Juplin.net

Olette siis palanneet :) Tervetuloa takaisin! Aurinko on suonut säteitään myös tänne ja hellinyt pientä pohjoista kansaa.

Hienoja kuvauksia elämästä siellä. Oikein vesi herahti kielelle, kun kuvitteli silmiinsä tuollaisen kullanruskeaksi paahdetun maissintähkän. Saa odottamaan kesää entistä enemmän. Luontoa ja sen heräämistä jälleen eloon.

Sain tällä viikolla elämäni ensimmäisen pesukoneen! JUHUU! :)
Kyllä kelpaa pyykätä.

Lainaus käyttäjältä: Julle - 14.01.09 - klo:15:21
Kyllähän se vois nostaa v-käyrää suht korkealle jos tuo nyppylä poksahtais ja peittäis auringon kuukaudeks tai pariks.

:D Vois olla aihetta johonkin muuhunkin kuin v-käyrän kohoamiseen.

Apollo 440 - Ain't Talkin' 'Bout Dub

Tämä on oivallinen kappale antamaan energiaa ja potkimaan liikkeelle, jos sattuu laiskottamaan, eikä olisi oikein varaa lojua.

Olisi todella kiintoisaa kuulla "sattumuksistasi" enemmänkin.. :)

Lainaus käyttäjältä: Nuubialainen Prinsessa - 25.01.09 - klo:16:23
Havainnot ja oivallukset siis alkoivat tulla aivan vaivihkaa ja aina oivaltaessani jotain, tunsin itseni hyvin onnelliseksi ja malttamattomaksi(en tiedä miksi, mutta olen aina kuin tulisilla hiilillä keksiessäni jotain erikoista). Jokin sisäinen voima on ajanut minua eteenpäin ja sen ansiosta istun tällä hetkellä tämän koneen edessä kirjoittamassa ajatuksiani, muuten en olisi ja siitä olen täysin varma. Itseasiassa minulla ei olisi lainkaan tietokonetta ja eläisin edelleen pelkästään masentavassa yksitoikkoisessa rutiinissa.

Minäkin olen kokenut ajoittain erittäin avartavia ja ymmärtämystä lisääviä oivalluksia, jolloin on ollut palava halu kertoa asioista jollekin, joka voisi nähdä asioita samalla tavalla ja jonka kanssa ideaa voisi kehittää ja selvittää eteenpäin. Tällaiset hienot kokemukset ovat jostain syystä päivittäisen hyvinvointini perusta ja ne motivoivat minua jatkamaan, kun mikään muu ei oikein tunnu tavoittelemisen arvoiselta.

Lisäksi kaikista psykologisista havaintokehän periaatteista huolimatta tuntuu, että vaikka en uskokaan sattumaan, välillä tapahtuu jatkuvasti sellaisia aivan eriskummallisia "sattumuksia", joiden näkee ohjautuvan jostain tavanomaista monimutkaisemmasta ja tähän mennessä selittämättömästä käsin.

Lainaus käyttäjältä: Nuubialainen Prinsessa - 25.12.08 - klo:00:03
Tällaisina päivinä sitä pystyy hetkeksi erkanemaan arkisista murheista ja kykenee hetkeksi katselemaan asioita toisenlaisin silmin. Kyllä tämä maailma on kaunis paikka elää, jos vain haluaa nähdä kaiken sen mikä on suoraan nenän edessä. Liian paljon on itsestään selvyytenä pidettyjä asioita, joiden arvoa ei ymmärrä. On tämä elämä kyllä niin monimutkaista..

Muutaman (tai useammankin) päivän murheissaan rypeneenä ei voi kun iloiten yhtyä tähän näkemykseen. Jos sitä vain tosiaan malttaa huoliltaan ja ikävältä ololtaan tarkentaa riittävän lähelle silmiään, siihen, johon ei tavallisesti tule tarkentaneeksi, näkee kyllä itsestäänselvinä pidettyjen hyvien asioiden kautta elämän kauneuden.

