Juplin.net

Keskustelu => Kirjoitelmat => Aiheen aloitti: Nuubialainen Prinsessa - 11.02.08 - klo:21:12

Otsikko: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 11.02.08 - klo:21:12

Hei, tuli mieleeni tällainen idea:

Jos joku laittaa tänne jonkin kuvan, josta toiset kirjoittaa tarinoita tai kuvaa sitä hetkeä, jolloin kuva on otettu..

Meillä oli luovankirjoittamisen kurssilla erilaisia harjoituksia, ja yksi niistä oli tällainen. Piti kirjoittaa tarinoita kuvista. Ajattelin siis, että jos vaikka muutkin innostuisivat tästä..
..etsin, josko löytäisin jonkin hyvän kuvan kuva-arkistoideni kätköistä, mut jos joku löytää sitä ennen niin tänne vaan, niin ruvetaan keksimään tarinoita ;)

Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nefertiti - 12.02.08 - klo:17:14
No mie voin laittaa, kun löysin muutaman hyvän kuvan ja voin mie laittaa enemmänkin, jos vain tahdot.

1.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Sekalaisia/Metspolku.jpg)

2.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Sekalaisia/Aamunkoitto.jpg)

3.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Sekalaisia/Ilta.jpg)

4.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Sekalaisia/Merimaisema.jpg)

5.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Sekalaisia/Ukkonen.jpg)

No laitoin nyt kumminkin useamman, joten nyt useampi kirjoittaja pääsee valitsemaan sopivan kuvan ja kirjoittamaan siitä. :)
Täytyy katsoa, jos vaikka itsekin innostuisi jotakin kirjoittamaan.
Tuli nyt vielä mieleen, että haittaako kun kuvat ovat tuollaisia maisema kuvia? No toivottavasti keksitte kuvista oikein kivoja tarinoita, vaikka noissa onkin vain maisemia.
Tulipa mieleeni, että voiko käyttää useampia kuvia, vai pitääkö olla vain yksi, josta kirjoittaa tarinan? Meinaan mietin, että jos saa idean, johon sopisi useampikin kuva, kuin vain yksi.
Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nefertiti - 13.02.08 - klo:20:07
Tässä tulee vielä muutama kuva lisää. Sorry tuo luontokuvien ylenpalttisuus.

6.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Sekalaisia/Saunakukat.jpg)

7.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Sekalaisia/Kukat.jpg)

8.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Sekalaisia/Kunnonmets.jpg)

9.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Sekalaisia/Myrskynousee.jpg)

10.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Sekalaisia/Talvi.jpg)

No niin jääkin odottamaan mielenkiinnolla, että minkälaisia tarinoita noista laittamistani kuvista oikein sukeutuu, vai tuleeko mitään, kun on niin paljon tuota luonto kuvaa.
Odotan toki innolla sinun kommenttejasi kuvista, Nuubialainen Prinsessa. :)

No niin nyt siellä on yksi talvinenkin kuva. :)
Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 13.02.08 - klo:22:25

Onpas hienoja kuvia! Kyllä sinä osaat kuvata :)

Tulin vilkaisemaan mitä täällä keskustellaan vain pikaisesti, vaikka väsyttääkin jo kamalasti..on taas aika rankat työvuorot tällä viikolla..

Noh, en voinut kuitenkaan jättää väliin kun näin nuo kuvat, joten kirjoitin pikku tarinan tuosta talvisesta kuvasta, jonka laitoit viimeiseksi tuonne..

Pitäsikö nuo kuvat muuten numeroida, jos se helpottaisi hieman tarinan tunnistusta?



                                                   Talvisen lähiön Siiri

On tammikuun 3. päivä. Siiri seisoo ikkunassa ja katsoo ulos mietteliäänä. Kolmannen kerroksen ikkunasta avautuu näkymä pieneen taajamaan, joka on kevyen pakkaslumen verhoama. Muutamaa viikkoa aikaisemmin maa oli näyttänyt niin kurjan mustalta ja vähäisinkin lumen härmä, joka maahan oli viskautunut suli saman tien pois. Nyt tuo synkkä pimeys oli viimein väistynyt niin kuin Siirin edellisenä yönä uneen tunkeutunut painajainen. Kaikki näytti hieman valoisammalta.

