Juplin.net

Hyvää Joulua Kaikille!! :D

Hyvää Joulua Kaikille!! :D

Lainaus käyttäjältä: Juplin - 08.11.22 - klo:11:41

Lainaus käyttäjältä: Nefertiti - 31.10.22 - klo:08:16Ei se mitään. Mietin vain, että onko täällä enää kauheasti kävijöitä, kun tuntuu et mä oon ainoa joka on linjoilla lähes jatkuvasti. :)

Eihän täällä enää vuosiin ole ollut. Aika ajanut vahvasti jo ehkä ohi tämän kaltaisten kanavien. Juplin.netin historia kuitenkin alkanut jo yli kaksikymmentä vuotta sitten ja paljon ovat some-kanavat tämän aikana muuttuneet ja kehittyneet. Eipä tämäkään sivusto ole enää ollenkaan sellainen, mitä se joskus oli "kulta-aikoinaan". Mutta aika aikaansa kutakin. Olen monesti pohtinut tämänkin keskustelufoorumin lakkauttamista, mutta olen nyt vain antanut sen toistaiseksi olla. Onhan täällä paljon myös sellaista sisältöä, jotka varmasti ovat tärkeitä myös teille kirjoittajille.

Onhan tää ollu ihan erilaista ennen, keskustelu&keskustelukulttuuri mitä nykyään. Foorumeita huomaa monesti olevan ikävä, vaikka sen tajusin vasta vähä aikaa sitte. Ja IRCciä. Idea kuitenkin oli, että keskustelu on, pysyy ja jatkuu kun ihmiset on paikalla, kukaan ei oottanu että vastataan heti, etes samana päivänä välttämättä. Nyt on kaikellaiset somet ja pikaviestimet joitten kans sitte parraillaan suututaan ku "se oli paikalla, mutta ei lukenu mun viestiä (ja jos lukiki, nii ei vastannu!!), oon möks". Koita sitte ite olla sillee että niii, aina ei ehi!

Juplin.nettiä muistellaan monesti, vaikka oonki huono käymään täällä. ^^
Työt ja kaikellainen muu elämä on kyllä vielä intternetskistäki pois, tai ainaki eri paikkoihin, niin valtava kuin se onkin. Syytän silti eniten töitä. :P

Hauskaa kesän jatkoa, vielä on lämmintä! ^^

Hyvää Joulua!

Lainaus käyttäjältä: Nefertiti - 31.10.22 - klo:08:16Ei se mitään. Mietin vain, että onko täällä enää kauheasti kävijöitä, kun tuntuu et mä oon ainoa joka on linjoilla lähes jatkuvasti. :)

Eihän täällä enää vuosiin ole ollut. Aika ajanut vahvasti jo ehkä ohi tämän kaltaisten kanavien. Juplin.netin historia kuitenkin alkanut jo yli kaksikymmentä vuotta sitten ja paljon ovat some-kanavat tämän aikana muuttuneet ja kehittyneet. Eipä tämäkään sivusto ole enää ollenkaan sellainen, mitä se joskus oli "kulta-aikoinaan". Mutta aika aikaansa kutakin. Olen monesti pohtinut tämänkin keskustelufoorumin lakkauttamista, mutta olen nyt vain antanut sen toistaiseksi olla. Onhan täällä paljon myös sellaista sisältöä, jotka varmasti ovat tärkeitä myös teille kirjoittajille.

Ei se mitään. Mietin vain, että onko täällä enää kauheasti kävijöitä, kun tuntuu et mä oon ainoa joka on linjoilla lähes jatkuvasti. :)

Lainaus käyttäjältä: Nefertiti - 30.10.22 - klo:16:57Wow!! Ilmankos tää temppuili. Sä pistit tän uusiksi. Nice :)

Päivitykset oli jäänyt vähän retuperälle ja tämän uusimman myötä ei enää vanha teema toiminut. Mennään nyt siis tällä vakiolla 🙂

Ja oikein hyyvää, joskin lähes myöhäistä Halloweenia. :)

18. Warren palaa takaisin viidakkoon

Tosiaan ei mennyt montaakaan viikkoa, kun Danny oli sellaisessa kunnossa, että lääkäri antoi hänen lähteä. Mutta Warren joutui olemaan muutamia viikkoja pidempään, ennen kuin hänkin sai lähteä, joskin hänellä ei vielä ollut matkustuslupaa.

