Sodan mielettömyys

Muistomerkillä itsekkyyden
kyyneleet vuoksi turhuuden
Ruusun verenpunaisen
tähtesi maahan istutan

Viattomuuden rikki revityn
varjot tuhansien aaveiden
Kunnes haavat loppuun vuotaneet
tuhottujen sielujen
vain tyhjyyttään ikuistavat

Etkö ymmärrä
Palaa ei kukaan
Elävä tai kuollut
ei mikään ole ennallaan

He eivät koskaan tule takaisin