Juplin.net

Kokemus on ollut lapselleni kyllä aika järkyttävä. Vieläkään ei suostu nukkua omassa sängyssä, vaikka tapahtuneesta on jo  kuukausi. Mä oon ihan oikeasti toivonut, että joku muukin olis siellä hostellissa käynyt ja kokenut jotain, mistä olis voinu vaihtaa mielipiteitä. Mut jotain siinä hostellissa täytyy olla, jos lähialueilla kaikki mökit ja leirintäalueet oli täynnä, ja tässä rakennuksessa ei ollut meidän lisäksi kun joku saksalainen pariskunta. Jos se olis ihan tavallinen paikka, olishan sielläkin ollut tugosta niin kuin edellisillä saarilla oli (Korppoo- Nauvo). Ystävistäni tuskin kukaan ko. paikkaan menis. Toivottavasti jostain löytyy vielä vastauksia. Ketään en sinne kyllä käskis mennä. En halua muiden kokevan yhtä kamalaa kuin mitä lapsemme kanssa koimme. Eikä ainakaan sais ottaa kukaan lapsia mukaan, jos uteliaisuudella joku sinne meniskin.

Mistähän sen totuuden saisi esiin? Olen yrittänyt heiltä sieltä hostellista kysyä, mutta turhaan. Sen tähdenhän tänne laitoinkin viestini, josko joku muu tietäisi mitä siellä ko. paikassa on tapahtunut. Jos jollain muullakin olisi ollut vastaava tilanne, mutta taidan toivoa turhaa.

Lainaus käyttäjältä: Dips - 03.09.07 - klo:09:16
Okei... Aika pelottavaa... En kyl usko et oot hullu ku ittelekki käyny tosi pelottavaa..

Mitä sinä olet kokenut?

Niin, sitä minä olen pyytänyt sieltä hostellista vastaamaan minulle, et mitä siellä rakennuksessa joskus on tapahtunut, mikä on Selma ym. mutta vastausta en sieltä jostain syystä ole saanut. Haluavatko salata jotain. Vai mistä on kyse. Toki jos kummitusjuttu leviää ko. paikasta, menisikö sinne enää asiakkaita. Minä henkilökohtaisesti en sinne enää jalallani astu. Sen verran oli karmea kokemus ja trauma jonka se jätti jälkeensä. Mut eikö se tästä, päivä kerrallaan parempaan suuntan...

Onko kellään muulla kamalia kokemuksia Paraisilta kuin minulla?
Olimme lomailemassa Turun saaristossa. Yhdeksi yöksi emme olleet varanneet etukäteen mökkiä. Soittelimme leirintäalueet ja muut majotuskohteet läpi, ja joka paikassa sanottiin ettei ole enää tilaa. Sitten kartasta katsoimme, että Paraisilla pn hostelli.Soitimme sinne ja jo tärppäsi. Ei kukaan ollut vielä varannut yhtään huonetta. Menimme siis sinne. Tuli jo outo olo kun avasimme ulko- oven, vastaan tuli outo vanha haju. Saimme huoneet. Olimme siis matkassa ystäväperheen kanssa.
Illalla sitten yritin saada pienintä nukkumaan (1, 5 v). Poika alkoi kauhulla katsoa kattoon päin ja yritti lähteä pois sängystä. Ei oikein uskaltanu edes itkeä. Itselläni oli myös outo olo. Lähdin lapseni kanssa muiden pariin, yksin tuohon huoneeseen en kyllä jää, sanoin. Sitten iltapalan jälkeen, yritimme mennä uudelleen nukkumaan, silloin mukaani tuli myös kaksi muuta lastani tuon vauvan lisäksi. 6 vuotias ei millään saanut unen päästä kiinni, ja pyysin olemaan jo hiljaa. Aamulla kun taas oli aikainen herätys että päästään jatkamaan matkaa. Silloin 6- vuotias tyttöni veti peiton päälleen ja sanoi: Okei, nukutaan sitten. Muutama sekuntti oli hiljaista. Silloin aloin tuntea outoa tunnetta. Aivan kuin joku näkymätön olisi alkanut sitoa minua sänkyyn jaloista ja käsistä kiinni ja tuntui kuin jonkun käsi olisi yrittänyt kuristaa kurkultani. Samaan aikaa tuo 6- v. tyttöni alkoi huutaa. En saanut käsiäni irti sängystä, ottaakseni tytön syliini. Sain kysyttyä häneltä, mikä hänen on. Itki ja itki ja lopuksi sai sanottua: Äiti, näetkö tuon kummituksen joka kiertää meitä ja yrittää viedä meidät. Vaikka ote oli kova kaulallani, sain huudettua mieheni huoneeseen. Tiesin, että jos saan tänne huoneeseen tulemaan jonkun, tilanne raukeaa siihen. Joku tarina siihen rakennukseen kuuluu,sillä se, joka paikkaa meille vuokrasi, empi et voisko se laittaa meidät siihen kyseiseen huoneeseen yösi. Huoneella oli vielä vähän outo nimi. Suomennettuna Selman rauhattomuus. Tämä vuokraaja lupas meille aamupalalla kertoa tarinan joka liittyy huoneeseen. Mutta sitä tarinaa emme kuulleet.Ja syy siihen oli se, että näin tämän naisen vielä illalla ja tivasin siinä vaiheessa tietoa, mitä siinä huoneessa joskus on tapahtunut.
Yön jouduimme kuitenkin olemaan tuossa hostellissa, sillä muita paikkoja ei ollut vapaana. Kun muut jo nukkuivat, minä valvoin. Kaksi kertaa vielä uudelleen aloin tuntea kun minua ruvetaan sitomaan sänkyyn kiinni. Silloin ponnahdin pystyyn sängystä ja tilanne molemmilla kerroilla raukesi siihen.En kyllä saanut nukuttua, enkä uskaltanutkaan. Jälkeenpäin kotona tyttäreni piirsi kuvan siitä hostellista ja sen kummituksesta. Yhtään yötä hän ei ole nukkunut omassa sängysään.
Kirjoitin tästä myös Suomi 24:seen mutta sain osakseni vain hullun leiman. Löytyisikö täältä ketään jolla olis vastaavia kokemuksi kyseisestä paikasta. Asia on jäänyt vaivaamaan, ja pelottamaan.En koskaan ennen ole kokenut mitään tällaista. Ja toivon etten koskaan enää kokisikaan. Vai olenko tulossa hulluksi? Mutta miksi tyttäreni koki samaa? voiko siis olla hulluutta.