Juplin.net

Neffi, kyllä se siitä, pian siun kone on entisen veroinen :)

Theevilone, joskus on kiva vähän "huijata" oman mielenrauhan säilyttämiseks :)
Tuo hippasu on muuten täälläkin tuttua puuhaa toisinaan..

Mua ärsyttää tällä hetkellä ihan kauheasti kun nousi yhtäkkiä tuollanen kiva 38 asteen kuume, joka on siis meikäläisen normaalin ruumiinlämmön huomioon ottaen jo aika helkkarin korkea. D': Näin justiinsa siskonkin pitkästä aikaa, oltiin viimeksi nähty kesällä, eikä tää ollut nyt lainkaan toivottu lopetus kivalle viikonlopulle.

Ja tää tyhmä ilma myöskin suututtaa! Aina vaan sataa vettä vettä ja lisää vettä! Sais nyt tulla jo lunta tänne perskules! Ei olis niin masentavaa kun ei aina ikkunasta ulos vilkastessaan näkis vaan ällöttävää märkää pimeää vetistä ja valuvaa mutamaailmaa!! Nyyh...

Myötätuntoni vielä Nefertitille koneongelmien johdosta.

Täällä ainaki on lunta ja uskoakseni myös Nemesis siellä. Ja kylmä hrr! Kaikki koittaa sairastua, vaan taloaki silti lämmitettävä ja kaikki tehä. Plääh!

Diagnoosi Ehlers-Danlosin syndroomasta. Jatkuva kiputila. Ei kipulääkkeitä.
Ja ai niin joo, huomenna pitäis kävellä ~2 kilsaa hajonneella polvella. Aika ihanaa, eiks vaan?

Huh Päärynä, ei kuulosta yhtään kivalta. Kannattaa kuitenkin uskoa, että aina ylämäen jälkeen on tultava alamäkin ja silloin helpottaa :)

Joskus tuntuu, että jokin tässä yhteiskunnassa mättää ja pahasti.
Istuin tänä iltana varmaan vajaan tunnin pitäen sylissäni itkevää tytärtäni, kuunnellen purkautumista, itkua ja pahaa mieltä.

Kyllä nykyajan lasten käyttäytyminen on mielestäni muuttunut omasta lapsuudestani ja paljon. Lapset tekevät muutaman hengen ryhmiä ja aina jää joku, jota ei oteta huomioon - jota ei haluta ottaa huomioon, riippuen siitä kuka milloinkin on suosiossa. Lapsista on tullut itsekkäitä ja omaa etuaan ajavia, pahoinvointi kasvaa. Siinä se positiivinen tulos kun kasvatetaan lapsista itsetietoisia ja puoliaan pitäviä - puoliaan pitäminen menee yli rajojen. Koulunkäynnistä tulee henkiinselviämistaistelu, vahvat saavat suosiota ja kavereita, heikompia ei noteerata.  Siihen sekaan kun lisätään mukaan ripaus valehtelua ja selkään puukottamista niin keitto on valmis tarjoiltavaksi.

Ja kun sitten ei enää riitä ilkeily, otetaan mukaan töniminen, hyvä hyvä :/

Voi että. Kiusaaminen on kyllä niin perseestä kuin voi vaan olla ja niistä kai pidetääkin silloin tällöin puheita koulussa, ainakin mun kouluaikanani tehtiin niin, mut tiedä sit nykyisin.
Voimahali sulle ja sun muksuilles. Kyllä se siitä.
Itsekin olen koulukiusattu ja se joka jäi toisten jutuista aina pois, koska mä olin (olen vieläkin) köyhä, tyhmä jne. Lisäks pari jätkää (kaikilla kolmella muuten oli huonot kotiolot) otti mut kunnolla silmatikuksi, joten koko peruskoulu oli aika paskaa. No oli mulla siinä sentään hyväkin hetkiä, että jaksoin käydä kouluni läpi, vaikka monesti kyllä oli niitä toisiakin fiiliksiä.
Ja kun sitä tarpeeksi kauan kuulee olevansa tyhmä, ruma, läski jne, sitä alkaa itsekin uskoa niihin. :p

Mut vielä kerran tsemppiä ja voimahali sulle Nuubialainen Prinsessa ja sun mukeloilles myös. Koettakaa nyt saada tilanne jotekin hoidettua, ettei mene pahemmaksi.
Toiset kersat osaa joskus olla täysia pikkupiruja, valitettavasti.

