Dani Sparkle (Saattaa olla K 18)

[Mustang]

Vuosi oli 1948. Oli jouluaattoilta. Makasin pimeän hotellihuoneeni sängyllä yksin. Agenttini, joka oli varannut kyseisen huoneen minulle Los Angelesista muutaman kiertuekeikan ajaksi, oli juuri lähtenyt toivoteltuaan ensin hyvät joulut. Ei ollut vaikea arvata, mitä keski-ikäinen, kaljuuntuva ja lihavahko mies minusta oikeasti halusi. Käännytin hänet matkoihinsa, kuten niin monta kertaa ennenkin. Se ainoa mies, jonka kanssa todella halusin jouluni viettää, oli jättänyt minut toisen naisen vuoksi. Taas. Miten vihasinkaan Harrya - ja miten paljon kuitenkin rakastin. Tunsin, miten lääkkeiden ja halvan viskin aiheuttama turtumus levisi hiljalleen koko vartalooni sumentaen samalla mieleni. Ainakaan minun ei tarvinnut itkeä Harryn perään vielä tänään. Juuri ennen nukahtamistani tunsin vahvojen, lohduttavien käsivarsien kietoutuvan ympärilleni. Minun ei siis myöskään tarvinnut herätä yksin. Voi, kultainen Jack. Kunpa voisin kertoa sinulle, miten paljon rakastan sinua juuri nyt.

Jack Brown oli toiminut turvamiehenäni kahden vuoden ajan ja oli aina hoitanut työnsä moitteettomasti. Töidensä ohella Jack teki minulle muitakin palveluksia, joita en koskaan erikseen pyytänyt. Hän jaksoi aina kuunnella minua ja hän oli aina paikalla keräämässä sydämeni sirpaleet, kun joku – yleensä Harry – oli kohdellut minua kaltoin. Jack oli myös monissa tilaisuuksissa avecini, koska yleensä poikaystäväni olivat edustuskelvottomia renttuja ja suhteeni muutenkin itsetuhoisia.
Minut tunnettiin nimellä Dani Sparkle. Vanhempani olivat brittiläisiä uusrikkaita, jotka tulivat 20-luvulla Amerikkaan höyrylaivalla toivoen loisteliasta elämää valtameren toisella puolella. Aluksi kaikki menikin kuten suunniteltua isäni keinotellessa osakemaailmassa ja rikastuttaessa perhettä. Minä synnyin vuonna 1928 ja sain nimen Michelle. 1920 luvun lopulla talouden kasvu kuitenkin hiljalleen laantui ja lokakuussa 1929 New Yorkin pörssi romahti johtaen Yhdysvallat ja lopulta suurimman osan muusta maailmasta 30-luvun lamaan. Vanhempani joutuivat myymään käytännöllisesti katsoen koko omaisuutensa ja muutimme pieneen rähjäiseen kerrostaloasuntoon vuokralle. Lapsuuteni ei ollut hääppöinen. Vanhempieni oli vaikea sopeutua työväenluokkaan rikastumistaan seuranneiden yltäkylläisyyden vuosien jälkeen. Koulu jäi minulta kesken, sillä minunkin työpanostani tarvittiin perheen kulujen kattamiseen. En minä koskaan silti ollut erityisen katkera vanhemmilleni. Ei lama heidän syytään ollut ja meidän pieni perheemme ei todellakaan ollut ainoa, joka tilanteesta kärsi.
Minä rakastin laulamista jo pienenä. Vanhempani kertoivat, että olin alusta saakka ollut kova esiintymään ja vuonna 1942 sain päivätöideni lisäksi pestin pienestä pianobaarista. Minä lauloin ja tanssin joka ilta. Vaikka oli sota, baarissa riitti silti asiakkaita, ehkä sota jopa vilkastutti juomakulttuuria. Seuraavina vuosina esiinnyin lukuisissa eri baareissa ja lopulta myös isommissa ja hienommissa yökerhoissa, jolloin otin taiteilijanimen Dani Sparkle. Isäni ei pitänyt työstäni yhtään, enkä voinut häntä moittiakaan. Miehet piirittivät minua ja tarjosivat ilmaisia juomia. Aika ajoin alkoholi maistui minulle hieman liiankin hyvin. En kuitenkaan antanut sen estää työntekoani. Vuonna 1946 sota oli viimein ohi ja sain managerini kautta pienen levytyssopimuksen. Musiikkiani soitettiin radiossa ja lopulta aloin saada isompia konserttikeikkoja.

Aamu oli jo valjennut harmaaseen ja sateiseen päivään, kun viimein heräilin suu kuivana sikeästä unestani. Jack ei ollut vieressäni, mutta aistin huoneistoni keittiöstä kantautuvan hennon kahvin tuoksun. Nousin ylös ja puin päälleni kevyen, läpikuultavan aamutakin. Kävelin keittiöön, jossa Jack valmisti aamupalaa – taaskin pyytämättä – ja näytti hyvin kodikkaalta. Jack kääntyi minuun päin sanomatta sanaakaan ja ojensi minulle lasin vettä ja päänsärkylääkettä. Otin ne kiitollisena vastaan ja istuuduin tuoliin, jota Jack tarjosi minulle. Hän istui hymyillen minua vastapäätä ja asetti pienen, sievään paperiin käärityn lahjapaketin pöydälle. Sitten hän katsoi silmiini odottaen. 
"Voi, Jack. Sinun ei olisi pitänyt..." vastustelin.
"Mutta minä halusin", hän vastasi edelleen hymyillen. Otin lahjapaketin käteeni ja avasin sitä kiertävän hopeisen nauhan hitaasti. Avasin lahjapaperin varoen, yrittäen säilyttää sen ehjänä. Jack katsoi sinisillä silmillään kärsimättömästi, henkeään pidätellen. Paperin alta paljastui pieni sininen rasia. Avasin rasian kannen. Siellä oli siro kultaketju, jossa roikkui pienin, upotetuin timantein koristeltu sydän. Henkäisin ja tunsin silmieni leviävän järkytyksestä. Kivet olivat selvästi aitoja. Reaktioni sai Jackin voitonriemuiseksi. Hän otti korun käsiinsä ja kiersi taakseni kiinnittämään sitä kaulaani. Tunsin Jackin hengityksen väreilevän ihollani hänen kuljettaessa huuliaan kaulaani pitkin. Hän silitti hiuksiani ja suukotti poskeani. Antauduin tunteelle, vaikka tiesin, etten olisi saanut ja hivelin kädelläni hänen vahvaa niskaansa. Tunsin hänen kätensä kiertyvän vyötärölleni vain vaivoin rintojen alapuolelle. Hän kuiskasi korvaani käheästi:
"Pidätkö siitä?"  Nousin seisomaan, käännyin häntä kohti ja kiersin käteni hänen niskaansa. Katsoin Jackia silmiin.
"Pidän", vastasin sitten ja suukotin miehen suupieltä. Hän hyväili vaaleanpunaisen aamutakin verhoamaa vartaloani samalla, kun sormeni näpersivät auki hänen kauluspaitansa nappeja. Jack työsi minua hellästi edellään kohti makuuhuonetta. Annoin hänen paitansa pudota huolettomasti lattialle. Jack kaatoi minut hitaasti sängylle ja tuli itse perässä. Hän suuteli minun kaulaani ja avasi aamutakkini nyörin. Hän oli juuri saanut auki rintaliivieni hakaset, kun huoneiston ovi aukesi ryminällä. Harry ryntäsi sisään ja näki meidät paikallemme jähmettyneinä.
"Huora!", hän sylkäisi huuliensa välistä juopuneella äänellä ja lähti kävelemään vuodetta kohti. Hän oli tuskin saanut lausuttua sanan loppuun, kun Jack jo oli hänen vierellään ja tarttui rauhoitellen humalaisen hartioista. Sanaakaan sanomatta Harry painoi kätensä nyrkkiin ja löi sen voimalla vasten Jackin kasvoja. Jack horjahti taaksepäin iskun voimasta, jolloin itse loikkasin ylös sängystä kohti Harryä.
"Lopeta!", kiljuin Harrylle töniessäni tätä kohti ovea. Tunsin kovan kämmenselän osuvan terävästi kasvoihini. Vajosin itkuisena maahan kasvojani pidellen. Harry lähti minua kohti, mutta Jack ryntäsi väliin. Hän tönäsi Harryn kumoon ja istui miehen päälle hajareisin iskien nyrkkiään useita kertoja miehen kasvoihin. Käsirysyä kesti jonkin aikaa, kunnes ymmärsin soittaa hotellin sisäpuhelimella vartijat paikalle ja hakea päälleni vaatetta. Vartijat tulivatkin pian ja erottivat riitapukarit toisistaan. Käskin heitä viemään Harryn ulos. Mies pääsisi poliisiasemalle selviämään humalastaan.
Hetken kuluttua vartijat palasivat huoneeseen ja varmistivat, että olin kunnossa ja kyselivät, halusinko nostaa syytettä Harrya vastaan. Sanoin miettiväni asiaa. Sain myös takaisin Harrylle antamani huoneen avaimen. Olin toivonut, että mies tulisi järkiinsä ja palaisi luokseni. Sen hän oli lopulta tehnytkin. Harmi vain, että se tapahtui juuri, kun herkkänä hetkenä sorruin Jackin lohduttavaan syliin. Vartijoiden lähdettyä Jack kietoi kätensä ympärilleni ja antoi minun itkeä olkaansa vasten. Sinä iltana olin hyvin masentunut ja onneton. Tiesin, että satutin kahta miestä samaan aikaan. Tiesin myös, että valitsisin Harryn taas, jos hän vain minut vielä huolisi. Samalla satuttaisin Jackia, sillä tiesin, että tämäkin oli rakastunut minuun. Sinä iltana nukahdin Jackin lämpimään syliin, kyynelten kastelemalle tyynylle ja odotin kauhulla seuraavaa päivää. Silloin minun olisi torjuttava Jack ja varauduttava menettämään yksi harvoista tosiystävistäni.

