Juplin.net

Keskustelu => Myytit => Aiheen aloitti: nukka_ - 23.07.07 - klo:10:41

Otsikko: Yliluonnolliset asiat ja kokemukset
Kirjoitti: nukka_ - 23.07.07 - klo:10:41
Aloitan nyt uudestaan tämän saman keskustelun, mikä oli vanhassakin foorumissa ja pistän samoja vanhoja tekstejä tähän. Eli kysehän oli maailman kummituksista, eli mitä kummituksia tiedätte jne. Itsehän kirjoittelin Brown Ladystä ja lisään nyt häneen liittyvää tekstiä tähän (oli vanhallakin foorumilla).

Brown Lady

http://www.castleofspirits.com/brownlady2.jpg (http://www.castleofspirits.com/brownlady2.jpg)

Aavekuvahan on otettu vuonna 1936 Raynham Hall:issa Norfolkissa Englannissa. Kuvan ottivat Captain Provan ja Indre Shira. Aaveen oletetaan olevan Dorothy Townshend, Charles Townshend:in vaimo. Charles epäili Dorothyä uskottomuudesta. Dorothy kuoli ja haudattiin vuonna 1726. Ajateltiin, että hautajaiset olivat huijaus ja, että Charles oli lukinnut vaimonsa talon etäisempään kolkkaan, kunnes tämä kuoli.

Seuraava on omaa suomentamaani sundaa apuna käyttäen sivulta http://www.museumofhoaxes.com/raynham.html (http://www.museumofhoaxes.com/raynham.html)

Legendan mukaan Raynhamin Brown Lady on Lady Townshendin aave joka oli naimisissa Charles Townshendin kanssa, miehen joka oli tunnettu tulisesta mielenlaadustansa. Kun Charlesi tajusi hänen vaimonsa uskottomuuden hän rankaisi häntä vangitsemalla hänet sukutilalle Raynham Hall:iin Norfolkissa Englannissa. Hän ei koskaan sallinut hänen poistua sieltä, ei edes nähdäkseen lapsiansa. Hän pysyi siellä, kunnes hän kuoli vanhana.

Seuraavan kahden vuosisadan aikana Lady Townshendin aave on toistuvasti nähty vaeltelemassa Raynham Hall:issa antaen ymmärtää, ettei koskaan lähde sieltä, vaikka oli jo kuollut.

Esimerkiksi, varhain yhdeksästoista vuosisatana kuningas George IV näki hänet, kun hän oli Hall:issa. Hän sanoi, että hän seisoi hänen sänkynsä vieressä ruskea puku päällänsä, ja hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hiukset sotkuiset.

Vuonna 1835 eversti Loftus näki hänet. Hän vieraili talossa joululomalla ja oli kävelemässä huoneeseensa myöhään eräänä iltana kun hän näki hahmon seisovan hallissa hänen edessänsä. Hahmolla oli ruskea puku. Hän yritti nähdä kuka nainen on, mutta hän mysteerisesti katosi. Seuraavalla viikolla Loftus näki hahmon uudestaan. Tällä kertaa hän näki sen paremmin. Hän sanoi, että hän oli aristokraattisen näköinen nainen. Hän oli pukeutunut samaan satiiniseen pukuun ja hänen ihonsa säteili vaisua luminesenssia, mutta hänen kauhukseen hänen silmänsä näyttivät siltä kuin ne olisivat kaivettu ulos.Eversti Loftus kertoi muille kokemuksistansa ja enemmän ihmisiä tuli kertomaan, että hekin olivat nähneet oudon hahmon. Taiteilija piirsi kuvan Brown Ladysta, (nimi jolla hänet tunnettiin) ja piirros ripustettiin huoneseen jossa tämä oli nähty useimmiten.

Muutama vuosi myöhemmin novellisti Kapteeni Frederick Marryat oleili Raynham Hall:issa. Hän päätti viettää yön huoneessa jossa hahmo nähtiin useimmiten. Hän katseli taulua ja odotti hänen näkemistään, mutta hän ei ilmestynyt sinä yönä. Kuitenkin, muutama päivä myöhemmin hän oli kävelemässä portaita alas eteishallissa muutaman kaverinsa kanssa kun he yhtäkkiä näkivät Brown Ladyn. Hän kantoi lyhtyä ja liukui heidän ohi, kun he kyyristelivät oven takana. Marryatin mukaan se virnisteli pirullisella tavalla. Ennenkuin se katosi, Marryat hyppäsi pois oven takaa ja ampui sitä pistoolillaan mitä hän sattui kantamaan. Luoti meni läpi ja osui seinään.

Eri ihmiset näkivät Brown Lady:n seuraavan vuosisadan aikana. Kuitenkin, hänen huomattavin havaintonsa ilmeni syyskuun 19. päivä vuonna 1936.

Valokuvaajat Kapteeni Provand ja Indre Shira olivat tehtävällä Raynham Hallissa Country Life -lehteä varten. Shiran mukaan näin tapahtui:  (seuraavan tekstinpätkän nappasin suoraan Nuubialaiselta Prinsessalta laiskuuttani) "Kapteeni Provand otti kuvan sillä aikaa kun minä väläytin valoa. Hän oli keskittynyt vain toiseen valotukseen. Olin seisomassa hänen puolellaan juuri kameran takana, kädessäni valotuspistooli, katsoin suoraan ylös portaikkoon. Huomasin haihtuvan hunnutetun/peitetyn hahmon tulevan hitaasti alas portaita. Ihastuneena, kutsuin jyrkkäsanaisesti: "äkkiä, äkkiä, täällä on jotain." Painoin valotuspistoolin laukaisijaa. Välähdyksen jälkeen, suljettua sulkimen, kapteeni Provand vaihtoi keskittymisensä ja kääntyi puoleeni kysyen: "mistä tässä kaikessa kiihtymyksessä on oikein kysymys?"

Kun he kehittivät kuvan he havaitsivat, että olivat tallentaneet aavemaisen naisen kuvan, ilmeisesti kuuluisan Brown Ladyn ajelehtimassa portaita alas. Kuva julkaistiin Country Life -lehdessä joulukuun 16. päivä vuonna 1936.

Skeptikot kuitenkin väittävät, että kuva on väärennös. Valokuva analyytikko Joe Nickell tutki valokuvaa ja päätteli, ettei se ollut mitään muuta kuin kaksi kuvaa pistetty yhteen. Samalla kun kuva hänestä saattoi olla väärennös, ei ollut mitään osoittamaan, etteikö itse Brown Lady olisi todellinen, vaikka hänet on harvoin nähty vuodesta 1936 lähtien (vaikka Townshendin edesmennyt Markiisitar kertoi Dennis Bardensille 1960 -luvulla nähneensä hahmon muutaman kerran). Lady Townshendin puuttuminen Raynham Hallilta saattaa johtua siitä, että hän myös tiettävästi kummittelee Sandringham-talossa, ja siksi voi olla, että hän päättää yksinkertaisesti viettää aikaansa sen sijaan siellä. Sandringhamissa hän ilmestyy nuorena ja onnellisena kun taas Raynhamissa hän ilmestyy aavemaisena, vanhana ruskeana naisena.

Seuraava pätkä on taas eri sivulta
http://www.castleofspirits.com/brownlady.html (http://www.castleofspirits.com/brownlady.html)

Kuvan aave on tiettävästi Lady Dorothy Walpole joka asui Raynham Hall:issa. Syntyi vuonna 1686, "virallisesti" kuoli isorokkoon vuonna 1726. Hän oli Sir Robert Walpolen sisar, jota harkittiin Englannin pääministeriksi. Hänen isänsä kieltäytyi suostumuksesta mennä naimisiin hänen ensimmäisen rakkautensa kanssa, toinen varakreivi Townshend:in kanssa, kuitenkin he menivät naimisiin paljon myöhemmin Townshendin ensimmäisen vaimon kuoleman jälkeen, mutta tämän vaiheen aikana Dorothy oli syvästi sotkeutunut suhteeseen kovin velkaisen Lordin Whartonin kanssa. Melko skandaalimaista tuohon aikaan! Hänen uuden vaimonsa edellisen rikkomuksen oppimisella, hän määräsi että hänet pidetään lukittuna hänen huoneistossa Raynham Hall:issa. Hän kuoli 40:n ikäisenä, maaliskuun 29. päivänä, 1726. Hänen kuolemastansa ilmoitettiin virallisesti isorokkona, mutta monet uskovat, että hän kuoli jompaankumpaan, särkyneeseen sydämeen tai kaulan rikkoutumiseen tultuaan työnnetyksi suurta porraskäytävää pitkin alas. Ajatellaan, että hänen aaveensa silti kuljeskelee porraskäytävässä etsien hänen 5 lastaan jotka hänen miehensä myös jakoi, sen jälkeen kun hän sai tietää hänen suhteestaan. Monmouthin herttuan, kahden aavemaisen lapsen ja cockerspanielin aaveen myös ilmoitetaan kummittelevan Raynham Hallissa.

http://www.hauntedhamilton.com/gotw_raynhamhall.html (http://www.hauntedhamilton.com/gotw_raynhamhall.html)

Elikkäs tuolla sivulla sanotaan, että Dorothyn isä kielsi suhteen Townshendin kanssa ja Dorothy vaipui depressioon ja suhteeseen Lordi Whartonin kanssa. Onni hymyili Lady Walpolle (Dorothy) vuonna 1711, mutta hän paheksui Lordi Townshendin ensimmäistä vaimoa, Elizabeth Pelhamia (Thomas Pelhamin tytär Pelhamin kartanosta) joka kuoli tuntemattomissa olosuhteissa. Ja siis Townshend meni naimisiin Dorothyn kanssa jne... En viitsi samoja juttuja kirjoittaa uudestaan. Lisäilen tänne uutta tietoa, enkä viitsti toistaa samoja asioita uudestaan...


Huhhuh, tulipa lykättyä tuota tekstiä melkoisesti. Noh, toivottavasti ketään ei haittaa tuo pitkä litanja tuota tekstiä? Tuskinpa kyllä kukaan tuota jaksaa varmaankaan lukea, mutta toivottavasti keskustelun saa vielä jatkumaan...


Nuubialainen prinsessa tuossa kirjottamassani tekstissä olen käyttänyt taas myös sitä sinun suomentamaasi kohtaa, mikä oli vanhassakin foorumissa. Haittaako? :) Pitää aina varmistaa...
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 31.07.07 - klo:00:16



Ei haittaa nukka, kiva vaan et on hyötyä###hymyilee###

Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 31.07.07 - klo:00:31


Tuo on niin jännä juttu toi telepatia. Itsekin olen huomannut, et joskus toisen ihmisen tunteita voi päätellä jo pelkästään vartalon asennosta. Esim. toisen huonontuulen voi aavistaa, vaikka se olisikin selin eikä kasvoja näkyisi, riittää kun näkee millaisia toisen vartalonliikkeet ja asento ovat. Toisinaan leikinlaskuun ei tarvitse edes sanoja, riittää vain oikeanlainen tilanne ja kulmakarvan kohotus. Joskus ilmeettömyyskin voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.

Mietityttää milloin on kyseessä telepatia ja milloin pelkkä herkkä vaisto? Milloin vaistot pettää? Usein olen aistivinani ihmisten ajatukset, mutta enhän voi todella tietää aistinko oikein vai pettääkö vaistoni. Minua häiritsee esimerkiksi jos vaistoan ihmisestä, että hän ei pidä minusta, mutta kuitenkin hymyilee ja kyselee tuttavallisesti asioita. Joskus suu hymyilee ja silmät ovat kylmät ja kovat. Mikä on mielikuvitusta ja milloin vaistot osuvat oikeaan?



Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Julle - 31.07.07 - klo:10:39
Tuo oli kyllä mahtava juttu! Tekis mieli päästä tuonne paikkaan pariks yöks valvomaan kameran kans, jos se neito tulis näyttäytymään uudestaan! :) Jospa mäki pistän pari kummitus juttua tänne, en kyllä tosiaan oo yhtään varma onko ne jonku teidän jo aikasemmin kertomia, koska oon vetäny koneelle aina kaikki mielenkiintosimmat kummitus jutut mitä oon löytäny. :)

Haamukasvoja keittiön lattiassa

Vanha nainen ja hänen pieni lapsenlapsensa istuivat kotinsa keittiössä maalaiskylässä, kun lapsi huudahti äkkiä innoissaan. Lapsen luottavaiset silmät olivat havainneet uuden hauskan leikin. Mutta tämä "leikki" kauhistutti vanhaa naista. Siitä kehittyi arvoitus, johon tiedemiehet kokeistaan ja tutkimuksistaan huolimatta eivät ole toistaiseksi pystyneet löytämään mitään luonnollista selitystä. Ilmiö tapahtui Belmez'in kylässä lähellä Cordoban kaupunkia Etelä-Espanjassa helteisenä elokuun aamuna vuonna 1971.

Lapsi oli huomannut ihmiskasvot, jotka olivat itsestään kuvautuneet vaaleanpunaiseen laattalattiaan - kasvot, joissa oli huolestuneet, äärettömän surulliset piirteet. Mitkään tunnetut väriaineet eivät olleet hahmottaneet kuvaa. Kun perhe koetti pestä ja hangata kasvoja pois, he kauhistuivat nähdessään, miten silmät vain avautuivat yhä laajemmiksi ja ilmeen tulevan yhä surullisemmaksi.

Säikähtänyt ja ymmälle joutunut talonomistaja purki lattian ja korvasi nuo pelottavat lattialaatat betonilla. Mutta kolme viikkoa myöhemmin ilmaantuivat lattiaan toiset kasvot, joiden piirteet olivat entistä selvemmät. Asia oli nyt saanut käänteen, joka oli yksinkertaisen kylänväen käsityskyvyn ulkopuolella, ja paikalliset viranomaiset saivat ryhtyä tutkimaan asiaa. He määräsivät, että osa lattiasta, johon kasvot olivat ilmestyneet, oli otettava irti. Tutkimukset aloitettiin. Työmiehet löysivät lattian alta keskiaikaisen hautausmaan jäännöksiä. Sillä välin ilmestyivät kolmannet kasvot, sitten neljännet ja vihdoin kokonainen ryhmä. Keittiö suljettiin ja sinetöitiin. Neljät kasvot lisää, joukossa yhdet naisen, ilmestyivät yhtä salaperäisesti toiseen osaan taloa. Mutta ne olivat viimeiset: ilmiö häipyi yhtä selittämättömästi kuin se oli alkanutkin.

Koko ajan nämä kuvat olivat houkutelleet taloon kaikenlaisia asiantuntijoita. Epäilevimmätkään heistä eivät voineet todistaa, että kuvat olisivat olleet ihmisen tekemiä. Yhä enemmän ymmälleen he joutuivat kuulemistaan äänistä, kun erittäin herkkiä mikrofoneja sijoitettiin taloon. Mikrofoneista kuului ääniä, joita pelkällä korvalla ei voinut erottaa: outojen kielten puhetta ja tuskaisia huokailuja, jotka myötäilivät lattian kasvojen silmistä kuvastuvaa ahdistusta. Kukaan ei toistaiseksi ole kyennyt todella tyydyttävästi selittämään Belmez'in kasvojen arvoitusta. Asiantuntijat ovat voineet vain arvella, että talossa on joskus tapahtunut joku hirveä murhenäytelmä, jolla on ehkä ollut yhteyksiä keskiaikaiseen noituuteen.

Itsestään palamaan syttyvät ihmiset.

Eräs merkillisimmistä ilmiöistä ovat itsestään palamaan syttyvät ihmiset. Tämä ilmiö on myös erittäin hyvin dokumentoitu. Tapauksista on muistiinmerkintöjä jo 1600 -luvulta alkaen ja viimeisin tapaus on peräisin 1980- luvulta. Varsinkin kahta amerikkalaista tapausta on tutkittu perinpohjin:
  Floridassa asuneen Mary Reeserin löysi hänen poikansa tullessaan kotiin 1951. Vain vasen jalka ja pieneksi kutistunut pääkallo löytyi palamattomana tuhkakasasta. Neljän metrin päässä olleet kynttilät olivat sulaneet, mutta vainajan vieressä olleet lehtipaperit ja liinavaatteet olivat ehjiä. Tapausta tutkinut tohtori Krogman on kokeiluissaan polttanut sekä kuivia että tuoreita luita, ja todennut, että luut hajoavat tuhkaksi vasta n. 1660 asteen kuumuudessa. Siksi on outoa, etteivät ruumiiden lähellä olevat esineet olleet palaneet. Tapaus jäi arvoitukseksi.
  Selitystä vaille jäi myös vuonna 1966 Pennsylvaniassa tapahtunut tri Bentleyn kuolema. Hänet löysi mittarinlukija savun täyttämästä mutta muuten vahingoittumattomasta huoneesta. Tohtorista oli jäljellä vain palamaton jälkaterä tohveleineen ja läjä tuhkaa.

V. 1980 paloi walesilainen Henry Thomas tuhkaksi lukuunottamatta kalloa ja jalkoja polvesta alaspäin. Kummallista oli, että palamattomissa osissa jalkoja olivat myös housut jäljellä palamattomina. Metrin päässä ollut sohvakin oli jäänyt ehjäksi.
  Viimeisin tapaus lienee Lancastershiressä tapahtunut Jacqueline Fitzsimon -nimisen koulutytön palaminen. Hän leimahti liekkeihin kävellessään alas portaita Haltonin yliopistossa vuonna 1985 käsikkäin ystävänsä kanssa. Tästä tapauksesta kerrottiin myös eräässä TV-dokumentissa.

Siinä olis pari näin aluks, voin pistää lisää joskus jos siltä sitte tuntuu. :)
Otsikko: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Julle - 31.07.07 - klo:10:50
Nii, tuossahan on tuo kummituksia maailmalta, nii aattelin että voisin alkaa roiskia tänne nuita kaikkia kummitus tarinoita mitä mulle on kertyny, sillä niitä riittää aika paljon, ja toivon mukaan ne olis teille uusia juttuja. Niiden paikkansapitävyydestä en mene tosiaan takuuseen, koska ne ei oo mulle kyllä käyny, mutta kuitenkin. Tässäpä näitä.

Kaverille tapahtunutta:
Kaveri oli menossa yöllä vessaan. Vessa sijaitsi yläkerrassa käytävän päässä.
Kun kaveri sitten nousi raput yläkertaan, huomasi hän käytävällä edessään seisovan
pikkutytön, joka tuijotti häntä. Tyttö oli tuijotellut siinä vähän aikaa, kävellyt johonkin
huoneeseen, mennyt seinän läpi tai jotenkin kuitenkin kadonnut siitä.
 
Itselle tapahtunutta:
Olin yksin kotona (yllätys yllätys). Oli talvi, ja ulkona parikymmentä astetta pakkasta.
Aloin tietenkin nukkumaan. En sitten saanut unta millään, ja makasin sängyssä hiljaa.
Sitten yhtäkkiä katolta kuuluu noin kymmenen kävelyaskelta. Justiin semmosta "pakkaskävelyä",
että lumi oikein narskuu. Askeleet loppu eikä niitä sinä yönä sen enempää kuulunu.
Paskat housussa sitten maattiin siinä sängyssä.
 
Ihmettelen vieläkin kuka perkele on voinu keskellä pakkasyötä siellä katolla hillua.
Jos siellä joku tämän maailman henkilö on ollut, on sen täytynyt seisoa yhdessä kohti hiljaa
ainakin tunnin ajan, ja kävellä muutama askel, jonka jälkeen taas seisoa paikallaan
ainakin pari tuntia.

Kaverille tapahtunutta:
Kaveri oli menossa yöllä vessaan. Vessa sijaitsi yläkerrassa käytävän päässä.
Kun kaveri sitten nousi raput yläkertaan, huomasi hän käytävällä edessään seisovan
pikkutytön, joka tuijotti häntä. Tyttö oli tuijotellut siinä vähän aikaa, kävellyt johonkin
huoneeseen, mennyt seinän läpi tai jotenkin kuitenkin kadonnut siitä.
 
Itselläni tapahtui kerran niin, että olin yksin kotona ja yhtäkkiä aloin kuulla komerostani vanhan naisen naurua. Avasin komeron ja tutkin sen, mutta mitään ei löytynyt, eikä naurua sen jälkeen enään kuulunut.. mysteeri on jäänyt selvittämättömäksi.

Minullapa onkin tällänen tapaus joka sattui joskus 90-luvun alkupuolella asuessani vanhempieni talossa: Huoneeni sijaitsi talon yläkerrassa johon ei oikeastaan kenelläkään muulla ei ollut asiaa, eli ei muita käytössä olevia huoneita. Heräsin noin minuuttia ennen kello kolme yöllä portaista kuuluviin askeliin (siellä oli sellainen vanha pimpottava seinäkello josta kuulin sen kohta lyövän kolme). Ajattelin että äitee siellä tulossa jotain asiaa toimittamaan keskellä yötä mutta kun kukaan ei kuitenkaan tullut avoimesta huoneen ovesta sisään, kuittasin asian mielikuvitukseni tepposena ja jatkoi uniani.

Aamulla kysyin äidiltä että satuitko hiipparoimaan yläkerrassa yöllä kolmen aikoihin. Hän vastasi ettei ole noussut sängystä koko yönä, oli kylläkin hereillä kolmen aikaan ja ihmetteli että mitä minä siellä portaita kävelen siihen aikaan. Oli vielä tarkastunut että isäni nukkui tyytyväisenä sängyssään eli hänkään ei ääniä aiheuttanut. Mystistä, vieläkään ei ole tietoa siitä mistä nuo portaikossa kävelemisen äänet tulivat. Portaat ovat puiset ja niissä kävelemisestä tulee hyvin tunnistettava ääni. Kylmiä väreitä tulee kun tuota muistelen.

kolme ihmistä näki varmasti useita satoja metrejä pitkän välkkyviä valoja omaavan "laitteen", tai jonkin leijuvan lähes talomme yllä. Muuta siitä ei kuulemma näkynyt kuin ne valot. Lähtivät sitä autolla katsomaan. Hetkeksi se joutui metsän pimentoon ja sen jälkeen hävisi.

