Jatkis: Rajoja ja rakkautta

Aloittaja Nefertiti, 08.08.13 - klo:10:43

« edellinen - seuraava »

Nefertiti

Tällainen romanttisempi juttu tällä kertaa, joka kertoo naisesta, jonka suhde meni poikki aikoinaan, mutta hän oli miehelle raskaana. Hän ei silti halunnut sotkeutua miehen elämään ja myöhemmin nämä törmäävät toisiinsa ja asiat alkavat mutkistua. Varsinkin, kun mies ei tiedä, että hänellä on poika.
Mutkia matkaan tuo vielä miehen vaimo, joka katsoo asemansa uhatuksi, vaikkei nainen ole millään tavalla tulossa heidän väliinsä.

Vielä sellainen juttu, että Thean äiti on kuollut. En ole vielä keksinyt, että miksi ja miten ja milloin, mutta ainakin on poissa siinä vaiheessa, kun Thea tuon lapsensa saa.


Hmm.... pahoittelut varsin kliseisestä nimestä, mutta pidätän itselläni oikeuden muuttaa sitä, jos keksin paremman nimen.  ::)

Löysinpä tämänkin biisin, joka sopii tähän tarinaan, kuin nenä päähän. Muoks löysin toisenkin suht sopivan biisin.
Anna Puu - Säännöt rakkaudelle
Laura Närhi - Mä annan sut pois

***

Esinäytös

Lukukauden päättymiseen oli vielä jokunen kuukausi aikaa ja Thea oli onnellinen. Näytti siltä, että hänen kaikki unelmansa kävisivät toteen.

Thea oli tavannut Chrisin ollessaan toisella vuosikurssilla ja he olivat seurustelleet siitä asti. He olivat puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta ja elämästä koulun jälkeen. Kaikki oli selvää tai ainakin piti olla, kunnes kaikki muuttui ja unelmat haihtuivat.

Thea oli tapansa mukaan menossa Chrisin luo, kun näki tämän toisen naisen seurassa. Hän pysähtyi paikalleen, eikä tiennyt mitä tehdä, sillä olihan hän nähnyt, ettei kyse ollut pelkästä ystävyydestä.
Viimein Thea kääntyi ja lähti pois. Hän tunsi olonsa petetyksi ja surkeaksi. Kaikki se, mistä hän oli unelmoinut, karisi pois ja kaikki ne suunnitelmat, joita hän oli yhdessä Chrisin kanssa tehnyt, eivät tulisi toteutumaan.

Mieli maassa hän jatkoi matkaansa ja kulki kouluun yksin. Koko koulupäivä tuntui menevän kuin sumussa. Thea tunsi itsensä irralliseksi ja oppitunti toisensa jälkeen tuli ja meni, kunnes viimein oppilaat pääsivät kotiin.

Thea tallusteli kotiin ja siellä suoraan huoneeseensa. Hän ei edes puhunut isälleen, sillä halusi ensin selvitellä ajatuksiaan. Hän halusi varmistua siitä, oliko nähnyt oikein.

Seuraavana aamuna hän toimi kuten muina aamuina sitä ennen. Hän lähti aamiaisen jälkeen ja suuntasi paikalle, jossa hän yleensä tapasi Chrisin ja jonka kanssa hän jatkoi matkaansa koululle. Tällä kertaa tämä oli yksin ja Thea ajatteli, ettei se eilinen ehkä ollutkaan mitään.

Hän ei kysellyt Chrisiltä mitään, sillä ei halunnut suututtaa tätä. He kävelivät yhdessä koululle ja koko matkan Thea oli hiljainen.
"Miksi noin hiljainen?" Chris kysyi ja katsoi Theaa mietteliäänä.
"Olin vain ajatuksissani", Thea vastasi hiljaa ja katsoi Chrisiä. Tämän kasvot olivat yhtä komeat kuin ennenkin ja silmät yhtä ruskeat ja lämpimät.
"Mitä sitten mietit?" Chris kysyi ja kumartui painamaan suukon Thean poskelle.
"Meitä ja tulevaisuutta", Thea vastasi ja katsahti Chrisiin. Hetken hän oli näkevinään jotain tämän kasvoilla, mutta se katosi pois nopeasti.
"Vai niin", Chris sanoi toteavaan sävyyn ja siirsi katseensa pois tyttöystävästään.

Heidän välilleen laskeutui syvä hiljaisuus, eikä kumpikaan keksinyt mitään sanottavaa. Tämä oli molemmille uutta, sillä yleensä he olivat toisissaan kiinni tai juttelivat kouluasioista. Mutta nyt oli vain vaivautunut hiljaisuus heidän välillään.

