Juplin.net

Mä oon lähiaikoina nähny unia, joissa kaikissa esiintyy iso, aukea pelto, koira (tai siis metsästävä koira), peura/kauris, metsästystä, hevonen ja hevosella ratsastusta. Mä en vaan keksi mitä mun pitäs oppia siitä ja mitä asioita muuttaa...

Ja pari viikkoa sitten näin aivan ihanan unen, jossa (???) jouduin vampyyrin puremaksi. Se vampyyri oli kaiken lisäksi Angelus (eli se siitä yhestä sarjasta...). Jostakin syystä pidän kivoina unina niitä joissa esiintyy vampyyreja, tapahtuipa siinä unessa mitä vain.

Elokuvateattereissa ois Sweeney Todd... muttamutta, tottakai sen ikärajaks laitettiin 18, joten enpä taida päästä kattomaan >:(  höh..... onko joku täältä käyny kattoon sen?

Niisk.... mun ois pitäny tänää päästä mun kaverille yöks, ko isobroidi pitää 18-vuotis bileet, mutta enpä pääsekkään ja joudun kököttämään koko illan kotona omassa huoneessa koiran kanssa. Mälsää... eikä mulla oo mitää karkkeja tai muuta, hyvät DVD:t on katottu ja telkkari ei toimi. Krääääääh! Lähen kai sitte yheksältä koiran kans metsään ja oon siellä niin kauan ko vaa kestän. TAI. Sain just hullun idean; pakkaan mukaan makuualustan, makuupussin, ruokaa, kännykän ja koiran kamat JA sitte meen mökille koko yöks metsään. Mutta enpäs tiiä...

Kesää määki ikävöin. Kesä alkaa kyllästyttää syksymmällä, mutta siihen asti on aina hauskaa.

Niimpä... ja tosiaan, yöllä tulee parempaa ohjelmaa, kuten nyt vaikka sunnuntaisin Buffy vampyyrintappaja. Miksei tuollasia sontaohjelmia laiteta yölle ja sitte iltasin vois tulla parempia.

Olen pitkässä käytävässä muutaman luokkakaverini ja muutaman tuntemattoman kanssa. Pelaamme lautapejejä, jokaisella on oma pelinsä. Yhtäkkiä jostain ilmestyy ilmaan jonkinlainen afrikkalainen naamio, joka sylkee suustaan kaikenlaista roinaa. Minun syliini se sylkäisee pommin, joka räjähtää, jos se joutuu kosketuksiin kaasun kanssa. Saman tien ilmassa alkaa leijua kaasua. Väistelen parhaani mukaan, mutta pommi alkaa räjähtää ja kaikki ihmiset juoksevat karkuun, minä mukaan lukien. Olen etupäässä juoksemassa jonkun pitkän häiskän kanssa. En pysty liikuttamaan jalkojani nopeasti ja räjähdys tappaa minut ja jonkun muun. Minusta (ja samoin siitä toisesta kuolleesta) jää jäljelle neljä auton pölykapselia, kaksi molemmista (ihan hyväkuntoisia). Huomaan muuttuneeni näkymättömäksi, haamuksi. En voi puhua, päätän mennä katsomaan, mitä muut tekevät. He ovat toisessa päässä käytävää ja säilyneet hengissä. He jatkavat pelejä. Huomaan erään luokallani olevan pojan riisuvan kenkänsä ja päätän kiusata häntä ottamalla niistä toisen. Kengät ovat mokkanahkaa ja vaaleanvihreät. Vien kenkää kauemmaksi pojasta, joka lähtee perään. Lopulta päätän pudottaa kengän ja samassa näen maassa samanlaiset, mutta punaiset. Tiputan kengän niiden viereen ajatellen, että poika haluaisi mielummin senväriset.

Ja sitten se loppui. Tuossa unessa olikin vähän tulkittavaa.

Muaki ärsyttää tollaset kakarat, tai pikemminki vanhemmatha siinä niitä syypäitä on, ko eivät vaan osaa sanoa kunnolla. Samat kakarat menee silittämään ja halaileen vieraita koiria tietämättä että koira voi olla hyvinki vihanen. Ja vanhemmat kattelee siinä vieressä että "ompas söpöä".

