Musiikki

[Rottersee]

Aika moni nykyään pitää hevistä, rokista, yms. En ole kyllä itsekään mikään teinipurkkapoppareiden suurkuluttaja. Ne kuulostaa kaikki vähän samalta. Itse kuuntelen punkia, rokkia, klassista ja jonkin verran heviä. Lemppareiksi päässyt aika moni; Apocalyptica (oliskohan tää tyyli jotain klassista hevirokkia?), Queen (siis se jossa Mercury lauleskeli), Nirvana, Paramore, Happoradio ja Sturm und Drang. Vähän sekalaista porukkaa tää mun suosikkivalikoima. Tietysti muitten artistien/bändien tietyt kipaleet iskevät. Itse pidän laulusta ja soitosta, enkä oikeen ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat, että musiikki on ärsyttävää.
Myös se ärsyttää, että jos jokin bändi/artisti nousee pinnalle kaikki alkavat fanittaa sitä. Esim. Paramore, josta olen siis pitänyt Crushcrushcrush-sinkun tulosta asti, tuotti aivan hel*etin loistavan kappaleen Decode ja I Gaught Myself Twilight-elokuvan soundtrackille.
Tämän jälkeen yksi jos toinenkin on alkanut pitää Paramoresta. Ärsyttää suunnattomasti. Myös se, että jos joku pitää yhdestä bändistä, niin toistenkin on pakko kopioida. Totta kai jos vaan sattuu tykkämään samantyylisestä musiikista, tietty mä sen ymmärrän. Mutta otetaan nyt vaikka että "Tinttu" tykkää Katy Perrystä, niin "Tintun" paras ystävä "Anniina" alkaa myös tykkäämään siitä. Ja vaan siis sen takia, että kyseinen "Anniina" ei keksi itselleen mitään ja hänen pitää matkia kaveriaan, vaikka ei edes tykkäisi Katy Perrystä.
Mistäköhän mä ton Tintun ja Anniinan revin? Ja Katy Perryn, kun en ees tykkää siitä?
Itse olen musiikin kanssa kovapäinen. Mä soitan musiikkia millon haluan, miten haluan ja niin kovaa kun haluan. ja rivarissa asuessa se on pienoinen ongelma... Onneksi meille ei olla tultu hirveästi valittamaan asioista. Tai ehkei ne uskalla? Oon kuulemma pelottava kun suutun. No, ehkä pitää lopettaa offtopickkaaminen (toi oli vaikee sana). Ja vielä musiikista, että tykkään kirjoittaa (siis ihan klassisesti käsin tai ei-niin-klassisesti koneella satuja/tarinoita), kun on musiikkia inspiraationa. Musiikki soi nytkin kun kirjoitan tänne.

[Nefertiti]

Pieni offi ei haittaa, kunhan et nyt ihan mahdottomasti offaileen ala. Niin ja tervetuloa tähän kirjavaan sakkiin.
Jos kirjoittaminen kiinnostaa, niin suunnistahan tuonne Kirjoitelmat-osastolle ja päästä luovuutes irti. :)

[Floora]

Myös se ärsyttää, että jos jokin bändi/artisti nousee pinnalle kaikki alkavat fanittaa sitä. Esim. Paramore, josta olen siis pitänyt Crushcrushcrush-sinkun tulosta asti, tuotti aivan hel*etin loistavan kappaleen Decode ja I Gaught Myself Twilight-elokuvan soundtrackille.
Tämän jälkeen yksi jos toinenkin on alkanut pitää Paramoresta. Ärsyttää suunnattomasti.

:) Johtuneeko kenties siitä että Paramore on kyseisen elokuvan sekä siihen tehdyn kappaleen Decode ansiosta saanut aika paljon enemmän näkyvyyttä. Onhan sitä kuitenkin soitettu aika pirusti Voicella ja MTV:ssä kuten myös That's What You Get-biisi, joka btw juuri äsken tossa Voicelta tuli.

Mulla varmaan uusin innostus on vanha kunnon Punk ja Punkrock :) Uus ja uus, ainahan sitä on kuunneltu mielellään ku on niitä tunnetuimpia kuullu mut oikein niinkuin kiinnostuin kiinnostuin tuossa reipas vuosi siitten edellä mainituista genreistä. Kesällä näin dokkarin The Clashin Joe Strummerista joka teki aika suuren vaikutuksen. Ihanaa, krapula, en tiennyt kenen sohvalta heräsin tai missä (olikohan gumböle vai bemböle) mutta kyseinen dokumentti teki suuren vaikutuksen!