Kahden metrin päässä ikkunasta kurotteleva koivunoksa vangitsee Siirin katseen. Tyttö muistaa kuinka kauniisti se aamulla kimmelsi, aivan kuin pienet timantit, auringonvalon taittuessa jäisiin kiteisiin. Silloinkin Siiri oli seisonut sama yöpaita päällään ja odottanut, samalla tavoin kuin nytkin.

Hämärä alkaa jo laskeutua hiljaiselle asutusalueelle. Pian tulisi pimeä ja toisi tullessaan kauan odotetun vieraan. Sitä Siiri jaksoi odottaa, vaikka jalkoja jo särkikin tuo levoton kuljeskelu ikkunan edessä. Perhoset lepattavat tytön mahassa kun hän huomaa hahmon vilahtavan mäntyjen välissä. Tuo tulija kohottaa kättään kohti kolmannen kerroksen ikkunaa ja Siiri hymyilee viimein.



Tuota mietin tuossa minäkin, että eihän niitä tarinoita ole pakko vain yhdestä kuvasta kirjoittaa, jos keksii vaikka tarinoille yhteyksiä monesta kuvasta.. vain mielikuvitus rajana :)

Katselen tuossa viikonloppuna omia kuva arkistoja..siellä on muistaakseni jotain outoja kuvia kotikaupungistani :)

Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nefertiti - 14.02.08 - klo:00:13
No niin, nyt ne on numeroitu. Katsotaan toimiiko systeemi vai ei.
Ihanan tarinan pätkän sie kirjoitit. Mitä olen sun tekstejäsi lukenut, niin sanonpahan vain, että olet verbaalinen lahjakkuus. Oikeasti ja sun tekstejäsi lukee mielellään. :)
Muuten tuo talvikuva, on joko joulukuun 06 loppu tai tammikuuta 07. Tämän vuoden talvi, tai no siis talvi ei ehkä kuvaa sitä tällä hetkellä, kun täällä etelässä ei ole lunta, vain vettä, räntää ja kylmää tuulta niin kuin loka-marraskuussa.
Ai niin ja kaikki kuvat on näpätty kännykällä. Haaveilen tosin, että jos joskus rikastuisi ja heitäisi köyhtymästä, niin ostaisi itselleen kunnollisella zoomilla varustetut digikameran. Pääsisi ottamaan lisää hienoja luontokuvia, keväällä kun kaikki herää pitkän talven jälkeen, tai sitten talvi kuvia, kun on kunnolla lunta ja pakkasta tai kesällä kunnon ukkosmyrskyjä tms. :)
Se vaan et oon kauheen tarkka kuvan laadusta ja siitä, mitä siihen haluan, eli pyrin aina rajaamaan kaiken ei toivotun pois kuvasta, vaikka ei sekään aina auta.
Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nefertiti - 14.02.08 - klo:17:45
Sorry nyt tämä tuplapostaileminen, mutta ängen tähän vielä muutaman kuvan, joista voipi tarinoita värkätä.
Eli tässä neljä töherrystäni, jotka vielä nimeroin.
Näin me saatamme saada myös vähäsen fantasiaa tänne. Niin kuin sitä ei jo olisi. :D

11. (http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Piirroksiani/SusijaLohikrme.jpg)

12. (http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Piirroksiani/Lohari1.jpg)

13, (http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Piirroksiani/Lohari2.jpg)

14. (http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Piirroksiani/Lohari3.jpg)



No niin lisäänpä tähän myös tarinan pätkän, joka putkahti mieleeni kuvasta numero 11.

