Juplin.net

Lainaus käyttäjältä: Floora - 05.12.08 - klo:09:20
Itse ajattelin että olen huono ihminen kun kaikki eivät minusta pidä ja koska en tule kaikkien kanssa toimeen. Sitten hyväksyin sen etten voi tulla kaikkien kanssa toimeen mutta kovakuoriseksi se on kasvattanut siinä mielessä että metsä vastaa niin kuin sille huutaa, eli jos joku puhuu halveksuvaan sävyyn itsestäni tai läheisistäni, en vain kykene hallitsemaan tunteitani vaan avoimesti näytän tyrmistyneisyyteni. Kuten aiemmin jo mainitsin, en voi kunnioittaa ihmistä jolta en itse saa mitään enkä suostu sietämään kaikkea. En yritä selvittää ongelmaa ja olla kaikkien kaveri mutta voin ilmaista mielipiteeni jonkun asenteista ja pyytää tätä lopettamaan aiheettomat kommenttinsa tai suun soiton. Sillä sen verran voi osoittaa hienotunteisuutta ja tahdikkuutta että vaikkei jostain ihmisestä/ammattista/sukupuolesta/ihonväristä pidä, ei sitä tarvitse silti halventaa. Moinen on kamalan kömpelöä! Myönnän että olen itsekin siihen sortunut, tosin viimeisten parin vuoden aikana olen alkanut asettaa itseäni muiden saappaisin ja ajattelemaan asioita siltä kantilta. Jos joku silti sortuu tällaiseen, asetan hänet itse saappaisiini! Esimerkkinä eräs kerta kun istuin exäni kanssa kantiksessa ihan vain parilla ja juttelemassa, oli pöytäämme ilmaantunut pari itselleni ennalta tuntematonta miestä, sen aikaa kun itse kävin vessassa. Ennen kuin edes kerkesin istumaan kuulin toisen huomauttavan kaverilleen "tässä on hyvä esimerkki siitä että naiset on tyhmempiä" osoittaen minuun. Pistin hänet perustelemaan ja veikkaan että ainoa joka vaikutti tyhmältä siinä pöydässä oli tämä murahteleva mies, kärkkäisiin kysymyksiini epäselviä vastauksia soperrellen.

Hmm... ...mmm.. totta tuokin, ettei kaikkea tarvitse sietää. Itse kuitenkin koitan kaikenlaista, jopa niiden tyhmien ja perustelemattomien ihmisten kanssa, koska heistä voi oppia jotain, mitä voi sitten myöhemmin hyödyntää (kun uskaltaa oikeasti sanoa mitä ajattelee? ilman kamalaa syyllisyyttä?). Tuo "kaverisi" kuulostaa kyllä aika ... tyhmältä. Ja aivan kamalan epäkohteliaalta. Se on kyllä aika pöyristyttävää (onko tuo oikeasti edes sana?) että ollaan muka niin fiksuja ja puhutaan suoraan sanottuna paskaa toisista, vaikka näkisi tyypin ensimmäistä kertaa... Huokaus. Myös sen olen huomannut ettei ihmiset arvosta toisia. Tai kunnioita. Se lienee kimpassa tuon hienotunteisuuden ja tahdikkuuden kanssa. Semmosta se vaan tuntuu olevan. Tokikin voi vältellä, mutta tuntuu että semmoiset ihmiset  vain kasvavat lukumäärältään...

Elämän tarkoitus. Niin. En ole vielä vastannut. Minun mielestäni elämässä pitää Opiskella ja Opettaa, löytää kivoja juttuja mitkä sopivat itselle ja saavat sinut onnelliseksi. Suuremmin ajatellen... Siinä tulisi vain hulluksi, ei passaa ajatella liikaa. :) Ehkä joku joka on tehnyt maailman, pelaa meillä. Katselee, tutkii ja opettelee. Hauskaa sinänsä, voisimme olla vain jotain edistyneitä koodinpalasia isolla sǎkkilaudalla... Mene ja tiedä. Tuskin saamme tässä elämässä tietää vielä. :P

Lainaus käyttäjältä: Juplin - 05.12.08 - klo:12:38
Joskus sitä tosiaan toivoo, että osaisi olla vähän kovempi, eikä miettisi asioita liikaa, jotenkin vaan, kun on tottunut olemaan se mikä on, ei välttämättä haluakaan olla jotain muuta, koska on kokenut, että elämässä pystyy nauttimaan monista asioista, jopa pienistä, paljon enemmän, kun kokee olevansa kiltti ja ajattelee (pyrkii ajattelemaan) kaikesta positiivisesti.

