Tänään on maanantai 17. tammikuuta 2022
Nimipäivää viettää Toni, Anton, Anttoni ja Antto

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Phrase

Sivuja: 1 [2]
16
Yleinen keskustelu / Vs: Pulinaa
« : 09.03.08 - klo:03:38 »
Kunpa sitä malttaisikin vain mennä nukkumaan. Tämä netti on niin koukuttava paikka, että tänne jää jumiin vaikka miten haukotuttaisi. Kaipa minä tästä menen, hyviä öitä teille jotka jo todennäköisesti nukutte.

17
Hyvää iltaa, pitkästä aikaa.

Olen loistanut poissaolollani tältä foorumilta jo kuukausien verran. Vilkaissut kyllä olen tuon tuostakin missä täällä mennään, mutta en ole juuri saanut aikaiseksi ryhtyä kirjoittelemaan omia viestejä. Nyt kuitenkin päätin niin tehdä, koska kävin tänään jo peräti toista kertaa kirjastossa tälle vuodelle ja muistin luvanneeni viime syksynä ottaa vaarin vinkistäsi ja lainata suosittelemasi kirjan. Olin aikaisemmin etsinyt kyseistä teosta kirjastoyhtymämme hakupalvelusta ja siitä yhden painoksen löytänytkin. Olinkin hieman ihmeissäni, kun tänään kirjaston koneella koetin löytää tietoja siitä (hyllypaikkaa, lainattavuutta ja muuta sellaista).. Tiedonhaku ei antanut yhtään osumaa ja minun piti oikein tarkistaman täältä foorumilta teoksen nimi ja kirjailija uudemman kerran. Teinkin sen ja hain tietoja siitä toistamiseen. Ei mitään edelleenkään. Kävin täällä vielä varmistuksen vuoksi ja koetin kolmannen kerran. Sama tulos. Oletin sen olevan poistettu kirjaston kirjakannasta, koska muistelin sen kirjoitetun joskus 1970-luvulla, ainakin painoksen ajankohta oli tuolta vuosikymmeneltä. No, netissä kun pyörähdin vielä viimeisen kerran, päätin koettaa ethernet-verkon sijasta internetiä kirjan hakemiseen. Kirjastoyhtymän sivuille päästyäni ja kirjan nimen tietokantaan syötettyäni sainkin yhden osuman. Syy oli siinä, että kirjaston sisäiseen tiedonhakuun tarkoitettu kone näytti vain kotikaupungin kirjaston kirjat, eikä siis naapurikunnan tietoja tullutkaan näkyville. Siellä sellainen yksittäinen kirja sitten näkyi olevan ja mietinkin, oliko se osuma viimeksikin tullut eri kirjastosta..

Joka tapauksessa, pyysin lähettää kirjan kotikirjastoomme, koska lähikunnat muodostavat kirjastoverkon, jonka sisällä kirjoja voi siirrellä. Torstai on tällainen päivä, jolloin vaihtoja tehdään, ja pientä veloitusta vastaan varasinkin tämän Talamontin kirjan ensi kerraksi siirrettäväksi. Viikon päästä siis pääsen lainaamaan opuksen ja viimein lukemaan sitä.

Lainasin kyllä senkin edestä nyt kirjallisuutta, vaikka en tiedä, miten aikani lukemiseen riittää.. Olen nyt töissä veljellä, teen tosin lyhyehköä työpäivää, mutta sitten on lisäksi urheiluharrastuksia ja muuta aktiviteettia, jotka tarvittaessa lohkovat jäljellä olevan ajan kokonaan itselleen. Eipä sitä käy kieltäminen, että aikaahan kyllä saa järjestymään tärkeänä pitämilleen asioille. Siksi olenkin hieman potenut syyllisyyttä siitä, etten tänne ole aiemmin tullut taas teitä häiritsemään. No, teillä on ollut hyvät pirskeet ilman minuakin, joten eiköhän siitä ilosta riitä osa minullekin.. ü

En nyt kykene järjestelemään tämän tarkemmin ajatuksiani, koska en oikein tiedä mitä minun tulisi kertoa tai olla kertomatta.. Jospa saisin kuulla sinustakin, niin voisin kuulumisia myös vaihtaa tältä puolen paremmin.. Hyvin joka tapauksessa menee, siinä määrin kuin ilman Juplin.netiä voi..