Olin kerran käväsemässä yksin mökillä hakemassa liiteristä halkoja saunaan, talvella siis, pimeässä, ja kuulin jostain helevetin kaukaa semmosen APUAAAA-huudon(ei kylläkään kuulunut kovin selvästi), huusin helevetin kovaa takasin että missä sä oot ja kun ei kuulunu muuta ku tuulen humina puissa vein sitten sen satsin puita sinne saunaan. Homma jäi tosiaanki kummittelemaan mieleen, ja kerroinpahan parille serkkupojalle siitä.

Noh, oltiin sitten myöhemmin talvella siellä vähän isommalla porukalla, ja tällä kertaa istuessani paskahuussissa pimiällä kuulin ehkä kymmenen metrin päästä kovan kuiskauksen "Mikko, Mikko"(on siis etunimeni) ja juoksin housut kintuissa siihen ulos kattomaan että kuka siinä vittuilee. Kävelin suoraan mökkiin sisälle ja siellä oli kyllä kaikki paikalla mutta epäilen silti että jotenki ne oli tuon järjestäny.

Olin omassa makuuhuoneessani, ja ulkona oli tottakai pimeää, talvi kun oli, ja oli minulla tietysti verhotkin kiinni. Yhtäkkiä koko huone täyttyy kirkkaalla valolla. Valaisemista kesti noin pari sekuntia. Ei mitään mieltä, huone toisessa kerroksessa eikä mitään katulamppuja (ainakaan NIIN voimakkaita) lähimainkaan, ei edes pahaisia kakaroita temppuilemassa. Ilmiö toistui pari kertaa. Toivon, että se olisi naapurien ikkunoista heijastunutta autojen etulamppujen valoa, mutta tuskinpa nekään riittävät koko huoneen valaisemiseen... Huh huh.

- Isäni oli ollut muinoin nauhoittamassa demoaan myöhään yöllä bändin kanssa studiolla. Poikia oli kummasti ruvennut karmimaan, kun nauhaa taaksepäin soitettaessa olikin alkanut möreällä äänellä kuulua "saaaataanaaaa....saaaatanaaa". Hyi kamala.

Mä oon tainnutkin jo kertoa sen vahvistinhommani. Muitakin pahoja kyllä löytyy. Lapsena mm. kerran heräsin aamuyöstä kun oli jo valoisaa. Kun katsoin huoneeseen, niin näin ihmismuotoisen, täysin mustan hahmon seisovan sänkyni vieressä. Se oli niinkuin aukko ilmassa ja sen mustuus näytti samanlaiselta kuin esim. minkä tahansa pimeän huoneen pimeys. Mä säikähdin sitä tietysti ja piilouduin peiton alle pidättäen hengitystä. Noin viiden minuutin päästä uskalsin sitten ruveta katselemaan uudestaan ja silloin ei enää mitään näkynyt.

Se hahmo ei kyllä näin jälkeenpäin muistellen tuntunut mitenkään pahalta vaikka musta olikin.

Toinen on tämä kun pelasin muistaakseni Command&Concueria tai Red Alertia ja siinä sitten välillä sivusilmällä havaitsen ikkunasta ulkona jotain vilkkumista yötaivaalla. Silloin oli talvi. Sitten päätin lopettaa hetkeksi pelaamisen ja keskityin seuraamaan että mitä siellä ulkona tapahtuu (mun ikkunasta näkee todella avarat maisemat). Yhtäkkiä välähtää ja koko saatanan seutu on parin sekunnin ajan jonkun kirkkaan sinisen valon peitossa. Siinä sitten herättään mutsia että vitu täällä on joku ufo... ja vittu muuten pelästyin.

Joskus pentuna istuin olohuoneen lattialla pikkusiskojeni kanssa, taidettiin leikkiä legoilla tai jotain, mummo oli meitä hoitamassa..siinä sitten yhtäkkiä näin kun huoneesta jossa mummo oli käveli valkoisiin pukeutunut mies..käveli minun ja siskojeni ohitse eteiseen ulko-ovelle ja katosi...mummoni ja siskoni eivät huomanneet mitään...ja muistan tuon kaiken yhtä elävästi kuin eilisen...ja minua ei pelottanut koko tuona aikana laisinkaan...mummoni (uskovainen) onkin selittänyt tuon sillä että näin enkelin... Ja vanhempieni mukaan olen pienestä asti ollut "herkkä" tällaisille asioille...esim. osasin sanoa lähes joka kerta kun puhelin soi, että kuka siellä soittaa...näin käy vielä nykyäänkin aina joskus...


Nuoruudessani säikähdin kerran oikein toden teolla. Olin jäänyt yksin kotiin vanhempieni lähdettyä juhlimaan. No, mitäs pikku poika nyt yksin kotona tekeekään...no yläkerrassa sitä oleskelin kun aivan yht'äkkiä alkaa kuulumaan mielettömän kovaa lapsen itkua alakerrasta. Siinä kyllä sydän pysähtyi. Talossa ei pitänyt olla ketään ja ovien piti olla kiinni. Itku jatkui vaan. Piru, että pelotti. Siinä sitten otettiin käteen jotakin kättä pidempää elikäs se huoneessa lojuva pesismaila. Päästyäni rappuset alas huomasin ulko-oven olevan täysin auki. Itku jatkui ja kuului saunasta. Siis tässä kohtaa pelotti mielettömästi. No rohkeana (just joo:) lähdin saunaa kohti. Saunassa huomaankin sitten kaksi kissaa ulisemassa toisilleen, joista toinen omani. Kai tiedätte miltä kissa saattaa kuulostaa?

Vietin aikanani iltaa yksin kotona. Oli myöhäinen talvi-ilta ja luonnollisestikin pimeää. Olo oli vähän sellainen kuin joku 'tarkkailisi' ja hiippailin talossa vilkuillen ympärilleni pimeisiin huoneisiin. Siirryin keittiöön tarkoituksenani syödä pari paahtoleipää. Siinä leivän kypsymistä odotellessani juolahti mieleen että olisipa vittumainen tunne jos valot sammuisivat, ja eipä mennyt kymmentä sekuntia kun keittiö pimeni ympärilläni. Sähkökatkos ei ollut kyseessä sillä äänekäs pakastin ei sammunut hetkeksikään. Pimeyttä ei kestänyt paria sekuntia pidempään, mutta miten helvetissä se saattoikaan sattua juuri tuolla hetkellä? Vähän aikaa mietin kannattaako maailmaa sittenkään perustaa kausaalisiin teorioihin.

Tässä talvella käytiin kavereiden kanssa yöllä hautausmaalla ihan vaan kokemassa harras tunnelma.( Ei olla mitään saatananpalvojia) Anyway, Sitten vielä myöhemmin samana yönä kun olin kotona ja aioin pistää nukkumaan, niin näin jonku hahmon sänkyni vieressä. Voi saatana että saikähdin. katselin sitä hahmoa aikani ja sitten kun se lähti liikkumaan minua kohti löin valot päälle kauhuissani. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että kun hahmon nähtyäni lähdin käymään vessassa, niin vessan valot alkoivat välkkyä ja sammuivat vähäksi aikaa. Voi vittu että olin kauhuissani. Tuli sitten vietettyä yö valot päällä. Mielessäni olen kelannut kaikkea, että jos joku henki olis lähtenyt seuraamaan sieltä hautausmaalta tai jotain. Oli kuiten melkoinen kokemus.

Olen pelannut spiritismiä useaan kertaan. Oltiin kaverin luona aika isolla porukalla ja suurin osa porukasta meni yläkertaan pelaamaan jotain nintendoa ja kolme tai neljä tyyppiä jäi alas kokeilemaan spritismiä.. Ei liikkunut lasi, ei. Mutta katosta rupesi kuulumaan todella kovaa koputusta. Yritimme kysellä yläkertalaisilta, että pilailivatko he ja vannotimme heitä kertomaan toden, ei, he eivät koputtaneet.. Koputes ei kyllä tullutkaan sen huoneen kohdalta missä he olivat ja se oli sen verran luja, että ihminen saa kyllä aikamoiset pomput ja nyrkin lyönnit tehdä..
En tiedä mistä ääni tuli, mutta ainakin pelit loppu siihen ja pistää miettimään :)

Viime talven aikana heräsin monena yönä peräkkäin siihen että ulkoa pakkasesta olisi kuulunut lapsen parkunaa. mennessäni katsomaan asiaa ei siellä kuitenkaan ollut ollut ketään. creepy...

hautausmaan Lehti/havukasaan majaa tehdessämme löysimme kaverini kanssa ihmisen luurangon, siis ensiksi kaverilleni sattui käteen jotain minkä hän luuli olleen kiven, kaveri nosti sen ylös ja se oli ihmisen pääkallo...arvatkaa vaan nähtiinköö sen jälkeen kahden noin 8 vuotiaan ppojan juoksevan karkuun kyseiseltä paikalta.

Omia aavemaisia kokemuksia tulee mieleen, oltiin viime syksynä yöllä tulosa eräältä menopaikalta kotiin, minä, kuski ja yks melkein sammunut takapenkillä makaamassa. Ajeltiin sisämaalta rannikolle, misä asutaan. Oli semmonen kunnon usva, pelloilta nousi sumua ja autojen valot heijastu siitä oudosti... Oltiin jo about 30km rannasta ja sumua ei tainnu enää olla, kun taivas meren yläpuolella lehahti punaseksi n. puolen sekunnin ajaksi. Välähyksellä näytti olevan keskus josta se sitte levittäyty taivaalle. Huomattiin kuskin kans se kumpiki, takapenkin nukkuja ei tienny mitään. Oli muuten ihan komian näkönen.

Mulle kävi parin kaverin kanssa eräässä seurakunnan(!) leirikeskuksessa pari vuotta sitten seuraavaa:

Oltiin Yövahteina pentujen leirillä, jolloin pitää valvoa ilta kymmenestä aamu seitsemään. No anyway, tää tapahtu joskus yhdeltä yöllä. istuskeltiin kattelemassa telkkaria ja yhtäkkiä alkaa palelemaan aivan älyttömästi kaikkia. Vähän siinä ihmeteltiin, ja lopulta todettiin että yksi palo-ovi on auki. Siinä on kahva vain sisäpuolella, eikä siinä siis ole lukkoa. Ei muuta kun kaikki huoneiden ovet auki, ja laskemaan ettei kukaan ole karannut ulos, eipä ollut.

No siitä sitten kun tilanne oli ohi, lähdettiin ns. vanhalle puolelle, joka on aika suuri, suorakaiteen muotoinen hirsirakennus. Toisessa päässä on iso sali, ja toisessa päässä majoitustilat. välissä on pitkä käytävä, mutta ei yhtään ovea. Minä menin toisen kaverin kanssa sinne saliin päin, ja toinen kaveri meni käymään siellä toisessa päässä. yhtäkkiä kuuluu jumalaton rysäys, ja me tietenkin pompataan kattoon. No, luultiin että tää kaveri joka oli mennyt yksin sinne toiseen päähän, oli törmänny johonkin tuoliin tai muuhun pimeässä, mutta ei! Se ryntää ite paikalle kun luuli että meille on sattunut jotain... Käveltiin siitä sinne saliin, ja ette ikinä arvaa! Jokainen salin suuri ikkuna oli lävähtänyt auki! Ja kaikki yhtäaikaa... Niitä on muistaakseni viisi ikkunaa ja kaikki on ns. tuplaikkunoita, eli ne aukeavat eri suuntiin, sisempi sisäänpäin ja ulompi ulospäin. Outoa.

Eikä tässä vielä kaikki. Yö jatkuu, ja lukitussa kaapissa alkaa soimaan herätyskello. pi pi di pi, pi pi di pi... Ei löydetty kaappiin avainta, joten kello lopetti kun parhaaksi katsoi... Patterit ei loppuneet, sillä aamulla kun saatiin kaappi auki, kello kävi yhä, mutta eipä soinut enää seuraavana yönä...

Kaikkea muuta pienempää sitten sattui, mutta en nyt jaksa niitä kaikkia tähän kirjoittaa, ja tuskin tekään jaksatte enää lukea...

btw. Aamulla kun kertoiltiin näitä juttuja leirin pomolle, se kertoi kaikkein pahimman jutun: Joskus 80-luvulla paikan entinen talkkari oli tappanut ittensä sinne...
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 01.08.07 - klo:01:48



Huomaan, että omassa lapsuudessani on joitakin samankaltaisia tapahtumia, ei samanlaisia, mutta samankaltaisia kuin sinulla Julle. Tuollaiset jutut on siitä ikäviä, että pelko hallitsee usein öisin, joilloin myös yö unet kärsii. Pelkäsin usein nuorempana ja nukuin toisinaan myös valot päällä, koska en halunnut olla pimeässä ja odottaa mitä silloin tapahtuisi. Onneksi en asu enää kotona, eikä sitä taloa enää edes ole ja kaikki tuollaiset jutut ovat loppuneet talon mukana.

Nuo jutut kiinnostavat minua kovasti. Lisää vaan tuollaisia juttuja, niitä on kiva lukea.

 
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Julle - 01.08.07 - klo:10:41
Hieno homma että kiinnostusta löytyy jonkin verran ainaki kuulla näitä juttuja. :) Muttanii, koitan täsä lähiaikoina mahdollisimman nopeasti kirjottaa tänne lisää näitä, että saatte tutkailla ja katsella! :) Mutta tänää on vähän liian kiire töihin, nii ei vielä ainakaan kerkeä. Nii ja kirjottakaa toki muutki arvon juplininkansalaiset näitä juttuja tänne! :)
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: nukka_ - 01.08.07 - klo:13:48
Ohhoh, en oo ennen lukenutkaan tuosta palamisesta, mutta googletin heti lisää tietoa ja löysin vähän jatkoa tekstille...

http://paranormaaliblogi.wordpress.com/?s=palaminen

Eräässä toisessa, BBC:n tuottamassa tv-dokumentissa (v.1999) skeptiset tutkijat demonstroivat ihmisen palamista sianruhoa apunaan käyttäen. He uskoivat löytäneensä ilmiölle luonnollisen selityksen. Heidän mielestään ihmiskeho, tai paremminkin sen sisältämä rasva, saattoi palaa kuin kynttilä, jos sen lähellä on jokin palamista ylläpitävä ’sydänlanka’. Palaminen oli heidän mielestään hidas tapahtuma, joka vaati vähintään 5 - 10 tuntia. Lisäksi he uskoivat, että syttymisen aiheuttaa aina jokin luonnollinen syy - tulitikut, savuke, kynttilä, kaasuliekki tai takkatuli sekä jokin palamista alkuvaiheessa kiihdyttävä tekijä, esim. alkoholia sisältävä aine. Koska kyseessä on hidas prosessi, mikä sulattaa ja polttaa kehon rasvat, uhri väistämättä kuolee.

Kyseinen dokumentti oli kuitenkin melkoista pseudotiedettä. Tutkijat sivuuttivat täysin suuren joukon äskettäisiä, hyvin dokumentoituja tapauksia ihmisistä, jotka ovat kokeneet itsestään syttymisen ja selviytyneet siitä kertoakseen kokemastaan tai tapauksista, joista niiden silminnäkijät ovat antaneet tarkkoja ensikäden tietoja. Nämä kertomukset ovat selvässä ristiriidassa dokumentin tekijöiden ‘tieteellisen selityksen’ kanssa kaikilta yksityiskohdiltaan.

Esim. John Staceyn (Lambeth, 1967) palaminen oli alkanut vatsasta sisältäpäin huoneessa, missä kaasu ja sähkö oli suljettuna, eikä tutkimuksissa löydetty muitakaan syttymisen aiheuttajia. 62 -vuotias Jean Saffin (Edmonton, Lontoo, 1982) leimahti palamaan istuessaan keittiöpöytänsä ääressä isänsä ja vävynsä läsnäollessa. Rouva paloi sukulaistensa silmien edessä ja kuoli myöhemmin sairaalassa. Lääkäri ei kuitenkaan halunnut kirjoittaa kuolinsyyksi itsestään palamista, koska ’sellaista ei ole’.

Agnes Phillips oli ostosmatkalla Sydneyn lähistöllä v. 1998 ja syttyi palamaan istuessaan tyttärensä pysäköidyssä autossa. Hän paloi tyttärensä ja erään ohikulkijan - joka yritti sammuttaa liekkejä - silmien edessä ja kuoli sairaalassa viikkoa myöhemmin. Palotarkastajan mukaan auton moottori ei ollut käynnissä tapahtumahetkellä, lähellä ollut syttyviä aineita eikä auton sähköjohdoista löydetty mitään vikaa. Kumpikaan naisista ei ollut tupakoija, ja lämpötila tuona päivänä oli korkeintaan 16 astetta.

Mrs Conwayn tapauksessa, mihin tv-dokumentissakin viitattiin, palomies saapui tutkimaan hänen jäännöksiään enintään 20 minuutin kuluttua saatuaan ilmoituksen, ehkäpä jo niin pian kuin 6 minuutin kuluttua. Palaminen ei siis suinkaan kestänyt tunteja, kuten dokumentin tekijät väittivät. Larry Arnold on julkaissut 1995 kirjan nimeltään Ablaze!, missä hän selostaa yli 400 itsestään syttymistä, joukossa useita hyvin dokumentoituja tapauksia, missä uhrit ovat selvinneet hengissä kokemastaan.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: nukka_ - 01.08.07 - klo:14:06
Mielenkiintoisia juttuja... Itselleni ei pahemmin kyllä ole käynyt mtn. tuollaista esim. kävelyä portaissa ääniä. Johtunee varmaankin siitä, etten koskaan ole asunut missään vanhassa omakotitalossa vaan rivitaloissa tai kerrostaloissa (uusissa) :)

Siskon edellisessä kämpässä ("vanha" omakotitalo) yksi yö kun minäkin olin käymässä kävi niin, että ulkorakennuksen missä oli kolmea ovea niin keskimmäinen tempautui auki itsestään. Tietenkin koirat olivat alkaneet haukkua hullun lailla, mutta ihme juttu asiassa on se, että minä en herännyt vaikka nukuin olohuoneen sohvalla :) Ja kämppä tosiaan oli yksikerroksinen pikkuinen kaksio omakotitalo...

Ja sitten siskoni on kertonut, että kerran kun tulivat kotiin niin olohuoneesta oli kuulunut naisten puhetta ja koirat olivat myös aistineet/kuulleet sen. Siskoni oli mennyt olohuoneseen, mutta mitään ei enää kuulunut/näkynyt. Talo on siis sama kuin tuossa edellisessä jutussa.
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Nemesis - 03.08.07 - klo:01:27
Mulla ois nyt yks juttu kirjottaa... en tiedä onko tää nyt mitenkään yliluonnollinen kokemus, tai mitään, ehkä vaan merkki kasvavasta hulluudestani... emmä tiiä.

No, kuitenkin, olin jokin aika sitten pari päivää Vammalassa. En ollut koskaan ennen käynyt siellä, niin tottakai halusin nähdä paikkaa ja kierrettiin sitten siellä ympäriinsä katsellen nähtävyyksiä.

Molempina kahtena päivänä tuli siellä kävellessä sellasia kummallisia tunteita, niinkun oisin ollu siellä ennenkin. Ei, ne ei olleet deja vu- ilmiöitä, tai mitä lie, vaan paikka tuntui niin uskomattoman tutulta. Ekan kerran tällänen tunne tuli kun käveltiin siellä rannalla ja ruokittiin sorsia pieneltä kaarisillalta. Tuli sellanen muistikuva, että mä olisin istunut siellä poukaman rannalla ja katsellut sieltä niitä vesilintuja.

Toisen kerran tunne tuli, kun oltiin kirkon pihassa. Ihailtiin siinä sitten kauniita sankarihautoja, kun tuli sellanen olo että mä olisin ennenkin ollut siellä, kulkenut hautarivistöjen välissä ja lukenut nimiä kivisistä risteistä.

Kolmas tunne tuli kun mentiin kirkkoon sisälle ja lähestyttiin alttaria. Tuli muistikuva itsestäni istumassa siinä samaisessa kirkossa.

Neljäs ja vahvin tunne tuli, kun seisottiin yhden patsaan edessä. Yhdessä mietittiin, että mikä patsaan nimi on. Nimi luki patsaan jalustassa, mutta siitä ei selvää saanut. Ja yhtäkkiä tiesinkin sen patsaan nimen (jonka olen nyt jo unohtanut, mutta muistaakseni patsas oli kirjaston edessä), ja muistin ihan selvästi itseni pällistelemässä saman patsaan jalustaa, sen viereen kyykistyneenä ja kirjaimia siristellen ja sivellen. Äiti vannoi, etten ole koskaan ennen käynyt Vammalassa.

Monessa muussakin paikassa siellä ollessani tuli sellainen olo, kuin olisin ihan tutussa paikassa.

