Juplin.net

Arghhh... tuolla ei ole kykyä muuttua joksikin muuksi, kuin mitä on. Ja eikös kyky konrtolloida aikaa sisällytä myös tuon kyvyn pysäyttää ajan kulun? (Tai sitten allekirjoittanut ei oikein ymmärtänyt, mikä on sekin hyvin mahdollista.)

Mutta minä olen aina halunnut lentää. Rakastan korkeita paikkoja ja taivasta, unissani lennän useinkin. Tosin niissä olen lohikäärme, mutta lennän kuitenkin. Myös kesken tylsien tapahtumien on helppo kuvitella lentävänsä. Liiankin helppoa, jos minulta kysytään. Lentämiseen liittyvät elementit (siivet, ilmavirrat, pilvet, taivas etc. etc.) ovat kiehtoneet minua aina. Nykyään saan noista samoista asioista inspiraation piirrustuksiini ja maalauksiini.

Myös taito siirtyä paikasta toiseen ns. teleportin avulla olisi aivan ihana. Tosin se veisi pohjan lentämiseltä ja siltä odottamiselta, joka on matkalla "ennen kuin pääsee määränpäähän." Esimerkiksi, muutama vuosi sitten matkustin vanhempieni kanssa Italiaa. Lensimme Saksaan, vuokrasimme auton ja ajoimme Saksan ja Itävallan läpi Italiaan. Jo pelkkä menomatka ennen määränpäätä oli hyvin hieno. Olisi ollut sääli, jos se olisi jäänyt näkemättä ja kokematta.

Kyllä nuo taitavat olla viellä aiheessa kiinni. Siivoaminen, krhöm, allekirjoittaneella on paperi- ja roinavuoria huoneessaan. Kun ei jaksa siivota.

Koska olen vielä nihkeä peruskoululainen niin joudun kyhjöttämään 6-7 tuntia päivässä koululla. Kurjaa, tuossa ajssahan saisi tehtyä jo yhden taulun tai kaksi viimeisteltyä sivua sarjakuvaa. 8D
Paitsi että ruotsintunnit lasketaan kuvistunneiksi, koska silloin tulee pakostikin räpellettyä sivujen reunoihin jokin ihmisöttiäinen tai lohikäärme. Olen addiktoitunut nurkkapiru.
Onneksi värittäminen onnistuu melko hyvin, vaikka inspiraatiosta ei olisi tietoakaan. Tai sitten kopioin tylsyyttäni kangaslyhdyssä (sellainen on huoneessani) olevan lohikäärmeen paperille ja väritän mokoman. Voisin ostaa lasten värityskirjan. Ne ovat kivoja.

On se niin väärin kun joillakin on vapaamuotoinen duuni tai muuten vain lyhyet päivät. Suomen peruslaissa pitäisi määrittää, että kaikki työnteko loppuu perjantaina yhdeltä iltapäivällä ja alkaa maanataina vasta kahdeltatoista. Idea saisi varmasti kannatusta. Tai sitten ei, kun muutama nimeltämainitsematon oppilaiden kiduttaja sadisti opettaja keksi vastustaa ajatusta, vain koska vastustaminen on kivaa. (kannattaa.asua.lohjalla.fi)

Onneksi on sentään syksy. Nykyisellään voisi elää koko vuoden. Viileää, hienoinen tuuli, pimeähköt illat mutta silti suht pitkä valoisa aika.

Mutta min menen nyt takaisin piirrustuspöydän viereen värittämään juuri valmistunutta linearttia.

Heis! Änkeän tänne näin aluksi, jos vaikka pääsisin kunnolla mukaan tälle foorumille kirjoittelemiseen.

Muikeaa, teen kohta ennätyksen sarjakuvansivujenpiirto määrässäni. Eli saan piirrettyä neljä sivua. Mahtavaa. Mystinen kolmen sivun raja rikottu huomenna.
Miksi inspin pitää tulla aina keskellä yötä? Tai keskellä piiiitkää ja masentavaa koulupäivää? Tai muuten vain silloin kun ei voi omistautua kokonaan piirtämiselle. *Valitusta*

Yöllä hereillä nuokkuminen on kivointa mitä tiedän piirtämisen jälkeen. Tai valittamisen siitä, etten osaa sitä ja tätä, vaikka osaisinkin ihan keskiverrosti. Tuntuu, että niin on pakko tehdä, koska muuten kaikki katsovat kieroon. Tämäkin tuli mieleen kun kävin aikaisemmin tänään vakio nettiropessani. Mutta sinne en jostakin syystä viitsinyt kirjoittaa.

LainaaÄrsyttää, kun osa rekkautuneista ei saa aikaiseksi kirjoittaa mitään minnekkään. Miksi rekkautua, jos ei vaivudu kirjoittamaan?
Anteeksi purkaus, mutta on harvinaisen tylsää katsoa etusivua, kun uusia viestejä ei ole tullut, paitsi iltä myöhään, kun mie ja Nuubialainen Prinsessa kirjotellaan jatkopätkät tarinoihin ja toivotetaan illanjatkot tuolla yökukkujissa.

Jos tuolla ei ole ketjua, johon haluatte vastata, niin sitten voi vapaasti aloittaa ketjun ja olemassa oleviinkin voi kirjotella, sillä sitävartenhan ne täällä on.

Sitäpaitsi jos ei halua vastata, vaan ainoastaan lukea, niin se onnustuu ilman rekkautumistakin.

Jaa'aa, itse en näe mitään syytä kirjoitella, kun ei olen oikein kunnon asiaakaan. Ja uutta keskustelua en viitsi aloittaa, koska olen kehittänyt itselleni kammon: "Mitä jos kukaan ei vastaakkaan? Mitä nyt olen tehnyt väärin?"
Lukeminen onnistuu tietysti ilman rekkautumistakin, mutta on aika tympäännytttävää ottaa niitä aikoja ja päivämääriä ylös, jotta pystyy päättelemään onko uusia viestejä vai ei. (Nimimerkillä: Kokemusta on.)[/offaus]

Lievästi ilmaistuna kämäinen lukkari ärsyttää. Siis itse paperiliuskassa ei ole vikaa, mutta kun kaikki päivät vähintää kuusi tunti. On se niiin kivaa yrittää jotain opiskella, kun päätä särkee ja on nälkä, vain koska kouluruokaa ei pysty ajoittain syömään. Meillä ainakin on kaiken maailman raparperikeitot ja klönttipuurot sekä aterian huipennus, peruna: "Ollako mätä/musta/tummaruskea vai eikö olla?" (Vähimmäsivaatimust taitaa olla kuminen.)
Ja mausteena migreenissä teinikanojen huutelut. Heti kun ilmestyn näköpiiriin niin alkaa hirveä "Hyi v*ttu!" tai "Lehmä/huora!" kuoro huutamaa. Kumma kyllä vain ne teinikanat, jotka tuntevat minut, tekevät tuota.
Ja sitten. Kuka idiootti näitä muotivirtauksi keksii ja kehittää? Tyttöjen housuja minun on turha katso, koska:
- en halua lantiomallisia.
- inhoan sellaista jäykkää kangasta josta suurin osa housusita tehdään.
- ne ovat lähes poikkeuksetta pillilahkeisia.
- takataskut täynä kimalteita.
- suurin koko luokkaa 24 tai xxxxxs.
Kompromissi, ostan housuni suosiolla poikien osastolta. Ja näin selvennyksen vuoksi mainittakoon, että yläasteikäinen olen naispuolinen napero. *Sarkasmia*