Loppujen lopuksi minun ei tarvinnutkaan pelätä seuraavaa päivää. En nähnyt Jackia. Hän oli lähtenyt sviitistä ennen kuin heräsin. En kyllä nähnyt sen puoleen Harryakaan. Minulle kerrottiin hänen lähteneen poliisin putkasta tumman naisen kanssa, joka oli tullut häntä asemalle jo valmiiksi vastaan. Niin tyypillistä. Päätin piristää itseäni käymällä muutamassa kalliissa vaateliikkeessä ja olla miettimättä yhtä ainutta miestä, ennen kuin palaisin yksin masentavaan hotellihuoneeseeni. Kävelin pitkin katua ja poltin samalla savuketta. Joulukuun kostea, harmaa sää synkensi mieltäni entisestään. Hidastin kapakan kohdalla ja kurkistin sisään. Paikka oli vielä tyhjänpuoleinen, vain jokunen liikemies vietti siellä pitkää lounastaan. Päätin hylätä alkuperäisen suunnitelmani. Astuin sisään ja menin tiskille. Tilasin tuplaviskin. Sain juoman eteeni ja nostin lasin huulilleni. Maistoin kitkerää nestettä, josta oli viime vuosina tullut hyvä ystäväni. Kaivoin kirjekuorilaukustani esille savukkeen. Vieressäni tiskillä istuva mies kääntyi minua kohden ja sytytti savukkeeni. Vedin savua syvään keuhkoihini ja puhalsin sen sitten verkkaan pois.
"Kiitos", sanoin sitten ja käännyin takaisin viskini pariin. Nostin etusormeni pystyyn kiinnittääkseni baarimikon huomion.
"Sallikaa minun tarjota", sanoi savukkeeni sytyttänyt mies. Kohautin olkiani. Olin jo tottunut saamaani huomioon.
"Mitä tahtoisitte juoda?" vieras mies kysyi sitten.
"Voisin ottaa uuden viskin", vastasin hänelle viileän etäisesti. Hän tilasi juomat. Siemaisin lasistani hieman. Viski oli selvästi kallista. Tiesin, että mies yrittäisi vielä kontaktia minuun, eihän kukaan huvikseen tarjoile juomia tuntemattomille.
"Sopiikos neidin nimeä kysyä?" mies jatkoi itsepintaisesti. Hän ei aikoisi jättää minua rauhaan vielä hetkeen.
"Dani", Vastasin mahdollisimman lyhyesti ja ohimennen.
"Minä arvelinkin tunnistavani teidät jostain. Dani Sparkle, eikö totta?" mies katsoi minua syvälle silmiin hymyillen. Vasta se katse pysäytti minut ja huomasin, kuinka tavattoman komea tuo tuntematon mies oli. Tumma tukka oli kammattu siististi taaksepäin ja kaksirivinen harmaa puku näytti kalliilta. Hienostuneiden kulmien alta minua katsoi kiinnostuneesti kaksi valpasta ruskeaa silmää. Niiden katse oli ystävällinen. Havahduin tuijotuksestani ja punastuin hieman.
"Anteeksi. Mitä te kysyittekään?", sanoin hieman vähemmän kylmällä äänellä.
"Ei se ollut tärkeää. Michael Eddings", hän sanoi ojentaen kättään minulle.
"Dani Sparkle", vastasin tarttuessani hänen käteensä. Käteltyämme hän käänsi kämmenselkäni ylöspäin ja antoi siihen suudelman. Eleessä oli kaikesta kliseisyydestään huolimatta jotakin hyvin herttaista.
"Hauska tutustua", sanoin hymyillen Michaelin päästäessä kädestäni irti.
Jatkoimme juomista ja keskustelua. Selvisi, että Michael oli vanhan pankinjohtajan poika. Hänen isänsä omisti yhden maan suurimmista pankkiketjuista. Mies ei siis ollut vain tumma ja komea, vaan myös rikas. Join muutaman lasillisen liikaa, sillä se ei maksanut minulle mitään. Otimme taksin kohti hotellia. Michaelilla kävi sinä iltana tuuri. Jonakin muuna iltana olisin antanut miehelle saman tien pakit, mutta juuri nyt mieskuvioni olivat muutenkin niin solmussa, etten jaksanut välittää. Hotellilla Michael heitti hattunsa pois ja alkoi riisua takkiani. Kädet kähmivät jopa hieman kovakouraisesti vartaloani joka puolelta. Hän avasi vaaleansinisen leninkini vetoketjun ja antoi sen pudota maahan jääden katsomaan puolialastonta vartaloani tyytyväisenä. Michael vei minut makuuhuoneeseen, jossa hän kiivaasti suudellen kaatoi minut sänkyyn. Hän siveli käsillään reisieni sisäpintaa ja puristeli rintojani. Alusvaatteeni riisuttuaan hän riisui nopeasti itsensä. Minulle tuli huono omatunto siitä, mitä oli tapahtumassa ja yritin työntää innokasta miestä pois. Olin kuitenkin niin humalassa, etten saanut häntä liikkumaan. Luovutin ja annoin hänen työntyä sisääni. Michaelin vartalo väreili kiihkosta ja halusta minua kohtaan. Arvelin, että hän oli joskus jopa saattanut fantasioida minusta. Lopulta miehen edestakainen liike hidastui ja voihkiva ääni kertoi hänen saaneen kyllikseen. Mies kellahti huohottavana viereeni ja sammui. Katsoin miestä hiljaa. Kuumat kyynelet vierivät pitkin poskiani. Menin puhelimelle ja valitsin Jackin huoneen numeron. Puhelin ehti hälyttää kaksi kertaa.
"Niin?" vastasi Jackin uninen ääni sitten.
"Jaksaisitko tulla käymään?" kysyin itkuisesti. Jack säikähti ääntäni ja lupasi tulla heti huoneelleni.

Jackin saavuttua selitin, että haluaisin sängyssäni olevan miehen ulos. Näitä tilanteita oli tullut aika-ajoin ennenkin. Humalaisen naisen pitäisi olla varuillaan ja miettiä käytöstään enemmän, kuin minä ikinä tein. Jack kantoi Michaelin käytävälle ja heitti vaatteet perässä. Michael alkoi pikkuhiljaa virota ja ymmärtää tilannetta. Ennen kuin mies ehti nostaa minkäänlaista meteliä, Jack veti oven kiinni. Sen jälkeen hän huokaisi syvään, saattoi minut sänkyyn, johon hän peitteli minut.
"Ethän mene?" kysyin huolestuneesti ja samassa vihasin itseäni. Olin itsekäs, kun aina vain pidin kiinni Jackista, kun itse sitä eniten tarvitsin.
"En tietenkään", Jack sanoi hymyillen hieman. Hän nosti peittoa ja tuli taakseni kyljelleen makaamaan. Hän kietoi kätensä ympärilleni. Jackin hengitys muuttui tasaiseksi ja tiesin miehen nukahtaneen. Vaivuin pian itsekin uneen humalaisten ajatusteni kanssa.

[Mustang]

Heräsin ikkunasta kajastavaan auringonvaloon. Hymyilin kohentuneelle säätilalle itsekseni, kunnes muistin edellisillan tapahtumat. Yritin työntää muiston pois mielestäni. Samassa Jack asteli huoneeseen kahden höyryävän kahvikupillisen kanssa. Hän ojensi toisen minulle istuuduttuaan sängyn reunalle.
"Näytät kamalalta. Meidän pitäisi saada sinut kuntoon illaksi, tänään on rouva Stantonin hyväntekeväisyysillalliset, ellet ole unohtanut", Jack läksytti minua lempeästi. Voihkaisin. En kokenut olevani kovin edustava ja seurallinen juuri sillä hetkellä. Vain itseäni sain siitä toki syyttää.
"Näitkö... Saitko sinä juteltua Harryn kanssa eilen?" Jack kysyi vaivautuneena kääntäen katseensa muka huolettomasti pois.
"Itse asiassa en. Hän oli ehtinyt lähteä poliisilaitokselta naisseurassa", sanoin nyrpeästi.
"Vakavasti puhuen, Dani. Mitä sinä oikein haet siitä juoposta?" Jack sanoi katsoen minua tiiviisti. "Tarkoitan, että mitä sinä oikein näet hänessä? Milloin viimeksi olit onnellinen hänen kanssaan?"
Menin aivan sanattomaksi. Me emme koskaan Jackin kanssa puhuneen tällaisista asioista. Hänen sanansa satuttivat niin paljon, varsinkin kun tiesin syvällä sisimmässäni hänen olevan oikeassa. En vain aikonut myöntää sitä. En vielä.
"Minä... Se on ihan oma asiani eikä kuulu sinulle mitenkään!" tiuskaisin rumemmin, kuin minun oli tarkoitus. Jack oli vaiti ja tuijotti lattiaa.
"Anteeksi", sanoin sitten hiljaa. Yksinäinen kyynel karkasi silmäkulmastani, vaikka kuinka yritin sitä estää.
"Hei..." Jack lohdutti ja pyyhki kyynelen pois. "Tänään ei itketä. Sitä punoitusta minäkään en saa pois", hän lisäsi leikitellen. Naurahdin, mutta itkuisessa olotilassani se kuulosti pikemminkin nyyhkäisyltä. Sinä päivänä Jack juotti minulle paljon vahvaa kahvia. Kävin pitkässä kuumassa kylvyssä rentoutumassa ja sain kuin sainkin meikattua itseni yllättävän edustavan näköiseksi iltaa varten. Puin päälleni ylellisen silkkisen mekon, jonka leveää helmaa kannatteli vannehame ja joka oli nyöritetty selästä. Yläosan smaragdinvihreää kangasta verhoili samanvärinen läpikuultava pitsi, joka himmensi puvun kiiltävyyttä kauniisti. Alaosa oli kauniisti laskostettu. Vuosikymmenen lopussa muoti muodosti rajun vastakohdan sodan pula-ajan säännöstelylle. Yhdysvalloissa kankaista ei ollut yhtä kovaa pulaa sodan aikana ja pukeutuminen oli hieman vapaampaa. Silti soveltamisesta ja ompelutaidoista tuli jokanaisen ystävä. Kiitin onneani, että olin syntynyt Amerikkaan Iso-Britannian sijasta, sillä siellä oli sodan aikaan tarkat määräykset, montako nappia takkiin sai käyttää, millaiset taskut asuissa sai olla ja kuinka monta senttiä kangasta oli sallittua tuhlata tiettyyn vaatteeseen.
Asustin leninkini Jackilta saamallani timanttiriipuksella, samaan tyyliin sopivilla kultaisilla timanttikorvakoruilla ja mustilla silkkihansikkailla. Rita Hayword –tyylistä lainekampaustani piristin pukuun teetetyllä mustavihreällä pikkuhatulla. Kirkkaanpunainen huulipuna piristi asua. Tulin ulos makuuhuoneestani, jossa oli vaatekomeroni ja peilipöytäni. Jack vetäisi kahvin väärään kurkkuun minut nähdessään. Siitä tiesin olevani varsin kelvollisen näköinen. Myös Jack näytti tyrmäävän hyvältä mustassa frakissaan. Vaaleanruskea tukka oli kammattu huolitellun huolettomasti taaksepäin. Hän nousi ylös tuolistaan ja ojensi koukistetun kätensä minulle, kuin herrasmies ikään. Tartuin käteen ja lähdimme huoneistosta.
Alhaalla hotellin etuovella meitä odotti uusi, kiiltävänmusta Ford Deluxe kuskeineen. Kuski avasi meille oven ja auttoi meidät kohteliaasti autoon.

Hyväntekeväisyysillalliset olivat jymymenestys. Minä sain kaikesta masennuksesta ja mielipahasta huolimatta kasattua itseni ja Jack oli oma hurmaava itsensä. Aika ajoin minulla oli jopa ihan mukavaa illalliskutsuilla. Tein myös lahjoituksen Los Angelesin vähäosaisten hyväksi, kuten kaikki muutkin. Iltaan kuului tanssia, hyvää ruokaa, kuohuviiniä ja savukkeita. Lauloin myös yhden omista kappaleistani yleisön pyynnöstä. Illan jälkeen Jack saattoi minut huoneistoni ovelle. Pysähdyimme katselemaan toisiamme.
"Oli mukavaa", sanoin viimein vaivautuneesti, kun en keksinyt mitään muutakaan.
"Niin oli", Jack vastasi hymyillen. Ennen kuin ehdin tehdä tai sanoa mitään hän varasti suudelman huuliltani. Sitten hän jo otti askelia poispäin katsellen minua kaivaten. Seisoin hetken paikoilleni jähmettyneenä. Sitten viimein tein päätökseni ja lähdin Jackin perään.