Nuo muutamat kuukaudet hän vietti Dannyn, Calen, Terryn, Alehjandron ja Bushikan kanssa hotellissa Manausissa. Tuona aikana hänkin joutui keskustelemaan erinäisiä kertoja paikallisten viranomaisten kanssa, sekä edellisestä, että tämän kertaisesta jokimatkasta, koska kumpaankin liittyi lievemmin sanoen outoja käänteitä.

Warren otti silti tilanteen rauhallisesti ja kertoi vain sen minkä katsoi tarpeelliseksi ja jätti hänkin mainitsematta jättiläis anakondan, sillä tuskin viranomaiset häntä uskoisivat yhtään en paremmin kuin muutakaan seuruetta.

Mutta muuten hän kertoi oman osuutensa, joka oli yhteneväinen muiden kertomusten kanssa, joten viranomaiset vain tyytyivät kirjaamaan asian ylös ja koska niin salametsästäjät, kuin Carl tuntuivat häipyneen maisemista, heitä ei tultaisi varmaan koskaan tavoittamaan.

Asiaa tutkiva paikallinen poliisi tosin teki muodollisesti etsintäkuulutuksen Sandersin koplasta, sekä Carlista, vaikka arveli ettei näitä tultaisi koskaan saamaan kiinni. Warren ja muu seurue tiesi miksi, joskaan he eivät tienneet minne Carl oli mennyt. Danny tosin arveli että mies oli varmaankin paennut maasta ja sitten, sitä kukaan tuskin tietäisi.

He toivoivat kaikesta sydämestään, että tuo kurja pelkuri Carl olisi saanut tarpeekseen aarteesta, eikä enää koskaan palaisi takaisin Shirishamojen maille. Mutta koska aarre varmasti yhä houkutti, tiesi Warren että hänen ja muutamien heimolaisten olisi oltava valmiina, joten vaikka Carl ilmaantuisi sinne takaisin, ei hän pääsisi sieltä enää elävänä pois.

Lopulta nuo kuukaudet olivat kuluneet umpeen ja pienen jäähyväisjuhlan jälkeen, tuo pieni retkue astui taas jokilalukseen ja suuntasi kulkunsa kohti tiettyä paikkaa jokivarrella, minne he jättäisivät Warrenin.

Bushika puolestaan oli päättänyt lähteä Alejandron, Dannyn, Terrin ja Calen mukaan, minkä Warren hyväksyi, vaikka hän tiesikin, että hänen tulisi kova ikävä tytärtään. Mutta asiaa helpotti se, että hän tiesi tyttärensä olevan turvassa Terrin ja Calen luona.

Noiden kuukausien aikana, jonka he olivat viettäneen Manausissa, Warren ja Cale olivat auttaneet Bushikaa saamaan itselleen henkilöllisyystodistuksen, sekä passin, jotta tämä saattoi matkustaa muiden mukana. Sillä muutoin tytölle voisi koitua ongelmia tulliviranomaisten kanssa, sillä mitä hän sai muilta kuulla, olivat tullien systeemit tulleet paljon tarkemmiksi sitten vuoden 1997.
Mutta nyt he nauttivat vielä niistä viimeisistä hetkistä, joita heillä vielä oli, ennen kuin Warren jäisi pois jokialuksen kyydistä.

Toki Warren jäisi myös kaipaamaan erinäisiä mukavuuksia, joista hän oli saanut taas vähän aikaa nauttia, mutta se oli silti pientä sen rinnalla, että hän saisi palata takaisin vaimonsa luokse.