Ja kyllähän minä kovakin osaan olla, ei se siitä ole kiinni, en vain halua olla sellainen, ja pyrin välttelemään tilanteita, missä joudun puolustuskannalle tai fyysisiin konflikteihin. En minä nöyristele, vaikka nöyrä osaankin olla, ja sanon kyllä aika kärkkäästi vastaan, mikäli koen epäoikeudenmukaista kohtelua itseäni, tai jotain muuta kohtaan. Olen monesti tapellut ihan fyysisestikin, enkä tilanteita pelkää, mutta en vain halua sen kaltaisiin tilanteisiin, ja pyrin asiat hoitamaan ensisijaisesti sivistyneesti puhumalla. Tämä nyt on jotain tällaista itsensa analysointia, en ole ihan varma meneekö offtopiciksi.

No juu, tarkoitin juuri tällaista poletaan maahan -kiltteyttä. En siis tarkoita sitä että pitäisi olla tappelemassa tai jotain. Ehkä joku kuori jonka voi vetää itsensä päälle tarpeen vaatiessa ja siten olla loukkaantumatta hieman enemmän... Itsekään en - vaikkakin alone olen ;) - pyri tuommoisiin huonoihin tilanteisiin tietoisesti (paitsi niitä ihmissietämyksiä kokemuksien? takia) ja tuo sivistynyt keskustelu on ehkä päällimmäisenä itsellänikin. Se vain, että ei ole oikein aina kaikilla muilla ihmisillä ja sitten huonoja tilanteita pääsee syntymään... Tottakai sitä voi aina itse kävellä pois, mutta joskus hieman hankalaa ja jää sanomaan pahasti toiselle. Tilanteesta riippuen kyllä sitten koittaa toimia siten että voi joko pyytää anteeksi - jos pyytämistä on, tai sitten koittaa olla ajattelematta sitä sitten (tai jotain) ... Aivokatkos... Kuitenkaan tehtyjä asioita ja tilanteita ei saa tekemättömiksi ja niiden kanssa täytyy oppia elämään. Täytyy siksi, etteivät ne enää sitten haittaa Sinua niin paljoa. Katuminenkin on aika turhaa jälkikäteen, kun se ei kuitenkaan sitten mitään muuta. Oppia tilanteista voi aina, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. :)

Lainaus käyttäjältä: Floora - 03.12.08 - klo:13:20
Joku väitti että on nykyihmisen itsekkyyttä olla hankimatta lapsia koska on se valinnanvara mutta itse olen eri mieltä.. En ole sitä mieltä että on itsekästä hankkia lapsia mutta on itsekästä olla ajattelematta omien tekojen seurauksia heidän tulevaisuuttaan ajatellen. En halua omille lapsilleni samaa pahaa oloa kuin itselleni..

Minun mielestäni itsekkyyttä on yhtä paljon hankkia lapsia kuin olla hankkimatta. En kyllä ymmärrä yhtään miksi juuri lapsia hankkimattomat (eihän lapsia edes hankita, yritetään, toivotaan ja rukoillaan ja sitten vasta _saadaan_ jos on onnea!) ovat itsekkäitä. Mielestäni myös melkein suurempi uhraus olla hankkimatta jos tietää ettei ole valmis ja vaikka kuinka halauisi (esim. oman elämän pirstoisuus, sairaudet ja sellaiset). Lapselle on hyvä voida antaa myös äitinä aikaa ja huomiota ja niin edelleen - ettei vain niin että kunhan leluja on... Ihmiset eivät kyllä kovin monesti ajattele seurauksia, miten valitettavaa se onkaan. *Sigh*

Lainaus käyttäjältä: Juplin - 04.12.08 - klo:11:41
En mäkään ehkä aina ihan täysillä kulje, ja miellän että olen monella tavalla ehkä hieman oudompi, kuin mitä "normaalit" ihmiset. Mutta hei, mä tiedän kuitenkin olevan selväjärkinen ja tulen toimeen itseni kanssa, vielä kun oppisi tulemaan toimeen täysin muidenkin kanssa. Osan kanssa toki tuleekin, mutta aina löytyy näitä kompastuskiviä. Heidänkin kanssa pyrkii kommunikoimaan siten, että koittaa heitä ymmärtää, välillä se vaan on niin pirun haastavaa, kun huomaa, että samanlaista kohtelua ei saa itse osakseen.

