Ajattelin laittaa tänne tällaisen aiheen. Millaisissa paikoissa olette käyneet ja millainen paikka teistä on ollut jollain tavoin erityinen tai uskomattoman kaunis?
Tein perheeni kanssa reissun pohjoisen tuntureille ja palasin tänään väsyneenä ja tyytyväisenä. Kilometrejä taittui noin 1400 auton mittariin. Muutama juttu jäi reissusta erityisesti mieleen. Ensimmäisenä iltana paistettiin makkaraa ja ongittiin Kiantajärven rannalla, vesi oli lämmintä ja ilta oli tyyni ja uskomattoman kaunis. Ajattelin, että olisi helppo kuvitella itsensä asumassa pohjoisen erämailla, porojen polkuja tallaamassa ja suolammilla jalkoja uittamassa.
Matkan varrella eteeni levittäytyi tunturien kaukana siintävät huiput ja radiosta soi skorppareiden Wind of change. Katsoin edessä aukeavaa näkymää lumoutuneena ja lauloin skorppareita rääkäten. Auto kiisi halki hiljaisen erämaan ja tuntui hyvältä nähdä kuinka koskematonta ja puhdasta luonto pohjoisessa on.
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/IMG_0082.jpg?t=1187630855)
Kertokaa omista kokemuksistanne. Mikä on ollut kaunein paikka maailmassa tai kosketti jostain syystä teitä?
Kaikkein ihanimpia paikkoja maailmassa on meret ja merten rannat.
Meressä on oma elämänsä ja merellä on suuri voima, se voi olla tyyni ja rauhallinen sekä myrskyisä ja tappava.
Eniten minua kiehtoo se elämän määrä mikä merestä löytyy, siellä asustaa vaikka minkälaista eläintä ja eläjää.
Erityisesti on meduusat minun mieleen, niin petollisen vaarallisia, mutta kuitenkin niin avuttomia ovat ne jotka jäävät rannalle kuivumaan.
Ja voiko olla kauniimpaa näkyä kuin koralliriutta suuren väriloistonsa kanssa, tai rauhallisesti avovedessä uiva kalaparvi?
Tai hai, niin hiljainen saalistaja, ja valaat lauluineen.
Kyllä olen merten rannoilla käynyt monesti, mutta paljon minulla on meristä näkemättä.
Meri on tosiaankin ihana. Vesi yleensäkin on jotenkin rentouttava ja rauhoittava elementti. Olen huomannut, että vesistöt on usein todella kauniita paikkoja. Lampien, merien, jokien, järvien ja kaikenlaisten rapakoiden ympärillä on yleensä paljon elämää ja lämpiminä vuodenaikoina hyvin vehreää. Yksi suosikkipaikoistani, jonka äärellä usein myös kirjoitan on maapaikallamme sijaitseva lampi. Sanon sitä joutsenlammeksi, koska eräs joutsen pari vierailee siellä joka kesä.
Alla kuva meijän lammesta ja siinä on kaksi joutsenta. (Valitettavasti joutsenet ei näy selvästi.)
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/PICT0504.jpg?t=1187514371)
Veden äärellä sielu lepää..
Täytyypä tähän kohtaan sanoa, että mieleeni tuli ensimmäiseksi muutaman vuoden takainen vaellusmatka Ruotsin lappiin. Ajankohta oli loppukevät, siinä huhti-toukokuun tienoilla, ja vuoria peittävä lumi oli alkanut hiljalleen pehmetä ja sulaa. Kipusimme kavereideni kanssa jyrkähköä, lumista ja metsien peittämää vuorenrinnettä ylöspäin, eikä taival ollut lainkaan helppo. Vaiva kuitenkin palkittiin laella, kun noin 800 metrin korkeudelta pääsi ihailemaan ympärillä siintävää erämaata. Vaikka etäisyys maahan ei ollut edes kilometriä, alapuolella siintävät järvet ja metsät näyttivät jotenkin epärealistisen maalauksellisilta. Sitä näkymää olisi kelvannut ihailla loputtomiin, mutta digikameralle sitä ei saanut ikuistettua sellaisena minä sen koki (harmikseni koko matkan kuvat olen jotenkin ajan myötä sitä paitsi kadottanut koneeltani).
Vuoren laella sitten koimme koko Pohjolan karuuden kaikessa jylhässä kauneudessaan. Tunnelma oli suorastaan villi; tuuli ujelsi korvissa, kädet olivat kohmeassa tai kaunistelematta ilmaistuna jäässä, ja harva kasvillisuus, lähinnä lehdetön paju taipui koko pituudeltaan luonnonvoimien taivutellessa sitä omilta tahoiltaan. Sitä tunnetta on vaikea verbaalisesti tuoda edes julki, mutta se ei unohdu helpolla. Muistan vieläkin kuin kuvasta katsottuna, miltä karu ja kivinen maa laella näytti, kun istuuduin kuvattavaksi hihat hanskojen päälle vedettyinä ja tuulensuojaa matalalla profiililla hakien. Siellä loivalla huipulla oli useita ikiaikaisilta näyttäviä kivisommitelmia ja vähän nuorempi "murjotuskämppä". Kävimme sinne sitten keittelemään trangialla nuudeleita ja polttamaan vähäisiä puita, mitä irraltaan löysimme, kuivataksemme kosteita sukkia ja muita vaatekertoja.