Oli kulunut joitakin päiviä, kunnes jokialus viimein saapui hyvin tuttuun joen mutkaan ja rantautui. Koko joukko astui rannalle ja hyvästeli vielä viimeisen kerran Warrenin, joka katsoi heitä liikuttuneena. Hänen tulisi ikävä ystäviään, mutta hän tiesi, että nämä pärjäisivät ja ehkä jopa tulisivat taas joskus käymään.

"Koeta pärjätä", Danny sanoi ja halasi Warrenia.

"Niin oli tarkoitus", Warren vastasi ja halasi takaisin. Kaksi niin erilaista miestä ja silti heistä oli tullut hyvät ystävät. Kumpkin katsoi toista hymyillen, kunnes he erkanivat, Dannyn sekä muun seurueen noustessa takaisin jokialuksen kannelle. He olivat päättäneet viettää yönsä siinä joenmutkassa ja lähtisivät vasta aamulla paluumatkalle.

Bushika ja Danny katsoivat vielä pitkään rannalle, jonne Warren oli vielä hetkeksi jäänyt seisomaan. He näkivät, kun mies kääntyi ja alkoi astella viidakkoon. Sitten tämä kuitenkin pysähtyi ja kääntyi katsomaan jokialusta ja sen kannella seisovaa seuruetta, heilautti kättään ja hymyili.

Danny oli huomaavinaan jotain isoa liikkuvan Warrenin lähellä. Jotakin käärmemäistä, joka kuitenkin katosi nopeasti kasvillisuuden sekaan ja kun Danny kääntyi katsomaan Warrenia, oli tämäkin kadonnut näkyvistä.

Oli vain tyynenä virtaava joki, viidakko, jonka kasvillisuus rehotti ja kurkotti kohti vedenpintaa, sekä viidakon asukkaat, jotka pitivät kovaa ääntä, mutta Warren näytti kadonneen jälkiä jättämättä. Mutta ainakin he nyt tiesivät, että Warren olisi elossa, turvassa tämän heimon parissa ja mistä he hänet tarvittaessa löytäisivät.

Seuraavana aamuna aikaisin, he irottivat jokialuksen jokirannasta, käänsivät sen ja lähtivät takaisin kohti manausia. Sitä ennen he huomasivat, että joku oli käynyt yön aikana jokialuksella ja jättänyt pienen lahjan kannelle. Nimittäin karkeatekoisen pussukan, joka oli täynnään koruja ja muita kullasta, sekä jalokivistä tehtyjä esineitä, jotka täytyi olla kotoisin temppelin raunioista.

"Vau", Danny henkäisi, nähdessään pussin sisällön, "emme ainakaan joutuneet lähtemään täältä tyhjin käsin", hän naurahti ja katsahti jokirantaan. Hetken hän oli näkevinään jokun hoikan hahmon, joka nojasi vaellussauvaan, mutta tuo hahmo katosi nopeasti näkyvistä, "kiitos Warren", hän hymähti ja heilautti kättään rannan suuntaan, toivoen että jos Warren olisi vielä siellä ja huomaisi tervehdyksen.

"Emme todellakaan", sanoi Alejandro, joka vilkaisi leveästi hymyillen Bushikaa, joka nojasi häneen.

"Ehkä saamme jopa museonjohtajan lepytettyä, vaikkei saalis mikään kovin iso ole", Cale huomautti ja oli mielissään tästä pienestä lahjasta ja päätti, että jos Carl ikinä enää ilmaantuisi museoon, ei hän ainakaan saisi yhtäkään osaa tästä pikku aarteesta.

Hyvin tyytyväinen seurue antoi jokialuksen lipua hiljakseen eteenpäin, nousevan auringon värjätessä maiseman upeilla sävyillä. Heillä jokaisella olisi edessään täysin uusia seikkailuja.

The End