Olisi siis enemmän kuin ilahduttavaa taas keskustella. Toivottavasti et ole täysin minua unohtanut. Sen voin sanoa, että ilmeisen hyvin olet sinä ainakin mielessäni ollut..

Mutta heitän nyt pallon siulle.. toivottavasti saan sen piankin takaisin. :>

Freis

18
Myytit / Vs: Kotimaan kummitus jutut
« : 07.12.07 - klo:20:41 »
Mielenkiintoisenhan tuosta sinertävän valon tapauksesta tekee se, ettei kameroilla tai muillakaan visuaalista havaintoa välittävillä laitteilla ole osuutta asiaan..

19
Hei vaan.

Kiitoksia vinkistä, täytyy laittaa teoksen nimi ja kirjailija muistiin, josko vaikka löytäisin samaisen opuksen kotipaikkakuntani kirjastosta siellä myöhemmin käydessäni. En ole tällä hetkellä lomailemassa kotona, joten en voi nyt sitä tehdä. Muutenkaan loppuvuodesta ei ennen joululomaa taida liietä juuri aikaa lukemiselle, sillä suurin osa viimeisistä viikoista armeijassa kuluu leireillä.. Ankeat päivät ilman illan vapaita keskellä ei-mitään eivät oikein tarjoa mahdollisuuksia puuhastella omiaan. Vaikka hieman synkältä ja melankoliselta tällaisten uutisten kertominen kuulostaakin, kaikki vähäkin vapaa menee lyhyiden öiden kompensoimiseen eli lepäämiseen ja pyrkimykseen päästä edes hetkeksi uneen..

No, seitsemisen viikkoa täytyy vielä kestää, jonka jälkeen häätyy käydä kirjastossa rauhassa lainaamassa joululukemista. Tuo ilmeisesti kuuluu sitten lukemistoon, mikäli sellaisen painoksen käsiini saan.

Kiva kuulla ja lukea sinusta aika ajoin. Koetan päästä viikonloppuisin kirjoittelemaan ainakin näin marraskuussa..

Phrase

20
Yleinen keskustelu / Vs: Yö kukkujat
« : 30.09.07 - klo:01:45 »
Uni kyllä tulisi silmiin, kun vain antaisi niille mahdollisuuden sulkeutua lepäämään päivän rasituksista. Parin viikon tauko netin ääreltä näkyy kyllä tällaisena yökukkumisena, kun rytminkin ollessa kohdillaan ja väsymyksen painaessa päälle tonnin lyijymöykyn lailla sitä vain tekee mieli seilata internetin loputtomilla laineilla. Vaikka pyhä päätös pistää maaten on tehty jo lukemattomat kerrat, aina muistuu mieleen jokin asia, josta täytyy ottaa selvää. Mutta mitäpä sitä suotta omaa toimintaansa paheksumaan, johan se kuolema kuittaa kuitenkin kuittaa univelat.

Mika Waltarin haastatteluja kuunneltuani Ylen elävästä arkistosta minulle on muodostunut melko kiinnostava profiili kyseisestä henkilöstä. Hänen pääteoksensa, Sinuhe Egyptiläisen, syntyynkin on vaikuttanut monia mielenkiintoisia tekijöitä ja minua kiinnostaa kovin, mitä tämä mies oikein tiesikään. Hänen pienoisromaaneihinsa vähän tutustuneena aloin kummastella mm. Carnacin megaliitteja ja muita muinaisia kivikokoelmia, joihin Stonehengekin kuuluu. Kuinka ihmeessä mies, joka kirjoittaa jopa historiallisesti virheettömän jättiromaanin muinaisesta Egyptistä, tunsi aikanaan vetoa kaikkiin mysteerioihin, joita itsellänikin tekee mieli selvitellä. Waltari nimittäin vietti nuoruudessaan useita vuosia Pariisissa, opiskelikin siellä, ja oleskelipa Carnacissakin tutkien jotain ainakin kesän verran.

Hmm.. Pitänee jättää pohdinnat taas hetkeksi ja antaa unen eheyttää mielen. Parin viikon päästä taas lomille uutta ainesta työstämään.

Hyvää yötä kaikille kukkujille!