Susi ja vanha lohikäärme

Kuun kelmeä valo, loi pitkiä varjoja puiden lomaan, varjoja jotka näyttivät elävän omaa elämäänsä.
Vanha huuhkaja lennähti oksaltaan nähtyään sopivan saaliin ja huhuili mennessään. Öisessä metsässä oli huuhkajan lisäksi toinenkin kulkija. Tuo kulkija tarkkaili varjoja ja kuunteli öisen metsän hiljaisuutta.
Pian se astui kuutamon valoon, katseli sitä hetken himmeästi hehkuvin silmin ja nosti sitten kuononsa kohti taivasta. Öisen metsän täytti surumielisesti väräjävä ulina, joka kantautui pitkälle, aina vuoren rinteelle asti, jossa kookas hahmo odotti. Sen silmät hohtivat, kuin kekäleet pimeydestä. Se oli kuullut kutsun ja levitti nyt suuret nahkamaiset siipensä. Ei kuulunut kuin pieni suhahdus, kun se nousi siivilleen ja liisi alas metsään.

Alhaalla metsässä sudenhahmoinen Sonya odotti ja katseli kuun valaisemaa taivasta, odottaen tutun hahmon pian piirtyvän taivaalle.
Pian odotus palkittiin ja kuuta vasten piirtyi kookas tumma hahmo, joka lähestyi ja pian laskeutui pehmeästi nurmettuneelle aukiolle.
”Kutsuit minua.” Hahmo sanoi ja katseli ystävällisesti kaunista sutta, joka lähestyi. Hetken kuluttua susi seisahtui hetkeksi ja oli poissa. Paikalla seisoi nuori tyttö, jonka tulenpunaiset hiukset valuivat vapaina laineina olkapäille ja selkään.
”Niin Daggar, on aika.” Sonya vastasi ja asteli tuon vanhan lohikäärmeen luokse.
Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 16.02.08 - klo:12:19
Kylläpäs osaat hienosti piirtää :) (ja kirjoittaa..)
Niin, viimeinkin pääsen rauhassa tietokoneelle ja tutkin omia kuva-arkistojani. Valikoin yhdestä koulutyön tehtävästäni kuvia, jotka on otettu pari vuotta sitten.
Täytyy tutkia noita kuvia ja miettiä..kun illalla tulee rauhallista niin sitten ottaa näppis eteen ja päästää mielikuvitus valloilleen..
Nyt kuitenkin liitän tänne muutaman kuvan ja sitten painun kotitöihin :)


15.(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Pyr.jpg)

16.(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Onkikilpailu.jpg)

17.(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Kukatsivulta.jpg)

18.(http://i226.photobucket.com/albums/dd50/nuubialainen_prinsessa/Kolarinjljet.jpg)


Noin, eiköhän siinä ole miun osalta riittävästi..toivottavasti Jupea ei haittaa tää kuvien paljous :)
Kuvat olen ottanut itse ja niillä on varmasti jokaisella oikea tarinakin..

Nyt muutkin kirjoittamaan!!

Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nefertiti - 16.02.08 - klo:13:15
Kauniita ja koskettavia talvikuvia nuo sinun laittamasi. Täytyykin tässä katsoa, saisikos jostakin niistä tarinan aikaiseksi. :)
Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 16.02.08 - klo:13:33


Hauska kuulla, että pidät niistä.
Yritin saada noita pienemmäksi, mutta näyttää siltä etten taida saada :(
Noh, toivottavasti noista saa jotenkin selvää..
Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 16.02.08 - klo:23:52
Kuva 1.

                                                             Polku

Kosteat heinät kutittavat ihoani. Käärin housujen lahkeita ylemmäs, jotta ne eivät kastuisi. Polun keskellä on mutaista ja pehmeää maata. Tiedän kokeilemattakin, että se tunkeutuisi kivasti ulos varpaiden välistä, jos siihen upottaisi jalkansa. En kuitenkaan tee niin, vaan kuljen varoen polun vihreällä reunalla. Jalat täytyy pitää puhtaina, sillä kylältä on tulossa vieraita, joille ei parane näyttää nuhruiselta. Täytyy olla kuuliainen ja tehdä niin kuin on viisainta – ei siis mutaa varpaissa, eikä housujen lahkeissa.