Mä en (tietenkää) oo ollu koskaan missään asiakaspalvelutöissä, mutta joskus pienenä ostelin aina kaikkia juttuja kaneille Prismasta. Melkeen joka kerta laskin rahat väärin ja sitten kassalla todettin että joo, tarviit vielä euron lisää. Taisin olla aika ärsyttävä. Ja kerran maksoin 2,5 euron ostokset 5 senttisillä...

Koitan aina olla mahd. ystävällinen kassalla, mutta sitte lopulta mä joudun ettimään rahoja laukusta 10 minsaa tai teen jotain tyhmää.

Eikun hei! Keksin kaks tapaa, jotka mua ällöttää. Toinen on juopottelu. Mä en kestä ihmisiä, jotka hoipertelee jossain kaupungilla vastaan ja meinaa kaatua päälle. Meiän koulun yks ope on juoppo (paljon tarinoita oon kuullu ja se haisee just siltä), ja koska se oli ainut opettaja siinä aineessa, en ottanu sitä, vaikka mulla oli siitä ihanan puhtoinen kymppi.

En tykkää, jos yleisellä paikalla tupkoidaan. Oikeastaan, en ymmärrä tupakointia ollenkaan, en vaan tajua. Mä en millään ymmärrä, että mikä saa tupakoimaan ja pilaamaan sademetsiä ja ilmastoa.

Ite päätin joskus pikkukakarana, etten mä ikinäkoskaan ala tupakoimaan tai juo vähäänkään mitään alkoholipitosta.

Mä en osaa ajatella että joku ihminen/jonkun ihmisen tavat ois ällöttäviä, ennenkuin joku kaveri sanoo jotain kyseisestä ihmisestä. Tietysti jos joku menee äärimmäisyyksiin, kuten nyt vaikka kusee ruokalautaselleen ruokalassa yms. niin silloin huomaan itsekin.

Mua ällöttää olla Kokkolan urheilutalolla kuntosalilla, ko siellä on aina jotain vanhoja äijiä ilman paitaa ja kyyläämässä. Viikko sitte liikuntatunti tytöille pidettiin siellä, mutta ei siellä mitää viihtiny tehä. Se oli jo oikeesti vähän... eh... mitenkä sitä kuvailis... Tai sitte olin ennakkoluuloinen, mutta se tuntu aivan ko joku ois kokoajan kyylänny.

Juu, tuo uni oli hiukkasen offtopic, joten poistin sen :)

Keskiviikkoisin käyn partiossa, jossa ei oikeastaan tehdä muuta kuin pelataan pokeria, syödään karkkia ja jutellaan kavereiden kanssa :)  Torstaisin on ratsastus, lauantaina tokoon, sunnuntaina agilityyn. Muina päivinä löhöilen kotona tai lenkkeilen metsässä koiran kanssa. Jos olen nähnyt unen, alan kirjoittaa sitä erääseen vihkoon ja koetan sitten parhaani mukaan tulkita sen symboleja. Tietääkö kukaan, mitä auton pölykapseli voisi tarkoittaa?

Kerran lähempänä joulua kokeilin istuskella kynttilän äärellä, mutta kyllästyin ja se jäi sitten siihen :) nyt olen alkanut tulkitsemaan unia, kun löysin (taas kerran) kiinnostavan kirjan.

Lainaus käyttäjältä: outolintu - 19.08.07 - klo:02:54
Tuli tässä mieleen kysyä "teiltä viisaammilta", että onko jonkin sorttista keinoa kehittää/parantaa kykyä nähdä ja kuulla kummituksia? Mullahan asuu ns. saman katon alla ainaki yks, mutta ois toisaalta kiva tietää enemmän. Kuka tai ketä täällä on? Miksi? Yms.. Pelottavaa toisaalta, jos rupeaisin aivan kokoajan näkemään sen, mutta elämäähän se vaan ois. Tottuiskai siihenki, niinku nykyseenki tilanteesee..  Kerran mietin et, jos kuvaisin umpimähkään ympäri taloa ja pihaa, nii saisinkohan ikuistettua kummajaisemme. Vielä en oo kokeillu, mut ehki tulevaisuudessa.. Mut kertokaa ihmeessä, jos tierätte jonkinlaisen kehityskeinon!

