Yliluonnolliset asiat ja kokemukset

[Nemesis]

Kuulostaa aika hurjalta toi kisu2008:n juttu. o.o

Tajusinpa minäkin, etten olekaan pitkään aikaan mitään tänne foorumille kirjoittanut. o.o Muiden viestejä vain käynyt urkkimassa. How shameful. xD

Mutta kuitenkin. Tässä vähän aika sitten (olisiko ollut viime viikolla, en nyt muista tarkkaan) kävi kuitenkin semmoinen pieni juttu kun olin menossa nukkumaan. Olin saanut juuri koneen sammutettua ja kömmittyä sänkyyn, kun sängyn reunalla loikoileva kissani nosti äkisti päänsä ylös ja rupesi katselemaan valppaasti eteiseen (huoneeni ovesta siis näkyy sellaisen pienen "käytävän" kautta suoraan eteiseen ja sitä kautta keittiöön ja vanhempien huoneen ovelle asti) ja siirtyi sängyn reunalle sellaiseen asentoon, että pääsee ponkaisemaan koska tahansa juoksuun jos on tarve. Kissani siis heräsi aivan syvästä unesta silmänräpäyksessä. En siihen kiinnittänyt sen enempää huomiota, ja olin juuri laittamassa valot pois päältä, kun kissani rupesi naksuttelemaan (siis pitämään sitä kummallista ääntä, jota kissat pitävät nähdessään jonkin saaliin tms.) yhä katse liimattuna eteisen suuntaan.

Meikäläinen sitten rupesi siinä hämmästelemään, että mitä kummaa se siellä näkee, kun yhtäkkiä kissani alkoi peruuttaa kauemmas sängyn reunalta. Ja siinä samassa kauhea kolina kuului eteisen suunnasta. Minä siinä sitten sydän kurkussa nousin ylös ja lähdin kauhuissani katsomaan mitä oli tapahtunut. Kaikki muut siis nukkuivat.
No, vessassa oli sitten sellainen suurikokoinen ilmanraikastin rämähtänyt alas seinältä.

Aloin miettiä, että mikä ihme siellä hiiviskeli ilmanraikastinta paiskomassa, minkä kissani sitten huomasi, vai aistikohan kissani kenties että evil ilmanraikastin aikoi hypätä seinältä. Jaa a, mutta yöunet tältä vainoharhaiselta hössöttäjältä kuitenkin kaikkosivat. :D

Ennenkin jotain tämän suuntaista tapahtui, että aluksi siskoni ja minä huomattiin jotain omituisuuksia huoneessamme ja sitten joku painava pannunalunen tipahti keittiön seinältä alas. Olen mielestäni kirjoittanutkin siitä tänne joskus. :) No mutta, tälläistä vaihteeksi.

[atma]

Mulla ois nyt yks juttu kirjottaa... en tiedä onko tää nyt mitenkään yliluonnollinen kokemus, tai mitään, ehkä vaan merkki kasvavasta hulluudestani... emmä tiiä.

No, kuitenkin, olin jokin aika sitten pari päivää Vammalassa. En ollut koskaan ennen käynyt siellä, niin tottakai halusin nähdä paikkaa ja kierrettiin sitten siellä ympäriinsä katsellen nähtävyyksiä.

Molempina kahtena päivänä tuli siellä kävellessä sellasia kummallisia tunteita, niinkun oisin ollu siellä ennenkin. Ei, ne ei olleet deja vu- ilmiöitä, tai mitä lie, vaan paikka tuntui niin uskomattoman tutulta. Ekan kerran tällänen tunne tuli kun käveltiin siellä rannalla ja ruokittiin sorsia pieneltä kaarisillalta. Tuli sellanen muistikuva, että mä olisin istunut siellä poukaman rannalla ja katsellut sieltä niitä vesilintuja.

Toisen kerran tunne tuli, kun oltiin kirkon pihassa. Ihailtiin siinä sitten kauniita sankarihautoja, kun tuli sellanen olo että mä olisin ennenkin ollut siellä, kulkenut hautarivistöjen välissä ja lukenut nimiä kivisistä risteistä.

Kolmas tunne tuli kun mentiin kirkkoon sisälle ja lähestyttiin alttaria. Tuli muistikuva itsestäni istumassa siinä samaisessa kirkossa.