Siihenkin voi kouluttautua, oppimaan ihmisten seuraan. Itsekin opiskelen (mm. sitä) ja mielestäni on aika tavalla mielenkiintoista. Kurssiin valitettavasti kuuluu hengaileminen ei-niin-kivojen ihmisten kanssa myös, jopa tyhmien ja sellaisten jotka näyttävät melko avoimesti mitä mieltä ovat sinusta - esimerkiksi ettet tajua miltei mitään, että olet vain sukupuolesi takia huono siinä ja hyvä tuossa, mutta se vain on kestettävä ja aikaa myöten ... no, ehkä et turru, mutta opit miten voit olla jotenkuten siedettävästi sellaisten seurassa. Ilman että satutat itseäsi joka kerta kun hän avaa suunsa... Aina kun ei valitettavasti voi valita seuraansa niin hyvin kun tahtoisi. :)

Lainaus käyttäjältä: Juplin - 04.12.08 - klo:14:12
Kävelin naisen luo, ja pudotin keräyslippaaseen kaksi euron kolikkoa. Näinen hymyili minulle kiittäen. Minä hymyilin takaisin ja nyökkäsin. Minulle tuli hyvä olo, ja jatkoin kävelyäni iloinen ilme kasvoillani. En edes ollut menossa kauppaan, en tarvinnut mitään, olin vain sosiaalisista syistä lähtenyt kotoani, ja vaistoni johdattelemana mennyt kotiani lähellä olevaan liikkeeseen, jotta näkisin ihmisiä, enkä tuntisi oloani niin yksinäiseksi.

Tein tapani mukaan kaupassa kunniakierroksen, ja kävelin kassojen ohi, kohti toista uloskäyntiä, tarkoituksenani mennä ulos. Toisen uloskäynnin luona näin tummaihoisen miehen, joka keräsi rahaa samaan keräykseen. Vieläkään en huomannut katsoa mihin. Mielessäni kävi mennä miehen luo, ja taas lahjoittaa rahaa, mutta jokin sai minut kääntämään pääni pois, ja kävelin vain miehen ohi, mukamas kiinnittämättä tähän huomiota. Sen jälkeen rupesin potemaan huonoa omaatuntoa käytöksestäni, ja kuvittelin, että mies piti minua töykeänä ja itsekkäänä, kun en rahaa lahjoittanut.

Miksi? Miksi näin pienet asiat saavat mielialan muuttumaan? Ja miksi potea huonoa omaatuntoa asiasta mihin ei ole edes syytä, varsinkin kun juuri on tehnyt hyvän teon? Maailma on outo paikka, vai olenko minä?

Ihmismieli on kovin mielenkiintoinen. Ja vaikeaselkoinen. Mitäs luulet, jos mies ja nainen olisivat olleet vierekkäin, kummalle olisit rahan antanut? Herättikö kerääjät erilaisia tuntemuksia? Jos jo lahjoitit samaan keräykseen kuin mies oli keräämässä, miksi syyllisyys? Oletko liian kiltti? :) Jotkut ovat ja tulevat siten hyväksikäyteksi helpommin kuin muut. (haahaa yksilöllistä ja plaplapla, mutta niin siinä monesti käy. Kun antaa pikkusormen, se vie koko käden...) Kannattaa koittaa kasvattaa "huonoa omaatuntoa" - ei, en saa sitä oikeaa termiä päähän. Aivot lienevät jo unilla - jottei pode tuollaisia, jo itsenkin mielestä turhia syyllisyyksiä. Kuitenkin itseä on hyvä opettaa "tylymmäksikin" niin osaa jos (ja kun) on tarvetta. Itse, ei kun siis... Tutun (minähän olen paha) kaupungilla kävellessään lahjoittaa ensimmäiselle, mutta sitten koittaa hivuttautua muiden ohitse. Jos näkyy monta samaan aikaan, voi ottaa kolikoita ja jakaa potin. Tai sitten "valelahjoittaa" toiselle vain vaikka pari kolikkoa ja antaa ensimmäiselle enemmän. Hieno vinkki eikös. ;)

Lainaus käyttäjältä: Juplin - 04.12.08 - klo:14:12
Menin samaisessa liikekeskuksessa sijaitsevaan Hesburgeriin, tilasin kahvin ja vanilijapehmiksen mansikkakastikkeella. Hinta oli kaksi euroa.