Lainaus käyttäjältä: Nefertiti - 25.12.08 - klo:00:10
Te olette kaikki ihania immeisiä, vaikka osa käykin niin harvoin täällä. :)

Pakkohan sitä on poiketa ja palata paikkaan parempaan.

Hyvää yötä vain kaikille, koetan tästä itsekin lähteä mukavammille maille. ü

Onni on maata sängyssä kun ramasoo.
Onni on lukea hienojen ihmisten onnesta.
Onni on jakaa onnen kokemuksiaan hyvässä seurassa.

Onni on alkaa uusi päivä ja vuosi aivan alusta.

Tuon kyllä allekirjoitan täysin.

En ollut kuullutkaan kyseisestä pelistä ennen kuin mainitsit siitä. Täytyi oikein testata, kun alkoi kiinnostaa, ja läpihän se meni kun aikansa yritti. ü

Musiikkihuone tosiaan tuotti tuskaa, otin jopa kynän ja paperia merkitäkseni soittimien sointijärjestyksen ylös. Alkuun testailin kaikkea ja koetin selvittää, missä järjestyksessä pitää mitäkin painaa, mutta en päässyt puusta pitkälle. Jos sait avattua keittiöstä jääkaapin, niin siellä olevasta muffinssista saat aina Scared-o-meterin nollattua, koska se näytti ainakin minulla palaavan sinne takaisin, vaikka sen olisin sieltä kuinka usein hakenut. Sen leivoksen avulla aina kävinkin nollailemassa mittaria, jotta pääsin koettamaan musiikkihuonetta uudestaan.

En keksinyt mitään logiikkaa painelujärjestykseen ennen kuin palasin lukemaan viestisi tänne uudestaan. Sanoit, että jossain luki, että pitää painaa mieleen missä järjestyksessä soittimet soi ja klikata niitä sitten samassa järjestyksessä. Sitten tajusin, mitä sillä tarkoitettiin. Ensimmäisen soittimen jälkeen alkuun päästyäsi hoksaat kyllä mistä on kysymys. Eli kun ensimmäinen soitin soi, paina sitä. Se soi joka kerta uudestaan heti painettuasi sitä, ja sen lisäksi soi jokin muu soitin. Painat nyt uudestaan sitä ensimmäistä soitinta ja sitten sitä sen lisäksi soivaa muuta soitinta. Tietokone arpoo ja soittaa aina heti painettuasi uudet soittimet ja soittaa niillä, joten pitää olla tarkkana, että muistaa, missä järjestyksessä ne soivat. Yksikään ei tainnut soida useammin kuin kerran vuorollaan, mutta sitten ne saattoivat soida vuorotellen uudestaankin. Sitten kun tietokone soittaa kuusi kertaa eri soittimilla ja toistat ne siinä järjestyksessä kuusi kertaa, musiikkihuoneen tehtävä on suoritettu.

Minunkin piti bluffata, kun en enää keksinyt, mistä olisin saanut viimeiset donitsit. Googletin kysymyksen ja luin englanninkielisistä ohjeista, että sen yläkerran keskihuoneen sängyn oikealla puolellakin oli huone, jota en ollut aiemmin huomannut, ja sitä kautta löysin ullakolta viimeisen rasian.

Kun ei ajattele sitä musiikkihuonetta liian vaikeasti ja kun pääsee alkuun, eli painaa ensimmäisenä sitä, joka ensiksi soi, niin silloin sen kyllä saa läpi. Kynä ja paperia auttoi kyllä tuossa hyvin.

Lainaus käyttäjältä: Nuubialainen Prinsessa - 16.08.08 - klo:11:27

Pahoittelen, etten ole tänne taas joutanut useaan viikkoon. Olin lomalla ja täytyi tehdä raksalla pitkiä päiviä, joiden jälkeen olin aika naatti ja vähä vapaa aika menikin annan tarinaa läpi käydessä..tein pienen jatkon ja katson ennätänkö tässä myöhemmin tehdä lisää:) Viimeistään huomenna..
Hitsi kun oma koti nousee niin hitaasti pystyyn..hirsi hirreltä sitä nostetaan, mutta tuntuu että ikuisuus siinä menee..