Luin yhestä kirjasta, että voi auttaa, jos joka ilta istuskelee tulen äärellä (takka tai tavallinen kynttilä) tunnin tai pari ja mietiskelee kaikenlaisia henkimaailman asioita. Ja sitä pitää tehä aika monta kertaa. En itse ole viitsinyt kokeilla, menis kuset housuun, jos näkisin jotai...

Olen 14-vuotias tyttö Keski-Pohjanmaalta. Tänne eksyin laitettuani googlessa hakusanaksi "bermudan kolmio". Sitten löysin kirjoitusta vampyyreista ja lopulta päädyin tänne foorumiin.

Olen kiinnostunut kaikenlaisesta paranormaalista, tosin sitten kun jotain vähänkään pelottavaa tapahtuu niin se muuttuu pelottavaksi aiheeksi, josta pitää pysyä erossa. Aiheesta kiinnostuin, kun kuulin spiritismistä ja aloin seurata Buffy vampyyrintappajaa (tai pikemminkin katselin jaksoja tv-linksistä). Pitkään ajattelin kokeilevani spiritismiä, kunnes luin pari kirjaa ja huokaisin helpotuksesta, etten ollut kokeillut. Siinä sitten keräsin muuta tietoa paranormaaleista jutuista.

Harrastan partiota, ratsastusta ja juoksemista, koiran kanssa näyttelyitä, agilitya ja tokoa. Eli omistan siis koiran, ja kaksi kania. Koiran rotu on whippet, sen nimi on Donna ja ikä on 1,5 vuotta. Kanit ovat Riina ja Bansku. Ennen oli myös Spiidi ja Viksu, mutta ne on nyt sitten jo kuolleet. Riina on ollut mulla jo 9 vuotta. Bansku on vasta puolivuotias, joka hankittiin Riinan kaveriksi Spiidin kuoltua. Ennen meillä oli myös toinen koira karkeakarvainen saksanseisoja, Jannu. Jannun kuolemasta on nyt yli 5 vuotta ja kuollessaan se oli 13 vuotias. Haaveilen saksanpaimenkoirasta tai toisesta whippetistä. Äiti on kuitenkin ajatusta vastaan.

Perheen ihmisjäsenet ovat kaksi veljeäni, sekä vanhemmat. Ja tietysti minä. Jostain syystä en kovinkaan paljon pidä perheestäni... paitsi tietysti Donnasta ja kaneista pidän.

Rakastan susia ja hiippailemista vaarallisissa paikoissa. Kun kesäisin menemme mökille, karkaan yöllä ulos koiran kanssa ja menen useimmiten metsään juoksemaan. Se on vain niin ihana tunne, ja ardealiini virtaa. Talvisin, kun en viitsi pilkkopimeään metsään mennä, hiipparoin useimmiten yöisin erään koulun pihassa. Siellä on usein epämääräistä porukkaa, joilta kannattaa pysyä piilossa. Viimeksi eilenkin jouduin pääsemään erään henkilön ohi, hänen huomaamattaan. Ja nyt on kotimme lähellä sitten nähty susi. Voitte uskoa, että koetin etsiä sitä/niitä (susihan on laumaeläin, ei yksineläjä) koko vime viikon metsästä. Ei löytynyt, mutta eipä lannistuta :)

