Runoja, novelleja ja ajatelmia

Aloittaja Nuubialainen Prinsessa, 24.11.08 - klo:23:01

« edellinen - seuraava »

Juplin

Olet minussa

Jos vain makaisin täällä
alla laskevan auringon
tulisitko luokseni kutsusta

Hetkessä illan saapuvan
käsissä vain toisemme
hiljaisuutta kahden kuunnellen

Jos vain viipyisit rinnallani
kiedottu omaasi sydämeni
Syliisi nukahtaa voisin
Elämä ei ole mustavalkoista, vaikka Juplin.net olisikin.

Mustang

Herralla on kyllä kovin sana hallussa. Tämä oli kyllä omiaan kasvattamaan kaipuuta, jonka kirjoittaminen on minussa nyt parina päivänä herättänyt.
Mustavalkoiseen maailmaan tahdon kuitenkin palata ja huutaa: Vihaan sinua, ihminen.

Päärynä

Pilvilinnojen takana
Täällä minä istuskelen, kaukana
todellisuudesta, jota inhoan.
Maalasin itselleni sanoista ainoan
kodin, jota voin rakastaa.
Ei yksinäisyys ole pahaa, se vain
antaa aikaa toteuttaa unelmansa.
Totuus on tämä maailma, jonka
jaan vain itseni kanssa.

Jos hyppään, osaanko lentää?
Siivet minulla on valmiina.
Huulet voivat olla
verillä pakkasesta,
mutta kukaan ei kylmetä
minun sydäntä.

Joskus kauan sitten,
kun olin vielä ihminen,
osasin olla onnellinen
vain muutaman hetken.

Mahdollisuus on vain pieni,
yksinäinen prosentti,
mutta samalla oviaukko
betoniseinässä.
Halusin joskus kävellä seinien
paksujen lävitse,
mutta ei sillä enää ole tarvetta:
nykyään osaan käyttää ovea.

Halusin kauan aikaa sitten
kääntää veistä syvemmälle.
Halusin tuntea sen tuskan,
jonka itseni luulin ansaitsevan.

Todellisuus on kaukana minusta,
mutta en siltikään luovuta.
Kukaan ei voi olla
täysin onneton tollo,
vaikka niin yrittäisikin uskotella
muille ihmisille parhaansa mukaan.

Lähdin leikkimään tulella,
poltin sormeni ja huusin tuskasta
ja samalla sytytin tuleen
koko tuntemani maailman.
Oi sitä kauhua.

Haavemaailmassani on helpompaa,
kuin yrittää saada muita tajuamaan,
että todellisuus ei ole kaunista,
vaan erittäin rumaa ja julmaa.

Aamunsarastus maailmaa maalaa
kauniilla vetisillä vedoilla
sekä kulmikkaalla valolla.


Sadesäällä
Paksujen pisaroiden ropistessa
ikkunapeltiin
minä tiedän, että todellinen
on vain harhaa.

Maahan sulava lumi ei ole
kuin pilvenhaituvia
unisen mielen
haavemaailmassa.

Taivaan harmauden kauneus
on vain ajatusten
arkipäiväistä pakerrusta
eikä mitään muuta.

Ohuen seinän läpi kuuluva
kitaransoitto
on vain kaiku
muinaisista kuiskauksista.

Oma kauneuteni ei ole
koskaan ollut totta,
sillä yksikään ihminen
ei voi olla kaunis.

Nefertiti

Kylläpä oli kauniit runot sulla. Herättivät paljon ajatuksia ja hienosti olit asioita kuvaillut. Minä pidin. :)
Eilisiltana tulit luokseni ja painoit pääsi tyynylleni pääni viereen.
Kuinka viiksesi kutittivatkaan rakas, hupsu kissani.

Minä haluan tietää tarpeeksi, että pystyn valehtelemaan värikkäästi. - Mike Noonan, Kalpea Aavistus SK.

Päärynä

Kiitosta :) Mun on yleensä ihan hirvittävän vaikeaa muotoilla runoni oikein, mutta noi kaksi vain tuntuivat lähtevän lentoon.

Nuubialainen Prinsessa


Hei Päärynä, tervetuloa minunkin puolestani :)
Runosi ovat tosi kauniita, herkkiä, mielikuvituksellisia. Kirjoitat mielestäni aika hyvin ikäiseksesi.
Kävin nimittäin vilkaisemassa profiiliasi, kuten yleensä uusien tulokkaiden ja huomasin yllätykseni, että oletkin aika nuori. Tajusin, että olet vain muutaman vuoden vanhinta tytärtäni vanhempi, ja oivalsin, että taidankin itse jo olla aika vanha harppu. Outo tunne, joo :DD

Kiva saada tänne lisää porukkaa höpisemään ja kirjoittelemaan^^






Lapsissa asuu rakkaus.