Koruttoman, kylmän, mutta erittäin mieleenpainuvan laen jättäessämme aurinko pilkahti jälleen pilven takaa luoden säteitään nuoskaiselle kevätlumelle. Hanki kimalteli ja upotti allamme. Paluumatka olikin yhtä juhlaa, luistelimme ja juoksimme puolijuoksua ja -syöksyä rinnettä alas kulkemaamme reittiä, koska hanki ei enää upottanut kohdasta, josta sitä olimme menomatkalla tampanneet.
Puolimatkassa hengitys oli kiivasta, mutta hauskaa oli ollut luistatella puolisen kilometriä alamäkeä. Loppumatkan jouduimmekin talsimaan verkkaisesti puiden lomassa kulkevia reittejä pitkin. Kameran linssi oli lumessa ja housut saappaanvarren yläpuolelta kivasti kastuneet. Se ei kuitenkaan vähentänyt sitä lapsenomaista tunnetta, joka riehakkaasta laskusta mieleen oli syöpynyt.
Siinäpä siis pätkä minun henkilökohtaisesta mielikuvagalleriasta.. :)
Hip ja hei, loma loppu ja liian lyhykäinen oli. Kahdesta viikosta tosin toinen oli säiden puolesta mitä mukavin =) vaikken mikään kauuhia helteiden ystävä olekaan.
Pakko myöntää että kateeksi käy kun teidän lapinreissuista lukee! Itse olen ollut siellä useasti ja nähnyt kauniita paikkoja mutta siitäkin on kohta kymmenisen vuotta kun sen koin viimeksi.
Kauneimmat paikkani kuitenkin liittyvät vahvasti luontoon. Rakastan vettä ja olenkin viikonlopun aikana kuluttanut kome tuntia putkeen pelkästään veteen tuijottaen. Kohoa tuijottelin ja välillä matoa vaihdoin mutta kuitenkin. Vedessä on jotakin rauhoittavaa ja samalla kiehtovaa. Uimista voi miltein verrata lentämiseen ja etenkin saunasta alasti suoraan järveen hyppääminen on kesässä parhaimpia hetkiä, siinä kun on jotakin vapauttavaa.
Siltikin, yksi kauneimmista kokemuksistani liittyy lapsuuden kotini maisemiin. Olinkohan kahdentoista ja jo silloin aika haaveilija kun isosiskoni näytti minulle erään paikan. Kevät oli muuttumassa kesäksi ja jokapuolella alkoi kaikennäköiset ja kokoiset kukat kukkia. Ihan kotimme lähellä, ehkä kilometrin päässä, on tila jonka takana on pieni laakson tapainen paikka. Kun paikkaa lähestyy, ei näy muuta kuin metsää ja sitten yhtäkkiä edessä onkin alamäen päässä joki, jonka yli menee pieni kaareva puusilta kaiteineen kaikkineen. Ympärillä on paljon koivupuita ja joki haarautuu kahtia heti sillan jälkeen mutta vain muodostaakseen pienen "saaren" veden väliin, ennen kuin taas yhdistyy. Koko joen ympäristö ja etenkin tämä "saari" on aivan täynnä värikkäitä luonnonkukkia ja muuta kasvustoa. Silloin aurinko paistoi sateen jälkeen puiden välistä ja perhoset lentelivät kukilla. Paikka näytti satumaiselta! En voinut uskoa silmiäni ja hetki oli muutenkin epätodellinen. Siinä minä seisoin kumisaappaineni ja ihailin näkyä jota en koskaan ollut osannut kuvitella kuin kirjoissa tai elokuvissa. Kaikkein satumaisinta siitä teki sen että vaikkei kotoa ollut tosiaan pitkä matka sinne, en ollut osannut aavistaa sellaisen paikan olemassaolosta siellä. Se antoi paikalle salamyhkäisen tunnelman ja teki siitä piilopaikkamaisen. Sitä hetkeä siellä en unohda koskaan.
Nyt siellä on raivattu puita niin paljon, etten usko paikan säilyneen sellaisenaan. Pitää käydä joskus uudestaan siellä ja katsoa nostaako se edelleen sydämen sykkeen ja salpaako se vieläkin hengityksen. Tosin pelkään että paikka olisi niin muuttunut että se ikäänkuin rikkoisi muisti- ja mielikuvani siitä satumaisesta näystä.
Tuo paikka kuulostaa ihanalta Floora.
Tulee ihan mieleen lapsuuden kotini joenreunamat tuosta kertomuksestasi. Ja paratiisista muistin yhden hetken parhaan kaverini kanssa tänä kesänä kun käytiin mökillä vähän bilettämässä.
Oltiin aamun sarastaessa menossa nukkumaan ja koettiin siellä saaressa, yhden polun varrella tosi paratiisimainen hetki. Kaikkialla muualla oli ihan hiirenhiljaista, mut kun astuimme kuusien ympäröimän polun keskelle niin yhtä-äkkiä oltiin miun kamun kanssa keskellä lintujen viserrystä. Ilma oli ihanan lämmin, eikä yksikään tuulenvire puhaltanut. Se oli ihan kun jostain sademetsästä se hetki..sitä ei osaa oikein kuvailla, mut en ole kokenut semmoista ihan äsken..
Lainaus käyttäjältä: Nuubialainen Prinsessa - 13.08.07 - klo:22:18
Se oli ihan kun jostain sademetsästä se hetki..sitä ei osaa oikein kuvailla, mut en ole kokenut semmoista ihan äsken..