Maistuko? Hyvä jos. :)

Lainaus käyttäjältä: theevilone - 21.01.08 - klo:03:08
Hmm hmm. Kyllä kait minäkin uskallan jotain kertoa itsestäni, en vielä ollut. o.o Elikkäs elikkäs asustelen Oulun läänissä täällä pahassa paikassa Teiltä piilossa. Ikäni vaihtelenee viisivuotiaasta pikkulapsesta aina sinne vähän alla kahteenkymmeneentuhanteen. Niin, Opettajani on 20 000 ja risat. Hän ei ole ollut maisemissa, mutta olen kyennyt oppimaan Maailmaa ja Itseäni ilman häntäkin. Tietysti minulla on sitten tutkiva Opettajani, joka on todella mukava ja jolta opin myös asioita. Toivottavasti hänkin minulta. Miksi jotkut inhoavat Opettajia?

Asustelen siis täällä ja vietän aikaani nukkuen (ja unia katsellen), syöden, kävellen, lukien, työskennellen (Opettamisen ja Kasvattamisen parissa. Olen miettinyt jopa ihan kouluopettajan opintoja), koneillen (välillä huomaa olleensa liikaakin) ja tietysti olemalla Oppilas. Minua kiinnostavat ihan liian monet asiat eikä aika riitä millään. Suurin osa kuluu varmaan jo pelkästään siinä että suunnittelen, mietin ja alustan. Pidän suunnittelusta, mutta en oleta että monikaan toteutuisi. Joskus - nykyään liiankin usein - mietin asioita, murehdin ja stressaan. Ei saisi, mutta...

Ihmissuhteista sen verran, että on perhe ja ystäviä. Paljon sitten vielä kavereita ja tuttujakin. Nyt olen ottanut elämäntehtäväkseni alkaa järjestelemään kotiani selkeämmäksi ja paremmaksi. Samalla järjestän itseänikin. Parantumiseni vaatii kaikenlaisien asioiden käsittelyä ja välillä huomaa että on ihan kamalan herkkä tunteille, mietteille, ajatuksille ja toisten käyttäytymisille ja teoille.

Juplin.nettiin tutustuin jo muutamia aikoja sitten myytit-osaston kautta Googlen avulla. Siellä sitten kerta toisensa jälkeen kävin ja lueskelin juttuja, sitten jossain vaiheessa uskaltauduin foorumillekin. Pari silloista käyttäjää jäänyt Jupen lisäksi mieleen aika hyvin. Nykyisetkään ei ole hullumpia. :)

Ah hah lainaanpas itseäni. Ensinnä korjaus viimeiseen kappaleeseen: ei siellä, vaan täällä.
En pidä päihteistä (paitsi suklaasta, mutta se ei olekaan päihde!:)). Hauskaa on ollut ihan ilmankin + kotiolot ovat olleet välillä tarpeeksi kosteita (alkoholi), joten en näe enää mitään syytä miksi minunkin täytyisi. Varsinkin kun on saanut jonkinlaista vihiä millaista se kaikki on "parhaimmillaan". Ruokaviiniä ja sen sellaista kyllä menee, mutta kohtuudella (eli mikään känniörvellys ei kuulu tapoihin :P). Tupakka jo haisee pahalle - varsinkin nyt kun ravintoloissa ei saa polttaa - ainakaan joka paikassa. Stressi tuntuu olevan ... noh, jos ei poistumaan, niin ainakin erilaistumaan päin. Se ei ole enää niin vallitsevaa. Elämäkin maistuu (yllättäen) mielenkiintoisemmalle kun ei tarvitse miettiä kaikenlaisia juttuja. Tokikaan en ole välinpitämätön. Opettajani on taas maisemissa joten silläkin saralla tuntuu olevan jännää, kun ei vielä oikein tiedä mitä kaikkea hän keksiikään. Olisikin tarkoitus vaihdella kuulumisia - vai opetuksia :p kunhan löydämme yhteistä aikaa.

Wuhwuh vaan. Kivoja luukkuja (kivoja varpaita^^) kyllä. Varailin itselleni pari lisää, mutta tokikin jos näyttää ettei kaikki saa laittaa niin sanotte vain. Tosin tällä hetkellä näyttäisi vähän juuri siltä että tappelua ei synny... :P Hmmm pitäisi kehitellä jotain kivaa seuraavaksi kerraksi.