"Kuule Thea, minä luulen, että meidän pitäisi pitää taukoa ja miettiä uudelleen toimiiko meidän suhteemme", Chris sanoi viimein ja näytti, ettei sen sanominen ainakaan ollut helppoa.
"Miksi? Meillähän menee hyvin?" Thea ihmetteli.
"No kun", Chris kiemurteli ja yritti miettiä, miten kertoa tilanteen muuttumisesta.
"No kun, mitä?" Thea kysyi.
"Minä en tiedä, onko tämä sittenkään sitä mitä haluan. Ehkä on parempi olla vähän aikaa erillään ja katsoa sitten uudestaan", Chris selitti ja katsoi Theaa, jonka kasvojen ilme oli muuttunut.
"Minä ymmärrän", Thea sanoi hiljaa ja painoi katseensa maahan.
"Kuule, ei tämä ole helppoa minullekaan, sillä ihan oikeasti rakastan sinua, mutta ei tämä vain toimi", Chris yritti, sillä hänestä tuntui pahalta nähdä toinen niin surullisena ja murtuneena.
"Tiedän, enkä minäkään voi estää sinua", Thea sanoi, eikä näyttänyt kyyneliään Chrisille.
Tämän jälkeen kumpikaan ei sanonut sanaakaan, vaan loppumatka kului painostavassa hiljaisuudessa.

Thean koulupäivä oli edellistäkin kamalampi ja hän halusi olla enimmäkseen yksin, setviäkseen tunteita. Lopulta hän lähti kesken päivän kotiinsa, jossa ei onneksi ollut ketään paikalla, joten hän sai olla rauhassa.

Seuraavat viikot koulussa olivat yksinäistä aikaa Thealle, joka näki Chrisin kulkevan nyt Mindyn kanssa ja nämä kaksi näyttivät onnellisilta. Juuri sellaisilta, kuin hän ja Chris olivat olleet, ennen tätä. Mutta ei hän halunnut mennä noiden kahden väliin, sillä halusi Chrisin olevan onnellinen, vaikka itse jäikin paitsi.

Kului vielä joitain viikkoja, kunnes Thea huomasi tiettyjä muutoksia itsessään. Hän teki ensin testin apteekin raskaustestillä ja meni sitten vielä lääkäriin, jossa raskaus varmistui.

Lääkäri ehdotti aborttia, koska raskaus oli vielä niin alkuvaiheessa, että se olisi onnistunut, mutta Thea kieltäytyi siitä. Lääkäri totesi, että jos hän vielä haluaisi, voisi hän tulla keskustelemaan asiasta, joskaan kovin pitkään sitä ei kannattaisi kuitenkaan miettiä.

Thea lupasi ilmoitella, jos muuttaisi mielensä, vaikka olikin jo vakaasti päättänyt pitää lapsen, joskaan hän ei aikonut kertoa asiasta Chrisille. Ei hän halunnut vetää tätä väkisin pois nykyisestä suhteesta.

Hän siis päätti olla lopun lukukautta, jota siis oli vielä muutama viikko jäljellä, koulussa ja lopettaa sen sitten kesken, sillä ei hän halunnut näyttää raskauttaan muille. Vielä se ei ollut näkyvää, mutta loman jälkeen varmasti.

Kesti vielä jonkin aikaa, kunnes hän sai kerrottua asian isälleen, joka otti sen hyvin ja lupasi olla apuna ja tukena. Tosin Thea oli joutunut estämään isäänsä, ettei hän olisi mennyt ja sanonut muutamaa valittua sanaa Chrisille, tämän tempun johdosta.

Lukuvuosi päättyi, mutta elämä jatkui. Thea siis jätti koulun kesken raskauden ja äitiysloman ajaksi, jonka jälkeen hän kävi loppuun koulunsa ja hakeutui töihin, sillä halusi poikansa saavan hyvän ja onnellisen elämän.

Chris puolestaan jatkoi elämäänsä Mindyn kanssa, vaikka ajoittain katuikin päätöstään ja mietti, oliko se sittenkään ollut oikea. Hän kävi koulunsa loppuun, vei Mindyn vihille ja muutti tämän kanssa joksikin aikaa toisaalle. Vasta joitain vuosia myöhemmin hän muutti perheensä kanssa takaisin kotikaupunkiinsa.


Vuosia myöhemmin

Hän asteli kiireisin askelin kohti koulua, jonka piha oli tyhjillään. Se oli ala-aste, jota hänen poikansa kävisi vielä ainakin muutaman vuoden, ennen kuin siirtyisi ylä-asteelle.

Hän pelkäsi olevansa jo myöhässä, mutta huokaisi helpotuksesta astuessaan luokkahuoneeseen, jossa oli vain muutamia vanhempia paikalla. Muutama ilmoittautunut oli vielä tulematta.