Ei sellaista tunnetta osaakaan kuvailla mitenkään, se on jotenkin unenomainen, epätodellinen ja satumainen.. raikas. Varsinkin aamuissa tuntuu muutenkin olevan jotain taikaa joka vetoaa ainakin minuun! Toisaalta pakkasyö ja vitivalkoiset kinokset kuun valaisemina on myös aika lumoava näky, jopa kaikessa aavemaisuudessaan.
En tiedä sopineeko tämä tähän, mutta minä pidän ukon ilmasta ja tänäänkin sain muutamia mielestäni hyviä kuvia kännykällä.
Minusta on upeata katsoa, kun suuri tumma pilvi lähesyy ja peittää koko taivaan, niin että tuntuu kuin ilta tulisi aikaisemmin.
Ukkonen, luonnon oma näytelmä, yhtä aikaa kaunis ja pelottava.
(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Sekalaisia/Ukkonen.jpg)
Tässä kuva, jonka satuin nappaamaan, ollessani pervekkeellamme.
Ukkonen on tosiaankin erittäin kaunista ja jotenkin vapauttavaa. Varsinkin helteiden jälkeen se purkaa ihanasti painostavaa ilmaa. Salamat ovat kauneinta mitä tiedän, ja se jännitys ja arvaamattomuus mikä ukkosella on.... ihanaa. :)
Tulikin mieleen tässä sellainen hetki muutama vuosi sitten. Oltiin loppukesästä tulossa veneellä retkeltä jostain majakkasaaresta. Kun katsoi meren suuntaan, näkyi kaunis auringonlasku, taivas oli upean oranssi ja taivas oli melkein pilvetön. Kun taas kääntyi katsomaan mantereelle päin, taivas oli sysimustien pilvien peitossa ja upeimmat salamat mitä olen koskaan nähnyt halkoivat ilmaa. Oltiin ihan niinkun kahden eri maailman välissä.
Kuulostaa aivan satumaiselta hetkeltä, Nemesis. Nuo tuommoset hetket on niin uskomattomia ja kauniita, että ne jää mieleen yleensä pysyvästi. Juuri tuollaiset äärimmäiset ilmaalan muutokset saavat mitä kauniimpia ilmestyksiä luontoon. Voih, kumpa meilläkin salamois..
Hieh, viime yönä jyrisi ja oikein kunnolla! Ukkosmyrskyn nostattamat pystypilvet ovat mahtavan näköisiä! Siinä tuntee ihminen itsensä hyyvin pieneksi.
Nyt täällä onkin oikein mieleenpainuva hetki meneillään! Ulkona ukkonen jyrisee, on elokuu, kello on 10:15 ja ulkona on pilkkopimeää! Tähän voi verrata toista kokemusta muutaman vuoden takaa jolloin otin samoihin aikoihin aamulla aurinkoa itäsuomessa, tosin päivämäärä oli silloin ensimmäinen syyskuuta!
Joo ja jyrisee se täälläki, satoi ja ol synkkää jo aiemmin, mutta kunnolla alkoi tuossa 10.30 jälkeen rytistä ja nyt tuntuu olevan päällä ja koko talo tuntuu tärähtelvän jyrinän mukana ja taivas välkkyy kuin kasa valokuvaajia olis räpsyttelemässä salamavaloa tuolla.
Näkyvyys on melkein nolla.
Harkitsen tässä jo koneeni sulkemista ja piuhojen kiskomista irti seinästä.
mieleen painuvin hetki on se kun aamulla heräsin kaverini kanssa usa:ssa karjanmerkuuseen. Satuloimme hevoset ja ratsastimme kukkulan päälle katsomaan auringon nousua. Lehmät kävelivät alapuolella ja lentokone nousi selkämme takana ilmaan ja lensi päämme yli ja hoputti lähtemään ajammaan karjaa siinä ystäväni ja minä nauroimme ja laukkasimme mäen alas karjan perään.
Kuulostaa jännältä. Missä päin amerikkaa seikkailit, jos saan udella?
lännessä
länsirannikolla, Oregonissa
Onnellinen olet.
Miekin oon haaveillut, että pääsis joskus Amerikkaan. Niin, no mie kyllä kävisin vaikka maailman joka kolkassa, jos olisi mahdollisuus. Maailmassa ois niin paljon nähtävää, mutta ihmisellä on niin vähän aikaa nähdä se kaikki. Ja toisinaan niin vähän rahaa toteuttaa unelmiaan(niin kuin minulla).
Ehkä joskus, kuka tietää? Onneksi niitä unohtumattomia juttuja voi kokea myös Suomessa, onhan meillä täällä vaikka kuinka paljon uskomattoman kauniita paikkoja :)
nii on esim. suomen lappi on maailman kauniimpia paikkoja mitä on olemassa.
No niin vihdoin ja viimein sain kuvat kännystä koneelle ja tässä tulee muutama onnistuneimmista, joita hieman pienensin photoshopissa, etteivät veisi niin mahdottomasti tilaa.
Tästäpä tuli mieleeni, että laitan aiemman postauksen kuvan linkin jossakin välissä uusiksi, kun hävisi laittaessani Photobucketissa kuvien paikkoja uusiksi.
