Juplin.net

"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei" (Eiku "se itse siihen lankeaa" se jatkuu oikeesti. ;P)

Sain kivanoloisen uuden kodin. Kivalta paikaltaki vielä. Kesä ja aamukaste tekee nurmikosta ihanan. Maltan tuskin odottaa! :)

Lainaus käyttäjältä: Killahead - 05.05.09 - klo:20:23
Happy Together Simple Planin versiona

Kyllä se originaali on parempi vaikka tuoki on ihan jees. :)

Itsekään en pidä kauheesti aprillipiloista tai koko päivästä. Oikeuttaa muka ihmiset olemaan tyhmiä ja huijaamaan. Pöh. :P Ihan kiva päivä. Aurinkoista, tarttee lasit. :)

Olipa kerran pienessä metsässä kiemurtelevan puron varrella kivi, jonka päällä istui valkoinen lokki.
Lokki kantoi suussansa pitkää punaista matoa, joka yritti kiroillen päästä vapaaksi untuvanokan otteesta.
Viimein mato iski hännällään lokkia silmään, joka kirkaisten päästi madon irti.
Lokki syöksyi saaliinsa perään, mutta mato tippui jo hyvää vauhtia kohti puroa. Kesken matkan tuuli osui matoon ja lennätti sen puunoksalle.
Mato tarrasi kiinni kaarnaan hampaitaan yhteen purren ja tiputteli hikipisaroita multaisesta juomunahkastaan.
"Pitikin mennä syömään sitä savea saamari! Nyt se painaa mahassa kuin nakkisämpylä."
Se pinnisteli ja ponnisteli ja viimein monen hikisen minuutin kuluttua se sai punnerrettua itsensä oksalle ja alkoi mataa kohti puunrunkoa. Samaan aikaan lintu kaarteli taivaalla etsien kadottamaansa herkkupalaa.
Veikeä aurinko pisteli keltaisia säteitään lokin nappisilmiin, ja kuinkas ollakaan, untuvanokka häikäistyi niin kovin, että törmäsi puuhun. Lintu tömähti pyrstölleen samalle oksalle hikisen madon kanssa ja katseli tätä kummissaan - aivan kuin ei muistaisi matoa laisinkaan.
Mato oli ensin kovin kauhuissaan, mutta sitten lokki kysyi missä hän oli. "Puunoksella" mato vastasi arasti ja katsoi lokkia vieläkin hieman peloissaan.

Ville Valo & Natalia Avelon - Summer Wine

Lainaus käyttäjältä: Rottersee - 30.01.09 - klo:17:26
Vautsi, aika paljon porukkaa täällä käynyt. Yks ihan pikku juttu - josta mun on pakko nipottaa.
Jos korvikset on ammuttu semmosella "pyssyllä", ne on vaan korvareiät. Ampuminen on ensteks ihan jumalattoman epähygieenistä ja toiseks se sattuu enemmän kun lävistäminen. Lävistys on lävistysneulalla läpivedetty ja lävistäjän tekemä hökötys.

Ihan hyvin sujunut ampumalla reikiä sekä itselle (hups ;P) että ystäville. Ei ole sattunut varmastikaan sen enempää kuin neulalla tökkiminen. Hyvin on voinut myös puhdistaa. Kerran otin vahingossa suihkuun mennessäni uudesta reiästä korun, oli hieman hankala saada takaisin. Riittävästi puhistelee niin mikään ongelma. Eipä tainnut kyllä sillon olla kovin yleistä neulailukaan - ainakaan ns. normaalien ihmisten piireissä. ;P

Eri asia sitten nämä hulttiot ja kaiken maailman kovat jätkät. -Provo

Olipa kerran pienessä metsässä kiemurtelevan puron varrella kivi, jonka päällä istui valkoinen lokki.
Lokki kantoi suussansa pitkää punaista matoa, joka yritti kiroillen päästä vapaaksi untuvanokan otteesta.
Viimein mato iski hännällään lokkia silmään, joka kirkaisten päästi madon irti.
Lokki syöksyi saaliinsa perään, mutta mato tippui jo hyvää vauhtia kohti puroa.

