Nii, tuossahan on tuo kummituksia maailmalta, nii aattelin että voisin alkaa roiskia tänne nuita kaikkia kummitus tarinoita mitä mulle on kertyny, sillä niitä riittää aika paljon, ja toivon mukaan ne olis teille uusia juttuja. Niiden paikkansapitävyydestä en mene tosiaan takuuseen, koska ne ei oo mulle kyllä käyny, mutta kuitenkin. Tässäpä näitä.
Kaverille tapahtunutta:
Kaveri oli menossa yöllä vessaan. Vessa sijaitsi yläkerrassa käytävän päässä.
Kun kaveri sitten nousi raput yläkertaan, huomasi hän käytävällä edessään seisovan
pikkutytön, joka tuijotti häntä. Tyttö oli tuijotellut siinä vähän aikaa, kävellyt johonkin
huoneeseen, mennyt seinän läpi tai jotenkin kuitenkin kadonnut siitä.
Itselle tapahtunutta:
Olin yksin kotona (yllätys yllätys). Oli talvi, ja ulkona parikymmentä astetta pakkasta.
Aloin tietenkin nukkumaan. En sitten saanut unta millään, ja makasin sängyssä hiljaa.
Sitten yhtäkkiä katolta kuuluu noin kymmenen kävelyaskelta. Justiin semmosta "pakkaskävelyä",
että lumi oikein narskuu. Askeleet loppu eikä niitä sinä yönä sen enempää kuulunu.
Paskat housussa sitten maattiin siinä sängyssä.
Ihmettelen vieläkin kuka perkele on voinu keskellä pakkasyötä siellä katolla hillua.
Jos siellä joku tämän maailman henkilö on ollut, on sen täytynyt seisoa yhdessä kohti hiljaa
ainakin tunnin ajan, ja kävellä muutama askel, jonka jälkeen taas seisoa paikallaan
ainakin pari tuntia.
Kaverille tapahtunutta:
Kaveri oli menossa yöllä vessaan. Vessa sijaitsi yläkerrassa käytävän päässä.
Kun kaveri sitten nousi raput yläkertaan, huomasi hän käytävällä edessään seisovan
pikkutytön, joka tuijotti häntä. Tyttö oli tuijotellut siinä vähän aikaa, kävellyt johonkin
huoneeseen, mennyt seinän läpi tai jotenkin kuitenkin kadonnut siitä.
Itselläni tapahtui kerran niin, että olin yksin kotona ja yhtäkkiä aloin kuulla komerostani vanhan naisen naurua. Avasin komeron ja tutkin sen, mutta mitään ei löytynyt, eikä naurua sen jälkeen enään kuulunut.. mysteeri on jäänyt selvittämättömäksi.
Minullapa onkin tällänen tapaus joka sattui joskus 90-luvun alkupuolella asuessani vanhempieni talossa: Huoneeni sijaitsi talon yläkerrassa johon ei oikeastaan kenelläkään muulla ei ollut asiaa, eli ei muita käytössä olevia huoneita. Heräsin noin minuuttia ennen kello kolme yöllä portaista kuuluviin askeliin (siellä oli sellainen vanha pimpottava seinäkello josta kuulin sen kohta lyövän kolme). Ajattelin että äitee siellä tulossa jotain asiaa toimittamaan keskellä yötä mutta kun kukaan ei kuitenkaan tullut avoimesta huoneen ovesta sisään, kuittasin asian mielikuvitukseni tepposena ja jatkoi uniani.
Aamulla kysyin äidiltä että satuitko hiipparoimaan yläkerrassa yöllä kolmen aikoihin. Hän vastasi ettei ole noussut sängystä koko yönä, oli kylläkin hereillä kolmen aikaan ja ihmetteli että mitä minä siellä portaita kävelen siihen aikaan. Oli vielä tarkastunut että isäni nukkui tyytyväisenä sängyssään eli hänkään ei ääniä aiheuttanut. Mystistä, vieläkään ei ole tietoa siitä mistä nuo portaikossa kävelemisen äänet tulivat. Portaat ovat puiset ja niissä kävelemisestä tulee hyvin tunnistettava ääni. Kylmiä väreitä tulee kun tuota muistelen.
kolme ihmistä näki varmasti useita satoja metrejä pitkän välkkyviä valoja omaavan "laitteen", tai jonkin leijuvan lähes talomme yllä. Muuta siitä ei kuulemma näkynyt kuin ne valot. Lähtivät sitä autolla katsomaan. Hetkeksi se joutui metsän pimentoon ja sen jälkeen hävisi.