Lainaus käyttäjältä: Floora - 02.12.08 - klo:10:35
seuraavaksi olisikin luvassa Paulo Coelhon Brida sekä Stephenie Meyerin Twilight. Hyvin paljon löytyy elokuva kirjoja :) näemmä.

Coelhon kirjat on aika hyviä, itse toivoin jopa Bridaa joululahjaksi (kirjat ovat androgyynejä!:P). Ostin 11 minuuttia pokkariversiona ja se pitäisi lukea kunhan saa revittyä aikaa. Stephen Kingin kirjoja olen myös lukenut, hänenkin kirjaa toivoin. Meyerin Twilight on kyllä kans ihan hyvä, koko sarja - tai ne kolme ensimmäistä osaa, vaikka ehkä tarkoitettu nuorille. Toisaalta sitten, eiköhän niitä saa lukea kuka haluaa. :P Vampyyrit ja muut sinänsä ovat mielenkiintoisia. Juurikin Meyerin kirjat herättivät kiinnostuksen lähteä metsästämään Pikku Vampyyrejä. :) Välillä on kausia jolloin on hmm... herkempi ja silloin saatan lukea jotain "imelää lässyä". Cecilia Ahernin kirjat, mm. P.S Rakastan Sinua ja Yllätysvieras on hyviä. Tuo P.S rakastan sinua oli elokuvana aika pettymys. Se oli vain hömppä rakkauskomedia. En saanut ihan niin vapaata tunnelmaa kirjaa luettua (toisaalta se sitten olikin tavallaan sopivasti yhteydessä omaan elämääni aiheeltaan niin sillä saattoi olla osavaikutusta...) Harrisonin Hannibal on kyllä kirjoissa niiiiin paljon loistavampi ja parempi kuin elokuvissa. Maisemat ja kaikkki kuvaukset... Suomenkielisiä kirjoja luettaessa tarvitaan myös hyvät suomentajat. Hmmh kirjoista ei saa hyviä elokuvia, kait jo näytteliöidenkin valinta on aika suuri, kun lukijat kuitenkin mieltää henkilöt kuitenkin oman pään mukaan.

:D Ja tulit sitten vielä takaisin?! Näin ennen joulua pitää olla kilttinä (tietysti oikeasti koko vuonna vuosi vuoden jälkeen). :P Mutta, siellä on. Nyt voisi itsekin suunnistaa makuuhuoneeseen.

Toinen luukku

Lainaus käyttäjältä: Nefertiti - 02.12.08 - klo:00:44
Kiitos ja sori että näin myöhään vastaan, mutta on ollu tässä koko päivä kaikennäköistä. Nyt vain odotan, että seuraava muistaa laittaa jotakin tuonne omaan luukkuunsa huomenna tai siis tänään, kun kello on jo yli puolenyön.

Tietysti muistan. En vain halunnut että olet paikalla! ;P Kunhan säädän tuota niin laitan. Ei sitten haukuta sitä vaikkei olekaan niin hieno kuin aloitus! :)