Vau. Saatteko uudeksi kodiksi hirsitalon? Kuulostaa melko hyvältä.

Tuosta rakentamisesta voin sanoa samaa, sellaisien päivien jälkeen ei tee mieli muuta kuin levätä. Eli ihan oikeutetusti olet toiminut, se ei ole helppoa hommaa.
Olin itse kevään töissä veljeni uuden kivitalon rakennuksella ja kesän vanhemman veljeni kunnostettavalla hirsitalotyömaalla. Aika erilaiset puolet raksahommista sain näin kokea.

Rakentamisen aikataulujen suhteen saa olla aika nöyrä, jotta olisi realistinen. Jälkimmäisen piti tulla muuttovalmiiksi omistajien mukaan tänä juhannuksena, mutta siihen pystyivät vain edellisen rakentajat. Tuo kunnostettava kohde valmistuu aikaisintaan ehkä joulun tienoilla, jos veljeni tekee töitä nyt lomansa jälkeen vain työpäiviensä ohessa, siinä voi mennä hyvinkin ensi kesään saakka.

Mutta hiljaa se hyvä tulee. ü

Von Hertzen Brothers - I Came For You

Onni on tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Onni on tulla rakastetuksi ja rakastaa.
Onni on olla olemassa.

Onni on istahtaa saunan jälkeen viileään ulkoilmaan istumaan ja katselemaan kaukaisuuteen.
Onni on pukea suihkun jälkeen kylpytakki kostealle iholle ja antaa lämmön kuivattaa sen, mitä pyyhe ei ime.
Onni on juoda janoonsa.
Onni on haukata hyvin päällystetyn voileivän reunasta raskaan fyysisen suorituksen jälkeen.

Onni on kuulla mielialaansa sopivaa musiikkia.
Onni on soittaa pianoa ja purkaa tunteitaan.
Onni on laulaa kun laulattaa.

Onni on imuroida varpaiden kohdalta sukkiaan, jotka ovat jalassa, ja tuntea näin ilmavirran kulkevan jalan ympärillä.
Onni on liikuttua hyvän elokuvan herkässä kohtauksessa ja päästä mukaan tunnelmaan.
Onni on kuulla jonkun puhuttelevan itseä nimellä.
Onni on rojahtaa puhtaisiin lakanoihin peseytymisen jälkeen.

Onni on haistaa jonkin tuoksun, joka tuo mieleen hyviä muistoja.
Onni on kuulla musiikkia, joka herättää mukavia mielikuvia.
Onni on saada lihanpala irti hampaidenvälistä tai marjan siemen hampaankolostaan.

Onni on pistää pitkästä aikaa karamelli suuhunsa.
Onni on saada siivottua omat tavaransa järjestykseen.
Onni on sujahtaa puhtaisiin, hieman pesun jäljiltä jäykähköihin ja huuhteluaineelta tuoksuviin vaatteisiin.
Onni on lukea, mistä muut ihmiset tulevat onnelliseksi.

Tasapuolisuuden nimissä täytyy muistin aikana laittaa muutama vastakohta:

Epäonni on tuntea niskassaan paidan kaula-aukon juurella hiertävän pesuohjelapun.
Epäonni on tulla maalatuksi koiran märästä kirsusta.
Epäonni on tuntea hiuksen, karvan tai jonkin vastaavan kielellään puraistuaan vaikkapa voileipää.
Epäonni on kärsiä hampaanvihlonnasta.
Epäonni on astua eteenpäin kivi kengässä.
Epäonni on lyödä päänsä johonkin kaapinkulmaan.
Epäonni on astua pienen, kulmikkaan ja kovan lelun päälle.