Kiitos Nefertiti, yritetään jotenkin selvitä.

Tyttö vaan ei halua, että otan yhden tytön äitiin yhteyttä kun ei halua tehdä siitä hirmusta haloota, pelkää tuon "ystävänsä" reaktiota. Täytyy vain toivoa, että helpottaa ja toivon, että miun antamat neuvot auttaisivat edes vähäsen. Itseasiassa typy oli tänään hieman paremmalla tuulella koulusta tultuaan, oli pelannut poikíen kanssa jalista (kuten neuvoin, pojat kun osaavat olla paljon huomaavaisempia ystäviä kuin tytöt) ja kaksi venäläistä tyttöä pitivät myös typylle seuraa jollakin välitunnilla, ettei hänen tarvitse olla ihan koko aikaa yksin.

Itselläni ei ole ollut koskaan lapsena ongelmaa ystävien puolesta, niitä riitti väsymiseen asti. Meillä oli vapaa-ajalla sellainen iso "tyttöjengi", joiden kanssa puuhattiin kaikenlaista kivaa ja koulussa kaikki tytöt saivat mennä kaikkiin leikkeihin enkä muista, että ketään olisi jätetty koskaan yksin, ainakaan tarkoituksella. Pelattiin ja leikittiin aina isolla porukalla, mikä oli hauskaakin kun oli enemmän porukkaa. Ja tulihan sitä pelattua joskus jalkapalloa, ja poliisia ja rosvoa poikien kanssakin, siitä jäikin kivat muistot :))

Voin hyvin uskoa, että siun lapsuudessa on ollut paljon murhetta. Oikein sydäntä riipaisee kun sellaista näkee tapahtuvan. Ja uskon, että ongelma osittain johtuu siitä, että lapset ovat hyvin ajattelemattomia, he eivät ymmärrä todella, miltä toisesta lapsesta kiusanteko voi tuntua. Vaikka heille siitä kuinka kertoisi, eivät he välttämättä ymmärrä ennen kuin kokevat sen itse omalla kohdallaan, mitä ei tietysti toivo koskaan kenellekään...

No tässä on peruskoulun jälkeen kasvettu ja itsetuntokin ihan pikkuisen kohonnut, että jos yksikään niistä enää tulisi turpaansa soittamaan, niin voi olla että ärähdän aika rumasti takaisin tai jos tarpeeksi suutun, niin tempaisen turpiin.
Nyt mulla on asiat hyvin, vaikkei se raha vieläkään puissa kasva. Mut mulla on ihana mies ja oma koti. Lapsia nyt ei vielä oo tulossa ja tiedä tuota tuleeko ollenkaan. Broidilla on pikkuinen poika, joka just tuossa maaliskuun lopulla täytti vuoden, että olen täti. :D

Mut nyt just ärsyttää noi perhanan naisten vaivat. Miksi oi miksi mulla pitää perspuoli olla silloin melkein kuin niagara. No onneks ei oo kuin pari päivää sitä isompaa vuotoa, ennen kuin muuttuu tiputteluks. :p
Toisaalta vuotoa ärsyttävämpää taitaa olla enemmän se että tunteet on enempi pinnassa ja meikäläinen raivo nousee silloin helposti sekunnissa nollasta sataan. Mut nyt ei oo onneks ollu syytä raivoamiseen, vaikka tuo rakas paksupää mies osaa joskus raivostuttava ollakin. Mut enimmäkseen se on vaan rakastettava ja ihana. :)

Voi perkele!
Foorumin kello näyttää mitä sattuu, vaikka kuinka yrittäs asettaa oikeaan aikaan. :p

Miusta tuo kello ainakin nyt näyttää oikeelta, kävin sitä sähläämässä itse tuolta asetuksista :b

Joo, näyttää se täälläkin nyt oikeaa aikaa, kun huomasin sen tuossa olevan suht lähellä oikeaa aikaa ja päivä oli oikein, niin kävin sen tunnin tuolta omista asetuksista oikasemassa.