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Sekalaisia%20kuvia/Syksyinenpuu2.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Sekalaisia%20kuvia/Jellonat.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Sekalaisia%20kuvia/Metsikk2.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Sekalaisia%20kuvia/Iltataivas2.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Sekalaisia%20kuvia/Rauha2.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Sekalaisia%20kuvia/Taivas2.jpg)
Nuo taivas kuvat on vaihteeksi Pihlajiston alueella näpätty, jotain hyötyä ylimmässä kerroksessa asumisesta.
Leijonat ja tuo puu on löytyvät Kauppakeskus Arabian lähistöltä, molemmat lähellä koulua ja olivat mun matkan varrella kun menin pajalle(joka sijaitsi kierrätyskeskuksen vieressä), jossa en enää käy.
Mä taidan haluta kunnollisen kameran, ettei aina tartteis kännykällä räpsiä kuvia.
Uusi vuosi. Takassa loimuava tuli. Makkaran, kahvin ja tuoreen puun tuoksu. Pienet käsivarret kaulalla ja kuiskaus korvaan: "Äiti, onko tänään rakettipäivä?".
Ulkona tumma taivaankansi täynnä kirkkaasti välkkyviä tähtiä, jotka luovat tunnelmaa olohuoneeseen suurien ikkunoiden läpi. Voin melkein kuvitella istuvani vielä joskus pehmeällä sohvalla, poski painettuna aivan kiinni viileää ikkunalasia vasten. Sitä hetkeä ajatellen jaksan paljon, hyvin paljon.
Kuistilla voi tuntea kuinka pakkanen kiristyy. Raivoisa tuuli riepottelee suojapeitteitä ja paukuttaa niitä harkkokasaa vasten.
Tunnen pakkasen jäätävän kylmyyden kasvoillani. Jalkani vievät minut keskelle pihatietä. Pysähdyn ja jään katselemaan ympärilleni ihastuneena.
Valkoiset hanget ympärilläni huokuvat yön hiljaista rauhaa. Tuntuu kuin seisoisi keskellä pysähtynyttä aikaa.
Tunnen jokaisella hengenvedollani kuuluvani tähän paikkaan. Se tunne on niin voimakas, niin vahva.
Olen kotona, vaikka en siellä vielä asukaan.
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Kukatjupliniin.jpg)
Terveisiä Thaimaasta :D
Lämmin tuulenhenkäys iholla, polttavat auringonsäteet punaiseksi muuttuneen nenän päällä. Aaltojen pyyhkimät jalanjäljet hiekassa, lasten iloiset kiljahdukset hukkuvat mereltä puhaltavaan kosteaan ilmavirtaan. Aallot kastelevat tyttöjen hameenhelmat märiksi, se saa aikaan naurunpuuskan. Käännän katseeni kohti häikäisevän kirkasta auringonpaistetta. Tunnen, kuinka kuumuus vie voimia minusta. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä ei ole kiire minnekään.
Veneiden tasainen pärinä kantautuu rannalle. Meri sinkoaa suolavettä pitkähäntä veneiden kylkiin ja pirskottelee sen siten tuhansiksi pisaroiksi, jotka putoilevat takaisin turkoosiin mereen. Katselen ohitse kulkevia veneitä uteliaana. Aivan kuin veneiden moottorit olisivat kasattu vanhoista auton moottoreista. Ajatus on hassu ja saa pienen hymynkareen huulilleni. Kaikkihan on mahdollista.
Hiekan murut hiertävät hellästi varpaiden välissä, ja merisuola kirvelee hetken aikaa suupielessä kun pyyhkäisen kasvoja kosteilla käsilläni. Annan katseeni kiertää pitkin rantaviivaa. Kaikkialla on niin vihreää ja hiekka on uskomattoman hienoa ja valkoista. Puiden vehreät oksat heiluttelevat suuria lehviään, houkutellen paikallisia ihmisiä syömään eväitä niiden viileiden kasvustojen kätköissä.
Kojuista leijuva tuoksu on herkullinen. Joku grillaa kanaa ja maissia. Se houkuttelee pienen nälkäisen kielen nuolaisemaan suupieliä. Kietaisuhame lepattaa tuulessa. Jostain rantakadulta kantautuu paikallisten sisäänheittäjien ja Tuk-Tuk kuskien huudahdukset. " Hello. Taaxi madam?" Hymyilen ja puistan päätäni portaiden yläpäässä seisovalle miehelle. "No thank you. No, this time." Mies hymyilee takaisin." Its ok. Then next time. Wheer coom froom madam?" Vastaan ystävällisesti olevani suomesta. Saan vastaukseksi tietävän nyökkäyksen.
Pieni käsi tarttuu omaani ja vie huomioni paikallisesta Tuk-Tuk kuskista. "Äiti, on nälkä. Lähdetään syömään sinne liskopaikkaan." Hymyilen ja kumarrun laittamaan kengät jalkaani. On jo tosiaan ruoka aika.
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Beachjupliniin.jpg)
Pieni edith:)
Olette siis palanneet :) Tervetuloa takaisin! Aurinko on suonut säteitään myös tänne ja hellinyt pientä pohjoista kansaa.
Hienoja kuvauksia elämästä siellä. Oikein vesi herahti kielelle, kun kuvitteli silmiinsä tuollaisen kullanruskeaksi paahdetun maissintähkän. Saa odottamaan kesää entistä enemmän. Luontoa ja sen heräämistä jälleen eloon.