"Neiti Silverwood", Opettaja sanoi nyökäyttäen päätään Thealle ja hymyili.
"Rouva Lane. Anteeksi, että olen hieman myöhässä, mutta töissä meni tavallista pidempään", Thea sanoi pahoitellen.
"Ei se mitään, pari muuta on myös myöhässä, joten kokouksen aloitus siirtyy hieman", Rouva Lane sanoi hyväntahtoisesti.
"No hyvä", Thea sanoi ja asteli peremmälle luokkaan ja istuutui vapaalle paikalle, erään miehen viereen.

Mies taisi olla uusi tulokas, koskapa Thea ei ollut nähnyt tätä aiemmissa kokouksissa mukana. Vasta kun mies käänsi kasvonsa häneen päin, hän tunnisti tämän. Mies oli yhtä komea, kuin oli ollut silloin, eikä ollut muuttunut paljoakaan. Vain aika oli jättänyt omat hienovaraiset merkkinsä tämän kasvoihin. Mutta yhtä kaikki, mies oli Chris Tyler.

"Chris?" Thea kysyi hämmästyneenä ja mies katsoi häneen, suu auki loksahtaen.
"Thea?" Chris sanoi, eikä ollut uskoa silmiään nähdessään naisen kaikkien niiden vuosien jälkeen.
"Mitä sinä täällä teet?" Thea kysyi.
"Samaa voisin kysyä sinulta", Chris tokaisi.
"Minä kysyin ensin", Thea huomautti.
"Minä tulin tänne, koska Mindy ei ehtinyt ja koska halusin tutustua paremmin kouluun, jonne lastemme on tarkoitus tulla opiskelemaan", Chris selitti ja hänestä tuntui hyvältä nähdä Theaa pitkästä aikaa.
"Vai niin", Thea sanoi ja katsoi Chrisiä.

Hän rakasti miestä yhä, mutta tiesi, ettei voisi olla osa tämän elämää, vaikka olisi kuinka halunnut. Tällä oli kuitenkin jo elämä ja oma perhe, jota hän ei halunnut rikkoa. Thea huokaisi syvään ja painoi katseensa alas. Suru tuntui lähes yhtä voimakkaalta, kuin silloinkin, kun Chris oli pistänyt suhteen poikki.

"No, mitä sinä sitten teet täällä?" Chris kysyi ja tunsi huonoa omaatuntoa, nähdessään toisen niin surullisena.
"Minun poikani on tässä koulussa ja Rouva Lane on hänen luokkansa opettaja", Thea kertoi, mutta päätti, ettei ainakaan vielä kertoisi, että Chris oli Justinin isä.
"Ai, sinulla on poika", Chris sanoi toteavaan sävyyn ja hetkellinen mustasukkaisuus nosti päätään, mutta hän tajusi, että yhtä lailla tällä oli oma elämänsä, eikä hän voisi siihen sotkeutua. Toisaalta, ei hän halunnut murtaa naisen sydäntä uudelleen.

"Kyllä", Thea myönsi.
"Kuka on pojan isä?" Chris kysyi, sillä halusi tietenkin tietää, millaisen ihmisen kanssa hänen entinen heilansa oli mennyt yhteen.
"Tämä on vähän noloa, mutta minä en tiedä", Thea sanoi vältellen, sillä ei ollut vielä valmis kertomaan totuutta Chrisille.
"Vai niin", Chris totesi ja mietti oliko Thealla sitten ollut paljonkin yhden yön juttuja vai miten tämä oli tapahtunut. Lopulta hän käski itseään lopettamaan, sillä eihän sen pitänyt hänelle kuulua, kenen kanssa Thea oli ollut näiden vuosien aikana.
"Tuota, sanoit että sinulla on lapsia", Thea sanoi ja yritti kääntää puheen pois hänen pojastaan.
"Kyllä, kokonaista kaksi kappaletta", Chris vastasi.
"Mahdat olla ylpeä heistä", Thea sanoi, sillä oli itse ylpeä omasta pojastaan ja rakasti tätä koko sydämestään.
"Tietenkin", Chris vastasi, sillä hän rakasti tytärtään ja poikaansa enemmän kuin mitään maailmassa, "tyttäreni on tulossa tälle luokalle ja poikani luokkaa alemmaksi", hän jatkoi.
"Sehän hienoa", Thea sanoi ja katsahti Chrisiin.

Hän ei tosiaankaan voisi sotkeutua miehen elämään, mutta hän tiesi, että pitäisi kertoa. Varsinkin lasten vuoksi ja kuitenkin jokin soti tätä ajatusta vastaan.

