeen taas seisoa paikallaan
ainakin pari tuntia.

Kaverille tapahtunutta:
Kaveri oli menossa yöllä vessaan. Vessa sijaitsi yläkerrassa käytävän päässä.
Kun kaveri sitten nousi raput yläkertaan, huomasi hän käytävällä edessään seisovan
pikkutytön, joka tuijotti häntä. Tyttö oli tuijotellut siinä vähän aikaa, kävellyt johonkin
huoneeseen, mennyt seinän läpi tai jotenkin kuitenkin kadonnut siitä.
 
Itselläni tapahtui kerran niin, että olin yksin kotona ja yhtäkkiä aloin kuulla komerostani vanhan naisen naurua. Avasin komeron ja tutkin sen, mutta mitään ei löytynyt, eikä naurua sen jälkeen enään kuulunut.. mysteeri on jäänyt selvittämättömäksi.

Minullapa onkin tällänen tapaus joka sattui joskus 90-luvun alkupuolella asuessani vanhempieni talossa: Huoneeni sijaitsi talon yläkerrassa johon ei oikeastaan kenelläkään muulla ei ollut asiaa, eli ei muita käytössä olevia huoneita. Heräsin noin minuuttia ennen kello kolme yöllä portaista kuuluviin askeliin (siellä oli sellainen vanha pimpottava seinäkello josta kuulin sen kohta lyövän kolme). Ajattelin että äitee siellä tulossa jotain asiaa toimittamaan keskellä yötä mutta kun kukaan ei kuitenkaan tullut avoimesta huoneen ovesta sisään, kuittasin asian mielikuvitukseni tepposena ja jatkoi uniani.

Aamulla kysyin äidiltä että satuitko hiipparoimaan yläkerrassa yöllä kolmen aikoihin. Hän vastasi ettei ole noussut sängystä koko yönä, oli kylläkin hereillä kolmen aikaan ja ihmetteli että mitä minä siellä portaita kävelen siihen aikaan. Oli vielä tarkastunut että isäni nukkui tyytyväisenä sängyssään eli hänkään ei ääniä aiheuttanut. Mystistä, vieläkään ei ole tietoa siitä mistä nuo portaikossa kävelemisen äänet tulivat. Portaat ovat puiset ja niissä kävelemisestä tulee hyvin tunnistettava ääni. Kylmiä väreitä tulee kun tuota muistelen.

kolme ihmistä näki varmasti useita satoja metrejä pitkän välkkyviä valoja omaavan "laitteen", tai jonkin leijuvan lähes talomme yllä. Muuta siitä ei kuulemma näkynyt kuin ne valot. Lähtivät sitä autolla katsomaan. Hetkeksi se joutui metsän pimentoon ja sen jälkeen hävisi.

Olin kerran käväsemässä yksin mökillä hakemassa liiteristä halkoja saunaan, talvella siis, pimeässä, ja kuulin jostain helevetin kaukaa semmosen APUAAAA-huudon(ei kylläkään kuulunut kovin selvästi), huusin helevetin kovaa takasin että missä sä oot ja kun ei kuulunu muuta ku tuulen humina puissa vein sitten sen satsin puita sinne saunaan. Homma jäi tosiaanki kummittelemaan mieleen, ja kerroinpahan parille serkkupojalle siitä.

Noh, oltiin sitten myöhemmin talvella siellä vähän isommalla porukalla, ja tällä kertaa istuessani paskahuussissa pimiällä kuulin ehkä kymmenen metrin päästä kovan kuiskauksen "Mikko, Mikko"(on siis etunimeni) ja juoksin housut kintuissa siihen ulos kattomaan että kuka siinä vittuilee. Kävelin suoraan mökkiin sisälle ja siellä oli kyllä kaikki paikalla mutta epäilen silti että jotenki ne oli tuon järjestäny.

Olin omassa makuuhuoneessani, ja ulkona oli tottakai pimeää, talvi kun oli, ja oli minulla tietysti verhotkin kiinni. Yhtäkkiä koko huone täyttyy kirkkaalla valolla. Valaisemista kesti noin pari sekuntia. Ei mitään mieltä, huone toisessa kerroksessa eikä mitään katulamppuja (ainakaan NIIN voimakkaita) lähimainkaan, ei edes pahaisia kakaroita temppuilemassa. Ilmiö toistui pari kertaa. Toivon, että se olisi naapurien ikkunoista heijastunutta autojen etulamppujen valoa, mutta tuskinpa nekään riittävät koko huoneen valaisemiseen... Huh huh.

- Isäni oli ollut muinoin nauhoittamassa demoaan myöhään yöllä bändin kanssa studiolla. Poikia oli kummasti ruvennut karmimaan, kun nauhaa taaksepäin soitettaessa olikin alkanut möreällä äänellä kuulua "saaaataanaaaa....saaaatanaaa". Hyi kamala.