21
Myytit / Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
« : 19.08.07 - klo:00:42 »
En voi sanoa kokemiani asioita miksikään kyvyiksi, mutta usein juolahtaa mieleeni, että mistä nämä oikein tulevat. En ole antanut suurempaa painoarvoa asioille, jotka ovat aina niiden tapahtuessa hetken hätkähdyttäneet, olen kenties vain epäillyt sattuman mahdollisuutta ja todennäköisyyttä. Kerronpa tältä päivältä yhden tapauksen, jollaisia edellä tarkoitan:

Seison tavaratalon kassajonossa ja laskeskelen ostosten summaa päässäni. Tapan tällä tavoin aikaa varautuen samalla antamaan oikean määrän rahaa joustavoittaen myös mahdollisesti jonon etenemistä. Saan tavaroille yhteishinnaksi 35 € ja katseeni kohdistuu kassahihnan yläpuolen purkkapusseihin. Näen koukuissa samanlaisen pussin, jollaisesta kaveri tarjosi tupakavereilleen purkkaa ennen lomillelähtöä. Muistan jonkun kehuneen makua ja mietinkin, pitäisikö napata sellainen itselleni mukaan. Edelliset jenkitkin ovat kyllä pureksimatta, joten saituus hyökkää esiin mielen syvyyksistä. Lasken nopeasti, mikä uusi summa olisi: pussi maksaisi euron, joten ostokset keventäisivät lompakkoani 36 eurolla.. Taitaa jäädä guaranapurkat ostamatta, vaikka hinta olisi suhteellisen huokeakin. Vaikka lukuja tuotteiden hintoja vertaillessa tulikin päässä pyöriteltyä, juuri tuo 36 euroa jää mieleen, kun sitä tuli verranneeksi ostosten lopulliseen summaan eli kolmeenkymmeneenviiteen.

No, koko päivänä ei lukuja ennen eikä jälkeen kaupassakäynnin tule vastaan. Kotiin palattuani teen pikaisesti pienen välipalan ja istahdan koneen äärelle elokuvaa katselemaan. Jatkan kesken jäänyttä The Bourne Ultimatumia jonkin aikaa, kunnes keveän seuraamisen keskeyttää eräs kuva henkilöllisyysasiakirjasta. Pysäytän rainan ja kelaan takaisin samaiseen kohtaan, jossa näkyy CIA:n tiedot filmin päähenkilön henkilöllisyydestä. Kuva on samea ja jostain syystä koetan saada selvää syntymäajasta. Saan hädin tuskin selvää.. Date of Birth: 9/13/70. No, jatkan leffan pintapuolista katselemista, kun syntymäaika hyppää uudelleen esiin kuuluen tällä kertaa juonenkulkuun. Muistinsa menetyksekstä kärsivä agentti on puhelinkeskustelussa esimiehensä kanssa, joka kertoo taustojaan selvittävälle alaiselleen tämän syntymäajan ja paikan ("Synnyit 15.4.71 Missourin Nixassa"). Myöhemmin selviää, että lukusarja onkin vain koodi, eikä sen ole tarkoituskaan pitää paikkansa. Tässä vaiheessa kuitenkin huomioni kiinnittyi siihen, koska olin aiemmin omasta aloitteesta tarkistanut päähenkilön henkkareista syntymäajan ja saanut tällöin eri luvut. Mikä virheellisessä ajassa pisti silmään, oli ensinnäkin päivämäärä 15.4. Se on nimittäin myös minun syntymäpäiväni ja tänään aiemmin satuin katselemaan haastattelua eräästä näyttelijästä, joka hänkin täyttää aina kyseisenä päivänä vuosia. Tulin vielä laskeneeksi tuosta vuodesta '71 päähenkilön iän tänä päivänä. No mikäs muukaan siitä sitten tuli kuin se 36.

Tällaisia ihmeellisiä sattumia siis tapahtuu, ei nyt täysin identtisiä kuin tämä, mutta jostain syystä kiinnitän aina ihan ihmeellisiin epäolennaisuuksiin huomioni ja sitten löytyy jotain hämäriä yhtäläisyyksiä. Voihan olla, että mieleni vain tekee pilaa kanssani. Tuntuu vain noita tapahtuvan niin usein, että niille alkaa olla jo yliherkkä.

22
Yleinen keskustelu / Vs: Esittely ketju
« : 18.08.07 - klo:23:52 »
Tämäpä onkin oikein mielenkiintoinen ketju, täytyy sanoa. Auttaa hieman profiloimaan käyttäjiä toisilleen, viesteistä kun ei välttämättä aina koko kuvaa kirjoittajasta välity. Hyvin vähän äskeiset kuvaukset luettuani ennalta teistäkään, armahat vakiojäsenet, tiesin. :>

Ehkä pienimuotoinen esittely minunkin puoleltani olisi paikallaan..