[Mina]

Apo on aika montaakin tyylilajia.. :D progressiivinen metalli, sinfoninen metalli, heavy metal, muunmuassa näillä sitä kutsutaan.. Siis heidän tyylilajiaan. Tönköti tönk.. Juu, ja tosiaan kuten Floora jo sanoikin (Floora sinä ruoja, en saa enää mitään sanoa ekana, aina vaan komppaan sinua :D) niin en ollut ikinä edes kuullutkaan tuollaisesta bändistä kuin *lunttaa* Paramore. Pitää antaa niille uusillekin faneille mahdollisuus. Otetaan esimerkkinä vaikka Marilyn Manson. 17v aloin tykkäämään hänen musiikistaan, kuulin sitä ensimmäisen kerran vasta silloin. Joku suvaitsematron tr00fani voisi sanoa että en ole "oikea" fani, koska en fanittanut Mansonia ensimmäisestä levystä alkaen. Juu, olin sen ilmestyessä joku 4-5v, varmaan fanitan silloin jotain Mansonin tyylistä. Tottakai näitä matkijoitakin on, jotka menevät vain valtavirran mukana.

[Floora]

Juu, ja tosiaan kuten Floora jo sanoikin (Floora sinä ruoja, en saa enää mitään sanoa ekana, aina vaan komppaan sinua :D) niin en ollut ikinä edes kuullutkaan tuollaisesta bändistä kuin *lunttaa* Paramore. Pitää antaa niille uusillekin faneille mahdollisuus. Otetaan esimerkkinä vaikka Marilyn Manson. 17v aloin tykkäämään hänen musiikistaan, kuulin sitä ensimmäisen kerran vasta silloin. Joku suvaitsematron tr00fani voisi sanoa että en ole "oikea" fani, koska en fanittanut Mansonia ensimmäisestä levystä alkaen. Juu, olin sen ilmestyessä joku 4-5v, varmaan fanitan silloin jotain Mansonin tyylistä. Tottakai näitä matkijoitakin on, jotka menevät vain valtavirran mukana.

Mä on vaan nii saaa.. marin nopee :) tai sit ollaan ainaki osassa asioita vaan niin samalla aaltopituudella!

Yleensä bändejä fanitetaan jos musiikki on hyvää joten... Ihan loogista jos sille luovuttaa tarpeeks ajatusta :)

[Nuubialainen Prinsessa]

Mulla taas isä opetti kuunteleen tällaista jo ihan pienenä. Ja iskelmää kanssa. Välissä mulla oli idolina pitämäni enon vaikutuksesta hip hop kausi, musiikkiluokalla tykästyin klassiseen. Yläasteella pääsin kavereiden kautta hevin ja rockin makuun. Isä opetti myös rakastamaan reggaeta. Amiksessa paras koulukaverini ohjasi minut takaisin trancen pariin. :) Ala-asteikäisenä kuuntelin ysäripoppia, koska olin ala-asteella juuri silloin. Voisi siis sanoa, että kuuntelen mitä vain, mikä on taidolla tehty. :)

Enkä ihan tosissaan voi sanoa, mistä näistä tykkäisin eniten, se tulee fiilispohjalta. Tunnen enimmäkseen raskaan musiikin ystäviä, joten sitä tulee eniten kuunneltua, sillä tunnen genren noita muita paremmin.

Nyt on taas kunnon teknojumputus fiilis. :)

Jos ei haittaa, niin siirrän keskustelua tänne, kun näkyy olevan täällä tämmöinenkin ketju pölyttyneenä :)

Niin, toiset imevät erilaisia musiikkivaikutteita jo tyyliin äidinmaidosta, kun taas toiset heräävät pikku hiljaa huomaamaan kaikenlaista vasta myöhemmin. Itse koen olevani jollain kummallisella tavalla niin monessa suhteessa kuin vastasyntynyt, kuten esimerkiksi tuossa musiikissa. Olen toki minäkin kuunnellut vaikka minkälaista musiikkia, mutta vasta nyt olen oikeastaan herännyt huomaamaan, että musiikista voi löytää kaikenlaista uutta ja jännää..en tiedä, johtuuko se siitä että katson tätä maailmaan nykyään "aivan uusin silmin".

Mie sain yliannoksen humppaa lapsuudessani, joten se on sellainen musiikin osa-alue, jota en voi sietää..en vaikka miten yrittäisi kuunnella avoimin mielin :))

http://www.youtube.com/watch?v=G9mtr2RPxb8


Tälläisen musiikin tahdissa vanha Mazda viiletti pitkin lumisia mutkittelevia teitä kohti Ämmänsaarta ja mummolaa :DD

[Nuubialainen Prinsessa]

Olisin kai voinut laittaa tämän linkin tuonne toiseenkin boxiin, mutta ehkä kuitenkin oheishöpöttelyn vuoksi laitan tämän tänne..

http://www.youtube.com/watch?v=j2L51W45ex8&feature=related

Yello - Till Tomorrow

Löysin joku päivä sitten tällaisen ihanan musiikillisen lahjakkuuden, ja ihastuin aivan välittömästi. Tämä vetää vertoja Yannille :) Mikähän siinä on, että jotkin jutut vaan iskee heti. Tässä Yellon musiikissa on jotain kuulohermoja kutkuttavaa, ja kerrankin olen sanaton. En vaan osaa kuvailla, miksi olen mieltynyt ko. taideteokseen^^

Tätä on ihana kuunnella oikein väsyneenä, sellaisessa olotilassa, jolloin leijuu unen ja valvetilan rajamailla (kuten minä yleensä yöllä tai illalla nuokun kuulokkeet päässä tietokoneen äärellä kun en malttaisi ruveta nukkumaan, ja keho on asiasta eri mieltä. Silloin tulee muuten kirjoitettua toisinaan tekstiä unissaankin. Sormet kulkee näppiksellä, mutta mieli näkee jo unta, hassua :D). Silloin tämä menee aistihermojen läpi terävänä ja sävähdyttävänä. Tiedättekö sen tunteen kun pienikin risahdus kuulostaa pommilta juuri ennen nukahtamista tai heräämistä..