Neljäs ja vahvin tunne tuli, kun seisottiin yhden patsaan edessä. Yhdessä mietittiin, että mikä patsaan nimi on. Nimi luki patsaan jalustassa, mutta siitä ei selvää saanut. Ja yhtäkkiä tiesinkin sen patsaan nimen (jonka olen nyt jo unohtanut, mutta muistaakseni patsas oli kirjaston edessä), ja muistin ihan selvästi itseni pällistelemässä saman patsaan jalustaa, sen viereen kyykistyneenä ja kirjaimia siristellen ja sivellen. Äiti vannoi, etten ole koskaan ennen käynyt Vammalassa.

Monessa muussakin paikassa siellä ollessani tuli sellainen olo, kuin olisin ihan tutussa paikassa.

Kävin Vammalassa myös taidenäyttelyssä jossain vanhassa talossa. Yhdessä huoneessa oli flyygeli, joka oli tosin peitetty huolellisesti. Kun olin viereisessä huoneessa, kuulin aivan selvästi, että joku paineli flyygelin koskettimia hitaasti pari kertaa. Näyttelyä katsomassa oli sillä hetkellä minun ja äitini lisäksi vain pari naista ja pikkupoika, jotka olivat jo seuraavassa huoneessa. Saattaahan olla ylivilkasta mielikuvitustani. :)

Että tälläistä minulle on sattunut.

Itsellä on ollut juri samanlaisia kokemuksia. Olen vain mennyt vieraaseen metsään ja alkanut tuntua että olen ollut täällä aikaisemmin vaikka en ole ollut siellä koskaan. Huomattuani että on tutun oloinen paikka. Tulee mieleen vanhoja unia jossa olen metsässä  ja unta / todellisuutta verratessa ne ovat identtiset löysin metsästä unessa olleen lammen ja kalliot .

[azn]

Itselläni tapahtui jännä juttu, nyt vasta tuli mieleen lueskeltuani toiselta palstalta hevosista ja niiden kyvystä havaita yliluonnollista.
Olin mökillä kaverin kanssa, mökki sijaitsee keskisuomessa maalla.. Istuttiin yhtenä yönä bussipysäkillä, joka ei ole ollut kyllä vuosiin enään käytössä, kun ei bussitkaan siellä kulje. Tie on sellainen vanha soratie, ja tien toisella puolella, vastapäätä pysäkistä oli hevosaitaus, ja aitauksessa hevonen. Siinä istuttiin ja juteltiin ja hevonen käyttäytyy vallan oudosti, silloin me vain ajateltiin, että se vaan haluaa tehdä tuttavuutta meidän kanssa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, ehkä hevonen vaistosi jotain. Se juoksenteli aitausta edestakas ja hirnui ymsym..
Samalla paikalla pari vuotta aikasemmin koin jotain outoa illalla kun olimme kaverin kanssa kävelylenkillä, joka päättyi aika äkkiä, juuri tän bussipysäkin takana on pieni metsä, ei siis mikään iso, mutta metsä kuitenkin.. siinä kun käveltiin kuului metsästä aina rasahduksia siinä kohtaa jossa kävelimme, välillä pysähdyimme kuuntelemaan, mutta ei mitään kuulunut, ja jatkettiin taas matkaa ja taas rasahti.. eli se mikä lie siellä olikaan seurasi meitä.. lopuks heitin kivenkin sinne, mutta ei siellä mikään liikahtanut.. Sillon oli jo aika myöhä ja tän ansiosta käännyttiinkin samantien takasinpäin.

[Mina]

Itselläni tapahtui jännä juttu, nyt vasta tuli mieleen lueskeltuani toiselta palstalta hevosista ja niiden kyvystä havaita yliluonnollista.
Olin mökillä kaverin kanssa, mökki sijaitsee keskisuomessa maalla.. Istuttiin yhtenä yönä bussipysäkillä, joka ei ole ollut kyllä vuosiin enään käytössä, kun ei bussitkaan siellä kulje. Tie on sellainen vanha soratie, ja tien toisella puolella, vastapäätä pysäkistä oli hevosaitaus, ja aitauksessa hevonen. Siinä istuttiin ja juteltiin ja hevonen käyttäytyy vallan oudosti, silloin me vain ajateltiin, että se vaan haluaa tehdä tuttavuutta meidän kanssa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, ehkä hevonen vaistosi jotain. Se juoksenteli aitausta edestakas ja hirnui ymsym..