Phrase, 19, ja suoritan asepalvelusta paraikaa. Mahdollisuuksia täällä foorumilla vierailuun on siis rajoitetusti, eikä niilläkään kerroilla pidempään ehdi viipyä, jotta voisi mitään järkevää alkaa kirjoitella. Näille sivustoille päädyin joskus toukokuussa, kun etsin tietoa pyramideista. Eräs linkki ohjasi minut Juplin.netin Myytit-osioon, johon perehdyttyäni vilkaisin uteliaisuuttani tänne keskustelualueelle. Kiehtovat aiheet tempaisivat sittemmin mukaansa, ja jokusen viestin ehdinkin raapustaa ennen kuin päivitys uusi koko steissin.

Pohjois-Pohjanmaalla ovat juureni, ja täällä asustelen ainakin siihen saakka, kunnes opiskelut vievät entistäkin pohjoisemmaksi. Siihen kuitenkin menee vielä tovi, koska valtio tahtoo pitää huolen omistaan, eikä tahtoisi päästää minua lähtemään puolen vuoden jälkeen, vaan mahdollisesti pitäisi lieassaan aina ensi kesään saakka. Sekin kyllä selviää parin viikon kuluessa.

Varsinaisia harrastuksia en itselleni oikein miellä listata, mutta jos jotain kuvaa pitäisi antaa, niin juoksen, pelaan salibandya ja jalkapalloa sekä harhailen internetin ihmeellisessä maailmassa kovinkin mielelläni. Pienenä soitin vuoden tai useamman viulua, nykyisin koetan ilmaista tunteitani ja musiikillisia mieltymyksiäni pianoa soittamalla. Nuottien päälle ymmärrän jonkin verran, mutta niistä soittaminen on minulle liian työlästä, joten annankin tulla aina korvakuulolta improvisoiden luovuutta tukahduttamatta.

Tupakkaa en ole eläissäni maistanut, alkoholiinkaan en aio langeta, vaikka siitä kertaalleen olenkin humaltunut. Pelkässä kokeilumielessä tällöinkin muutaman shotin kumosin, mutta olo ei ollut niin euforinen, että ikäisilleni tyypilliseen tapaan jaksaisin sen vuoksi viikonlopusta toiseen örveltää. No, huumeista nyt on turha edes puhua, psykoaktiiviset aineet kun eivät kuulu edes sieltä laimeimmasta päästä elämääni. Absolutisti on kuitenkaan missään tapauksessa ole, mitään aatetta en nimittäin pelkästään ideologisoitumisen takia kannata. Elämässä on jännitystä ja ulottuvuuksia kerrakseen, jos ei tyydy vain varmistelemaan asemiaan ja elämään silmät sidottuina ja korvat tukittuina. Rinnalle ei kaipaa mitään teennäistä kemiallista helpotusta, elämä itsessään on parasta huumetta.

Jos minut kadulla kohtaisi vastaan kävellen, tuskin näkisi kaikkea sitä fyysisen olemuksen alta, jota itsessäni varjelen. Pohtivuus ja asioiden ihmettely kuuluvat olennaisena osana luonteeseeni, vaikka joskus unohdunkin yksinkertaisten asioiden kanssa taistelemiseen. Kunpa osaisi priorisoida arkielämässäänkin asiat niin, että valinnat kohtaisivat kokonaisuudessaan oman arvomaailman. Humaanius ja korkeat periaatteet eivät mielestäni ole vain korulauseita, ne ovat asioita, joita toteuttamalla saa maailmasta paremman. Niiden mukaan haluaisin itsekin toimia..

Kaikesta huolimatta olen vain ihminen, kaikessa pienuudessaan. I'm just a human being, not human doing.

23
Täytyypä tähän kohtaan sanoa, että mieleeni tuli ensimmäiseksi muutaman vuoden takainen vaellusmatka Ruotsin lappiin. Ajankohta oli loppukevät, siinä huhti-toukokuun tienoilla, ja vuoria peittävä lumi oli alkanut hiljalleen pehmetä ja sulaa. Kipusimme kavereideni kanssa jyrkähköä, lumista ja metsien peittämää vuorenrinnettä ylöspäin, eikä taival ollut lainkaan helppo. Vaiva kuitenkin palkittiin laella, kun noin 800 metrin korkeudelta pääsi ihailemaan ympärillä siintävää erämaata. Vaikka etäisyys maahan ei ollut edes kilometriä, alapuolella siintävät järvet ja metsät näyttivät jotenkin epärealistisen maalauksellisilta. Sitä näkymää olisi kelvannut ihailla loputtomiin, mutta digikameralle sitä ei saanut ikuistettua sellaisena minä sen koki (harmikseni koko matkan kuvat olen jotenkin ajan myötä sitä paitsi kadottanut koneeltani).