"Ehkä lapsemme ystävystyvät", Chris sanoi toiveikkaana.
"Ehkä", Thea sanoi, "kuule, Chris" hän aloitti, mutta vaikeni sitten.
"Niin?" Chris kysyi.
"Ei sittenkään mitään", Thea vastasi, sillä ei tiennytkään, miten kertoa ja tajusi itsekin, ettei tämä ollut edes paras paikka tai aika kertoa. Ehkä myöhemmin sitten.
Chris aikoi kysyä, mitä sanottavaa Thealla oli ollut, mutta kokous alkoi ja kesti varsin pitkään. Kokouksen aikana käytiin läpi koulujuttuja, kerrottiin uudesta tulokkaasta ja pohdittiin syysretkeä ja rahoitusta, kunnes tultiin yksimielisesti siihen tulokseen, että oppilaat saisivat kerätä rahat siihen, niin että koko luokka pääsisi, eikä kenenkään tarvitsisi jäädä pois.

Viimein päätökset oli kirjattu ylös ja vanhemmat alkoivat suunnata koteihinsa, joissa heitä jo odotettiinkin. Thea oli tyytyväinen, että isä oli luvannut katsoa Justinin perään, kun hän oli hoitamassa asioita. Ei hän halunnut Justinin jäävän yksin niin usein.
Ajatuksissaan hän asteli kohti autoaan, kunnes joku pysäytti hänet ja käänsi ympäri.
"Chris, mitä sinä vielä haluat?" Thea kysyi, tunnistaessaan miehen.
"Minä vain", Chris aloitti, mutta vaikeni. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Kahdenlaiset tunteet repivät häntä. Hän rakasti vaimoaan, mutta hän huomasi, että hänellä oli vielä hyvin voimakkaita tunteita Theaa kohtaan. Ehkei olisi pitänyt jättää tätä silloin, hän ajatteli.
"Chris, ymmärrät kai, ettei tämä käy", Thea sanoi, vaikka hänkin tunsi yhä voimakkaasti Chrisiä kohtaan, "sinulla on perhe, vaimo ja elämä, enkä minä enää kuulu siihen", hän jatkoi.
"Minä tiedän", Chris sanoi ja irrotti otteensa Theasta. Hän ei tiennyt mitä tehdä, sillä oli luullut voivansa elää Mindyn kanssa ja olla onnellinen, mutta tajusi, etteivät tunteet Theaa kohtaan olleetkaan vielä kokonaan kuolleet.
"Voin olla ystäväsi, mutta en enempää", Thea sanoi hiljaa, "en halua sotkeutua elämääsi ja minä toivon, että olet onnellinen, etkä heittäisi onneasi hukkaan", hän jatkoi, vaikka itketti. Hän halusi enemmän, mutta tiesi, ettei se käynyt päinsä.
"Minäkin toivon, että sinä olet onnellinen", Chris sanoi tukahtuneella äänellä. Hän ei ymmärtänyt miksi tunsi niin voimakkaasti ja miksi tämänkin piti tapahtua juuri nyt.
"Kiitos", Thea sanoi hiljaa, "minun pitää nyt mennä, sillä minua odotetaan kotona", hän jatkoi ja yritti pitää äänensä tasaisena.
"Hyvä on. Näkemiin sitten", Chris sanoi hiljaa, kääntyi ja lähti astelemaan omalle autolleen.
"Näkemiin", Thea kuiskasi ja antoi itkun tulla.

Hän istuutui autoonsa ja itki, sillä tämän iltainen oli avannut kaikki haavat uudelleen ja se sattui niin, että sydän oli pakahtua. Viimein hän rauhoittui ja pyyhki kasvonsa, suunnaten kotiin, jossa häntä jo odotettiin.

Matkaan ei mennyt kovinkaan kauan ja pian hän kaartoikin pienen talon pihalle. Keittiön ikkunassa paloi vielä valo, mutta muu talo oli pimeänä. Isä oli hereillä, Thea päätteli ja vilkaisi itseään peilistä, ennen kuin nousi autosta. Hän läimäisi oven kiinni ja napsautti hälyttimen päälle, suunnaten sen jälkeen askelensa kohti taloa.

Hän pysähtyi hetkeksi kuistille, kunnes avasi oven ja astui eteiseen. Thea potki kengät pois jaloistaan, joita hieraisi, sillä olihan hän ollut pitkän päivän jalkojensa päällä. Hän tassutteli keittiöön, jossa isä istui pöydän ääressä ja luki kirjaa, lukulasit nenällä.

"Hei isä", Thea sanoi ja istuutui pöydän ääreen.
"Miten vanhempainillassa meni?"...


Jatkakaa te puolestanne...
Eilisiltana tulit luokseni ja painoit pääsi tyynylleni pääni viereen.
Kuinka viiksesi kutittivatkaan rakas, hupsu kissani.

Minä haluan tietää tarpeeksi, että pystyn valehtelemaan värikkäästi. - Mike Noonan, Kalpea Aavistus SK.