Juplin.net

Lainaus käyttäjältä: Nefertiti - 20.05.08 - klo:21:26
Hiljainen kauhu? Tarkoittanet kaiketi psykologista kauhua. Korjaa jos oon väärässä.

Joo! Justiinsa tuota mä tarkotin 8D; mistä ihmeestä mä sen hiljasen siihen vedin. Psykolgista kauhua kyllä tarkoitin, anteeksi sekoiluni.

Sweeney Toddia voin kyllä suositella, mutta itse on kyllä luokittelisi sitä kauhuleffaksi :D. Okei, siinä on paljonpaljonpaljon verta jne. mutta.. ei se pelottava tai muutenkaan 'kauhuleffa' tyylinen mielestäni ollut. Mutta siis, Tim Burtonin leffat on kyllä ihan omanlaisiaan ja niin oli tämäkin. Ja jos musikaallisuutta pelkää niin turhaan, itse ainakin ihastuin kappaleisiin älyttömästi ja oli soundtrackkin pakko hankkia :D Depp laulaa hyvin ja laulut ovat hauskoja (jotkut) ja tosi hyviä! Tämäkin on tietty ihan mielipidekysymys, mutta itse ainakin suosittelen Sweeney Toddia kaikille. Ja hei, missä leffassa on SEKÄ Johnny Depp, ETTÄ Alan Rickman :D.

Kauhuleffat on kyllä ihania (ehkä hieman väärä sana). Tosi monet leffat on tylsiä ja ehkä huonoja sen takia, ettei ne herätä minkäänlaisia tunteita, mutta sitä pelkoa ei onneksi kauhuleffoissa yleensä ole. Jo se kun DVD:n takana lukee 'kauhuelokuva' saa aikaan tietynlaisen odotuksen leffaa katsoessa, että "milloin ja mitä tapahtuu pian?".

Tykkäättekö enemmän säikättelykauhuista (kaapista tai nurkantakaa tms. loikkaa yhtäkkiä joku kaamea monsteri) vai ns. hiljaisesta kauhusta (mystinen hahmo seisoo pimeässä käytävässä tms.), jota esiintyy enimmäkseen juuri japainlaisissa kauhuleffoissa, kuten kauna? En nyt ihan osaa selittää mitä näillä tarkoitan, varsinkin tuon hiljaisen kauhun selittäminen on tosi hankalaa :P. Niissä leffoissa ei välttämättä ole kauheasti sellaisia äkkinäisiä säikäyttämiskohtia, vaan koko leffassa on tietynlainen pahaenteinen tunnelma ja kauhut tulevat mystisistä puhelinsoitosta ja hahmoista vaeltamassa ympäriinsä. Toki näitäkin voi säikähtää kun yhtäkkiä päähenkilön takana käytävällä kävelee hitaasti tyttö pitkät mustat hiukset silmillä, mutta se ei kuitenkaan ole siinä se perimmäinen tarkoitus.

ÄH, ei tosta selityksestä oikein nyt tullut mitään. Mutta itse pidän ehkä enemmän 'hiljaisesta kauhusta' koska se on pitkäkestoista ja siinä tulee ihan vainoharhaiseksi ja se on oikeasti pelottavaa 8D. Onhan säikäytyskohtauksetkin pelottavia, mutta lähinnä vain lyhyen hetken.

Mä olen onnistunut tekemään ittestäni melkeinpä CSI Las Vegas -holistin :'D.

Mua ei jostain syystä koskaan hirveästi innostanut katsoa tätä kun se telkkarista alkoi (tuolloin katsoin kyllä muutenkin ihan liikaa töllötintä), mutta jossain vaiheessa aloin vaan seurata niitä jaksoja, joita tuli tiistaisin aina kaksi kappaletta. Tallensin ne digiboxille ja katsoin myöhemmin ja jäin hyyvin pahasti koukkuun. Nyt olen ihan hätää kärsimässä kun viikossa tulee vain yksi jakso nimenomaan Las Vegasia ja kamalasti vaan tekisi mieli katsoa. Pitää jossain vaiheessa ostaa ekan ja tokan kauden tuotantokausiboksit.

Minä katsoin keskiviikon jakson (eilen kylläkin, mut katsoin kuitenkin) ja se oli kyllä kaikessa surumielisyydessään tosi hyvä. Muakin harmittaa kyllä Kepplerin kuolema, koska hän tosiaan vaikutti mielenkiintoiselta ja ihan symmpikseltä tyypiltä :/ ja olen myös aika varma, että Catherine oli ainakin jollain tasolla ihastunut häneen.