"Suuret ajatukset seuraavat pienien perässä.
Ne uskaltautuvat esiin piiloistaan vain harvoin, ja tarvitsevat tuekseen suuren joukon pieniä ystäviään."

"Itselleen nauraminen on terapeauttista"

Päärynä

Kiitos vielä kerran :) Joo, oon aika nuori mutta kesäkuussa sitten tää pahin teiniangstivuosi on (luojan kiitos) ohitse :P
Mua sitten ei saa lähtemään ihan hevillä, joten parasta tottua tähänkin naamaan.

Control
Hate me, break me,
Stole my sanity.
Love me, fight me,
Never ever see this.
Put my chains
Deeper into the ground,
Control every move,
Take my life.

37mm
Aseen lippaassa lepää
minun ainoa toivoni.
Jo vuosia olen pidellyt sitä
peläten omaa voimaani.
Haluanko todellakin tätä?
Olenko valmis jo?
Onko tämä tosiaankin oikein?
Mitä jos?
Koulusurmaajan ura on lyhyt,
mutta palkkamurhaajan pitkä.
Elämällä on vähän arvoa,
kun sen lopulta määrittelee.

Kellopeli
Lyö kelloa, kutsu heidät paikalle,
soita sävelmää, vaihda vapaalle.
Käännä soittorasian avainta,
avaa muistot sydämessäsi,
pyöräytä muutama nuotti ilmaan
ja tapa sitten musiikki.
Joskus vielä voit soittaa
nuotteja ilman,
että muistat vanhaa vammaa,
joka estää sinun musiikkia.

Päärynä

Joo joo, tuplaposti, anteeksi. Ajattelin vain nostaa topaa, koska uusien runojen kirjoittaminen on kuitenkin aika kivaa.

Valokuvarakkautta
Älä puhu, älä sano mitään.
En halua kuulla äänesi kaunaa.
Älä liiku edes millin vertaa.
Haluan muistaa sinut näin,
tuntea sinut tällä tavoin.
Haluan muistaa elävän sydämesi,
haluan katua menetettyä aikaa.
Tahdon olla kokonaan sinun.
                      Tänne minä kuulun.

Valehtele
Valehtele, että kaikki
on hyvin, kukaan ei
voi minua satuttaa.
Kerro kauniita satuja,
joihin vain minä saan
vielä kerran uskoa.
Sano, että kaikki on
hyvin, kun maa sortuu
painomme alta lopulta.
Kerro, ettei ole mitään
hätää, vaikka juoksisimme
henkemme edestä.
Pidä minut erossa
totuuden vääristävästä
peilistä niin kauan
kuin minä elän.

Päärynä

Triplaposti. Hupsista. Pari pätkää mun eeppisestä runostani.

Maailmani kaatuu surujen mereen
velloessamme kylmän talviyön vankina,
hukuttaessamme omat surumme
tarttumalla pulloon kosteaan.

Tunnen elämän tarkoituksen, näen
tämän taipaleen määränpään,
mutten siltikään osaa kertoa,
mitä varten olemme täällä.

***

Haluan unohtaa muistoni, ottaa
itselleni uuden alun tähän maailmaan,
kääntää koko historian päälaelleen,
aloittaa kokonaan alusta.

***

Tämä rappio on minun paikkani.
Sen lempeä hohto silmissäni
käännän päätäni hiljaa
kohti sateenkaarioksennusta.

Ihmisten yhteinen huuto pimeydessä
kumpuaa menneistä ajoista kohti
korkeuden tavoittelua tippuen aina
alas huipun tavoitettuaan.

***

Ehkä kirjoittaminen voisi alkaa
pelkästään yhdestä pienestä
kuplasta, joka rikkoontuu pään
sisällä korvia huumaavasti?

Ehkä suurin kertomus kaikista
alkaakin pienen pienestä ideasta,
jonka muokkaamisesta tulee
elämän päätehtävä?

Mustang

#114
Ryhdyin mukamas runolliseksi. Tällä ei ole vielä nimeä. ^^



Sanojen polttava paino kurkussani
Ajatusteni korventavat lieskat
Tunteideni tuliset lohikäärmeet vatsassani

Kuinka voisin päästää ne vapaiksi
Kun tiedän niiden satuttavan ihmistä
Josta olen välittänyt niin kauan?