Lainaus käyttäjältä: perhonen - 11.02.09 - klo:16:37
Löysin tämän sivuston sattumalta, ja laitan tänne näkemäni unen, koska en kehtaa sitä kenellekään muulle kertoa.

Eli uni alkoi niin, että olin kylvettämässa nuorimmaista tyttöäni, ja oma isäni oli siinä vieressä. Olin riidellyt aviomieheni kanssa (oikeassakin elämässä tällä hetkellä konfliktia, avioeroprosessi vireillä). Olin ottanut tyttäreni pois vannasta, minkä jälkeen isäni sanoi minulle, että tule tänne, niin halataan. Siis sitä varten, koska minulla oli paha mieli. En olisi halunnut halata isääni, mutta halasin kuitenkin. (Lapsuuden perheessämme ei juuri halailla oikeastikaan ihan muuten vain). Isäni halasi minua, ja yritin irrottautua otteesta, ja isäni vain puristi kovempaa. Seuraavaksi unessa tajusin, että isäni nosti minut ylös, aikomuksenaan raiskata minut, ja itse yritin huutaa apua, aviomieheni oli makuuhuoneessamme, ja muut kaksi lasta lastenhuoneessa. Unessa kuitenkin tunsin paniikin kasvavan, ja huomasin, että en saanut ääntä ulos suusta, vaikka kuinka koitin. Tämän jälkeen olen herännyt.

En tiedä, mitä uneni tarkoittaa, mutta teki hyvää, kun sain sen kerrottua edes kirjoittamalla, koska tosiaan kenellekään en ole kehdannut kertoa, koska ei kai se nyt ole ihan normaalia nähdä unta, jossa oma isä yrittää raiskata. Ja tietääkseni mitään tuollaista ei ole menneisyydessä oikeasti tapahtunut.

Voisiko unesi liittyä kasvuun ja kehitykseen? Millainen on kehityksesi ollut vauvasta vanhemmaksi? Isän mukanaolo kuulostaisi siltä, että jotain selvittämätöntä on oidipaalisvaiheessa. Miksi et olisi halunnut halata isääsi? Yhdistitkö sen unessa oikeaan elämään ja lapsuuteen? Onko joku koittanut... kosketella sinua siveettömästi joskus jossain? Tietääksesi ei, mutta... Voisiko jotain sitten olla? Lapsena jo pienikin "ylitys" voi hämmentää lapsen mielen ja seksuaalisuuden ja se voi tulla vastaan vanhemmassa iässä.Yleensä unessa henkilöt ovat sellaisia, ettei asioita käsitä väärin. (Esim. näin yhdestä ihmisestä hieman _sellaista_ unta, mikä oli kasvu&kehitysuni, koska tiesin että en ajattele tyypistä yhtään _siten_, hänet oli turvallista sijoittaa uneen siihen rooliin.) Onko isä kuitenkin turvallinen? Toisaalta sitten taas sanotaan, että unessa kaikki henkilöt on unennäkijä itse.

Varmasti raastavaa käydä moista prosessia läpi jo itseään ajatellen, saati sitten lapsia. Kannattaa ehkä miettiä vähän lapsia, omaa lapsuuttaan, tilannetta jossa nyt elät(te) ja sitten miettiä, mistä moinen uni on voinut tulla ja mitä se voisi opettaa. MItä raiskaus sinulle on?