Se edesmennyt koiramme, Jannu, puri minua kerran pahasti. Toooooosi pahasti ja sairaalareissuhan siitä tuli. Olin ihan kakara, varmaan 3-vuotias. Muut perheestämme olivat yläkerrassa, minä ja koira alakerran olohuoneessa. En tiedä mitä tein, kaiketi revin Jannua turkista ja korvista tämän nukkuessa. Muistan murinaa, sitten Jannu hyökkäsi hampaat irvessä kimppuuni ja puri pahan haavan päähäni. Silloin olin puolet pienempi kuin koira. Koko perhe (äiti isä ja isoveljeni, pikkuveljeä ei silloin ollutkaan) olivat sekunnissa paikalla ja Jannu lukittiin rangaistukseksi kellariin. Nyt ajattelen sen olleen liian väärin. Omahan oli vikani, koira oli muutoin tosi kiltti ja rauhallinen. Jouduin sairaalaan ja sain tikit päähäni. Onneksi en alkanut pelkäämään koiria ja pysyin kaverina Jannun kanssa. Se koira tuli minulle vain tärkeämmäksi ja rakkaammaksi.

En osaa kunnolla kuvailla luonnettani. Perheenjäsenten (paitsi lemmikkien) silmissä olen vihainen ja hiljainen. Kaverit ja ulkopuoliset näkevät minut energisenä ja joskus jopa hyperaktiivisena tyyppinä. Käytän mustia paitoja... ja farkkuja. Nykyisin en voi laittaa mitään värikästä paitaa. Sen on oltava musta, valkoinen tai ruskea, eikä se saa olla mikään säkki. Kaulakoruja on kertynyt aikas paljon, mutta käytän niistä vain yhtä; hopeaa, ohutta kaulaketjua, jossa on pronssinen risti ja hopeasydän. Korviksiakin vaihdan vain harvoin, ne ovat sähkönsiniset pallot. Olisin halunnut mustat, mutta niitä ei ollut, joten tummansininen oli sitten toisiksi paras vaihtoehto. Ja sehän kävikin hyvin, luin nimittäin jokin aika sitten, että horoskooppini mukaan kaikki sinisen sävyt ovat minulle oikea väri. Joo, uskon horoskooppeihin. Ne pitävät lähes täydellisesti paikkansa minun kohdallani. Onnennumeroni on 6, koska olen syntynyt 15. päivä (1 + 5 = 6). Samoin olisi, jos olisin syntynyt 6. tai 24. päivä.

Lempiaineeni koulussa ovat liikunta, englanti, biologia ja maantieto. Kaikista niistä mulla on 9 ja yritän kaverini kanssa nostaa kymppiin. Liikunta on noista aineista kaikkein paras, rakastan kuntoilua sun muuta.

Jos ja kun alan kirjoittaa jotain pitkää kirjoitusta, kuten nyt vaikka tämä esittelyjuttu, alkaa kirjoitus olla sekavaa ja oudon kuuloista. Anteeksi nyt siitä.
Eiköhän se ollut siinä.

Meillä on omituisesti käyttäytyvä keittiön kattolamppu.... jos joku porukoista laittaa lampun päälle, se menee aivan normaalisti. Mutta sitteko mä koitan, ni lamppu alkaa omituisesti räpättää. Tai siis jotenkin, että se valo ei meinaa syttyä ollenkaan. Sattumaa, vai onko siinä jotain spookya?  Talo on n. 50 vuotta vanha, joten voisihan täällä kummitellakin, vaikken ole ainakaan kauheasti mitään täällä huomannut. Pienenä mä pelkäsin aivan kauheesti pimeää ja mua pelottaa mennä kellariin, vieläkin... en yhtään tiedä miks. Se on huono juttu, koska sauna ja kylppäri on siellä.

Kiitoskiitos, todella paljon. Mulla on just ongelmana se, etten keksi tai viihti sanoa mitään takasin.

Alkuvuodesta oli samantapainen tilanne. Sillon meitä oli kolme ja sitä samaista kaveria kiusattiin. Tällä kertaa kiusaajia oli kaikki muut luokan tytöt. Eli siis kolme vs. 8. Sitä mun kaveria syytettiin yhen toisen matkimisesta, mikä ei tosiaankaan ollu totta. Itse asiassa just sillon meistä tuli kavereita, kun se jätettiin yksin. Oispa tosiaan ollu sille mun kaverille hirveetä olla yksin kiusattuna. Aiemmin se oli ollu niitten kiusaajien porukassa. Jostain syystä he sitten päättivät, että nyt oli aika potkia tämä kaveri ulos porukasta...