Juplin.net

Kohtaamme jälleen

Kaksin kanssain matkaa kuljit,
vain liian varhain silmäs suljit.

Sun tähtes sammui, lepoon vaipui.

Syliin painoit pienen pään,
tyynet kasvot eessäin nään.

Sieluasi kannattelen,
muistoasi,
käsivarsillani nukkuvaa katselen.

Kuu loiston valon kantaa,
kerä säihkyin luotsaan,
luokses tähtisumuun,
kohti taivaanrantaa.

Oi, että olit tehnyt kauniin runon Juplin.
Kuten sanottua, runosi on kaunis ja tunteika, sekä ajatuksia herättävä.
Minä pidin. :)

Kerubini     
                                                                                                 
Sinun pienet kätesi
suloiset enkelin kasvosi
ovat rakkauteni

Kuinka selviäisin,
jos jonain päivänä
sinua ei enää olisikaan

Hymysi saa minut jaksamaan
yli vaikeiden aikojen
pitämään kiinni elämästä

ja nauramaan
silloinkin kun sisimpäni itkee

elämän suolaisia kyyneleitä



http://www.youtube.com/watch?v=ATGF1wGq0-0

Sunrise Avenue - Welcome To My Life


Enkeli on ranskaksi chérubin eli kerubi, kaunis kieli^^

Kaunis runo. :)

Tässäpä pari aika tuoretta.


Levoton rauha

Hiljaisuudella ei ole sijaa levottomassa mielessäni
Ajatukset maalaavat tunteideni kuvakudosta
Auringon viimeinen säde katoaa, jättäen jälkeensä pimeyden
Syvä rauha laskeutuu maan ylle, kuljen pimeän metsän halki
Annan levottoman mieleni johdattaa minua
Saavun avoimelle niitylle, en ole yksin

Pimeällä niityllä istuu tyttö, punoen kukkaseppelettä
niityn mustista kukkasista
Näen tytön poskille vierivät kyyneleet, kuulen nyyhkytyksen
Mieleni tekee lohduttaa, koskettaa...
Hitaasti kävelen lähemmäs, tunnistan tyttösen
Hän on kaunis, pieni ystäväni, sievä keijukaistyttöni

Hetken voin tuntea hänen sydämensä sykkeen, sielunsa murheen
Tunnen oudon kaipuun päiviin, joita ei koskaan ollut
Levoton mieleni itkee hänen murheensa vuoksi
Katson noita kauniita, tuttuja kasvoja ja pyyhin pois kyyneleet
Ei keijujen kuulu itkeä, ei olla allapäin
Keijujen kuuluu nauraa, tanssia ja laulaa, heittää kuperkeikkaa

Tulemme suuren päätöksen ammottavan kuilun eteen
Jään taka-alalle seisomaan, tästä tytön on selvittävä yksin
Odotan keijua syli avoinna, olkapää valmiina lohduttamassa
Mietin minkä tien hän valitsee, jäädä, vai lähteä
Toivon keijuni polulle onnen hetkiä, vailla kyyneliä ja myös vapautta
Kävi miten kävi, kuljen aina tukena hänen rinnallaan...


*****

Makaan yksin pimeässä, vain ajatukset seuranani
Pääni on täynnä ajatuksia
Tunnen syyllisyyden valuvan pois minusta
Lopulta olinkin sinulle samaa, kuin sinä minulle
Sitä huumetta, jota elääkseni tarvitsin
Sitä hurmosta, jota kuollakseni janosin
Pelkäsin satuttavani sinua, jos totuus tulisi ilmi
Kun viimein ymmärsin, mitä minusta halusit
Katosit elämästäni jälkiä jättämättä
Jäljellä on enää yksi ainoa kysymys
Miksi?

Oi että kun kauniit runot sulla. :)

Levoton

Yksin miettien sängyllä makaa,
uneton tyhjyyteen tuntoja jakaa.

Ajassa mieli takaisin siirtyy,
kauneimman hymy muistoihin piirtyy.

Sen loisto hetkeksi silmäni sulkee,
mut unelmiin raskas on matkani kulkee.

Polttava kaipuu, hengen se salpaa,
kuin sumussa sieluni taakkansa kantaa.

Anteeksi, etten oo muistanu kommentoida, mutta toi on nätti runo. Kaunis ja yksinkertainen.
Täällä olis yhden toiselta foorumilta olevan henkilön kirjoittamia runoja joista voisit pitää, kun nyt selkeästi tykkäät runoilla.
Kyseinen neitokainen on mukava ihminen, vaikkei aina itse sitä uskokaan. :)
Eli eivät siis olen mun runoja, vaikka hälle oon sinne kommentoinutkin(nikillä Yavannah), mutta erään nettituttuni runoelmia ja ajatelmia, jos sua sattus kiinnostamaan :)
Ajattelin mainostaa, sillä hänen runonsa ovat myös kauniita ja ajatuksia herättäviä, kuten omasikin.