Kävin Vammalassa myös taidenäyttelyssä jossain vanhassa talossa. Yhdessä huoneessa oli flyygeli, joka oli tosin peitetty huolellisesti. Kun olin viereisessä huoneessa, kuulin aivan selvästi, että joku paineli flyygelin koskettimia hitaasti pari kertaa. Näyttelyä katsomassa oli sillä hetkellä minun ja äitini lisäksi vain pari naista ja pikkupoika, jotka olivat jo seuraavassa huoneessa. Saattaahan olla ylivilkasta mielikuvitustani. :)

Että tälläistä minulle on sattunut.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: outolintu - 13.08.07 - klo:15:18
Kiinnostusta aiheesta löytyy ja mulla on sattunu hyvä tuuri. Kun aikonaa muutin tähän pieneen ja vanhaan "mummonmökkiin", sain kaupan päälle oman kotikummituksen. Aluksi toki olin ns. paskat housuisa aina ku kuulu jotai tai sattu jotai outoa. Nyt näin reilun 10 vuoden jälkee asia on jo nii jokapäivästä, et tuntuu oudolle jos mitää ei tapahdu. Alkuaikana lähimmät sukulaiset ja tuttavat piti mua "hulluna" ku kerroin tapahtumista. Nyt niistä suurin osa on itekki kuullu ja todistanu, et on täälä jonkin sortin kuljeskelija. Luultavasti miespuolinen, koska äänet, partaveden tuoksut ja kerran näkemäni haamu viittaa mieheen. Joskus olen kuullu myös naisten ääniä, liekkö ollee kyläilemäsä ;)
Toivottavasti tämä keskustelupalsta ei muutu samanlaiseksi, ku "suoli24"!! Loppuu heti lueskelu/kirjottelu lyhyeen...
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Nefertiti - 13.08.07 - klo:17:08
Toivottavasti tämä keskustelupalsta ei muutu samanlaiseksi, ku "suoli24"!! Loppuu heti lueskelu/kirjottelu lyhyeen...

Kyllä mä ja muut modet pidämme huolen siitä, ettei meno äidy niin idioottimaiseksi kuin suoli24:sessa. Niin että voit aivan rauhassa kirjoittaa, koska me täällä toivomme jokaiselta jäseneltä sitä asiallista käyttäytymistä, joka on suoli24:ssa katoava luonnonvara.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Floora - 14.08.07 - klo:08:39
Itselleni ei kyllä pitkään aikaan oo mitään tapahtunu mutta kun olin pienempi ja asuimme lapsuudenkodissani, tuli koettua kaikennäköistä. En jaksa kirjoittaa niitä jotka aiemmin kirjoitin.. pitää varmaan koettaa onkia ne jostain jossain vaiheessa mutta noista räsähdyksistä tuli mieleen eräs juttu.

Olin silloin isäni ja siskojeni luona käymässä. He olivat silloin jossain muualla käymässä kun istuimme erään kaverin ja tämän poikaystävän kanssa juttelemassa pöydän ääressä. Kaverini entinen suhde oli päättynyt tämän poikaystävän kuollessa auto-onnettomuudessa mutta siitä oli jo muutama vuosi aikaa. Poikaystävän kuoleman jälkeen kaverini kertoi esimerkiksi jutelleensa niitä näitä hänen kanssa parvekkeella mutta kysyttyäni sairaanhoitaja-äidiltäni asiasta, kertoi hän sen olevan normaalia että kuulee ja "asuu" toisen kanssa vielä pitkäänkin kuoleman jälkeen. Johtuu kuulemma epäuskosta tapahtumaan ja siitä ettei ole vielä "tajunnut" asiaa. Eli ei siinä sen kummempaa MUTTA kaverini kertoi myös että kun oli mennyt jonkin aikaa pojan kuolemasta, eikä hän enää ollut jatkuvasti päällimmäisenä mielessä, oli hän erään toisen kaverinsa kanssa istunut iltaa kun yhtäkkiä hän oli vain miettinyt taas poikaa ja samassa oli hänen kännykkänsä alkanut soida. Kännykän ruudussa ei lukenut mitään muuta kuin pojan nimi ja mikä eikoisinta, molemmat todistivat sen ja molemmat olivat myös tietoisia siitä että kaverini oli hetki sitten sulkenut puhelimensa joten puhelun ei olisi pitänyt olla edes mahdollinen. En muista vastasiko hän siihen vai ei mutta kun kerroimme toisillemme näitä kokemuksia, piti kaverini nykyinen poikaystävä meitä ihan kahjoina kunnes yhtäkkiä viereisestä makuuhuoneesta oli kuulunut kova kilahdus, kuin lasi olisi pudonnut pöydältä. Huoneessa ei ollut valoja päällä ja kun menimme tarkastamaan asiaa, ei mitään löytynyt. Ei laseja pöydillä jotka olisivat voineet tippua, ei  lasinsiruja tai vastaavaa vaikka lattialla sängyn vieressä kyllä oli lasi mutta se olikin pystyssä ja puolillaan vettä. Siinä nousi niskavillat pystyyn skeptikoltammekin :D

Tekisi mieli mennä jonnekin tutkimaan näitä asioita, johonkin vanhaan omakotitaloon tai kirkko-/hautausmaa-alueelle tai vastaavaan. En vain meinaa saada ketään kaveria mukaani kun kaikki pitävät pöpinä ja ne jotka eivät pidä, eivät uskalla lähteä.
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Floora - 14.08.07 - klo:09:26
Joskus on käynyt jossain talossa tai paikassa vastaavanlaisesti kuin Nemesikselle muttei ihan noin vahvasti. Lähinnä kokemuksia siitä kun vierailee ensimmäistä kertaa jossain ja kävelee suoraan sinne hallin päähän ja oikealle missä vasemmanpuoleinen lukollisista ovista on vessa, vaikkei kukaan olisi neuvonut ja tietää missäpäin yläkertaa esim. olohuone ja makkari sijaitsee.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Nemesis - 14.08.07 - klo:20:47
Tekisi mieli mennä jonnekin tutkimaan näitä asioita, johonkin vanhaan omakotitaloon tai kirkko-/hautausmaa-alueelle tai vastaavaan. En vain meinaa saada ketään kaveria mukaani kun kaikki pitävät pöpinä ja ne jotka eivät pidä, eivät uskalla lähteä.

Sama ongelma minulla. Ehkä pitäis sitten ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja lähteä yksin liikkeelle, vaikka saattaisihan se olla ainakin minulle turhan jännittävää. :)

Sisko muutti nyt pois kotoa ja minä sain sitten sen vanhan huoneen. Vanhalle foorumille kirjoitin parista oudosta tapauksesta joita tässä huoneessa meille sattui mutta se siitä... 
Kuitenkin, viime yönä, kun nukuin sitten yksikseni uudessa huoneessani, tapahtui taas jotain. En saanut millään unta, kun oli hyttysiä päässyt sisään ikkunasta ja ne sitten kauniisti inisivät katonrajassa. Yhtäkkiä aloin kuulla kummallista koputusta kirjoituspöydän luota. Siinä kohtaa en siitä mitään kummia ajatellut, vaan ärsyynnyin vain lisää, kun sain riesakseni lisää ärsyttäviä ääniä. Mutta kun huoneen nurkista alkoi kuulua askelia (ei ollut kissa, se nukkui sohvalla) pyyhkiytyivät hyttyset mielestä. Askelia kuului vain muutama, mutta sen jälkeen en kyllä saanut pitkään aikaan unta, vaikka hyttysetkin yllättäen vaikenivat.

Alkukesästä, kun asuin vielä vanhassa huoneessani, siskon huoneen vieressä, kuulin usein ollessani huoneessani koputusta huoneiden välisen seinän takaa (eli siis siskon huoneesta, anteeksi karkea selostus). Näin kävi melkein aina kun sisko oli poissa kotoa.

Viime yön jälkeen aloin sitten muistelemaan, jos muistaisin aikaisempia, vuosien takaisia kummallisia tapahtumia siskon huoneesta. Tuli mieleen vain kaksi tapausta:

Muistan olleeni yksin huoneessa leikkimässä, ja nähneeni huoneen nurkassa leijuvan valopallon. Ja toinen tapaus oli, kun näin katonrajassa istuvien kahden lappalaisnuken välissä kasvot. Olin kyllä tosi pieni nuo nähdessäni, että lapsen ylivilkas mielikuvitus on voinut ne kehitellä.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Floora - 15.08.07 - klo:08:11
Hui! Aikas jännä tilanne varmaan. Tuosta valopallosta tuli mieleen että valokuviinhan saa aika usein tallennettua nämä valopallot "orbit" joten kun nyt näyttäisi siltä että siskosi huoneeseen on jäänyt jotain, niin olisiko mahdollista yrittää kuvata huonetta? Otat, jos saat käsiisi, kaksi kameraa joita näppäilet samasta kohtaa vuorotellen, sillä jos jotain palloja näkyy, näkyvät ne molemmissa ja näin voi kaikki teoriat pölystä ja likaisista linsseistä unohtaa. Kamerat voisivat olla esim. yksi digikamera ja toinen ihan perinteinen filmirulla-kamera.

Tässä lähellä olisi kyllä yksi keskiaikainen kirkko ja pari vanhaa kartanoa joissa saa vierailla. Voisi käydä katselamassa siellä ja ottamassa muutama valokuva.
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: nukka_ - 18.08.07 - klo:00:49
Harmittaa kun ketään ei tunnu kiinnostavan nämä maailman kummitukset ollenkaan... Haluaisin tänne enemmän keskustelua erilaisista tapauksista... Jospa täällä joku innostuisi vielä lörpöttelemään :)
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Nefertiti - 18.08.07 - klo:00:54
Kyllähän tännekin varmasti alkaa pian tulla löpinää, kunhan tää foorumi taas käynnistyy kunnolla ja tuolla on paljon nollasaldolaisia, jotka eivät vieläkään ole uskaltautuneet kirjoitella mitään.
Eli nyt kaikki ihanaisen jäsenemme, kirjoitelkaa ihmeessä tänne ja vähän muuallekin. Myös tarinointi osastoon saa tulla kirjoittelemaan jatkoja jatkiksiin.
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: outolintu - 18.08.07 - klo:03:27
Ajattelin tässä ajankuluksi kirjootella, ku ei vielä tuo unikaan oikee tuu simmuihin.. Mulla ei oo tollasia kokemuksia, että oudossa paikassa huomaisinki tuntevani/tietäväni paikat. Mut mulla on ollu muutama erillainen kokemus, vai voisko sitä kutsua sit kyvyksi jopa..? No kuitenki.. Tästä on jo joitain vuosia aikaa, ku viimeksi oon nähny näinki selviä enneunia. Yks, joka oli likimain ensimmäinen, oli uni jossa näin kummisetäni hautajaispäivän. Unen näin n. puolivuotta aikaisemmin, enkä silloin vielä tienny omaavani näitä "kykyjä". Toinen yhtä selvä uni oli äitini kuolemasta. En tietenkään unessa enkä herättyäni tajunnu asiaa, mutta ku aika koitti, muistin unen. Unessa äitini antoi mulle rasian jossa oli vain lappu sisällä. Antaessaan hän oli todella onnellisen/autuaan oloinen. Lapussa joka oli rasian sisällä, oli vain päivämäärä ja kun samainen päivä koitti seuraavana kesänä, äidilleni tehtiin sinäpäivänä kiitos kirkossa. Joka kerta nukkumaan mennesä tulee mieleen, et mitäköhän tänäyönä.. Täytyy myöntää, et välisä meinaa jopa pikkasen pelottaa mitä unijussi näyttelee..
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Phrase - 19.08.07 - klo:00:42
En voi sanoa kokemiani asioita miksikään kyvyiksi, mutta usein juolahtaa mieleeni, että mistä nämä oikein tulevat. En ole antanut suurempaa painoarvoa asioille, jotka ovat aina niiden tapahtuessa hetken hätkähdyttäneet, olen kenties vain epäillyt sattuman mahdollisuutta ja todennäköisyyttä. Kerronpa tältä päivältä yhden tapauksen, jollaisia edellä tarkoitan:

Seison tavaratalon kassajonossa ja laskeskelen ostosten summaa päässäni. Tapan tällä tavoin aikaa varautuen samalla antamaan oikean määrän rahaa joustavoittaen myös mahdollisesti jonon etenemistä. Saan tavaroille yhteishinnaksi 35 € ja katseeni kohdistuu kassahihnan yläpuolen purkkapusseihin. Näen koukuissa samanlaisen pussin, jollaisesta kaveri tarjosi tupakavereilleen purkkaa ennen lomillelähtöä. Muistan jonkun kehuneen makua ja mietinkin, pitäisikö napata sellainen itselleni mukaan. Edelliset jenkitkin ovat kyllä pureksimatta, joten saituus hyökkää esiin mielen syvyyksistä. Lasken nopeasti, mikä uusi summa olisi: pussi maksaisi euron, joten ostokset keventäisivät lompakkoani 36 eurolla.. Taitaa jäädä guaranapurkat ostamatta, vaikka hinta olisi suhteellisen huokeakin. Vaikka lukuja tuotteiden hintoja vertaillessa tulikin päässä pyöriteltyä, juuri tuo 36 euroa jää mieleen, kun sitä tuli verranneeksi ostosten lopulliseen summaan eli kolmeenkymmeneenviiteen.

No, koko päivänä ei lukuja ennen eikä jälkeen kaupassakäynnin tule vastaan. Kotiin palattuani teen pikaisesti pienen välipalan ja istahdan koneen äärelle elokuvaa katselemaan. Jatkan kesken jäänyttä The Bourne Ultimatumia jonkin aikaa, kunnes keveän seuraamisen keskeyttää eräs kuva henkilöllisyysasiakirjasta. Pysäytän rainan ja kelaan takaisin samaiseen kohtaan, jossa näkyy CIA:n tiedot filmin päähenkilön henkilöllisyydestä. Kuva on samea ja jostain syystä koetan saada selvää syntymäajasta. Saan hädin tuskin selvää.. Date of Birth: 9/13/70. No, jatkan leffan pintapuolista katselemista, kun syntymäaika hyppää uudelleen esiin kuuluen tällä kertaa juonenkulkuun. Muistinsa menetyksekstä kärsivä agentti on puhelinkeskustelussa esimiehensä kanssa, joka kertoo taustojaan selvittävälle alaiselleen tämän syntymäajan ja paikan ("Synnyit 15.4.71 Missourin Nixassa"). Myöhemmin selviää, että lukusarja onkin vain koodi, eikä sen ole tarkoituskaan pitää paikkansa. Tässä vaiheessa kuitenkin huomioni kiinnittyi siihen, koska olin aiemmin omasta aloitteesta tarkistanut päähenkilön henkkareista syntymäajan ja saanut tällöin eri luvut. Mikä virheellisessä ajassa pisti silmään, oli ensinnäkin päivämäärä 15.4. Se on nimittäin myös minun syntymäpäiväni ja tänään aiemmin satuin katselemaan haastattelua eräästä näyttelijästä, joka hänkin täyttää aina kyseisenä päivänä vuosia. Tulin vielä laskeneeksi tuosta vuodesta '71 päähenkilön iän tänä päivänä. No mikäs muukaan siitä sitten tuli kuin se 36.

Tällaisia ihmeellisiä sattumia siis tapahtuu, ei nyt täysin identtisiä kuin tämä, mutta jostain syystä kiinnitän aina ihan ihmeellisiin epäolennaisuuksiin huomioni ja sitten löytyy jotain hämäriä yhtäläisyyksiä. Voihan olla, että mieleni vain tekee pilaa kanssani. Tuntuu vain noita tapahtuvan niin usein, että niille alkaa olla jo yliherkkä.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: outolintu - 19.08.07 - klo:02:54
Tuli tässä mieleen kysyä "teiltä viisaammilta", että onko jonkin sorttista keinoa kehittää/parantaa kykyä nähdä ja kuulla kummituksia? Mullahan asuu ns. saman katon alla ainaki yks, mutta ois toisaalta kiva tietää enemmän. Kuka tai ketä täällä on? Miksi? Yms.. Pelottavaa toisaalta, jos rupeaisin aivan kokoajan näkemään sen, mutta elämäähän se vaan ois. Tottuiskai siihenki, niinku nykyseenki tilanteesee..  Kerran mietin et, jos kuvaisin umpimähkään ympäri taloa ja pihaa, nii saisinkohan ikuistettua kummajaisemme. Vielä en oo kokeillu, mut ehki tulevaisuudessa.. Mut kertokaa ihmeessä, jos tierätte jonkinlaisen kehityskeinon!
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Nemesis - 19.08.07 - klo:12:22
Koitin tässä sitten näpsiä kuvia täältä huoneestani jos niitä "orbeja" saisin kuvattua, mutta ei niissä kuvissa kyllä mitään näkynyt. Harmillista.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 19.08.07 - klo:12:28


"Kerran mietin et, jos kuvaisin umpimähkään ympäri taloa ja pihaa, nii saisinkohan ikuistettua kummajaisemme. Vielä en oo kokeillu, mut ehki tulevaisuudessa.. Mut kertokaa ihmeessä, jos tierätte jonkinlaisen kehityskeinon!"

Mielenkiintoinen ajatus. Pitäis varmaan tutkia tarkemmin omia kuvia, jotka on otettu lapsuudenkodistani. Ihan vaan uteliaisuudesta.

Mie en usko, että on mitään keinoa saada lisää sellaisia kokemuksia. Miusta tuntuu, et ne tulee silloin kun huvittaa. Itse ajattelen, et jos jotain on joskus kokenut jossain tietyssä paikassa, silloin luulisi, et kannattaa oleilla paljon aikaa siellä, jos vaikka se tapahtuisi uudelleen. En tiedä, vaikea sanoa.



Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 19.08.07 - klo:12:31


"Tällaisia ihmeellisiä sattumia siis tapahtuu, ei nyt täysin identtisiä kuin tämä, mutta jostain syystä kiinnitän aina ihan ihmeellisiin epäolennaisuuksiin huomioni ja sitten löytyy jotain hämäriä yhtäläisyyksiä. Voihan olla, että mieleni vain tekee pilaa kanssani. Tuntuu vain noita tapahtuvan niin usein, että niille alkaa olla jo yliherkkä."

Hihhih, voin kuvitella siut miettimässä kulmat kurtussa.

Mie oon huomannut, et miun syntymäpäivän numerosarja törmäilee aika usein vastaan jokapaikassa. Ehkä siihen kiinnittää huomiota kun se on niin henkilökohtainen numero. En tiedä, mut hassuahan se on..

Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Floora - 20.08.07 - klo:14:17
Koitin tässä sitten näpsiä kuvia täältä huoneestani jos niitä "orbeja" saisin kuvattua, mutta ei niissä kuvissa kyllä mitään näkynyt. Harmillista.

No voihan harmi :) kokeile toiste tai silloin kun äänet alkavat.
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Floora - 20.08.07 - klo:14:20
Mikähän siinä muuten on että joku sana tai luku saattaa seurata jopa useita päiviä ja niihin törmää vähän siellä sun täällä. Itselleni on käynyt niinkin että olen miettinyt jotakin kaveria johon en pitkään aikaan ole ollut yhteydessä kun samaisen kaverin nimi alkaa yhtäkkiä tupsahdella joka tuutista, telkkarista ja lehdestä (esim. vain sukunimi tai etunimi tai lempinimi) kunnes kyseinen tyyppi soittaa.. Onko kyse jostain yliluonnollisesta vaiko vain siitä että koska ajattelet jotakin asiaa, huomioit alitajuntaisesti herkemmin siihen liittyvät jutut jolloin tuntuu että ne ikäänkuin hyppisivät silmille jatkuvasti...?
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Nemesis - 23.08.07 - klo:15:24
Tuli vain mieleen kysyä... Minkälaisia ne orbit sitten ovat jos niitä valokuvissa näkyy, kun tuota... Kun tässä olen kuvaillut muutamana iltana (yhdellä kameralla vain kun toista en saanut hankittua) niin kahdessa kuvassa näkyy... jotain. Jonkinlaisia palloja, toisessa kuvassa on kaksi ja toisessa vaan yksi. Tosi himmeitä. Mutta tulee sitten vaan semmonen epäröinti että jos ne ei nyt mitään olekaan, kun en oikein tiedä että miltä semmoiset tosissaan näyttää... Likaisesta linssistä ne kuvissa näkyvät täplät tuskin on tulleet koska putsasin linssin kyllä ennen kuvien ottoa, ja jos linssissä olisikin jotain mikä niissä kahdessa kuvassa näkyisi niin pitäisihän niiden näkyä kaikissa muissakin kuvissa...
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Floora - 27.08.07 - klo:15:28
No ne on just sellasia haaleita palloja kotka muistuttaa paljolti lumihiutaleita tai pölyä linssissä, ne on useimmiten eri kokoisia ja jotkut erottaa niissä kasvot tai jotain vastaavaa. Usein paikoissa joissa kummittelee voi nähdä näitä valokuvissa vaikka kuvaisikin useammalla eri kameralla.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Julle - 27.08.07 - klo:23:39
Huhhuh, ei sitä passais aina näitä juttuja näin iltasella lukea, ku kylmiä väreitä menee pitkin ruotoa! :D Mutta anteeks offtopic, koitan tulla huomena, tai ainaki mahd. pikaisesti jakamaan näitä juttuja teidän kans! Voisin kait ainaki ennen nukkumaan menoa kertoa tämän minkä on siskolle käynyttä.
Eli meidän mummo kuoli täsä n.10 vuotta sitten, ja hän oli pirjolle, niinku meille kaikille hyvin rakas vanha nainen, mutta kun pirjo kuuli siitä, että oli mummo nukkunu pois, nii se ei voinu muutaku itkeä, ja oli aivan masentunu illalla, ja yritti siinä nukuttaa tyttöään, kun tunsi jonku oudon tunteen, ja näki sitte mummon siinä lähellään joka sano pirjolle jotain tyyliin "Älä itke lapsi rakas enää, mulla on nyt parempi olla." Ja sitte kadonnu vaan. En tosiaan tiedä onko se mun soror oikeasti nähny mummon haamun, voi ollaki hyvin mahdollista että on, vai onko se sittenki johtunu vaan siitä kaikesta surusta? Voisin ny sitte kertoa vielä toisenki, ku vauhtiin päästiin. Olin siskolla pari viikkoa toissa vuonna asumassa, koska olin hänen miehensä firmassa kesätöissä, ja he siis asuvat aika vanhassa kaks kerroksisesa omakotitalossa sievissä. Kerran sitten töistä tullesa päivä meni aivan normaalisti siihen asti että oltiin kaikki menosa nukkumaan, kello oli ehkä jotain 22.00, sitä luokkaa, kun pirjo yritti taas saada tyttöään nukkumaan, mutta ei saanut millään rauhoittumaan, kun lapsi oli kuulemma vain itkenyt hysteerisenä, ja katsonut makuuhuoneen oven suuntaan, eikä suostunut millään alkaa nukkumaan. Itekki valvoin koko sen yön, kun tuntui jotain outoa jännityksen sekaista pelkoa koko ajan rinnassa, en oikein tiedä mistä se johtu, mutta sellanen ahdistava olo oli koko yön.