Ai niin, vielä yksi:

Onni on parantaa maailmaa vähän kerrallaan.

Täytyypä ihan sanoa, että tervetuloa joukkoomme sakeaan, vaikken ehkä ole se kaikkein sopivin tähän tehtävään (siis toivottelemaan uusia kasvoja paikalle, kun itsekin sen verran uusi käyttäjä täällä olen).

Aloitan tutustumisen moralisoimalla tupakan ja alkoholin vaaroista, mutta sanon heti kättelyssä sivulauseessa, että eihän se minun asiani ole. :)

Kuvailet itseäsi ujoksi, kylmäksi ja välinpitämättömäksi, mutta ensisilmäyksellä sain sinusta aivan päinvastaisen kuvan. Ehkäpä tämä oli vain harkittua kaksoisviestintää, tai sitten asia on samoin kuin omalla kohdallani, että vaikka olenkin suhteellisen ujo, jostain syystä on helppoa ja vapauttavaa häröillä täällä nimimerkin suojissa.. Taidanpa muuten kohta pyytää jotakuta modeista tulemaan hätiin, etten enempää ehtisi täällä omia ikäviä ominaisuuksiani paljastamaan. ü

No joka tapauksessa, aina on kivaa saada tänne uutta verta, vaikka on toki nautittavaa lukea kokeneidenkin käyttäjien uskollisia postauksia milloin mihinkin aiheeseen. Suokaa anteeksi, että olen itse niin laiska kommentoimaan kirjoittelujanne, että usein saattaa vaikuttaa siltä, etten tätä paikkaa läsnäolollani juuri kunnioita. Toisaalta, ehkä se on juuri siunaukseksi tälle keskusteluyhteisölle ja sen maineen sekä keskustelun tason pelastukseksi ja parhaaksi. Tässä siitä kouriintuntuva todiste.

Mutta siis, tervetuloa!

Rehellisesti sanoen, ei aavistustakaan, mikä olento on kyseessä. :>
Jos sallitte, voisin yrittää jatkoa, jos ette, viesti on tietenkin vapaasti poistettavissa. =P

Samaan aikaan kolmisenkymmentä mailia Saanan kotiportilta länteen päin jalo aatelissukuinen perhe valmistautuu iltatoimiinsa. On kuin menneisyyden täyttäneet väkivaltaiset tapahtumat eivät olisi koskettaneetkaan näitä lähitienoilla riehuvista selkkauksista autuaan tietämättömiltä vaikuttavia perheenjäseniä. Totuus on kuitenkin toisenlainen, pintaa syvemmältä paljastuu syvät traumat perheenäidin, Isabella von Beckerin, kokemuksista sodanajalta, eivätkä lapset Kristiina ja Fredrik ole säästyneet paljoa pahemmalta. Onnekseen Isabella ei kuitenkaan jäänyt leskeksi, vaikka hänen aviomiestään, kreivi von Beckeriä alituiseen uhkasivat sotimisen jälkeenkin monenlaiset uhat. Nytkin mies oli toimittamassa asioitaan, eikä häntä ollut vielä kuulunut kotiin.

Pellavaista yöpukuaan päälle sovitteleva Kristiina tuntee olonsa oudoksi tänä iltana. Hiljalleen laskevan auringon viimeiset säteet kajastavat kartanon ikkunoista sisään, kuin minä tahansa muunakin iltana. Ainoa eroavaisuus menneiden iltojen välillä on vain se epävarmuus, jonka jokainen yö tullessaan uhkaa uneen aikovalle tuoda. Yöpuvun päälleen saanut pikkuveli säntää jo lastenhuoneen pariovista sisään. Hän on tottunut rutiineihin, mutta ei vasta nelivuotiaana ymmärrä pelätä laskeutuvan pimeyden mukanaantuomaa vaaraa. Sen sijaan Kristiina aistii jotain, josta ei uskalla edes äidilleen mainita. Tämä on tulossa kahden täyden vesilasin kanssa samaiseen huoneeseen jalopuisia portaita ylös kavuten. Fredrik hiipii jo vuoteensa syleilyyn isosiskonsa hakiessa uninalleaan lelunurkkauksesta. Kaikki tosiaankin näyttäisi olevan päällisin puolin hyvin, mutta kukaan heistä kolmesta ei aavista, missä perheenpää tällä hetkellä on.

