Juplin.net

Sauna!
Katselin sen pari viikkoa sitten, ja jätti muuten hirveen ahdistuneisuuden moneksi päiväksi!
Leffa ei kikkaile erikoistehosteilla, ei yritä mitään uutta (paitsi olemalla suomalainen kauhu), mutta saakelin sekava ja outo se kyllä oli.
Mutta suosittelen kyllä myös.:)

Ensimmäinen ajatus kun näin keskustelun aiheen oli "OI".
Näin leffan jokunen vuosi sitten ja kuulin vasta jälkeenpäin Brandonin surullisesta kohtalosta. Olin katsellut samasta aiheesta telkkarisarjaa, ja kun näin leffan olin ihastuksesta sekaisin. Innoissani menin vuokraamaan jatko-osia, mutta ne eivät olleet mitään tähän alkuperäiseen verrattuna.
Katsoin sen sunnuntaina taas uudestaan. Brandonin synkeän seksikäs olemus, koskettava tarina yhdistettynä kung fu-kikkailuun, lyömätön yhdistelmä. Suosittelen.:)

Itse en usko karmaan tai varsinaiseen jälleensyntymiseen. En usko myöskään taivaaseen tai helvettiin, tai siihen että elämällä oikein saa paremman elämän seuraavaksi.
En myöskään usko että sielumme katoaa. Joku puhui sielun "sirpaleista" (anteeksi, kirjoitan kiireellä niin en ehdi tarkistaa kuka). Se kuulostaa hyvin kuvaavalta siihen mitä itse uskon meille tapahtuvan.
Uskon ja toivon että emme ole vain hermosto- ja hormonikimppu, ja kaikki toimintamme ja ajatuksemme on fyysistä. Uskon että meissä on "energia" tai "sielu", joka on pakattuna, mutta joka muuttuu koko elämämme ajan. Se ottaa energiaa ympäristöstä, ihmisistä, jopa ruuasta ja ilmasta. Ja kun kuolemme, se hajoaa ja levittyy taas muille. Tai joskus ja jostain syystä jää edelleen tiiviiksi energiaksi, joka näkyy kummitteluna.
En tiedä pystyinkö selittämään asiaa niin selkeästi kuin toivoin. Tällaista ajatustoimintaa on vaikea pukea sanoiksi.:)
Täydennän mietteitäni myöhemmin, nyt pitää mennä mekko-ostoksille.

Kiitos.:)
En ole täällä kyllä ihan ensimmäistä kertaa, pyörin myyttien keskusteluissa nuorempana nickillä DarkAngel. Mutta kiitos kuitenkin. Kiva olla täällä taas.^^
Tuo yövalo olisi kyllä kova juttu. Enää en pelkää pimeää niin paljon kuin ennen, voi johtua siitä että on jäänyt kauhuleffojen katsominen niin paljon vähemmälle. Mutta voisi hommata vastaisuuden varalle. Kesällä on kyllä sen verran valoisammat yöt että verhojen avaaminen auttaa.
Näkeekö kukaan teistä ihmissuhdepainajaisia? Vaikka että riitelee myrkyisästi poikaystävän kanssa tms? Niistä on tullut mulle aika yleinen ongelma, ja herättyään on pakko varmistaa että toinen ei ole suuttunut mistään tai lähtenyt pois vierestä. Joskus on tullut kiukkuista murinaa takaisin kun olen alkanut yöllä tökkimään että "ethän oo menossa mihinkään?":D

Lainaus käyttäjältä: Nefertiti - 07.03.08 - klo:23:45
Tuli tänään katsottua 1408 ja täytyy sanoa, että oli aika hyvä leffa. En välttämättä katsoisi sitä, jos avokkini olisi lähödössä jonnekin ja jäisin yöksi yksin, sillä mielikuvitukseni laukkaisi sitten vähän turhakin tehokkaasti.
Ja mikäli leffan extroihin on uskominen, pohjautuu leffan kässäri, Stephen Kingin kirjoihin. Tunnelman perusteella uskoisin sen pitävän paikkansa.