Juu, ehjänä palattiin Suomen kamaralle:) Hienoa, että säät ovat olleet täälläkin ihanat. Toivottavasti ovat myös jatkossa. Kevättalvessa on sitä jotain, kun päivällä lämmennyt jäinen luonto alkaa illan viiletessä tuoksumaan jotenkin ihanalta. Se saa mielen kepeäksi.
Siellä Ao nangin rantakadulla oli paljon sellaisia kojuja, joissa myötiin paikallista ruokaa. Yksi erittäin herkullinen suosikkini oli Banana Pancake. Lettumainen jälkiruoka, joka paistettiin muurinpohjapannumaisella alustalla ja sen sisälle pilkottiin banaanin siivuja. Nam!
Joutsenet palasivat lammelle tänä vuonna sankoin joukoin :)
Ovat vieläpä harvinaisen kesyjä. Laitan kaksi kuvaa kun innostuin niitä tänään ottamaan.
Niin suuria ja uskomattoman kauniita olentoja..
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Joutsenenlento.jpg)
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Joutsenlammella.jpg)
No niin sain sitten vihdoin ja viimein purettua kuvat kameralta koneelle ja tässä muutamia näppäyksiä. :)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Sekalaisia%20kuvia/Pskynen.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Sekalaisia%20kuvia/Pskynen2.jpg)
Tässä pari mielestäni varsin onnistunutta kuvaa rohkeasta pääskysestä, joka pitää taukoa ja kuvat siis yhdeltä työpaikalta luukista ja vieläpä tänään räppästy. :)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Sekalaisia%20kuvia/Sateenkaari.jpg)
Kaunis sateenkaari
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Sekalaisia%20kuvia/Laivausvassa.jpg)
Skattalla napattu kuva siljan tai vikingin laivasta, joka tulee sumusta. :)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Sekalaisia%20kuvia/Kalliotjapilvet.jpg)
Kaunis kuva jossa pilvet näkyy kivasti kallion päällä... (osaan selittää.com)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Sekalaisia%20kuvia/Iltaaurinko.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Sekalaisia%20kuvia/Iltataivas.jpg)
Pari iltakuvaa, kun se aika on minusta kauneinta, etenkin aurikoisen päivän jälkeen. :)
Tosi hienoja näpsyjä Nefertiti:)
Varsinkin tuo kuva pääskysestä. Aivan ihana ja jotenkin salaperäinen..
Hehheh, laitanpa tänne erään kuvan..
Mitä mahtanette ajatella tästä;)
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Paskahuussi.jpg)
Perinteinen suomalainen maalaismaisema :D
Saa sitten arvailla, mitä tuossa hökkelissä oikein tehdään..
Joo, okey. Myönnetään, että olen vähän oudolla tuulella^^
En vielä vanno onko tää kaunis tai mieleenpainuva, vaikka kyllä uskon että tämä on sitä kumpaakin, mutta mulla on parin viikon päästä häät joita vietetään metsäkirkossa kannuksessa. :) Lupaan pistää kuvia kyllä tänne, jos joku haluaa tietää miltä se näyttää. Ja kyllä te kaikki juplinilaiset ootta tietenkin tervetulleita, jos vaan haluaa tulla. :) Päivä on 11 heinäkuuta.
Lainaus käyttäjältä: Julle - 29.06.09 - klo:01:17
En vielä vanno onko tää kaunis tai mieleenpainuva, vaikka kyllä uskon että tämä on sitä kumpaakin, mutta mulla on parin viikon päästä häät joita vietetään metsäkirkossa kannuksessa. :) Lupaan pistää kuvia kyllä tänne, jos joku haluaa tietää miltä se näyttää. Ja kyllä te kaikki juplinilaiset ootta tietenkin tervetulleita, jos vaan haluaa tulla. :) Päivä on 11 heinäkuuta.
Häät? =) Metsäkirkko kuulostaa kauniilta ja varmasti on mieleenpainuvakin. Tietysti laitat kuvia. Häävieraaksi en uskaltautuisi ihan näin, mutta toivottavasti teille tulee kiva päivä. :)
Lainaus käyttäjältä: Julle - 29.06.09 - klo:01:17
En vielä vanno onko tää kaunis tai mieleenpainuva, vaikka kyllä uskon että tämä on sitä kumpaakin, mutta mulla on parin viikon päästä häät joita vietetään metsäkirkossa kannuksessa. :) Lupaan pistää kuvia kyllä tänne, jos joku haluaa tietää miltä se näyttää. Ja kyllä te kaikki juplinilaiset ootta tietenkin tervetulleita, jos vaan haluaa tulla. :) Päivä on 11 heinäkuuta.
Voi kun ihanaa. Toivottavasti hääpäivästänne tulee oikein kaunis, lämmin ja aurinkoinen :)
Sain yhden loistolaukauksen järveltä kotiin tullessamme tässä jokin aika sitten. Voitte uskoa, että järvi on kaunis paikka mihin vuodenaikaan tahansa. Vedessä on jotain lumoavaa, aivan kuin sen vastakohdassa tulessakin:) Ko. järvi on minulle erityisen rakas, koska olen viettänyt siellä useita lämpimiä kesäpäiviä koko pienen ikäni..
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Auringonlasku.jpg)
Wau. Ihana kuva.
