Lainaus käyttäjältä: Floora - 05.12.08 - klo:09:20Hmm... ...mmm.. totta tuokin, ettei kaikkea tarvitse sietää. Itse kuitenkin koitan kaikenlaista, jopa niiden tyhmien ja perustelemattomien ihmisten kanssa, koska heistä voi oppia jotain, mitä voi sitten myöhemmin hyödyntää (kun uskaltaa oikeasti sanoa mitä ajattelee? ilman kamalaa syyllisyyttä?). Tuo "kaverisi" kuulostaa kyllä aika ... tyhmältä. Ja aivan kamalan epäkohteliaalta. Se on kyllä aika pöyristyttävää (onko tuo oikeasti edes sana?) että ollaan muka niin fiksuja ja puhutaan suoraan sanottuna paskaa toisista, vaikka näkisi tyypin ensimmäistä kertaa... Huokaus. Myös sen olen huomannut ettei ihmiset arvosta toisia. Tai kunnioita. Se lienee kimpassa tuon hienotunteisuuden ja tahdikkuuden kanssa. Semmosta se vaan tuntuu olevan. Tokikin voi vältellä, mutta tuntuu että semmoiset ihmiset vain kasvavat lukumäärältään...
Itse ajattelin että olen huono ihminen kun kaikki eivät minusta pidä ja koska en tule kaikkien kanssa toimeen. Sitten hyväksyin sen etten voi tulla kaikkien kanssa toimeen mutta kovakuoriseksi se on kasvattanut siinä mielessä että metsä vastaa niin kuin sille huutaa, eli jos joku puhuu halveksuvaan sävyyn itsestäni tai läheisistäni, en vain kykene hallitsemaan tunteitani vaan avoimesti näytän tyrmistyneisyyteni. Kuten aiemmin jo mainitsin, en voi kunnioittaa ihmistä jolta en itse saa mitään enkä suostu sietämään kaikkea. En yritä selvittää ongelmaa ja olla kaikkien kaveri mutta voin ilmaista mielipiteeni jonkun asenteista ja pyytää tätä lopettamaan aiheettomat kommenttinsa tai suun soiton. Sillä sen verran voi osoittaa hienotunteisuutta ja tahdikkuutta että vaikkei jostain ihmisestä/ammattista/sukupuolesta/ihonväristä pidä, ei sitä tarvitse silti halventaa. Moinen on kamalan kömpelöä! Myönnän että olen itsekin siihen sortunut, tosin viimeisten parin vuoden aikana olen alkanut asettaa itseäni muiden saappaisin ja ajattelemaan asioita siltä kantilta. Jos joku silti sortuu tällaiseen, asetan hänet itse saappaisiini! Esimerkkinä eräs kerta kun istuin exäni kanssa kantiksessa ihan vain parilla ja juttelemassa, oli pöytäämme ilmaantunut pari itselleni ennalta tuntematonta miestä, sen aikaa kun itse kävin vessassa. Ennen kuin edes kerkesin istumaan kuulin toisen huomauttavan kaverilleen "tässä on hyvä esimerkki siitä että naiset on tyhmempiä" osoittaen minuun. Pistin hänet perustelemaan ja veikkaan että ainoa joka vaikutti tyhmältä siinä pöydässä oli tämä murahteleva mies, kärkkäisiin kysymyksiini epäselviä vastauksia soperrellen.
Elämän tarkoitus. Niin. En ole vielä vastannut. Minun mielestäni elämässä pitää Opiskella ja Opettaa, löytää kivoja juttuja mitkä sopivat itselle ja saavat sinut onnelliseksi. Suuremmin ajatellen... Siinä tulisi vain hulluksi, ei passaa ajatella liikaa. :) Ehkä joku joka on tehnyt maailman, pelaa meillä. Katselee, tutkii ja opettelee. Hauskaa sinänsä, voisimme olla vain jotain edistyneitä koodinpalasia isolla sǎkkilaudalla... Mene ja tiedä. Tuskin saamme tässä elämässä tietää vielä. :P