Isä sanoo, että hyvä ensivaikutelma kruunaa kaiken. Sillä hän tarkoittaa, että minun täytyy näyttää erityisen hyvältä suuren kaupungin herran silmissä, jos haluan päästä ensi syksynä opiskelemaan lakia. Lakinaiset eivät kävele paljain varpain mudassa, eivätkä kääri hienoja housunlahkeitaan rullalle. Isä uskoo, että minusta tulee vielä jonakin päivänä sellainen nainen, josta isoisä olisi ollut erittäin ylpeä.

Vielä on aikaa, mutta silti minun täytyisi jo kiiruhtaa. Voi, peruisipa se herra tulonsa. En tekisi mitään muuta mieluummin kuin kävelisin metsässä ja poimisin vattuja, jotka punaisina roikkuvat vattupensaiden oksilla poimijaansa odottaen. Haikea katseeni viivähtää vasemmalla puolellani olevissa vattupensaissa.

Ehkä otan yhden, ei kukaan minua vielä kaipaa. Eihän se äitikään huomaa minun poissaoloa kun sen täytyy huolehtia ruokasalin kattauksesta naapurin Mirjan kanssa. Vain yksi tuollainen punainen mehukas, tai ehkä korkeintaan kaksi. Täytyy vain muistaa, etteivät vaatteet mene vattumehuun.

Jos minulta kysyttäisiin, menisin mieluummin lukemaan luonnontieteitä. Silloin työssä olisi jotain järkeä. Kun katsoo tuota kirkasta taivasta ja auringonpaisteessa kimmeltävää kosteaa nurmea, voi hyvin ymmärtää mikä on todella tärkeää. Siellä missä sielu lepää, kehokin lepää ja päinvastoin.

Isä nauraa, jos joku puhuu luonnonsuojelusta ja haukkuu sitten selän takana viherpiiperoksi. Se tuntuu minusta pahalta. Kuinka joku voi olla niin viisas ja samalla kuitenkin niin tyhmä? Isä sanoo aina, että ilmat vain oikuttelevat, mutta onko se todellakin vain normaalia säiden vaihtelua kun jouluaattona sataa vettä ja salamoi?

Niin, tiedänhän minä, ettei luonnonsuojelulla perhettä ruhtinaallisesti elätä, mutta miksi kaiken pitää aina olla niin hienoa ja minkä ihmeen takia kaikkea täytyy olla niin paljon? Nämäkin housut olisi voitu jättää minun puolestani kauppaan, ihan hyväthän ne entisetkin olivat. Nyt ne on märät ja täynnä heinän roskia. Miksi isä ei näe, etten minä sovi lukemaan lakia – ei lakinaisilla ole marjamehua paidalla, sormet täynnä vattupuskanpiikkejä, hiuksissa nokkosia ja kirvoja.

Mitä tapahtuisi, jos en menisikään tuota polkua edemmäksi? Jos kääntyisinkin pois ja kävelisin aina lammelle asti. Kaipaisiko kukaan todella minua vai olisiko heillä hätä herra suurkaupungin herran mietteistä? Tiedän, että minun pitäisi jo mennä, mutta jalkani kuitenkin kääntyvät tuonne metsään ja poikkeavat polulta. Lammella on taas se sama sorsapariskunta, joka edellisenä vuonnakin pesiytyi rannan kaislikkoon. Saavatkohan ne tänä vuonna poikasia? Täytyy kävellä hiljaa, etteivät ne häiriinny pahasti.

 
Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nefertiti - 17.02.08 - klo:13:04
Ihanasti kuvailtu pätkänen ja sanon nyt ja vastaisuudessakin, sie todella osaat kirjottaa, sano mitä sanot. Omat sepustukseni kyllä kalpenee sun teksties rinnalla. :)
Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nefertiti - 18.02.08 - klo:22:04
Sorry tuplaposti taasen, mutta löysin muutaman uuden hienon kuvan. :)

19.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Piirroksiani/Kukko.jpg)

20.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Piirroksiani/Lyijykynpiirros.jpg)

21.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Piirroksiani/Fantasiahahmo.jpg)

22.(http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Piirroksiani/Tapaaminen2.jpg)

23. (http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Piirroksiani/Dragonfight2.jpg)

24. (http://i132.photobucket.com/albums/q17/Bluebird79/Piirroksiani/idinrakkaus2.jpg)
Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 07.11.08 - klo:22:22


KUVA 9.