Vuoren laella sitten koimme koko Pohjolan karuuden kaikessa jylhässä kauneudessaan. Tunnelma oli suorastaan villi; tuuli ujelsi korvissa, kädet olivat kohmeassa tai kaunistelematta ilmaistuna jäässä, ja harva kasvillisuus, lähinnä lehdetön paju taipui koko pituudeltaan luonnonvoimien taivutellessa sitä omilta tahoiltaan. Sitä tunnetta on vaikea verbaalisesti tuoda edes julki, mutta se ei unohdu helpolla. Muistan vieläkin kuin kuvasta katsottuna, miltä karu ja kivinen maa laella näytti, kun istuuduin kuvattavaksi hihat hanskojen päälle vedettyinä ja tuulensuojaa matalalla profiililla hakien. Siellä loivalla huipulla oli useita ikiaikaisilta näyttäviä kivisommitelmia ja vähän nuorempi "murjotuskämppä". Kävimme sinne sitten keittelemään trangialla nuudeleita ja polttamaan vähäisiä puita, mitä irraltaan löysimme, kuivataksemme kosteita sukkia ja muita vaatekertoja.

Koruttoman, kylmän, mutta erittäin mieleenpainuvan laen jättäessämme aurinko pilkahti jälleen pilven takaa luoden säteitään nuoskaiselle kevätlumelle. Hanki kimalteli ja upotti allamme. Paluumatka olikin yhtä juhlaa, luistelimme ja juoksimme puolijuoksua ja -syöksyä rinnettä alas kulkemaamme reittiä, koska hanki ei enää upottanut kohdasta, josta sitä olimme menomatkalla tampanneet.

Puolimatkassa hengitys oli kiivasta, mutta hauskaa oli ollut luistatella puolisen kilometriä alamäkeä. Loppumatkan jouduimmekin talsimaan verkkaisesti puiden lomassa kulkevia reittejä pitkin. Kameran linssi oli lumessa ja housut saappaanvarren yläpuolelta kivasti kastuneet. Se ei kuitenkaan vähentänyt sitä lapsenomaista tunnetta, joka riehakkaasta laskusta mieleen oli syöpynyt.

Siinäpä siis pätkä minun henkilökohtaisesta mielikuvagalleriasta.. :)

24
Hei Nuubialainen Prinsessa.

Löysit ilmeisesti edellisen viestini TXT-tiedostosta, joten en käy sitä tähän linkittämään. Siitä onkin jo aikaa, kun tänne olen viimeksi kirjoitellut, ja olenkin odottanut innolla pääseväni taas vastaamaan mietteisiisi.

Nostit esille melko laajalta skaalalta asioita viestissäsi, minkä vuoksi en tiedä mistä aloittaisin. En vielä tutustunut linkkeihin tai viitteisiin, joita yhdistelit kontekstiin, mutta perehdyn niihin sitten ajan kanssa. Samoin teen itse viestin kanssa, sillä siihen olit saanut niin paljon asiaa, että sulattelemisessa menee jonkin aikaa. Tässä vaiheessa tyydyn vain raapaisemaan pintapuolin esittämiäsi ajatuksia.

Häpeäkseni myönnän, etten lukenut Haasiosalon kirjaa edes loppuun ennen kuin palautin sen takaisin isoveljelleni, koska keksin aina jotain parempaa tekemistä lukemisen sijasta. Siihen asti, mihin etenin, pidin toki kriittisen suhtautumistavan mukana, enkä missään vaiheessa täysin omaksunut kirjoittajan näkemystä maailmankaikkeuden rakenteista. Ajatusten pohjavirrat kuitenkin täsmäävät hyvin moniin havaintoihin, joita olen tehnyt jälkeenpäin. Siksi en ole hylännyt hänen näkemystään täysin, niin hullulta kuin se saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaakin.

