Kassandran varoitus sai koko seurueen liikkeelle, eikä kukaan kyseenalaistanut prinsessan huolestunutta kehotusta. He kulkivat yön pimeydessä kohti aavemaisen vaaleana hohtavan aavikon tummina kohoavia pensoittuneita reunustoja. Ja pian he jo olivatkin villin metsän kätköissä, puun tiheäkasvuisten lehtien suojissa odottamassa saapuvan aamun sarastusta.He eivät ehtineet olla kauaakaan piilossaan, kun Alejandro äkkiä henkäisi ja katsoi levittäytyvää maisemaa.
”Mitä nyt?” Malakus kysyi ja katsoi samaan suuntaan kuin Alejandro.
Kaukana horisontissa, aavikon toisella laidalla, lähellä Akaasia-vuoria näkyi sysimusta pilvi, joka näytti peittävän taivaan ja nielevän kaiken valon tieltään.
”Mitä tuo on?” Alejandro kysyi lähes kuiskaten, sillä ei voinut uskoa tuon pilven olevan aivan tavallinen pilvi.
”Valtias”, Malakus vastasi lyhyesti, sillä arvasi että Kassandran pako ja ehkä jokin muukin oli herättänyt Valtiaan raivon, jota tämä nyt purki ympäristöönsä, ”jokin on saanut hänet raivoihinsa, enkä usko että Kassandran pako pelkästään olisi syy siihen”, hän lisäsi ja arveli, että heidän olisi pian etsittävä parempi suoja, mikäli eivät halunneet joutua myrskyn riepottelemaksi.
”Mikä vai kukahan se jokin on?” Anakal sanoi, sillä hänellä oli pieni aavistus moisen raivon nostattajasta.
”Epäiletkö samaa kuin minäkin?” Alejandro kysyi, suupielien kääntyessä vinoon hymyyn.
”Aslan”, Anakal naurahti, vaikka toisaalta hänkin ymmärsi, ettei Valtiaan voimien kanssa ollut leikkiminen.
”Aslan, olisihan minun pitänyt arvata”, Malakus murahti ja mietti, mihin liemeen tuo nuorukainen oli itsensä tällä kertaa saanut, ”tuolla menolla hän vielä tapattaa itsensä”, hän tuhahti, vaikka toivoikin että Aslan pääsisi ehjin nahoin Valtiaan kynsistä.
”Taidat tuntea hänet”, Anakal sanoi puolikysyvään sävyyn.
”Tunnenko, voi kyllä. Hän on aiheuttanut harmia yhdelle, jos toiselle, mutta ei hän silti paha ole”, Malakus kertoi, ”tyhmänrohkea hän kyllä on ja aina hölmöilemässä. Hänen isänsä ei välttämättä ole kovin riemuissaan, kun saa tietää tämän kertaisesta tempauksesta”, hän lisäsi.
”Aslan? Kukas hän sitten on?” Tarkan kysyi, sillä oli seurannut tarkkaan toisten keskustelua.
”Aslan, no hän on varsinainen maanvaiva, mutta onnekseen hyvä sydäminen sellainen ja auttoi meitä muutaman kerran”, Alejandro sanoi, mutta jätti kuitenkin kertomatta että Aslanilla näytti olevan jotain tunteita Kassandraa kohtaan.
Tarkan sai kuulla lisää Aslanista, kun he kulkivat varoen pitkin metsän reunaa ja etsivät suojaisamman paikan läheiseltä kalliomuodostelmasta, josta he onnekseen löysivät niin ison luolan, että jopa hevoset mahtuivat sinne.
***
Toisaalla myös Kassandra havahtui epämukavaan tunteeseen ja katseli kaukaisuuteen, jossa tuon Valtiaan palatsi oli. Hän näki tuon mustan pilven, eikä pitänyt siitä, sillä arvasi sen olevan Valtiaan tekosia.
”Hän näyttää olevan todella raivoissaan”, sanoi tyttö, joka myös oli herännyt ja tullut Kassandran vierelle.
”Niin näyttää, enkä usko, että se johtuu pelkästään minun karkaamisestani”, Kassandra sanoi, sillä arveli, että myös Aslanin röyhkeydellä oli oma osuutensa asiaan.