[Mustang]

Saavutin Jackin juuri ennen kuin tämä ehti sulkea huoneensa oven ja kiersin kummatkin käteni miehen niskaan. Kurotuin varpailleni ja suutelin miestä intohimoisesti. Yllättyneisyydestään selvittyään Jack vastasi suudelmaan.
"Voisimmeko kenties siirtyä pois tästä käytävältä?" kysyin Jackilta, kun huulemme erkanivat. Jack hymyili minulle. Sanaakaan sanomatta Jack kiersi käden vyötäisilleni ja veti minut sisään huoneeseen samalla, kun hän painoi oven perässämme kiinni. Avasin Jackin rusetin ja hapuilin valkean liivin nappeja. Frakin takki sai jäädä lattialle lojumaan. Jackilta vei oman aikansa avata juhla-asuni selkänyörit ja minulla oli hyvää aikaa riisua hänen kauluspaitansa ja ihastella sen alta paljastuvaa lihaksikasta vartaloa. Sivelin kirkkaanpunaisiksi maalatuilla kynsilläni hellästi miehen selkää ja tunsin liikkeen aiheuttamat kylmänväreet sormissani. Jack suuteli kaulaani. Hengitys tuntui hyvältä iholla.
Lopulta leninki putosi yltäni lattialle ja astuin ulos siitä, yhä lähemmäs Jackia. Harjaantunut pieni liike käsilläni ja myös Jackin housut lojuivat lattialla hengettöminä. Jack nosti minut käsivarsilleen, kuin neidon hädässä, lempeästi ja samalla lujan suojelevasti. Hän kantoi minut sängylle, jolle hän laski minut, kuin kukkasen. Hän hivuttautui kyljelleen vierelleni ja kumartui ylleni suutelemaan minua. Miehen sormet lipuivat hellästi ihollani ensin sääriä pitkin ja lopulta yhä ylemmäs kehollani. Kylmänväreet kulkivat hänen kosketuksensa perässä. Hän avasi tottuneesti rintaliivieni hakaset ja hyväili sitten rintojani. Laskin käteni Jackin lihaksikkaalle selälle ja vedin hänet päälleni. Suutelimme toisiamme ja antauduin täysin Jackin syleilyyn. Hänen kätensä vaelsivat halukkaasti reisilläni ja näpersivät alushousujeni reunaa. Hän irrottautui suudelmasta hieman haluttomasti ja jäi katsomaan minua pieneksi hetkeksi. Hänen silmissään oli hieman surumielinen katse ja arvasin hänen miettivän, kauanko hänen hyvää tuuriaan tällä kertaa kestäisi.
Se katse satutti minua enemmän, kuin mitkään sanat ja päätin ainakin yrittää luopua Harrysta. Havahduin ajatuksistani, kun Jack suuteli kaulaani ja siirtyi hiljalleen alemmas vartaloani pitkin, yhä suudellen. Hän riisui alushousuni hitaasti, nautiskellen minussa aiheuttamastaan odotuksen tuskasta. Sitten hän tuli takaisin ylös, kiersi kätensä niskaani ja suuteli minua lujasti. Omat käteni askartelivat vuorostaan hänen alushousujensa kimpussa. Hellä, kutittava kosketukseni sai hänen vartalonsa värisemään. Tunsin kädessäni hänen kovuutensa, hänen halukkuutensa ja tunsin omankin haluni kasvavan. 
Odotus oli juuri käymässä minulle sietämättömäksi, kun viimein Jack työnsi jalkojani leveämmälle ja asettui itse niiden väliin. Tukahtunut voihkaisu karkasi huuliltani Jackin painautuessa minua vasten koko miehisyydessään. Mielihyvä kasvoi kasvamistaan mukautuessani hänen liikkeeseensä. Oli kuin vartalomme olisivat hetken ajan olleet yhtä ja kaikki tuntui oikeammalta, kuin ikuisuuksiin. Jokainen ajatukseni pyyhkiytyi pois tunteen ottaessa vallan aivotoiminnalta. Ajantajuni katosi kokonaan, ehkä rakastelimme minuutteja, ehkä tunteja. Lopulta vapauttava huipennus tuli ja rojahdimme molemmat hikisinä, huohottavina ja kaikkemme antaneina vierekkäin vuoteelle.

Ikkunoiden takana alkoi jo sarastaa, vaikka en ollut vielä ehtinyt edes nukahtamaan. Katselin vieressäni rauhassa nukkuvaa miestä ja tunsin itseni onnellisemmaksi kuin aikoihin. Minun ja Jackin välisestä suhteesta oli vuosien varrella juoruiltu luultavasti enemmän, kuin saatoin edes aavistaa. Kuitenkaan en ollut koskaan päästänyt suhdettamme syvenemään romanttisessa mielessä, emmekä olleet aiemmin maanneet yhdessä. Muutaman kerran se oli kuitenkin käynyt lähellä, välillämme oli aina ollut ainutlaatuista, selittämätöntä kemiaa.
Huonojen mieskokemusteni vuoksi en tahtonut päästää ketään liian lähelle. Jos mies sai kuitenkin minut jotenkin avaamaan itseni, olin huono päästämään irti, kuten suhteeni Harryyn kertoi. Minulla oli ollut jonkinasteisia tunteita myös Jackia kohtaan jo jonkin aikaa, mutta pelkäsin sydämeni särkyvän taas. Harrylta saamaani kohteluun olin jo tottunut ja hänen katoamisensa ja henkinen väkivaltansa olivat pikemminkin sääntö, kuin poikkeus. Ne olivat siksi mahdollisia sietää, varsinkin kun minulla oli aina ollut Jack tukenani. Jos heittäytyisin suhteeseen Jackin kanssa, ei minulla olisi ketään, joka ottaisi minut kiinni, kun pudotus lopulta tulisi. Hivuttauduin lähemmäs Jackia voidakseni aistia tämän kehon lämmön. Suukotin hänen poskeaan hiljaa ja annoin itseni vaipua uneen.

Ikkunasta kajastava, silmiäni ärsyttävä valo herätti minut maanantaipäivään. Venyttelin puutuneita raajojani. Jack ei ollut enää vuoteessa. Nousin ylös ja kävelin Jackin vaatekaapille. Valitsin ylleni yhden siisteistä kauluspaidoista, edellisiltainen mekkoni oli aivan liian työläs puettava leppoisaan vapaapäivään. Seuraava konserttini olisi vasta perjantaina, uudenvuodenaattona. Menin huoneiston pieneen keittiöön. Jack oli ilmeisesti ulkona. Päätin jäädä odottamaan häntä ja aloin keittää kahvia. Kylmä kahvipannu kertoi Jackin lähteneen ulos jo varhain.
Sieppasin pöydällä lojuvan vanhan sanomalehden ja selailin sitä hajamielisesti. Laitoin radion päälle hakiessani kahvia itselleni. Join kaikessa rauhassa kaksi kupillista kahvia ja nautin kiireettömyyden tunteesta. En voinut muistaa, koska viimeksi olisin herännyt yhtä hyvinvoivana, ilman krapulaa ja henkistä pahaa oloa. Aika ajoin Harry vilahti mielessäni, mutta sain sysättyä ajatuksen helposti syrjään ajatellessani edellistä yötä ja Jackia. Ihastukseni miestä kohtaan oli syventynyt ja odotin ikävissäni tämän paluuta. Kolmannen kahvikupillisen jälkeen kuulin avaimen naksahtavan lukossa ja sydämeni yltyi hurjaan laukkaan. Oli ihana nähdä Jackin kasvojen sulavan hymyyn minut nähdessään. Kävelin häntä vastaan ja annoin hänelle suudelman.
"Tuohan sopii sinulle paremmin, kuin minulle", Jack kiusoitteli nykien päälläni olevan paidan kaulusta. Hymyilin kauniisti vastaukseksi, yhä kädet miehen ympärillä. En vain millään malttanut päästää irti.
"Valitettavasti minun on kuitenkin pyydettävä sinua pukeutumaan hieman säädyllisemmin, sillä olen varannut meille pöydän ravintolasta", Jack sanoi hetken minua syleiltyään. Yritin nurista jotakin vastaukseksi mutta lopulta lähdin omaan huoneeseeni laittautumaan päivällistä varten.
Valitsin ylleni yksinkertaisen, kauniin punaisen mekon, joka toi hoikan vyötäröni esiin. Tiesin Jackin pitävän erityisesti juuri siitä mekosta. Olin juuri saanut meikkini viimeisteltyä, kun oveltani kuului koputus. Nappasin laukkuni ja takkini ja kiiruhdin avaamaan. Jack seisoi oven takana, yhtä hurmaavana, kuin aina. Hän vaikutti olevan asuvalinnastani mielissään. Hän tarjosi minulle kättään, johon tartuin mielelläni. Autonkuljettajani odotti meitä hotellin edustalla. Hän ajoi kaupungin maineikkaimman ravintolan eteen ja päästi meidät sitten kohteliaasti ulos. Ravintolan ovella portieeri avasi meille oven hulppeaan eteisaulaan. Katosta roikkui valtava kristallinen kattokruunu, joka kimalteli kauniisti valoissa. Matto oli ylellisen punainen ja vaaleilla seinillä oli kultaisia yksityiskohtia. Hovimestari tervehti meitä ystävällisesti ja ohjasi meidät intiimiin kahden hengen pöytään. Jack auttoi minut istumaan ja kiersi sitten pöydän vastakkaiselle puolelle.
Annoin Jackin hoitaa tilaukset, sillä en oikein pystynyt keskittymään ruokalistaan katseeni harhaillessa kerran toisensa jälkeen miehen komeisiin kasvoihin. Pientä silmäpeliä lukuun ottamatta yritimme pysytellä asialinjalla. Kävin Jackin kanssa usein syömässä, joten illassa ei ollut mitään kummallista ulkopuolisen silmiin. Me kumpikin tiesimme parisuhteideni yleensä olevan varsin monimutkaisia, joten sanattomasta sopimuksesta yritimme käyttäytyä mahdollisimman normaalisti. Juuri siitä Jackissa pidin niin kovasti. Minun ei yleensä tarvinnut sanoa sanaakaan ja silti hän ymmärsi minua. Ruoka oli erinomaista ja viini sai minut rentoutumaan. Ruoan jälkeen poltimme rauhassa savukkeet. Jack hoiti laskun, vaikka me kumpikin tiesimme, että hänen palkkansa oli vain murto-osa tuloistani.

Jack saattoi minut huoneelleni hotellille palattuamme. Ovella mies jäi katselemaan minua hieman ahdistuneen ja epätietoisen näköisenä, kuin miettien, oliko hän tervetullut kanssani huoneeseen. Pidin häntä vielä hetken jännityksessä avatessani ovea verkkaan sanomatta sanaakaan. Jack näytti jo maansa myyneeltä, kun en ollut pyytänyt häntä yöpymään kanssani. Emme olleet puhuneet mitään suhteemme laadusta autonkuljettajan ja hotellihenkilökunnan kuullen.
"Sinä hölmö", sanoin tarraten miestä kädestä hymyillen. "Luulitko tosiaan, että minulla olisi ollut sydäntä jättää sinut nuolemaan näppejäsi kahden edellisen illan jälkeen?"
Talutin hänet sisälle huoneeseen ja istutin olohuoneen sohvalle. Olin juuri saanut riisuttua takkini, kun Jack veti minut sohvalle syliinsä. Hän otti kädestäni kiinni ja ujutti sormensa minun sormieni lomaan. Hän suukotti kättäni hellästi katsoen minua silmiin. Minä hymyilin Jackille ja painauduin sitten tiukemmin hänen syliinsä. Siinä oli turvallinen ja mukava olla. Potkaisin kengät jalastani ja nousin seisomaan. Jack nousi nopeasti perässäni ja otti minusta takaapäin kiinni. Kävelimme hitaasti keinuen makuuhuoneeseen.
Sinä iltana otimme edellistä yötä rauhallisemmin. Jack harjoitti sormenpäillään helliä tutkimusmatkoja ympäri vartaloani, kuin opetellakseen tuntemaan jokaisen lihaksen, painauman ja muodon ulkoa. Minä haroin sormillani Jackin vaaleahkoa tukkaa ja tunnustelin vahvaa niskaa, hartioita ja selkää. Jack huokaisi tyytyväisenä. Nukahdimme sinä yönä aikaisin.

