Lohduton

Ja murskattujen sydänten raunioilla
keskeltä sirpaleiden
nostan käteni kohti korkeuksia

Huutaen pois tuskaani
katseeni kohotan

Rinnaltani pyyhin
rippeet viimeiset
Pyhästi vannoen
ei koskaan enää

Nousen
matkaani jatkan
tiellä
jonka itse rakensin

Ja kun kaikki on sanottu
jää jälkeeni vain hiljaisuus