Skeptisesti ajatellen, jos hevonen oli yksin ja lähistöllä ei ollut muita hevosia, se saattoi olla vain huolestunut siitä ettei kavereita ole missään, hevonenhan on laumaeläin, ja kuten sanoit, saattoi yrittää kiinnittää teidän huomiota että tulisitte silittämään tai antamaan herkkupaloja tms. Tai sitten sillä oli vain omaakivaa, käyn talleilla aina välillä nykyään ja olen ratsastanut 6-7 vuotta ja olen nähnyt useita vastaavia tapauksia että hevonen vain yhtäkkiä lähtee laukkaamaan ympäri aitausta ja heittää pukkeja yms..

[nocturna]

Ufon voin kertoa nähneeni kolmen muun kanssa samaan aikaan automatkalla pimeänä iltana niin selvästi ettei kellään ollut epäilystäkään mitä ne olivat, varsinkaan lähimmäinen kun pyöri aivan auton yläpuolella ja erottui myös metsikön seasta ja pienen järven päällä ollessaan, näin emme voi uskoa niiden olevan mitään muita selitettävissä olevia valoilmiöitä. Erottui selkeästi, että ne olivat pyöreitä, symmetrisiä ja hieman himmeän harmaita. Sen lisäksi niissä oli hyvin kirkkaita valoja, jotka eivät kuitenkaan häikäisseet. Ne valot olivat pyöriviä ja pieniä, lautasen ulkokehällä, ja se ulkokehäkin pyöri sen lautasen ympäri. Kokemus, kykyjä en omaa :D Uskokaa tai älkää, mikäli vastaavia kokemuksia löytyy, voin antaa heti kolme puhelinnumeroa joista saa tiedustella todenperäisyyttä sen mukaan kuinka halukkaita he ovat kertomaan kokemuksestaan. Toinen isäukko, 60v., toinen isoveli, 23v. ja kolmas perhetuttu (mies) n. 40v.

[Haltijanainen]

Viime kesänä mun serkku je sen mies tuli käymään meillä. Mä, äiti ja vieraat mentiin pihalle syömään, kun oli hyvä ilma. Sitten me alettiin puhumaan punarinnoista ja eläimistä yleensäkin. Sitten keskustelu kääntyi sisiliskoihin. Minä, serkkuni ja serkun mies puhuimme sisiliskoista, mutta äiti ajatteli  jostain syystä sisiliskon siilinä. Kun olimme keskustelleet jonkin aikaa muistin yhtäkkiä, että se täysin sama keskustelu on käyty aikaisemminkin ja muistin myös, mitä muut sanoivat ja että äiti sekoitti siilin ja sisiliskon vaikka se ei ollut tullut vielä ilmi.
En tiedä mistä tämä johtui.

Minulle tapahtuu tätä alvariinsa, se on todella inhottavaa. Mielestäni se on jonkinnäköistä deja vu-höperehdintää. Välillä uudestaanelämisen tunne on niin musertavan voimakas, että päässä alkaa oikeasti huimaamaan ja olen usein päättänyt ihmisten lauseita tai mielessäni seurannut vaikka jonkun henkilön kulkemista huoneessa, koska tiedän että seuraavaksi hän penkoo lehtikoria löytääkseen päivän sanomat, tai vastaavaa. Tunne on minusta todella epämiellyttävä, koska se on niin hirveän vahva.

Minä en tiedä, onko se mitään yliluonnollista vai ainoastaan merkki siitä ettei nykyään tehdä mitään kunnolla, mutta minä sammuttelen katuvaloja ohikulkiessani. Ihan koko ajan. Miehenikin on huomannut tämän, kun valitin hänelle kerran asiasta. Minun ei tarvitse olla edes kävellen liikenteessä, riittää jos ajan autolla pimeällä maantiellä, jossa on katuvalot. Ehkä kävellessä se on vielä hieman karseampaa. Heh, kohta tulee Destialta joku lasku palaneista lampuista tai jotain :/.

// Minä tarkoitan sellaisia isoja katuvaloja, joita käytetään esim. risteysalueilla ja taajamien ulkopuolella.

[Nemesis]

Minä en tiedä, onko se mitään yliluonnollista vai ainoastaan merkki siitä ettei nykyään tehdä mitään kunnolla, mutta minä sammuttelen katuvaloja ohikulkiessani. Ihan koko ajan. Miehenikin on huomannut tämän, kun valitin hänelle kerran asiasta. Minun ei tarvitse olla edes kävellen liikenteessä, riittää jos ajan autolla pimeällä maantiellä, jossa on katuvalot. Ehkä kävellessä se on vielä hieman karseampaa. Heh, kohta tulee Destialta joku lasku palaneista lampuista tai jotain :/.