Eihän nämä nyt kyllä mitään häävejä tarinoita oo, mutta siitä saan syyttää itseäni, en tosiaankaan oo mikään hyvä kertomaan mitään juttua! :) Mutta toivottavasti nuo pari kelpaa sentään. Koitan kirjoitella näitä aina, ku muistan lisää näitä. Pitäs alkaa kyseleen porukoilta, onko niille sattunut jotain vastaavanlaisia tilanteita.
Otsikko: Aaveet
Kirjoitti: Dips - 03.09.07 - klo:09:17
Hei. Olen kokenut miltei kaiken paranormaalista ku ittelleni sitä tapahtuu melkein joka päivä. Mutta haluisin tietää yhden jutun : Voivatko kummitukset vahingoittaa meitä? Veikkaan ettei voi mutta en voisi sanoa varmaksi...
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: outolintu - 03.09.07 - klo:11:20
Mie olin täs loppukesästä käymässä vanhassa mummulassani, joka nykyisin on pelkästään lomanviettopaikka sukulaisten kesken. Istuimme kahvilla iltasella (n.21.00) ja rupattelimme niitänäitä. Mieheni lähti ensimmäisenä pöydästä, enkä ajatellut minne hän meni. Jonku hetken päästä näin ikkunasta sellaisen vaalean "savupilven" menevän pihalla ikkunan alaosassa. Ikkunat on korkealla, joten kuvittelin että mieheni meni tupakalle sen ikkunan alle. Samalla kuitenkin hän tulikin toisesta huoneesta, joten se se ei ollu. Mut mikä sitten? Kaikki oli sisällä ja en ole keksiny mitää mikä se "savu" ois ollu. Muille en puhunu mitää, koska tietäähän sen mite siinä sit ois käyny.... Ennen en oo siellä nähny mitää, mut siellä aistii jonkun, yleensä ahistava tunne. Ja kerran, kun olin käymässä kaverini kanssa siellä, niin ovi paiskattiin kiinni. Kumpikin istuimme sisällä rupattelemassa ja ovi oli ulos asti auki. Ei tuullut, oli aivan tyven iltayö, nii yhtäkkiä se ovi vaa pakautettii kiinni. Tuli muute kiire lähtö kotii... ;)
Otsikko: Vs: Aaveet
Kirjoitti: outolintu - 03.09.07 - klo:11:27
Mun omien kokemusten perusteella sanoisin, että ei kait ne muuta ku pelottelee. Toki on muunlaisiaki kummajaisia mitä mie oon kohdannu, joten en voi puhua ku omasta puolesta. Olis mielenkiintosta tietää, mitä sulle on sattunu... Kerro toki meille muillekki kokemuksia.
Otsikko: Vs: Aaveet
Kirjoitti: Dips - 03.09.07 - klo:15:31
Nooh... Kerran pelasin tietokoneella... Kello oli jotain 02.40 ja olin vieläpä yksin kotona. Siinä sitten pelailin ja yhtäkkiä ovi aukeaa lukosta ja paiskahtaa kaappia vasten. Sitten  se menee takaisin ja lukkoon... En itse vieläkään pysty selittämään tuota vaikka siitä on jo aikaa =P
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Floora - 06.09.07 - klo:15:33
Lähellä Pornaisia on eräs vanha tie, taisin kertoa tästä jo edellisessä foorumissa mutta joka tapauksessa.

Tarinan mukaan tie on alunperin rakennettu suolle ja tämä suo on vaatinut monen, niin eläimen kuin ihmisenkin hengen. Jos ajaa keskiyöllä tietä pitkin suolle ja etsii lankkuja joiden päälle tie on rakennettu ja pysähtyy kohdalle niin autosta pitäisi virta loppua ja kännyköistä kentät kadota. Tasan kello kaksitoista yöllä paikalle nousee usva ja alkaa kuulua koiran haukuntaa sekä ihmisten puheensorinaa ja hetken kuluttua kaikki äänet loppuvat kuin seinään.

Nooh, siskoni päätti muutama vuosi sitten kavereiden kanssa kokeilla pitääkö tarina paikkansa ja ajoivat tielle. Hieman ennen kahtatoista löytyivät lankut ja he pysäyttivät auton. Radio kuului hyvin, kännyköissä oli kenttää (suurimmassa osassa ainakin mutta keskellä metsää ei ole ihme jos kentät loppuvat) ja autokin käynnisyi ongelmitta. Siskoni ja kuski nousivat autosta juuri ennen kahtatoista, samoin kuin eräs toinen kundi mutta hän tosin oli auton takana piilossa ja lähes kakat housuissaan ja viimeinen cowboy oli sammunut autoon. Kahdeltatoista sitten nousi usvaa ja sumua ympäröivälle suo-alueelle ja kuinka ollakaan alkoi jostain kaukaa kuulua linnun ääniä ja muita erilaisia eläinten ääniä. Jostain lähempää kuului kahden aikuisen miehen puhetta ja toisesta suunnasta koiran haukuntaa joka voimistui ja tuntui lähestyvän. Hetken aikaa hiljaista metsäsuo-aluetta halkoi suorastaan meteli kunnes kaikki yhtäkkiä loppui, kuin seinään.

Kuski ei luonnollisestikaan ollut juovuksissa eikä siskoni sinä iltana, toinen kundi oli hieman juopunut muttei niin pahasti etteikö olisi tajunnut tilannetta. Siskon mukaan hänen ruikutustaan ei jaksanut oikein kukaan. Suo sijaitsee keskellä metsää joten asumusta ei sijaitse vähintäänkään kilometrin säteellä - suolle kun on hieman hankalempi rakentaa.
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Dips - 12.09.07 - klo:18:30
Ööh luulen et osaan jotenkin ennustaa tulevan... Esim. Kaverin kanssa menossa kauppaan ja siinä sitten poika istuu autossa äitinsä kanssa ja mulla oli semmonen tunne et kohta ton lapsen sormet jää auton oven väliin. No kerroinpa kaverille ja se ei tietysti uskonut mut se kyl lupas 5e jos niin tapahtuu...
Mutta ku tultii kaupasta niin se poika riehu siel autos ja sen äiti yritti nostaa sitä poikaa sieltä niin sen sormet jäi sen auton oven väliin....
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Charmed - 29.09.07 - klo:19:59
Ööh luulen et osaan jotenkin ennustaa tulevan... Esim. Kaverin kanssa menossa kauppaan ja siinä sitten poika istuu autossa äitinsä kanssa ja mulla oli semmonen tunne et kohta ton lapsen sormet jää auton oven väliin. No kerroinpa kaverille ja se ei tietysti uskonut mut se kyl lupas 5e jos niin tapahtuu...
Mutta ku tultii kaupasta niin se poika riehu siel autos ja sen äiti yritti nostaa sitä poikaa sieltä niin sen sormet jäi sen auton oven väliin....

Pakko sanoa,minullakin on kyky nähdä tulevaisuuden.Yleensä kutsutaan Oneiromantia:sta,
Oneiromantia merkitsee unista ennustamista. Se on unientulkinnan menetelmä, jota väitetysti käytetään tulevaisuuden näkemiseen.

Raamatussa unia käytetään monesti jonkinlaisina enteinä tai viesteinä. Esimerkiksi Paavali saa kehotuksen suunnata Makedoniaan.Unien on voitu uskoa olevan esimerkiksi viestejä, kuten varoituksia jumalilta tai edesmenneiltä henkilöiltä.

Oneiromantia tunnetaan useissa antiikin kulttuureissa ja myös tuoreemmassa kansanperinteessä. Antiikin Kreikassa Artemidorus kirjoitti 100-luvulla varhaisimman tunnetun oneiromantiaan liittyvän teoksen Oneirocritican.
Kopioitu wikipediasta

>Minullakin on sellainen kyky,olen saanut jumalilta ja enkeliltä viestejä ja mtä tapahtuu tulevaisuudella ja seuravana.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: jänkkis - 11.10.07 - klo:19:02
anteeksi, mutta mikä tie on kyseessä, siis siellä lähellä pornaisia. kysyn, koska itse asun lähellä pornaisia.

on mullekin noita kummitus juttuja tapahtunu. vietin uuttavuotta kavereitteni kanssa erään kaverin kotona. noin klo.12.00. kun olimme vielä hereillä (totta kai). istuimme keittiön pöydän ääressä ja kuulimme ulko-ovelta koputusta. kukaan ei uskaltanut mennä avaamaan koska lähellä asuu eräitä ihmisiä jotka ovat vähän piipoo kun juovat alkoholia. kiiruhdimme ikkunaan katsomaan kuka sielä oli ja näimme vanhan miehen joka oli pukeutunut vihreään metsästys asuun ja kumisaappaisiin. juoksimme ovella ja avasimme sen kaverin juoksi portaille ja huusi miehen perään, mutta mies oli kadonnut. emme löytäneet yhtään jälkiä. myöhemmin saimme kuulla että samana yönä lähellä olevalla tiellä oli vanha mies ajanut kolarin, mutta 50 vuotta aikaisemmin.

tuo ei ollut mitään känissä olevien sekoilua. silloin kuin tuo tapahtui olimme 15-vuotiaita emmekä olleet nautineet alkoholia
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: jänkkis - 11.10.07 - klo:19:15
sielä amerikassa maatilalla missä asuin on vanha talo  missä on joskus kauan asunut erakko mies lempinimeltään likainen jaska. jaska kuoli ja tilalle muutti eräs toinen mies ja monen asukaan jälkeen nykypäivänä jaska päätti aalkaa kummitella. siinä talossa asui eräs mies joa lähti päiväksi kaupunkiin. paikalle sattui eräs pariskunta joka pyysi tietä. aluksi he eivät löytäneet talolta ketään juuri kuin he olivat lähdössä autolle tuli mies joka neuvoi heille tien. pariskunta lähti ajamaan miehen neuvomaa tietä. äkkiä tie loppui suureen rotkoon onneksi he ajoivat sen verran hiljaa etteivät tippuneet.he ajoivat takaisin matkalla kysyivät neuvoa. toisesta talosta ja kertoivat siitä että mies neuvoi heille väärän suunnan. hän jolta pariskunta kysyi neuvoa kertoi että mies jolta he muka kysyi neuvoa on lähtenyt käymään kaupungissa.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Floora - 12.10.07 - klo:09:17
anteeksi, mutta mikä tie on kyseessä, siis siellä lähellä pornaisia. kysyn, koska itse asun lähellä pornaisia.

En ole varma tien nimestä enkä tiedä sen sijaintia mutta pahnavitoseksi tai vahnavitoseksi sitä taidettiin kutsua. Pitää kysyä siskoilta ahjo-ohjeita sinne.
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: nukka_ - 15.10.07 - klo:08:25
Mikä juttu tuo edellinen oli?
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: jänkkis - 15.10.07 - klo:13:33
ei mikään tunnettu juttu. Paikallisten juttuja. En tiedä ha´lusko talon isäntä pelotella vai uskoiko siihen itsekin.
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Floora - 15.10.07 - klo:14:43
Heh tänään luin mtv3:n sivuilta viihdeuutisissa että My Chemical Romancen kummituskokemuksista.

Tässä lainaus suoraan maikkarin sivuilta:

"Alternativerockbändi My Chemical Romance joutui taannoin keskeyttämään äänityssessionsa hieman erikoisemman syyn takia, sillä bändin jäsenet uskovat joutuneensa kummittelun kohteeksi.

Welcome to the Black Parade -albumin tekeminen oli My Chemical Romancelle erikoinen kokemus. Yhtye oli buukannut äänitystilat vanhasta Paramour Mansion -kartanosta, jossa on aika ajoin raportoitu paranormaaleista ilmiöistä.

– Paramourissa tapahtui paljon hulluja asioita, joissa ei ole näin jälkeenpäin ajateltuna järjen häivääkään. Esimerkiksi kerran menin Mikeyn (Way) kanssa keittiöön keittämään kahvia ja vannon, että edessämme ollut ovi lennähti kiinni edessämme. Kyseinen ovi johti kartanon kellariin, johon kellään meistä ei ollut pokkaa mennä. Juoksimme ulos kuin teinitytöt, bändin keulahahmo Gerard Way paljasti Femalefirst.comille antamassaan haastattelussa.

– Siellä tapahtui paljon muutakin sellaista, mikä ei saa meitä palaamaan sinne uudelleen. Kuulimme ihmisten huutelevan toisilleen, vesihanat laskivat vettä kylpyammeisiin, äänet keskustelivat toistensa kanssa ja koko kirotussa paikassa oli luonnottoman kylmä, Way kertoi."
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Sisar Surmattu - 05.11.07 - klo:16:32
No itse en tiedä uskonko enää "kykyihini". Ainakin uskoin ennen (ja ehkä vieläkin), että osaan ennustaa. Korteistakin se onnistuu. Joskus jokin asia tulee päähän ja hetken päästä se toteutuu. Esim. Kirjoitin kaverille muutama päivä sitten roolipelivuoroa. Sanoin hänelle, että se on valmis viideltä. Ja tietenkin klo 17:04 olin kirjoittanut vuoron.
Joskus myös kun ajattelen jotain asiaa, esim. tuolta talon takaa kävelee nyt joku. Jos mieleeni tulee sana "ei", sillo yleensä ei tapahdu mitää. Mutta jos mitää ei kuulu, se yleensä tapahtuu..
Öö.. Kaksi kertaa olen nähnyt enneunen käärmeestäni ja täistä.. Sitten.. mitäköhän muuta mulla oli? Niin.. No tähän en sitte enää oikein usko. Näen tai olen nähnyt ja kuullut/kuulen henkiä/aaveita. Mutta nyt minä uskoisin tapahtumien liittyvän skitsofreniaan, joka minulla saattaa olla. Mutta sitten kun kaverini myös näkee ja kuulee näitä, niin ehkä se ei sitten olekaan mitää harhaa?

Kokemuksiakin on minulla paljon, mutta niitä on vaikea kirjoittaa kirjaimin ja muutenkin vaikea selittää (olen huono selittäjä). Ehkä joskus kerron nämä pitkät tarinat :)

Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Sisar Surmattu - 05.11.07 - klo:16:35
Niin kuin kerroin tuolla.. hitto, nyt unohtu se aihe.. mutta jossakin yliluonnollisia kykyjä aiheeseen,  omat "kykyni" ja kerroin sen, että on kokemuksia kummittelusta. (Ja miksi tämäkin piti tähän kirjoittaa? Joskus en käsitä itseäni) No, ajattelin sitten, että kerron niitä juttuja, jos osaan ja jaksan. Mutta nyt on liikaa kiireitä kirjoittelemiseen, mutta multa voi odottaa jonkinlaisia juttuja (jotka voivat olla myös mielikuvituksen tuotetta)...
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Mina - 21.11.07 - klo:12:22
Huh, pelottavia juttuja :) Mulle on käyny kerran vähän pienempänä sellain, että olin mummilassa yötä, nukuttiin vielä sillon molemmat vintissä. Noh, mummi meni sitten pesemään hampaitaan ja mä koitin nukahtaa. Yhtäkkia alko sängyn vieressä olevasta vaatekomerosta kuulua jtn ääntä, ihan kuin askeleita. Ihan kuin joku olisi korkokengillä kävelly jollain puulattialla, silleen vähän hitaasti. Pelästyin tietenkin ihan hirvittävästi, kun vaatekomeron ovikin oli vielä auki. Mummi oli vessassa, joten hänkään se ei voinut olla, ukki oli toisessa makuuhuoneessa, mutta en käsitä miksi hän olisi koputellut seinään minua kiusatakseen. Noh, jostain syystä kuitenkin nappasin komeron oven kunnolla auki enkä tietenkään löytänyt mtn, askeleetkin loppuivat siihen. Oli tuo ainakin pikkutytön mielestä pelottavaa.

Myöhemmin on sattunu esim. semmonen juttu, että olin pienimmäisessä vinttikomerossa etsimässä Aku Ankkoja pahvilaatikosta kun yhtäkkiä komeron ovi pamahti kiinni. Jäin vähäksi aikaa loukkuun vinttikomeroon vain pienen kattolampun valon varaan ja koska pelkään pimeää suunnattomasti olin tietenkin ihan paniikissa. Lähdin sitten kauheeta ravia ovelle joka aukesikin ihan suosiolla, paiskasin oven takaisin kiinni ja lähdin alakertaan.. Oli tuokin vain niin pelottavaa. Ja kyse on vanhasta omakotitalosta Turussa, ukkini isä on talon joskus itse rakentanut ja siinä on asunut niin iso-ukkini perhe, kuin ukkini, mummini ja tietenkin äitini ja enoni. Nykyisellään ukkini on jo kuollut ja mummi asustelee yksinään tuossa talossa, muttei ole kyllä koskaan kertonut mistään omituisuuksista talossa. Inhoan olla siellä yksin, välillä tulee sellainen ihme pelon tunne.. mtn järkevää selitystä en tähän koskaan löydä ja jos koira on mukanani, niin se seuraa tiiviisti perässä ja katselee minua aina kun pysähdyn, silloin kun tuollaista pelon tunnetta ei minulla ole, koira todennäköisesti nukkuu sängyn alla vaikka minä johonkin kävelisinkin. Olisiko tuossa sitten kuitenkin vain se, että koira vaistoaa minun pelkoni, eikä mtn yliluonnollista?
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Mina - 21.11.07 - klo:12:31
Mikähän siinä muuten on että joku sana tai luku saattaa seurata jopa useita päiviä ja niihin törmää vähän siellä sun täällä. Itselleni on käynyt niinkin että olen miettinyt jotakin kaveria johon en pitkään aikaan ole ollut yhteydessä kun samaisen kaverin nimi alkaa yhtäkkiä tupsahdella joka tuutista, telkkarista ja lehdestä (esim. vain sukunimi tai etunimi tai lempinimi) kunnes kyseinen tyyppi soittaa.. Onko kyse jostain yliluonnollisesta vaiko vain siitä että koska ajattelet jotakin asiaa, huomioit alitajuntaisesti herkemmin siihen liittyvät jutut jolloin tuntuu että ne ikäänkuin hyppisivät silmille jatkuvasti...?


En osaa sanoa, mutta mullekin tollasta sattuu aika usein. Esim, just n. viikko sitten mietin ett miksi yhdestä kaveristani, olkoon hänen nimensä nyt vaikka Niilo, ei ole kuulunut mtn. Ja kas, samana päivänä Niilo txtaa että pystynkö lainaamaan 40e.. tämän jälkeen Niilosta ei kuulunut pariin päivään mtn, kunnes taas kun mietin että jaa, minua tarvittiin vain rahan lainaamiseen Niilo soittaa ja kysyy että onko mulla jtn ohjelmaa täksi päiväksi, olis kiva nähä taas pitkästä aikaa. Päädyttiin sitten viettämään koko se viikko tiiviisti yhteyksissä Niilon kanssa :) Mutta pointti oli, että yleensä kun mietin ett miksei joku sano jtn, tai miksei se ja se ota yhteyttä, tai että kirjoitanpas tuolle ja tuolle txtarin, niin juuri silloin saan jonkinmoisen yhteydenoton ajattelemaltani henkilöltä. Outoa
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Mina - 21.11.07 - klo:13:17
Waa, oon joskus maininnu tuosta itsestäänsytynnästä aikasemminkin ja sitte joku ei ns. vakiofoorumilainen alko vineen että suoraan copypastesin jostain vaikka näin suuren vaivan kopioidessani tekstin kirjasta, jonka nimen mainitsin! Pahhh :D Ja mitä väliä vaikka suoraan copypastee, sillonhan kaikki saa sen luettua täältä, tai alkuperäseltä sivulta kun sekin täytyy aina mainita, tai ainakin itse mainitsen.. sori offtopic.

