Juplin.net

Ohhoh! Tämähän on jopa muuttunut sitten viimenäkemän! Lyhyt update tähän elämäni myllerryksestä. Muutto oli ja meni. Kotona en juuri aikaa vietellyt. Nyt sitten jonkinnäköistä alkuaikojen seurustelua ja ton ukon koneella ei juuri tuu pyörittyä. Voi hitsimahoton, kun haluisi kauheesti taas kirjoittaa. Jos sais vaikka roudailtua oman koneen tänne ja koittais (jälleen) itseensä niskasta kiinni. Työtkin on hiljentyneet hirmuisesti. Kohta alkaa toivottavasti lomat ja saikut pyöriin, niin tää vaksi pääsee taas kärppänä pitään huligaaneja ruodussa. :D

Maanantaita foorumille! Viikonloppu meni muuttaessa, siitä hiljaisuus. Konetta en vielä siirrellyt, nyt pientä motivaatiotaukoo pukkaa, kun olin koko aamun ja päivän hevostallilla tallin omistajan apuna, kun hänen työntekijä on tämän viikon koulutuksessa. Jos sitten kohta jaksais vaikka lähtee uudelle asunnolle purkamaan tavaraa laatikoista ja asettumaan taloksi. Olit Neffi kirjoitellut jotakin uutta näjemmä, mutta harmikseni en ole vielä ehtinyt lueskelemaan, osa jatkiksista on unohtunut niin pahasti, että olen välillä vilkuillut aikaisempia tapahtumia, niin tietää sitten, kun ehtii uudempiin saakka, että mistä puhutaan.

On mulla usein tylsää, mut tänä yönä latasin ton Phantom of the Operan koneelle, kun soundtrackia oon taas ahkerasti kulutellut. Kuolannut Gerard Butleria ahkeraan, ihana mies. <3

Hah, hauska asenne sitten sillä työkaverillas, koitahan kestää.

Univammainen täällä vain kököttelee. :D Ei taas osannut mennä eilen nukkumaan ja nyt ei enää oikein kannata. Elämä taas vissiin liian jännää tai jotain.

2004 Phantom of the Opera soundtrackilta Point of no return.
Siviilielämä kiteytyy hirmuisen hyvin tällä hetkellä kappaleessa kuultavaan ajatukseen: "How long should we two wait before we're one?"

http://www.youtube.com/watch?v=D-ZAgfR_Ck0

Oi! Olin missannut sut ihan täysin. Huomasin pätkän, aloin lukea jatkista, mutta se jäi kesken vielä. Pikkuhiljaa.

Täytyypi katsella noita jatkiksia kun kerkiää. :) Terve vain, Mina. Omasta alastani kovasti kiinnostuneena kyselen, että minkälaista turvahommaa sitten teet? :)

Kiitoksia, Nefertiti. ^^ Tää syksy on ollut jotenkin ihan himo masentava ja vaikea, varmaan osittain sitä vahvistaa tää sinkkuilu, en vaan osaa ilmeisesti olla kovin hyvin yksin kaiken tän ajan jälkeen. Ajattelin kokeilla, saisinko sitä hallitusti purettua paperille. Toivottavasti tästä kehittyisi taas jokin pysyvämpi kipinä näihin unohtuneisiin luoviin aktiviteetteihin.

Jostakin tätä taas tuli. Pätkä vailla nimeä. Puhdisti ilmaa ja ajatuksia. ^^


Kuvittele:
Oksien muodostama hämähäkinseitti
Yksinäisen pihalampun kajossa
Niihin tiivistyneet kastehelmet
Höyryävä hengitys sekoittuu
Palavan tupakan savukiehkuroihin
Miellyttävä polte keuhkoissa
Kun hengittää sisäänsä
Sinervää savua ja märkää mustaa yöilmaa
Itsekään tietämättä miksi
Kunnes tumppaa kipinät sammuksiin
Ja toivoo, että samalla voisi
Sammuttaa kaikki valvottavat kipeät ajatukset