Outoa, ja tuli muuten juuri tänään yhden ystäväni kanssa puheeksi, että hänelle tapahtuu jotain samantapaista. Hän kertoi, että katulamput alkavat välkkyä tai himmetä hänen kulkiessaan ohi. Eivät tosin kaikki lamput, vaan (jos oikein käsitin) kyse on samoista, tietyistä katulampuista, jotka hänen läheisyydessään alkavat temppuilla. Tiedä sitten mistä johtuu.

[Griinmail]

Olen itse 17-w tyttö ja asun tässä talossa Isäni, Äitini ja sisareni Kaisan 9-w ja veljeni Leevin 4-w kanssa. Lisäksi perheeseemme kuuluu Vehnä-koira ja kissat Jauho ja Mysli x) (persoonalliset nimet).

Tämän talon on rakentanu isäni isovanhemmat, ja meiän perhe on asunut tässä vasta 5 vuotta,siitä asti kun mummoni kuoli ja pappani muutti vanhainkotiin.
Kummia täällä on tapahtunut useinkin.
Tämä talo on 2 kerroksinen.. yhdessä kerroksessa on käytössä olevat huoneet ja 2 kerroksessa on vain vinttikamari jossa ei ole nukuttu vuosiin, muutakuin ihan satunnaisesti.

Elikkä minäpä aloitan: Kerran eräänä talvi-iltana ollessani 7 tai 8 vuotias olin isäni kanssa talon vinttikamarissa lukemassa vanhoja Aku Ankka lehtiä. Huoneessa ei ollut minkäänlaista vetoa. Ja kuvittelua se ei ollut koska isäniki oli paikalla. No, siinä lukiessamme nurkassa oleva lipastonkaappi alkoi hitaasti avautua (se narisi) ja kiinnitimme molemmat huomiomme siihen koska näkyi vain pieni käsi ja yhtäkkiä kaapista lennähti vanha raskas valokuva-albumi lattialle. Isäni meni nostamaan sen ja rauhoitteli että ei ole mitään hätää, vaikka itsekin oli kyllä lakanan valkea.

No seuraava tapahtui ollessani 11-w kun olin mummoni ja pappani luona yökylässä. Pappani oli vasta rakentanut minulle uuden leikkimökin pihalle, jonne menin leikkimään nukeilla. Yhtäkkiä mökkiin tuli savun tuoksu ja kuulin äänen sanovan "Leikittäisiinkö teekutsuja." Silloin huomasin ovella seisovan tytön joka vaikutti aikalailla samanikäiseltä kuin minä. Nimekseen tyttö sanoi Maire.
Kun olimme vähän aikaan leikkineet tyttö sanoi että hänen pitää mennä. Sanoin vain että oli kiva leikkiä, mikä siinä oli outoa hän sanoi että voisinko kääntyä seinään päin kun hän lähtee koska "hameessani on selässä kohdalla kärventynyt reikä enkä halua että sitä katsotaan" sanoin että voin ja rupesin nukeilla taas leikkimään. Sitten kysyin että eikö hän menekään, kun askeleita en kuullut, kun käännyin ei siinä ollutkaan ketään enään. No kun sisälle pääsin papaltani kysyin tunteeko hän jonkun Mairen, pappa kysyi että miksi niin ja kun kerroin että Mairen kanssa leikittiin teekutsuja. Pappani vain sanoi, juu tunnenhan minä, kova teekutsujen pitäjä.


No unohdin tuon ajan pitemmäksi ajaksi, mutta n. vuosi sitten syksyllä  kun vanhempani lähtivät hääpäivänsä aikoihin viikonloppuristeilylle, palasi nämä asiat taas mieleeni.
Minäpä kerron miksi... Jäin siis Kaisan, Leevin ja karvaturrien kanssa kotiin.
Lauantai päivä alkoi meillä ihan tavanomaisesti, heräilin ja keitin meille kaakaot ja tein valmiiksi muutaman voileivän, ja kun Oltiin aamupala syöty Katsottiin pari lastenohjelmaa ja sitten Kaisa ja Leevi meni ulos leikkimään Jauhon ja Myslin kanssa. Ja minä jäin Vehnän kanssa sisälle. Rupesin laittamaan ruokaa ja juuri kun olin kypsän makaroonilaatikon ottanut uunista, rupesi Vehnä haukkumaan raivokkaasti ulko-ovella. Kun sain oven auki lähti Vehnä juoksemaan leikkimökille. Ja minä tietenkin perässä. Yhtäkkiä leikkimökistä käveli ulos....Kukasmuukaan kuin Maire, hän sanoi"kävin teekutsuilla" Katsoin hämmästyneenä että mikä tässä mättää. Maire sanoi että hänellä on kiire, ja kun hän meni ohitseni katsoin hänen peräänsä, ja kauhukseni huomasin että hänellä ei ollut laisinkaan jalkateriä ja hänen tukkansa ja pukunsa oli täysin kärventyneet ja yllättäen siinä oli taas se sama savunkatku kuin vuosia sitten. No koska olin yksin Pienempien kanssa ajattelin vain että nyt ei saa näyttää pelkoa ja olla niin normaalikuin mahdollista.

