Ihmissusi

Oli perjantai-ilta. Kello oli jotain 22:00 paikkeilla ja ulkona oli kova myrsky. Olin yksin kotona ja katselin telkkarista pelottavaa kauhuelokuvaa, mikä kertoi jonkinlaisesta puoli-ihmisestä joka raateli ja söi ihmisiä. Se oli puoliksi ihminen ja puoliksi susi, yksinkertaisesti sanottuna ihmissusi. Minua väsytti hirveästi ja pian nukahdinkin television ääreen. Yhtäkkiä kuitenkin säpsähdin pystyyn kuultuani jonkinlaista kolinaa ulkoa. Elokuva oli jo päättynyt ja televisiossa tuli vain "lumisadetta". Hieraisin silmiäni ja katsahdin kelloa, se oli 00:10. Olin siis nukkunut jo parituntia. Menin ikkunani ääreen, suurin piirtein kohdalle josta olin äänen kuullut. Myrsky oli jo laantunut ja pihalla loisti kaunis täysikuu. Mieleeni pulpahti ajatus elokuvan hirviöstä ja rupesin pelottelemaan itseäni ajatuksella siitä kuinka ne liikkuivat vain täysikuun aikaan yöllä vaanien varomattomia ihmisiä. Kylmänväreet liukuivat läpi ruumiini ja vedin nopeasti verhot ikkunan eteen. Suljin television ja päätin mennä nukkumaan. Painauduin lämpimään sänkyyni pehmoisen peiton syleilyyn ja suljin silmäni.

Taas kuului meteliä. Ponkaisin nopeasti ylös punkastani ja pukeuduin. En tiedä mikä, mutta jokin vain veti minua kohti ulko-ovea. Avasin oven ja astuin ulos. Nappasin käsiini kuistilla lepäävän pesäpallomailan ja lähdin uteliaisuuttani tutkimaan ympäristöäni. Vilkaisin alas ja hämmästyksekseni näin siinä jonkin suuren eläimen jäljen. Kumarruin katsomaan sitä tarkemmin ja samassa ylitseni suhahti jokin hahmo hurjasti karjuen. Ellen olisi kumartunut olisi tämä syöksynyt suoraan niskaani. Hahmo nousi pystyyn edessäni. Katsoin sitä ja kauhistuin. Sillä oli punaisenruskea turkki ja kellertävät ilkeät silmät. Se oli lähes kaksimetrinen kummajainen jolla oli pitkä kuono jossa hyvin terävät ja pelottavat hampaat. Sen käpälissä oli noin kahdensentin mittaiset kynnet. Tämä hahmo oli ihmissusi. Susi asettui hyökkäys asentoon ja ponkaisi lentoon kohti minua, suu vaahtoa ryöpyten. Nopeasti kuin mikä nappasin pesäpallomailani lyöntivalmiiksi ja iskin sutta kovasti päähän sen ollessa minun kohdallani. Kiljaisten susi perääntyi ja kaatui maahan pökertyneenä.

Nakkasin pesäpallomailan pois kädestäni ja lähdin nopeasti juoksemaan kohti keskustaa. En vilkaissut kertaakaan taakseni juostessani, vaan annoin matkan mennä yhtämittaa. Viimein saavuin peloissani ja hengästyneenä sheriffin toimiston eteen ja aloin ryskyttämään ovea. Toimistossa syttyivät valot ja sheriffi tuli unisen näköisenä avaamaan oven. "Hyvänen aika, Jack! Mitä sinä täällä tähän aikaan metelöit", hän huudahti yllättyneenä. Hysteerisenä yritin selittää olennosta joka oli juuri hyökännyt kimppuuni. "Et kai sinä tänne asti tullut minulle satuja kertomaan", sheriffi sanoi ärtyneenä. "Mutta se on totta", yritin selittää. "Menepä poikahyvä kuule kotiisi ja nuku tämän asian yli, niin eiköhän aamulla ole jo parempi olla", sheriffi totesi epäuskoisena.

Juuri silloin kylän farmari, Bill juoksi myös sheriffin toimiston eteen huutaen: "Hirviö! Hirviö vei juuri yhden lampaistani! Minä näin sen, se oli hirviö!" Sheriffi säpsähti ja katsoi minua kysyvänä. "Joko uskot minua", kysyin häneltä. "En tiedä minkä, mutta jonkun olennon sinä olet nähnyt ja siitä me otamme selvän", sheriffi vastasi uljaana kuin sotilas. Hän painui toimistoon, ja nakkasi päälleen virkapukunsa, ja palasi takaisin luoksemme. "Minkä näköinen tämä hirviö oli", hän kysyi. "Se oli ihmissusi", minä ja Bill sanoimme yhteen ääneen. "Sen tappamiseen käy vain hopeinen luoti", Bill selitti. "Selvä", sheriffi sanoi virnistäen, sillä hän ei oikein vieläkään uskonut teoriaan että se olisi jokin yliluonnollinen ja vielä vähemmän ihmissusi.