Kreivi von Becker kuuluu vaikutusvaltaiseen pankkiiriliittoon, jossa hän edustaa varapuheenjohtajan asemaa. Tämä lähikaupungistaan riippumaton unioni pyörittää huomattavia summia päivittäisessä valuutansiirrossaan. Rauhan palattua tienoille aatelisia on jäljellä enää murto-osa alkuperäiseen tilanteeseen nähden, ja näin ollen von Beckerillekin avautui paikka arvostetussa klubissa. Hän jo aikaisemmin harjoitti pankkitoimintaa, mutta siirtyi päätoimisesta pankkiirin virastaan liiton palvelukseen, ja näin ollen siirsi pankin tehtävät serkkunsa haltuun. Hän oli tänä iltana ollut ratsullaan naapurikaupungissa asioita toimittamassa, kun hänen matkansa kaupunginjohtajan luona oli viivästynyt. Näin ollen jo hämärän vihjaillessa tulostaan oli hän vasta saanut tapaamisensa päätökseen. Vaikuttavana näkynä kirjailtuine viittoineen tummaverisen ratsunsa selässä von Becker oli takuulla herättänyt huomiota poistuttuaan kaupunginisän luota. Hän ei ollut kauaa saanut matkaansa taittaa takaisin kohti kotikaupunkiaan, kun takaa oli alkanut kuulua voimakkaita huutoja.

Yksinäinen viitta lojuu nyt varjojaan luovan nummen katveessa seuranaan vain ylväsrotuinen raudikko, jonka kuuma ja kiihkeä hengitys on jo jonkin aikaa sitten tauonnut viimeistä kertaa. Se on lävistetty hevosen tavoin useilla luodeilla, mutta kantajansa onneksi pelkästään vasemmasta reunastaan. Alkava sade uhkaa sotkea sen silitetyn ja hoidetun kuosin mutaiseen maaperään, mutta ennen viimeisten valonsäteiden laskeuduttua horisontin taa sitä odottaa kuitenkin mudan sijasta jotakin muuta. Jos viitalla olisi korvat, se kuulisi vaimean tärinän voimistuvan ja tulevan sitä kohti. Hevosjoukon nummesta pelloksi vaihtuvan maaperän pintaan polkemat painanteet houkuttelevat ohikulkevan vankkurin poikkeamaan tiensivuun. Sitä ohjastava hattunsa lierillä silmänsä peittävä mies jatkaa jälkien perässä, kunnes havaitsee maassa lojuvan viitan noin sadan jalan päässä. Tähän saakka hillitty mielenkiinto kohoaa ja saa haltijansa hoputtamaan hevosensa suitsilla laukkaan. Äkillinen pysähdys ja mies on hetkessä ajolaudalta maassa viitan vieressä. Hän noukkii sen pidempään viipymättä kärryihinsä ja palaa takaisin tielle kiroten hevostaan liikkeelle.

Tämä tuntematon kulkija matkaa nyt muassaan puheenalainen vaatekappale Saanan talon ohitse kulkevaa tietä eteenpäin. Hän ei tiedä, ketä kyseinen viitta on koristanut, mutta arvelee siitä olevan vielä hyötyä. Näissä ajatuksissa, pahaa aavistamatta lierihattuinen matkaaja jatkaa kulkuaan sateen vain yltyessä.

Siinäpä lyhyehkö jatko hyvin rakennetulle alulle. Jatkakoon ken tahtoo, ellei tästä, niin tämän tilalta. :)

Vangelis - Prelude