Niin tunnelmallinen, rauhallinen ja kaunis. Tuosta voisi tehdä ihanan julisteen. :)
Perhosteeman innoittamana, en voinut sitten olla laittamatta kahta kuvaa tänne kun tuo Thaimaasta otettu kuva perhosista oli niin huono ja se jäi vaivaamaan..
joten otin kaksi päivää sitten kuvia omalta "niityltä", eli takapihalta, saadakseni parempia kuvia kaunokaisista :D
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Yksininen.jpg)
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Ritari.jpg)
Tuo iltapäivä oli muuten ihana. Istuin ulkona auringossa omikseni, otin kuvia luonnosta ja kirjoitin ylös ajatuksiani.
On sääli, että syksy lähenee ja kesä haihtuu hiljalleen syksyn tuuliin.
Jippii!!
Sain viimeinkin tuntikausien työntuloksena siirrettyä Thaikun videot levylle.
Sitten yön hulluina tunteina opettelin windowsin Movie Makerin käsittelyä,
jonka tuloksena sain leikeltyä nettiin sopivan version viidakkoreissustamme.
Meni aikaa, ennenkuin sain sen ladattua nettiin, mutta tässä se viimein on jos joku haluaa vilkaista.
Pahoittelen hieman sekavaa antia, sillä jouduin aikalailla leikkelemään matskua saadakseni pois turhat, tylsät tai henkilökohtaiset naamamateriaalit pois. Videomatskua olisi vaikka kuinka paljon, mutta kun kovin isoa määrää ei voi näköjään kerralla tuoda jne.
No, jokatapauksessa tässä suuren työn pieni hedelmä :)
http://s226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/?action=view¤t=NettiinKhaoSok.flv (http://s226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/?action=view¤t=NettiinKhaoSok.flv)
Paljon olen tämän lyhyen elämäni ajan matkustellut, mutta silti koto-Suomen talvimaisema on yksi suurimmista suosikeistani. Tämä koko päivä on ollut hyvin mieleenpainuva ja muistin taas, miksi lapsuuden talvet olivat sitä hienointa aikaa. Tämä yli 15 asteen pakkanen ei ota enää ollenkaan kyllä päähän. Heräsin aamulla aikaisin, vaikka lähtö kouluun oli vasta kymmeneltä. Pitkät kiireettömät aamut ovat ihania. Puin päälleni lämpimästi ja oli ihana lähteä liikkeelle, kun ajattelevainen isäni oli laittanut auton lämmittimenpiuhan kiinni aamulla lähtiessään. Koko päivän paistoi aurinko ja hymyni samaten. Tätä päivää ei olisi voinut mikään pilata! Lyhyt koulupäivä ja siitä suoraan lomailemaan.
Pienehkössä kaupungissa asumisessa on puolensa, kun kaupungissakin on runsaasti puita, jotka ovat saaneet kevyen lumipeitteen, jonka aurinko saa kimaltelemaan ja kultaa puiden latvat. Pakkanen nipistelee poskia ja on aivan ihana katsella punaposkisia lapsia touhuissaan. Lunta ei ole paljon, sen verran, että kaikki ympärillä on valkoista, mutta ei tarvise ihan hangessa tarpoa. Käyn koulua suuremmassa naapurikaupungissa ja moottoritietä oli upea ajaa kotiin, kun tien molemmin puolin oli kauniita puita ja pensaita kimaltelevine peitteineen, auringon paistaessa niiden lomasta. Samalla kuuntelin suomalaista rokkia ja poppia ja olo oli vähintäänkin haltioitunut.
Myös oma asuinalueeni on varsinainen talven ihmemaa säiden suosiessa. Sisäpiirin vitsinä sanommekin aina, että tänne sataa lumi ensimmäisenä ja se myös lähtee viimeisenä. Toisella puolella päätietä on metsää, toisella puolella valkokattoisia omakotitaloja tilavine tontteineen. Jouluvaloja on lähes joka talon pihassa ja ikkunoissa. Talviseen olotilaani sopien tein tänään perheelleni hernekeittoa. Pakkasen vuoksi keittiön ikkunat huurtuivat kauniisti keittämisen seurauksena. Ohikulkevat junat päästävät kauniin sähkönsinisen kipinäsuihkun, jota ei näe, kuin pakkasella.
Ihana myös nähdä tähtitaivasta viikkokausia kestäneen harmauden jälkeen. Kyllä sitä välillä muistaa, että kyllä se on lottovoitto syntyä Suomeen. :)
No niin, tämä ketju on kyllä vuosia vanha, mutta en haluaisi avata uuttakaan ketjua muutaman kuvan tähden, joten...
Viime keväänä käytiin perheen kanssa Kreikassa ja sieltä sitten poimin muutaman kuvan inspiroimaan tänne Kassandra ja Prinssi Puolikuu -jatkista :B
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Lefkas/Acheronstillkuva3.jpg)
Auringon valo oli niin kirkasta, että se suorastaan kimmelsi ja leikki kristallin kirkkaan veden pinnalla. Kuvassa "Haadeksen joen" kapea sivuhaara.
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Lefkas/Acheronstillkuva.jpg)
Toinenkin stillkuva samaiselta joelta, joen oikea nimi on Acheron. Tarina kertoo, että se joka uskaltaa kastaa itsensä joessa, tulee kuolemattomaksi - joten meitä on sitten monta kuolematonta meidän perheessä :B
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Lefkas/PuuAcheronilla2.jpg)
Puu Acheronilla
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Lefkas/Dodoninsumuisetvuoret.jpg)
Dodonin aavekylä ja sumuiset vuoret Manner-Kreikassa.
