Ikä

Aloittaja Nuubialainen Prinsessa, 14.01.09 - klo:22:30

« edellinen - seuraava »

Nuubialainen Prinsessa



Tuli mieleeni tällainen aihe. Vapaata keskustelua iästä ja ajatuksista joita aiheesta herää:)

Aloitankin itse, kertomalla miksi tällainen aihe tuli mieleeni.
Olen jo vuosien ajan vaalentanut hiuksiani, koska ne olivat ennen aika vaaleat, mutta tummuivat kun odotin tyttöjäni. Kaukonäköni huononee, mikä on normaalia yleensä vanhetessa..
Ikä tekee muutoksia ihmisessä ja niiden hyväksyminen on vaikeaa. Itse en 18-kesäisenä suonut kovinkaan suuria ajatuksia vanhenemiselle, mutta nyt huomaan ajattelevani sitä useammin. On outoa, että vaikka vuodet kuluvat niin kuitenkin sitä tuntee itsensä hyvin nuoreksi.
Katsoin yhden elokuvan joitakin päiviä sitten ja nauroin itsekseni mahakippurassa elokuvan sankarittarille. Elokuvassa puhuttiin ruotsia. Naiset olivat 40-vuotiaita ja juuri eronneita. He menivät diskoon, missä nuoret kävivät tanssimassa. Naiset bilettivät kuin nuoret tyttöset ja toisen naisen tytärtä hävetti kamalasta nähdä äiti kännissä tanssimassa. Sattuiko joku katsomaan samaista elokuvaa? En muista yhtään minä päivänä tai miltä kanavalta se tuli, mutta sen voin sanoa, että kyllä minua nauratti:)

Siispä kysynkin teiltä, miten te koette oman ikänne ja ikääntymisen yleisesti?





Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Nefertiti

Itse täytän nyt maaliskuussa 30.v  ja en kyllä yhtään tunne itteeni kolmikymppiseksi, ennemmikin alle kaksikymppiseksi. Seurustelemaankin aloin vasta siinä 23 tai 24 vuotiaana, johtuen siitä, etten pahemmin käy ulkona ja kumppaninikin tapasin kaverin kautta, itse asiassa hän on mun kaverin miehen kaveri.
Mutta kyllä se vanhuuskin alkaa hiljakseen iskeä, jos ei muuta niin kunnon kautta.
Hiukset on mullakin vaaleat, joskin yhdessä vaiheessa tykkäsin värjätä punaisiksi, mutta nyt en ole aikoihin värjännyt hiuksiani ja hiuksissa alkaa olla jo oma vaalea väri. Ryppyjä ei ole tullut juuri yhtään, mutta läskiä senkin edestä, joskin sekin on oma vika kun en osaa pitää näppejä erossa herkuista. Oon tässä miettinyt, että jos sitä alkais pian suunnittelemaan sitä lapsen hankintaa, kun sitä on vielä tarpeeksi nuori sitä varten.
Eilisiltana tulit luokseni ja painoit pääsi tyynylleni pääni viereen.
Kuinka viiksesi kutittivatkaan rakas, hupsu kissani.

Minä haluan tietää tarpeeksi, että pystyn valehtelemaan värikkäästi. - Mike Noonan, Kalpea Aavistus SK.

Nuubialainen Prinsessa



Niin itsekin olen aina ollut sitä mieltä, että vauvat kannattaa tehdä ajoissa kun iän myötä lasten saaminen usein vaikeutuu ja voi tulla kaikenlaisia komplikaatioita raskausaikana:) Kolmekymppisenä ehtii vielä ihan hyvin jälkikasvua hankkimaan..

