Mikä on parasta sinussa?

[Mustang]

Välillä tulee aikoja, jolloin sitä oma elämä kyllästyttää, eikä kaikki mene niinkuin sitä itse tahtoisi. Siihen kun vielä lisätään suomalainen perinne, itsensä aliarviointi, niin alakulo on taattu. Jos joskus kekityttäisiinkin omiin vahvuuksiin ja siihen, mistä pidämme itsessämme. Se ei aina ole pahasta rakastaa itseään ja nähdä itsessämme jotain hyvääkin.

Itse lihoin ammattikoulussa 15-20 kiloa ja se oli kova paikka, sillä pidin itseäni 15 kiloa kevyempänäkin aina vähän pulskana ja itsetuntoni on todella huono. En ikinä usko, jos joku sanoo jotakin hyvää, enkä ole kovin hyvä ottamaan palautetta (varsinkaan hyvää) vastaan. Nyt olen yli puoli vuotta ollut töissä asiakaspalvelualalla ja alan pikkuhiljaa tottua hyvään palautteeseen. Osana laihdutusprojektia päätin, että opettelen itse rakastamaan itseäni jotta voisin olla valmis positiiviselle muutokselle. Tänään totesin, ettei pieni itsekehu varmasti tee muillekaan huonoa. Kaivetaan siis itsestämme ne parhaat puolet esille!

Tässä joitain asioita, jotka mielestäni ovat minussa hyvää:
- Minulla on hyvin kauniit silmät, sellaiset jännät oliivin väriset. Pienikin meikki korostaa niitä kauniisti.
- Vaikka välillä sanonkin itseäni laiskaksi, ei se suurimmaksi osaksi pidä paikkaansa. Käyn kuutena päivänä viikossa töissä, minulla on hyvin sosiaalinen elämä ja harrastan kolmea eri urheilulajia. Lisäksi minulla on nuoresta iästäni huolimatta vastuutehtäviä (urheiluseurassani olen sihteeri ja rahastonhoitaja, olen vetänyt itsenäisesti peruskursseja, ym.)
- Olen mielestäni hyvin kypsä, hyvin kasvatettu, rehellinen ja ystävällinen. Olen omasta mielestäni myös mielenkiintoista seuraa. Minulla on paljon mielipiteitä, enkä pelkää kertoa niistä.
- Koen olevani luova ja hieman hullu ja omituinen.

[Nefertiti]

Hmmm... totta turiset. Mutta sitä vain on vaikea itseään kehua, kun itsetunto on jo peruskoulun ekalta lähtien tallottu maanrakoon ja sitä on saanu kuulla olevansa vaikka mitä. Paitsi ihme kyllä kukaan ei koskaan tainnu sanoa mua läskiksi, vaikka aina olenkin jonkin verran ylipainoinen ollu.

Mulla on vähän sama kuin sulla, et se mistä itsessäni oon pitäny, ni on silmät. Mulla ne on vihreät, vähän sellasen kellavihreänsävyiset. Lisäks mulla on mielestäni nätit ripset. Sellaiset ihan mustat. Ei pahemmin ripsareita tarvi. :)
Toinen mistä pidän itsessäni on mun luovuuteni, vai pitäisikö sanoa luova hulluuteni. :D Okei ehkä mieluummin pelkkä luovuus, vaikka sitä joskus tuleekin hulluteltua. :)
Lisäks mulla on erittäin vilkas mielikuvitus, joka yhdessä luovuuden kanssa on hyvä yhdistelmä. Ainakin sillon kun kirjottaa.
Hmm.. en kyllä enempiä taida keksiä, kun tulee väkisinkin sellainen ilkeä fiilis et tuntee itsensä itserakkaaksi, vaikka tällä nyt ei pitäs olla mitään tekemistä sen kanssa. Tuo huono itsetunto kai sen tekee.

[Mustang]

Tämä ketju on juuri itsetunnon kohottamista ja itsensä rakastamista varten. :) Jos keksii paljon hyviä puolia itsestään, se on hieno juttu. Ehkä se itsetuntokin siitä alkaa parantua, kun huomaa, että ohoh, noin monta hyvää asiaa itsestäni löysin, en voi olla ollenkaan hassumpi ihminen. Ei mitään syytä tuntea itseänsä itserakkaaksi, suomalaiset on aivan liian vaatimattomia.