Miun blogi on kadonnut :( En pääse päivittämään sinne mitään, enkä edes löydä hakemalla koko blogia. Se katosi kun ne uudistivat sivustoja siellä, toivottavasti ei oo kadonnut kun siellä on monen vuoden höpinät, runot ja matkapäiväkirjat...

Tyhmää, kun aina tulee ongelmia, kun jotain tietotekniikkaan liittyvää uudistetaan...

Vuodatuksessako sulla oli blogi? Eiks se oo tyyliin nimellä xxx.vuodatus.net vai mikä se nyt sitten onkin. Ja etkö oo päässy kirjautumaan tuonne sisälle?
Mä ainakin pääsin. On mulla tunnukset bloggeriinkin, mutta kun en osaa sitä käyttää, ni ei oo tullu pahemmin sen kans säädettyä. Tumblrissa mulla on kans tunnukset ja jos haluat linkin sinne, ni pistä yskäriä, niin pistän sen sit sulle tulemaan. Tumblr on oikeastaan tosi helppokäyttönekin tälläselle tumpelollekin, kuin minä. :)
Itellä on kans ja ihan hyvin löysin, kun pidän ne aina auki yhdessä ikkunassa.
Vielähän tuo vuodatus on aikalailla alkutekijöissään, kun kaikki blogipohjat(vai miten tuon muotoilis) ja sun muut on vielä laittamatta, niin että omatkin blogit näyttää tällä hetkellä asiallisen tylsiltä, kun kaikki omat muokkaukset katosi kuin pieru saharaan, tuon uusinnan aikana. Tarinat ja linkit on sentään tallella.
cboxi on kyllä hukassa. Harmittaa.
Mut ehkä(ainakin toivon niin) saan sen vielä takaisin.

Joo, vuodatuksessa. Ja en löytänyt sitä sivuston hakusysteemillä. Kirjautuminen ei onnistu, en pääse sisään ja se toinenkin keino, jota kirjautumisen yhteydessä tarjotaan tuotti vain herjan, ettei sivustoa ole edes olemassa. Nyt kun tuosta osoitteesta mainitsit, niin löytyihän tuo blogi sitten osoitteen syöttämällä, mutta en pääse siihen silti käsiksi. Eli hyvä uutinen on se, että se ei ole onneksi kadonnut bittiavaruuteen, en vain pääse sinne sisään jostain syystä.

Laitoin kyllä pariakin kautta viestiä ongelmastani ylläpidolle ja pitänee vain odotella, mitä vastaavat. Mie en oo jaksanut enkä kehdannut nähdä tuon blogin suhteen minkäänlaista vaivaa koskaan, enkä tiedä mitä kaikkea hienoo siihen voisikaan rakentaa, kun se sivusto on vain miun purkautumisreitti kaikenmaailman ajatuksille. Nuo siun sivun "muotoilut" kuulostaa hienoilta ja uskon, että hieman turhauttaa kun joutuu aloittamaan kaikki sitten alusta. Itsellä hävis kaikki kuvat, joten tulin siihen tulokseen, että siinäpä hävis. En jaksanut ruveta niitä uudestaan edes matkapäiväkirjaan lataamaan ja hyvä niin, kun koko paikka meni kokonaan uusiksi...

No, kyllä se siitä. Täähän on vaan tekniikkaa, ei koko elämä, vaikka se joskus pistää harmittamaankin kun aina on kaikenlaisia teknisiä ongelmia :))