Tai jotain. Pitää vielä vähän lukea ja miettiä kun on enemmän hereillä. :P

Se Twilight oli ihan *. Kirjat olen lukenu (myös sen vimpan häähää. Tai niin, sen neljännen kuitenkin) niin hahmot ei ollu oikein sitä mitä itse on mieltäny. Huono Bella ja huono Edward (leuka!). Rosalie olisi voinut olla ennemmin vaikka (Roswellistäkin tuttu) Katherine Heigl. Nikki ei oikein vaikuttanut riittävän ämmältä. ;P Tosin seuraavissa leffoissa varmaan enemmän henkilöiden luonteistakin. Oli kyllä aika huono... Eikö Meyers ollut kuitenkin itsekin tekemässä sitä, niin olisi voinut luulla että tulisi vähän parempi. Tai ainakin seuraamassa tekoa. Ja suitsuttamassa että sitä mitä hän just näki. Huh. Carlisle oli ihan ookoo ja Emmet, vaikka aika joujou. Esme taas ei herättäny oikein mitään tunteita... Alicia ja Jasper... Löysin jo paremman Jasperinkin, mutta en enää muista kuka se oli, tai mistä se oli. :D Joteski olis kyllä oottanu että olisivat panostaneet enemmän henkilöihin, vaatteisiin ja puheisiin. Ei kyllä kannata rahojaan tuhlata moiseen. Sigh...

Oikein hyviä luukkuja. =) Aluksi kyllä epäilin kun luin kommenteista että Simssiä luukuksi, mutta tuo oli mainio. Nefertiti, odotatko että simit ovat oikeassa asennossa vai nappaatko videolta tai jotain muuta? Itse en kyllä jaksaisi kauheana säätää nuita, mutta mitä olen katsellut niin ne tarinat on monesti ihan siistejä (kuvat). :)

Hauskaa ja mielekästä joulua Juplinilaisille!

Kahdeskymmenestoinen luukku

Voipa olla että menee aamuun ennen kuin saatte luukkunne. Meinaa olla kiirus että ehtii Joulupukille vielä matkaan viimeiset kääröt. :)

Viidestoista luukku

Katselin eilisen lumihiutaleita. Kuvittelin ne mieleeni, miten tunsin niiden leijuvan hitaasti ja raskaasti - mutta silti niin kevyesti - paljaalle iholleni, kuinka maistoin märän lumen suussani. Irroittauduin ruumiistani ja lähdin leijailemaan hiutaleiden mukaan. Ihanaa lunta! Olin niin iloinen, niin onnellinen saadessani maata vain hangessa palelematta ja katsella hiutaleita. Leikkiä niiden kanssa mikäli tahtoisin. Ilma alkoi viilenemään mitä illemmaksi aika kului. Hämärä laskeutui nopeasti ja sai talojen valot välkkymään ikkunoista, sai ne houkuttelemaan katsomaan niitä. Makasin hiljaa paikoillani silmiäni räpäyttämättä.

Vähitellen hiutaleet loppuivat, aivan kuin Lumentekijä olisi repinyt viimeisen pumpulipilven hiutaleiksi. Revontulet tulivat. Ne kiipesivät pakkastaivaalle, yötaivaalle jahdaten toisiaan, leikitellen ja härnäten. Katselin niiden menoa ja mietin miltä tuntuisi olla ylhäällä taivaalla leikkimässä niiden kanssa. Ne hohtivat niin kauniisti maahan. Tunsin itseni miltei kateelliseksi katsoessani revontulien viiletystä. Voi, huokaisin ja mietin millaista olisi oikeasti olla yksi revontulista. Minne ne menevät päiväksi, vai pysyvätkö ne taivaalla jatkaen leikkiään? Huokaisen ja hengitän syvään kylmää pakkasilmaa ja visioin lämpimän takkatulen viereeni, kuinka se lämmittää varpaitani. Minua ei enää palele, minulla on hyvä olo. Tällaista sen pitäisi olla: hyvää oloa, leikkimistä ja lämmintä...

Kyllähän eläimetkin tarvitsee lahjoja. Tosin tuntuu että niitä kiinnostaa enemmän itse lahjan aukaisu... :P Tutulla on koira joka alkaa itkemään jos se ei saa lahjaa itse jos joku muu saa.