                         TAPAAMINEN




”Äiti, Marin jäätelö tippuu”, pikku Tiia sanoo ja nykäisee äidin kättä kevyesti.
”Eikä tipu kun mä nuolasen sen”, sisko toteaa ja paljastaa harvat etuhampaansa.

Äiti ei kuule. Hän on keskittynyt tuijottamaan risteyksen toisella puolella kohoavaa keltaiseksi rapattua kerrostaloa. Talo näyttää korkealta ja sen ympärillä kasvaa vihreitä lehtipuita. Lasitetut parvekkeet heijastavat satunnaisia valonsäteitä jalkakäytävälle ja autojen katoille, kun aurinko työntyy esiin pilvien raosta. Jostain kauempaa kuuluu auton torven törähdys ja oven paukahdus. Äidin käsi pyyhkäisee hihattoman hellemekon helmaa hermostunein nykäyksin ja pysähtyy sitten lepäämään pehmeänkeltaiselle etumukselle. Tiia katsoo äitiä huolestuneena. Äiti ei ole hymyillyt pitkään aikaan ja tänään hän on ollut suorastaan peloissaan. Tiia näkee pelon äidin silmistä ja tietää sen johtuvan isästä.

Eräänä iltana lastenhuoneen valojen sammuttua, Tiia salakuunteli mummon ja äidin väittelyä makuuhuoneen ovenraosta. Keskustelu koski Tiian ja Marin isää. Mummo pyysi äitiä käymään isän luona, mutta äiti ei halunnut kertoa totuutta kenellekään.

”Totuus ei tee kenellekään hyvää.” Äiti sanoi ja puisteli päätään surullisen näköisenä.
”Kyllä miehelläkin on oikeus tietää. Varsinkin nyt, mutta tehty mikä tehty, ei sitä tarvitse enää harmitella. Lapset eivät ole syyllisiä mihinkään. On aikuisten työ hoitaa jälkipyykki sotkuistaan ja sillä miehellä on kyllä taatusti pestävää.” Mummo vain tokaisi ja työnsi voileivän äidin nenän eteen.
”En oikein tiedä. Entä jos Jounin vaimo saa kuulla tytöistä. En halua kenellekään ongelmia.” Äidin ääni oli kuulostanut niin itkuiselta, että Tiia olisi halunnut mennä lohduttamaan äitiä.
”Kyllä aikuinen nainen itsestään huolta osaa pitää, mutta lapset ei. Muista se.” Mummo vakuutti ja asetti maitolasin voileipälautasen seuraksi.

Tiia olisi halunnut juosta ovenraosta kysymään äidiltä, miksi tämä on niin surullinen, mutta ei uskaltanut. Seuraavana aamuna äiti ilmoitti Tiialle ja Marille, että viikonloppuna mentäisiin käymään kylässä isin luona. Mari kysyi tietysti heti, että antaisiko isi sitten karkkia. Äiti hymyili Marille, mutta Tiia näki äidin silmissä kyyneleitä.

Nyt äiti seisoo suojatien edessä ja odottaa, vaikka yhtään autoa ei kulje tiellä. Marin jäätelö sulaa, se tippuu jalkakäytävälle sormien välistä. Käytävällä on kesäsateen kastelemia laikkuja ja sadevesikaivojen reunamille on jäänyt pieniä vesiuria sadekuuron jäljiltä. Tytöillä ei ole sateenvarjoa, koska sitä ei tarvita kun ollaan menossa kylään isin luo. Tiiaa jännittää. Onkohan isillä parta niin kuin naapurin Katin isillä? Tykkääköhän isi Marista, vaikka se on toisinaan aika villitapaus? Sellaiseksi mummo Maria toisinaan nimittää, villiksi tapaukseksi. Mummo sanoo myös, etteivät kaksoset ole aina kuin kaksi marjaa.
 