Ja jee, Grissom tuli lomaltaan! o/ Grissom on hahmoista ehodoton suosikkini ja harmittelen usein kun mielestäni häntä näkyy liian harvoin jaksoissa : (. Tai sitten vaan kuvittelen. Sanders on myös hauska tyyppi. Ja oikeastaan kaikki muutkin kD. Catherine on oikeastaan ainoa hahmo tuosta porukasta, josta en erityisemmin innostu. On hän ihan mukava, mutta tykkään vaan muista enemmän. Aijoo, ja siitä blondista poliisista, joka jollain kaudella oli siellä labrassa töissä - hänestäkään en erityisemmin pidä.

Mikä on teistä ollut mielenkiintoisin murhaaja/ murhaustapa/ jakso ylipäätään? Voitte kertoa jonkun minkä muistatte :'D mullakin on tosi paljon kaikkia suosikkijuttuja, mutta turha niitä kaikkia on tässä listata.

Mutta omasta mielestäni se 'miniatyyrimurhaaja', joka tekee niitä pienoismalleja on ollut kaikista kiinnostavin. Ehkä juuri sen takia, ettei hän ole jäänyt kiinni (paitsi sitten ehkä siinä jaksossa muutama viikko sitten, mutta entäs sitten se mysteerinen laatikko, jota Grissom ei piru vie vieläkään aukaissut?) ja on sen takia aika mysteerinen tapaus. Ja hei, onhan se nyt tavattoman siistiä tehdä superyksityiskohtaiset pienoismallit murhaamansa henkilön kodista :D.

Sanoisin, että sarjakuvamakuni on muuttunut hyvin paljon siitä kun olin pieni :'D. Nuorempana tykkäsin lukea sellaisia hassuja huumorisarjoja kuten Karvinen, mutta myös veljen tilaamaa Aku Ankkaa luin ja Lucky Luke -sarjiksiakin lainasin kirjastosta aina ajoittain.

Sitten alkoi Pokemon telkkarista ja pikkuhiljaa Ranmoja ilmestyä kauppohin - innostuin animesta ja mangasta. Mangaa olen lukenut paljon ja niin monia eri sarjoja, etten niitä edes luettele kaikkia tässä. Mutta se mangan suurkulutuskin on jo hiipumassa, enkä enää hirveästi mitään uusia sarjoja osta - mutta toisaalta, jos löydän mielenkiintoisen näköisen/tuntuisen sarjan niin ostan ehdottomasti.

Juuri tällä hetkellä suurin kiinnostukseni lepää Tintti -sarjakuvissa. Pienenä en voinut sietää Tinttejä: ne olivat mielestäni supertylsiä ja niissä oli ihan liikaa tekstiä. Nyt olen lainaillut kirjastosta ison kasan Tinttejä ja vaikka osa jutuista on aika absurdeja tai muuten vain hölmöjä en voi olla nauramatta päätäni irti niitä lukiessani (no en ehkä ihan). Tintin tyyli ei välttämättä ole mikään kaikkein kaunein ja viimeistellyin, mutta pidän tosi paljon. Siinä on kuitenkin sitä jotain, joka viehättää.

Aku Ankkaa luen nykyään melkeinpä ainoastaan, jos piirtäjänä on Don Rosa. Kuten jo muutama muukin aiemmin sanoi, Don Rosa on taivaallisen hyvä piirtäjä ja hänen huumorintajunsa on kyllä vailla vertaa. Ja hei, kuka amerikkalainen tekee sarjakuvan SUOMEN kansalliseepoksesta vaikutteita ottaen? :D respectit hänelle.

Sarjakuvahahmoista, tykkään syvällisistä hahmoista ja tietenkin sellaisista 'tavallaan' comic relief, eli hupihahmoista (toisaalta Akua en voi aina sietää). Hyvin usein sympatiani kaatuvat myös pääpahisten puolelle, mutta sekin liittyy hyvin vahvasti siihen syvällisyyteen - hahmoilla pitäisi olla hyvä motiivi siihen mitä tekevät, ei kukaan automaattisesti vain ole paha. Sille pitää olla syy, miksi hän tekee niin kuin tekee. Olen kuitenkin loppujen lopuksi aika kaikkiruokainen hahmojen suhteen; suosikeistani löytyy sivuhahmoista päähenkilöön ja pääpahikseen. Riippuu hirveän paljon hahmon luonteesta.

Tällä hetkellä suosikkini ovat Tintti sarjasta kapteeni Haddock ja professori Tuhatkauno. Haddock, koska hänellä nyt vaan on asennetta! Idolihahmo :'D en muista milloin viimeksi nauroin jonkun hahmon takia niin paljon kuin nyt nauran Haddockille. Hän on ihana. Ja Tuhatkauno vaan on äärettömän symppis huonoine kuuloineen ja lyhyine pinnoineen. Tintistä en ole koskaan erityisemmin välittänyt, tiedä sitten miksi. Ehkä hänen tavismaisuutensa tai 'goody-goody' luonteensa vaan eivät iske.

Olen aina ollut enemmän sarjakuvien kuin kunnon kirjojen suurkuluttaja :D.