Illalla kun kävimme Kaisan ja Leevin kanssa nukkumaan vanhempien sängylle, luin pari satua ja Leevi nukahti hetikohta, Kaisan kanssa juteltiin siinä vielä jotain. Jalkopäässä olivat koko lemmikkikolmikkomme rauhallisesti. Yhtäkkiä kaikki nostivat saman aikaan päänsä, kissat rupesivat sähisemään ja Vehnä murisemaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta Vehnä hyppäsi lattialle ja Jauho hiipi Leevin luokse ja Mysli Kaisan luokse. Kaisa kysyi että mitä tää tarkoittaa, sanoin vaan että ei mitään, mene peitonalle ja rukoile.

Lähdin murisevan Vehnän perässä kohti alakertaan ja keittiöön Vehnä opasti. Siinä kuului tiskauksen ääntä ja näin selvästi mummoni selän. Mummoni sanoi minulle vain kohta täällä ukkostaa, mutta minä olen täällä sen aikaa, mene nukkumaan."  Menin takaisin sänkyyn ja kun Kaisa kysyi mikä se oli, sanoin vain että televisio jäi auki.

Seuraavana iltana kun vanhemmat tulivat kotiin Kaisa ja Leevi kertoivat tietenkin innoissaan isälle Maire tytöstä joka halusi leikkiä teekutsuja. Isä katsoi minua kysyvästi ja pyysin hänet huoneeseeni. Kerroin isälle mitä oli tapahtunut nyt ja sen mitä tapahtui vuosia aiemmin.

Isä tuli vaikean oloiseksi ja pyysi minut kanssaan vinttikamariin. Hän meni nurkkakaapille ja otti sieltä valokuva-albumin (aikaisemmin mainittu). Hän näytti sieltä vanhoja kuvia ja sitten hän otti sieltä kuvan pikkusiskostaan Mairesta ja kysyi onko tuttu. Hämmästyin ja pyysin selitystä.
Tässä se tulee: Isäni oli 15-w kun hänen pikkusisarensa Maire 12-w oli eräänä päivänä mennyt leikkimökkiin leikkimään teekutsuja. Ja ottanut uunin luota tulitikut, ja sytyttänyt leikkimökissä leikkiuuniin tulen. Mökki oli pian ollut ilmiliekeissä, Isäni oli kuullut Maireen huudon ja huomannut palon, perheen vanhimmat lapset ja vanhemmat olivat rynnänneet paloa sammuttamaan, mutta ennen kuin Maire saatiin ulos ei ollut enäää mitään tehtävissä.


Pyysin isältäni tuota valokuvaa. En tiedä miksi mutta joku sisälläni halusi verrata kuvaa omaan 6-luokan kuvaani. Ja löysinkin niistä samoja piirteitä, iloiset silmät, hymykuopat ja kasvojen mallikin oli aika lailla samanlainen.

En tiedä miksi mutta sain päähäni kutsua häntä tuona iltana luokseni. Kun hän odoteltuani tuli sanoin hänelle "Jos sinä lupaat jättää tämän maailman, niin minä lupaan tulla haudallasi käymään." Hän nyökkäsi ja lähti huoneestani ja katosi. Seuraavana aamuna  kahvin jälkeen kysyin isältä Mairen lempikukkia. Isäni mietti vähän aikaan ja sanoi, hän taisi pitää tulppaaneista. Siltä istumalta hain leikkimökistä pienen teekupin ja asetin ja lähdin pyörällä kylän kukkakaupalle ja ostin sieltä muutaman tulppaanin Mairelle ja 1 Sinisen ruusun.
Hautausmaalla sain vähän aikaa etsiä hautaa kunnes löysin sen, sanoin hänelle hiljaa, että minä täytin lupaukseni, nyt on sinun vuorosi.  Kuulin hiljaisen äänen sanovan "kiitos, minä menen nyt."

