Täähän on ihana aihe. Ihanan positiivinen, niin kuin luonto aina on, vaikka siinä onkin se oma kiertokulkunsa, jonka valitettavasti näkee aina, kun on autolla liikkeellä, sillä monesti on tien laidassa niitä onnettomia eläinrukkia, jotka eivät ole ehtineet varoa autoa ja ovat tulleet yliajetuiksi.
Mutta kaikeksi onneksi luonnolla on se kaunis puolensa, varsinkin näin keväänä, kun kaikki herää taas talven jälkeen eloon.
Ai muuten mä oon jo pari kolme viikkoa sitten nähny ensimmäiset leskenlehdet ja eilen näin ensimmäiset valkovuokot, västäräkin ja hervottoman ison kimalaisen, joka päätti ängetä asiakkaan kylppäriin pörisemään, ennen kuin katosi takaisin ulos. Toivottavasti.
Lisäks tuolla on näkyny noita kaupungin istuttamia narsisseja ja esikoita ja kuulee hyvin, että linnuilla on kevättä rinnassa. Pikkulinnut lurittelee omia sävelmiään ja välillä tossa lähialueella kujertelee kyyhkynen.
Jotenkin tuntuu, että kaikilla on nyt kevättä rinnassa ja sen kyllä huomaa myös täällä betoninharmaassa kerrostalolähiössä, jossa on vielä pieniä länttejä luontoa jäljellä.
Nytkin tuolla alhaalla pensaissa varpuset pitää melkoista kokousta, pulinasta päätellen ja ihan just ennen auringon laskua kuulee, kun mustarastas lurittelee sävelmiään.
Mutta eikös se lorukin mene näin; Kuu kiurusta kesää, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.
Ja tuosta sademetsästä tuli muuten mieleeni Rio elokuvat. Suosittelen lämpimästi vilkaisemaan nämä animaatiot, sillä musiikkia ja toimintaa niissä pisaa ja myös luonnonsuojelullinen sanomakin tulee esille.
Ensimmäisessä Rio elokuvassa käsitellään eläinten salakujetusta ja
kakkosessa sademetsän hakkuita ja pääosissa molemmissa on siniarat, jotka ovat aika samansävyisiä kuin
hyasinttiarat.
Itse tykkäsin molemmista ja musiikki oli kummassakin loistava. Okei ykkönen oli mielestäni parempi, mutta kakkonen ei silti ollut yhtään huonompi. Mutta maisemat ja musiikki oli kummassakin upeita.
Tässä wikipedian kertomaan siniaroista.