Olin kerran käväsemässä yksin mökillä hakemassa liiteristä halkoja saunaan, talvella siis, pimeässä, ja kuulin jostain helevetin kaukaa semmosen APUAAAA-huudon(ei kylläkään kuulunut kovin selvästi), huusin helevetin kovaa takasin että missä sä oot ja kun ei kuulunu muuta ku tuulen humina puissa vein sitten sen satsin puita sinne saunaan. Homma jäi tosiaanki kummittelemaan mieleen, ja kerroinpahan parille serkkupojalle siitä.
Noh, oltiin sitten myöhemmin talvella siellä vähän isommalla porukalla, ja tällä kertaa istuessani paskahuussissa pimiällä kuulin ehkä kymmenen metrin päästä kovan kuiskauksen "Mikko, Mikko"(on siis etunimeni) ja juoksin housut kintuissa siihen ulos kattomaan että kuka siinä vittuilee. Kävelin suoraan mökkiin sisälle ja siellä oli kyllä kaikki paikalla mutta epäilen silti että jotenki ne oli tuon järjestäny.
Olin omassa makuuhuoneessani, ja ulkona oli tottakai pimeää, talvi kun oli, ja oli minulla tietysti verhotkin kiinni. Yhtäkkiä koko huone täyttyy kirkkaalla valolla. Valaisemista kesti noin pari sekuntia. Ei mitään mieltä, huone toisessa kerroksessa eikä mitään katulamppuja (ainakaan NIIN voimakkaita) lähimainkaan, ei edes pahaisia kakaroita temppuilemassa. Ilmiö toistui pari kertaa. Toivon, että se olisi naapurien ikkunoista heijastunutta autojen etulamppujen valoa, mutta tuskinpa nekään riittävät koko huoneen valaisemiseen... Huh huh.
- Isäni oli ollut muinoin nauhoittamassa demoaan myöhään yöllä bändin kanssa studiolla. Poikia oli kummasti ruvennut karmimaan, kun nauhaa taaksepäin soitettaessa olikin alkanut möreällä äänellä kuulua "saaaataanaaaa....saaaatanaaa". Hyi kamala.
Mä oon tainnutkin jo kertoa sen vahvistinhommani. Muitakin pahoja kyllä löytyy. Lapsena mm. kerran heräsin aamuyöstä kun oli jo valoisaa. Kun katsoin huoneeseen, niin näin ihmismuotoisen, täysin mustan hahmon seisovan sänkyni vieressä. Se oli niinkuin aukko ilmassa ja sen mustuus näytti samanlaiselta kuin esim. minkä tahansa pimeän huoneen pimeys. Mä säikähdin sitä tietysti ja piilouduin peiton alle pidättäen hengitystä. Noin viiden minuutin päästä uskalsin sitten ruveta katselemaan uudestaan ja silloin ei enää mitään näkynyt.
Se hahmo ei kyllä näin jälkeenpäin muistellen tuntunut mitenkään pahalta vaikka musta olikin.
Toinen on tämä kun pelasin muistaakseni Command&Concueria tai Red Alertia ja siinä sitten välillä sivusilmällä havaitsen ikkunasta ulkona jotain vilkkumista yötaivaalla. Silloin oli talvi. Sitten päätin lopettaa hetkeksi pelaamisen ja keskityin seuraamaan että mitä siellä ulkona tapahtuu (mun ikkunasta näkee todella avarat maisemat). Yhtäkkiä välähtää ja koko saatanan seutu on parin sekunnin ajan jonkun kirkkaan sinisen valon peitossa. Siinä sitten herättään mutsia että vitu täällä on joku ufo... ja vittu muuten pelästyin.