Heräsin aamulla virkeänä. Nostin pääni Jackin lihaksikkaalta rinnalta ja suikkasin miehen poskelle märän suukon. Hän havahtui lopullisesti minun livahtaessani pois peiton alta pukemaan aamutakkia päälleni. Mies tuhahti unisena ja venytteli sitten nautinnollisesti haukotellen. Jäin hetkeksi vastaamaan syvänsinisten silmien katseeseen. Sitten poistuin keittiöön valmistamaan aamupalaa. Olin juuri voitelemassa voileipiä, kun Jack ilmestyi taakseni alushoususillaan. Hän painoi huulensa kaulalleni, asetti kätensä vyötärölleni ja haisteli tuoksuani.
"Kylläpäs sitä ollaan pirteinä heti aamusta", hän sanoi matalalla sointuisalla äänellään.
"Pitäisikin olla, tänään on Voguen muotikuvaukset", vastasin hänelle työntäen samalla paahtoleipää miehen kouraan. Kaadoin kahvia kuppeihin ja tarjosin toista Jackille.
"Meinasin unohtaa", Jack vastasi nieltyään ensimmäisen suupalan leivästään. "Mahdat olla innoissasi asiasta, yleensä minä saan olla muistuttamassa sinua menoistasi."
Vastasin miehen hymyyn nyökäten. Aamiaisen jälkeen puimme päällemme. En käyttänyt aikaani meikkiin ja tukkaan, sillä kuvauspaikalla maskeeraaja ja kampaaja tekisivät kaiken tarpeellisen. Jack lähti mukaani puhtaasti virkansa vuoksi, vaikka olinkin varma, että hän olisi halunnut tukea minua joka tapauksessa.
Auto saapui kuvauspaikalle ja nousimme ulos. Minua alettiin saman tien laittaa valmiiksi kuvauksia varten. Jossakin vaiheessa kesken ehostuksen paikalle saapui lipevä nuori mies. Hän esittäytyi ranskalaisella aksentilla Jacques Bourdiniksi, valokuvaajaksi, ja suuteli kämmenselkääni.
Pitkin päivää minua kuvattiin lukuisissa kalliissa muotiluomuksissa eri asennoissa ja eri kuvakulmista. Taukoja pidettiin useita ja kuvauksiin kului tuntikausia. Joka tauolla Bourdin tuli juttelemaan minun kanssani. Nuorukaisen silmät loistivat hänen puhuessaan tauotta. Hän yritti liukkaalla kielellään imarrella minua kaikin mahdollisin tavoin ja kosketti välillä ihoani muka ohimennen. En saanut mielestäni ajatusta, että tämä oli kenties tottunut makaamaan malliensa kanssa.
Katseeni hakeutui välillä Jackin suuntaan, joka tuijotti meitä mustasukkaisen näköisenä etäämmältä. Olin yllättynyt, sillä vaikka olin aiemmin itse osoittanut kiinnostusta muita miehiä kohtaan, ei Jack ollut ikinä näyttänyt mustasukkaisuuttaan.

Iltapäivällä menin yksin pukuhuoneeseen vaihtamaan viimeisen kuvattavan asun päälleni. Olin juuri riisunut edellisen muotiluomuksen, hienostuneen syvänsinisen iltapuvun, kun Bourdin yhtäkkiä ilmestyi pukuhuoneeseen. Hän tuijotti lähes alastonta vartaloani hyvin estottomasti. Yritin vetää iltapukua hieman kehoni suojaksi ja punastuin. Tunsin oloni epämukavaksi Bourdinin astellessa yhä lähemmäs naureskellen ja vakuutellen, ettei olisi mitään hävettävää. Olin hiljalleen vetäytynyt lähemmäs huoneen nurkkaa, sillä en halunnut tunnustaa, että miehen käytös ahdisti minua hieman. Bourdin oli jo melkein kosketusetäisyydellä kun Jack harppoi huoneeseen aivan tyhjästä, käänsi miehen hartioista itseään kohti ja latasi täydellä voimalla nyrkkinsä päin nuorukaisen nenää. Inhottava rusahdus ja veri kertoivat Bourdinin nenän murtuneen. Mies vajosi lattialle nenäänsä pidellen. Jack kumartui Bourdinin puoleen ja otti tätä rinnuksista kiinni.
"Jack!" kirkaisin syöksyessäni ottamaan uudelleen kohotetusta nyrkistä kiinni juuri ajoissa. "Riittää jo!"
Huohottaen Jack antoi kätensä laskeutua ja irrotti vertavuotavasta kuvaajasta. Pari avustajaa ryntäsi äänten houkuttamana huoneeseen ja menivät tarkastelemaan Bourdinin kuntoa. Jack harppoi ovesta ulos rauhoittumaan. Minä sieppasin omat vaatteeni ja puin ne nopeasti päälleni. Pyysin nolona avustajilta anteeksi välikohtausta ja pyysin heitä ottamaan yhteyttä, mikäli kuvat viimeisestä puvusta olivat välttämättömät. Sitten lähdin kulkemaan autolle, jolla Jack minua odotteli.
Annoin miehen avata minulle oven ja istuuduin autoon. Käänsin katseeni ulos ikkunasta ja olin kuin en huomaisikaan koko miestä, joka yritti pahoillaan saada katsekontaktia kanssani. Hotellilla hyppäsin nopeasti ulos autosta ennen kuin ovea ehdittiin edes avata ja harpoin kiivaasti kohti huonettani. Jack tuli itsepintaisena perässä ja pyysi minua pysähtymään. Huoneeni ovella hän lopulta tavoitti minut.
"Odota nyt, Dani. Ymmärrän kyllä, että olet vihainen, mutta se Bourdin on täysi nilkki..." Jack aloitti yrittäen selittää outoa kiivastumistaan.
"Ja sinä olet brutaali luolamies!" keskeytin pamauttaen oven kiinni hänen kasvojensa edestä. Yritin saada sekä hengitykseni, että mielentilani tasoittumaan. Kävelin huoneistoni baarikaapille ja kaadoin lasin täyteen viskiä. Join kolmasosan lasin sisällöstä kertasiemaisulla ja henkäisin syvään.
Alkuillan Jack vietti oveni takana koputellen ja pyydellen koko ajan epätoivoisemmin anteeksi. Kävin taistelua itseni kanssa. Toinen puoli minusta halusi kävellä ovelle, avata sen ja antaa koko sotkun anteeksi. Toinen puoleni käveli radiolle ja väänsi äänenvoimakkuuden niin kovalle, etten kuullut Jackin ääntä enää. Ovelta kuului kova tömähdys, luultavasti Jackin turhautunut potku tämän luovuttaessa siltä illalta. Hetken kuluttua suljin radion ja hiljaisuus laskeutui huoneeseeni. Join itseni humalaan saakka, otin pari rauhoittavaa lopulta sammuin sängylle.

Heräsin seuraavana päivänä alakuloisena. Huonepalvelu toi minulle päivän lehden. Se julisti kaiken maailman hölynpölyä minun, Jackin ja Bourdinin kolmiodraamasta, aivan kuin olin arvellutkin. Tunsin kiukkuni taas yltyvän.  Ovelta kuului koputus. Hieroskelin särkevää otsaani mennessäni avaamaan oven. Sen takaa paljastui nuori kukkalähetti valtavan ruusukimpun kera. Kiitin lähettiä ja palasin huoneeseeni.
Avasin kukkien mukana tulleen kortin, jossa Jack edelleen pyyteli anteeksi ja sanoi olleensa idiootti. Laitoin ruusut maljakkoon, en raaskinut heittää niitä pois. Päätin kuitenkin, etten itse lähestyisi Jackia, vaikka saattaisinkin tämän ilmaantuessa harkita anteeksiantoa. Päätin ryhdistäytyä, sinä päivänä en joisi. Meinasin kuitenkin illansuussa muuttaa mieltäni kesken kaiken, kun Jackista ei odotuksestani huolimatta kuulunut yhtään mitään. Päätin luovuttaa ja mennä aikaisin nukkumaan.
En tiedä, miten kauan olin nukkunut, kun havahduin ovelta kuuluvaan ryminään. Puin nopeasti aamutakin päälleni ja kiiruhdin ovelle. Käytävässä kaksi hotellin turvamiestä oli painanut hyvin humalaisen Jackin seinää vasten. Käskin vartijoita irrottamaan otteensa Jackista ja lupasin huolehtia miehen nukkumaan. Vartijoiden lähdettyä raahasin vaivoin Jackin sohvalle selviämään. En ollut ikinä nähnyt häntä siinä kunnossa, enkä uskonut, että enää haluaisinkaan nähdä. Kun olin varmistunut siitä, että Jack oli päällisin puolin kunnossa ja nukkui, menin itse makuuhuoneeseen jatkamaan uniani. Nukuin aamuun saakka keskeytyksittä.