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Lefkas/Koukkusormipuut.jpg)
Koukkusormipuita Ioanninaan vievän tien varressa.
(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Lefkas/JokimatkallaIoanninaan.jpg)
Joki, jonka ympärillä noita ylläolevia koukkusormipuita kasvoi, nimeä en tähän hätään enää muista.
Noita reissukuvia olisi vaikka kuinka paljon, mutta ei kehtaa tänne tunkea niitä ihan kauheasti :))
Wow, ompa upeita kuvia. Aivan ihania.
Sulla taitaa olla todella hyvä kamera, että olet saanut noin hienosti onnistuneet kuvat. Olen ihan sanaton. Wow. :o :D
Uskaltaudun minäkin muutaman kuvan laittamaan, mitä ehdin ottaan vanhalla coolpixilläni, ennen kuin se hajosi. Sain uuden kameran, mutta vielä en oo päässy kunnolla ottamaan kuvia. Tai no yhdellä pihalla nappasin muutaman kuvan linnuista, mutta eivät oikein onnistuneet. Liikaa tärinää tai jotain.
Mä oon jo aikaa sitten vähän kitistelly näitä kuvia, etteivät olis niin jättisuuria.
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Puu.jpg)
Tän puun kuvasin, kun näytti niin hyvältä sinistä taivasta vasten. Paikka on ihan tässä lähellä, itseasiassa tuossa lähellä kauppakeskus Arabiaa, mistä meidänkin ohi menevä bussi kulkee, jos kaupunkiinpäin pitää mennä.
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Kuutamo.jpg)
Tää kuva on yhdeltä läheiseltä sillalta napattu. Oli vain niin kaunis taivas. Liikennekin tuli vahingossa mukaan ja näyttää oikeastaan aika hienolta.
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Paumlaumlskynen2.jpg)
Tän pääskysen kuvasin toissa kesänä työpaikallani, yhdessä golfkeskuksessa. Pääskynen istui ihan nätisti tuossa puskan oskalla, joka kasvoi kiinni terassin editse vedetyssä verkossa. Se verkko oli siksi laitettu, ettei linnut menis sinne terassille sotkemaan.
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Kesaumlinenmetsauml.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Metsauml6.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Metsaumlpolku.jpg)
Nää on kans tästä ihan läheltä yks kesä kuvattu. Muistaakseni melkolailla ekoja kuvia mun vanhalla coolpixilla. Oli vaan niin nätti päivä ja hyvä valaistus ja paikka näytti sillon hienolta, niin otin kuvaa. Tais vielä olla ihan kevättä tai alkukesää.
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Lokki3.jpg)
Tää on kuvattu korkeasaaressa ja lokki itse tepasteli siinä kalliolla, joten päätin räpsäistä kuvan, ennen kuin se ehti lähteä pois. Tääkin kuva on vähintään parivuotta vanha, koska mulla ei oo ollu nyt aikaa tai varaa käydä korkeasaaressa, vaikka olis huvittanut.
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Metsauml2.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Kunnonmetsauml.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Kukat.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Metsauml3.jpg)
Nää kuvat on kans aikas läheltä, muistaakseni jonkinlainen suojelualue oli, missä käytiin pari vuotta sitten. Räpsin sit kuvia, kun oli niin kaunista.
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Fasaanikukko.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Lintu.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Tikka2.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v720/Aule/Maisemakuvia/Tikka.jpg)
Nämä kuvat sitten on tosiaan niitä uudella kameralla otettua ja ei todellakaan oo kauhean onnistuneita. Mut toivottavasti siitä saa selvää, et kuvissa on ainakin yks tikka, ehkä närhi ja fasaanikukko.
Kiitos, hienoja kuvia on siullakin 8)
Valokuvaaminen on vaikeaa :B Olen huomannut, että saan ottaa kymmeniä ja taas kymmeniä kuvia, joista ehkä jotkut sitten kelpuutan ja loput on roskiskamaa tai itseasiassa ne jäävät pyörimään ja viemään levytilaa kun en raaski niitä värien tms takia deletoida jostain syystä :))
Itselläni on kolme kameraa (järkkäri, videokamera, jolla saa stillkuvia ja tavallinen Canonin pokkari) tai itseasiassa nyt neljä kun ostin Iphonen, jossa on ihan hyvä kamera mukana. Nuo kaksi ekaa kuvaa on muistaakseni otettu videokameran still-toiminnolla ja loput on järkkärillä otettuja. Mie tykkään ottaa sellaisia luomukuvia, joita en käsittele kuvankäsittelyohjelmilla (joitakin poikkeuksia kyllä on joskus) ja nää tänne laitetut on ihan luomua paitsi yhdestä kuvasta piilotin oman tyttäreni kasvot, jotka pilkistää puun vierestä :D
Kuvaus on yksi miun lempiharrastus ja kuvailen kaikenlaista aika paljon. Itseasiassa miulla on tarkoitus ladata kuvia matkapäiväkirjaan tuonne miun vuodatuksen blogiin, jos sen vielä joskus saan takaisin käyttööni. Jos siuta kiinnostaa, niin käy sitten joskus sieltä kurkkaamassa millainen meidän Kreikan reissu oli :D Sen blogin osoitteen voin vinkata siulle yksärillä, jos oot kadottanut. Tänne näkösälle en sitä laita, koska blogi on aika henkilökohtainen...