Joskus pentuna istuin olohuoneen lattialla pikkusiskojeni kanssa, taidettiin leikkiä legoilla tai jotain, mummo oli meitä hoitamassa..siinä sitten yhtäkkiä näin kun huoneesta jossa mummo oli käveli valkoisiin pukeutunut mies..käveli minun ja siskojeni ohitse eteiseen ulko-ovelle ja katosi...mummoni ja siskoni eivät huomanneet mitään...ja muistan tuon kaiken yhtä elävästi kuin eilisen...ja minua ei pelottanut koko tuona aikana laisinkaan...mummoni (uskovainen) onkin selittänyt tuon sillä että näin enkelin... Ja vanhempieni mukaan olen pienestä asti ollut "herkkä" tällaisille asioille...esim. osasin sanoa lähes joka kerta kun puhelin soi, että kuka siellä soittaa...näin käy vielä nykyäänkin aina joskus...
Nuoruudessani säikähdin kerran oikein toden teolla. Olin jäänyt yksin kotiin vanhempieni lähdettyä juhlimaan. No, mitäs pikku poika nyt yksin kotona tekeekään...no yläkerrassa sitä oleskelin kun aivan yht'äkkiä alkaa kuulumaan mielettömän kovaa lapsen itkua alakerrasta. Siinä kyllä sydän pysähtyi. Talossa ei pitänyt olla ketään ja ovien piti olla kiinni. Itku jatkui vaan. Piru, että pelotti. Siinä sitten otettiin käteen jotakin kättä pidempää elikäs se huoneessa lojuva pesismaila. Päästyäni rappuset alas huomasin ulko-oven olevan täysin auki. Itku jatkui ja kuului saunasta. Siis tässä kohtaa pelotti mielettömästi. No rohkeana (just joo:) lähdin saunaa kohti. Saunassa huomaankin sitten kaksi kissaa ulisemassa toisilleen, joista toinen omani. Kai tiedätte miltä kissa saattaa kuulostaa?
Vietin aikanani iltaa yksin kotona. Oli myöhäinen talvi-ilta ja luonnollisestikin pimeää. Olo oli vähän sellainen kuin joku 'tarkkailisi' ja hiippailin talossa vilkuillen ympärilleni pimeisiin huoneisiin. Siirryin keittiöön tarkoituksenani syödä pari paahtoleipää. Siinä leivän kypsymistä odotellessani juolahti mieleen että olisipa vittumainen tunne jos valot sammuisivat, ja eipä mennyt kymmentä sekuntia kun keittiö pimeni ympärilläni. Sähkökatkos ei ollut kyseessä sillä äänekäs pakastin ei sammunut hetkeksikään. Pimeyttä ei kestänyt paria sekuntia pidempään, mutta miten helvetissä se saattoikaan sattua juuri tuolla hetkellä? Vähän aikaa mietin kannattaako maailmaa sittenkään perustaa kausaalisiin teorioihin.
Tässä talvella käytiin kavereiden kanssa yöllä hautausmaalla ihan vaan kokemassa harras tunnelma.( Ei olla mitään saatananpalvojia) Anyway, Sitten vielä myöhemmin samana yönä kun olin kotona ja aioin pistää nukkumaan, niin näin jonku hahmon sänkyni vieressä. Voi saatana että saikähdin. katselin sitä hahmoa aikani ja sitten kun se lähti liikkumaan minua kohti löin valot päälle kauhuissani. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että kun hahmon nähtyäni lähdin käymään vessassa, niin vessan valot alkoivat välkkyä ja sammuivat vähäksi aikaa. Voi vittu että olin kauhuissani. Tuli sitten vietettyä yö valot päällä. Mielessäni olen kelannut kaikkea, että jos joku henki olis lähtenyt seuraamaan sieltä hautausmaalta tai jotain. Oli kuiten melkoinen kokemus.
Olen pelannut spiritismiä useaan kertaan. Oltiin kaverin luona aika isolla porukalla ja suurin osa porukasta meni yläkertaan pelaamaan jotain nintendoa ja kolme tai neljä tyyppiä jäi alas kokeilemaan spritismiä.. Ei liikkunut lasi, ei. Mutta katosta rupesi kuulumaan todella kovaa koputusta. Yritimme kysellä yläkertalaisilta, että pilailivatko he ja vannotimme heitä kertomaan toden, ei, he eivät koputtaneet.. Koputes ei kyllä tullutkaan sen huoneen kohdalta missä he olivat ja se oli sen verran luja, että ihminen saa kyllä aikamoiset pomput ja nyrkin lyönnit tehdä..