Mä oon tainnutkin jo kertoa sen vahvistinhommani. Muitakin pahoja kyllä löytyy. Lapsena mm. kerran heräsin aamuyöstä kun oli jo valoisaa. Kun katsoin huoneeseen, niin näin ihmismuotoisen, täysin mustan hahmon seisovan sänkyni vieressä. Se oli niinkuin aukko ilmassa ja sen mustuus näytti samanlaiselta kuin esim. minkä tahansa pimeän huoneen pimeys. Mä säikähdin sitä tietysti ja piilouduin peiton alle pidättäen hengitystä. Noin viiden minuutin päästä uskalsin sitten ruveta katselemaan uudestaan ja silloin ei enää mitään näkynyt.

Se hahmo ei kyllä näin jälkeenpäin muistellen tuntunut mitenkään pahalta vaikka musta olikin.

Toinen on tämä kun pelasin muistaakseni Command&Concueria tai Red Alertia ja siinä sitten välillä sivusilmällä havaitsen ikkunasta ulkona jotain vilkkumista yötaivaalla. Silloin oli talvi. Sitten päätin lopettaa hetkeksi pelaamisen ja keskityin seuraamaan että mitä siellä ulkona tapahtuu (mun ikkunasta näkee todella avarat maisemat). Yhtäkkiä välähtää ja koko saatanan seutu on parin sekunnin ajan jonkun kirkkaan sinisen valon peitossa. Siinä sitten herättään mutsia että vitu täällä on joku ufo... ja vittu muuten pelästyin.

Joskus pentuna istuin olohuoneen lattialla pikkusiskojeni kanssa, taidettiin leikkiä legoilla tai jotain, mummo oli meitä hoitamassa..siinä sitten yhtäkkiä näin kun huoneesta jossa mummo oli käveli valkoisiin pukeutunut mies..käveli minun ja siskojeni ohitse eteiseen ulko-ovelle ja katosi...mummoni ja siskoni eivät huomanneet mitään...ja muistan tuon kaiken yhtä elävästi kuin eilisen...ja minua ei pelottanut koko tuona aikana laisinkaan...mummoni (uskovainen) onkin selittänyt tuon sillä että näin enkelin... Ja vanhempieni mukaan olen pienestä asti ollut "herkkä" tällaisille asioille...esim. osasin sanoa lähes joka kerta kun puhelin soi, että kuka siellä soittaa...näin käy vielä nykyäänkin aina joskus...


Nuoruudessani säikähdin kerran oikein toden teolla. Olin jäänyt yksin kotiin vanhempieni lähdettyä juhlimaan. No, mitäs pikku poika nyt yksin kotona tekeekään...no yläkerrassa sitä oleskelin kun aivan yht'äkkiä alkaa kuulumaan mielettömän kovaa lapsen itkua alakerrasta. Siinä kyllä sydän pysähtyi. Talossa ei pitänyt olla ketään ja ovien piti olla kiinni. Itku jatkui vaan. Piru, että pelotti. Siinä sitten otettiin käteen jotakin kättä pidempää elikäs se huoneessa lojuva pesismaila. Päästyäni rappuset alas huomasin ulko-oven olevan täysin auki. Itku jatkui ja kuului saunasta. Siis tässä kohtaa pelotti mielettömästi. No rohkeana (just joo:) lähdin saunaa kohti. Saunassa huomaankin sitten kaksi kissaa ulisemassa toisilleen, joista toinen omani. Kai tiedätte miltä kissa saattaa kuulostaa?

Vietin aikanani iltaa yksin kotona. Oli myöhäinen talvi-ilta ja luonnollisestikin pimeää. Olo oli vähän sellainen kuin joku 'tarkkailisi' ja hiippailin talossa vilkuillen ympärilleni pimeisiin huoneisiin. Siirryin keittiöön tarkoituksenani syödä pari paahtoleipää. Siinä leivän kypsymistä odotellessani juolahti mieleen että olisipa vittumainen tunne jos valot sammuisivat, ja eipä mennyt kymmentä sekuntia kun keittiö pimeni ympärilläni. Sähkökatkos ei ollut kyseessä sillä äänekäs pakastin ei sammunut hetkeksikään. Pimeyttä ei kestänyt paria sekuntia pidempään, mutta miten helvetissä se saattoikaan sattua juuri tuolla hetkellä? Vähän aikaa mietin kannattaako maailmaa sittenkään perustaa kausaalisiin teorioihin.

Tässä talvella käytiin kavereiden kanssa yöllä hautausmaalla ihan vaan kokemassa harras tunnelma.( Ei olla mitään saatananpalvojia) Anyway, Sitten vielä myöhemmin samana yönä kun olin kotona ja aioin pistää nukkumaan, niin näin jonku hahmon sänkyni vieressä. Voi saatana että saikähdin. katselin sitä hahmoa aikani ja sitten kun se lähti liikkumaan minua kohti löin valot päälle kauhuissani. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että kun hahmon nähtyäni lähdin käymään vessassa, niin vessan valot alkoivat välkkyä ja sammuivat vähäksi aikaa. Voi vittu että olin kauhuissani. Tuli sitten vietettyä yö valot päällä. Mielessäni olen kelannut kaikkea, että jos joku henki olis lähtenyt seuraamaan sieltä hautausmaalta tai jotain. Oli kuiten melkoinen kokemus.