Lainaus käyttäjältä: Nefertiti - 18.11.08 - klo:16:24
Itseasiassa meillä on yks teratavunen ulkoinen kovo ja kovassa käytössä jo. :) Mutta siis se kovo jossa se C:asema on on osioitu muistaakseni kahteen tai kolmeen osaan ja nyt sen C aseman tilat alkaa olla lopussa ja avokki kyllä tietää miten laittaa sinne lisää tilaa, kunhan nyt vaan vitkuttaa sitä, vaikka olen sanonut että laita hyvä mies sitä tilaa, sinne ennen kun kosahtaa koko levy ja menee windows nurin. Meinaan on tuo xp ängetty just tuonne C:lle ja se taitaa olla täynnä niitä päivityksiä sun muita, ettei saa edes kunnolla eheytettyä koko asemaa. Tosin se operaatio on hidas ja saattaa kestää useita tunteja tai peräti vuorokausia riippuen siitä miten paljon ja minne siirretään. Ilmeisesti sen takia hän ei ole ihan valmis sitä tekemään, kun joutus olemaan sitten ilman konetta vähän aikaa. Pitäsköhän houkutella se silleen, että sais pelata Sporea mun koneella sen aikaa ja mä voisin joko lukea tai kattoa dvd:ltä leffoja tai yrittää tehdä molempia ja onhan meillä viel toi rämä läppis jolla pääsee nettiin voi pelata pasianssia.
Mun oman koneen ongelma on lähinnä se että pitäs ottaa varmuuskopsu tästä vistasta ja laittaa kone sitten uusiksi, samoin tuo uusin office, joka saatiin kamulta köh köh epävirallisena, kun mullakin on itseasassa selllanen kokeiluversio vain ja siinä on sitten rajallinen käyttöaika.
Sitten kun josku tuo rakas avokkini saa koneeni ja omansa laitettua, niin taidanpa ettiä netistä tai kysellä meidän kamulta oliskos sillä uudempaa versiota PhotoShopista, niin pääsee taas leikkimään  noilla simsin ladattavilla(=tekemään lähinnä omia uudelleen värjäyksiä), pitäs joskus kokeilla säätää simpen kanssa ja tehdä jotain niitä meshejä ihan itse, mutten vaan oo jaksanu koskaan perehtyä tuon simpen käyttöön, on se vaan niin monimutkainen ja tartteis lisäks muutaman muun ohjelman, että siitä sais kaiken hyödyn irti.

Kannattaa poistella niitä tavaroita, kuitenkin nekin vie tilaa. Eheyttämistä kannattaa aina silloin tällöin harrastaa, joskaan se ei aina sitten enää riitä. Käyttiksen uudelleenlaittaminen kuitenkin vaatii hetken aikaa ja tilaa jos haluaa säästää jo-olevaa dataa. Lisää tilaa saa osioimalla kovalevyn uudestaan, eli sieltä toiselta osioltakin tavarat talteen. :) Nykyään käyttisten mukana ei vissiin tule ollenkaan sitä CD:tä mukana? Hankaloittaa kovasti uudelleenasennusta. Tyhmää...

Voisihan tuossa olla ideaa. Varsinkin tekstimuotoiset (lyhyehköt, ei niin pitkiä kuin teidän tarinat :D) vaikuttaa mieltä kihelmöivältä. :)

* theevilone laittaa mietintämyssyn päähän *

On kyllä törkeää tuo kauppajuttu! Perkele, Anteeksi. Alkoi kyllä riipimään itseänikin. Toivottavasti jaksat tehdä kirjelmiä johonkin jotta asia voitaisi kääntää vielä oikein. Jos voi... :/ Jos pidät tanssimisesta niin minunkin mielestä sinun kannattaisi kyllä mennä mukaan. Keskity itseesi ja hoida itseäsi. Laita joku aamu eripari sukat jalkaan ja lähde kävelylle, anna itsellesi lupa käydä nukkumaan keskellä päivää (tai mihin aikaan et ole ollenkaan tottunut nukkumaan) ja sen jälkeen syö jäätelöä ja kuuntele musiikkia/katso joku hyvä leffa. Muista myös että asioita saa surrakin. Joku koskettava elokuva ehkä aukaisee itseä jos ei muuten voi pillittää. :)

Lainaus käyttäjältä: DhTier - 10.11.08 - klo:21:47
Mun mielestäni uskonnot on pohjimmiltaan ihan okei. Siis että ihmiset hakee turvaa jostain itseään korkeammasta voimasta, jostain, joka tuntuu turvalliselta hädän hetkellä ja muutenkin. Varsinkin kuolema on aihe, joka mielestäni on oleellinen aihe uskonnoista puhuttaessa. Ihminen pyrkii selittämään kuolemaa ja sen jälkeistä, mitä se sitten onkaan; kukaan ei ole toistaiseksi tullut todistettavasti kertomaan, millaista on olla kuollut. Tietämättömyys pelottaa, ja uskolla pelastavasta voimasta hälvennetään pelkoa.

Juuri tämä, lohtu! Ihmiset eivät ole omnipotentiaaleja joten he tarvitsevat jonkin joka on. Mutta (henkilökohtainen, yksityinen) uskonto on sinänsä hyvä että se todellakin antaa lohtua ja turvaa eikä tarvitse miettiä liikoja kuolemanjälkeisiä juttuja jos ne on määritelty uskonnossa. Sitten tämä raha ja valta ja muut tahtovat pilata kaiken... Niin ja tietysti tyhmät ihmiset. ;)

Within Temptation - Mother Earth