Asiaan. Niin, sellainen kirja kannattaa kaivaa kätösiinsä kuin Reader's Digest'in Mysteerien Maailma. Kirjassa on kummitusjuttuja, itsestään palamaan syttymisiä, Isojalasta etc, Nessiestä.. todella kiva kirja. Voin joskus sen kaivaa esiin ja kirjoitella tänne vaikka noita itsestään palamaan syttymisiä ja kummitustarinoita. Paha vaan kun kirja on Paimiossa ja itse olen Turengissa :D
Otsikko: Vs: Aaveet
Kirjoitti: Mina - 21.11.07 - klo:13:47
Oliskohan tänkin voinut sisällyttää johonkin jo olemassa olevaan haamu-aiheeseen?
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Floora - 26.11.07 - klo:14:09
En tiedä kuuluuko tämä tänne vai tarkoittaako se edes mitään mutta joka tapauksessa kerronpa nyt kuitenkin. Istuimme eilen vain koko päivän kotona, itse olin istunut koko viikonlopun kotona kaikessa rauhassa toisin kuin mieheni joka poti kamalaa kankkusta (ihan oikein :P) kun päätin lähteä hakemaan jotain pientä hyvää, illan elokuvaa varten. Naapurissamme on videovuokraamo joten menin sinne, ulkona satoi ja oli inhottava ilma muutenkin joten vedin pääni syvemmälle pipon ja kaulaliinan uumeniin, josta syytä en nähnyt kaikkea ihan täystarkasti ympärilläni. Kävelin sisään vuokraamoon, kaappasin pullon kokista miehelle ja Sprite Zeroa itselleni menin kassalle ja otin vielä sipsi- ja karkkipussin mukaan. Kun olin maksanut ja kävelemässä kotiin tuli minulla outo tunne, liittyi jotenkin kokikseen. En nähnyt kunnolla kyseistä pulloa kun kaappasin sen jääkaapin alahyllyltä mukaani mutta mietin silti että pitäisikö katsoa, jos se vaikka olisi vajaa tai jos jossain viereisessä pullossa olisi enemmän mutta sysäsin moisen hölmön ajatuksen päästäni samantein. Kotimatkalla tunne palasi taas kotiovella - mitä jos otin väärää kokista! - ei mahdollista kyllä olisin huomannut light-pullon hopeisen värin ja Coca-Cola-Zero-pullon outouden. Spritestä minulla eii ollut mitään tuntemuksia kuin ei myöskään naposteltavista. Heh kotona asia selvisi. Mieheni otti kokispullon ja oli avaamassa sitä kun tokaisi yhtäkkiä että "tää on auki" johon vastasin vain hoopolla katseella, "niin tää on auki, tää korkki on vaan tällai heiveröisesti täs päällä, tääl ei oo mitää hiilihappoi jäljellä", jestas että raivostutti. Itse en ollut syönyt mitään aamupalan jälkeen ja verensokerini oli todella alhainen joten huusin ja raivosin puolen minuutin ajan heittellen saappaani kaappiin. Ärsytti, maksoin kolme euroa siitä ja minun olisi pitänyt tajuta tarkistaa pullo kun epäilys heräsi - tyhmä tyhmä minä.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: outolintu - 03.12.07 - klo:21:26
Olipas eilenillalla sellanen kokemus taas, et ny tarttee kysyä oisko täällä viisaampia kertomaan mikä se olis ollu... Ulkohuonerakennuksessa, missä ei ole sähköjä, näin sellasen sinertävän välähdyksen. Tai en tiedä kuin kauan se kesti, koska tuli pakollinen halu poistua paikalta. Kooltaan se oli ehkä noin tennispallon kokoinen ja tosi kirkas. Mie oon miettiny, et voisko nää "henget" mitä meillä on, nii saaha jostaki energiaa. Esimerkiksi minusta? Olin tosi v....tuuntunu ja puhisin raivoa, ku olin sielä ovensuussa... Nyt tuli sellanen mitä mie en oikee ymmärrä. Haamut, kolinat ym. sellaset vielä ymmärtää jotensakki, mut tää valo... Kertokaa jos joku vaan tietäs selityksen.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Floora - 04.12.07 - klo:08:31
Eli oliko se ikäänkuin valoa hehkuva pallo? Tulee meinaan ensimmäisenä mieleen "orbit" joihin voi törmätä paikoissa joissa on havaittu tällaista yliluonnollista toimintaa. Osa sanoo niiden olevan energia"keskittymiä" mutta koostuen kuitenkin kuolleen sielusta eli periaatteessa ne olisivat haamuja. Hyi kun oli taas hankalasti selitetty =D Niitä ilmestyy välillä valokuviinkin ja muistuttavat niissä hyvinkin paljon pölypalleroita. On otettu kuvia esimerkiksi hautausmaalla samasta haudasta usealla eri kameralla joista useammalla on näkynyt samat pallot ja kun kesällä on kuvat otettu niin ei ilmiötä voi pölypalleroiksi tai lumihiutaleiksi luokitella. Koetan löytää ja linkittää tänne tietoa niistä.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: outolintu - 04.12.07 - klo:16:08
Juups. Se oli niiku ois taskulampulla tiirattu, mut valo oli tosiaanki sinertävä. Ikinä meillä ei ole tollasta näkyny ja yli kymmenen vuotta on jo elellty täälä. Karmivinta oli , et se ei ollu ku vajaan puolenmetrin päässä...
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Floora - 07.12.07 - klo:11:15
Tässä suoraan mtv3.fi/helmi-sivuilta postattua:

"Ehkä yleisin kuvista löytyvä paranormaaliksi väitetty valoilmiö on pieni läpikuultava ympyrä (englanniksi orb). Internetissä löytyy tuhansittain kuvia näistä pikku palloista, joihin tavallinen sunnuntaikuvaaja ei ehkä kiinnitä mitään huomiota tai joita hän vaihtoehtoisesti pitää harmittavina pikkuroskina muuten onnistuneissa kuvissa. Monet uskovat ympyröiden kuitenkin olevan eräänlaisia paranormaalin henkienergian kerääntymiä, joista voi potentiaalisesti muodostua haamuolento.

Kaikki alan harrastajat eivät kuitenkaan ole yhtä vakuuttuneita. Skeptisempien mukaansa kyseessä ovat salamavaloa heijastavat ilman epäpuhtaudet kuten pölyhiukkaset tai sadepisarat. Myös linssin tahrat sekä digikameroiden tekniset ominaisuudet saattavat heidän mukaansa aiheuttaa kuviin omituisia palloja. Monet haamuteoriaan uskovat myöntävätkin, että luonnolliset ilmiöt selittävät suuren osan kuvissa leijuvista ympyröistä. Samalla he kuitenkin uskovat, että osalle palloista löytyy silti paranormaali selitys. He neuvovatkin muita haamumetsästäjiä huolehtimaan, että he kuvaavat oikeanlaisissa olosuhteissa ja huolletuilla välineillä."
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Phrase - 07.12.07 - klo:20:41
Mielenkiintoisenhan tuosta sinertävän valon tapauksesta tekee se, ettei kameroilla tai muillakaan visuaalista havaintoa välittävillä laitteilla ole osuutta asiaan..
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Kirke - 08.12.07 - klo:12:12
 Olin eräällä kaverillani viettämässä uutta vuotta jokin vuosi sitten. Olimme juuri pesseet hampaat, kun kuulimme kuinka joku koputtaa oveen. Oli jo myöhä ja ihmettelimme kuka kumma on liikkeellä siihen aikaan. Avasimme oven ja siellä seisoi pitkä mies. Vaatetusta en muista eikä se mies tehnyt muuta kuin katsoi meitä ja lähti pois. Osa lähti hakemaan aikuisia, minä näin ikkunasta kuinka mies käveli metsään. Kun katsoimme lumihankea siitä kohdasta mistä mies oli kävellyt ei jälkiä näkynyt, ja me tuumasimme, että kyllä niin isosta miehestä jäljet jää.

Toinen tapahtuma onkin tuore. Tämä tapahtui eilen.

 Olin leipomassa kun tunsin ihan kuin jokin seisoisi takanani, katsoin alakautta ja näin jonkun jalat. Olin jo valmiina tarttumassa veitseen ja kun käännyin, ei siinä ollutkaan ketään. Kaikki tapahtui todellla nopeasti. Uskon, että mikä tai kuka se ikinä olikin ei halunnut mitään pahaa, koska kissani nukkui ihan rauhassa tapahtuma hetkellä. Ai niin, ennen kuin näin mitään, olin kuulevinani askeleita eteisestä mutta en kiinnittänyt siihen huomiota, koska ajattelin että kuvittelen vain tai sitten se on kissa joka siellä koluaa. Ja kaikki tapahtui keskellä päivää.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 08.12.07 - klo:12:23

" Olin leipomassa kun tunsin ihan kuin jokin seisoisi takanani, katsoin alakautta ja näin jonkun jalat."

Hui, kyllä tuollainen varmaan säikäyttää..

Tuli mieleeni tuossa yksi juttu, jonka olen saattanut kertoakin aikaisemmin täällä foorumissa. En muista sitä tarinaa tarkasti, mutta suurinpiirtein. Äidin täti näki nuoruudessaan kuulemma eräällä sillalla hirmuisen pitkän mustan hahmon, joka hyppi sillalta jokeen sellaisen kiviarkun päälle ja takaisin. Sillan ja kiviarkun välinen matka oli ollut huomattava, joten tuo hyppiminen ei ollut ihan normaalia. Mies oli ollut epänormaalin pitkäkin(ei siis tavallinen pitkä mies). Näky oli enteillyt äidin tädin mukaan sodan alkamista, sillä sota oli alkanut aika pian tuon tapauksen jälkeen..
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Kirke - 08.12.07 - klo:12:37
 Näen paljon enneunia. Esim. näin unta, että poltin käteni (en muista missä). Seuraavana aamuna tee vettä kaataessani kuuma vesi poltti käteni. Lisäksi saatan yht'äkkiä saada väläyksiä tulevaisuudesta jotka sitten toteutuvat. Saatan esim tietää tarkalleen mitä seuraavassa tekstiviestissä lukee. Lisäksi saan sellaisia ajatuksia että "hei, tään on tapahtunut aikaisemminkin". Eräässä kirjassa luki, että ennalta näkemisen kyky on ominaista pohjolan naisille.
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: katimau - 17.12.07 - klo:01:05
minussakin on hieman ennustajan vikaa ;> äiti sanoi että sinulla on samoja kykyjä kuin minulla oli nuoruudessani.

Kun näen unta näen välillä joitakin pätkiä seuraavasta päivästä. sitten kun unen kohta tulee sinä päivänä muistan sen vain yhtäkkiä että tämän näin unessani. Se on jotenkin hienoa.

ja lisään vielä tähän äitini kertoman stoorin hänen nuoruudestaan. mummuni oli lähtenyt yhden ihmisen kanssa pihalle, jota kutsuttiin noidaksi. mummoni kielsi äitiäni ja tätiäni hyppimästä sohvalla ja se "noita" oli sanonut että jos hypitte sohvalla piru ilmestyy lasiin. No äitini ja tätini ei ollut uskonut ja sitten menneet hyppimään sohvalle. no eiköhän se piru sit ilmestynyt siihen ikkunaan. He olivat tietenkin pelästyneet ja juosseet naapuriin, mutta eivät enää sen jälkeen hyppineet sohvalla. Äitini kertoi kyseisestä naisesta muitakin tarinoita, mutta en niitä nyt muista.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Loather - 19.01.08 - klo:15:32
Meillä on omituisesti käyttäytyvä keittiön kattolamppu.... jos joku porukoista laittaa lampun päälle, se menee aivan normaalisti. Mutta sitteko mä koitan, ni lamppu alkaa omituisesti räpättää. Tai siis jotenkin, että se valo ei meinaa syttyä ollenkaan. Sattumaa, vai onko siinä jotain spookya?  Talo on n. 50 vuotta vanha, joten voisihan täällä kummitellakin, vaikken ole ainakaan kauheasti mitään täällä huomannut. Pienenä mä pelkäsin aivan kauheesti pimeää ja mua pelottaa mennä kellariin, vieläkin... en yhtään tiedä miks. Se on huono juttu, koska sauna ja kylppäri on siellä.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Loather - 20.01.08 - klo:20:53
Tuli tässä mieleen kysyä "teiltä viisaammilta", että onko jonkin sorttista keinoa kehittää/parantaa kykyä nähdä ja kuulla kummituksia? Mullahan asuu ns. saman katon alla ainaki yks, mutta ois toisaalta kiva tietää enemmän. Kuka tai ketä täällä on? Miksi? Yms.. Pelottavaa toisaalta, jos rupeaisin aivan kokoajan näkemään sen, mutta elämäähän se vaan ois. Tottuiskai siihenki, niinku nykyseenki tilanteesee..  Kerran mietin et, jos kuvaisin umpimähkään ympäri taloa ja pihaa, nii saisinkohan ikuistettua kummajaisemme. Vielä en oo kokeillu, mut ehki tulevaisuudessa.. Mut kertokaa ihmeessä, jos tierätte jonkinlaisen kehityskeinon!


Luin yhestä kirjasta, että voi auttaa, jos joka ilta istuskelee tulen äärellä (takka tai tavallinen kynttilä) tunnin tai pari ja mietiskelee kaikenlaisia henkimaailman asioita. Ja sitä pitää tehä aika monta kertaa. En itse ole viitsinyt kokeilla, menis kuset housuun, jos näkisin jotai...
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Nemesis - 20.01.08 - klo:23:10
Täälläkin taas yksi ennustelija. xD Sen verran minä ja siskoni myös olemme "enteitä" kokeneet, että jopa äiti rupesi miettimään onkohan suvussamme ollut näkijöitä tai jotain. :D

Viimeisin tapaus liittyy Sweeney Todd- elokuvan ikärajaan, mikä oli vielä hetki sitten kyseenalaisena. Ystävieni kanssa seurasimme kiihkeästi tuleeko siitä k15 vai k18, sillä olisimme halunneet mennä katsomaan kyseisen leffan. Minä ja  eräs ystäväni näimme molemmat sitten viime viikolla unta, että se ikäraja oli päätetty. Ystäväni näki ilmeisesti, että ikäraja olisi ollut k15, minä taas näin unessani, että eräs toinen ystäväni tuli kertomaan surullisena, että ikärajaksi oli laitettu k18. Seuraavana päivänä menimme ostamaan tälle ystävälle, joka oli ollut unessani, syntymäpäivälahjaa. Siinä sitten mietittiin jos pitäisi ostaa hänelle sellainen leffalippu, jonka voi sitten myöhemmin vaihtaa siihen oikeeseen leffalippuun, ja sitten  sanoa sille ystävällemme, että tää on sitten Sweeney Toddiin. Minä kuitenkin sanoin siihen, että ei kannata, koska kuitenkin kun mennään kotiin, niin se ystävämme lähettää viestin, että sen ikäraja on k18. Jäi sitten leffalippu ostamatta.
Sitten kun pääsin kotiin viimeinkin, niin juuri kun sain ulko-oven kiinni perästäni, kännykkään tuli viesti siltä kaverilta, jonka lahjaa oltiin oltu ostamassa. Viestissä luki: Sen Sweeney Todd elokuvan ikäraja on päätetty... k18!!!

Että tällästä. :D Kyllähän toi voi olla yhteensattumakin, mutta jotenkin en vaan tykkää uskoa niin. ^^
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: outolintu - 23.01.08 - klo:12:16
Just juu.. Voisimpa jopa uskoo tuohon tulijuttuun.. Näin "vanhemmuuten" kun on istuskellu enemmän kynttilöiden keskellä ja mökkiä puilla lämmitelly, nii enemmän on ollu näitä yliluonnollisia kokemuksia. Hmmmm... Tää täytyy iha oikeesti muute testata kunnolla, kunhan ensin kerää tarpeeks rohkeutta ;). Kiitti vinkistä!!!
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Loather - 24.01.08 - klo:12:54
Kerran lähempänä joulua kokeilin istuskella kynttilän äärellä, mutta kyllästyin ja se jäi sitten siihen :) nyt olen alkanut tulkitsemaan unia, kun löysin (taas kerran) kiinnostavan kirjan.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: outolintu - 29.01.08 - klo:16:25
Unet on toisaalta kiehtovia, mut voi niistä tulla pelottaviakin. Itellä jonku verra kokemusta noista enneunista, jotka on ollee huonojauutisia. Muistaakseni oon kirjottanukki niistä jossain vaiheessa... Liikaakaan ei saa uniaan uskoa, voi muuten mennä yöunet ;)
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: läpinäkyvä - 25.02.08 - klo:21:04
mm tulipa tässä juttuja lueskellessa mieleen oma kokemus joululomalta, parin kuukauden takaa.

Oli muistaakseni tapaninpäivän jälkeinen yö. Olin istunut tietokoneen äärellä yömyöhään kuvia muokkaillen ja kaverien kanssa jutustellen ja kello kävi jo kolmea kun olin menossa nukkumaan. Muu talon väki oli uinunut jo monta tuntia.
Asun tiheällä omakotitaloalueella ja tuona päivänä/iltana/yönä ei ollut sattunut mitään kummoista. Ei ollut edes lunta maassa.
Olin maannut silmät kiinni sängyssä about puolisentuntia saamatta unta kun yhtäkkiä ihan naapurikujalta, n. 20 metrin päästä alko kuulua todella äänekästä kolinaa. Ihan kuin olisi joku lumiaura tai roska-auto täryyttänyt. Käänsin vain kylkeä enkä miettiny, mutta sitte hoksasinki ettei siihe aikaan kyllä mitkään työkoneet sun muut yleensä tee töitä. Ainakaan joululomalla? Sälekaihtimien takaa heijastui sellainen vaalea ja vähän punertava valo kerran ja loikkasin äkkiä ikkunalle ja vedin verhot ylös. Ei näkynyt mitään. Katulamppu valaisi naapuritalon takana olevaa tietä ja joka talo oli pimeänä. Yritin kurkkia puiden ja puskien välistä kauemmaskin, muttei näkynyt mitään kummallista. Ei se ollut kovin pelottavaa, mutta hyvin hyvin kummallista ja jäi vähän mietityttämään. Menin takaisin sänkyyn ja siinä nukkumattia odotellessa mietiskelin, että mikä mahto olla. Aika jännä!

Myös ystävälleni, jonka olen ala-asteelta asti tuntenut, on sattunut heidän kototalossa outoja. Asuvat sellaisessa tosi vanhassa, remontoidussa kylläkin, kaksikerroksisessa omakotitalossa (+kellarissa sauna, pannuhuone..). Talo tuli myyntiin kun siinä asunut vanha rouva oli kuollut. Ysätäväni isän mukaan rouva kummetteli talossa siihen asti kunnes isäntä oli löytänyt remontoidessa vanhan vihkisormuksen ja kirjekuoren erään seinän välistä. En tiedä mihinkä sitten laittoi sormuksen ja lukiko kirjettä.

 Itsekkin olen ollut talossa leikkimässä yläkerrassa kun tää isä oli tiskannu alhaalla ja yhtäkkiä kuullu et joku tuli alas ja käveli olohuoneeseen ja jonkunmoisen hahmon nähny sivusilmällä peilinkin kautta.Tämän hän kertoi meille seuraavana päivänä. Kukaan meistä yläkerrassa olleista ei ollut mennyt alas.

Myös silloin varhaisina aikoina kun ystäväni perhe oli taloon muuttanut, oli heidän mummi ollut hoitammassa lapsia iltaan asti ja kun vanhemmat oli autolla tullut pihaan ja sitte sisälle niin mummi oli kysynyt heiltä, että kuka vanha rouva oli tullu kyytissä ja lähteny tuota hiekkatietä pitkin kävelemään? Ei kuulemma ketään ollut ollut kyytissä. ;S

Kerran ystäväni pikkusisar oli päiväkodissa istuttanut jonkun kaktuksen tai muun ja se oli asetettu keittiön ikkunalaudalle orvokkien viereen. Sitten yhtenä iltapäivänä oli ikkunalauta rämähtäny alas ja särkenyt kaikki orvokki-istutukset. Mullat levinny lattialle orvokeista, mutta tää päiväkodissa tehty oli vaan tipahtanut, ehjä ku mikä ja pystyssä. Äiti oli sitten ostanut siihen pelargonioita, niitä mitä entisellä rouvallakin oli ollut, ja eipä tippunut lauta enää muutoin. :)


+ kaikkea tuolinnarinaa ja sun muuta pikkuista olen ollut nuorempana todistamassa. Onhan se aina tosi outo tunne kun tapahtuu jotain mitä ei osaa järjellä ensi kätee selittää.
Komia talo se on ja ystävälliselta vaikutti se vanhuksen henki, mutta onneks sai sielulleen nyt kuitenkin rauhan.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 27.02.08 - klo:19:28

". Äiti oli sitten ostanut siihen pelargonioita, niitä mitä entisellä rouvallakin oli ollut, ja eipä tippunut lauta enää muutoin"

Hihhih, on tainnut olla omapäinen tuo mummeli eläissään..

Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Mina - 28.02.08 - klo:22:47
Kerran ystäväni pikkusisar oli päiväkodissa istuttanut jonkun kaktuksen tai muun ja se oli asetettu keittiön ikkunalaudalle orvokkien viereen. Sitten yhtenä iltapäivänä oli ikkunalauta rämähtäny alas ja särkenyt kaikki orvokki-istutukset. Mullat levinny lattialle orvokeista, mutta tää päiväkodissa tehty oli vaan tipahtanut, ehjä ku mikä ja pystyssä. Äiti oli sitten ostanut siihen pelargonioita, niitä mitä entisellä rouvallakin oli ollut, ja eipä tippunut lauta enää muutoin. :)

Olisko mahdollista sellanen että lauta olisi muuten vaan tipahtanut? Itsellä joskus käynyt näin ihan suht uudessakin talossa missä ei ollut mtn kuolemantapauksia tms. sattunut
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Sekhmet - 29.02.08 - klo:18:26
En tiedä onko se aivan yliluonnollinen kyky, mutta pystytään paria vuotta nuoremman siskoni kanssa "lukemaan" toistemme ajatuksia. Tai pikemminki tiedetään mitä toinen milloinkin ajattelee. Sitten vaan ääneen vastataan toisen ajatukseen ja saadaan muut ihmiset hämmentymään, kun ne kuulee vaan puolet keskustelusta... :) Saattaahan se olla, että tunnetaan vaan toisemme niin hyvin, että arvataan mitä toinen milloinkin ajattelee, mutta on se silti aika kätevää.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: läpinäkyvä - 09.03.08 - klo:20:32
Tietenkin se on mahdollista.. mutta se oli outoa kun se pikkusiskon tekema kukkajuttu oli ihan ehjä ja muut ihan piloilla;o
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: nukka_ - 18.03.08 - klo:00:44
Itsekin olen kopioinut joitakin tekstejä tänne muilta sivuilta, mutta olen myös maininnut oikean osoitteen. Asiaan liittyen pitikin kysäistä, että haittaako kun olen näin tehnyt? Melko kuollut on tämä "Kummituksia maailmalta" -aihe :/
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Nefertiti - 18.03.08 - klo:06:45
Ei haittaa, jos kerran mainitset lähteen, mutta kaikkein paras toki olisi jos kirjoittaisitte ihan omin sainoin saman asian. Yleensä ottaen pelkkä linkki ko, paikkaan mistä tekstin voi lukea riittää oikein mainiosti.