Äiti tarttuu Tiia ja Maria käsistä. Hän kuljettaa tytöt turvallisesti suojatien yli. Kengät kopisevat kivasti hiljaisella tiellä. Mari hyppii tasajalkaa ja leikkii jänistä. Äiti näyttää Tiian mielestä nätiltä hiukset avoimina. Kerrostalon ulko-ovi narahtaa kun äiti aukaisee oven tytöille. Rappukäytävässä tuoksuu puhdistusaine, ja Tiia sulkee silmänsä toivoen, että isi tykkäisi äidistä. Ehkä äiti ei sitten olisi enää surullinen.




Tämmöinen sitten putkahti päähän tällä kertaa:)



Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nefertiti - 07.11.08 - klo:22:28
Tuo on ihana. Täytyypä kattoa, josko kirjoittelisi itsekin jotakin tai jatkaisi jotakin noista keskeneräisistä jatkotarinoista, joita laitoin kolmisen lisää ja niistäkin ainakin yksi on ollu meidän kahden käsittelyssä ennen kuin taidettiin olla modeja ja se jäi kesken kun foorumi meni uusiksi sillon joskus.
Ai niin ja silloin me kirjotettiin sitä yhtä toista vampyyrijatkista, sekä sen yhden aloittamaan ihmissusi jatkista, jota mulla on itseasiassa hieman ikävä.
Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 07.11.08 - klo:22:40

Juuh täytyy vilasta nuo jatkotarinat tässä:) Kiva ois lukea, jos keksit jotain tännekin osastolle..

Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nefertiti - 08.11.08 - klo:04:40
No niin tässä tulee pätkänen kuvasta numero 8

                                                                                                  Mökille

Kaupunki oli jäänyt jo kauan sitten taakse, samoin vilkas moottoritie. Hiekka ropisi auton pohjaan, sekä kylkiin ja metsäinen maisema vilahteli molemmin puolin mutkaista tietä.
Sirja katseli eteensä aukeavaa maisemaa ja mietti mitä tekisi, kun pääsisi mökille. Piha oli siivottava pudonneista lehdistä ja pitäisi katsoa oliko saunalla tarpeeksi halkoja lämmitystä varten.
Kunhan nuo ja muutamat muut pienet askareet olisi hoidettu, voisi viimeinkin rentoutua ja nauttia rauhallisesta loppukesän viikonlopusta kaukana kaupungin hälinästä.
Pertti nuokkui pelkääjän paikalla ja lapsetkin takapenkillä olivat rauhoittuneet, kun olivat viimeisen pysähdyspaikan kaupasta saaneet Aku-ankat ja karkkipussit.

Viimein mutkitteleva ja kuoppainen tie päättyi hiekkaiselle aukealle, jonne Sirja pysäytti auton. Pertti venytteli puutuneita jäseniään ja lapset työnsivät takaoven auki päästäkseen ulos. Sirja venytteli hänkin ja nousi autosta, jääden hetkeksi ihailemaan rauhallista metsäistä maisemaa ja kuunteli metsän eläinten ääniä jotka olivat yhtä aikaa ihanan rauhoittavia kaupungin hälyn jälkeen ja kuitenkin hieman pelottavia.
”Viedään tavarat mökille.” Pertti sanoi ja moiskautti pusun Sirjan poskelle.
”Siinä kuulitte tenavat, saatte auttaa kantamalla omat kamanne.” Sirja sanoi katsoen jälkikasvuaan hymyillen, kunnes asteli Pertin perään ottamaan tavaroita vastaan.