Näin armeija-aikana olen joutunut keskittämään ajatukseni täysin turhiin asioihin - tai voisi sanoa, että huomio on ollut siinä, miten pystyisi minimoimaan ajattelun. Taistelijakoulutuksen lähtökohtana kun on käskyjen totteleminen, eikä siinä onnistu, ellei lakkaa käyttämästä omaa päätään. Fyysisesti on ollut helppoa, mutta henkisesti sitäkin vaikeampaa. Ensimmäinen kuukausi on ollut sisäistä taistelua siinä, miten suhtautuisi koko instituutioon ja sen toimintamekanismiin. Sydämeltään pasifistina olevana ja mielellään korkeita ja yleviä periaatteita vaalivana pelkkä puolustusnäkökulmaan painottuvan sotilaskoulutuksen avoin omaksuminen on tuottanut vaikeuksia. Ymmärrän kyllä hyvin päämäärät, joihin kyseisellä toiminnalla pyritään, mutta olen enemmän kuin pettynyt keinoihin, joilla niitä koetetaan saada aikaan. Rehellisesti sanottuna pidän koko järjestelmää turhana ja vahingollisena. Se tuli shokkina itsellenikin, sillä ennen palvelukseen astumista suhtautumistapani oli miltei päinvastainen.

Asepalvelusta suorittaessani minulla ei ole liiemmin ollut aikaa mihinkään, mihin tahtoisin. Kiire armeijassa on pelkkä illuusio, mutta ajankäyttö järjestetään niin, ettei omia ehdi puuhastella kuin korkeintaan lomilla. Pohtivana ja itsestä ohjautuvana ihmisenä tuollainen on äärimmäisen ahdistavaa, joten odotankin enemmän kuin innolla koko touhun loppumista ja kotiutumista. Tämän kaiken kerron siksi, että ymmärtäisit, että halua minulla on perehtyä käsittelemiimme asioihin, mutta vallitsevissa puitteissa se on lähes mahdotonta. Asioihin tulee kuitenkin toivon mukaan alle puolen vuoden päästä muutos, joten näkymät parempaan ovat olemassa.

Luen hiljakseltaan nyt jo toista kertaa sellaista kirjaa kuin "Saat sen mistä luovut". Etenen sivu sivulta aina kun aikaa lukemiselle vain järjestyy ja vaikka aloitinkin sen toistamiseen alusta, en näe tärkeäksi saada sitä luetuksi. Kirjan kirjoittaja Tommy Hellstenin sanoin on sen sijaan tärkeämpää, että se kirja lukee lukijaansa. Tätä se nimenomaan tekee ja onkin hämmästyttävää, miten ajatukseni harhailevat samoissa kohdissa aina uusin ja uusiin suuntiin. Jos sinulla vain on aikaa jossain välissä, kannattaa tutustua tähän kirjaan. Hellstenin tuotanto on muutenkin tutustumisen arvoinen ja 'Saat sen mistä luovut' on oikeastaan kokoelma hänen aiemmin kirjoittamistaan teoksista.
Hän käsittelee elämän mysteeriä ennen kaikkea paradokseista käsin, ja onkin kiinnostavaa huomata, kuinka perimmäiset asiat kutoutuvat ristiriitojen ympärille. Oman näkemykseni mukainen ääripäiden välinen tasapaino saa uudenlaisen tarkastelutavan lähestyttäessä vaikeasti ymmärrettäviä asioita nimenomaan paradoksien suunnasta.

Yksi kohta jäi mieleeni, kun luin hänen pohdintaa "Taivasten valtakunnan" etsimisen määrittelystä:

'Taivasten valtakunnan etsiminen on hellittämätöntä paloa sen selittämättömän totuuden puolesta, jonka olemassaolon aavistaa sisällään.