Ei tässä muuten mitään, mutta jotkin sivustot voipi olla kopiosuojattuja, joten siitä voisi tulla ko. sivuston ylläpitäjältä/ylläpitäjiltä sanomista, jos luvatta tänne kopsaa mitään materiaalia.
Pahimmassa tapauksessa tuo ylläpitäjä voi tehdä asiasta rikosilmotuksen ja kopsaaminen voi tulla hyvinkin kalliiksi.

Mistäkö tiedän, no asiaan on tullut perehdyttyä, kun jotkut todella "fiksut" olivat tehneeet omia sims sivuja ja olivat sitten kaikessa tyhmyydessään kopsinu osan tai enemmänkin jo olevista sivustoista ja väittivät vielä pokkana, etteivät muka olleet kopsanneet.
Ei siis näin, sillä nämäkin sivut ovat jo historiaa, sillä palvelun tarjoajalle ilmoitettiin ja sivut poistettiin.
Muutama kyllä tajusi mokansa, poisti kopsatun materiaalin ja pääsi näin ollen vähän vähemmällä.

Mutta päästän teidät nyt jatkamaan oikeasta aiheesta, tehdään kopioinnista sitten ihan oma juttunsa vaikka yleisiin pulinoihin, jos tarttee. :)

- Nefertiti
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: nukka_ - 18.03.08 - klo:08:42
No kysyn vielä pikaisesti, että miten sitten jos suomentaa tekstiä, katsotaanko se kopioimiseksi?
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Nefertiti - 18.03.08 - klo:16:42
No kysyn vielä pikaisesti, että miten sitten jos suomentaa tekstiä, katsotaanko se kopioimiseksi?

Suomentaminen on ihan ok, kun sä nyt joka tapauksessa kirjoitat sen jo suomentaessasi sopivaan muotoon. Mutta kannattee silti olla tarkkana että mitä ja mistä käännät.
Mutta tästä asiasta, niin kuin jo mainitsin voidaan tehdä oma topsu tuonne yleiselle puolelle ja saapi sitten tuo Juplinkin sanoa sinne oman painavan sanansa tai tähän, miten nyt parhaaksi katsoo. :)
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Bam - 16.04.08 - klo:11:45
Sorry, en nyt jaksanut lukea aiempia viestejä, mutta itselleni ja suvulleni on tapahtunut kyllä kummitus asioita (;

Minulle:
Kolmisen vuotta sitten meidän vanha kissamme katosi ja jäi sille tielleen, mihin se sitten kuoli, ei mitän havaintoa.
No, itse asiaan, tapahtuneesta oli kulunut jo aikaa varmaan noin vuosi kun eräs päivä (ihan päivän valossa) kävelin siskoni huoneesta olohuoneeseemme. Talossa oli muitakin, mutta he olivat keittiössä.
Kun pääsin olohuoneeseen, jäin paikalleni (en muista pysähdyinkö koska näin jotain vai jostain muusta syystä). Samassa huomasin, kissan. Meillä ei silloin ollut kissoja ja muutenkin, tämä kissa oli sikäli erikoinen, että se oli läpikuultava. Se käveli minua vastaan, meni aivan jalkojeni juuresta ja hävisi. Koko ajan se taisi muuttua yhä läpinäkyvämmäksi. Ja minä parka säikähdin niin etten uskaltanut liikkua ennen kuin olin kutsunut siskoni huoneeseen, en kuitenkaan kertonut tapahtuneesta, koska hän oli silloin joku viisi vuotias. Muut joille olen kertonut, eivät ole uskoneet.

Toisen kerran näin kissan, kun seisoin kokovartalo peilin edessä. Näin peilin kautta kissan kulkevan takaani, kun käännyin, siellä ei ollut mitään. En kuitenkaan säikähtänyt niin kuin viime kerralla, koska joka tapauksessa meidän kissammehan se on ennen ollut, osa perhettä.

Kolmannen kerran en nähnyt kissaan, mutta tunsin kyllä. Olin rupeamassa nukkumaan, olin sammuttanut valot ja makasin sängyllä peitteen alla. Yhtäkkiä minusta tuntui, kuin joku olisi hypännyt sängylle ja laskeutunut jalkojeni viereen makaamaan. Säikähdin ensin, muttta päätin sitten laittaa valot päälle, koska katkaisin oli aivan käsieni ulottuvilla. Paikalla ei ollut mitään, ainostaan sellainen jälki niinkuin peittoon jää kun joku on ollut sen päällä, semmoinen painautuma.

Nämä ovat tapahtuneet ukilleni joskus:
Lato oli pellon ja metsän reunassa ja oli ilmeisesti rehunteko aika tai vastaava. Joka tapauksessa ukkini oli ollut pellolla, ladon läheisyydessä. Hän oli alkanut kuulla pienen lapsen itkua ladon suunnalta. Hän oli tottakai mennyt katsomaan ja ääni oli voimistunut, se oli tuntunut tulevan ladon nurkan takaa. Kun hän oli mennyt sinne, ääni oli loppunut äkkiä eikä siellä ollut ketään.
Kuitenkin isäni kertoi, että jonkin matkan päässä oli asunut nainen, jolla oli vissiin paljon lapsia. Ehkä lapsi oli kuollut tai nainen tappanut sen, kuitenkin haudannut sinne?

Toinen ukilleni tapahtunut kummittelu oli kun mummoni oli synnyttänyt keskospojan, joka oli kuollut päivän sisällä. Ruumista sitten säilytettiin pienessä vajassa pihassamme hautajaisiin asti. Eräänä päivänä kun ukki oli tullut töistä, hän oli nähnyt valon vajassa (en nyt muista oliko hän myös kuullut itkua tms). Hän oli lähtenyt lähestymään vajaa, mutta päästessään sen luo, valo oli äkkiä sammunut. Vajassa ei ollut ketään, paitsi vauvan ruumis arkussa.

Että tämmöisiä ;)
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Floora - 17.04.08 - klo:09:31
Kissat vaikuttavat aika usein kummittelevan :) kait siinä on sitten jotain perää kun kissat usein mielletään jotenkin maagisiksi. Ketut uulostavat kuulemma aika paljon itkevältä lapselta tiettyyn vuodenaikaan joten aika moni tarina näistä itkevistä lapsista pellon- tai metsänreunalla on usein kumottukin kettuhavainnoilla.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Bam - 17.04.08 - klo:12:14
^ Juu, meillä päin ei oletettavastikaan ole kettuja, ellei sitten joku satunnainen ohikulkija, koska aluetta isännöivät ilvekset :)
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: SuiSeli - 17.05.08 - klo:20:18
No tollasia Deja vu ilmiöitä on aika usein. Ja toinen on enneunet nään suunnilleen jokaviikko jonku unen minkä tapahtuma sitten tapahtuu oikeesti. Se on aika pelottavaa oikeestaa niinku esim jskus tänä talvena vähä joulun jälkee näin unta et puhuin mutsille keittiössä jstain mitä en nyt muista ja parin päivän päästä mää puhuin sille täsmälleen samasta asiasta ku se kysy jtn. En ollu ees muistanu koko unee ennenku sit vähä ajan päästä hiffasin et se oli täsmälleen sama keskustelu ku siinä mun unessa:O
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: SuiSeli - 18.05.08 - klo:15:21
Itteeni on aina kiinnostanu kummittelu ja ufojutut ja yleisesti kaikki paranormaali. Tosta itestään palamisesta luin jstain että ihmisen kehossa jtkut rasvat leimahtaa palamaan ja ihminen sitten syttyy ja palaa pelkästää ite ku se palaa sillee sisältäpäin.
Ja tosta kasvohommelista sen verran että se on yks harvoista semmosista kummituskertomuksista mitä ei oikeesti oo voitu todistaa feikiks mitenkää ja mikä on silleen uskottava. Ois mielenkiintosta päästä johonki tommoseen kuuluisaan kummittelupaikkaan vaikka pariks yöks katteleen jos näkyis jtn :P
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: SuiSeli - 18.05.08 - klo:15:45
No ensimmäisenä tulee mieleen meijän vanha koulu missä kerrotaan olevan joku kummitus jonka aika moni on kertonu nähneensä

Kerron tässä ny yhen jutun minkä oon kuullu siitä. Tää jolta olin jutun kuullu oli jääny kaverinsa kanssa liikuntatunnin jälkeen pukuhuoneeseen ja kuullu siellä semmosta kenkien kopinaa. Sit ne oli menny semmoselle käytävälle joka on siis niien pukkareiden takana ja nähny siellä semmosen mustan kummituksen jolla oli ollu semmoset puukengät jalassa :o. Ois noita juttuja varmaa enemmänki ku vaa muistais niitä:(
Sit kanssa papan jssain hautajaiskuvassa näky semmosen metän laidalla jku tumma hahmo ja parissa kuvassa oli näitä orbeja. En sit tiiä oliko se vaa mun mielikuvitusta se hahmo mut siinä siis näky selvästi suunnilleen ihmisen muotonen tumma hahmo metän laidalla.

Aateltiin kanssa kaverin kanssa mennä yhtee autiotaloon jossa kerrotaan kummittelevan katteleen ja kuvaileen ja ottaan äänityksii jos vaikka löytyis jtn mielenkiintoista:P
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Mina - 21.05.08 - klo:22:45
Varoituksen sana, autiotalo ei välttämättä olekkaan autiotalo. Kaverini menivät kerran autiotaloksi luulemaansa taloon (näytti kyllä ihan hylätyltä talolta), mutta kas, talossa olikin hälyttimet ja poliisit kurvasivat paikalle ja kirjoittivat jokaiselle kaverilleni sakot ;)
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Mina - 21.05.08 - klo:22:46
Tuostakin on esitetty argumenttia että millä ne rasvat sitten syttyisivät palamaan ja että rasva ei pala niin kuumana että ihminen palaisi tuhkaksi suurimmilta osin, tyyliin että jalka tai käsi jää jäljelle, muuten on vain tuhkaa ja joku kallonpala tms.
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Mina - 21.05.08 - klo:22:48
Melkein samaa kuin miulla siis :) Miulla ilmenee että muistan nähneeni asian aikaisemmin ja saatan vastata kysymykseen ennenkuin se on minulle esitetty, äidillekin sanoin kerran että "Juu, kyl mie sen sinne ajan", äiti jäi tuijottamaan ihan hoomoilasena ja sanoin että "Niin, sun piti kysyä että heitänkö Tompan kaverilleen rakennustalkoihin jos saan sitten auton käyttöön koko päiväks" Äiti kyllä ihmetteli todella :D
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Floora - 22.05.08 - klo:08:24
Niin ja ymmärtääkseni tämä rasvan palaminen on piitkä pitkä prosessi. Hyi, olisi se kyllä aika kauhea syttyä tuleen :/ näin tuskan (siis se tunteen) ei niin suurena ystävänä ajatus puistattaa! Onko kukaan katsonut Haamutiimiä joka tulee Jim-tv:stä?
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: SuiSeli - 22.05.08 - klo:14:33
Onko kukaan katsonut Haamutiimiä joka tulee Jim-tv:stä?


Oon pari jaksoo kattonu mutta niissä ainakaa ne ei oo löytäny oikee mitää niistä paikoista. Mitä ny pari "orbia" ja itekseen auenneen oven.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: SuiSeli - 22.05.08 - klo:14:33
Varoituksen sana, autiotalo ei välttämättä olekkaan autiotalo. Kaverini menivät kerran autiotaloksi luulemaansa taloon (näytti kyllä ihan hylätyltä talolta), mutta kas, talossa olikin hälyttimet ja poliisit kurvasivat paikalle ja kirjoittivat jokaiselle kaverilleni sakot ;)

Tää talo on suht varmasti autio. Siinä ei oo ees ovea :P
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Mina - 22.05.08 - klo:15:45
No sitte joo :D
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Mina - 22.05.08 - klo:15:46
Joskus ku oon muistanu mut en kovin usein..
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Floora - 23.05.08 - klo:08:59
Välillä on ollu ihan mielenkiintosia juttuja mutta mutta kuten Suiseli tuossa jo totesikin niin harvemmin ne löytää mitään. Pari kertaa on ollu esim. tilanteita joita ei ole voitu kumota kuten se kun yhden jäsenen laukku löi tätä niin että jäsen kaatui ja se näkyy nauhalla tai kun jokin juoksee edestakas yhdessä filmeistä kun ne oli tutkimassa vanhaa mielisairaalaa. Itse katson sen joka keskiviikko kun se tulee sopivaan aikaan lounaan jälkeen kun aula on rauhoittunut. Minulla siis on pari taulua täällä asiakkaiden iloksi :)
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Minnih - 08.06.08 - klo:17:19
Mulka on yks juttu vaa kun olin 8-vuotias..
Ei oo mitenkää pelottava.

Olin vuoteessa jo ja en, saanu mitenkään unta. No sit mä kattelin vähä kaikkialle et mua alkais väsyttää mu sitten, ku katoin just mun komeroo päin näin ihan niiku joku olis tullu sieltä pois, se oli niinku no.. semmonen tumma ihminen. Sit näin ku se katto mua päin ja näki et mä oon hereillä niin vtu mua alko pelottaa niin et Tuli kuset housuu mut vtu sitte huomasin et se oli siinä vielki ja oli menos takas mun , komeroo mua pelotti niin paljon et meinasin kiljuu. Mut en uskaltanu ees kiljuu ku luulin et sit se tappais mut tai jotain. Kuiteski halusin Isän Ottavan se komeron oven ja koko komeron pois..
En oo varma oliks se haamu tai mikään mut kuiteski..
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Mina - 13.06.08 - klo:00:25
Kielenkäyttöä voisit Minnih hiukan selventää, ja jättää ne v-alkuiset sanat ja muutkin kirosanat kokonaan pois ja kirjoittaa niinkuin kuuluu, ei lauseen keskelle isolla kirjaimilla alkavia sanoja elleivät ne ole erisnimiä etc. mitkä kirjoitetaan isolla.. Kukaan meistä ei ole täydellinen, en minäkään kirjoitusasussa enkä muutenkaan, mutta jotenkin vain ottaa päähän tuollainen kun ei voi kirjoittaa selkeästi
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Tuulia - 06.07.08 - klo:19:43
Jänniä juttuja. Tosi pelottavaa tuo itsestään palaminen. Mutta en kyllä usko tuohon selitykseen, että muka kehon rasvat palaisivat ja lähellä olisi esim. kynttilä, joka sytyttäisi ihmisen tuleen. Miksi nämä ihmiset palavat ja jotkut heistä kuitenkin jäävät henkiin? Ovatko he tehneet jotain pahaa, ja palaminen olisi heidän palkkansa pahoista teoista? Kuitenkin hurjaa, että esim. jalka ja kallo ovat jääneet jäljelle.

Lainasin joskus kirjastosta kirjan nimeltä Haunted London. Siinä oli tosi paljon mielenkiintoisia kummitusjuttuja ympäri Lontoota, mm. BBC:n studioilta, teattereista ja metroasemilta. Kannattaa hankkia käsiinsä tuo kirja! Täytyisi joskus ostaa ihan omaksi tuo itsekin.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: hiiii - 06.07.08 - klo:20:49
eikö kenelläkää tullu mieleen tota ensimmäistä tarinaa lukiessa, että harakkahan siellä katolla vain käveli
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Mina - 10.07.08 - klo:13:18
Ei se ollu harakka! Se oli kummitus! Hyshys nyt hiiii :D
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Loather - 18.07.08 - klo:13:32
Meiän porukat osaa lukea ajatuksia, tai sitte mä joskus tiiän mitä ne ajattelee. Just ku aattelen jotain henkilöä, asiaa yms. ni samassa joku alkaa puhua siitä mulle.

Lainasin joku aika sitte kirjan "Hengen anatomia". En kerennyt lukea kirjaa loppuun, mutta siinä oli kaikenlaista parantamisesta ja miten sitä oppii. Suosittelen lukemaan, koska tärkeää asiaa oli paljon ja muistakin asioista. Ja samalla suosittelen Betty Bethardsin unikirjaa. Nuo kaks kirjaa on ainakin mulle ollut tosi hyödyllisiä ja niistä olen oppinut kaikenlaista.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Loather - 19.07.08 - klo:20:29
Tulin n. kuukausi sitten rippileiriltä, siellä oli tapahtunu yhelle tytölle spooky-juttuja... heti kun pääsin kotiin, ni oisin kirjottanu ne tänne, mutta ku koitin lähettää, ni foorumi ei suostunu toimimaan. Ei se mitenkään erityisemmin kieltäny niitä kertomasta eteenpäin, mutta ei tykänny kauheena puhua niistä.

Se tyyppi oli joskus aikasemmin elämässään kokeillu spiritismiä, joka saatto jotenki vaikuttaa niihin tapahtumiin. Nimiä en mene mainitsemaan.

Se tyttö oli istunu (ilmeisesti) ulkona ja selaillu raamattua. Sitte se oli löytäny jotakin juttua saatanasta ja ku se luki sitä, ni yhtäkkiä ne sivut silleen alko liukumalla kääntyä hiljalleen (siis liukua, ei sillä tavalla kun sivut liikkuu tuulessa) siihen asti, että tuli joku sivu, jossa luki jotain että "Jumala rakastaa". Se tyttö oli ollu vähä ihmeissään ja kääntäny takas sen sivun saatanasta. Ja juttu oli toistunu taas.

Seuraavana päivänä ois ollu iltahartaus, johon tää tyttö ei jostakin syystä tullu ollenkaan. Se oli ollu yksin mökissä ja kattonu ulos ikkunasta. Kaikki oli ollu ihan normaalia. Se katto pois vähän aikaa ja ku se katto taas ni koko ikkuna oli ihan musta, eikä siitä näkyny ulos ollenkaa. Tyttö säikähti ja juoksi vessaan. Siellä se ovi ei meinannu mennä millään kiinni, välissä ei ollu mitään. Ovi avautu kolmesti ennenku se tyttö sai vetästyä sen kiinni.

Että tällaista tapahtui rippileirillä. Ja koko loppuillan kaikki oli ihan paniikissa ja valvojat kävi selittelemässä että ei mitää hätää. [sori jos sekava teksti, mutta on vähän kiire]
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Mina - 22.07.08 - klo:19:07
Huh, aika pelottavan kuulosta.. Itte olisin kyllä ollu ihan kauhuissani ett mitä tapahtu.. Suht selkeesti kyllä selitetty vaikka kiire ilmesesti olikin :D
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Killahead - 19.08.08 - klo:19:21
Viime kesänä mun serkku je sen mies tuli käymään meillä. Mä, äiti ja vieraat mentiin pihalle syömään, kun oli hyvä ilma. Sitten me alettiin puhumaan punarinnoista ja eläimistä yleensäkin. Sitten keskustelu kääntyi sisiliskoihin. Minä, serkkuni ja serkun mies puhuimme sisiliskoista, mutta äiti ajatteli  jostain syystä sisiliskon siilinä. Kun olimme keskustelleet jonkin aikaa muistin yhtäkkiä, että se täysin sama keskustelu on käyty aikaisemminkin ja muistin myös, mitä muut sanoivat ja että äiti sekoitti siilin ja sisiliskon vaikka se ei ollut tullut vielä ilmi.
En tiedä mistä tämä johtui.
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: mittari - 05.09.08 - klo:15:29
Mulla ei ole onneksi mitään suurempia kokemuksia, enkä kyllä niitä toivoisikaan. Mummuni näkee enne unia.
Pienenä, niin pienenä etten muista olen nähnyt kuolleen tätini. Äitini oli silloin paikalla, hän kuuli vain askeleen äänet.
Saan välillä aavistuksia.
Tulee yhtäkkiä outo olo, tällä ololla tiedän jotain ei niin hyvää tapahtuneen tai tapahtuvan.
Yleensä aavistukset tulevat yöllisten unien jälkeen.
Yhden enne unen olen nähnyt, ja sen jälkeen en ole halunnut ajatella uniani kovinkaan paljon.

Isoisäni kuolema otti aika koville. Hän oli vakavasti sairas ja soimasin itseäni hänen kuolemastaan,
koska olin vienyt hänet hoitoon.
Kuukausi hänen kuoleman jälkeen näin unta jossa tuffani hortoili laitoksen käytävillä, auton häntä ja opastin.
Samalla tuli hoitaja, joka otti tuffaani kädestä kiinni, katsoi minuun ja sanoi lempeästi; Anna tuffa minulle, vien hänet lepäämään.
Kyllä me hoidamme hänet yt. Sinun työsi on tehty.