Sen jälkeen ei hän ole ilmestynyt millään tavalla eikä missään muodossa.   kävin mummonikin haudalla samalla ja sanoin, että lepää sinä nyt vain rauhassa kun olet koko ikäsi muista huolehtinut. Ja ruusun jätin hänen haudalleen.

Sen jälkeen oudot tapaukset ovat loppuneet ja olemme saaneet olla oudoilta ilmiöiltä ja kummituksista rauhassa. Vaikka ne olivatkin ystäviä. Mutta näin on kuitenkin kaikinpuolin parempi.



Kiitän mielenkiinnostanne ja pahoittelen tekstin sekavuutta ja kirjoitusvirheitä.


Siirsin tämän tähän ketjuun, kun on paljon sopivampi, eikä sitten jää yksinäisiä ketjuja roikkumaan tuonne. Ihana tuo sinun tarinasi ja muuten, toivotan sinut samalla lämpimästi tervetulleeksi tähän meidän sekalaiseen joukkoomme.
- Nefertiti

[Menja]

Tosi hyvä keksintö tämmönen sivu.No... voin jakaa kokemuksiani  teidän kanssa. ; ))

Okeii... tässä ois yks mun perheelle sattunu.

Oltiin kotona rauhassa, isäpuoleni (kuollut) ja siskoni pelasivat pleikkaria ja minä ja äitini levitettiin pyykkiä.No siinä sitten hommailtiin vähän aikaa kunnes yläkerrasta, vierashuoneesta kuului äänekäs koputus lattiaan (siis kattoon alhaalta katsottuna). Kaikki säikähdimme ja me ainoat naiset jouduimme pakokauhun valtaan. Isäpuoleni Mika lähti katsomaan mutta siellä ei ollut ketään.

Minulla on paljonkin meille sattuineita juttuja, koska satumme asumaan kummitustalossa jonne on kuollut yht. n. 3-4 ihmistä.
No kerron enemmänkin ku jaksan, kommentoikaapa ja kertokaa omia juttujanne ; ))

[Menja]

Noo... tässä ois taas niitä juttuja.

Olin keittiössä yksin ja muut olivat olohuoneessa. Oli melko tavallinen talvi-ilta yhtä asiaa lukuun ottamatta.Siinä ikkunan edessä hommailin jotain kunnes kuului rytinää ja katolta tippui jotain, se oli lunta ja... mies.Ihan varmasti mies tippui lumen mukana, tiedän että kuulostaa epätodennäköiseltä mutta kyllä tippui myös mies.Olin niin hämmentynyt että menin katsomaan, mutt ei siellä olllut kuin lunta ja pimeyttä.

Se jäi sitten mysteeriksi.

[Nefertiti]

Kuten näkyy, yhdistelin vähän näitä samantapaisia ketjuja vaihteeksi yhteen, ettei tuolla ala olemaan samasta aiheesta kymmentä ketjua.
Sitten jos ja kun tämä alkaa täyttyä, lukitsen tämän ja teen toisen osan, jossa keskustelua voidaan jatkaa.
Pahoittelen hieman sotkuisuutta, mutta toivon mukaan kaikki kuitenkin löytävät kaiken mitä haluavatkin.
Terv. Nefertiti

[Menja]

Hyytävää. Mutta miten minun tekemäni aihe on poistettu tai jtn vastaavaa ? : (

[Nefertiti]

Hyytävää. Mutta miten minun tekemäni aihe on poistettu tai jtn vastaavaa ? : (

Ei sitä ole poistettu, vaan sun jutut on yhä samassa ketjussa. Mä yhdistelin useamman vanhan ketjun yhteen. Viestisi ovat yhä tallessa, kun vain viitsit käyttää silmiäsi.
Mutta hei ei tehdä samasta aiheesta useampia ketjuja ellei se ole tarpeellista.
Hauskaa kesän jatkoa ja toivottavasti tähän ketjuun tulee enemmänkin kiintoisia juttuja.
T: Nefertiti.

[Menja]

Juu :) huomasin vasta kun olin jättänyt tuon viimeisimmän viestin että nää on yhistetty. Samoin : )

[Killahead]

Nyt on ihan pakko laittaa tällainen linkki tänne:
http://www.iltalehti.fi/viihde/200907069884128_vi.shtml

Onko videossa Michael Jacksonin haamu vai jotain muuta?