”En ole koskaan nähnyt häntä noin vihaisena”, tyttö sanoi lähes kuiskaten ja ikään kuin kutistui hieman.
”Ei huolta, hän ei löydä meitä täältä”, Kassandra sanoi, sillä näki, että tyttö oli peloissaan, liekö ikänsä elänyt pelossa ja varpaillaan, kuin muutkin palatsin työntekijöistä, hän ajatteli, ”en muuten ehtinyt kuulla nimeäsi”, hän vaihtoi puheenaihetta.
”Koska en sanonut sitä”, tyttö sanoi hiljaa, ”minun nimeni on Elene”, hän lisäsi ja katsoi varovaisesti Kassandraa.
”Sinulla on kaunis nimi”, Kassandra sanoi ja värähti, kun jostain kaukaa kantautui matalaa jyrinää, joka kieli lähestyvästä myrskystä.
”Kiitos”, Elene sanoi ujosti.
”Tule tänne, pysytään yhdessä, niin ei palella niin paljon”, Kassandra sanoi, sillä näki ettei tyttö ollut tottunut tällaiseen ja pelkäsi, mikä ei ollut kovin kummallista, sillä kuka tahansa pelkäisi tuollaista ylimaallista myrskyä, joka oli raivon siivittämänä syntynyt.
Niin nuo kaksi istuutuivat takaisin kiviröykkiön suojiin ja painautuivat tiiviisti toisiaan vasten.
***
Toisaalla Aslan oli päässyt pakenemaan Valtiaan kynsistä, joskaan vammoitta hänkään ei ollut selvinnyt, vaikka yleensä olikin loistava pakenemaan kiperistäkin tilanteista. Mojova isku kirvelsi vielä, mutta piilotellessaan hetken tyhjässä huoneessa, hän ei voinut olla kuulematta Valtiaan raivoa, tämän tajutessa, että kallein aarre, prinsessa oli päässyt pakoon.
Aslan tajusi, että nyt oli hyvä etsiä reitti ulos, sillä jos Valtias löytäisi hänet, ei hän selviäisi siitä pelkillä mustelmilla. Sentään hänkin tiesi, milloin oli oikea hetki perääntyä ja nyt oli sellainen.
Hetken hän oli alallaan, kunnes uskaltautui astumaan ulos huoneesta. Hänen onnekseen käytävä oli tyhjä, joskin kauempaa kuului kiireisiä askelia, vartijoiden etsiessä kadonnutta prinsessaa pitkin linnaa.
Aslan ei jäänyt miettimään sitä vaan suuntasi kulkunsa suuntaan, jonne Kassandra oli paljon aiemmin paennut. Hän saattoi aistia hennon hajuveden tuoksun, joka yhä leijui käytävässä ja seurasi sitä. Helppoa kuin mikä, jos ei laskettu lukuun sitä, että joutui tämän tästä luikkimaan näkymättömiin, pitkin käytäviä juoksevilta vartijoilta.
Viimein hän saapui maanalaiselle käytävälle, jonne Kassandra oli johdateltu ja seurasi tuota hentoa tuoksua, kunnes saapui paksulti muuratulle kiviseinälle. Hän kuuli kauniin laulun, joka kuului hyvin vaimeana sen takaa ja tiesi millainen olento siellä oli.
Hän ei yhtään pitänyt siitä, että tuo olento oli vankina tuon muurin takana, sillä oli itsekin luonteeltaan villi ja vapaa, eikä pitänyt yhtään minkäänlaisista häkeistä, vaan rakasti luontoa ja sitä, että sai kulkea vapaana mielensä mukaan.
Hetken Aslan seisoi paikallaan ja keskittyi. Kuului kova paukaus ja pian muuri hajosi. Seireenin laulu kuului nyt voimakkaampana ja Aslan jäi lumoutuneena sitä kuuntelemaan.
Hetken seistyään paikallaan, hän asteli lähemmäksi aukkoa seinässä ja...
No niin, miten jatkuu. Aslanillakin on pieniä viivytyksiä matkallaan ja jos et pahastu, niin ajattelin vähän parittaa tuon Seireenin ja Aslanin, mutta susta sitten riippuu, kuinka käy. Jatkakaahan ken vaan ehtii.p.s
Tää sivusto on näppärä, kun nimiä tarttee.