Juuri viime viikolla ajattelin kaukausta sukulaistani jota en ole nähnyt vuosiin.
Seuraavana päivänä hän oli ottanut minuun sähköpostilla yhteyttä.
Kaverin kanssa käy usein niin että ajattelen häntä ja samalla puhelin soi ja hän soittaa minulle.
Joskus alan hakemaan puhelinta yhtäkkiä, niinkuin alitajuntaisesti ja kun saan sen käteeni se alkaa soida.
Hauskaa on se kun kuljen syksyisinkin tuttua lenkkireisuua, aina ne samat katuvalot sammuu kohdallani.
Joskus se pelotti, mutta nyt pikemmin huvittaa.
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: paran - 06.10.08 - klo:10:28
Brown Lady on oikeastaan kummitustarinoiden äiti ja kehto, johtunee osaltaan siitä, että se on erittäin tarkasti kuvattu ja todistusaineistokin on varsin vakuuttava. Itse olen muutamia artikkeleita kirjoitellut tästä tapauksesta ja kyllähän tämä aina mieltä jännittää kun tästä leidistä pääsee juttuja kirjoittelemaan.

Allekirjoituksessa löytyy sivusto missä on listattuna jo mukavasti näitä tapauksia ja lisää tulee viikoittain.
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Mina - 06.10.08 - klo:10:35
Tänne vissiin kuuluu tämä.. Eli katsooko joku SubTVltä ohjelmaa Riivatut Talot? Itse katson tyyliin kunhan telkkari on auki pitämässä jotain meteliä, en oikeen usko niiden juttuihin. Esimerkiksi pöydän kallistaminen (table tipping) voidaan vallan hyvin tehdä niin, että joku liikuttaa pöytää sormillaan tai jaloillaan, sillä aina ei lattiatasossa ole kameraa. Mielestäni tyyppien pitäisi olla todella hankalassa asennossa sormenpäät vain tuskin pöytää koskettaen ja takapuoli kauas taakse  työnnettynä että kukaan ei voi liikuttaa pöytää. Sama, että miksi ihmeessä kukaan ei koskaan näe haamuja, vain epämääräisiä tuntemuksia ja kolauksia. Pitäisi siis vain sokeasti luottaa sarjan tekijöihin. Anteeksi typot, en näe näyttöä kunnolla
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: paran - 06.10.08 - klo:10:41
Tänne vissiin kuuluu tämä.. Eli katsooko joku SubTVltä ohjelmaa Riivatut Talot? Itse katson tyyliin kunhan telkkari on auki pitämässä jotain meteliä, en oikeen usko niiden juttuihin. Esimerkiksi pöydän kallistaminen (table tipping) voidaan vallan hyvin tehdä niin, että joku liikuttaa pöytää sormillaan tai jaloillaan, sillä aina ei lattiatasossa ole kameraa. Mielestäni tyyppien pitäisi olla todella hankalassa asennossa sormenpäät vain tuskin pöytää koskettaen ja takapuoli kauas taakse  työnnettynä että kukaan ei voi liikuttaa pöytää. Sama, että miksi ihmeessä kukaan ei koskaan näe haamuja, vain epämääräisiä tuntemuksia ja kolauksia. Pitäisi siis vain sokeasti luottaa sarjan tekijöihin. Anteeksi typot, en näe näyttöä kunnolla

Itse katson sarjaa aina kun kerkeän. Vaikuttavia tapauksia, tosin välillä tuntuu, että meedio on opetellut sen rakennuksen historian jo ulkoa ku niin hyvin siitä osaa kertoa. Onko kukaan jo katsonut ensimmäistä jakso suomalaisesta vastaavasta ohjelmasta(Piiri)?
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Mina - 07.10.08 - klo:12:27
Katsoin, niin säälittävää yritystä matkia irkkukollegaansa että ei ole tosikaan.. :D Mitään kummallisia juttuja ei nähty, juontaja (Joka on btw, näyttelijä!!) vain muka tunsi hengenahdistusta etc, että joo.. Sama kun Riivatut talot, en usko tähän ollenkaan.

Edit. Niin, ja meediohan tuossa Riivatuissa taloissa kyselee henkioppaaltaan tietoja etc, siksi tietää niin paljon. Väitetysti
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: paran - 07.10.08 - klo:19:59
Juuh, katoin piirin ja enkä katso sitä enää koskaan! Aivan Pa***. Tosin riivatut talot on erittäin mielenkiintoinen, mutta toi piiri on kyll tosi heikko yritys!!
Otsikko: Vs: Kummituksia maailmalta
Kirjoitti: Charmed - 08.10.08 - klo:20:21
Ihan kiva tarina.Mukavaa tietää tästä juttusta.
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: kisu2008 - 13.10.08 - klo:23:41
Olin ala-asteella koulussa ja asuimme vanhassa nuorisoseuran talon päädyssä. Meillä oli sauna salin puolella mentävästä ovesta kellarissa ja suihku tietysti. suihkun seinässä tiili sellaisessa oli kaksi reikää. ja arvaa tuntuiko etää joku katsoo sieltä. No ei siin mitn.. eräänä yönä heräsin juomaan vettä, mulla oli parvisänky ja ala osassa koulu pöytä ja kurotin ottamaan vettä ja olin hereillä.. siinä sitten näin lattialla seisovan miehen ilman päätä ja pää kainalossa. En tiedä onko se unen ja valveen rajamailla näkemää vaiko sit joku joskus tapettu ihminen siinä on ollut teatteri esityksiä huutokauppoja ja tansseja ja talo on vanha. ja toinen juttu olin eräänä iltana juuri saamassa unenpäästä kiinni kun se ovi mikä vie "salin" puolelle aukese ihan yhtäkkiä ja oli varmasti lukossa kun iskä laittoi sen vielä lukkoon. iskä kävi katsomassa että onko siellä joku muttei ollut... paljon siinä talossa oli outoa.. ihan kylmät väreet tulee kun ajattelen asiaa
Otsikko: Vs: Kotimaan kummitus jutut
Kirjoitti: Nemesis - 14.10.08 - klo:10:28
Kuulostaa aika hurjalta toi kisu2008:n juttu. o.o

Tajusinpa minäkin, etten olekaan pitkään aikaan mitään tänne foorumille kirjoittanut. o.o Muiden viestejä vain käynyt urkkimassa. How shameful. xD

Mutta kuitenkin. Tässä vähän aika sitten (olisiko ollut viime viikolla, en nyt muista tarkkaan) kävi kuitenkin semmoinen pieni juttu kun olin menossa nukkumaan. Olin saanut juuri koneen sammutettua ja kömmittyä sänkyyn, kun sängyn reunalla loikoileva kissani nosti äkisti päänsä ylös ja rupesi katselemaan valppaasti eteiseen (huoneeni ovesta siis näkyy sellaisen pienen "käytävän" kautta suoraan eteiseen ja sitä kautta keittiöön ja vanhempien huoneen ovelle asti) ja siirtyi sängyn reunalle sellaiseen asentoon, että pääsee ponkaisemaan koska tahansa juoksuun jos on tarve. Kissani siis heräsi aivan syvästä unesta silmänräpäyksessä. En siihen kiinnittänyt sen enempää huomiota, ja olin juuri laittamassa valot pois päältä, kun kissani rupesi naksuttelemaan (siis pitämään sitä kummallista ääntä, jota kissat pitävät nähdessään jonkin saaliin tms.) yhä katse liimattuna eteisen suuntaan.

Meikäläinen sitten rupesi siinä hämmästelemään, että mitä kummaa se siellä näkee, kun yhtäkkiä kissani alkoi peruuttaa kauemmas sängyn reunalta. Ja siinä samassa kauhea kolina kuului eteisen suunnasta. Minä siinä sitten sydän kurkussa nousin ylös ja lähdin kauhuissani katsomaan mitä oli tapahtunut. Kaikki muut siis nukkuivat.
No, vessassa oli sitten sellainen suurikokoinen ilmanraikastin rämähtänyt alas seinältä.

Aloin miettiä, että mikä ihme siellä hiiviskeli ilmanraikastinta paiskomassa, minkä kissani sitten huomasi, vai aistikohan kissani kenties että evil ilmanraikastin aikoi hypätä seinältä. Jaa a, mutta yöunet tältä vainoharhaiselta hössöttäjältä kuitenkin kaikkosivat. :D

Ennenkin jotain tämän suuntaista tapahtui, että aluksi siskoni ja minä huomattiin jotain omituisuuksia huoneessamme ja sitten joku painava pannunalunen tipahti keittiön seinältä alas. Olen mielestäni kirjoittanutkin siitä tänne joskus. :) No mutta, tälläistä vaihteeksi.
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: atma - 17.10.08 - klo:16:47
Mulla ois nyt yks juttu kirjottaa... en tiedä onko tää nyt mitenkään yliluonnollinen kokemus, tai mitään, ehkä vaan merkki kasvavasta hulluudestani... emmä tiiä.

No, kuitenkin, olin jokin aika sitten pari päivää Vammalassa. En ollut koskaan ennen käynyt siellä, niin tottakai halusin nähdä paikkaa ja kierrettiin sitten siellä ympäriinsä katsellen nähtävyyksiä.

Molempina kahtena päivänä tuli siellä kävellessä sellasia kummallisia tunteita, niinkun oisin ollu siellä ennenkin. Ei, ne ei olleet deja vu- ilmiöitä, tai mitä lie, vaan paikka tuntui niin uskomattoman tutulta. Ekan kerran tällänen tunne tuli kun käveltiin siellä rannalla ja ruokittiin sorsia pieneltä kaarisillalta. Tuli sellanen muistikuva, että mä olisin istunut siellä poukaman rannalla ja katsellut sieltä niitä vesilintuja.

Toisen kerran tunne tuli, kun oltiin kirkon pihassa. Ihailtiin siinä sitten kauniita sankarihautoja, kun tuli sellanen olo että mä olisin ennenkin ollut siellä, kulkenut hautarivistöjen välissä ja lukenut nimiä kivisistä risteistä.

Kolmas tunne tuli kun mentiin kirkkoon sisälle ja lähestyttiin alttaria. Tuli muistikuva itsestäni istumassa siinä samaisessa kirkossa.

Neljäs ja vahvin tunne tuli, kun seisottiin yhden patsaan edessä. Yhdessä mietittiin, että mikä patsaan nimi on. Nimi luki patsaan jalustassa, mutta siitä ei selvää saanut. Ja yhtäkkiä tiesinkin sen patsaan nimen (jonka olen nyt jo unohtanut, mutta muistaakseni patsas oli kirjaston edessä), ja muistin ihan selvästi itseni pällistelemässä saman patsaan jalustaa, sen viereen kyykistyneenä ja kirjaimia siristellen ja sivellen. Äiti vannoi, etten ole koskaan ennen käynyt Vammalassa.

Monessa muussakin paikassa siellä ollessani tuli sellainen olo, kuin olisin ihan tutussa paikassa.

Kävin Vammalassa myös taidenäyttelyssä jossain vanhassa talossa. Yhdessä huoneessa oli flyygeli, joka oli tosin peitetty huolellisesti. Kun olin viereisessä huoneessa, kuulin aivan selvästi, että joku paineli flyygelin koskettimia hitaasti pari kertaa. Näyttelyä katsomassa oli sillä hetkellä minun ja äitini lisäksi vain pari naista ja pikkupoika, jotka olivat jo seuraavassa huoneessa. Saattaahan olla ylivilkasta mielikuvitustani. :)

Että tälläistä minulle on sattunut.


 Itsellä on ollut juri samanlaisia kokemuksia. Olen vain mennyt vieraaseen metsään ja alkanut tuntua että olen ollut täällä aikaisemmin vaikka en ole ollut siellä koskaan. Huomattuani että on tutun oloinen paikka. Tulee mieleen vanhoja unia jossa olen metsässä  ja unta / todellisuutta verratessa ne ovat identtiset löysin metsästä unessa olleen lammen ja kalliot .
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: azn - 18.10.08 - klo:18:35
Itselläni tapahtui jännä juttu, nyt vasta tuli mieleen lueskeltuani toiselta palstalta hevosista ja niiden kyvystä havaita yliluonnollista.
Olin mökillä kaverin kanssa, mökki sijaitsee keskisuomessa maalla.. Istuttiin yhtenä yönä bussipysäkillä, joka ei ole ollut kyllä vuosiin enään käytössä, kun ei bussitkaan siellä kulje. Tie on sellainen vanha soratie, ja tien toisella puolella, vastapäätä pysäkistä oli hevosaitaus, ja aitauksessa hevonen. Siinä istuttiin ja juteltiin ja hevonen käyttäytyy vallan oudosti, silloin me vain ajateltiin, että se vaan haluaa tehdä tuttavuutta meidän kanssa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, ehkä hevonen vaistosi jotain. Se juoksenteli aitausta edestakas ja hirnui ymsym..
Samalla paikalla pari vuotta aikasemmin koin jotain outoa illalla kun olimme kaverin kanssa kävelylenkillä, joka päättyi aika äkkiä, juuri tän bussipysäkin takana on pieni metsä, ei siis mikään iso, mutta metsä kuitenkin.. siinä kun käveltiin kuului metsästä aina rasahduksia siinä kohtaa jossa kävelimme, välillä pysähdyimme kuuntelemaan, mutta ei mitään kuulunut, ja jatkettiin taas matkaa ja taas rasahti.. eli se mikä lie siellä olikaan seurasi meitä.. lopuks heitin kivenkin sinne, mutta ei siellä mikään liikahtanut.. Sillon oli jo aika myöhä ja tän ansiosta käännyttiinkin samantien takasinpäin.
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Mina - 21.10.08 - klo:11:08
Itselläni tapahtui jännä juttu, nyt vasta tuli mieleen lueskeltuani toiselta palstalta hevosista ja niiden kyvystä havaita yliluonnollista.
Olin mökillä kaverin kanssa, mökki sijaitsee keskisuomessa maalla.. Istuttiin yhtenä yönä bussipysäkillä, joka ei ole ollut kyllä vuosiin enään käytössä, kun ei bussitkaan siellä kulje. Tie on sellainen vanha soratie, ja tien toisella puolella, vastapäätä pysäkistä oli hevosaitaus, ja aitauksessa hevonen. Siinä istuttiin ja juteltiin ja hevonen käyttäytyy vallan oudosti, silloin me vain ajateltiin, että se vaan haluaa tehdä tuttavuutta meidän kanssa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, ehkä hevonen vaistosi jotain. Se juoksenteli aitausta edestakas ja hirnui ymsym..

Skeptisesti ajatellen, jos hevonen oli yksin ja lähistöllä ei ollut muita hevosia, se saattoi olla vain huolestunut siitä ettei kavereita ole missään, hevonenhan on laumaeläin, ja kuten sanoit, saattoi yrittää kiinnittää teidän huomiota että tulisitte silittämään tai antamaan herkkupaloja tms. Tai sitten sillä oli vain omaakivaa, käyn talleilla aina välillä nykyään ja olen ratsastanut 6-7 vuotta ja olen nähnyt useita vastaavia tapauksia että hevonen vain yhtäkkiä lähtee laukkaamaan ympäri aitausta ja heittää pukkeja yms..
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: nocturna - 07.11.08 - klo:16:40
Ufon voin kertoa nähneeni kolmen muun kanssa samaan aikaan automatkalla pimeänä iltana niin selvästi ettei kellään ollut epäilystäkään mitä ne olivat, varsinkaan lähimmäinen kun pyöri aivan auton yläpuolella ja erottui myös metsikön seasta ja pienen järven päällä ollessaan, näin emme voi uskoa niiden olevan mitään muita selitettävissä olevia valoilmiöitä. Erottui selkeästi, että ne olivat pyöreitä, symmetrisiä ja hieman himmeän harmaita. Sen lisäksi niissä oli hyvin kirkkaita valoja, jotka eivät kuitenkaan häikäisseet. Ne valot olivat pyöriviä ja pieniä, lautasen ulkokehällä, ja se ulkokehäkin pyöri sen lautasen ympäri. Kokemus, kykyjä en omaa :D Uskokaa tai älkää, mikäli vastaavia kokemuksia löytyy, voin antaa heti kolme puhelinnumeroa joista saa tiedustella todenperäisyyttä sen mukaan kuinka halukkaita he ovat kertomaan kokemuksestaan. Toinen isäukko, 60v., toinen isoveli, 23v. ja kolmas perhetuttu (mies) n. 40v.
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Haltijanainen - 29.11.08 - klo:17:01
Viime kesänä mun serkku je sen mies tuli käymään meillä. Mä, äiti ja vieraat mentiin pihalle syömään, kun oli hyvä ilma. Sitten me alettiin puhumaan punarinnoista ja eläimistä yleensäkin. Sitten keskustelu kääntyi sisiliskoihin. Minä, serkkuni ja serkun mies puhuimme sisiliskoista, mutta äiti ajatteli  jostain syystä sisiliskon siilinä. Kun olimme keskustelleet jonkin aikaa muistin yhtäkkiä, että se täysin sama keskustelu on käyty aikaisemminkin ja muistin myös, mitä muut sanoivat ja että äiti sekoitti siilin ja sisiliskon vaikka se ei ollut tullut vielä ilmi.
En tiedä mistä tämä johtui.

Minulle tapahtuu tätä alvariinsa, se on todella inhottavaa. Mielestäni se on jonkinnäköistä deja vu-höperehdintää. Välillä uudestaanelämisen tunne on niin musertavan voimakas, että päässä alkaa oikeasti huimaamaan ja olen usein päättänyt ihmisten lauseita tai mielessäni seurannut vaikka jonkun henkilön kulkemista huoneessa, koska tiedän että seuraavaksi hän penkoo lehtikoria löytääkseen päivän sanomat, tai vastaavaa. Tunne on minusta todella epämiellyttävä, koska se on niin hirveän vahva.

Minä en tiedä, onko se mitään yliluonnollista vai ainoastaan merkki siitä ettei nykyään tehdä mitään kunnolla, mutta minä sammuttelen katuvaloja ohikulkiessani. Ihan koko ajan. Miehenikin on huomannut tämän, kun valitin hänelle kerran asiasta. Minun ei tarvitse olla edes kävellen liikenteessä, riittää jos ajan autolla pimeällä maantiellä, jossa on katuvalot. Ehkä kävellessä se on vielä hieman karseampaa. Heh, kohta tulee Destialta joku lasku palaneista lampuista tai jotain :/.

// Minä tarkoitan sellaisia isoja katuvaloja, joita käytetään esim. risteysalueilla ja taajamien ulkopuolella.
Otsikko: Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja kykyjä
Kirjoitti: Nemesis - 30.11.08 - klo:00:44
Minä en tiedä, onko se mitään yliluonnollista vai ainoastaan merkki siitä ettei nykyään tehdä mitään kunnolla, mutta minä sammuttelen katuvaloja ohikulkiessani. Ihan koko ajan. Miehenikin on huomannut tämän, kun valitin hänelle kerran asiasta. Minun ei tarvitse olla edes kävellen liikenteessä, riittää jos ajan autolla pimeällä maantiellä, jossa on katuvalot. Ehkä kävellessä se on vielä hieman karseampaa. Heh, kohta tulee Destialta joku lasku palaneista lampuista tai jotain :/.

Outoa, ja tuli muuten juuri tänään yhden ystäväni kanssa puheeksi, että hänelle tapahtuu jotain samantapaista. Hän kertoi, että katulamput alkavat välkkyä tai himmetä hänen kulkiessaan ohi. Eivät tosin kaikki lamput, vaan (jos oikein käsitin) kyse on samoista, tietyistä katulampuista, jotka hänen läheisyydessään alkavat temppuilla. Tiedä sitten mistä johtuu.
Otsikko: Kärventynyt tyttö
Kirjoitti: Griinmail - 22.02.09 - klo:16:42
Olen itse 17-w tyttö ja asun tässä talossa Isäni, Äitini ja sisareni Kaisan 9-w ja veljeni Leevin 4-w kanssa. Lisäksi perheeseemme kuuluu Vehnä-koira ja kissat Jauho ja Mysli x) (persoonalliset nimet).

Tämän talon on rakentanu isäni isovanhemmat, ja meiän perhe on asunut tässä vasta 5 vuotta,siitä asti kun mummoni kuoli ja pappani muutti vanhainkotiin.
Kummia täällä on tapahtunut useinkin.
Tämä talo on 2 kerroksinen.. yhdessä kerroksessa on käytössä olevat huoneet ja 2 kerroksessa on vain vinttikamari jossa ei ole nukuttu vuosiin, muutakuin ihan satunnaisesti.

Elikkä minäpä aloitan: Kerran eräänä talvi-iltana ollessani 7 tai 8 vuotias olin isäni kanssa talon vinttikamarissa lukemassa vanhoja Aku Ankka lehtiä. Huoneessa ei ollut minkäänlaista vetoa. Ja kuvittelua se ei ollut koska isäniki oli paikalla. No, siinä lukiessamme nurkassa oleva lipastonkaappi alkoi hitaasti avautua (se narisi) ja kiinnitimme molemmat huomiomme siihen koska näkyi vain pieni käsi ja yhtäkkiä kaapista lennähti vanha raskas valokuva-albumi lattialle. Isäni meni nostamaan sen ja rauhoitteli että ei ole mitään hätää, vaikka itsekin oli kyllä lakanan valkea.

No seuraava tapahtui ollessani 11-w kun olin mummoni ja pappani luona yökylässä. Pappani oli vasta rakentanut minulle uuden leikkimökin pihalle, jonne menin leikkimään nukeilla. Yhtäkkiä mökkiin tuli savun tuoksu ja kuulin äänen sanovan "Leikittäisiinkö teekutsuja." Silloin huomasin ovella seisovan tytön joka vaikutti aikalailla samanikäiseltä kuin minä. Nimekseen tyttö sanoi Maire.
Kun olimme vähän aikaan leikkineet tyttö sanoi että hänen pitää mennä. Sanoin vain että oli kiva leikkiä, mikä siinä oli outoa hän sanoi että voisinko kääntyä seinään päin kun hän lähtee koska "hameessani on selässä kohdalla kärventynyt reikä enkä halua että sitä katsotaan" sanoin että voin ja rupesin nukeilla taas leikkimään. Sitten kysyin että eikö hän menekään, kun askeleita en kuullut, kun käännyin ei siinä ollutkaan ketään enään. No kun sisälle pääsin papaltani kysyin tunteeko hän jonkun Mairen, pappa kysyi että miksi niin ja kun kerroin että Mairen kanssa leikittiin teekutsuja. Pappani vain sanoi, juu tunnenhan minä, kova teekutsujen pitäjä.