[Nuubialainen Prinsessa]

Tämä on tosi kiva ketju Mustang :)

Tästä tulee ihan mieleen eräs "kerro toisesta jokin hyvä puoli" – leikki. Yli vuosi sitten, ollessani työvoimatoimiston järjestämässä taloushallinnon koulutuksessa, meillä pidettiin sellainen oppitunti, jossa jokainen ryhmän jäsen kirjoitti jokaisesta huoneessa olijasta jonkin positiivisen piirteen. Laput kerättiin ja luettiin sitten ääneen vuoronperään omat lappuset kaikille. Tarkoitus oli tuoda esiin jokaisen niitä hyviä piirteitä/vahvuuksia, joita voi hyödyntää myös työelämässä.

Valitettavasti itsensä kehuminen ei ole helppoa, kun me suomalaiset ollaan tosiaan aika vaatimattomia luonteita :)

Rupesin tuossa miettimään omia hyviä piirteitä, ja huomasin vaistomaisesti etsiväni niitä huonoja hyvien sijaan :D Painon kanssa taistelu kuuluu minunkin arkeeni, sillä tyttöjen syntymän jälkeen en ole enää ollut entiseni, valitettavasti. Kaksi kertaa olen pudottanut painoa todella paljon lyhyessä ajassa, kummankin tyttäreni syntymän jälkeen ja sen jälkeen olen tasapainotellut lievän ylipainon/normaalipainon kanssa, tuntien syyllisyyttä jokaisesta herkutteluhetkestä. Pidän kovasti ruuanlaittamisesta, joten on harmillista, etten ole enää sellainen, joka voisi syödä niin paljon kuin haluaa lihomatta. Sellainen olin ennen tyttärieni maailmaan tuloa.

Ja mitä hyvää minussa on? Jaa, a, silmistäni en tiedä (peilistä katsottuna sinivihreät, mutta jossain kuvassa näyttävät ihan meren harmaansinisiltä), minua on kyllä kehuttu kauniiksi, itse en vain näe sitä kauneutta, vaan olen mielestäni enemmänkin ihan tavallinen. Luovuus & mielikuvitus taitaa olla minunkin hyvä piirre, se on niin vahva ominaisuus minussa, joten turha sitä kiistääkään ;) Tulen toimeen ihmisten kanssa ja olen selviytynyt respatyöstäni ihan hyvin (kun eräät sitä tietoisesti karttavat/kiertävät sen hektisyyden vuoksi) ja olen sen aikana voittanut minussa piileviä eräänlaisia "paniikkikohtauksia", joita saatan toisinaan kokea pääni sisällä esim. kassajonossa seisoessani. Sekin riippuu varmasti mielentilasta ja kiireen tasosta, joutaako miettimään joutavia :D

Minun tapauksessani hyvät piirteet taitavat kulkea huonojen kanssa käsikädessä..

[Mustang]

Enpä tullut ajatelleeksi tätä asiaa työn kautta. Kun mietin itseäni viime toukokuulle, jonka jälkeen aloitin viikonlopputyöni yökerhossa, olin aika ujo ja sosiaalisia tilanteita pelkäävä ihminen. Nyt olen jotenkin päässyt ulos kuorestani, sillä humalaisten ihmisten kanssa pitää olla huumorintajuinen, myötätuntoinen ja ulospäin suuntautunut. Pitää myös osata lukea ihmisiä, heidän mielialojaan ja tilanteita. Ei vaadi, kuin pienen hetken, kun iloisesta ihmisestä tulee todella agressiivinen ja agressiivinen ihminen voi taas sekunnissa kapsahtaa kaulaan ja itkeä olkaa vasten että anteeksi kamalasti, en tarkoittanut pahaa, tiedän että teet vain työtäsi. Pidän kyllä tästä uudesta itsevarmuudestani ja siitä, millainen olen töissä. Jännä, miten ihminen voi kehittyä lyhyessä ajassa niin paljon.