En tiedä mistä ääni tuli, mutta ainakin pelit loppu siihen ja pistää miettimään
Viime talven aikana heräsin monena yönä peräkkäin siihen että ulkoa pakkasesta olisi kuulunut lapsen parkunaa. mennessäni katsomaan asiaa ei siellä kuitenkaan ollut ollut ketään. creepy...
hautausmaan Lehti/havukasaan majaa tehdessämme löysimme kaverini kanssa ihmisen luurangon, siis ensiksi kaverilleni sattui käteen jotain minkä hän luuli olleen kiven, kaveri nosti sen ylös ja se oli ihmisen pääkallo...arvatkaa vaan nähtiinköö sen jälkeen kahden noin 8 vuotiaan ppojan juoksevan karkuun kyseiseltä paikalta.
Omia aavemaisia kokemuksia tulee mieleen, oltiin viime syksynä yöllä tulosa eräältä menopaikalta kotiin, minä, kuski ja yks melkein sammunut takapenkillä makaamassa. Ajeltiin sisämaalta rannikolle, misä asutaan. Oli semmonen kunnon usva, pelloilta nousi sumua ja autojen valot heijastu siitä oudosti... Oltiin jo about 30km rannasta ja sumua ei tainnu enää olla, kun taivas meren yläpuolella lehahti punaseksi n. puolen sekunnin ajaksi. Välähyksellä näytti olevan keskus josta se sitte levittäyty taivaalle. Huomattiin kuskin kans se kumpiki, takapenkin nukkuja ei tienny mitään. Oli muuten ihan komian näkönen.
Mulle kävi parin kaverin kanssa eräässä seurakunnan(!) leirikeskuksessa pari vuotta sitten seuraavaa:
Oltiin Yövahteina pentujen leirillä, jolloin pitää valvoa ilta kymmenestä aamu seitsemään. No anyway, tää tapahtu joskus yhdeltä yöllä. istuskeltiin kattelemassa telkkaria ja yhtäkkiä alkaa palelemaan aivan älyttömästi kaikkia. Vähän siinä ihmeteltiin, ja lopulta todettiin että yksi palo-ovi on auki. Siinä on kahva vain sisäpuolella, eikä siinä siis ole lukkoa. Ei muuta kun kaikki huoneiden ovet auki, ja laskemaan ettei kukaan ole karannut ulos, eipä ollut.
No siitä sitten kun tilanne oli ohi, lähdettiin ns. vanhalle puolelle, joka on aika suuri, suorakaiteen muotoinen hirsirakennus. Toisessa päässä on iso sali, ja toisessa päässä majoitustilat. välissä on pitkä käytävä, mutta ei yhtään ovea. Minä menin toisen kaverin kanssa sinne saliin päin, ja toinen kaveri meni käymään siellä toisessa päässä. yhtäkkiä kuuluu jumalaton rysäys, ja me tietenkin pompataan kattoon. No, luultiin että tää kaveri joka oli mennyt yksin sinne toiseen päähän, oli törmänny johonkin tuoliin tai muuhun pimeässä, mutta ei! Se ryntää ite paikalle kun luuli että meille on sattunut jotain... Käveltiin siitä sinne saliin, ja ette ikinä arvaa! Jokainen salin suuri ikkuna oli lävähtänyt auki! Ja kaikki yhtäaikaa... Niitä on muistaakseni viisi ikkunaa ja kaikki on ns. tuplaikkunoita, eli ne aukeavat eri suuntiin, sisempi sisäänpäin ja ulompi ulospäin. Outoa.
Eikä tässä vielä kaikki. Yö jatkuu, ja lukitussa kaapissa alkaa soimaan herätyskello. pi pi di pi, pi pi di pi... Ei löydetty kaappiin avainta, joten kello lopetti kun parhaaksi katsoi... Patterit ei loppuneet, sillä aamulla kun saatiin kaappi auki, kello kävi yhä, mutta eipä soinut enää seuraavana yönä...
Kaikkea muuta pienempää sitten sattui, mutta en nyt jaksa niitä kaikkia tähän kirjoittaa, ja tuskin tekään jaksatte enää lukea...
btw. Aamulla kun kertoiltiin näitä juttuja leirin pomolle, se kertoi kaikkein pahimman jutun: Joskus 80-luvulla paikan entinen talkkari oli tappanut ittensä sinne...