No unohdin tuon ajan pitemmäksi ajaksi, mutta n. vuosi sitten syksyllä  kun vanhempani lähtivät hääpäivänsä aikoihin viikonloppuristeilylle, palasi nämä asiat taas mieleeni.
Minäpä kerron miksi... Jäin siis Kaisan, Leevin ja karvaturrien kanssa kotiin.
Lauantai päivä alkoi meillä ihan tavanomaisesti, heräilin ja keitin meille kaakaot ja tein valmiiksi muutaman voileivän, ja kun Oltiin aamupala syöty Katsottiin pari lastenohjelmaa ja sitten Kaisa ja Leevi meni ulos leikkimään Jauhon ja Myslin kanssa. Ja minä jäin Vehnän kanssa sisälle. Rupesin laittamaan ruokaa ja juuri kun olin kypsän makaroonilaatikon ottanut uunista, rupesi Vehnä haukkumaan raivokkaasti ulko-ovella. Kun sain oven auki lähti Vehnä juoksemaan leikkimökille. Ja minä tietenkin perässä. Yhtäkkiä leikkimökistä käveli ulos....Kukasmuukaan kuin Maire, hän sanoi"kävin teekutsuilla" Katsoin hämmästyneenä että mikä tässä mättää. Maire sanoi että hänellä on kiire, ja kun hän meni ohitseni katsoin hänen peräänsä, ja kauhukseni huomasin että hänellä ei ollut laisinkaan jalkateriä ja hänen tukkansa ja pukunsa oli täysin kärventyneet ja yllättäen siinä oli taas se sama savunkatku kuin vuosia sitten. No koska olin yksin Pienempien kanssa ajattelin vain että nyt ei saa näyttää pelkoa ja olla niin normaalikuin mahdollista.

Illalla kun kävimme Kaisan ja Leevin kanssa nukkumaan vanhempien sängylle, luin pari satua ja Leevi nukahti hetikohta, Kaisan kanssa juteltiin siinä vielä jotain. Jalkopäässä olivat koko lemmikkikolmikkomme rauhallisesti. Yhtäkkiä kaikki nostivat saman aikaan päänsä, kissat rupesivat sähisemään ja Vehnä murisemaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta Vehnä hyppäsi lattialle ja Jauho hiipi Leevin luokse ja Mysli Kaisan luokse. Kaisa kysyi että mitä tää tarkoittaa, sanoin vaan että ei mitään, mene peitonalle ja rukoile.

Lähdin murisevan Vehnän perässä kohti alakertaan ja keittiöön Vehnä opasti. Siinä kuului tiskauksen ääntä ja näin selvästi mummoni selän. Mummoni sanoi minulle vain kohta täällä ukkostaa, mutta minä olen täällä sen aikaa, mene nukkumaan."  Menin takaisin sänkyyn ja kun Kaisa kysyi mikä se oli, sanoin vain että televisio jäi auki.

Seuraavana iltana kun vanhemmat tulivat kotiin Kaisa ja Leevi kertoivat tietenkin innoissaan isälle Maire tytöstä joka halusi leikkiä teekutsuja. Isä katsoi minua kysyvästi ja pyysin hänet huoneeseeni. Kerroin isälle mitä oli tapahtunut nyt ja sen mitä tapahtui vuosia aiemmin.

Isä tuli vaikean oloiseksi ja pyysi minut kanssaan vinttikamariin. Hän meni nurkkakaapille ja otti sieltä valokuva-albumin (aikaisemmin mainittu). Hän näytti sieltä vanhoja kuvia ja sitten hän otti sieltä kuvan pikkusiskostaan Mairesta ja kysyi onko tuttu. Hämmästyin ja pyysin selitystä.
Tässä se tulee: Isäni oli 15-w kun hänen pikkusisarensa Maire 12-w oli eräänä päivänä mennyt leikkimökkiin leikkimään teekutsuja. Ja ottanut uunin luota tulitikut, ja sytyttänyt leikkimökissä leikkiuuniin tulen. Mökki oli pian ollut ilmiliekeissä, Isäni oli kuullut Maireen huudon ja huomannut palon, perheen vanhimmat lapset ja vanhemmat olivat rynnänneet paloa sammuttamaan, mutta ennen kuin Maire saatiin ulos ei ollut enäää mitään tehtävissä.


Pyysin isältäni tuota valokuvaa. En tiedä miksi mutta joku sisälläni halusi verrata kuvaa omaan 6-luokan kuvaani. Ja löysinkin niistä samoja piirteitä, iloiset silmät, hymykuopat ja kasvojen mallikin oli aika lailla samanlainen.

En tiedä miksi mutta sain päähäni kutsua häntä tuona iltana luokseni. Kun hän odoteltuani tuli sanoin hänelle "Jos sinä lupaat jättää tämän maailman, niin minä lupaan tulla haudallasi käymään." Hän nyökkäsi ja lähti huoneestani ja katosi. Seuraavana aamuna  kahvin jälkeen kysyin isältä Mairen lempikukkia. Isäni mietti vähän aikaan ja sanoi, hän taisi pitää tulppaaneista. Siltä istumalta hain leikkimökistä pienen teekupin ja asetin ja lähdin pyörällä kylän kukkakaupalle ja ostin sieltä muutaman tulppaanin Mairelle ja 1 Sinisen ruusun.
Hautausmaalla sain vähän aikaa etsiä hautaa kunnes löysin sen, sanoin hänelle hiljaa, että minä täytin lupaukseni, nyt on sinun vuorosi.  Kuulin hiljaisen äänen sanovan "kiitos, minä menen nyt."

Sen jälkeen ei hän ole ilmestynyt millään tavalla eikä missään muodossa.   kävin mummonikin haudalla samalla ja sanoin, että lepää sinä nyt vain rauhassa kun olet koko ikäsi muista huolehtinut. Ja ruusun jätin hänen haudalleen.

Sen jälkeen oudot tapaukset ovat loppuneet ja olemme saaneet olla oudoilta ilmiöiltä ja kummituksista rauhassa. Vaikka ne olivatkin ystäviä. Mutta näin on kuitenkin kaikinpuolin parempi.



Kiitän mielenkiinnostanne ja pahoittelen tekstin sekavuutta ja kirjoitusvirheitä.


Siirsin tämän tähän ketjuun, kun on paljon sopivampi, eikä sitten jää yksinäisiä ketjuja roikkumaan tuonne. Ihana tuo sinun tarinasi ja muuten, toivotan sinut samalla lämpimästi tervetulleeksi tähän meidän sekalaiseen joukkoomme.
 - Nefertiti

Otsikko: Kummitusjutut ja kokemukset
Kirjoitti: Menja - 04.07.09 - klo:23:28
Tosi hyvä keksintö tämmönen sivu.No... voin jakaa kokemuksiani  teidän kanssa. ; ))
 
Okeii... tässä ois yks mun perheelle sattunu.

Oltiin kotona rauhassa, isäpuoleni (kuollut) ja siskoni pelasivat pleikkaria ja minä ja äitini levitettiin pyykkiä.No siinä sitten hommailtiin vähän aikaa kunnes yläkerrasta, vierashuoneesta kuului äänekäs koputus lattiaan (siis kattoon alhaalta katsottuna). Kaikki säikähdimme ja me ainoat naiset jouduimme pakokauhun valtaan. Isäpuoleni Mika lähti katsomaan mutta siellä ei ollut ketään.

Minulla on paljonkin meille sattuineita juttuja, koska satumme asumaan kummitustalossa jonne on kuollut yht. n. 3-4 ihmistä.
No kerron enemmänkin ku jaksan, kommentoikaapa ja kertokaa omia juttujanne ; ))
Otsikko: Vs: Kummitusjutut ja kokemukset
Kirjoitti: Menja - 05.07.09 - klo:11:31
Noo... tässä ois taas niitä juttuja.
 
Olin keittiössä yksin ja muut olivat olohuoneessa. Oli melko tavallinen talvi-ilta yhtä asiaa lukuun ottamatta.Siinä ikkunan edessä hommailin jotain kunnes kuului rytinää ja katolta tippui jotain, se oli lunta ja... mies.Ihan varmasti mies tippui lumen mukana, tiedän että kuulostaa epätodennäköiseltä mutta kyllä tippui myös mies.Olin niin hämmentynyt että menin katsomaan, mutt ei siellä olllut kuin lunta ja pimeyttä.

Se jäi sitten mysteeriksi.
Otsikko: Vs: Yliluonnolliset kokemukset, kummittelu ja oudot tapahtumat, sekä kyvyt
Kirjoitti: Nefertiti - 05.07.09 - klo:13:38
Kuten näkyy, yhdistelin vähän näitä samantapaisia ketjuja vaihteeksi yhteen, ettei tuolla ala olemaan samasta aiheesta kymmentä ketjua.
Sitten jos ja kun tämä alkaa täyttyä, lukitsen tämän ja teen toisen osan, jossa keskustelua voidaan jatkaa.
Pahoittelen hieman sotkuisuutta, mutta toivon mukaan kaikki kuitenkin löytävät kaiken mitä haluavatkin.
Terv. Nefertiti
Otsikko: Vs: Yliluonnolliset kokemukset, kummittelu ja oudot tapahtumat, sekä kyvyt
Kirjoitti: Menja - 05.07.09 - klo:14:24
Hyytävää. Mutta miten minun tekemäni aihe on poistettu tai jtn vastaavaa ? : (
Otsikko: Vs: Yliluonnolliset kokemukset, kummittelu ja oudot tapahtumat, sekä kyvyt
Kirjoitti: Nefertiti - 05.07.09 - klo:17:32
Hyytävää. Mutta miten minun tekemäni aihe on poistettu tai jtn vastaavaa ? : (

Ei sitä ole poistettu, vaan sun jutut on yhä samassa ketjussa. Mä yhdistelin useamman vanhan ketjun yhteen. Viestisi ovat yhä tallessa, kun vain viitsit käyttää silmiäsi.
Mutta hei ei tehdä samasta aiheesta useampia ketjuja ellei se ole tarpeellista.
Hauskaa kesän jatkoa ja toivottavasti tähän ketjuun tulee enemmänkin kiintoisia juttuja.
T: Nefertiti.
Otsikko: Vs: Yliluonnolliset kokemukset, kummittelu ja oudot tapahtumat, sekä kyvyt
Kirjoitti: Menja - 06.07.09 - klo:11:07
Juu :) huomasin vasta kun olin jättänyt tuon viimeisimmän viestin että nää on yhistetty. Samoin : )
Otsikko: Vs: Yliluonnolliset kokemukset, kummittelu ja oudot tapahtumat, sekä kyvyt
Kirjoitti: Killahead - 06.07.09 - klo:12:00
Nyt on ihan pakko laittaa tällainen linkki tänne:
 http://www.iltalehti.fi/viihde/200907069884128_vi.shtml (http://www.iltalehti.fi/viihde/200907069884128_vi.shtml)

Onko videossa Michael Jacksonin haamu vai jotain muuta?
Otsikko: Vs: Yliluonnolliset kokemukset, kummittelu ja oudot tapahtumat, sekä kyvyt
Kirjoitti: Menja - 06.07.09 - klo:13:13
Tässä yks itelleni tapahtunu.

Olin kerran pikkusiskoni kanssa yksin kotona kun äitini oli juhlimassa. Luin pikkusiskolleni (Miisalle) Prinsessa Ruususta jonkin aikaa ja sitten Miisa olikin jo nukahtanut. Luin sitten huvikseni loppuun. Sain lopetettua ja menin ottamaan kaakaota alakertaan keittiöön, sitten kuului kauhea rysähys yläkerrasta ja siitä huoneesta missä sisko nukkui. Luulin että hän putosi sängystä ja menin katsomaan ettei käynyt mitenkään. Mutta sisko nukkui ihan sikeästi peiton alla. Huokaisin helpotuksesta että Miisa nukkuu, ettei tarvisisi rauhoitella Miisaa. No, join sitten kaakaoni loppuun ja menin sänkyyn. Sitten aloin miettiä mistä se kolahdus tuli, mieleeni juolahti, että kissa tiputti jonkun tavaran koulupäydältä. mutta ei ollut ja samassa näin vanhan mummon hahmon joka oli ikkunaan päin. Sitten hän meni istumaan johonkin mutta siinä ei ollut mitään. Se kiikkui siihen malliin että se olisi ollut kiikkutuoli.

 Sain tietää että siihen huoneeseen on  talon ntinen omistaja "hanna" kuollut kiikkutuoliin.
Ollaan nähty se mummo aika harvoin, mutta pikkupoika monesti, se pikkupoika oli hukuttautunut meidän pihakaivoon pienenä.Se on aina kutsunu leikkimään minua ja olen suostunut.Ja jos äiti menee siihen "polulle" missä se pikkupoika aina on, niin tulee hirveä tuulen puuuska ja äiti melkein kaatuu.Se poika oli kantanut lähteestä vettä sankolla siihen kaivoon. Tiedän missä se lähde on ja siinä tulee paha olo.

Myös juoppo on kuollut äidin huoneeseen. Kun muutettiin taloon ja äiti rupesi nukkumaan, ihan kuin joku olisi istunut sängyn reunalle.



Kaverille:

Minun kaveri juttelee aaveiden kanssa ja näkee ne. Kaverini sanoi ettei halua että ne lähtevät, koska heistä on apua hänelle. Esimerkiksi koulussa entiset ysit kiusasivat Hannaa (nimi muutettu) kunnes yksi aaveista tuli ja piti kättään yhden suun edessä eikä se voinut puhua. Hän oli ymmällään ja Hanna nauroi ja lähti.

En kyllä usko että "Hannan" kertomu juttu on totta, koska eivät haamut/aaveet lähde kuolin paikaltaan muualle.



Anteeksi sekava kirjoitus ja kirjoitusvirheet.  ; )
Otsikko: Vs: Yliluonnolliset kokemukset, kummittelu ja oudot tapahtumat, sekä kyvyt
Kirjoitti: Menja - 06.07.09 - klo:13:18
Nyt on ihan pakko laittaa tällainen linkki tänne:
 http://www.iltalehti.fi/viihde/200907069884128_vi.shtml (http://www.iltalehti.fi/viihde/200907069884128_vi.shtml)

Onko videossa Michael Jacksonin haamu vai jotain muuta?



Saattaa olla tekastukin video mutta en usko.
Otsikko: Vs: Yliluonnolliset kokemukset, kummittelu ja oudot tapahtumat, sekä kyvyt
Kirjoitti: nukka_ - 29.07.09 - klo:22:53
Asiat menevät vähän sekaisin kun on yhdistetty näitä juttuja, mutta ei se mtn. Nyt on hirveän monta sivua luettavana itsellä ennen kuin pääsee taasen kärryille...
Otsikko: Telepatiaa
Kirjoitti: Nuubialainen Prinsessa - 22.08.09 - klo:16:00

Mielessäni on viimeisten kuukausien aikana pyörinyt Telepatia.
Aiheesta on keskusteltu aiemminkin, mutta haluan siitä höpistä hieman lisää ~

On olemassa eräs minulle erittäin rakas ystävä, jonka kanssa olemme olleet tekemisissä jo vauvana.
Olemme melkein samanikäisiä ja äitimme ovat ystäviä, joten olimme jo tuttuja ennen syntymäämme :D

Välillämme on aina ollut syvä yhteys, vaikka emme näekään kovin usein ja tuo yhteys on korostunut viimeaikoina enemmän, kun olen asiaan kiinnittänyt jostain syystä huomiotani. Viime aikoina olen huomioinut, että ajattelemme toisiamme monesti yhtäaikaa. Laitamme sähköpostia ja tekstareita yhtä-aikaa ja viestimme menee sitten ikävästi ristiin, joka tapahtuu suhteellisen harvoin, tai sitten saan viestin ystävältäni juuri kun olen häntä ajatellut. Ystävyytemme on muutenkin erityinen, saatan esimerkiksi saada postissa häneltä pelkän lehtileikkeen jostain aiheesta, josta olemme joskus aiemmin keskustelleet yms., mikä kertookin meidän ajattelevan keskustelujamme keskellä arkea, kummankin tehdessä omia askareitaan kumpikin tahollaan. Minusta ystävyys on erityistä silloin kun voi ajatella toista ja tämän ajatuksia lämmöllä kesken omien puuhien, mukana arjessa ajatuksissa.

Luin tuossa suomi24:ltä ketjua telepatiasta, minkä viestit pistivät kyllä hieman huvittamaan, ja huomioin joidenkin ihmisten viesteistä tuttuja juttuja. Johtuuko tuollainen yhteys vain siitä, että ystävä on tärkeä ja sitä ajatellaan usein ja siihen siksi kiinnittää huomiota kun tuollainen sattumus käy, vai onko meissä jokin kyky, jonka avulla tavoitamme meille tärkeät ihmiset sanoitta? Voiko toisen ihmisen tavoittaa ajatuksen voimalla, jos niin kovasti haluaa? Jos tuollainen kyky olisi meillä kaikilla piilossa aivojemme sopukoissa, miten sellaisen voisi sieltä löytää ja hyötykäyttää helpottamaan arkeamme?

Olisi ihana ajatella, että toinen voisi saada varmasti viestin toiselta maiden ja mantujen takaa, ilman puhelimia yms.
Ajatella miten hienoa olisi, jos se viesti olisi vielä aivan selvä ja ymmärrettävä:"Hei, auttaisitko minua. Olen eksynyt tänne mustikkametsään. Olen jossain vaajavaaraan suon kupeessa.." - eikös olisikin aika kiva juttu?


Otsikko: Vs: Yliluonnolliset kokemukset, kummittelu ja oudot tapahtumat, sekä kyvyt
Kirjoitti: Mina - 25.08.09 - klo:13:16

Kaverille:

Minun kaveri juttelee aaveiden kanssa ja näkee ne. Kaverini sanoi ettei halua että ne lähtevät, koska heistä on apua hänelle. Esimerkiksi koulussa entiset ysit kiusasivat Hannaa (nimi muutettu) kunnes yksi aaveista tuli ja piti kättään yhden suun edessä eikä se voinut puhua. Hän oli ymmällään ja Hanna nauroi ja lähti.

En kyllä usko että "Hannan" kertomu juttu on totta, koska eivät haamut/aaveet lähde kuolin paikaltaan muualle.



Anteeksi sekava kirjoitus ja kirjoitusvirheet.  ; )

Jos ne ei ollutkaan haamuja, vaan poltergeistejä. Ne voivat keskittyä yhteen ihmiseen ja liikkua sen mukana. Samoin muutkin haamut voivat keskittyä ihmisiin, vaikka yleisin on paikkoihin.
Otsikko: Vs: Yliluonnolliset asiat ja kokemukset
Kirjoitti: Nefertiti - 25.10.09 - klo:09:56
Totesin itsekin, että edellinen otsikko oli vähän hankala, joten muutin sitä vielä kerran. Jospa se nyt vastaisi sisältöä paremmin. :)
Otsikko: Papan hyvästijättö
Kirjoitti: Griinmail - 29.10.09 - klo:19:03
Kerroin joitakin kuukausia aikaisemmin tapauksen Mairesta...

Minulla olisi uusi kokemus.

Eräänä päivänä ajattelin käydä pappaa katsomassa vanhainkodissa.
Kävelin n. kilometrin mittaista pientä tietä pitkin jonka päässä sijaitsi tuo vanhainkoti.

Mainittakoon että klo. oli jotain 17.paikkeilla.
Yhtäkkiä näin kaukaa kävelevän verkkaisesti kumarassa kulkevan miehen joka ontui samalla tavalla kuin pappani.
Kaukaa jo ajattelin, ettei kai pappa ole lähtenyt vanhainkodista karkuun, joten nopensin askeleitani.
Kun hän tuli lähemmäs, totesin sen olevan pappani. Kun hän oli kohdallani, hän katsoi minua.

Tunsin kuinka kylmä minulle tuli vaikka lämpöasteita oli lähemmäs 25 eikä tuullut laisinkaan.
Pappani katse oli kuin lasia, kuin se olisi katsonut lävitseni.

Sanoin hiljaa "Pappa" ja ojensin samalla kättä häntä kohden.
Hän nosti vain kätensä ja totesi hiljaa "Sinä muistit minut".

Sitten minulle tuli hirveän huono olo, hän lähti jatkamaan kävelyä, ja kun käännyin, ei ollut ketään.
Juoksin kiireenvilkkaa vanhainkodille.

Hoitaja tuli luokseni ja sanoi: "Emmehän me ehtineet soittaa edes teille."
(He tunsivat perheemme hyvin, koska viikottain kävimme pappaa katsomassa)

"Mistä" kysyin, vaikka tiesin vastauksen.
"Pappasi kuoli  noin 2 minuuttia sitten." Eli samalla hetkellä kun hän puhui minulle tiellä.



Minä olen aina ollut avoin yliluonnollisille asioille, enkä niistä ole paljoaa kellekään kertonut. Maire-tapauksen kerroin silloin isälleni, koska tiesin että se kiinnostaisi häntä.


Olin pappani kanssa hyvin läheinen ja hänkin on kertonut minulle kokemuksiaan. Hän näki mm. enneunia sukulaisten kuolemista...