Hmm... Vois tähän lätästä pari omaakin suttua. :)

Tältä minusta tuntuu

Pelkoa, jännitystä ja ahdistusta.
Kysymyksiä.
Kysymyksiä itsestäni.
Miltä näytän? Millainen olen?
Teinkö vaikutuksen? Kelpaanko?
Kuin kuolemaan tuomittu astun pyövelini eteen,
eikä hän tiedä miltä minusta tuntuu juuri nyt.


Näen

Muut näkevät paksun meikkikerroksesi
ja huomiota herättävän asusi,
mutta minä näen pienen ja herkän ihmisen,
piilossa julmaa maailmaa.

Kaukana jossain

Kaipaus loppumaton,
sitä tuntee, kun ikävä on.

Selvänä ajatukset,
eivät kauaksi kanna.
Tuntoni syvät,
rauhaa ei anna.

Rintaani ahdistaa,
en henkeä saa.

Missä lie sä oletkaan,
mietin vain yhtä,
ainoaa.

Kaunis ja näppärä runo, oikein kaunis. :)

Oli kyllä kaunis runo taas Juplinilta. Mieleeni tuli juuri pätkä jostain ikivanhasta tuotoksestani, kaikki muu siitä oli imelää teinitytön hömpötystä, mutta yksi säkeistö on ihan suht kelvollinen:

Rakkaus on kuin lasi
Se helposti rikkuu
Niin tekevät sirpaleet kipeää
Mutta jos osaat oikein katsoa
Se takaisin heijastaa


Että tällaista tänään.

Nätti kaunis runo sulla. Tuollanen lyhyt ja ytimekäs. :)

Mustang:
Ei pidä koskaan aliarvioida tunteidensa arvoa. Tunteet on lahja, se on asia mistä tulee olla ylpeä. Ilman tunteita emme olisi mitään, vain varjoja tyhjyydessä, vaeltamassa maailmassa merkityksettömässä. Runosi oli herkkä, kaunis ja viisas. Haluaisin lukea sen kokonaisuudessaan. Ei mikään suoraan sydämestä tuleva ole hömpötystä, oli se sitten nuoren, tai vanhan ihmisen tunteiden tulkintaa.

Nefertiti:
Kiitos linkistäsi, kävin katsomassa ja luin muutaman. Oli miellyttävää luettavaa.

Kaikki:
Anteeksi passiivisuuteni vähäisen kommentointini suhteen.

Kiva, että pidit linkistä ja tosiaan eivät ole minun runojani, vaan erään radolan-foorumin moderaattorin runoja. :) Mullakin on tunnukset radolassa, mutten kylläkään oo mode ja lisäks mun nikki on siellä Yavannah, ei Hilbert. :)

Silloin kun kirjoittelin tällaisia lyhyempiä juttuja, sanoin niitä itse sanoituksiksi, sillä musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni ja harras aikomukseni oli säveltää näitä kappaleiksi. Lisäksi sana runo tuntui sopivan näihin hirmu huonosti, jotenkin nuorempana ajattelin sanan runo kuvastavan jonkinlaista ylevämpää taidetta, kuin omat tekeleeni. Kuitenkin, koska nämä eivät koskaan saaneet sitä kaipaamaansa musiikkia taustalleen (paitsi ihan pari tuotosta) niin runoiksi nämä jäivät. Laitan nyt tähän sitten loputkin tuosta kyseisestä, se on peräisin seitsemänneltä luokalta:


Pilvilinnoja

Makaan yksin pimeässä
Pääni on täynnä kuvia susta
Olen kiinni elämässä
Ulos katson, siellä meri on musta
Ikuisiin metsiin vangiksi jään
Tuhansiin uniin painan pään
Vain jotta sut näkisin

Rakkaus on kuin lasi
Se helposti rikkuu
Niin tekevät sirpaleet kipeää
Mutta jos osaat oikein katsoa
Se takaisin heijastaa

Kävelen piiskaavassa sateessa
Hiljaisuuteen jään nimees huutamaan
Muistan rakkauden sun katseessa
Lujaa tarraudun hetkeen muutamaan
Uskoni kaatuu pahan miekkaan
Kasvosi piirrän rannan hiekkaan
Vain jotta sut näkisin

Rakkaus on kuin lasi
Se helposti rikkuu
Niin tekevät sirpaleet kipeää
Mutta jos osaat oikein katsoa
Se takaisin heijastaa

Rakkaus on polku joka harhaan johtaa
Väsyneenä silmät uneen suljen
Ehkä tiemme meidän vielä kohtaa
Silloin vierelläs vain kuljen
Pilvilinnat jäädä saa
Todellisuus odottaa
Vain jotta sut näkisin