Tästä määritelmästä näkyy, että taivasten valtakunta on ihmisen sisällä. Se on myös selittämätön, sen voi aavistaa mutta sitä ei voi vangita. Se on samalla jotain niin voimakasta, ettei sen etsimisestä luovu, vaikka kokisikin turhautumista ja pettymistä. Se myös selittää olemassaolon luonnetta, sillä se liittyy totuuteen. Taivasten valtakunnan etsiminen on totuuden etsimistä olevaisuuden sisimmästä luonteesta. Voi myös sanoa, että sen etsiminen on dynaamista, prosessinomaista. Se on liikettä kohti jotain pikemminkin kuin perillepääsemistä jonnekin.
  "Etsikää ensin taivasten valtakuntaa niin myös kaikki tämä teille annetaan." Voisiko Kristus kenties tässä sanoa jotain tällaista: "Etsikää ensin sitä mikä on sisällänne, mikä herättää palonne, sitä mitä ihmettelette ja mitä ette hallitse. Hakekaa rakkautta, luokaa yhteyttä, olkaa haavoittuvia ja totuudellisia, paljastukaa älkääkä piiloutuko läheisyydeltä, vaikka se satuttaisikin. Rakkaus tekee kipeää mutta kipu parantaa. Olkaa sen tähden pieniä, avuttomia ja eksyneitä, uskokaa että teitä kannetaan, kun kaikki näyttää toivottomalta. Älkää koskaan heittäkö toivoanne vaan tavoitelkaa sitä, mihin syvimmältänne uskotte, vaikka kaikki näyttäisikin mahdottomalta." Tätä kaikkea voisi tarkoittaa taivasten valtakunnan etsiminen.'

Nyt hyppäänkin sitten käyttöenergiasta ihmisen energiaan. Energiapisteet – Meridiaanit - Tsakrat kiehtovat minua yhtä paljon kuin ajatus itse mietiskelystä. Satuin neuvolassa tytärtäni odotellessa lukemaan erään lehtiartikkelin tuosta aiheesta. Poimin sieltä Joensuulaisen Juha Siiran nimen ja googletin kotona nimen nettiin. Löysin erään sivun, jonka liitän nyt tähän. (Uskoisin tämän kiinnostavan sinua, jos haet opiskelemaan psykologiaa.)

http://www.energiapsykologia.fi/mita_on_energiapsykologia.php

Tällainen tutkimus antaa hieman tukea teorialle uudelleen syntymästä Haasiosalon malliin. Sillä hänhän puhui juuri noista energiapisteistä ja niiden vaikutuksesta ihmiseen. Mielenkiintoista tässä on se, että tässä tapauksessa tiede kohtaa selittämättömän jälleen kerran. Miten energiapisteet voi vaikuttaa tunteisiin, jos uudelleen syntymää ei olisi? Eihän pelko tms. voisi silloin haihtua vartaloa taputtelemalla, vai voisiko? Mistä kaikki tunteet ja pelot yms. muodostuvat – sielusta – hengestä - aivoista?

Nuo ovat mielenkiintoisia kysymyksiä ja näistä tulen ottamaan itsekin vielä tarkemmin selvää. Tänään minulle tuli postin mukana esite, jossa mainostettiin Tampereella sijaitsevaa Hierojakoulu Valoa. Mainoksen tarkoituksena on saada koulunsa päättäneitä opiskelijoita suuntautumaan kyseiseen oppilaitokseen. Otteita esitteestä:

Kosketa mua

'Rauhoitamme pienen lapsen ottamalla hänet tiukasti syliimme. Silitämme hiuksia ja hän vaipuu uneen. Laitamme käden myötätuntoisesti toisen olkapäälle. Halaamme jälleennäkemisen riemusta tai hipaisemme salaa rakkaimman poskea.

Kosketuksella on ihmeellinen voima, se rauhoittaa, tyynnyttää ja viestii tunteista - suurista ja pienistä. -- Kerromme miten ihminen rakentuu, mistä syntyy lihasjännitys, mihin katoaa lapsuuden notkeus ja lihasten rentous. Valotamme miten kroppamme reagoi tämän päivän haasteisiin ja virheelliset asennot tekevät meistä ihmisiä, joille pieni jomotus, lihasten jäykkyys ja kankeus tuntuvat jokapäiväisiltä vierailta. Annamme itsemme tottua kipuun, emmekä enää muista miltä tuntuu luonnollinen hyvä olo.

-- Koulutusohjelmassamme on useita erikoistumisvaihtoehtoja. Yhdistä koulutukseesi reiki, shiatsu, vyöhyketerapia, akupunktio, intialainen päänhieronta tai kiinalainen lääketiede. Olet askeleen pidemmällä niin omassa ammatissasi kuin ihmisen kokonaisvaltaisen hyvän olon ymmärtäjänä.'