Herättyäni tunsin oloni energiseksi. Edellisen päivän tunteiden vuoristorata oli tullut päätökseensä ja päätin, etten päästäisi Jackia helpolla. Keitin kahvia mahdollisimman kovalla metelillä, jotta voisin horjuttaa Jackin sikeää juoponunta. Lopulta kuulin olohuoneesta liikehdintää ja kävelin katsomaan. Huonovointisen ja väsyneen näköinen Jack oli noussut istumaan päätään pidellen. Jäin ovensuuhun katselemaan sanaakaan sanomatta. Hetken kuluttua Jack huomasi minut. Sinisten silmien katse oli surullinen, kenties jopa hieman anova. Näky oli niin säälittävä, että käännyin kannoillani hakemaan miehelle särkylääkettä. Ojensin lääkkeen ja vesilasin Jackille ja istuuduin hänen viereensä sohvalle puhumatta vieläkään mitään. Jack otti lääkkeen, joi veden ja jäi sitten pyörittelemään tyhjää vesilasia käsissään, kuin miettien mitä sanoa. Minäkään en oikein löytänyt tilanteeseen sopivia sanoja.
Jack oli 29-vuotias ja minä olin yhdeksän vuotta häntä nuorempi. Olin aina pitänyt itseäni vanhemmista, omanikäisiäni poikia kypsemmistä miehistä ajatellen, että asioiden selvittäminen ja niistä puhuminen olisi jotenkin helpompaa. Olin kuitenkin jo huomannut olevani väärässä. Oli kamala katsoa vierestä miehen sisäistä kamppailua, henkistä ja fyysistä pahaa oloa, sekä olemusta joka oikein huusi olevansa pahoillaan kaikesta. Päätin luopua tiukasta linjastani Jackin suhteen. Hivuttauduin ihan hänen viereensä istumaan ja otin hänet halaukseen, joka viesti anteeksiantoa. Hän vastasi halaukseeni lujasti, kuin olisin ollut hukkuvan viimeinen oljenkorsi.  En välittänyt vanhan viinan hajusta, siihen olin tottunut Harryn seurassa.
Menin sohvan nurkkaan istumaan ja otin Jackin pään syliini. Silittelin hiljaa miehen hiuksia. Sanoja ei tarvittu. Jack taisi jossakin vaiheessa nukahtaa hetkeksi, minä valvoin ja jatkoin silittelyä. Sinä päivänä lehdessä oli jatkettu ryöpytystä huhutusta kolmiodraamasta. Julkisuudessa kaikki olivat katkeria toisilleen. Jos sattui jotakin ikävää, kaikki yrittivät mustamaalata toisen osapuolen ja itse näyttäytyä marttyyrinä. Jackin herättyä menin sisäpuhelimelle ja käskin agenttiani etsimään minulle uuden autonkuljettajan vanhan tilalle, sillä uusimmasta lehdestä löytyivät miehen kommentit minun ja Jackin riidasta ja viileästä matkasta hotellille. Meidän olisi turha enää piilotella, jos aioimme yrittää jonkinlaista suhdetta. Tilasin huonepalvelusta ruokaa, ollessani jo valmiiksi puhelimen ääressä. Jack oli niin huonossa kunnossa vieläkin, ettei häntä mitenkään voisi viedä ulos syömään. Toisaalta en pistänyt omaa rauhaa pahakseni, seuraavana päivänä olisi uudenvuodenaatto ja iso esiintyminen seurapiirijuhlissa, ja joutuisin joka tapauksessa kohtaamaan kaikki huhut ja miettimään, miten kommentoisin. Olin kyllä tottunut miesseikkailuistani saamaani lokaan. Ihmiset rakastivat skandaaleja ja pienetkin julkisuuteen tulleet yksityiskohdat huomioitiin. Tuntui että Yhdysvallat oli jopa odottanut edes pienintä ja hatarinta vahvistusta minun ja Jackin suhteelle. Olin tunnettu laulaja kotimaassani. Euroopassa en ollut yhtä tunnettu ja siellä minut tiedettiin pikemminkin valokuvamallina.
Huonepalvelu toi tilaamani ruuat. Kiitin, annoin juomarahaa ja aloin sitten asetella ruokia keittiön pöydälle. Jack tuli myös keittiöön. Hän seisahtui ovelle katselemaan touhuiluani.
"Anteeksi, Dani. Ihan kaikesta", hän sanoi lopulta hiljaa. Tunsin, että hän oli koko ajan halunnut sanoa sen, vaikka olinkin jo antanut anteeksi. Kävelin miehen luokse, tartuin tätä kädestä ja johdatin hänet pöytään.
"Sinun täytyy syödä jotain", sanoin Jackille. Tämä huokaisi ja istui pöytään. Söimme hiljaisuuden vallitessa. Tuntui että Jackin olo koheni hieman tarjoamastani ruuasta ja anteeksipyynnöstä, jonka hän oli viimein saanut esitettyä. Kokosin ruuat pois syömisen jälkeen ja passitin Jackin kylpyyn. Odotellessani laitoin radion päälle ja kaadoin itselleni lasillisen viiniä. Sytytin savukkeen. Kävin mielessäni läpi seuraavaa päivää ja tulevaa esiintymistäni. Se jopa televisioitaisiin ja minua jännitti kovin.
Jack alkoi kylvyssä virkistyttyään vaikuttaa kutakuinkin itseltään, mistä olin hyvin helpottunut. En oikein osannut katsella aikuista miestä niin avuttomana ja eksyneenä.

[Mustang]

Jack alkoi kylvyssä virkistyttyään vaikuttaa kutakuinkin itseltään, mistä olin hyvin helpottunut. En oikein osannut katsella aikuista miestä niin avuttomana ja eksyneenä. Hän tuli lihaksikas ylävartalo paljaana, pyyhe vyötäisille kietaistuna olohuoneeseen. Hän hymyili valloittavasti kävellessään kohti sohvaa. Laskin viinilasin kädestäni ja nousin seisomaan. Tunsin vahvat käsivarret ympärilläni kuljettaessani sormiani kostean hiuskuontalon lävitse. Jack painoi huulensa huuliani vasten. Vastasin suudelmaan. Annoin miehen johdattaa minut makuuhuoneeseen. Työnsin Jackin sängylle makaamaan ja nousin hajareisin miehen päälle istumaan. Huoneessa vietetyn päivän vuoksi en ollut vaivautunut pukemaan päälleni muuta, kuin aamutakin. Suutelin Jackin täyteläistä suuta ja annoin hänen käsiensä vaeltaa ihollani. Ne tapasivat hoikat reiteni, liukuivat siitä lanteilleni ja yhä ylöspäin kohti rintoja. Hänen kätensä hakeutuivat hartioilleni ja työnsivät sitten aamutakin pois paljastaen vaalean ihoni. Jack katseli minua hetken ilme täynnä ihailua. Sitten hän kierähti lempeästi päälleni kääntäen minut samalla selälleni. Pyyhe putosi hänen ympäriltään liikkeen seurauksena.
Mielihyvä ja yhteenkuuluvuuden tunne olivat hyvin tervetulleita pyyhkimään edellisten päivien negatiiviset tunteet mennessään. Ajatukseni ja tunteeni olivat kääntyneet kokonaan Jackin taajuudelle, ja minusta tuntui, ettei maailmaani sillä hetkellä mahtunut mitään muuta. Tuntemani intohimo sai ajatukset tulevasta ja menneestä pyyhkiytymään mielestäni, oli vain tämä hetki. Toivoin sen jatkuvan ikuisesti. Toiveeni oli tietenkin naiivi ja epärealistinen.
Hengityksemme tasaannuttua katselimme toisiamme kädestä pitäen hämärässä huoneessa. Jack hyväili nenällään kasvojani. En voinut olla hymyilemättä hänelle. Jack vakavoitui yllättäen.
"Mitä nyt?" kysyin huolestuneena.
"Mietin vain... Mitä aiot kertoa huomenna kyselijöille meistä? Sehän on sinun päätöksesi. On aina ollut", Jack vastasi hymyillen hieman katkerasti. Mietin hetken hiljaa, mitä vastaisin. En ollut itse juurikaan pohtinut asiaa, mutta tiesin, että oli aika päättää, mitä oikein halusin Jackista. Ajatus tuntui vaikealta, sillä olisin halunnut rauhassa katsoa, tuleeko koko jutusta mitään. En tiennyt, olinko kyllin rohkea antamaan tunteilleni vallan ja rakastumaan Jackiin lopullisesti. Tiesin myös, että ellen tekisi sitä nyt, menettäisin mahdollisuuteni ja Jackin luottamuksen iäksi. Jack katsoi minua kysyvästi. Hän aikoi kaivaa minusta vastauksen tänään.
"Minä aion kertoa heille totuuden", aloitin. Jack kuunteli tarkkaavaisena odottaen, mitä tuleman piti.
"Aion kertoa, että olen pitkään kieltänyt tunteeni, enkä ole aina edes tiennyt niiden olemassaolosta.
Kerron myös, että ensimmäistä kertaa olen antanut tunteilleni vallan ja sallinut itseni toimia niiden mukaan. Olen antanut itseni ihastua sinuun", päätin puheeni hiljaa katsoen hieman poispäin. Keräsin rohkeuteni ja kohtasin sinisten silmien katseen. Ne katselivat lempeästi takaisin. Hän silitti kasvojani tyytyväisenä, antoi huulilleni pehmeän suudelman, hymyili ja painoi silmänsä kiinni. Hän veti minut lähemmäs itseään nautiskellen läheisyydestä ja nukahti sitten levollisesti. Itse tunsin helpotusta. Olin pitkän jahkailun jälkeen valinnut elämälleni jonkinlaisen suunnan.

Ensimmäinen asia, minkä näin herättyäni uudenvuoden aattona, oli Jackin valpas ja tutkiskeleva katse.
"Olet kaunis nukkuessasi", Jack sanoi hymyillen. Oli ihana herätä aamulla ja nähdä ensimmäisenä tuttu, tärkeä ihminen. Harryn kanssa jokainen aamu toi mukanaan epätietoisuuden tulevasta. Se tunne puuttui nyt kokonaan, enkä jäänyt sitä kaipaamaan. Vietimme aamupäivän sängyssä imelissä merkeissä kuherrellen ja jutellen, niin kuin tuoreet pariskunnat yleensä tekevät. Lopulta kello oli niin paljon, että oli aika nousta vuoteesta, pukea päälle, tilata huonepalvelusta purtavaa ja alkaa valmistautua illan juhlia varten. Jack vetäytyi omaan huoneeseensa pukeutumaan.
Minulle oli tilattu mittatilaustyönä Pariisista puku erityisesti juuri tuota iltaa varten. Puku oli pitkä, kauniisti laskeutuva samppanjanvärinen satiiniunelma. Vartalonmyötäinen yläosa oli koristeltu lukuisin kimaltavin strassein ja paljetein ja se toi uudenvuoden ilotulituksen mieleen. Kengät olivat samaa samppanjansävyä ja yhtä kimaltavat, kuin puhun yläosa. Punainen tukkani kammattiin tyylilleni uskollisesti hienostuneille laineille. Koruiksi valitsin näyttävät helmet.
Jack tuli noutamaan minut huoneestani, kun oli aika lähteä. Hän kehui ulkonäköäni vuolaasti. Hän ei näyttänyt itsekkään hassummalta mustassa smokissaan. Auto odotti meitä taas pihalla uuden kuljettajansa kera. Kuljettaja oli kohtelias nuori mies, varmaankin minua nuorempi. Päästyämme istumaan Jack kääntyi puoleeni. Hän nosti kätensä poskelleni ja painoi suudelman punaisille huulilleni. Näin kuljettajan katsovan meitä taustapeilin kautta hymyillen. Punastuin hieman. Jack naurahti hiljaa.
Saavuimme perille juhlapaikalle. Paikalla olisi koko julkisuuden kerma, elokuvatähtiä, malleja ja muusikoita. Oma esiintymiseni olisi vain yksi monista loisteliaista ohjelmanumeroista. Parhaillaan lavalla soitti orkesteri tanssimusiikkia ja minulla oli jokunen tunti aikaa seurustella muiden vieraiden kanssa. Kuten aina, myös Jack sai hyvin lämpimän vastaanoton, vaikka hän työskentelikin minulle. Hän oli tuttu kasvo seurapiirijuhlissa ja tottunut edustamaan. Agenttini käveli meitä kohti pian sisään päästyämme.
"Dani!", hän huudahti ja suikkasi poskelleni suukon. "Hyvä nähdä sinua. Voisimmeko hetken jutella?" Jack sanoi hakevansa meille juotavaa, kun minä puolestani kävelin Percyn kanssa sivummalle keskustelemaan.
"Mitä asiaa sinulla oli?" kysäisin kepeästi Percyltä.
"Aikamoisia huhuja liikkuu", Percy aloitti hieman vaivaantuneena. Arvasin, mitä miehellä oli sanottavanaan.
"Sinusta olisi parempi, etten myöntäisi suhdettani Jackin kanssa", sanoin hyvin kireästi hymyillen.
"Juuri niin. Minusta se ei tee julkisuuskuvallesi hyvää", mies myönsi. Kiivastuin siinä hetkessä.
"Ja päättömät huhut sitten tekevät? Tai Harry?" huusin agentilleni. "Minä teen elämälläni mitä ikinä lystään!"
"Kyllä, kyllä. Älä herranen aika huuda", Percy sanoi katsellen vaivautuneena ympärilleen ja huokaisi sitten. "Hyvä on. Tee mitä tahdot, mutta Dani kiltti, koetahan katsoa, että suhde tällä kertaa kestää", hän jatkoi alistuneesti ja luikki matkoihinsa. Lähdin etsimään Jackia yrittäen samalla rauhoittaa sananvaihdon aiheuttamaa kiukkua. Kiukkuni vain yltyi löytäessäni Jackin. Hänen seurassaan oli kaunis vaalea nainen, jota en ollut ennen nähnyt. Hän nauroi teennäisen makeasti jollekin, mitä Jack oli sanonut. Naisesta näkyi kilometrien päähän, mitä tällä oli mielessään ja mielestäni hän seisoi tarpeettoman lähellä Jackia. Kävelin heidän luokseen.
"Mistäs täällä juoruillaan?" yritin kysyä kepeästi, saadakseni keskustelijoiden huomion, mutten onnistunut peittämään mustasukkaisuuden aiheuttamaa kireyttä äänessäni.  Vaalea nainen säpsähti ja kääntyi katsomaan minua. Jack käytti tilaisuuden hyväkseen ja livahti viereeni ja kiersi kätensä ympärilleni.
"Neiti Blackstock, saanen esitellä seuralaiseni, neiti Sparklen", Jack esitteli minut vieraalle naiselle. Nainen ojensi kätensä hymyillen teennäisesti.
"Amanda Blackstock, hauska tutustua", nainen esittäytyi sitten, vaikka tapaamisessa ei ollut kummankaan mielestä mitään hauskaa. Amanda toivotteli meille hyvät illanjatkot ja liukeni paikalta. Jack tarjosi käsivarttaan minulle virnuillen leveästi.
"Mikä on noin hauskaa?" kysyin sitten kiukkuisesti.
"Olenko aivan väärässä, jos väitän aistivani rahtusen mustasukkaisuutta? Tämä onkin ihan uusi tilanne", Jack sanoi nauraen. Hän käänsi minut hartioista itseään kohti ja katsoi sinisin silmin. Minua itseänikin alkoi naurattaa.
Ei kestänyt kauankaan, kun ensimmäinen utelias keräsi rohkeutensa ja tuli tiedustelemaan minulta suhteestani Jackiin. Kuten olin edellisenä iltana luvannut, myönsin meidän olevan enemmän, kuin ystäviä. Moni tuli onnittelemaan meitä, jotkut vaikuttivat aivan vilpittömiltä. Kun kissa oli saatu nostettua pöydälle, saatoimme käyttäytyä vapaammin, vaihtaa suudelmia ja tanssia toistemme kanssa.
Esiintymiseni meni erinomaisesti ja yleisöni oli haltioissaan. Lauloin vanhoja menestyskappaleitani ja pari uutta, tulevalle levylleni tulevaa kappaletta. Uudetkin laulut saivat hyvän vastaanoton yleisöltä. Poistuin lavalta aplodien saattelemana. Jack odotti minua lavan sivustalla ja syleili minua. Oli aika siirtyä ulos vastaanottamaan tulevaa vuotta ilotulitusta katsellen. Ihmiset toivottelivat toisilleen hyvää uutta vuotta värikkäiden valojen räiskyessä keskiöisellä taivaalla. Sain Jackilta pitkän, romanttisen suudelman. Päätin uudenvuodenlupauksena jatkaa elämääni eteenpäin ja keskittää energiani tulevan levyni nauhoituksiin ja parisuhteeseeni. Mietin kulunutta viikkoa. Oli jotenkin hassua ajatella, että vielä alle viikko sitten olin itkenyt Harryn perään. Se kaikki tuntui epätodelliselta nyt, kun Jack oli siinä vieressäni. Tunsin itseni surulliseksi miettiessäni Harrya ja sitä, ettei hän kertaakaan ollut ottanut yhteyttä jouluaaton jälkeen. Päätin kuitenkin piristyä, sillä Harryn kaltainen juoppo ei ansaitsisi kyyneliä, varsinkaan muuten niin täydellisenä iltana.
Juhlat jatkuivat pikkutunneille. Juhlimme loppuun saakka ja meillä oli hyvin hauskaa. Palasimme autokyydillä hotelliimme. Olimme kumpikin väsyneitä päästyämme huoneeseeni. Riisuimme vaatteet ja nukahdimme miltei saman tien.

