Uskontoihin, olemassaoloon ja elämään liittyvää keskustelua

[Nuubialainen Prinsessa]

Tiedoksi uusille juplinilaisille, jotka eivät ole tietoisia entisessä foorumissa käydyistä keskusteluista ja aiheista, että tämä teksti jonka kirjoitin on "vastauskirje" erääseen uskonto-osuudessa käytyyn kahdenkeskiseen keskusteluun.

Hei Phrase.

Kirjoitin vastauksen siinä toivossa, että tämä foorumi aukeaisi uudelleen ja kävisit täällä pitkästä foorumin kiinniolosta huolimatta. Ikävä kyllä se edellinen vastaustekstisi katosi foorumin mukana, joten en ennättänyt sitä lukea kunnolla. Onneksi kerkesin hieman silmäillä sitä ja näkömuistillani nyt hieman aiheita käsittelen. Harmittaa, sillä olisin mielelläni lukenut tuon viestisi kunnolla ajatuksen kanssa kun nyt tuon viestin lukeminen jäi vain pikaiseksi vilkaisuksi.

Sen kummemmitta höpinöittä aloitan työstämään ajatuksiani tähän näytölle.

Olen nyt lueskellut aika pitkälti tuota Haasiosalon kirjaa ja huomioin, että minun on vaikeaa uskoa niitä henkioppaiden kertomia asioita avaruudessa asuvista olennoista. En tiedä miksi epäröin niiden suhteen, sillä on hyvinkin mahdollista, että maapallon ulkopuolella on elämää. Se onkin eriasia, minkälaista elämää. Huomasin kirjaa lueskellessa Haasiosalossa sellaista kaukonäköistä viisautta, miehen puhuessa henkisistä kasvukivuista, joiden vuoksi pitäisi ensin kääntyä lääkärin puoleen ja sitten vasta muunlaisen parantamisen puoleen, jos ei lääkärin neuvot auta. Tällä tavoin puhuessaan mies antaa tietoisesti itsestään kuvan, ettei ole mikään huijari vaan suosittelee lääkäriä toisin kuin ajattelematon huijari saattaisi tehdä. Huomioin, että mies käsittelee asioita monelta aihealueelta ja antaa siksi itsestään oppineen vaikutelman. Ymmärrän hyvin vakuuttuneisuutesi, sillä vaikka kirjaa lukiessani usein pyörittelinkin mietteliäänä päätäni, poimin sieltä paikkapaikoin erittäin viisaitakin elämänohjeita. Kun osaa lukea tekstiä avoimin mielin, löytää paljon ajattelemisen aihetta.

Sanoit huomanneesi yhteneväisyyksiä Nikola Teslaan itsessäsi. Tuo pakkomielle hygieniaan ei minusta suinkaan ole epänormaalia. Itsekin olen jossain suhteessa "hieman" pöpökammoinen, mikä tarkoittaa lähinnä ruokaa ja ruokailuun liittyviä asioita, samoin kuin henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä asioita. Meillä ei kuitenkaan koti ole siisteimmästä päästä, mutta ruuan suhteen olen hyvin tarkka. En tykkää istua kahvilla sellaisessa paikassa, jos huomaan kahvikupin reunassa likatahran tai näen, että talon astiat tiskataan huonosti. Pahoinvointi kohtaus yllättää herkästi vatsaparan, jos ruuasta löytyy vaikka hius(et muuten ikinä usko mitä kaikkea ruuasta olen löytänyt - kerran löysin yhden rautanaulankin). En tykkää koskea julkisilla paikoilla kaiteita ja koulunvessassa pistän hanat kiinni paperilla yms. Millaista on pakkomielteinen hygienia? Eikö mieluummin voisi puhua viisaasta ja kauaskantoisesta varovaisuudesta, pakkomielteen sijaan?

Sinun pakkomiellenumero on kolmonen, minun puolestaan on numerosarja 16.11, koska hyvin usein satun katsomaan kelloa juuri tuohon aikaan ja se sattuu olemaan minun syntymäpäiväni yms. Eikös me kaikki olla jollain tavoin pakkomielteiden ja uskomuksien verkossa seikkailevia persoonia. Elämähän olisi todella tylsää, jos kaikki olisivat vaan täysin samanlaisia, täysin samanlaisine ajatuksineen ja tapoineen. Voiko yhteneväisyyksillä olla jotain erityistä merkitystä sinun tapauksessasi? - vaikea sanoa. Kannattaisi tutkia asiaa tarkemmin, jos se mieltäsi vaivaa. Luulisin, että jossain voi olla henkilökohtaista ja tarkkaakin tietoa tästä henkilöstä, jos jaksaa penkoa. (Tuli muuten mieleen painovoiman vastavoimasta, että katsoin muuten erään bermudan kolmioon liittyvän ohjelman joitakin päiviä sitten ja siinä haastateltiin erästä miestä, joka väitti keksineensä painovoiman kumoamisen. En tosiaankaan muista miehen nimeä, mutta sain sellaisen käsityksen että kaupunkilaiset pitivät miestä kylähulluna. Itse jäin miettimään, että entäs jos mies puhuikin totta? Mies oli kuvannut kokeilujaan.) Mielenkiintoinen sattuma muuten tuo syntymäpäivien yhteys, josta mainitsit.

Symboliikka on todellakin mielenkiintoinen tutkimusala, jota minäkin tutkisin mielelläni jos se olisi mahdollista. Sorruin katsomaan tässä yksi päivä sen Da Vinci koodin, vaikka tarkoitukseni oli lukea ensin se tarina kirjana ja vasta sitten katsoa se elokuva. Noh, katsoin sen elokuvan ja tajusin, että joka paikassa todellakin tuo kolmiomuoto kummittelee. Mielikuvitukseni lähti taas liitämään ja kirjoitin pitkän pätkän uutta tekstiä ja uusia lisäyksiä siihen kirjaani, josta mainitsin sinulle.

Mainitsit kannattavasi ydinvoimaa, itse olen (kuten jo aiemmin mainitsin) täysin erimieltä asiasta. Muistanko oikein, että puhuit jostain opettajasta vastauksessasi? Tiedän, että ydinvoima on varsin puhdasta, mutta kannattaako muutaman kymmenen vuoden vuoksi ottaa sellainen riski, jonka seuraukset voivat olla järkyttävät? Kuulin vastikään juttuja ruotsin voimalatöppäilyistä, oli humalassa tehneet töitänsä ja juuri uutisissa mainittiin, että Japani maanjäristyksessä pääsi vuotamaan jotain mömmöä mereen( mieleeni nousi uutisen jälkeen kysymys: miksei asiasta annettu tarkempaa selontekoa? Minä ainakin haluaisin tietää minkälaista vahinkoa vuoto oikeasti teki luonnolle). Kuitenkin eniten omaan näkökantaani asiasta vaikuttaa katsomani dokumentti Tsernobilystä, jos et ole katsonut sitä - suosittelen lämpimästi katsomaan, jos saat siihen mahdollisuuden. Ihmisten huolimattomuus, ongelmiin varautumattomuus ja luonnon jatkuvasti kasvavat mullistukset ovat mielestäni erittäin suuri uhka kun ne yhdistetään ydinvoimaan.

Ymmärrän pointtisi, että ydinvoima on parempi vaihtoehto kuin fossiiliset (myrkky) polttoaineet, koska niillä seuraukset ovat väistämättömät ja näkyvät. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että ydinvoiman sijaan pitäisi panostaa tutkimuksiin ja sitä kautta löytää uusia energian tuottamismuotoja. Nyt tullaankin sitten jälleen herra Haasiosaloon. Mies mainitsee kirjassaan, että kaksi uutta energia muotoa tullaan löytämään tulevina vuosikymmeninä. Voisiko toinen niistä olla tämä:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=236138
http://www.youtube.com/watch?v=YDA0oyAtNBA
http://www.youtube.com/watch?v=94p1zgF6_JY&NR=1
http://en.wikipedia.org/wiki/Steorn


Ensimmäisessä on suomenkielistä selostusta jutusta ja kaksi alinta sisältää videomatskua. Videoista ylempi on lyhyt haastattelu keksinnön tiimoilta ja alempi on jonkinlainen koe, jossa kaiketi tuota ilmiötä näytetään jotenkin. En ymmärtänyt muuta kuin, että se liittyy jotenkin magneettiin. Alimmassa linkissä on enkunkielinen Wikipedia aiheesta. Kyseessä olisi uusi ilmainen energian muoto, jonkinlainen magneettikeksintö. En tiedä voiko tuohon lähteeseen oikein luottaa, mutta englanninkielinen Wikipedian sivu löytyy tuosta aiheesta. Törmäsin suomi24 keskusteluissa aiheeseen.

Nyt hyppäänkin sitten käyttöenergiasta ihmisen energiaan. Energiapisteet – Meridiaanit - Tsakrat kiehtovat minua yhtä paljon kuin ajatus itse mietiskelystä. Satuin neuvolassa tytärtäni odotellessa lukemaan erään lehtiartikkelin tuosta aiheesta. Poimin sieltä Joensuulaisen Juha Siiran nimen ja googletin kotona nimen nettiin. Löysin erään sivun, jonka liitän nyt tähän. (Uskoisin tämän kiinnostavan sinua, jos haet opiskelemaan psykologiaa.)

http://www.energiapsykologia.fi/mita_on_energiapsykologia.php

Tällainen tutkimus antaa hieman tukea teorialle uudelleen syntymästä Haasiosalon malliin. Sillä hänhän puhui juuri noista energiapisteistä ja niiden vaikutuksesta ihmiseen. Mielenkiintoista tässä on se, että tässä tapauksessa tiede kohtaa selittämättömän jälleen kerran. Miten energiapisteet voi vaikuttaa tunteisiin, jos uudelleen syntymää ei olisi? Eihän pelko tms. voisi silloin haihtua vartaloa taputtelemalla, vai voisiko? Mistä kaikki tunteet ja pelot yms. muodostuvat – sielusta – hengestä - aivoista?

En muista enää, olenko kertonut sinulle isoäidistäni ja mummostani. Sain jokin aika sitten kuulla uutta tietoa, jonka olin varmaan aikaisemmin jättänyt huomiotta. Äitini kertoi minulle nähneensä mummoni tajuttomana makuuhuoneessaan. Mummu ei ollut reagoinut millään tavoin, mutta myöhemmin virottuaan hän oli kertonut äidille jutelleensa jumalan kanssa. Tuosta tarinasta mieleeni nousi sana Transsi. Tällaisia tajuttomuuskohtauksia mummu oli saanut muutaman kerran myöhemminkin ja mummon äiti oli myös nähty tajuttomana joskus reessä kauppareissulla. Olivatko nuo kohtaukset sairaskohtauksia vai oliko kyseessä jotain muuta? Harmittaa, etten voi enää asiasta kysyä mummolta kun hän on jo kuollut.

Suvussamme äitini puolelta oli myös eräs muutamien vuosien ikäiseksi elänyt tyttö kauan sitten, joka oli ennustellut joitakin asioita ja yksi lause, jonka äitini kertoi tytön sanoneen jäi mieleeni pyörimään: "Katsokaa nyt ne painaa mummun päähän kruunua ja kohta ne painaa minunkin päähän", hieman myöhemmin tuli tieto tytön mummon kuolemasta ja myös tuo tyttökin kuoli myöhemmin(aika väliä en tiedä) yllättävään sairauteen, jota ei voinut tietää aiemmin.

Mielenkiintoinen linkki päässäni yhdistyi tuosta jutusta Haasiosalon kirjaan, jossa sanotaan, että yksi tsakra on kruunusakra, joka on päässä. Jos uudelleen syntyminen olisi totta, voisiko silloin tuo kruunusakra olla jollain tavalla yhteydessä kuoleman jälkeiseen siirtymiseen? Etsiessäni netissä tietoa, törmäsin erääseen hieman samankaltaiseen juttuun kuin tuo edellä kertomani tytön tarina, mutta tämä juttu ei tule kovin luotettavasta lähteestä(suomi24) ja en löytänyt kyseessä olevaa lehtiartikkelia googlettamalla.

Kohta unissasaarnaajan sanoma, tästä linkistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000010413927

Mitä mieltä olet?

Mielenkiintoni myös Atlantista kohtaan on kasvanut ja olen usein huomannut miettiväni sen olemassaolon mahdollisuutta. Mikään mahdottomuushan se ei ole, varsinkin kun ottaa huomioon, että juuri siinä kohtaa meressä kulkee se laattojen raja, sillä Islantihan tosiaankin on ns. "kahtiajakautunut" halkeaman vuoksi. Ilman halkeamaa, ei olisi Islantia edes syntynyt. Mieleeni tuli eräs ajatusten sarja: Haasiosalon Atlantiksen sijainti – Bermudan kolmio alueella – jälleen tuo mystinen kolmio muoto, joka esiintyy niin usein kaikkialla kun etsii tietoa uudelleen syntymästä.

Siitä minun kirjasta sen verran, että saat lukea sen sitten, jos saan sen kunnolla valmiiksi. En kuitenkaan usko, että pidät ainakaan siitä rakkausosuudesta tarinassani, sillä se on hieman hmm.. noh paikka paikoin täynnä tunteita ja outoja kohtauksia.

"Videoiden nimet ovat siis "Johan on Venninen" ja "Vesille Vennisen mieli". En kerro niistä enempää, jotta jää edes jotain havainnoittavaa katselemiseen.

Mikä kyseisestä miehestä ja tämän elämäntavasta on noussut mieleeni, koskee juuri tuota nälänhädän voittamista. Olen jo jonkin aikaa pohtinut, mikä merkitys punaisella lihalla loppujen lopuksi edes ihmiselle on. Vegaanin elämä ei todellakaan ole sen köyhempää kuin normaalin lihansyöjän, mutta liharuokien välttäminen antaa sen sijaan kevyemmän ja paremman olon."

Katsoin videoleikkeet miehestä ja olin kyllä hämmästynyt, vaikka kun tarkemmin ajattelee eihän se ole mikään ihme, että sokeuduttua joutuu keksimään mitä eriskummallisimpia tapoja selvitä arkiaskareista kun näön menetyksen myötä helpotkin asiat vaikeutuvat kauheasti. Tuosta punaisesta lihasta sen verran, että minäkin olen miettinyt punaisen lihan merkitystä ruokavaliossa. Kävin kauan sitten kiropraktikolla, joka sanoi jalkapohjiani paineltuaan, että minun pitäisi syödä vähemmän punaista lihaa ja enemmän kasvispitoista ruokaa. Sen jälkeen olen miettinyt, onko lihan syönti tärkeää ihmisen keholle. Ikävä kyllä liha maistuu hyvälle, vaikka ajatus eläinten tappamisesta ravinnoksi on kauheaa.

Oletko kuullut koskaan sellaista, että lihan syönti on vaikuttanut ihmisten aivojen kehitykseen myönteisesti? Tämä tieto hämää minua, sillä isänikin sanoo aina, että ihmisen aivot tarvitsevat hyviä rasvoja toimiakseen paremmin. Se ainakin pitää paikkansa, että lihansyönnin vähentäminen saa olon paremmaksi ja kevyemmäksi, koska liha tuntuu painavankin mahassa pitkään ja henkisestikin voin paremmin jos tiedän ettei taas ole tapettu jotain eläintä, että minä saan syödä hyvin.

Mainitsit, että eläinten tappaminen ei ole ihmiselle luontaista. On totta, että on olemassa tuo ristiriita. Useimmat eivät varmastikaan ajattele jauhelihaa ostaessaan, että se on jauhettu tapetun sian ja/tai lehmänlihansta, mutta jättäisivät varmasti syömättä, jos joutuisivat itse eläimen tappamaan ja jauhamaan.

Muistan kun olin pikkutyttönä serkkupojan kanssa metsässä ja serkkuni antoi minulle ilmakon. Tähtäilin leikilläni puihin ja kuinkas ollakaan ammuin pientä lintua vahingossa, vaikka tarkoitukseni ei ollut ampua. Kyllä se tuntui pahalta ja sen jälkeen pidin linturaukalle hautajaiset ja kannoin vuosia kukkia hautapaikkaan(pienenä minulla oli tapana hautailla löytämiäni kuolleita lintuja ja eläimiä ja pitää niille hautajaisia kavereideni kanssa). En ole koskaan ymmärtänyt, kuinka joku voi tappaa eläimiä harrastuksen vuoksi, sillä ajatus sellaisesta tekee itselleni niin pahaa.

"Tuli muuten mieleen tuosta kehitysmaiden syntyvyydestä, että vaikka heillä perheiden koot ovat Suomen kaltaiseen teollisuusmaahan verrattuna moninkertaiset, ekologisesta jalanjäljestämme johtuen he saisivat kasvattaa lapsilukuaan vielä monella kymmenellä, ennen kuin päästäisiin samoihin ekologisiin sfääreihin. Siksipä väestörakenteen muuttuessa ja väkiluvun tulevaisuudessa Suomessakin pienetessä on enemmän oltava huolissaan siitä, miten elämme ja miten kulutamme, kuin siitä, kuinka suuria perheitä kolmannessa maailmassa muodostuukaan."

Tuo on kyllä totta. Kumpikin pitäisi saada toimimaan. Syntyvyys alentumaan, mutta sitäkin tärkeämpää olisi saada teollisuusmaiden ja vastateollistuvien maiden kulutus minimiin. Ikävä kyllä taitaa tuo kehitys olla päin vastainen. Ihmiset kuluttavat kokoajan enemmän, tavarat pakataan mitä tyhmempiin materiaaleihin, hyvää tavaraa heitetään kaatopaikalle ja roskavuoret kasvavat kerrostalojen kokoisiksi. Se on niin surullista.

". Kuitenkaan öljy tuskin tulee olemaan se, mistä käydään tulevaisuudessa sotia, veikkaisin öljyn sijasta enneminkin makeaa vettä. Merivettähän on 2/3 maapallon pinta-alasta, mutta jo nyt pullovedestä saa arabimaissa maksaa yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin polttoaineesta."

Hyvä pointti. En tullut ajatelleeksi noin selvää asiaa. Mikäs sen tärkeämpi elinehto ihmiselle on kuin vesi. Uusia energian muotojahan tosiaankin keksitään, mutta puhdasta makeaa vettä onkin vaikeampi tuottaa paljon ja nopeasti sellaisissa maissa, joissa siitä on tai tulee olemaan huutava pula. Suomi on siinä suhteessa muuten ihanne sijainnissa, jos ajattelee kaikkia puhtaita järviä ja lampia, joista meidän on ilo nauttia.

Puhuit meditaation yhteydessä unista. Joskus kun esimerkiksi istun autossa näen sellaisia "valveunia", joista olen sinulle varmaan maininnutkin. Näen jutut vähän niin kuin elokuvana mielessäni. Niistä usein syntyykin kohtauksia teksteihini. Ehkä minulla vain on vilkas mielikuvitus, jonka ansiosta päähäni heitetään mitä oudompia tarinoita ja kohtauksia. Kunhan saan kirjoitukset ohi, alan tutustua meditaatioon paremmin ja kokeilen oikein ajatuksen kanssa sitä kokeilemaan.

"Tästä voin mainita esimerkkinä oman toiminnan. Itse en ole meditoimista tai muuta edes vielä koettanut, olen yhden regressiomatkan tehnyt ja tuloksena saanut erään mielenkiintoisen persoonallisen mielikuvankin, mutta en todellakaan ole kiiruhtanut, koska tiedän että hiljaa hyvä tulee. "

Millaisen mielikuvan, saanko udella?

". Tällä hetkellä tuo soveltava psykologia vain tuntuu kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta, koska siitä saa työkaluja ymmärtää toisia ihmisiä. Eihän sitä päätöstä tulevasta ammatista vielä edes tulisi tehdä, mutta toivottavasti pakon edessä tein edes lähelle oikeaa osuvan ratkaisun tulevaisuutta koskien."

Olen varma, että sinä löydät oman polkusi, joka on tehty juuri sinua varten. Itse ajattelen aina, että kaikesta on aina jotain hyötyä. Kun valitsit soveltavan psykologian(mikä on hieno valinta sekin), et jää paikoillesi junnaamaan vaan kehität itseäsi tällä osa-alueella, mutta aina sinulla on mahdollisuus vaihtaa suuntausta tulevaisuudessa, jos elämä sattuu heittämään eteesi haluamasi tilaisuuden tehdä jotain mitä haluat kaikkea muuta enemmän. Onnea armeijaan. Toivottavasti se ei ole totta mitä siitä sanotaan, ettei siellä olisi aina kovin herkkua olla.

Lisään tähän vielä linkit edellisestä vastauksestani, jos et ennättänyt niitä tutkailla rauhassa.

http://www.crystalinks.com/sg.html = tässä oli ne kuvat
http://www.skepdic.com/stevenson.html = tässä oli miehestä nimeltä Ian Stevenson ja siitä cryptomnesiasta (löytyy alilinkki).

Tässä tätä ajatusten virtaa jälleen. Laitan tämän vastauksen siinä toivossa, että palaat tänne foorumille jossain vaiheessa, ja jos vaikka sattuisit haluamaan jatkaa keskusteluamme.

Ps. tein pieniä muutoksia saatuani sen edellisen vastauksesi käsiini, mutta en lähtenyt kirjoittamaan koko tekstiä uusiksi.

****
Lisäys: tuolla aikaisemmin kun puhuin atlantiksen olemassaolon mahdollisuudesta, mainitsin atlantiksen keskiselänteen. Luettuani maantietoa tajusin, että erään paleomagnetismin avulla on näytetty toteen, että etelä-amerikka on todennäköisesti irtaantunut afrikasta ja todennäköisesti silloin myös pohjois-amerikka on irtaantunut euroopasta. Silloin Atlantis ei voisi sijaita Haasiosalon teorian perusteella atlantilla siinä kohdassa, missä hän sen väittää olleen. Paleomagnetismi näkyy merenpohjassa basaltin jähmettyessä, niin, että kiviaineksen kiteet asettuvat maassa kulloinkin vallitsevan magneettikentän suuntaisesti.

Tämä on todettu tutkittaessa merenpohjaa, mikä taas kertoo siitä, että vajonnut Atlantis olisi varmasti jo löydetty, jos keskiselännettäkin on voitu niin tarkkaan tutkia. Toisaalla yhden merenpohjassa sijaitsevan kaistan muodostumiseen on kulunut kirjan mukaan keskimäärin puoli miljoonaa vuotta, joten. Kuinka kauan aikaa sitten mantereet olisivat irtaantuneet toisistaan ja mikä oli Haasiosalon mukaan Atlantiksen vajoamisaika?

Jos mantereet on ollut joskus kiinni toisissaan niin silloin pyramidien rakentamisen yhtenevyys olisi järkeenkäypää, mutta miten nuo ajat oikein menevät? Mie myönnän, että oon huono noissa aikamäärissä, en ikinä muista kauanko mitäkin kautta on kestänyt jne. Mitä sie luulet?

***

-editoin muutaman kirjoitusvirheen kun ne ikävästi hyppäsivät silmille. Näin jälkikäteen luettuna tekstini näyttää kamalalta ajatusten virralta, joten pahoittelen. Lukijan on varmasti vaikeaa pysyä ajatuksenjuoksussani mukana..en kuitenkaan jaksa tuota tekstiä käydä muokkaamaan, koska se pitäisi tehdä niin perusteellisesti aloittaen kappalejaosta, joten yrittäkää kestää:)

[Phrase]

Hei Nuubialainen Prinsessa.

Löysit ilmeisesti edellisen viestini TXT-tiedostosta, joten en käy sitä tähän linkittämään. Siitä onkin jo aikaa, kun tänne olen viimeksi kirjoitellut, ja olenkin odottanut innolla pääseväni taas vastaamaan mietteisiisi.

Nostit esille melko laajalta skaalalta asioita viestissäsi, minkä vuoksi en tiedä mistä aloittaisin. En vielä tutustunut linkkeihin tai viitteisiin, joita yhdistelit kontekstiin, mutta perehdyn niihin sitten ajan kanssa. Samoin teen itse viestin kanssa, sillä siihen olit saanut niin paljon asiaa, että sulattelemisessa menee jonkin aikaa. Tässä vaiheessa tyydyn vain raapaisemaan pintapuolin esittämiäsi ajatuksia.

Häpeäkseni myönnän, etten lukenut Haasiosalon kirjaa edes loppuun ennen kuin palautin sen takaisin isoveljelleni, koska keksin aina jotain parempaa tekemistä lukemisen sijasta. Siihen asti, mihin etenin, pidin toki kriittisen suhtautumistavan mukana, enkä missään vaiheessa täysin omaksunut kirjoittajan näkemystä maailmankaikkeuden rakenteista. Ajatusten pohjavirrat kuitenkin täsmäävät hyvin moniin havaintoihin, joita olen tehnyt jälkeenpäin. Siksi en ole hylännyt hänen näkemystään täysin, niin hullulta kuin se saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaakin.

Näin armeija-aikana olen joutunut keskittämään ajatukseni täysin turhiin asioihin - tai voisi sanoa, että huomio on ollut siinä, miten pystyisi minimoimaan ajattelun. Taistelijakoulutuksen lähtökohtana kun on käskyjen totteleminen, eikä siinä onnistu, ellei lakkaa käyttämästä omaa päätään. Fyysisesti on ollut helppoa, mutta henkisesti sitäkin vaikeampaa. Ensimmäinen kuukausi on ollut sisäistä taistelua siinä, miten suhtautuisi koko instituutioon ja sen toimintamekanismiin. Sydämeltään pasifistina olevana ja mielellään korkeita ja yleviä periaatteita vaalivana pelkkä puolustusnäkökulmaan painottuvan sotilaskoulutuksen avoin omaksuminen on tuottanut vaikeuksia. Ymmärrän kyllä hyvin päämäärät, joihin kyseisellä toiminnalla pyritään, mutta olen enemmän kuin pettynyt keinoihin, joilla niitä koetetaan saada aikaan. Rehellisesti sanottuna pidän koko järjestelmää turhana ja vahingollisena. Se tuli shokkina itsellenikin, sillä ennen palvelukseen astumista suhtautumistapani oli miltei päinvastainen.

Asepalvelusta suorittaessani minulla ei ole liiemmin ollut aikaa mihinkään, mihin tahtoisin. Kiire armeijassa on pelkkä illuusio, mutta ajankäyttö järjestetään niin, ettei omia ehdi puuhastella kuin korkeintaan lomilla. Pohtivana ja itsestä ohjautuvana ihmisenä tuollainen on äärimmäisen ahdistavaa, joten odotankin enemmän kuin innolla koko touhun loppumista ja kotiutumista. Tämän kaiken kerron siksi, että ymmärtäisit, että halua minulla on perehtyä käsittelemiimme asioihin, mutta vallitsevissa puitteissa se on lähes mahdotonta. Asioihin tulee kuitenkin toivon mukaan alle puolen vuoden päästä muutos, joten näkymät parempaan ovat olemassa.

Luen hiljakseltaan nyt jo toista kertaa sellaista kirjaa kuin "Saat sen mistä luovut". Etenen sivu sivulta aina kun aikaa lukemiselle vain järjestyy ja vaikka aloitinkin sen toistamiseen alusta, en näe tärkeäksi saada sitä luetuksi. Kirjan kirjoittaja Tommy Hellstenin sanoin on sen sijaan tärkeämpää, että se kirja lukee lukijaansa. Tätä se nimenomaan tekee ja onkin hämmästyttävää, miten ajatukseni harhailevat samoissa kohdissa aina uusin ja uusiin suuntiin. Jos sinulla vain on aikaa jossain välissä, kannattaa tutustua tähän kirjaan. Hellstenin tuotanto on muutenkin tutustumisen arvoinen ja 'Saat sen mistä luovut' on oikeastaan kokoelma hänen aiemmin kirjoittamistaan teoksista.
Hän käsittelee elämän mysteeriä ennen kaikkea paradokseista käsin, ja onkin kiinnostavaa huomata, kuinka perimmäiset asiat kutoutuvat ristiriitojen ympärille. Oman näkemykseni mukainen ääripäiden välinen tasapaino saa uudenlaisen tarkastelutavan lähestyttäessä vaikeasti ymmärrettäviä asioita nimenomaan paradoksien suunnasta.

Yksi kohta jäi mieleeni, kun luin hänen pohdintaa "Taivasten valtakunnan" etsimisen määrittelystä:

'Taivasten valtakunnan etsiminen on hellittämätöntä paloa sen selittämättömän totuuden puolesta, jonka olemassaolon aavistaa sisällään.

Tästä määritelmästä näkyy, että taivasten valtakunta on ihmisen sisällä. Se on myös selittämätön, sen voi aavistaa mutta sitä ei voi vangita. Se on samalla jotain niin voimakasta, ettei sen etsimisestä luovu, vaikka kokisikin turhautumista ja pettymistä. Se myös selittää olemassaolon luonnetta, sillä se liittyy totuuteen. Taivasten valtakunnan etsiminen on totuuden etsimistä olevaisuuden sisimmästä luonteesta. Voi myös sanoa, että sen etsiminen on dynaamista, prosessinomaista. Se on liikettä kohti jotain pikemminkin kuin perillepääsemistä jonnekin.
  "Etsikää ensin taivasten valtakuntaa niin myös kaikki tämä teille annetaan." Voisiko Kristus kenties tässä sanoa jotain tällaista: "Etsikää ensin sitä mikä on sisällänne, mikä herättää palonne, sitä mitä ihmettelette ja mitä ette hallitse. Hakekaa rakkautta, luokaa yhteyttä, olkaa haavoittuvia ja totuudellisia, paljastukaa älkääkä piiloutuko läheisyydeltä, vaikka se satuttaisikin. Rakkaus tekee kipeää mutta kipu parantaa. Olkaa sen tähden pieniä, avuttomia ja eksyneitä, uskokaa että teitä kannetaan, kun kaikki näyttää toivottomalta. Älkää koskaan heittäkö toivoanne vaan tavoitelkaa sitä, mihin syvimmältänne uskotte, vaikka kaikki näyttäisikin mahdottomalta." Tätä kaikkea voisi tarkoittaa taivasten valtakunnan etsiminen.'

Nyt hyppäänkin sitten käyttöenergiasta ihmisen energiaan. Energiapisteet – Meridiaanit - Tsakrat kiehtovat minua yhtä paljon kuin ajatus itse mietiskelystä. Satuin neuvolassa tytärtäni odotellessa lukemaan erään lehtiartikkelin tuosta aiheesta. Poimin sieltä Joensuulaisen Juha Siiran nimen ja googletin kotona nimen nettiin. Löysin erään sivun, jonka liitän nyt tähän. (Uskoisin tämän kiinnostavan sinua, jos haet opiskelemaan psykologiaa.)

http://www.energiapsykologia.fi/mita_on_energiapsykologia.php

Tällainen tutkimus antaa hieman tukea teorialle uudelleen syntymästä Haasiosalon malliin. Sillä hänhän puhui juuri noista energiapisteistä ja niiden vaikutuksesta ihmiseen. Mielenkiintoista tässä on se, että tässä tapauksessa tiede kohtaa selittämättömän jälleen kerran. Miten energiapisteet voi vaikuttaa tunteisiin, jos uudelleen syntymää ei olisi? Eihän pelko tms. voisi silloin haihtua vartaloa taputtelemalla, vai voisiko? Mistä kaikki tunteet ja pelot yms. muodostuvat – sielusta – hengestä - aivoista?

Nuo ovat mielenkiintoisia kysymyksiä ja näistä tulen ottamaan itsekin vielä tarkemmin selvää. Tänään minulle tuli postin mukana esite, jossa mainostettiin Tampereella sijaitsevaa Hierojakoulu Valoa. Mainoksen tarkoituksena on saada koulunsa päättäneitä opiskelijoita suuntautumaan kyseiseen oppilaitokseen. Otteita esitteestä:

Kosketa mua

'Rauhoitamme pienen lapsen ottamalla hänet tiukasti syliimme. Silitämme hiuksia ja hän vaipuu uneen. Laitamme käden myötätuntoisesti toisen olkapäälle. Halaamme jälleennäkemisen riemusta tai hipaisemme salaa rakkaimman poskea.

Kosketuksella on ihmeellinen voima, se rauhoittaa, tyynnyttää ja viestii tunteista - suurista ja pienistä. -- Kerromme miten ihminen rakentuu, mistä syntyy lihasjännitys, mihin katoaa lapsuuden notkeus ja lihasten rentous. Valotamme miten kroppamme reagoi tämän päivän haasteisiin ja virheelliset asennot tekevät meistä ihmisiä, joille pieni jomotus, lihasten jäykkyys ja kankeus tuntuvat jokapäiväisiltä vierailta. Annamme itsemme tottua kipuun, emmekä enää muista miltä tuntuu luonnollinen hyvä olo.

-- Koulutusohjelmassamme on useita erikoistumisvaihtoehtoja. Yhdistä koulutukseesi reiki, shiatsu, vyöhyketerapia, akupunktio, intialainen päänhieronta tai kiinalainen lääketiede. Olet askeleen pidemmällä niin omassa ammatissasi kuin ihmisen kokonaisvaltaisen hyvän olon ymmärtäjänä.'

Hierojakoulusta saa itselleen ilmeisesti ammatillisen tutkinnon, mutta siellä opetettavat asiat kyllä herättivät kiinnostukseni. Äitini kävi taannoin jonkin lyhytkurssin intialaisesta päänhieronnasta ja sovelsi oppimaansa myös minuun. Vaikka otteet eivät olleet ammattilaisen, hieronnasta aiheutuva hyvä olo jäi kyllä mieleen. Noissa asioissa ei mielestäni ole kyse pelkästä fysiikasta, jotenkin ne linkittyvät ihmisen mieleen ja sen vuorovaikutukseen kehon kanssa.

Tulipa vielä mieleen siitä Hellstenin kirjasta, että pelot ovat siinä mielessä arvokkaita tunnistaa, että ne opastavat tietä ihmisenä kasvamiseen. Ymmärtämällä omia pelkoja ymmärtää parhaiten myös itseä. En vielä perehtynyt tuohon energiapsykologiaan, mutta mikäli se käsittelee psyykkisten ja fysiologisten toimintojen yhteyttä, aihe kyllä kiehtoo.

Millaisen mielikuvan, saanko udella?

Kyseessä oli eräs kuunnelma, jonka avulla pääsi eräänlaiselle regressiomatkalle, jonka itse sai kuvittaa. Minulle teetti vaikeuksia olla luova ja täyttää tyhjät kohdat millään intuitiivisellä aineksella, joten harjoitus oli kääntyä itseään vastaan. Minua alkoi jo hieman tympiä koko touhu, kunnes matkan "kliimaksi" koitti. Kuvitelmissani olin eräässä aurinkoisen ja vehreän saaren vuoren juurella, jossa nökötti pieni temppeli yksinäisenä mutta levollisena. Temppelissä oli määrä tavata henkilökohtainen henkiopas (huomaa; tämän regressiomatkan saneli nauhalta juuri Haasiosalo) ja vastaanottaa häneltä lahja. Tämä lahjanantohetki oli siis oikeastaan koko homman henkilökohtaisin osa, siinä oli määrä saada mielikuva henkioppaan lahjoittamasta esineestä. Mielessäni tässä hiljaisuuden täyttämässä kohdassa risteili kuvia kuin hedelmäpelin rullalta, mutta mikään niistä ei jäänyt pysyäkseen. Ajattelin, että mieleenhän saattaa putkahtaa minkä tahansa esineen kuva, ja pläräsinkin niitä hetken, kunnes suljetut silmäni "näkivät" esineen, jota en tietääkseni tietoisesti ajatellut. Se jäi siihen häilymään, eikä hävinnyt ennen kuin saneltu teksti jatkui. Mieleeni oli pulpahtanut kuva muovisesta purjeveneestä tai laivasta, joka muistutti erästä hiekkalelua, jolla lapsuudessani mökkimme rannalla leikin. En tiennyt, kuinka vakavasti tämä oli otettava, enkä enää edes muista mikä tarkoitus tällä oli. Muistan kuitenkin, että veljeni kertoi saaneensa saman kuunnelman tuloksena lahjaksi "oppaaltaan" metallisen tupessaan olevan miekan. En osaa kyllä sanoa, mihin nämä voivat liittyä. Parempi ehkä, jos ei vielä edes tiedä.

Lisään tähän vielä linkit edellisestä vastauksestani, jos et ennättänyt niitä tutkailla rauhassa.

http://www.crystalinks.com/sg.html = tässä oli ne kuvat
http://www.skepdic.com/stevenson.html = tässä oli miehestä nimeltä Ian Stevenson ja siitä cryptomnesiasta (löytyy alilinkki).

Kävin vilkaisemassa silloin noita linkkejä ja lisäsin ne kirjanmerkkeihinkin, kiitoksia vain. Pitää niihinkin vielä tulevaisuudessa syventyä, kun on oikeasti aikaa. Ei nämä lomat kyllä riitä mihinkään, asioita olisi tuhansia, jotka pitäisi hoitaa, vaikka kiinnostuksen kohteet kolkuttaisivatkin mielen taka-alalla. Onneksi elämä jatkuu ja aikaa vielä järjestyy. Kiirekin on kyllä useimmiten itseaiheutettua, mutta tässä tapauksessa on puolustukseksi sanottava, että nyt ei ole.

Toivon mukaan sinäkin jaksat jatkaa Hellstenin sanoin "Taivasten valtakunnan etsimistä" monista velvollisuuksistasi ja täyteen buukatuista päivistäsi huolimatta.

Phrase

[Nuubialainen Prinsessa]

Hei Phrase.

On kiva keskustella taas kanssasi.

"Nostit esille melko laajalta skaalalta asioita viestissäsi, minkä vuoksi en tiedä mistä aloittaisin. En vielä tutustunut linkkeihin tai viitteisiin, joita yhdistelit kontekstiin, mutta perehdyn niihin sitten ajan kanssa. Samoin teen itse viestin kanssa, sillä siihen olit saanut niin paljon asiaa, että sulattelemisessa menee jonkin aikaa. Tässä vaiheessa tyydyn vain raapaisemaan pintapuolin esittämiäsi ajatuksia."

Niin nuo jutut tuppaavat laajenemaan vaikka mihinkä suuntaan kun antaa vapaasti ajatusten virrata. Vastailen itsekin nyt lyhyesti, koska edellisessä viestissäni on sinulle purtavaa varmastikin, varsinkin kun tuota aikaa ei sinulla nyt sitten sen armeijan takia ole paljoakaan kirjoittamiseen ja linkkien tutkimiseen. Tutustu rauhassa niihin sitten kun sinulla jää joskus aikaa. Eihän tässä tosiaankaan ole kiire eikä hätä minnekään. Antaa ajan kulua, minä jaksan odottaa syvempää keskustelua aiheista niin kauan kuin tarvitsee. Sitä paitsi – kuten jo kerroinkin – minullakin on syksy täynnä vilskettä ja vilinää, joten oma aika todennäköisesti hieman kärsii velvollisuuksien vuoksi.

" Näin armeija-aikana olen joutunut keskittämään ajatukseni täysin turhiin asioihin - tai voisi sanoa, että huomio on ollut siinä, miten pystyisi minimoimaan ajattelun. Taistelijakoulutuksen lähtökohtana kun on käskyjen totteleminen, eikä siinä onnistu, ellei lakkaa käyttämästä omaa päätään."

Voin kuvitella, että niin mietiskelevä ihminen niin kuin sinä, todennäköisesti kärsii siitä, ettei aikaa ole riittävästi rauhoittumiseen ja ajattelemiseen. Itsekään en lähtisi armeijaan vaikka maksettaisiin, koska en pystyisi tosipaikan tullen sodan syttyessä vahingoittamaan ketään. Ymmärrän syyn, miksi Suomella täytyy olla puolustusvoimat, mutta en voi ymmärtää miksei asioita voisi ratkaista muilla keinoilla kuin sotimalla. Mikseivät ihmiset keskustele sotimisen sijaan. Tiedänhän minä, ettei aina sopua synny, mutta miksei asioille voisi löytyä jonkinlainen kompromissi, ettei tarvitsisi uhrata viattomia ihmishenkiä.

" Luen hiljakseltaan nyt jo toista kertaa sellaista kirjaa kuin "Saat sen mistä luovut". Etenen sivu sivulta aina kun aikaa lukemiselle vain järjestyy ja vaikka aloitinkin sen toistamiseen alusta, en näe tärkeäksi saada sitä luetuksi. Kirjan kirjoittaja Tommy Hellstenin sanoin on sen sijaan tärkeämpää, että se kirja lukee lukijaansa. Tätä se nimenomaan tekee ja onkin hämmästyttävää, miten ajatukseni harhailevat samoissa kohdissa aina uusin ja uusiin suuntiin."

Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Ehkä minulla jää aikaa lukemiseen kun saan nuo opinnot päätökseen, ellei tule jotain ikäviä yllätyksiä kirjoitusten puolelta. Sinulla varmaan juoksevat ajatukset niin kovalla vauhdilla, että yksi kohta voi herättää monia erilaisia mielikuvia ja ajatuksia lukemastasi. Itsekin pysähdyn toisinaan miettimään, että mitä mieltä minun jostain asiasta pitäisi olla kun näen joskus jonkun asian niin monella tavalla. Mainitsemasi kirjan täytyy siis olla hyvä, koska se herättää niin paljon ajatuksia, joita tunnet aiheellisiksi mietiskellä.

Lainaamasi ote esitteestä Kosketa mua oli aika osuva. Se toi minulle mieleeni tyttöni. Mikäs sen suurempaa mielihyvää aiheuttaa kuin lähimmäisen hellä kosketus. Kun tyttäreni olivat pieniä ja nukkuivat vielä pinnasängyssä, oli heillä tapana työntää yöllä käsi pinnojen välistä ja silitellä minun hiuksiani. Sillä tavoin he tiesivät, että minä olin vieressä nukkumassa, vaikka he eivät nähneetkään minua pimeässä ja jatkoivat uniaan levollisina. Muutenkin kosketus on lapsille hyvin tärkeää ja siksi meillä halaillaan ja suukotellaan joka päivä tyttöjen kanssa.

" Ymmärtämällä omia pelkoja ymmärtää parhaiten myös itseä."

Tuo on kyllä totta. Olen viimeisen vuoden aikana käynyt läpi kaikenlaisia ajatuksia ja hiljalleen tajuan, etten haluakaan käsitellä joitakin tunteita, jotka sisälläni toisinaan riehuu. Pelkojaan voi tosiaankin ymmärtää, mutta minä ainakaan en niistä joitain haluaisi edes kohdata ja selvittää, se saisi aikaan hirvittävän määrän henkistä kipua ja kyyneleitä – niin itseltäni kuin lähimmäisiltäni. No nyt olet täysin pihalla, mutta en taida tarkemmin ajatuksiani tässä aiheessa selventelemään. Toivottavasti sait kuitenkin poimittua tuosta vuodatuksesta sen pääpointin eli sen, että tunteita voi ymmärtää, mutta aina niitä ei uskalla kohdata.

" Kävin vilkaisemassa silloin noita linkkejä ja lisäsin ne kirjanmerkkeihinkin, kiitoksia vain. Pitää niihinkin vielä tulevaisuudessa syventyä, kun on oikeasti aikaa. Ei nämä lomat kyllä riitä mihinkään, asioita olisi tuhansia, jotka pitäisi hoitaa, vaikka kiinnostuksen kohteet kolkuttaisivatkin mielen taka-alalla. Onneksi elämä jatkuu ja aikaa vielä järjestyy. Kiirekin on kyllä useimmiten itseaiheutettua, mutta tässä tapauksessa on puolustukseksi sanottava, että nyt ei ole."

Tutki kaikessa rauhassa kun joskus jää aikaa. Elämä jatkuu ja aikaa järjestyy kuitenkin lopulta. Lohduttaudu tuosta armeijasta sillä ajatuksella, että eihän se kestä ikuisuuksia, vaikka siltä se saattaa sinusta välillä tuntua. Sitten sinulle jää aikaa ajatella siitäkin edestä.

" Toivon mukaan sinäkin jaksat jatkaa Hellstenin sanoin "Taivasten valtakunnan etsimistä" monista velvollisuuksistasi ja täyteen buukatuista päivistäsi huolimatta."

Aion kyllä kirjan etsiä käsiini, mutta en tee sitä vielä, sillä ensin pitää hoitaa syksyn ensimmäinen jakso pois alta. Jos en selviä kirjoituksista, siirtyy kaikki edelleen kevääseen, mikä ei ole hyvä juttu työnhaun kannalta. Ajattelin näet yrittää saada jonkinlaista työtä vuodeksi, ennen kuin haen taas kouluun. Vaikkakin työn saanti tällaisessa pikkukaupungissa ei ole helppoa.

Yritähän jaksaa siellä armeijassa. Jään odottelemaan seuraavaa vastaustasi mielenkiinnolla.
Sanonta "hyvää kannattaa odottaa" taitaa sopia tähän tilanteeseen, sillä ajatusten vaihto kanssasi on laajentanut tapaani katsoa maailmaa. Kirjoittelemisiin.

[Nuubialainen Prinsessa]

Hei Phrase.

En malta olla mainitsematta erästä kirjaa, joka päätyi käsiini kun tutkiskelin kirjaston hyllyjen sisältöä. Kirjan nimi on Kielletty maailmankaikkeus ja kirjailija on Leo Talamonti. Tuossa kirjassa on nimittäin paljon mielenkiintoista asiaa, joka varmaan kiinnostaisi sinuakin. Kirjan mukaan, miehellä on vuosien kokemus psykologian ja parapsykologian aloilta.

Itse olen edennyt vasta sivulle 41, mutta jokainen lukemani sivu on ollut täynnä mielenkiintoisia esimerkkejä alitajunnasta ja piilevästä tietoisuudesta. Kirjassa on paljon muutakin, mutta tähän asti olen lukenut tarinoita pelkistä unikokemuksista. Kannattaa etsiä tämä kirja käsiin, jos kaipaat mielenkiintoisia lukuhetkiä iltaisin siellä armeijan kolkkojen seinien sisäpuolella.  :)

[Phrase]

Hei vaan.

Kiitoksia vinkistä, täytyy laittaa teoksen nimi ja kirjailija muistiin, josko vaikka löytäisin samaisen opuksen kotipaikkakuntani kirjastosta siellä myöhemmin käydessäni. En ole tällä hetkellä lomailemassa kotona, joten en voi nyt sitä tehdä. Muutenkaan loppuvuodesta ei ennen joululomaa taida liietä juuri aikaa lukemiselle, sillä suurin osa viimeisistä viikoista armeijassa kuluu leireillä.. Ankeat päivät ilman illan vapaita keskellä ei-mitään eivät oikein tarjoa mahdollisuuksia puuhastella omiaan. Vaikka hieman synkältä ja melankoliselta tällaisten uutisten kertominen kuulostaakin, kaikki vähäkin vapaa menee lyhyiden öiden kompensoimiseen eli lepäämiseen ja pyrkimykseen päästä edes hetkeksi uneen..

No, seitsemisen viikkoa täytyy vielä kestää, jonka jälkeen häätyy käydä kirjastossa rauhassa lainaamassa joululukemista. Tuo ilmeisesti kuuluu sitten lukemistoon, mikäli sellaisen painoksen käsiini saan.

Kiva kuulla ja lukea sinusta aika ajoin. Koetan päästä viikonloppuisin kirjoittelemaan ainakin näin marraskuussa..

Phrase

[Nuubialainen Prinsessa]

Hei Phrase

Ikävä kuulla kuinka karmeat oltavat siellä on. No, pian se joululoma saapuu ja pääset hengähtämään kotisi suojiin*taputtaa lohduttavasti olkapäälle*
Niin tuo kirja on tosiaankin mielenkiintoinen minun mielestäni, ja jos nyt satut innostumaan tuosta kirjasta jossain vaiheessa, jään uteliaana odottamaan millaisia ajatuksia se sinussa herättää :)

Kirjoittelemisiin.

[Phrase]

Hyvää iltaa, pitkästä aikaa.

Olen loistanut poissaolollani tältä foorumilta jo kuukausien verran. Vilkaissut kyllä olen tuon tuostakin missä täällä mennään, mutta en ole juuri saanut aikaiseksi ryhtyä kirjoittelemaan omia viestejä. Nyt kuitenkin päätin niin tehdä, koska kävin tänään jo peräti toista kertaa kirjastossa tälle vuodelle ja muistin luvanneeni viime syksynä ottaa vaarin vinkistäsi ja lainata suosittelemasi kirjan. Olin aikaisemmin etsinyt kyseistä teosta kirjastoyhtymämme hakupalvelusta ja siitä yhden painoksen löytänytkin. Olinkin hieman ihmeissäni, kun tänään kirjaston koneella koetin löytää tietoja siitä (hyllypaikkaa, lainattavuutta ja muuta sellaista).. Tiedonhaku ei antanut yhtään osumaa ja minun piti oikein tarkistaman täältä foorumilta teoksen nimi ja kirjailija uudemman kerran. Teinkin sen ja hain tietoja siitä toistamiseen. Ei mitään edelleenkään. Kävin täällä vielä varmistuksen vuoksi ja koetin kolmannen kerran. Sama tulos. Oletin sen olevan poistettu kirjaston kirjakannasta, koska muistelin sen kirjoitetun joskus 1970-luvulla, ainakin painoksen ajankohta oli tuolta vuosikymmeneltä. No, netissä kun pyörähdin vielä viimeisen kerran, päätin koettaa ethernet-verkon sijasta internetiä kirjan hakemiseen. Kirjastoyhtymän sivuille päästyäni ja kirjan nimen tietokantaan syötettyäni sainkin yhden osuman. Syy oli siinä, että kirjaston sisäiseen tiedonhakuun tarkoitettu kone näytti vain kotikaupungin kirjaston kirjat, eikä siis naapurikunnan tietoja tullutkaan näkyville. Siellä sellainen yksittäinen kirja sitten näkyi olevan ja mietinkin, oliko se osuma viimeksikin tullut eri kirjastosta..

Joka tapauksessa, pyysin lähettää kirjan kotikirjastoomme, koska lähikunnat muodostavat kirjastoverkon, jonka sisällä kirjoja voi siirrellä. Torstai on tällainen päivä, jolloin vaihtoja tehdään, ja pientä veloitusta vastaan varasinkin tämän Talamontin kirjan ensi kerraksi siirrettäväksi. Viikon päästä siis pääsen lainaamaan opuksen ja viimein lukemaan sitä.

Lainasin kyllä senkin edestä nyt kirjallisuutta, vaikka en tiedä, miten aikani lukemiseen riittää.. Olen nyt töissä veljellä, teen tosin lyhyehköä työpäivää, mutta sitten on lisäksi urheiluharrastuksia ja muuta aktiviteettia, jotka tarvittaessa lohkovat jäljellä olevan ajan kokonaan itselleen. Eipä sitä käy kieltäminen, että aikaahan kyllä saa järjestymään tärkeänä pitämilleen asioille. Siksi olenkin hieman potenut syyllisyyttä siitä, etten tänne ole aiemmin tullut taas teitä häiritsemään. No, teillä on ollut hyvät pirskeet ilman minuakin, joten eiköhän siitä ilosta riitä osa minullekin.. ü

En nyt kykene järjestelemään tämän tarkemmin ajatuksiani, koska en oikein tiedä mitä minun tulisi kertoa tai olla kertomatta.. Jospa saisin kuulla sinustakin, niin voisin kuulumisia myös vaihtaa tältä puolen paremmin.. Hyvin joka tapauksessa menee, siinä määrin kuin ilman Juplin.netiä voi..

Olisi siis enemmän kuin ilahduttavaa taas keskustella. Toivottavasti et ole täysin minua unohtanut. Sen voin sanoa, että ilmeisen hyvin olet sinä ainakin mielessäni ollut..

Mutta heitän nyt pallon siulle.. toivottavasti saan sen piankin takaisin. :>

Freis

[Nuubialainen Prinsessa]

Hei Phrase,
olet siis viimeinkin päässyt pois armeijan kurimuksesta :)

Itsellänikin on nykyään hyvin kiireistä kyllä ja vapaa-aika on nykyään kovin vähäistä. Työajat ovat varsin haasteellisia ja kun on perhe, niin vapaa-aikana on tehtävä paljon kotitöitä ja täytyy olla myös perheen parissa. Hieman itseänikin harmittaa, kun en ole päässyt kirjoittelemaan noita tarinoita niin usein kuin haluaisin. Ymmärrän siis hyvin sinua, jos on paljon muuta puuhaa, on aina jotain mikä jää vähemmälle huomiolle. Asiat täytyy laittaa usein tärkeysjärjestykseen, vaikka haluaisikin tehdä joskus toisin :)

Meidän perheessä tapahtuu seuraavan vuoden aikana paljon kaikenlaista, joka saattaa vaikuttaa täällä olooni hieman. En lähde nyt tarkemmin niistä juoruilemaan, mutta sanotaanko vaikka, että tekemistä tulee riittämään..

Odotan mielenkiinnolla ajatuksiasi ja havaintojasi, sitten kun niitä haluat tänne kirjoittaa. En ole pystynyt pitkään aikaan juttelemaan kenenkään kanssa noista asioita, joista me olemme täällä keskustelleet. Minulla alkaa juuri sopivasti työn puolesta kahdenviikon koulutus, joten ehkä ennätän itsekin käymään kirjastossa ensiviikolla, jos hyvin käy.

Kiva kuulla sinustakin :) kyllä nuo meidän keskustelut ovat toisinaan pyörineet minunkin mielessäni.

Kunhan ennätät lueskella hieman, niin kerro toki, mitä ajatuksia tuo kirja herättää. Keskustelen mielelläni kanssasi.

Ajatuksiasi odottaen,

Nuubialainen Prinsessa

[Nuubialainen Prinsessa]

Hih,
nähtävämminkään tuo Talamontin kirja ei sitten herättänyt mitään erityisiä ajatuksia=)



Hei Phrase
Ymmärrän hyvin, ettet ole jaksanut kirjoittaa tekstiä enää.
Nuo vastaustekstit ovat varmasti puuduttavia, jos ei oma mielenkiinto ole mukana, eikä keskusteluista saa enää irti mitään uutta:)
Itse en kokenut kirjoittamista raskaaksi, koska keskustelumme pikemminkin innoittivat minua tutkimaan asioita yhä syvemmistä vesistä.
Kiitos kuitenkin kaikista niistä ajatuksista, joita jaoit kanssani. Olisin kyllä jatkanut keskustelujamme edelleen, mutta ymmärrän jaksamattomuutesi tällä saralla.
Toivottavasti jatkat vastausten etsimistä, vaikka siitä et keskustelekaan täällä.
Jään kaipaamaan keskustelujamme. Ne ovat olleet minulle erittäin merkityksellisiä :)

[Nuubialainen Prinsessa]

Hmm.. en tiennyt minne muualle tämän olisin laittanut, joten laitoin tämän tänne.

Katsoin tuossa äskettäin hyvin mielenkiintoisen ohjelman, joka tuli Jimiltä. Siinä käsiteltiin eri uskontojen ennustuksia. Ennustuksissa näkyy olevan hieman selkäpiitä karmivia yhteneväisyyksiä toisiinsa. Tuli tuossa myös mieleeni ennustus, jonka isäni kertoi joskus löytyneen vanhan talon aikaan. Noh, jokatapauksessa tämä ohjelma on näköjään katsottavissa jimin nettiteeveessä.  Ohjelmassa käsitellään mm. maiojen ennustusta, raamattua, ching 1 ennustus tekniikkaa yms.

Kannattaa katsoa, jos sattuu olemaan aikaa ja kiinnostaa :)


Muokattu viestiä. Poistin linkin, joka ei enää ollut toimiva. Jimin arkistot uusiutuvat, joten ohjelmaa ei taida enää voida katsoa:S

[Nuubialainen Prinsessa]

Minuutin harkinnan jälkeen, laitoin tämän aiemmin valmiiksi kirjoittamani ajatusryppään tänne, vaikka se liittyy oikeastaan ruokaan.
Tänne se taitaa kuitenkin parhaiten sopia, eikä ahdista toisia niin paljon. Tämän kun voi niin kätevästi hypätä yli katsomatta, jos aihe ei kiinnosta.


Ajatushedelmäni jälleen, olkaa hyvät :D


Me ihmiset ja eläimet,
olemme kaikki jättikokoisia mikrobeja.
Syömme kaikkea ympärillämme olevaa,
ja lisäännymme räjähdyksenomaisesti.

Olemme samankaltaisia, me kaikki elävät,
ja elämme toisistamme, symbioosissa.
Miksi? Miten näin on päässyt käymään?

Ruoho liikkuu allamme kun istumme sen päällä.
Ruoho on elävä organismi. Tunteeko ruoho kipua? Mistä voimme tietää sen varmasti?

Puut vuotavat mahlaa kun runkoa vahingoitetaan,
aivan kuin haavoittunut ihminen vertansa. Tunteeko puu kipua?
Kun ihminen rakentaa talon puusta, onko hän massamurhaaja?

Onko kaikki elävä ympärillämme kipua tuntevaa? Mikä on todellisuus tottumustemme takana?
Mistä voin tietää mihin rajan voi vetää? Onko sienellä ja eläimellä todella eroa. Älä sano heti, että on eroa vaan mieti hetki ennen vastaamistasi. Voisiko olla mahdollista, että tuotammekin tuskaa tahattomasti, tietämättämme?

Onko kivun tunteminen se seikka, jonka perusteella voin määritellä onko syömäni ravinto oikeutettu päätymään ruuakseni vai ei? Ihmisen on syötävä elääkseen, mutta kaikki ympärillämme on kasvanut elävänä. Kaikkialla vilisee eläviä organismeja. Vahingoitammeko tahattomasti muita eläviä, vaikka söisimme pelkkiä kasviksia?

Ihminen - kuoleman viljelijä? Voiko sellaisen luoja olla hyvä?


Tällaisia ajatuksia on alkanut pyöriä pääni sisällä. Oivallus mikrobeista rynni päähäni jostain torstaina. Niin tuttu juttu, jota en ole tullut ennen ajatelleeksi tarkemmin. Mehän kaikki olemme eräänlaisia alkuolioita, samanlaisia ja kuitenkin erilaisia:)

Jotain outoa on tapahtumassa minussa sisäisesti, enkä ymmärrä miksi niin on käynyt. Olen huomannut, että jotkin ruuat saavat minut voimaanpahoin. Ruoka ei maistu jossain määrin samalta kuin ennen. Siihen on tullut salakavalasti "kuoleman" maku, jos nyt sekään on sopiva sana kuvaamaan tuota makua. (Tähän vielä lisäyksenä, että ei ole kyse mistään raskaudesta yms.)

Tykkään ruuanlaitosta, ja toki laitan sitä päivittäin perheelleni, mutta itse en enää kykene syömään joitakin laittamiani ruokia. Laitoin esimerkiksi jokin aika sitten leivinuuniin lihaperunalaatikon ja käsitellessäni raakaa lihaa minua etoi kamalasti. Jäi laatikko syömättä minun osaltani. Olen tuhannet kerrat aiemminkin tehnyt ruokaa raa'asta lihasta, mutta koskaan aiemmin en ole törmännyt tällaisiin tuntemuksiin.

Tajusin kai pitäväni kuolleen eläimen lihaa käsissäni ja sen haju etoi, kamalaa. Mikä hemmetti minuun on mennyt? Enää en voi syödä lihapitoisia ruokia samalla tavoin kuin ennen. Yhä useammin huomaan, että suuhuni pistämäni ruoka maistuu suussani "kuolleelta" ja joudun sylkemään sen pois.  En osaa sitä paremmin selittää, mutta jostain syystä olen ruvennut suosimaan enemmän maitotuotteita, leipää ja hedelmiä ja useampi lämmin ruokalaji on jäänyt minulta syömättä.

"Vika" on päässäni, ajattelen liikaa kaikenlaista. Esimerkiksi istuessani Kesämaassa eräänä kesäpäivänä vahtimassa tyttöjä nurmikolla etteivät aivan katoa silmistä, tunsin ruohon kutituksen ihollani hameen alla. Oikaisin pitkäkseni ja kutitus vaelsi selkäänikin. Rupesin miettimään, että liikkuiko ruoho tarkoituksellisesti allani kun olin pysähtynyt paikoilleen ja kutina jatkui. Jos ruoho haki parempaa asentoa ojentautua allani, eikö sen liike ollut silloin jollakin tapaa tiedostettu. Ei aivoja kuten ihmisellä, mutta elävä organismi. Ennen se oli vain ruohoa, nyt elävä olento. Outo olen minä :D

Kun istuin siellä Kesämaan nurmikolla, ja pohdiskelin ruohoa ja sen osuutta maailmankaikkeudessa, tupsahti tuolloin jostain mieleeni eräs lukemani pätkä Jon Kabat-Zinin kirjasta" Kehon ja mielen viisaus". Tuossa kirjassa on niin paljon kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita, mutta juuri tuolloin mieleeni kohonneessa kappaleen otteessa kirjoitettiin näin: "Jotkut vanhat luonnonkansojen perinteet uskovat, että maailma tuntee meidän katseemme ja katsoo meitä suoraan takaisin, jopa puut, pensaat ja kivet." Kyseinen ote on kappaleesta, jossa puhuttiin nähdyksi tulemisesta. Kappaleessa oli enemmänkin kohtia, joista kertoisin, mutta en usko että ketään oikeastaan kauheasti kiinnostaa nämä itsekseen höpinäni :D (sivu 208) Niin, kun minulla nyt nämä jutut paisuvat paisumistaan ja rönsyilevät alkuperäisestä aiheesta joka suuntaan.. pahoittelen.

Lihansyönti boikotti ei siis toisaalta ole niin kauhea asia, mutta kun niin monet lempiruuistani ovat olleet lihapitoisia, ja äkkiä ruokavalioni kutistuu kutistumistaan. Kohta en enää tiedä mitä voisin syödä, ilman etomista kun olen muutoinkin hieman tarkka syömisistäni. Ei makeallakaan voi korvata jokapäiväistä lämmintä ateriaa, ja pelkkä leipä yhdistettynä kahviin saa aikaan kauheat vatsakivut, mikä on tyttärieni syntymien jälkeisten laihdutuskuurien seurausta. Tiputin raskauskiloja pois muutamissa hassuissa viikoissa paljon ja sain maksaa siitä lystistä melkein mahahaavan :S

Onneksi on vielä joitain lihapitoisia ruokia, jotka eivät ole tehneet tepposta, mutta voinko luottaa siihen.  Entä, jos nekin rupeavat etomaan. Minusta tuntuu, että olen matkalla kasvisruokavalioon tahtomattani, syystä jota en ymmärrä. Auttakaa, hyvät ihmiset. Onko kenelläkään muulla sattunut tällaista?

Mitä ihmettä te kasvisruokailijat syötte? Jos joku tietää hyviä kasvisruokareseptejä niin, olisin erittäin kiitollinen sille, joka sellaisia tietäisi tuikata tuonne ruokakeskustelupuolelle:)