Hierojakoulusta saa itselleen ilmeisesti ammatillisen tutkinnon, mutta siellä opetettavat asiat kyllä herättivät kiinnostukseni. Äitini kävi taannoin jonkin lyhytkurssin intialaisesta päänhieronnasta ja sovelsi oppimaansa myös minuun. Vaikka otteet eivät olleet ammattilaisen, hieronnasta aiheutuva hyvä olo jäi kyllä mieleen. Noissa asioissa ei mielestäni ole kyse pelkästä fysiikasta, jotenkin ne linkittyvät ihmisen mieleen ja sen vuorovaikutukseen kehon kanssa.

Tulipa vielä mieleen siitä Hellstenin kirjasta, että pelot ovat siinä mielessä arvokkaita tunnistaa, että ne opastavat tietä ihmisenä kasvamiseen. Ymmärtämällä omia pelkoja ymmärtää parhaiten myös itseä. En vielä perehtynyt tuohon energiapsykologiaan, mutta mikäli se käsittelee psyykkisten ja fysiologisten toimintojen yhteyttä, aihe kyllä kiehtoo.

Lainaus
Millaisen mielikuvan, saanko udella?

Kyseessä oli eräs kuunnelma, jonka avulla pääsi eräänlaiselle regressiomatkalle, jonka itse sai kuvittaa. Minulle teetti vaikeuksia olla luova ja täyttää tyhjät kohdat millään intuitiivisellä aineksella, joten harjoitus oli kääntyä itseään vastaan. Minua alkoi jo hieman tympiä koko touhu, kunnes matkan "kliimaksi" koitti. Kuvitelmissani olin eräässä aurinkoisen ja vehreän saaren vuoren juurella, jossa nökötti pieni temppeli yksinäisenä mutta levollisena. Temppelissä oli määrä tavata henkilökohtainen henkiopas (huomaa; tämän regressiomatkan saneli nauhalta juuri Haasiosalo) ja vastaanottaa häneltä lahja. Tämä lahjanantohetki oli siis oikeastaan koko homman henkilökohtaisin osa, siinä oli määrä saada mielikuva henkioppaan lahjoittamasta esineestä. Mielessäni tässä hiljaisuuden täyttämässä kohdassa risteili kuvia kuin hedelmäpelin rullalta, mutta mikään niistä ei jäänyt pysyäkseen. Ajattelin, että mieleenhän saattaa putkahtaa minkä tahansa esineen kuva, ja pläräsinkin niitä hetken, kunnes suljetut silmäni "näkivät" esineen, jota en tietääkseni tietoisesti ajatellut. Se jäi siihen häilymään, eikä hävinnyt ennen kuin saneltu teksti jatkui. Mieleeni oli pulpahtanut kuva muovisesta purjeveneestä tai laivasta, joka muistutti erästä hiekkalelua, jolla lapsuudessani mökkimme rannalla leikin. En tiennyt, kuinka vakavasti tämä oli otettava, enkä enää edes muista mikä tarkoitus tällä oli. Muistan kuitenkin, että veljeni kertoi saaneensa saman kuunnelman tuloksena lahjaksi "oppaaltaan" metallisen tupessaan olevan miekan. En osaa kyllä sanoa, mihin nämä voivat liittyä. Parempi ehkä, jos ei vielä edes tiedä.

Lainaus
Lisään tähän vielä linkit edellisestä vastauksestani, jos et ennättänyt niitä tutkailla rauhassa.

http://www.crystalinks.com/sg.html = tässä oli ne kuvat
http://www.skepdic.com/stevenson.html = tässä oli miehestä nimeltä Ian Stevenson ja siitä cryptomnesiasta (löytyy alilinkki).

Kävin vilkaisemassa silloin noita linkkejä ja lisäsin ne kirjanmerkkeihinkin, kiitoksia vain. Pitää niihinkin vielä tulevaisuudessa syventyä, kun on oikeasti aikaa. Ei nämä lomat kyllä riitä mihinkään, asioita olisi tuhansia, jotka pitäisi hoitaa, vaikka kiinnostuksen kohteet kolkuttaisivatkin mielen taka-alalla. Onneksi elämä jatkuu ja aikaa vielä järjestyy. Kiirekin on kyllä useimmiten itseaiheutettua, mutta tässä tapauksessa on puolustukseksi sanottava, että nyt ei ole.

Toivon mukaan sinäkin jaksat jatkaa Hellstenin sanoin "Taivasten valtakunnan etsimistä" monista velvollisuuksistasi ja täyteen buukatuista päivistäsi huolimatta.

Phrase

Sivuja: 1 [2]
Copyright © 2000 Juplin.net. All Rights Reserved. Design by Juplin.