Seuraava päivä meni lähinnä levätessä ja tavaroita pakatessa. Olimme viettäneet Los Angelesissa kaksi viikkoa ja lopulta oli koittanut aika palata synnyinkaupunkiini, New Yorkiin. Siellä aloittaisimme uuden levyni äänittämisen paikallisella studiolla. Alkuvuodesta vietin käytännössä kaiken aikani yhdessä Jackin kanssa. Hän hoiti edelleen työtäni henkivartijanani suhteestamme huolimatta ja oli sen vuoksi mukana kaikessa mitä tein. Hän myös vietti suurimman osan vapaa-ajastaan kaupunkilaishuoneistossani. Yhteenmuutosta emme kuitenkaan puhuneet koskaan kovin vakavasti. En kokenut vielä olevani valmis niin suureen askeleeseen.
Alkuvuosi oli kiireistä aikaa levynteon kanssa. Kevään tullessa ehdimme kuitenkin pariksi viikonlopuksi lomailemaan Mainen osavaltiossa sijaitsevaan vapaa-ajan asuntooni. Se oli idyllinen, pieni maalaistalo järven rannalla. Oli ihanaa olla välillä vakaassa parisuhteessa, vaikka temperamenttini vuoksi riitelimmekin välillä. Mitään isompia ristiriitoja ei kuitenkaan tullut ja riitelimme pääosin hyvin pienistä, mitäänsanomattomista asioista. Kävimme paljon ulkona välttääksemme arkea.
Pääsiäisenä Jack vei minut vanhempiensa luokse syömään. Minua ei ollut ikinä aiemmin esitelty poikaystävieni vanhemmille ja jännitin tilannetta paljon etukäteen. Pelkoni oli kuitenkin turhaa, sillä Jackin vanhemmat olivat erittäin mukavia ja tulin varsinkin Jackin äidin kanssa erittäin hyvin toimeen. Suhteeni omiin vanhempiini oli tuolloin hyvin monimutkainen, enkä pitänyt heihin paljonkaan yhteyttä. Äitini kanssa minulla oli lämpimät välit ja soittelimme toisillemme aina silloin tällöin, mutta isän kanssa käyttäydyimme viileän muodollisesti toistemme seurassa. Hän ei vieläkään oikein sulattanut uravalintaani.
Päihteidenkäyttöni väheni huomattavasti Jackin myötä. Minun ei tarvinnut enää turruttaa itseäni negatiivisten tunteiden vuoksi ja jaksoin muutenkin elää elämääni paremmin, kun rinnallani oli luotettava ihminen. Jack oli itsekin kohtuullisen raitis ihminen, mikä myös vaikutti asiaan.

Eräänä iltana huhtikuun lopulla olimme Jackin kanssa viettämässä iltaa ulkona. Kävimme syömässä viihtyisässä tanssiravintolassa. Ruuan jälkeen tanssimme muutaman kappaleen ja meillä oli mukavaa. Lähdimme aikaisin kotiin. Asunnollani korkkasimme vielä pullon punaviiniä ja kuuntelimme radiota keskustelun lomassa. Viini sai veren virtaamaan vilkkaammin suonissamme. Jack nojautui lähemmäs minua ja suuteli halukkaasti huuliani. Vastasin suudelmaan. Jack avasi mekkoni vetoketjun minun näpertäessäni auki hänen kauluspaitansa nappeja. Hän painoi minut sohvalle makaamaan ja kumartui ylleni. Tunsin raskaan, kuuman hengityksen kaulallani. Värisin mielihyvästä. Jackin toinen käsi hakeutui paljaalle reidelleni toisen löytäessä kiinteän, pyöreän rinnan. Taivutin selkäni kaarelle päästäkseni lähemmäs Jackia. Jack kohottautui hetkeksi, riisui housunsa ja katsoi minua hetken. Nojauduin eteenpäin ja vedin Jackin niskasta pidellen takaisin päälleni. Sykkivä kiihko ympäröi meitä ja antauduimme sen valtaan.
Intohimo ei ollut laantunut suhteessamme kuluneen neljän kuukauden aikana. Jack sai minut tuntemaan itseni halutuksi ja itse tahdoin kovasti miellyttää häntä. Olin jo jonkin aikaa aistinut Jackista, että hän kaipasi suhteeseemme syvyyttä ja virallisuutta. Olin rakastunut, mutten silti ollut uskaltanut päästää Jackia liian syvälle ajatuksiini ja tuntemuksiini. Pelkäsin edelleen yksin jäämistä ja sydämen särkymistä. En ollut tottunut sitoutumaan.
Jack nosti päänsä rintani päältä ja kohottautui kyynärpäidensä varaan voidakseen katsoa minua kunnolla silmiin.
"Minä rakastan sinua", hän sanoi hiljaa vakavalla ilmeellä. Lause jähmetti minut täysin. En tiennyt mitä ajatella. Minusta oli hienoa kuulla nuo sanat Jackin suusta, mutta en ollut valmis sanomaan niitä takaisin. Jack huomasi äkillisen hätäännykseni ja nousi istumaan hiuksiaan haroen.
"Milloin sinä oikein aiot aikuistua ja alkaa ajattelemaan tulevaisuuttasi? Sinä tiedät mitä minä tunnen", hän sanoi minulle turhautuneena. Hän alkoi pukea lattialla lojuvia vaatteita päälleen mitenkuten.  Hän nappasi takkinsa ja harppoi huoneen poikki ovea kohti.
"Ilmoita, kun tiedät, mitä oikein haluat minusta", Jack sanoi ja jätti minut yksin istumaan pimeyteen. Tunsin kuumien kyynelten vierivän poskelleni. Tiesin, että Jackilla oli täysi oikeus olla loukkaantunut. En ollut sitoutumiskammossani antanut suhteellemme sen tarvitsemaa tilaa ja tulevaisuutta. Vaikka tiesin olleeni epäreilu Jackia kohtaan, joka oli täysin valmis omistautumaan minulle, en voinut silti lakata säälimästä itseäni. Sinä iltana itkin itseni uneen pitkästä aikaa ikuisuuksiin.

[Mustang]

Sinä iltana itkin itseni uneen pitkästä aikaa ikuisuuksiin.

Seuraavat päivät kuluivat sumussa ajelehtien. En oikein vieläkään tiennyt, mitä lopulta tahdoin. Jouduin pakottamaan itseni keskittymään työntekoon. Jack oli ilmoittanut Percylle haluavansa pitää hieman lomaa. Sain hänen tilalleen Simonin, raudanlujan ammattilaisen, jonka rinnalla kivenlohkarekin oli puhelias. Illat olivat pahinta aikaa. Silloin oli liikaa aikaa miettiä asioita, en ollut ikinä tuntenut itseäni yhtä yksinäiseksi. Jack ei ottanut minuun mitään yhteyttä. Tiesin, että hän odotti minun ratkaisuani ja sitä, että minä lähestyisin häntä.
Oli kulunut viikko siitä, kun olin viimeksi nähnyt Jackin, enkä ollut vieläkään saanut ajatustyötäni päätökseen. Halusin joka päivä soittaa Jackille ja pyytää anteeksi, mutten voinut tehdä sitä ennen kuin olin varma, että voisin sanoa hänelle takaisin aikamme kolme maagisinta sanaa. Join kahvia tuijotellen kattohuoneistoni ikkunasta New Yorkin vilinää. Puhelin soi. Meinasin pudottaa puolitäyden kahvikupin kädestäni rynnätessäni vastaamaan. Nostin kuulokkeen.
"Haloo?" kysyin hengästyneenä.
"Hei. Harry täällä", karhea miehen ääni sanoi langan toisessa päässä. En tiennyt olinko pettynyt vai iloinen.
"Ai hei. Mitä kuuluu? Kuulostat..." epäröin viimeisen sanan kohdalla.
"Selvältä?" Harry päätti lauseeni naurahtaen. "Sitä olen ollut kohta kolme kuukautta."
"Hyvä kuulla", sanoin ja tarkoitin sitä. Välillämme oli hetken vaivautunut hiljaisuus.
"Kuule. Soitin, sillä satun juuri olemaan New Yorkissa. Usko tai älä, minun on ollut ikävä sinua", Harry sanoi viimein. Sydämeni hakkasi lujempaa. Kaikki haudatut tunteet nousivat pintaan. Tämä oli jotain, mitä viimeiseksi juuri nyt kaipasin. Rykäisin, saadakseni ääneni taas toimimaan.
"Missä haluaisit nähdä?" kuulin itseni kysyvän, vaikka toinen ääni sisälläni kirkui, etten saisi.