Joo, kyseinen leffa perustuu Kingin novelliin. Luin yhden kokoelman josta kyseinen teksti löytyi, novellina se on äärimmäisen hämärää tekstiä. Luultavasti toimii paremmin valkokankaalla, haluan itsekin kyseisen pätkän vilkaista.
Kokoelmasta löytyi myös Kingin Riding the bullet, joka taas toimi paremmin novellina. Suosittelen kuitenkin kaikkia King-faneja vilkaisemaan. Ihan katsomisen arvoinen.

Itse en näe kovin paljon painajaisia ja muistankin unistani todella harvoin mitään.
Viime viikolla sattui poikkeus, tuntui että näin koko yön samaa painajaista.
Uni alkoi sillä että asuin jossain valtavassa kartanossa, joka oli opiskelijasolu. Silloin sinne ei ollut muuttanut vielä ketään muuta kuin minä ja joku jannu. Unen sen osan muistan vain hämärästi, pientä erotiikkaa oli ilmassa ja loppujen lopuksi päädyin etupihallemme kaivamaan jonkun hautaa kynsilläni auki ja huusin tällä hetkellä kateissa olevan kissani nimeä.
Se alkoi varmaan siitä huutamisesta. Aloin pikku hiljaa tukehtua omaan huutooni ja yritin herätä. Uni jatkui vain seuraavaan.
Seuraavaksi olin uimassa aurinkoisella metsälammella. Unen sävy oli ihan erilainen kuin ensimmäisen, värimaailma oli kirkas kun kartanomme oli ollut sininen. Se ei kuitenkaan muuttanut jatkoa miksikään. Seuraavaksi valtavat värikkäät kalat alkoivat työntää minua kauemmas rannasta ja aloin taas huutaa. Sain keuhkoni täyteen vettä ja tajusin sen taas uneksi. Yritin jälleen herätä.
Seuraavasta unesta en muista muuta kuin sen, että tukehduin oksentamalla niitä samoja kaloja joiden seassa edellisessä unessa uin. Niitä alkoi kasvaa kurkustani ja oksentelin läpikuultavia erakkorapuja, kultakaloja ja mustekaloja. Hemmetin ahdistavaa. Tajusin kuitenkin tämänkin uneksi ja yritin taas herätä.
Tällä kertaa avasin silmäni omassa sängyssäni. Huokaisin ja yritin sanoa jotain ääneen, mutta pihaustakaan ei lähtenyt. Yhtäkkiä tuli taas se sama tukehtumisen tunne. Yritin huutaa ja kurkustani valui verta. Kieriskelin hetken ennen kuin tajusin että vaikka olen omassa sängyssäni niin en voi olla hereillä.
Heräsin unessani vielä muutaman kerran omasta sängystäni ja kurkkuni kuivui taas ja aloin taas kirkua niin että lakanat muuttuivat verestä punaisiksi. Pelkäsin jo etten herää ikinä.
Viimeisellä kerralla olin ihan varma että nyt heräsin. Ajattelin että pakko kävellä eteenpäin etten nukahda taas, en halunnut kokea sitä taas. Puolessa välissä huonettani kurkkuni kuivui taas. Hätäännyin ja yritin TAAS huutaa ja pyytää vanhempiani auttamaan. En saanut pihaustakaan kuuluviin ja kaaduin lattialleni. Aloin potkia Kissan kuljetuskoppaa herättääkseni porukat mutta ne eivät kuulleet. Sitten tukehduin
ja heräsin. Olin ihan läpimärkä hiestä enkä uskaltanut nousta ettei viimeinen uni olisi toteutunut. En kuitenkaan uskaltanut laittaa silmiä kiinni uuden unen pelossa.
Se oli ihan hullun ahdistavaa. Jos mun varjosieluni seikkailee tolla tavalla niin onnea sille.:D