Lainaus käyttäjältä: Nuubialainen Prinsessa - 24.08.07 - klo:20:37
No pidetään peukut pystyssä ja yritetään parhaan mukaan pinnistellä, vai mitä?

Joo, ehdottomasti! :D *nostaa lipun korkealle*

Nefertiti, koneet temppuilevat AINA silloin kun ei pitäisi : < se on joku sadistinen fakta että ne pettävät juuri tärkeimmällä hetkellä. Toivottavasti saat Simsisi toimimaan!

Lainaus käyttäjältä: Nefertiti - 23.08.07 - klo:10:22
Konna aina selittää sankarille suunnitelmansa, sankari pelastuu täpärästi pinteestä, tappaa/teloo konnan, tekee tämän suunnitelman tyhjäksi ja pelastaa maailaman.

Tämä on niin totta ja niin typerä klisee! :'D oikeasti, MIKSI niiden pahisten on aina välttämätöntä brassailla suunnitelmallaan ja mikä ihmeellisintä - kun he esim. Bond-leffoissa jättävät päähenkilön johonkin hurjaan ansaan, eikö näiltä pahiksilta liikene ketään apuria, joka jäisi varmistamaan että sankari todella delaa eikä vain tee taikatemppujaan ja pakene mahdottomasta ansasta. Kyllä miä ainakin jättäisin jonkun varmistamaan että sankari todella kuolee - ampuu sitten vaikka päähän jos tämä ansan jotenkin selvittää!

Hitsi, täytyy jostain sellainen lista missä oli tosi paljon ihme epäloogisuuksia leffoista. Luulisin että se sopisi tähän topicciin. Sen muistan, että siellä oli esimerkiksi joku sellainen, että sankarien kännykät toimivat aina - maan allakin on riittävästi kenttää soittaa apua tai jollekin tärkeälle henkilölle.

Tuo on kyllä myös ihan totta mitä Nefertiti kirjoitti, että überpahikset eivät kuole koskaan, vaan heräävät elokuvan jatko-osissa jotenkin tosi mysteerisesti ja epäloogisesti eloon. :D se on aika häiritsevää, mikseivät kuolleet sankarit koskaan nouse haudan takaa jos pahiksetkin niin voivat tehdä?

Näitä on ihan tajuttomasti, mutten saa tällä hetkellä muuta mieleeni. Tulen jatkamaan pohdintoja kun keksin lisää :'D.

 Kirjoitan nyt enkun, ruotsin ja psykologian. Mitä siä kirjoitat?

Joo, miulla on ihan sama tunne :D ja kun miä olen vielä ihminen joka harrastaa aika paljon kaikenlaista niin miusta tuntuu että aikaa lukemiselle jää liian vähän (vaikka tällä hetkellä harrastukset ovat vähän tauolla) ja niin myöhään etten enää jaksa lukea. Ja totta, miullakin on koko ajan sellanen olo et "vois mennä lenkille" tai "vois nyt vähän auttaa äitiä", mutta missään tapauksessa ei voi lukea. Se on raivostuttavaa.

Voimattomuus ärsyttää aina, pitäisi vaan tehdä jonkinlainen tarkka aikataulu että miten toimii. Tyyliin, lukee jotain tiettyä ainetta ensin tunnin kun tulee kotiin, sitten saa tehdä jotain muuta ja sitten sen jälkeen taas lukee. Harmi vaan, että miun aikataulutukseni eivät vaan yleensä pidä kD;.

 Eh, tunsin piston sydämessäni, olen pahoillani etten ole tänne hirveästi kirjoitellut sen jälkeen kun rekkasin x3. Miä vaan olen luonteeltani niin laiska että kivoillakaan foorumeilla en hirveästi jaksa kirjoitella, mutta aina välillä tulee aihe johon on melkeinpä pakko kirjoittaa. Osasyynä tällä hetkellä on myös kirjoituksen, joihin yritän parhaani mukaan lukea ja välttää tietokoneella roikkumista (vaikka se ei kyllä tunnu onnistuvan..). Olen pahoillani, yritän parantaa tapani.

Juttuja jotka tällä hetkellä ärsyttävät (tai no tässä tapauksessa ehkä enemmänkin stressaavat) ovat yo-kirjoitukset, joihin pitäisi lukea. Ehkä se ärsyttävä asia niissä on juuri se, etten jaksa lukea. Olen todella laiska lukemaan ja keksin aina jotain typeriä tekosyitä ja ärsyynnyn sen takia itselleni hyvin paljon :/. Pitäisi jostain hankkia sitä lukemismotivaatiota, mutta en tiedä mihin se katosi. Luultavasti koulun alku jotenkin aiheutti sen. Ajattelen kai alitajuisesti että nyt voi lukea vähemmän kun koulussa kuitenkin opiskelen niitä aineita parhaillaan jotka kirjoitan, niin saan preppausta siinä. GAh, ärsyttävää silti.