[Mustang]

Tätäkin vois melkein aikansakuluksi päivitellä. En näköjään antanut aikaisemmin ainuttakaan esimerkkiä lempibändeistäni ja musiikkimaku on viimeisen vuoden aikana heittänyt häränpyllyä. Edelleenkin sanoisin raskaamman musiikin olevani kaikista lähinnä sydäntäni, vaikka aika-ajoin sen kuuntelu on jäänyt hyvinkin vähälle. Viime keväänä minulla alkoi joku ihme konemusiikkibuumi, jolloin kaivoin esiin kaikki vanhat Scootterit ja muut vastaavat, joiden keskellä lapsuuteni vietin. Mukaan oli ehtinyt tulla muutama uudempikin ralli, kiitos ainoan ammattikoulusta jääneen ystäväni, joka on sekä tyylillisesti ja ulkonäöllisesti minun vastakohtani (itse kun näytän tummanpuhuvalta hevidiggarilta tummine/kirkkaine hiuksineni ja mustine vaatteineni, tämä ihana ystäväni on platinablondi, muodikas, trancea kuunteleva iki-pissis! <3). Kuvittelin popitusvaiheen olevan todellakin pelkkä vaihe.

Kesällä pääsin viikonlopputöihin paikalliseen yökerhoon ja vaivihkainen aivojenpesu jatkui. Tykkäsin ihan simona koko kesän ja syksyn monista biiseistä ja artisteista, joita ennen olin peraatteesta vihannut. Esimerkkeinä nyt voitaisiin sanoa Rihanna ja uudet rakkaani Lady GaGa, Pendulum ja Shakira. Yökerhossa kuuli kerran toisensa jälkeen kappaleita, ne tulivat tutuksi ja lopulta ne alkoivat jopa kuulostaa hyvältä. Aluksi en oikein tiennyt, miten löytäisin näitä kappaleita, niissä kun monesti ei kamalasti lauleta tai mitään. Nyt olen listapopin suurkuluttaja.

Miten kävi rockille ja heville? Pidän siitäkin musiikista aivan kovasti edelleen, se vain ei ole vuosiin tarjonnut minulle melkein mitään uutta, kun olen todella laiska etsimään ja kuuntelemaan mitään, mitä en tunne. Monta kertaa olen rakastunut johonkin kappaleeseen ja bändiin lisää tutustuessani huomannut, että kyseinen biisi on niiden ainoa hyvä. Monet suosikeista olenkin jo löytänyt yläasteikäisenä ja samoja biisejä jaksan vieläkin veivata. Tässä esittelen muutamia esimerkkejä mutta kaikkia en toki ala kertoilemaan, sillä yksittäisiä biisejä on artistien lisäksi miljoona.

Monta vuotta minulle tärkeimpiä bändejä ovat olleet muun muassa Billy Talent, System of a Down (jota pääsen kesällä katsomaan Provinssirockiin!!!), konepuolelta Turmionkätilöt ja Rammstein, Norther, Ensiferum, Kotiteollisuus, Iron Maiden, Metallica, Barathrum, Queen, Sentenced, Klamydia ja muu punkki. Oikeastaan tykkään myös kaikesta, missä on tuplabasari taustalla, Cradle of Filth, Sonata, Nightwish... You name it. Itse olen analysoinut asian niin, että kun todellakin kasvoin konemusiikin parissa, jossa aina on taustalla jumputtava basso, oli helppo siirtyä melodisempaan heviin, jossa myös on bassot taustalla. Suomalainen musiikkin on kovasti edustettuna suosikeissani, vaikka bändien alkuperällä ei niin väliä minulle olekkaan, kunhan musiikki on hyvää.

Jonkinverran kulutan myös ihan tyylipuhdasta klassista, jonka saralta lemppareita ovat peristeiset Mozart, Bach, Händel, Beethoven ja ehdoton suosikkini on Tšaikovski. Kuuntelen muutakin vanhaa musiikkia todella mielelläni, varsinkin Beatlesiä, Elvistä ja muuta 20-60 -lukujen musiikkia. Myös reggae, pieninä annoksina räppi ja moni muu musiikki menee. Tykkään oikeastaa kaikesta, mikä on mielestäni hyvin tehty. Ei genren niin väliä.

Lemppareiden listaa voisi jatkaa ikuisesti, samoin kuin voisin kirjoittaa kirjan mieleenpainuvimmista keikoista. :) Kukaan ei varmaan edes jaksa lukea tätä, kun tästä tuli tällainen romaani. :D