Joo, no mulla ei oo järkkäriä, kun ei oo varaa ostaa. Ihan vain perus digikamera. Tää uus nyt kyllä vaikuttas vähän parempi olevan kuin tuo vanha, mistä tosiaan hajos sulkija. En sit korjauttanu, ku meinasin, että maksaisi mokoma kumminkin yhtä paljon kuin uusi kamera.
Faija mulle tuon uuden osti ja sekin on Coolpix. Tarkalleen ottaen Nikon Coolpix S9300. Mun pitää vielä vähän testailla tota ja opetella ottamaan vähemmän heilahtaneita kuvia. ::)
Tosin se on tuon zoomin kans aika vaikeaa tai sit pitää ainakin muistaa laittaa se tärinän esto päälle (tai joku vastaava, jonka olin huomaavinani, kun tuohon kameraani tutustuin), ni vois ehkä vähän auttaa tohon kuvan tarkkuuteen ja laatuun. :)
Ei ois miullakaan järkkäriä (Nikon D3100) ellen ois saanut pari vuotta sitten nykyistä sihteerin työtäni. Kun on vakituinen päivätyö, niin tulotkin on paremmat kuin työkkärin järjestämät tuetut harjoittelut ja kurssit yms., joita miulla on ollut ennen tätä vakkariduunia pilvin pimein. Mut säännöllisen työn haittapuolena ei sit oikein jää hirveesti vapaa-aikaa ja aina on kauheen väsynyt olo :(
Tavallisilla pokkareillakin saa ihan hienoja kuvia, ja oikeen hienoja kuviahan nuo siun kuvat on. Itsekin tykkään kuvata pokkarilla monesti kun tuo järkkäri on niin kauheen niuho eikä laukase kuvaa ellei kaikki elementit oo kohdallaan. Miunkin kädet aina tärisee kun joskus tulee kuvailtua lähikuvia kukista, perhosista, heijastuksista ja muista kummallisuuksista aina mitä ihmeellisimmissä asennoissa nenä miltein maata viistäen - mut ei se menoa haittaa ;D
Kauniita kuvia tyttösillä! Itse kävin juuri pyörähtämässä Thaimaan Khao Lakissa, Pari viikkoa on suunnilleen Suomeen palautumisesta. Kuvia ei vielä ole koneella, kun en oikein tiedä, viitsinkö uuden ukkoni koneelle laittaa. Voisi muutaman tänne lisäillä, jahka kerkiää. Oman koneenkin kovalevyllä on jokusia aika mukavia otoksia, mutta siellä se asunnossani pölyttyy tällä hetkellä. :D
Laita vain. Olisi kiva nähdä sun ottamia kuvia kans. :)
Ai, ihana Thaimaa. Mahtoi olla hieno reissu :B
Ja varmasti tuli hienoja kuviakin siellä, maa kun on hyvin kuvauksellinen. Tuo vaan tänne muidenkin nähtäväksi, niin päästään ihailemaan ja huokailemaan 8)
Mietin pitkään, pitäisikö tehdä blogi eläinten valokuvaamisesta. Olin jo melkein hylännyt koko idean kunnes eilen...
(http://4.bp.blogspot.com/-JVxlF264Pb8/UVw8fSfWIuI/AAAAAAAAAJs/tky3uKE9k2U/s1600/valokuvia+025.jpg)
(http://2.bp.blogspot.com/-INkqD6RV9uE/UVw8f5KIS6I/AAAAAAAAAJ4/V57hF3TSK28/s1600/valokuvia+026.jpg)
(http://3.bp.blogspot.com/-5QhVgsC04UQ/UVw8hArp-oI/AAAAAAAAAKE/N7rGohPClrw/s1600/valokuvia+027.jpg)
(http://3.bp.blogspot.com/-GTnoUdDlIn0/UVw8hgdVQII/AAAAAAAAAKM/h6Ez491anX0/s1600/valokuvia+029.jpg)
Mahtavia otoksia Killahead. On näemmä pupujussi päättänyt käyttää tilaisuuden hyväkseen ja siivonnut lintulaudan herkut parempiin suihin. :D
Mutta aika nätti rusakko kuitenkin. :)
Haa, täällä on muitakin eläinten kuvaajia. Villejä luontokappaleita ei oo helppo vangita kameralle! Hienoja kuvia Killahead ;D
Lainaus käyttäjältä: Nefertiti - 03.04.13 - klo:19:59
Mahtavia otoksia Killahead. On näemmä pupujussi päättänyt käyttää tilaisuuden hyväkseen ja siivonnut lintulaudan herkut parempiin suihin. :D
Mutta aika nätti rusakko kuitenkin. :)
Lainaus käyttäjältä: Nuubialainen Prinsessa - 05.04.13 - klo:23:18
Haa, täällä on muitakin eläinten kuvaajia. Villejä luontokappaleita ei oo helppo vangita kameralle! Hienoja kuvia Killahead ;D
Kiitos! ;D
Eilen tuli taas kuvattua jotain sellaista mitä ei ihan joka päivä näe.
(http://3.bp.blogspot.com/-ylI2sCfp8jc/UXPpBCd1NII/AAAAAAAAAX4/nyjTKKTZMkg/s1600/telkk%25C3%25A4pari14.jpg)
(http://1.bp.blogspot.com/-R2LozJQ5w4g/UXPpExLviBI/AAAAAAAAAYw/fn801R1Vifk/s1600/telkk%25C3%25A4pari21.jpg)