Juplin.net

No niin täällä voidaan kertoa ne herkimmät, kauneimmat ja ihanimmat leffat, jotka saava kyynelkanavat auki.
Itse pillitin viimeksi, kun katsoin, en tosin aivan alusta, vaan lopun ehdin nähdä Artificial Intelligence: AI:sta ja pillitin, kun oli niin surullinen. Myös Kuudes aisti on melko varma itkettäjä, ainakin loppupuolella.
Maa aikojen alusta on ikivanha itkettäjä, samoin Fievel Matkalla amerikkaan.
Myös useimmat Disneyn piirretyt, mm. Dumbo(kohta jossa se äiti heijaa dumboa kärsällään ja laulaa), saa kyyneleet silmiin helposti, ainakin jos on siinä mielentilassa.
Titanic ei kyllä itkettänyt(vaikka monia muita kuulemma on itkettänyt), mutta sai surulliseksi ja saa miettimään sitä oikeata turmaa, joka tapahtui 1912.

Hassua kyllä mutta Kärpänen 2 on takuuvarma itkettäjä, siinä kohdassa, kun tämä päähenkilö lopettaa sen mutantoituneen koiraparan kärsimykset. Äh nyt jo pelkkä ajatus meinaa saada kyyneleet silmiin, perhanan naistenvaivat.
Ai juu ja käytiin tässä avokin kanssa pääsiäisen aikana katsomassa Monsters vs Aliens ja se oli kyllä hauska ja näin, mutta oli siinäkin niitä surullisia kohtia, jotka sai nieleskelemään ja pyyhkimään silmiään. Tai sitten olin tavallistakin herkempi kun menkat oli just alkanu.

Muita itkettäjiä on mm. Häivähdys purppuraa, Egyptin Prinssi(ainakin siinä alussa ja se kappale Deliver us ja se tuutulaulu siinä samassa ovat kauniita) ja Edward Scissorhands.
LIsää laittelen kun muistuu mieleeni.

Egyptin Prinssin katsoin joskus ja kyyneleet valuivat valtoimenaan, katsonut sen useammin sen jälkeen mutta samanlaista tunneryöppyä en ole sen kummemmin kokenut. Siten taas Fluke koiraleffan näin monta kertaa nauhalta mutta kun se tuli telkkarista kerran, en voinut katsoa sitä muiden kanssa koska en yksinkertaisesti saanut sitä kyynelten valumista loppumaan!

Lapsena katsoin erästä piirros-sarjaa, jossa seikkailivat Jaki ja Nuka.
Ne olivat karhunpentuja, jotka olivat kadottaneet äitinsä ja etsivät sitä muistaakseni jossain vuoristossa.
Voi, että kun itkin silloin niiden pentusten surullista kohtaloa :)
Olen yrittänyt löytää kyseistä sarjaa kaupoista, huonolla menestyksellä.

Viimeksi pillitin kuin mikäkin kun katsoin Kotia kohti I. Pienenä en sille itkenyt, ja muutenkin olen semmoinen ihminen etten itke juuri koskaan. Ja sitten kun tässä jokunen viikko takaperin katsoin tuon niin heti itkemästä päästyäni rupesin rääkymään uudestaan :----D
No, se oli semmoinen tapaus.

Hmh.. Näitä on ehdottomasti AI, ja Black Beauty - Uljas Musta. Itken aina AIssä sen pienen robottipojan takia joka ei muuta haluaisi kuin äidin (koska on rakennettu siihen) eikä voi ymmärtää miksi äiti hylkää hänet. Niin surullista ja julmaa, vaikka robotilla ei oikeasti ole tunteita, vaan se on ohjelmoitu esittämään niitä, niin silti tuntuu kauhean surulliselta. Samoin suretti elokuvassa muiden robottien kohtalo, vaikka ne eivät tunteneetkaan mitään ja niille oli aika sama vaikka joku ne hakkasikin palasiksi. Sitten Black Beautyssa itkettää se, että miten ihmiset voivat olla niin julmia eläimille.. Varsinkin aika loppupäässä leffaa kun Musta on taksiheppana kaupungissa ja tapaa Gingerin uudelleen ja Ginger on niin huonossa kunnossa ettei ole tosikaan, seuraavassa kohtauksessa joka tapahtuu muutamaa päivää myöhemmin kuuluu hevosen hirnuntaa ja Musta sanoo "Olen tässä. Mikä hätänä?" Ja pian sen jälkeen näkyy kun Gingeriä viedäänpois kärryillä, että se reppana oli kuollut kun ei ollut jaksanut enää elää. Kauhean surullista. Ainiin, ja vielä yksi itkettäjäleffa löytyy, nimeltänsä I Am Legend. Kun uketti on koirun kanssa menossa pitkin ja poikin maakuntaa, sitten ne ihme mutatoituneet koirat hyökkäävät ja uketin koira kuolee loppupeleissä. Tai siis uketti joutuu itse kuristamaan koiransa kun sekin olisi mutatoitunut. Huoh. Myös Edward Scissorhands itketti..