Rauhallista isänpäivää foorumille, vaikka Julle taitaakin olla ainoa, joka kyseistä päivää täällä varsinaisena sankarina juhlii. Tästä vielä aiheeseen sopivaa musiikkia:

Manowar - Isä

http://www.youtube.com/watch?v=DR0AKvrfljo

Ja sitten vielä sanat siihen:

Kun olin pienoinen
Pidit kiinni kädestä
Isä, tietäisithän sen
Minä viimein ymmärrän

Opetit hyvän ja pahan,
Ohjeet elämään
Annoit parhaan lahjan
Sen tärkeimmän

Et hylännyt koskaan
Teit minusta vahvan
Kun menin harhaan
Tai en tiennyt suuntaa

Joskus naurettiin - ja
taas tapeltiin
Tiesit aina kuitenkin
Oikeassa olet niin

Osa sinua vaan
Sanoissa ja teoissa
Joka hetki joka aikaan
Kaikessa mitä teen
Ja minne meen
Osa sinua -- olen vaan

Elit meitä varten
Sinun suunnitelmaa
Kätesi töitä tehden
Oli luodut antamaan

Et vaatinut koskaan
Halusit vain antaa
Ja nyt tätä elämää
Tiedän miten elää

Osa sinua vaan
Sanoissa ja teoissa
Joka hetki joka aikaan
Kaikessa mitä teen
Ja minne meen
Osa sinua -- olen vaan

Isä, yksi asia
Sinä tiesit kai
Joka ainoa sana
Mitä sanoit
...totta oli vain

Tottahan nuo. Hoh. Oon tällä viikolla kokeillut saamaani nukahtamislääkettä. Lopputulos: Nukkumaan en ole juuri päässyt normaalirytmiäni aikaisemmin, mutta oon kiskonut joka yö jotakin kahtatoistatuntia unta. Ei hyvä tämä. Menee päivät ihan plörinäksi. Tänään sitten vuorossa erikoisjännä työvuoro, meitin yökerhon uudet avajaiset, oli remppaa ja ties mitä kaikkee. Mielenkiinnolla odotan, millainen toi kasvojenkohotus on sitten ihan lopunviimein. Kohta vois vaikka harkita pukeutumista. :D "Aamua" tässä edelleen viettelen.

Neffihän on oikein sankari! Joo, oon kans ite miettinyt tota, että on kauheen harmi, kun yhteisöllisyys tuntuu kokonaan kuolleen nykyihmisten keskuudesta. :/ Pienellä omakotitaloalueellakaan naapurit ei enää yhtään katso talojen perään, jos perhe on vaikka reissussa ja lapsille ei saa sanoo mitään, jos ne on tekemässä pahojaan.

Viimetalvena meidän kerrostalon huoltoyhtiö kasas kaiken lumen pelastustielle, eikä kukaan tehnyt asialle mitään. Ite elin sellaisessa työsyklissä, etten ikinä ehtinyt virastoaikaan asiasta mihinkään soittaa ja lumikasa hävisi vasta, kun tartuin puhelimeen ja kerroin tietyille ihmisille, että moinen piittaamattomuus on ensinnäkin vaarallista ja toiseksi myöskin laitonta. Turvallisuusalalla työskentelevänä pisti kyllä kismittämään huolella. En sitten tiedä, että eikö ne tavalliset talossa asuvat pulliaiset huomanneet/osanneet katsoa vai eikö ihmiset vaan enää välitä.

Täytyypä tuossa harkita sitä tarinointiakin, kunhan aikataulut antaa myöden. Huh, mikä syksy! Mitäpä Nefertitille muuten kuuluupi nykyjänsä?

Mä oon käynyt hirmuisesti katselemassa uutta asuntoa itselleni tässä, alkaa käymään kalliiksi nykyisessä asunnossa vuokra. Voi, kun olisi pari aktiivijäsentä lisää täälläkin, kaikilla olis kivampaa. Voi, kun asunto löytyisi, niin saisin ihan rauhassa datailla himassa kotona. -__-

Wanhoja setiä on ahkerasti kuunneltu, CCR - Have you ever seen the rain?

http://www.youtube.com/watch?v=Gu2pVPWGYMQ