Olen pelannut spiritismiä useaan kertaan. Oltiin kaverin luona aika isolla porukalla ja suurin osa porukasta meni yläkertaan pelaamaan jotain nintendoa ja kolme tai neljä tyyppiä jäi alas kokeilemaan spritismiä.. Ei liikkunut lasi, ei. Mutta katosta rupesi kuulumaan todella kovaa koputusta. Yritimme kysellä yläkertalaisilta, että pilailivatko he ja vannotimme heitä kertomaan toden, ei, he eivät koputtaneet.. Koputes ei kyllä tullutkaan sen huoneen kohdalta missä he olivat ja se oli sen verran luja, että ihminen saa kyllä aikamoiset pomput ja nyrkin lyönnit tehdä..
En tiedä mistä ääni tuli, mutta ainakin pelit loppu siihen ja pistää miettimään :)

Viime talven aikana heräsin monena yönä peräkkäin siihen että ulkoa pakkasesta olisi kuulunut lapsen parkunaa. mennessäni katsomaan asiaa ei siellä kuitenkaan ollut ollut ketään. creepy...

hautausmaan Lehti/havukasaan majaa tehdessämme löysimme kaverini kanssa ihmisen luurangon, siis ensiksi kaverilleni sattui käteen jotain minkä hän luuli olleen kiven, kaveri nosti sen ylös ja se oli ihmisen pääkallo...arvatkaa vaan nähtiinköö sen jälkeen kahden noin 8 vuotiaan ppojan juoksevan karkuun kyseiseltä paikalta.

Omia aavemaisia kokemuksia tulee mieleen, oltiin viime syksynä yöllä tulosa eräältä menopaikalta kotiin, minä, kuski ja yks melkein sammunut takapenkillä makaamassa. Ajeltiin sisämaalta rannikolle, misä asutaan. Oli semmonen kunnon usva, pelloilta nousi sumua ja autojen valot heijastu siitä oudosti... Oltiin jo about 30km rannasta ja sumua ei tainnu enää olla, kun taivas meren yläpuolella lehahti punaseksi n. puolen sekunnin ajaksi. Välähyksellä näytti olevan keskus josta se sitte levittäyty taivaalle. Huomattiin kuskin kans se kumpiki, takapenkin nukkuja ei tienny mitään. Oli muuten ihan komian näkönen.

Mulle kävi parin kaverin kanssa eräässä seurakunnan(!) leirikeskuksessa pari vuotta sitten seuraavaa:

Oltiin Yövahteina pentujen leirillä, jolloin pitää valvoa ilta kymmenestä aamu seitsemään. No anyway, tää tapahtu joskus yhdeltä yöllä. istuskeltiin kattelemassa telkkaria ja yhtäkkiä alkaa palelemaan aivan älyttömästi kaikkia. Vähän siinä ihmeteltiin, ja lopulta todettiin että yksi palo-ovi on auki. Siinä on kahva vain sisäpuolella, eikä siinä siis ole lukkoa. Ei muuta kun kaikki huoneiden ovet auki, ja laskemaan ettei kukaan ole karannut ulos, eipä ollut.

No siitä sitten kun tilanne oli ohi, lähdettiin ns. vanhalle puolelle, joka on aika suuri, suorakaiteen muotoinen hirsirakennus. Toisessa päässä on iso sali, ja toisessa päässä majoitustilat. välissä on pitkä käytävä, mutta ei yhtään ovea. Minä menin toisen kaverin kanssa sinne saliin päin, ja toinen kaveri meni käymään siellä toisessa päässä. yhtäkkiä kuuluu jumalaton rysäys, ja me tietenkin pompataan kattoon. No, luultiin että tää kaveri joka oli mennyt yksin sinne toiseen päähän, oli törmänny johonkin tuoliin tai muuhun pimeässä, mutta ei! Se ryntää ite paikalle kun luuli että meille on sattunut jotain... Käveltiin siitä sinne saliin, ja ette ikinä arvaa! Jokainen salin suuri ikkuna oli lävähtänyt auki! Ja kaikki yhtäaikaa... Niitä on muistaakseni viisi ikkunaa ja kaikki on ns. tuplaikkunoita, eli ne aukeavat eri suuntiin, sisempi sisäänpäin ja ulompi ulospäin. Outoa.

Eikä tässä vielä kaikki. Yö jatkuu, ja lukitussa kaapissa alkaa soimaan herätyskello. pi pi di pi, pi pi di pi... Ei löydetty kaappiin avainta, joten kello lopetti kun parhaaksi katsoi... Patterit ei loppuneet, sillä aamulla kun saatiin kaappi auki, kello kävi yhä, mutta eipä soinut enää seuraavana yönä...

Kaikkea muuta pienempää sitten sattui, mutta en nyt jaksa niitä kaikkia tähän kirjoittaa, ja tuskin tekään jaksatte enää lukea...

btw. Aamulla kun kertoiltiin näitä juttuja leirin pomolle, se kertoi kaikkein pahimman jutun: Joskus 80-luvulla paikan entinen talkkari oli tappanut ittensä sinne...

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta