Yleistä hölinää

[Mustang]

Hohhoh! Itse taas aloin tuossa kunnon kuntokuurin: Maanantaina Bodypump, tiistaina treenienveto, keskiviikkona Spinning, tänään Body Combat, huomenna ratsastus ja lauantaina treenin veto. Samalla tavalla pitäis jaksaa sitten tästä eteenpäin. Oon ihan kuollut ja paikat on kipeenä, mutta sanonpa vaan, että hyvältä tuntuu! myöskin ruokavalioo olen kevennellyt, josko sitä tästä alkais hiljalleen hoikistua.

[Nefertiti]

Iltaa Nuubialainen Prinsessa.
Sinnuuki näkee. :)
Ite tässä yritän pysyä hereillä. Meinaan heti kun alan jotakin lukea, meinaan nukahtaa. Tosin mulla on vähäiset yöunet ja työpäivä takana ja nousinkin aikaisi, ettei ihmekään jos nuokun. :)
Huomenna olis vapaa, mut kun nyt ei huvittas vielä mennä nukkumaan. Jaa juu ja kisavastaustakin pitäis miettiä, mut nyt päässä ei oo yhtään ideaa sen suhteen. Siis toisella foorumilla olen yhdessä sims-aiheisessa kisassa mukana. Miss/Mr Vamppyyri. :)
Kolmas kierros siinäkin jo menossa.
Toissa päivänä intouduin naputtelemaan jatkoa Tuhon Enteisiin. Vaarallisen Näytelmän olenkin jo jokin aika sitten saanut päätökseen, mutta voinen yhä muuttaa sitä, jos tarvitsee. :)

[Nuubialainen Prinsessa]

Heipati hei nefertiti :))

Jep, luurailen vaihteeksi ihan kirjautuneena ja mietin, että ompas hiljaista vakkareitten suunnalta, vaikka muuten näkyypi noita katselijoita käyvän useampikin ilman kirjautumista. Tällä viikolla on itselläni aikaisempi vuoro respassa (työpiste suoraan hanurista) ja pääsen siis melkein joka päivä tuntia aikaisemmin töistä, eli illasta jää hieman enemmän aikaa olla kotona^^

Kirjoittamisinnot on kyllä aika pohjalukemissa, mikä lie vienyt kaiken puhdin pois. Ideaa kyllä oikeastaan olisi, mutta se vaatisi aivan liian paljon energiaa ja sitä ei tällä hetkellä ole kuin harveneviin blogipäivityksiin. Kuulostaa kivalta tuo sims-kilpailun aihe, vampyyrijutut on suorastaan ihokarvoja pystyyn nostattava aihe *kananlihalla pelkästä ajatuksesta*

Sie onneksi jaksat kirjoitella tarinoita, niin ei aivan hiljaiseksi mene tämä foorumi. Ja aina yhtä hienoa tekstiä :) Muistahan kuitenkin levätä, ettet aivan näänny;)

Tämä tyty lähtee kohta katsomaan leffaa

--------------------------------))

http://www.youtube.com/watch?v=fEsQBTd4kWg&feature=related

Ihan rupes tekemään mieli melkein vanhaa kunnon karvapersesätkää..siis tavallista tupakkaa, ei tuommosia hörhöjen juttuja :DD

[Nefertiti]

No mulla on hetken taukoja aina välillä kirjoittamisen kans, mut sit välillä iskee ideaa ja sit kirjotan. Jos ideaa ja intoa löytyy niin sen kuin kirjoitat. :) Siis heti kun aikaa saat.
Hmm, voisi vaihteeksi vilkuilla jos Sonyaan tai Nemiriin jotakin jatkoa saisi aikaiseksi. Tai no Nemir on melkein lopussa jo, enkä Sonyaankaan ajatellut kovin pitkästi enää kirjottaa, ettei ihan mahdottomuuksiin mene. :)
Mut kiitti kummiskin. Eihän noi mun kirjotukset nyt kovin kummoisia ole. :)

Nyt sit ei enää väsytä. Lukiessa väsytti mikä lie hetken väsy. Huomenna nukun pitkään, mikäli se yks (mun bestiksen mies, joka on mun miehen bestis taas. :D) ei soita liian aikaisin. Se kun tykkää välillä soittaa asioista, jotka ei jaksa vähempää kiinnostaa ja jotka ei oikeesti oo edes mitenkään kiireellisiä tai tärkeitä.

Ai hei Mustang. Sinnuukin näkee kans. Ihanaa. :)
Täällä on taas ollu vähä hiljasta. Nyt oon ilonen kun sie ja NP ilmaannuitte paikalle. :D

[Nefertiti]

Iltaa Mustang. :)
Mä tässä katon Uhrilampaita DVD:ltä ja surffaan netissä samalla. :)
Meen varmaan uhrilampaiden jälkeen nukkumaan. :)

[Mustang]

Me vuokrattiin eilen se komedia, Vampyyrien imussa. :D Tunnustan, että olen mauttoman ja överin huumorin hyvä ystävä.

[Nefertiti]

Iltaa. Kotiuduin tuossa ehkä tunti sitten, mut kävin välissä suihkussa ja miehekkeelläkin kesti jonkin aikaa ennen kuin se suvaitsi päästää mut koneelle.
Vätystää, mut oma syy kun niin myöhään valvoin ja oli lisäks pitkä päivä. Huomenna kans pitkä päivä. Kolme kohdetta siivottavana ja vika on työmaakoppeja. Plaah. :p
No roikun nyt täällä netissä jonkun tunnin ja menen sit unille. :)

[Nefertiti]

No niin, olen sit viikonlopun yksin kotona, joten saatan yötämyöden roikkua täälläkin. Mietin tässä, josko sitä viitsis yhtä ihan uutta juttua lätkästä tuonne kirjoituspuolelle. Tuli tässä inspistä niin, et kahdenpäivän aikana tuli kirjoitettua yhteensä melkein seittemän sivua. No joo periaatteessa aika vähän, mut yleensä se on mulla sivun pari luokkaa, mitä kirjoitan.
Toisaalta vois noita vanhoja tarinoita saada ensin valmiiksi. Nyt vaan taas niihin ei sillä tavalla inspiraatiota ole, tai no tohon Tuhon Enteisiin jotain mut täytyy kattoa saanko mitään aikaiseksi. En kyllä mitään kiirettä aio pitään, joten jos joku haluaa jatkaa siitä mihin se on nyt jääny, niin siittä vaan. :)

Täälläkin näyttää olevan yhä vain hiljaista, joitain satunnaisia viesteilyjä lukuunottamatta. Yritin nyt vähän jotain pulista, mut vois tässä painua unille, kun nukuttaa vietävästi. :)
Katsotaan jos sitä huomenna, tai siis tänään, sais jotain aikaiseksi. Ainakin toisen foorumin kisavastauksen tekstiosuutta vois yrittää alkaa rääpiä kasaan. :)
Öitä ja aamuja ja kaikkea mahdollista. :)

[Mustang]

Joo, hiljaista on ollut. Kurkkimassa olen käynyt usein, mutten ole jaksanut kirjoitella, kun ei sitä oikein muutkaan tee. Nyt pitäisi järjestellä aikataulut uuteen uskoon, sillä pitäisi taas palautua oman lajin pariin treenailemaan. Viikonlopun oli kaukana kotoa Kuopiossa kilpailuissa tuomarina. Viikot ja viikonloput menee töissä, illat treenaillessa. Kiirus elämä. :)

Nyt hain vielä kouluunkin, ensi kuussa selviää, pääsinkö sinne.

[Mustang]

Hei, moi, päivää Nefertiti! Tänään osuttiinkin samaan aikaan linjoille. :) Itselle tuli treenaamisesta vapaailta, kun reenikaveri perui.

[Nefertiti]

Iltaa vaan sullekin ja hyvää ystävänpäivää. :) Yhtä tarinan tynkää hioin joutessani. Vois taas jossain välissä vilkuilla noita jatkiksia, mut en tänään enää. Taidan mennä maate, kun meinaan nukahtaa tähän istualleni. :)
Täällä hesassakin on paukkunu pakkaset -21 ja -15 asteen välillä. Nyt on meidän mittarin mukaan -19.5. Hyrr...

[Nuubialainen Prinsessa]

Myöhästyneet ystikset täältäkin päin vaan kaikille :)

Iltaa vaan sullekin ja hyvää ystävänpäivää. :) Yhtä tarinan tynkää hioin joutessani. Vois taas jossain välissä vilkuilla noita jatkiksia, mut en tänään enää. Taidan mennä maate, kun meinaan nukahtaa tähän istualleni. :)
Täällä hesassakin on paukkunu pakkaset -21 ja -15 asteen välillä. Nyt on meidän mittarin mukaan -19.5. Hyrr...

Eilen meillä kuulemma hipoi aamu viideltä mittari lukemia 31, tänään en uskaltanut edes katsoa :b

[Nefertiti]

Iltaa Mustang. Sinnuukin näkee linjoilla pitkästä aikaa. :)
Itse säädin juuri simsin kanssa ja no melkein jo toista viikkoa olen yhtä tarinan tapaista kirjoitellut. Oon miettinyt, et laittaisiko sitä tänne vai ei. Toisaalta tekis mieli, mut toisaalta taas. No jaa samaa draamaromantiikkatoimintahömpötystä sekin on kuin kaikki muutkin mun stoorit täällä. :D
Taida jonkin aikaa tässä viel roikkua koneella, ennen kuin painun unille, kun väsyttää. Olen ollu aamusta jo ylhäällä kun oli töitä. Kaks siivouskohdetta onneksi, mutta kyllä niissäkin riitti tekemistä. :)

Aurinko siilautui ajan kuluttamien kaltereiden lomasta ankeaan huoneeseen, jonka sisustukseen kuului vain vuode ja pöytä ja tuoli yhtä asukasta varten, joka istuikin tuolilla ja luki kirjaa. Sänkyä vastapäätä olevalla seinällä oli muutamia maalauksia ja piirustuksia, jotka mies oli tehnyt itse.
Kuvien vieressä oli käytössä kulunut vanha maalausteline, jonka omaa väriä ei enää maalipilkkujen alta erottanut. Pöydällä kirjapinon vieressä olivat muut maalausvälineet hyvässä järjestyksessä, jotteivät kirjat pääsisi sotkeutumaan. Miehen elämässä ei enää juuri muuta ollut, kuin kirjat ja maalaaminen, jotka olivat hänelle tapa purkaa ajatuksia ja paeta hetkeksi pois ankeasta vankilaelämästä.
Martin oli ollut vankilassa jo viitisentoista vuotta ja tulisi olemaan hamaan kuolemaansa asti, sillä oli saanut elinkautisen, murhasta. Vankilassa vietetyt vuodet näkyivät miehen kasvoilla syvinä uurteina ja silmissä, joissa oli surullinen katse. Martin ei ollut aikoihin hymyillyt, mutta katkeran suolaisia kyyneliä hän oli kaikkina näinä vuosina vuodattanut ja toivonut, että jonain yönä kuolema hänet armahtaisi.
Hän nosti katseensa kirjasta ja katsoi kalterein peitettyä ikkunaa haikeana ja toivoi että voisi olla perheensä kanssa. Poika ja tytär olisivat aikuisia, jos eläisivät. Heillä olisi voinut olla jo oma perhe, mutta tällä hetkellä lapset ja vaimo makasivat syvällä mullan alla kaupungin hautausmaalla, jossa hän sai käydä kerran vuodessa, mikäli käyttäytyi hyvin.
Martin ei muistanut tuon kohtalokkaan illan tapahtumista juuri mitään, aamupäivä oli kenties kirkkaimmin muistissa, mutta sen jälkeen kaikki oli sekavaa. Hän muisti riidelleensä vaimonsa kanssa ja lähteneensä myöhemmin vähäksi aikaa ulos. Sen jälkeen hänellä oli muistoissaan suuri musta aukko, jota hän ei kyennyt täyttämään. Selkeimmin hän muisti heräämisen putkassa ja se miten hänelle oli lyhyesti ja tylysti kerrottu tapahtumista ja että häntä epäiltiin teosta. Tieto perheen kuolemasta oli musertava isku, joka vei elämänhalun täysin. Hän ei edes välittänyt juurikaan puolustaa itseään, vaikka olikin saanut puolustusasianajajan itselleen. Tämä sentään yritti auttaa, mutta todisteet todettiin niin pitäviksi, että Martin sai tuomion.
Elämä vankilan muurien sisäpuolella oli kovaa ja hän oli useimmiten toisten vankien vihanpurkausten kohde, sillä muut pitivät häntä lapsenmurhaajana. Hän ei enää jaksanut muistaa, miten monesti oli saanut turpiinsa, mutta sairastuvan vakioasiakas hän jo oli. Useimmiten hän pysyi vain poissa muiden tieltä, eikä edes ottanut osaa näiden hetkellisiin kapinointeihinsa tai mihinkään muuhunkaan riehumiseen, sillä eivät vartijat sen helläkätisempiä olleet, kuin vangit.
Raskaasti huokaisten Martin jatkoi kirjan lukemista, kunnes vartija saapui ovelle ja ilmoitti ruokailun alkavan. Hän nousi, jättäen kirjan pöydälle ja asteli vartijan luo, joka tuuppasi hänet jonon hännille.
Yrmeän näköinen vartija johdatti koko sen osaston vangit ruokasaliin. Martin käveli eteenpäin, katse maahan luotuna, kun tunsi jonkun osuvan olkaansa vasten. Hän nosti katseensa ylös ja näki vierellään isokokoisen miehen, jonka vasenta kättä pitkin kiersi tatuointi. Mies oli Rodriques.
"Liikettä niveliin vaari, vai pitääkö auttaa?" Rodriques ärähti ja mulkoili Martinia rumasti.
Martin tiesi, että Rodriquesilla oli paha maine vankien keskuudessa, joten hän väisti miestä mutisten hiljaisen anteeksipyynnön, sillä ei halunnut riitaa. Jos Rodriquesin juttuja oli uskominen, oli hän tehnyt melkein kaikki mahdolliset rikokset elämänsä aikana, eikä hän pelännyt käydä toisiin vankeihin käsiksi. Rodriquesilla, kuten Martinilla oli myös elinkautinen, jonka tämä oli saanut useista murhista ja siihen oli vielä lisätty hänen muutkin rötöksensä.
Rodriques tuuppasi Martinin sivuun sihahtaen jotain halveeraavaa ohi mennessään. Miehen olemus vaihtui heti kun tämä saapui luukulle ja huomasi uuden työntekijän keittiössä.
"Hei söpöläinen." Rodriques sanoi ja katsoi irstaasti hymyillen naista ja vinkkasi silmäänsä tälle. Tuo ele sai jostain syystä Martinin puolustuskannalle, mutta hän pysyi silti rauhallisena, eikä sanonut mitään, sillä nainen oli turvassa luukun toisella puolella.
"Ota ruokasi ja ala laputtaa." Nainen sanoi viileästi ja mulkoili miestä rumasti.
Rodriques naurahti röyhkeästi ja kommentoi vielä jotakin, mutta katsoi pian parhaimmaksi vaieta, kun näki vartijan liikehtivän siihen malliin, että jos käyttäytyminen ei muuttuisi, pääsisi mies eristykseen loppupäiväksi ja seuraavaksi yöksi. Tämä tarkoitti pientä pimeää koppia ja kylmää lattia yöksi, eikä ruokaa enää sinä päivänä, eikä kukaan siitä pitänyt.
Martin astui luukulle ja nosti katseensa naiseen. Hän ei sanonut mitään, mutta sisällä kuohui hänen nähdessään naisen nimikyltin. Hän luki epäuskoisena nimen uudelleen ja kyllä, siinä luki; Rachel. S
Martin ei vieläkään sanonut mitään, vaikka nainen hymyili ystävällisesti ja toivotti hyvää ruokahalua ojentaessaan tarjottimen Martinille. Hän vain otti tarjottimensa ja asteli syrjäisimpään pöytään saadakseen olla yksin.
Vasta istuuduttuaan hän huomasi jotakin lautasensa alla. Jotakin, joka ei sinne kuulunut ensinkään. Hän nykäisi pienen paperinpalasen lautasen alta ja tarkasteli sitä varovaisesti. Se oli jostakin lehdestä leikattu juttu. Hän ei lukenut lehtileikettä vielä, vaan sujautti sen nopeasti vaatteidensa kätköön ja jatkoi syömistään.
Puoli tuntia myöhemmin hän nousi paikaltaan ja lähti astelemaan kohti palautusluukkua. Hänen matkansa keskeytyi äkisti, kun joku pisti jalkansa hänen eteensä, niin että hän kompastui ja kaatui lattialle. Tarjotin lensi hänen kädestään ja ruokailuvälineet levisivät pitkin lattiaa. Martin ei ehtinyt nousta lattialta, kun Rodriques hyökkäsi hänen kimppuunsa.