Lähdin kävellen kaupungille, ensimmäistä kertaa moneen päivään. Katukahvila, jossa Harry minua odotti, oli vain muutaman korttelin päässä kotoani. Sytytin savukkeen ja vedin keuhkoni täyteen savua. Puhalsin sen pois hitaasti rauhoittuakseni. Hidastin korttelin päässä kahvilasta ja poltin savukkeen loppuun ja nakkasin tumpin pois. Lähdin jatkamaan matkaani. Astuin sisälle kahvilaan ja katselin ympärilleni Harrya etsien. Näin hänen istuvan suojaisessa nurkkapöydässä. Harry nousi seisomaan ja tervehti minua poskisuudelmalla. Hän näytti paremmalta kuin koskaan. Raitistuminen oli tehnyt hänen olemukselleen hyvää. Ohikiitävän hetken ajan näin hänessä miehen, johon alun perin rakastuin.
Tilasin tarjoilijalta kahvin päästyäni istumaan. Juttelimme pari tuntia niitä näitä ja vaihdoimme kuulumisia. Kerroin uuden levyni ilmestyvän piakkoin. Hän puolestaan kertoi saaneensa töitä isosta rakennusyhtiöstä. Välillämme oli niin suuri kuilu kaiken tapahtuneen ja viimekuukausien yhteyskatkoksen jälkeen, että jätin tarkoituksella kysymättä hänen motiiveistaan tehdä parannus. Lopulta keskustelu tyrehtyi ja kumpikin tyytyi hetken tuijottamaan ulos ikkunasta. Mietin kuumeisesti, mitä sanoa seuraavaksi. Harry tarttui pöydällä lepäävään käteeni. Käännyin katsomaan miestä.
"Onko minulla enää mitään mahdollisuuksia saada sinut takaisin?" Harry kysyi katsoen minua silmiin.
"Enpä tiedä, Harry", sanoin värisevällä äänellä ja vedin käteni pois. "Anteeksi." Nousin ylös pöydästä ja lähdin kävelemään poispäin. Harry jäi istumaan pöytään perääni tuijottaen.
Kotiin päästyäni pistin television päälle taustahälinäksi ja hautasin kasvoni käsiin. En tiennyt, mitä tehdä. Tapaaminen Harryn kanssa oli järkyttänyt minua kovin. Normaalisti olisin tällaisessa tilanteessa kääntynyt viskipullon ja Jackin puoleen. Nyt olin suututtanut Jackin perin pohjin ja tiesin, etten voisi turvata häneen, ennen kuin olin valintani tehnyt. Vihasin tunnetta, joka veti minua kahteen vastakkaiseen suuntaan.
Nousin ylös sohvalta ja vedin syvään henkeä. Kävelin puhelimen luokse ja nostin kuulokkeen. Valitsin numeron ulkomuistista. Puhelin hälytti kerran, toisenkin.
"Jack Brown puhelimessa", tuskallisen tuttu ääni kuului korvaani. En tiennyt, mitä sanoa. Laskin luurin takaisin paikalleen ja tunsin kasvojeni kostuvan kyynelistä, ties miten monetta kertaa kuluneen viikon aikana. Sytytin savukkeen, mutta se ei riittänyt rauhoittamaan oloani. En voinut olla miettimättä, että kenties oli jo liian myöhäistä. Olin lykännyt päätöksentekoa käytännössä jo vuosia. Jack ei odottaisi minua ikuisesti.

Vietin vielä muutaman päivän yksin kotona viruen, kunnes päätin sysätä itsesäälini syrjään. Valitsin vaatteet huolella ja meikkasin itseni kauniiksi. Halusin antaa itsestäni hyvän vaikutelman. Soitin autonkuljettajani hakemaan minut. Ajoimme kaupungin halki hiljaisempaan keskiluokan kaupunginosaan. Annoin kuljettajalle loppupäivän vapaata, sillä arvelin asioiden hoitoon kuluvan aikaa. Kävelin sisään isoon kerrostaloon ja valitsin hississä oikean kerroksen. Kävelin käytävää pitkin ja seisahduin yhden oven kohdalla. Huokaisin ja koputin oveen reippaasti. Jack avasi sen. Ihana Jack, ylävartalo paljaana ja tukka huolettomasti sekaisin.
"Dani..." hän henkäisi ja näytti yllättyneeltä. Sitten hän hieroi vaivautuneena niskaansa.
"Kuule, nyt ei ole oikein hyvä hetki", Jack sanoi sitten.
"Ei ole hyvä hetki? Milloin sitten on?" kysyin. En tiennyt, mitä oikein olin odottanut, mutten ainakaan tätä. Kurkistin peremmälle asuntoon ja näin ovea lähestyvän hahmon. Se oli vähäpukeinen Amanda Blackstock. Kuva kauniista vaaleaveriköstä seksikkäissä alusvaatteissaan kulkeutui verkkokalvoiltani tajuntaani nanosekunnissa ja tuntui nyrkiniskulta kasvoihin. Haukoin henkeä uskomatta näkemääni todeksi. Juuri ennen kuin ehdin kääntyä ja juosta pois paikalta, näin Amandan maalattujen huulten kaartuvan julmaan hymyyn.
Päästyäni ulos toukokuun alun auringonpaisteeseen aloin vapista kuin haavan lehti. Pakonomaiset nyyhkäykset saivat minut paniikkiin, kun hengitys ei kulkenut kunnolla. Lähdin kävelemään katua pitkin. Kävelin useita kilometrejä yrittäen olla ajattelematta mitään. Silti kerta toisensa jälkeen kuva Amandasta Jackin tutussa asunnossa palasi mieleeni. Poikkesin kadulta hämärään kuppilaan, joka oli joskus ollut kantapaikkani. Tänään en kestäisi olla selvänä yksin ajatusteni kanssa.

[Mustang]

Päästyäni ulos toukokuun alun auringonpaisteeseen aloin vapista kuin haavan lehti. Pakonomaiset nyyhkäykset saivat minut paniikkiin, kun hengitys ei kulkenut kunnolla. Lähdin kävelemään katua pitkin. Kävelin useita kilometrejä yrittäen olla ajattelematta mitään. Silti kerta toisensa jälkeen kuva Amandasta Jackin tutussa asunnossa palasi mieleeni. Poikkesin kadulta hämärään kuppilaan, joka oli joskus ollut kantapaikkani. Tänään en kestäisi olla selvänä yksin ajatusteni kanssa. Kumosin niin monta lasillista viskiä, etten edes itse pysynyt laskuissa. Maailmaltani oli juuri pudonnut pohja. Olin aina kuvitellut, että voisin luottaa Jackiin ikuisesti. Viimeistään sillä hetkellä tajusin, että olin todella rakastanut häntä. Toivoin todella, että olisin tajunnut sen paljon aikaisemmin.

Juomaputkeni venyi neljän päivän mittaiseksi pelätessäni niin kovasti selviämistä ja omien ajatusteni kohtaamista. Pelkoni oli kuitenkin turha. En tuntenut mitään. Ostin huoneistooni kiiltävän mustan flyygelin. Aina välillä masennus sai raotettua turtumuksen paksua verhoa. Ne ajat käytin pianoani soitellen ja uusia lauluja säveltäen. Tämä uusi tekemäni musiikki muodosti valtavan kontrastin vanhalle kepeälle ja viihteelliselle tyylilleni. Uudet kappaleet olivat kauniita pianoballadeja, jotka kertoivat menetetystä rakkaudesta. Ne antoivat sijaa aivan erilaiselle tulkinnalle. Säveltäminen oli hyvin terapeuttista. Sain vuodattaa tuskallisimmat tuntemukseni paperille, josta voisin rauhassa niitä myöhemmin tutkiskella.
Agenttini piti uudesta tyylistäni, vaikka arvasikin mistä aiempaa synkemmät teemat kumpusivat. Simon luonnollisesti korvasi Jackin henkivartijanani. Me emme koskaan suuremmin tutustuneet toisiimme, saati ystävystyneet. Harry yritti ottaa minuun yhteyttä useaan otteeseen, mutta torjuin hänet. En ollut valmis uuteen suhteeseen. Toipuminen ilman Jackin järkkymätöntä tukea oli vaikeaa ja hidasta.
Heinäkuun neljäntenä, Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä, järjestettäisiin suuret seurapiirijuhlat pääkaupungissa. Minun oli määrä ottaa osaa juhlintaan ja esiintyä siellä. Kyyti odotti minua lentokentällä. Katselin Washington D.C:n katuja auton ikkunasta matkalla hotellille. Menin hotellin tiskille kirjautumaan sisään ja annoin apupoikien ottaa matkatavarani huolehdittavikseen. Sain avaimet huoneeseeni. Kävelin kohti hissiä. Se oli juuri lähdössä ylöspäin. Ehdin mukaan juuri ja juuri. Ovien sulkeuduttua ja hissin lähdettyä ylöspäin, huomasin Jackin ja Amandan olevan myös kyydissä. Yritin pitää itseni tyynenä ja nyökkäsin heille kohteliaasti. Käänsin kasvoni hissin ovelle, enkä nähnyt, vastattiinko tervehdykseeni. Hissi pysähtyi viimein oikeaan kerrokseen. Se oli myös Amandan ja Jackin kerros. Kuinka sopivaa, ajattelin katkerasti. Sulkeuduin huoneeseeni niin nopeasti, kuin kykenin vaikuttamatta hätäilevältä.
Kun viimein olin saanut itseni jälleen kasattua, vaihdoin vaatteet ja menin hotellin ravintolaan illalliselle. Söin ruokani rauhassa yksikseni. Tilasin lasillisen hyvää viiniä. Jälkiruoan jälkeen join kupillisen kahvia ja poltin savukkeen. Palasin huoneeseeni ja aloin valmistella itseäni yöpuulle. Seuraavasta päivästä tulisi varmasti pitkä ja henkisesti hyvin raskas. Olin odottanut, että joutuisin hakemaan unta pitkään, mutta samettinen pimeys armahtikin minut yllättävän pian ja sain nukkua yöni rauhassa.
Nukuin pitkään seuraavana aamulla ja tunsin itseni levänneeksi ja vahvaksi hyvin nukutun yön jäljiltä. Tilasin aamiaisen vuoteeseen, sillä minulla ei ollut kiire minnekään vielä tuntikausiin. Päätin, etten antaisi Jackin ja Amandan lannistaa minua. Olin kaksi viikkoa aiemmin kuullut heidän menneen kihloihin. En myöskään suostunut olemaan iloinen heidän puolestaan. Minusta Amanda oli vain teräväkyntinen syöjätär, joka oli saapunut haaskalle juuri oikeaan aikaan.