Onneksi he eivät olleet ottaneet niin paljon tavaraa kuin edellisenä kertana, joten selvittäisiin yhdellä hakureissulla, jos sitäkään. Sirja tuumi, nostaessaan repun selkäänsä ja ruokakassin molempiin käsiinsä. Lapset hakivat sarjakuvansa, karkkinsa ja muut tavarat takapenkiltä ja laittoivat ne ennestään täysiin reppuihinsa ja ottivat isältään vielä yhdet pussukat kannettavakseen.
Pertti kaivoi loput tavarat takakontista, sulki kannen ja katsoi, että se, sekä kaikki ovet olivat lukossa, ennen kuin kiirehti vaimonsa ja lapsiensa perään.

He astelivat jonossa varovaisesti alas kivisiä portaita, joiden väleistä kasvoi heiniä ja jotka olivat osittain sammaloituneet. Yhdellä portaalla matoi hitaasti eteenpäin suuri etana, jota lapset olisivat jääneet katsomaan, jollei Pertti olisi heitä hoputtanut tullessaan viimeisenä kuormansa kanssa.

Mökin portaat ja lattialankut narahtelivat heidän astellessaan pitkin terassia ovelle. Sirja haistoi mökin oman tuoksun, jossa oli kesää, järveä ja lämmintä tuulta, sekä puun oma tuoksu sekoittuneena yhteen. Hän avasi oven ja lapset juoksivat sisälle, kinaten siitä kumpi saisi nukkua yläpedillä.
Sirja pudisti hymyillen päätään ja astui hänkin hämärään tupaan ja nosti ruokakassit hetkeksi pirttipöydän päälle.

Pertti nosti kantamuksensa hänkin pöydälle, josta Sirja ne kantoi oikeille paikoilleen, Pertin viedessä maidot ja muun kylmätavaran pieneen kylmäkellariin, joka sijaitsi rinteessä, puiden suojissa.
Kun perhe yhdessä järjesteli, paloi takassa pian iloinen valkea ja saunan piipusta kohosi savu. He saattoivat viimeinkin rentoutua ja nauttia hetken luonnon hiljaisuudesta, joka ei mitenkään onnistunut kaupungissa, missä oli aina kiire ja kova hälinä.

Tunteja myöhemmin kun lapset olivat jo untenmailla, Sirja ja Pertti istuivat terassilla ja katselivat pimenevää maisemaa siemaillen välillä mukanaan tuomista siideritölkeistä ja nauttivat viikonlopun alusta.
Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nefertiti - 22.01.10 - klo:17:54
Korjasin nuo kuvat, kun eivät näkyneet.
Voisi pitkästä aikaa naputella jostakin kuvasta pienen tarinaisen tähän. :)
Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nefertiti - 30.03.11 - klo:22:24
Mahtava kirjoitelma ja ihanan musiikin olit löytänyt. Siis uskomattoman upea ja kaunis. :) *ihailee ja huokaa*
Mä voisin melkein tehdän tämän pohjalta kuvan simsillä. Näen toki tuon lammen rannan, mutta myös usvan vaaleaan pukeutuneen kauniin hahmon, jonka vaaleat kasteiset hiukset katoavat usvaan ja jonka silmät ovat kuin tuo tumma lampi, syvät ja täynnä muistoja ja tarinoita.

Ai että kun tuo kuva ja musiikki saa aikaiseksi mielenkiintoisia ajatuksia ja mielleyhtymiä. :)

Ai vielä piti sanoa, että tuo musiikki on niin kaunista, että saa minut liikuttumaan. *huokaus*
Otsikko: Vs: Tarinoita kuvista
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 30.03.11 - klo:22:32
Musiikki on kyllä ihana ja rakastan tuota lampimaisemaa, mutta kirjoitelmasta en nyt niinkään sanoisi :DD
Kiva kuitenkin, jos pidit. Mietin kaksi kertaa, että laitanko tätä tänne Jupliniin vai en, kun olen jo pitkän aikaa laittanut useat tekemiäni runot ja runonovellit sinne blogiini...

 *

Lisäys: tee toki simillä kuva, jos vain haluat. Hmm..salaperäinen hahmo, kuin lumottu usvaneito keskellä kaukaista suolampea..kuinka hän joutui sinne, ja mikä on hänen tarinansa..?

Totta, mielikuvitus lähtee lentoon ;D