Tuossa nyt pieni pätkänen tästä stoorista, kun aattelin et ehkä haluisit vilasta.
Eli kyseessä ah niin kliseisesti syyttömänä vankilaan joutunut tyyppi, joka joutuu kärsimään kaikenlaista ja joka saa vasta hyvin pitkän ajan kuluttua tietää, että yksi perheenjäsen olikin jäänyt henkiin.
Lisäksi tässä on toisena juttuna rinnalla tyyppi, joka kostaa ihan väärälle henkilölle menetettyään perheensä rattijuopon takia. Epäilee siis päähenkilöä rattijuopoksi ja tämä ei sitä ole. Tämä sanotaanko nyt että kostaja, sen lisäksi että menetti koko perheensä, loukkaantui niin pahasti, että toinen jalka piti amputoida ja hän halvaantui lisäksi vyötäröstä alaspäin.
Joo olen näemmä hyvin ilkeä kirjoittaja. :)

[Mustang]

Hei Nefertiti! Olin juuri varmaankin lähtenyt töihin, kun laitoit viestisi, kellonajasta päätellen. Siksipä en vastaillut. Laita ihmeessä lisääkin tarinaa esille, jos sitä vaan lisää on! Tuo oli hyvin kirjoitettu ja jätit sen tuossa niin jännään kohtaan, että haluaisin tietää, miten tilanne päättyy. :)

[Nefertiti]

Täytyypä sitten laitella. :D
Pistän vaikka koko tähänastisen aikaansannokseni. :)
No niin, siellä on. :)