Nyt on tatskaa! Nähähähähähääääääääh!

Saatanpa uppia kuvatuksenkin, kunhan mokoma on hieman parannellut.
Edit. Samaan syssyyn voisin kertoilla muusta aiheeseen liittyvästä, kun en näjemmä ollut sitä vielä tehnyt. Yläasteella otin nenäkorun, joka ehti olla vain puoli vuotta, ennenkuin luovuin siitä. Oli vähän hankala, kun se piti kolme kertaa viikossa ottaa reenien vuoksi pois, oli kipiä runtata kerta toisensa jälkeen takaisin.
Pikkutyttönä sain korviin reiät ja yläasteen angstivaiheessa tein itse vasempaan korvaan vielä yhden (lävistin paljon myös kaverien korvia silloin). Ihme ja kumma, ikinä yksikään mun tekemistäni korvarei'istä ei tulehtunut.

Yritin kovasti pitää homman kliinisenä, mutta enhän minä minkään sortin ammattilainen ollut.

Joulukuussa otin alahuuleen oikealle puolelle lävistyksen, se on ainoa, joka tähän pärstään varmaan edes sopii (enkä halua vetää överiksi tässä, olen kuitenkin asiakaspalvelualalla). Itseasiassa tuo lävistys sopii minulle LIIANKIN hyvin. Suurin osa ystävistäni ei meinanneet millään uskaltaa kysyä, onko tämä uusi, kun se näyttää mun naamassa niin luontevalta, ettei ne muistaneet, onko se ollut siinä aina vai ei.

Tänään hain käsivarteen tekstiä. En oikein tiedä, miksi lykkäsin tatuoinnin ottamista näin myöhälle, kun olen kuitenkin vuosikaudet tiennyt sellaisen haluavani. Fontti ja teksti ovat kulkeneet elämässäni kuutisen vuotta, joten tuskin tulen niitä katumaan. Yritän elää elämääni muutenkin mahdollisimman täysillä ja päivä kerrallaan, hölmönkin päähänpiston voisin melkein toteuttaa. Onpahan sitten, mistä vanhana puhella, mitä niitä elämän jälkiä katumaan.

Ideoita seuraaviinkiin tatuointeihin olisi, mutta mun pitäisi löytää joku piirtämään ne mun puolesta, itse en osaa ihan niin hyvin (seuraavasta ideasta osaisin osan varmaankin itse piirtää, mutten koko kuvaa). Saa nähdä, mitä se elämä tuo tullessaan. Kävin tänään kurkistamassa veroilmoitustani vanhempien luona ja ajattelin, että palautusrahat voisi uhrata uudelle kuvalle.