Mie täytin sen kammottavan kymmenyksen marraskuussa, enkä kykene edes sanomaan sitä ääneen..että sellainen ikäkompleksi:D

Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Floora

Enpä tiedä, itse täytän 23 maaliskuussa (-86 syntynyt)  mutta unohdan ikäni vähän väliä kun niille ajatuksille eksyn. Välillä mietin jotain kaveriani että voi pientä höpsykkää ku sillä on niin paljon vielä eessä ja samassa havahdun, kyseinen kaverihan on pari vuotta itseäni vanhempi!! Tai päinvastoin mietin jotain lööppien otsikkoa jossa 22-vuotias sen ja sen alan edustaja ja oman yrityksen pystyttänyt, kertoilee juttujaan ja mietin et "kyllä mäkin sit joku päivä ku mäki oon iso" ja samassa kouristaa vatsasta, samanikäsiähän me ollaan! Jos omaa ikääni mietin niin pidän itseäni vielä nuorena ja kokemattomana elämässä kun taas välillä vanhalta ja kierrätyskelvottomalta. Tulee oikein sellasia pahan olon aaltoja että "APUA mähän oon kohta 23 enkä oo päässy peruskoulua pitemmälle, parisuhteeseenkin kelpaamaton!" ja "mullahan tulee kiire! kohta mä en kelpaa mihkää ku kaikki on niin ulkonäkökeskeistä" mutta onneksi (painottaen sanaa onneksi) nämä ovat hyvin lyhytaikaisia ja vähemmän yleisiä ajatuksia.

Yleisesti en pelkää ikääntymistä :) ajattelen elämääni ikäänkuin kulkurin silmin, joka kulkee ennatlta arvaamattomia reittejä ja kanniskelee pientä pussukkaa mukanaan olalla. Tässä pussukassa on elämän eväät ja niistä pitää pitää hyvää huolta, sieltä ammennan. Kannan myös toista pussukkaa vyötäröllä ja tähän taas kerään kokemuksen kolikoita. Pyrin olemaan katumatta mitään sillä jokainen kokemus (oli se sitten rupuinen ja ruosteinen kolikon puolikas tai kultaisena kiiltävä lantti) on arvokas tavallaan. Tottakai ulkonäköni, kuntoni ja mielenterveyteni mietityttävät ja huolestuttavat välillä (siitähän vasta huolestua pitäisi jos eivät!) mutta muutoin olen päättänyt vain yksinkertaisesti pysyä liikkeessä, kulkea eteenpäin kun ei taaksepäinkään pääse. Välillä en malttaisi odottaa viidenkympin ikää ja sen jälkeistä mummoilua.

Ikä muutoin ei ole kuin numeroita. Itsekin välillä kiukuttelen kuin 7-vuotias tai angastaan uhmakkaasti kuin varhaisteini, kun toisaalta tulee lohdutettua jotakuta äidillisesti neuvoen tai keskusteltua syviä syntyjä kuin mikäkin ikäihminen kokemuksine ja viisauksine vähintään (tämä tosin vai omasta mielestäni ja sen nälvivän siskon "ku sä oot tommonen rohvessori"). Ystäviä minulla on myös kaikista ikäluokista :) luotetuimmat ystäväni ovat 18 ja 31 (molemmat uskomattoman älykkäitä) sekä tietetnkin äiti joka viettää viiskymppisiään kesällä. Toisaalta uskon sielun ikään ja että toisilla saattaa olla enemmän henkistä kokemusta kuin toisilla. Olen törmännyt kolmekymppisiin jotka käyttäytyvät kuin kakarat, suppeilla elämänkatsomuksillaan ja "aina oikeessa"-asenteillaan ja sitten on näitä teinejä joiden kanssa olen pohtinut niin poliittisia kuin henkisiä ja arkipäiväisiä asioita tästä hetkestä, historiasta tai muuten vain ja joilta olen oppinut paljon.
Strange but not twisted

Nuubialainen Prinsessa



Lainaa(tämä tosin vai omasta mielestäni ja sen nälvivän siskon "ku sä oot tommonen rohvessori")

Hih, jos veljet on joskus hmm.. hieman rasittavia niin taitaa ne siskotkin osata =)

LainaaToisaalta uskon sielun ikään ja että toisilla saattaa olla enemmän henkistä kokemusta kuin toisilla. Olen törmännyt kolmekymppisiin jotka käyttäytyvät kuin kakarat, suppeilla elämänkatsomuksillaan ja "aina oikeessa"-asenteillaan ja sitten on näitä teinejä joiden kanssa olen pohtinut niin poliittisia kuin henkisiä ja arkipäiväisiä asioita tästä hetkestä, historiasta tai muuten vain ja joilta olen oppinut paljon.

