Hei, Nef!

Ite oottelen nukkumattia, olin yön töissä. On tainnut eksyä matkalla. -__- Kivaa työpäivää sulle, toivottavasti on niin aurinkoista, kuin miltä nyt näyttää. Itsellä myös häämöttää vapaat yhden iltavuoron päässä, jee!

Holaaaaa!

Hengissä ollaan! Tää mun elämä ei taida tästä koskaan tasoittua. Viime näkemän jälkeen takana jäätävä työputki, firman vaihto, väliaikainen muutto ja ties mitä. Taas ollaan töiden kanssa niin jännän äärellä, 2 kk tuli täyteen ja kaikki tarjotut vuorot haalin sopimukseni laadusta johtuen ja myös sen vuoksi että taas tarvii uudestaan todistaa olevani korvaamaton. Huhhuh. Koneen sain takaisin, elin tuossa nimittäin viimeisen vuoden ilman. Jos laittaisin tänkin vaikka välilehteen, niin muistaisin välillä piipahtaa.

Luin tätä ketjua vähän taakse päin ja täytyy todeta, että ah, nostalgiaa, Juplinin myytit osio. Mullakin on jotain materiaalia vielä tallessa.

Kiitoksia, Nuubialainen. ^^

Oon ollut pidemmän aikaa pois kaikkien luovien aktiviteettien ääreltä. En tiedä miksi, mutta hiljattain päättyneen parisuhteen aikana en tehnyt tai harrastanut oikein mitään. Tänään kaivoin syntikkani varaston kätköistä ja soitin ensimmäistä kertaa melkein vuoteen. Kirjoitin myös omin päin pitkästä aikaa jotakin muuta, kuin asiatekstiä. Tässä tulos. ^^



Kultainen valonsäde
Siilautuu läpi ikkkunalasin
Syksyisessä iltapäivässä
Saaden pölyhiukkaset tanssimaan
Koskettaa valkoista
Koskettaa mustaa
Vapisevat sormet
Hakeutuvat pianon koskettimille
Hauras sointu rikkoo hiljaisuuden
Mieli ei muista, miten jatkaa
Mutta sormet tuntevat tien
Ilma täyttyy sävelistä
On vain minä ja musiikki
Ja tunnen viimein olevani vapaa

Onpa huikeita pukuja, Hyvä kuva! Taitaa olla foorumilla sellainen syysmasennus. Kaikilla jotain muuta mielenpäällä.

Tein ihan hullun 80 tunnin työviikon. On mennyt alkuviikko vähän toipuessa siitä. Piti olla vapaata, mutta koska saikut, niin töitähän se on jonkin verran tällekin viikkoa. Ruaaaah.

Hän seuraili miehen liikkeitä, kun tämä asteli vuoteelle ja alkoi välinpitämättömän oloisesti tutkia Martinia. Viimein lääkäri kääntyi Michaelin puoleen ja sanoi:

"Potilas voi aivan hyvin ja välitöntä hengenvaaraa ei enää ole. Hänet voidaan aivan hyvin siirtää takaisin vankilaan."

Michael katsoi lääkäriä tyrmistyneenä. Tämä ei voinut mitenkään olla tosissaan. Martin oli juuri vasta tullut tajuihinsa ja kestäisi varmasti vielä pitkään, ennen kuin tämä toipuisi edes siihen kuntoon, että kävelisi itse. Katkenneet kylkiluut ja muut vaivat olisivat kivuliaita siirtäessä. Michaelin mitta oli juuri tullut täyteen. Tämä ei jäisi tähän, hän ajatteli ja lähti tapaamaan sairaalan johtajaa.

***

Samaan aikaan Michaelin vanhempien talossa tunnelma oli lämmennyt. Kaikki olivat tahoillaan selvinneet totuuden aiheuttamasta alkujärkytyksestä ja elämä oli palaamassa uomiinsa. Varotoimenpiteitä oli kuitenkin tehty siltä varalta, että joku saisi tietää Rachelin majailevan siellä. Rachel auttoi Margaretia kodinhoidossa ja lämmitteli jopa lähes täysin unohtuneen neulontaharrastuksen. Iltaisin siihen oli hyvin aikaa, kun uloskaan ei voinut mennä ja koko perhe kerääntyi olohuoneeseen televisiota katsomaan. Ikävä vaivasi kuitenkin nuorta naista ja hän taivutteli Gregin siihen, että hän saisi seuraavana päivänä käydä sairaalassa tervehtimässä miestään ja isäänsä. Matthew lupasi lähteä kyyditsemään, Margaret ja Greg jäisivät vahtimaan taloa, ettei sinne tulisi kutsumattomia vieraita heidän ollessaan poissa. Ilta kului hitaasti Rachelin odottaessa malttamattomana, että näkisi viimei isänsä. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä hänen pitäisi sanoa miehelle, jota ei ollut nähnyt vuosiin. Hän oli soittanut Michaelillekin ja kertonut, että tulisi katsomaan heitä. Michael oli ollut asiasta mielissään, mutta käskenyt häntä kuitenkin varautumaan pahimpaan, sen verran huonossa kunnossa hänen isänsä oli. Michael oli kertonut Martinin lääkärin ikävästä asenteesta ja siitä, että oli käynyt juttelemassa sairaalan johtajan kanssa aiheesta. Lääkäri oli saanut nuhteet ja kirjallisen varoituksen. Martin puolestaan oli saanut uuden hoitavan lääkärin, jonka asenne potilaitaan kohtaan oli paljon inhimillisempi. Uusi tohtori lämminhenkinen, keski-ikäinen naislääkäri, nimeltä Lisa Singer. Ajatukset valvottivat Rachelia vielä pitkään, mutta lopulta samettinen pimeys kietoi hänet hellään syleilyynsä ja uni vei tajunnasta voiton.


Oikoluku oli vähän nopianpuoleinen ja pätkästä tuli tynkä. Sori siitä.