Kuinka voisin pitää ne itselläni
Kun tunnen niiden polttavan minua sisältä
Eikä meistä lopultakaan jäisi mitään jäljelle?

Ne kaartelevat ympärillämme odottaen
Haluten iskeä terävät kyntensä meihin
Repiäkseen rikki kaiken mitä meillä oli milloinkaan

Synkät ajatukset antoivat niille elämän
Jota ne eivät koskaan ansainneet
Nyt on jo myöhäistä perääntyä

Lopulta, kun kaikki on sanottu
Huomaan sen, minkä aina tiesinkin
On taas helpompi hengittää
Mustavalkoiseen maailmaan tahdon kuitenkin palata ja huutaa: Vihaan sinua, ihminen.

Mustang

Jostakin tätä taas tuli. Pätkä vailla nimeä. Puhdisti ilmaa ja ajatuksia. ^^


Kuvittele:
Oksien muodostama hämähäkinseitti
Yksinäisen pihalampun kajossa
Niihin tiivistyneet kastehelmet
Höyryävä hengitys sekoittuu
Palavan tupakan savukiehkuroihin
Miellyttävä polte keuhkoissa
Kun hengittää sisäänsä
Sinervää savua ja märkää mustaa yöilmaa
Itsekään tietämättä miksi
Kunnes tumppaa kipinät sammuksiin
Ja toivoo, että samalla voisi
Sammuttaa kaikki valvottavat kipeät ajatukset
Mustavalkoiseen maailmaan tahdon kuitenkin palata ja huutaa: Vihaan sinua, ihminen.

Nefertiti

Kaunis runo, Mustang. Jotenkin tuntuu, että tavoitit tuolla hienosti syksyn ja kylmyyden ja myös yksinäisen ihmisen aatteet. Todella hieno. Pystyin nimittäin näkemään mielessäni tuon pienen pienen kohtauksen, jonka olit runoon sulauttanut.
Hienoa ja herkkää. Mä tykkään.
Ja pahoittelut, kun en illalla saanut aikaiseksi kommentoida, mutta olin juuri sammuttamassa konetta, kun meinasin että meen leffan kattomisen jälkeen nukkumaan.
Eilisiltana tulit luokseni ja painoit pääsi tyynylleni pääni viereen.
Kuinka viiksesi kutittivatkaan rakas, hupsu kissani.

Minä haluan tietää tarpeeksi, että pystyn valehtelemaan värikkäästi. - Mike Noonan, Kalpea Aavistus SK.

Mustang

Kiitoksia, Nefertiti. ^^ Tää syksy on ollut jotenkin ihan himo masentava ja vaikea, varmaan osittain sitä vahvistaa tää sinkkuilu, en vaan osaa ilmeisesti olla kovin hyvin yksin kaiken tän ajan jälkeen. Ajattelin kokeilla, saisinko sitä hallitusti purettua paperille. Toivottavasti tästä kehittyisi taas jokin pysyvämpi kipinä näihin unohtuneisiin luoviin aktiviteetteihin.
Mustavalkoiseen maailmaan tahdon kuitenkin palata ja huutaa: Vihaan sinua, ihminen.

Nefertiti

No parempi sitä paperille tai näytölle purkaa sitä pahaa oloa, kuin lähimpiin ihmisiin.
Niin ja toivottavasti löydät vielä uuden rakkauden elämääsi. Onhan se tietty vähän uutta olla yksi, jos on tottunut, että siinä on se toinen koko ajan lähellä. *Iso voimahali sulle*
Eilisiltana tulit luokseni ja painoit pääsi tyynylleni pääni viereen.
Kuinka viiksesi kutittivatkaan rakas, hupsu kissani.

Minä haluan tietää tarpeeksi, että pystyn valehtelemaan värikkäästi. - Mike Noonan, Kalpea Aavistus SK.

Juplin

Muisto

Sä tunsit mut jo silloin
kun kerran kohdattiin

Tuulet ajan uuden
mut sun luoksesi johti

Kohti huomista
Kaukana tulevaisuus on yhteinen
Kanssasi kevyt on olla

Nyt vain muisto menneestä
Ja sua vieläkin odotan

Minne päättyi valon tie
Sen jatkuvan tahdoin
Elämä ei ole mustavalkoista, vaikka Juplin.net olisikin.