Kuulostaa hyvältä tuo sana "sielun ikä"..
Ymmärrän mitä tarkoitat. Uskoisin, että paljon riippuu itse persoonasta, onko vakavamielinen, kakaramainen tai jotain sieltä väliltä. Mielestäni ihminen voi olla tosiaankin sekoitus useampaa sielun ikää:)
Olen huomioinut nimittäin samanlaisen ilmiön itsessäni, että toisinaan kieriskelen lasten kanssa lattialla, vesi tai lumisodat ovat muuten ihania:D ja sitten toisinaan taas haluaisin jutella niin kovasti syvällisiä, vaikka se saakin lähipiirini suorastaan nukahtamaan ympärilläni. Ikä on miun tapauksessa mielentila, vaikka kuitenkin tuo ajatus vanhenemisesta ahdistaa aina kun se tulee mieleen.
Toisaalta sillä ei ulkonäöllisesti ole minun tapauksessani vielä merkitystä, sillä tiedän näyttäväni huomattavasti ikäistäni nuoremmalta. Olen saanut kuulla siitä ihmettelyjä useammaltakin taholta, mikä on aina yhtä nolostuttavaa:S

Pitäisi varmaan ajatella, että iällä ei ole merkitystä vaan sillä, mitä sisältä löytyy..




Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Mustang

Hauska keskustelu. Näköjään jäänyt hieman unholaan, mutta vastailempas silti. Itse täytän syksyllä kaksikymmentä. Tuntuu hurjalta ajatella, että oma ikä alkaisi numerolla kaksi. Toisaalta sekin tuntemus on aika hassu, koska oikeasti tunnen itseni paljon vanhemmaksi henkisesti. Ystävien keski-ikäkin on kyllä paljon omaa ikää suurempi. Hieman seurasta riippuen olen se porukan pikkutyttönen, jota ne isommat ja kokeneemmat ihmiset vähän varjelee elämältä, välillä taas ollaan pikkulapsia kumpikin osapuoli. Erään 26 vuotiaan ystäväni kanssa tulee aika paljon esimerkiksi leikittyä, lässyteltyä ja söpöiltyä. Se on piristävää. Joidenkin ystävien kanssa sitten ollaan oikein "vanhoja", pohdiskellaan syntyjä syviä, päivitellään nykynuorisoa ja muutenkin taivastellaan sitä, että "ei silloin kun mää olin nuori". Yleisesti ottaen mua tunnutaan pitävän aika vanhana henkisesti, oma tätikin sanoi minulle, kun olin kaksitoista, että on se hassua, kuinka joku voi löytää itsensä niin nuorena. Toki sitä on itse aika vaikea sanoa, kun ei asiaa kenties ajattele ja näe samalla tavalla, kuin joku toinen. Tämän vanhemman persoonan lisäksi on kyllä välillä ihana olla muumilimppaa juova pikkuprinsessa, joka rakastaa kaikkea kiiltävää. :) Sanoisin, että oma henkinen ikäni vaihtelee päivittäin. Noin välillä 3-50 v.

Siitä fyysisestä iästä alankin olla huolissani, kun tulin koukuttaneeni itseni yhteen kosmetiikkablogiin, jossa painotetaan aina ennaltaehkäisyä, mitä tulee ryppyihin ja muihin. :D Ikinä kun en itse ole niin rasvoista ja muista perustanut. Nyt olen kyllä sen blogin vuoksi hankkinut asianmukaiset tuotteet ja nyt toivon, ettei ole liian myöhäistä, kun tupakoitsijakin vieläpä olen.
Kaiken kaikkiaan en ylipäänsä pelkää vanhenemista, enkä usko koskaan tulevanikaan pelkäämään, olen parturialalla törmännyt niin moniin räväköihin, mutta silti arvokkaisiin ja aivan ihaniin vanhuksiin. Kuitenkin tällä hetkellä aika usein tulee käytettyä kaikkeen selitystä "sitten kun kasvan aikuiseksi".
Mustavalkoiseen maailmaan tahdon kuitenkin palata ja huutaa: Vihaan sinua, ihminen.