Me kaikki kolme kävelimme suoraa päätä paikalliseen kapakkaan joka oli täynnä riskejä miehiä. Sheriffi huusi kovaan ääneen: "Kylässämme riehuu jokin roisto joka pelottelee lapsia ja varastaa karjaa, pian se saattaa käydä jopa teidän lapsienne kimppuun. Kaikki miehet jotka vain uskaltavat seuraavat ja auttavat meitä nappaamaan tämän rentun." Kaikki miehet karjuivat yhteen ääneen: "Napataan se paskiainen" Silloin minä nousin pöydälle seisomaan että minua kuultaisiin ja huusin kovaan ääneen: "Ei se ole mikään tavallinen roisto! Se on hirviö, se on ihmissusi!" Kapakassa syntyi syvä hiljaisuus jota seurasi raikuva miesten nauru. "Vai muka ihmissusi. Poika on varmaan nähnyt oman varjonsa", Yksi miehistä laukaisi. Puna nousi kasvoilleni, minun teki mieli pamauttaa miestä turpaan, mutta enhän minä hänelle olisi pärjännyt. "Se on totta, minäkin näin sen", Bill vahvisti. Kukaan ei silti uskonut tuohon teoriaan, mutta yksi miehistä kuitenkin huusi: "Mennään kaverit ja annetaan sille hyypiölle opetus!"

Syntyi kauhea meteli kun kaikki kapakassa olijat nousivat ja ryntäsivät ulos. Kaikki hakivat kotoaan jonkinlaisia aseita lapioista haulikkoihin. "Mihin suuntaan se roisto meni", kuului väkijoukosta. "Minun farmillani se oli viimeksi ja sieltä se ryntäsi metsään lammas sylissään", Bill tokaisi. Koko joukko, minut mukaan lukien, lähtivät kulkemaan kohti metsää sheriffi etujoukossa. Miehet syöksyivät metsään ja alkoi hurja ajojahti. Metsässä vaani kaksi kellertävää silmäparia, mutta kukaan ei sitä tiennyt. Yhtäkkiä kuului kaamea kuolon huuto. Kaikki lähtivät juoksemaan kohti ääntä. Yleinen kauhu levisi pitkin joukkoa. Maassa makasi edellä kulkenut Bill kuolleena. Hänen mahansa oli raadeltu auki niin että sisälmykset olivat levinneet pitkin maata. "Joko te uskotte minua", huusin totisena.

Suurin osa miehistä ei enää suostunut jatkamaan eteenpäin vaan painuivat pää kolmantena jalkana kotiin. Jäljellä oli enää vain minä, sheriffi ja kaksi muuta miestä. Sheriffi käski minuakin painumaan kotiin mutta minä en suostunut. Silloin susi hyökkäsi pimennoista. Nämä kaksi miestä joutuivat ensimmäisenä sen armoille ja pian heistä ei ollut jäljellä muuta kuin kasa irronneita raajoja. Sheriffi yritti suojella minua ja käski minun pysyä takanaan. Sheriffi ampui kolmesti kohti tulevaa hirviötä sydämeen, mutta se ei muuta kuin hiukan hidastanut sitä. Susi syöksyi kiljuvan sheriffin kimppuun. Se raateli sheriffin pahasti ja tämä kaatui maahan.

Susi tuli kohti minua ja aikoi juuri hyökätä kimppuuni kun takaa kuului laukaus. Sheriffi ampui toistamiseen sutta. Susi kääntyi ja mulkaisi sheriffiä vihaisesti. Sitten se syöksyi sheriffin kimppuun. "Juokse kotiin, Jack", sheriffi huusi ennen kuin susi tappoi hänet. Sheriffi oli pelastanut minut. Nousin nopeasti ja juoksin kohti kotia susi perässäni. Sain juuri lyötyä kotioveni kiinni ennen kuin susi tavoitti minut. Kuului kauhea mylvintä kun susi yritti tulla oven läpi. Muistin Billyn sanat: "Sen voi tappaa vain hopeisella luodilla." Isäni oli ammatiltaan aseseppä ja hänen verstaansa oli talomme alakerrassa. Painuin nopeasti sinne ja löysin kuin löysinkin sieltä isäni valmistaman 8 mm hopeisen luodin. Etsin myös nopeasti käsiin aseen ja latasin sen. Yläkerrassa räsähti ikkuna hajalle, susi oli sisällä. Se jotenkin vainusi minut ja pian sekin oli jo kellarissa seisoen edessäni. Tähtäsin huolellisesti ja kun susi hyökkäsi, minä laukaisin. Luoti osui keskelle suden otsaa ja se kaatui kiljuen kuolleena maahan. Minäkin pyörryin kauhusta.

Heräsin. Oli aamu makasin sohvalla johon olin illalla nukahtanut. Hätkähdin ja tajusin sen kaiken olleenkin vain unta. Silloin näin edessäni aseen jolla olin sutta ampunut.