Iltapäivällä aloin valmistautua iltaa varten. Kampasin yön yli kuivuneet sormikiharat huolitelluksi lainekampaukseksi. Päätin kiusata itseäni ja laittaa kaulaani Jackilta saamani sydänriipuksen, joka näkyisi pitkälle paljaalta dekolteeltani. Minulla oli iltaa varten varattuna satumaisen upea kohtalokkaan punainen olkaimeton iltapuku, jossa oli hyvin pitkä ja leveä helma. Myös huulet ja kynnet saivat kirkkaan punaisen sävyn. Menisin juhliin provosoivasti ilman kavaljeeria. En ollut välittänyt etsiä sellaista itselleni, kun paikalla olisi muitakin parittomia. Minä saisin varmasti huomiota sitä halutessani. Tunsin olevani turvallisesti piilossa kaiken ehostuksen ja asusteiden takana ja tunsin oloni yllättävän itsevarmaksi.
Lopulta kello tuli puoli kuusi ja oli aika lähteä. Juhlat pidettiin ulkosalla ja sää oli mitä ihanin. Kuuluisan vanhan näyttelijäherran kartanon puutarha oli koristeltu tuhansin lyhdyin ja lampuin, jotka sytytettäisiin, kun ilta pimenisi tarpeeksi. Tarjolla oli ruokaa ja juomaa. Puutarhaan oli rakennettu väliaikainen lava ja tanssilattia, jolla risteili jo pariskuntia ristiin rastiin. Kävelin kiinnostuneiden katseiden saattelemana puutarhan poikki kohti juomapöytää. Seurustelin muiden vieraiden kanssa ja tapasin monia vanhoja tuttuja, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Nauroin lukuisille hauskoille tarinoille, joita kuulin ja flirttasin estottomasti kiinnostuneiden miesten kanssa. Nautin täysin rinnoin saamastani huomiosta – olin taas elementissäni.
Katseeni osui sattumalta Jackiin. Hän seisoi Amandan vierellä tämän esitellessä innostuneena väkijoukolle kihlasormustaan. Jack ei vaikuttanut asiasta kovin kiinnostuneelta. Hänen katseensa hakeutui vähän väliä minun suuntaani ja näin siinä tutun mustasukkaisuuden pilkahduksen. Havainto sai minut vielä enemmän hyvilleni tilanteesta. Tuskin kuuntelin miestä, jonka kanssa olin aiemmin keskustellut. Tilannetajuni kuitenkin kertoi hänen sanoneen jotakin hauskaa. Laitoin peliin kaiken viehätysvoimani ja nauroin sydämellisesti miehen kanssa laskien samalla käteni tämän käsivarrelle. Vilkuilin syrjäkarein Jackia, jonka ilme oli synkennyt entisestään. Tiesin olevani julma, mutten välittänyt siitä. Haavoitettu nainen oli vaarallinen vihollinen. Päätin kiusata Jackia vielä lisää. Orkesteri alkoi juuri soittaa hidasta tanssikappaletta ja tuntematon seuralaiseni pyysi minua tanssiin. Suostuin ja annoin miehen johdattaa minut tanssilattialle ja laittaa kädet lanteilleni. Nostin omat käteni miehen niskaan ja hengitin kevyesti tämän korvaan.
Jack sanoi kiireesti jotakin tuoreelle kihlatulleen ja harppoi sitten kiireellä pois paikalta katsomatta enää minun suuntaani. Yhden tanssin jälkeen keksin verukkeen, jolla pääsisin tuntemattomasta miehestä eroon – hän ei todellisuudessa kiinnostanut minua. Ilta oli jo hämärtynyt ja puutarhan valot sytytetty, kun oli minun vuoroni esiintyä. Lauloin ensin Yhdysvaltojen kansallislaulun ja sen jälkeen esitin uusia, romanttisia balladeitani. Iso joukko tanssi niiden tahtiin pariensa kera, myös poissaolevan näköinen Jack Amandan kanssa. Tavoittelin tulkinnassani mahdollisimman tuskaista, sydäntä särkevää sävyä. Lauloin voimakkaasti hieman käheällä äänelläni. Yleisö palkitsi minut ruhtinaallisilla aplodeilla ja suosionosoituksilla.
Esiintymiseni jälkeen oli perinteinen itsenäisyyspäivän ilotulitus. Kaikki katselivat taivaalle haltioituneina. Kultaiset tähtisateet ja värikkäät räjähdykset halkoivat pimeää taivasta julistaen kovalla äänellä itsenäisyyden ilosanomaa. Minä kävelin valtavan puutarhan läpi kenenkään huomaamatta lähtöä tehden. Päätin vetäytyä nukkumaan hotellille, olin todistanut kyllin hyvin pärjääväni mainiosti yksikseni. Autoon päästyäni annoin naamioni sulaa pois. Yksinäinen kyynel karkasi kirvelevien luomieni välistä.

[Mustang]

Olin päättänyt jäädä Washingtoniin vielä muutamaksi päiväksi tavatakseni muutamia vanhoja ystäviä ja sopiakseni uutta levyäni seuraavasta kiertueesta. Istuin pienen viehättävän katukahvilan terassilla juoden päiväkahvia, lehteä lukien. Lempeä tuulenviri väreili ihollani. Minulla ei ollut mihinkään kiire. Nautin pilvettömältä taivaalta paistavan auringon lämmöstä kasvoillani. Polttelin nautiskellen savuketta odottaessani tarjoilijan palaavan uuden kahvikupillisen kanssa. Maisemanvaihdos tuntui tekevän hyvää.
Kiitin tarjoilijaa saatuani kahvini. Maistoin sen hienoa aromia ja käännyin takaisin lehteni puoleen. Hetken kuluttua ylleni lankesi varjo.
"Viitsisitkö millään siirtyä pois aurinkoni edestä?" kysyin ärtyisästi riisuen aurinkolasini. Samassa huomasin tuijottavani Jackin sinisiin silmiin. Äreä ilmeeni kuoli kasvoiltani jäädessäni tuijottamaan miestä. Hätkähdin äkisti jäätyneestä tunnelmasta, kulautin kahvin kerralla alas ja iskin pöydälle aivan liian suuren setelin. En välittänyt siitä, halusin vain äkkiä pois paikalta. Jack ehti kuitenkin tarrata käsivarteeni, ennen kuin pääsin hänen ohitseen.
"Päästä irti minusta!" tiuskaisin.
"Dani kiltti, yritetään olla aikuisia", Jack vastasi ärsyttävän rauhallisella äänellä irrottamatta otettaan minusta. Sisälleni nousi miltei vastustamaton halu huutaa, lyödä tai solvata tuota miestä. Mitä vain, mikä satuttaisi häntä yhtä paljon ja järkyttäisi hänen mielenrauhaansa samalla tavalla kuin hänen ilmestymisensä minua.
"Missä on ihastuttava morsiamesi?" kysyin sarkastisesti, kun en keksinyt parempaakaan.
"Hän palasi New Yorkiin valokuvattavaksi", Jack vastasi asiallisesti.
"Päästätkö sitten kädestäni irti jos suostun tulemaan kanssasi lounaalle keskustelemaan? Luulen, että siihen tulee muuten mustelma", kysyin sitten hiljaa. Jack irrotti otteensa välittömästi ja punastui hieman. Hän ei näyttänyt edes tajunneen, että hän oli edelleen puristanut kättäni lujasti.
"Anteeksi", hän pyysi sitten.

Kävelin alistuneena Jackin perässä. Annoin hänen valita ravintolan. Olin tutkivinani ruokalistaa. Vilkuilin Jackia vaivihkaa listani takaa. Hiljaisuus kiusasi minua, mutten tiennyt mitä sanoa. Lopulta tyydyin tilaamaan pelkän salaatin. Jack kaatoi meille viiniä. Lopulta en enää pystynyt pitämään suutani kiinni.
"Mitä sinä oikein tahdot minusta? Sinulla on nyt tulevaisuus. Sitähän sinä halusit", sanoin miehelle paljastaen minua kiusaavan kysymyksen. Jack katsoi minua vieläkin hiljaa. Se tuntui epämukavalta.
"En tiedä oikein itsekkään. Jutella. Pyytää anteeksi", Jack sanoi lopulta. Ruokamme saapui. Näykin salaattiani haluttomasti ja murustelin hajamielisenä patonkia sen joukkoon. Viinilasini tyhjeni nopeasti. Jack täytti sen uudestaan.
"Sinä pakotit minut tähän, joten on sinun tehtäväsi pitää keskustelua yllä", nurisin tyytymättömänä.
"Olet oikeassa. Anteeksi", Jack sanoi ja hymyili minulle vähän. Sitten hän vakavoitui taas.
"Olen monet kerrat miettinyt, mitä sanoisin sinulle jos tapaisimme. Valitettavasti en muista niitä sanoja enää." Tunsin sykkeeni kiihtyvän Jackin sanojen vuoksi. Hän oli ajatellut minua. Näin Jackin katseen lasittuvan hänen tuijottaessa lautastaan.
"Oletko onnellinen?" kuulin itseni kysyvät, ennen kuin ehdin estää. Jack havahtui katsomaan minua ja pysähtyi hieman liian pitkäksi aikaa miettimään.
"Totta kai olen", hän vastasi sitten yrittäen tavoitella itsevarmaa äänensävyä.
"Entä itse?" Jack kysyi sitten haastavasti.
"Voin ihan hyvin, kiitos kysymästä", sanoin ja kuulin kovuuden äänestäni. Jack kuuli sen myös ja kohensi asentoaan tuntien olonsa selvästi epämukavaksi. Pieni hymynkare hiipi huulilleni. Emme pystyisi huijaamaan toisiamme. Jack tilasi toisen pullon viiniä.
"En mitenkään voi jäädä", vastustelin. "Minulla on tärkeä tapaaminen." En onnistunut tavoittamaan kepeää sävyä ääneeni. Jack katsoi minua uskomatta sanaakaan.
"Sano ihmeessä, jos teen olosi epämukavaksi", Jack sanoi kiusoitellen. Viini oli saanut minut hieman kiihdyksiin.
"Totta hitossa sinä teet oloni epämukavaksi! Mitä oikein kuvittelet?" huudahdin. Syvä puna hiipi kasvoilleni. Se siitä mielikuvasta, että pärjäsin elämässäni ihan hienosti. Nostin kädet kasvoilleni yrittäen selvittää vallattomat ajatukseni. Jack luuli minun itkevän ja laski kätensä äänettömästä naurusta hytkyvälle hartialleni. Nauruni yltyi korvin kuultavaksi ja päättyi sitten itkuiseen tyrskähdykseen. En muistanut koskaan tunteneeni oloani yhtä hysteeriseksi.
"Minun pitäisi palata hotellille", sanoin rauhoituttuani hieman. Painelin kankaisella lautasliinalla kosteita silmäkulmiani, jotta en sotkisi meikkiäni ja kokosin itseni lopullisesti. Päätin yrittää suhtautua tilanteeseen aikuismaisesti ja suostua Jackin ehdotukseen jakaa taksi hotellille. Matkamme oli kuitenkin sama.

Kumpikaan ei sanonut sanaakaan koko matkalla. Hiljaisuus alkoi jälleen käydä hermoilleni kävellessämme edelleen samaa matkaa hissiin. Viimein hissi pysähtyi oikeassa kerroksessa. Lähdin kävelemään huonettani kohti sanaakaan sanomatta. Jack pysäytti minut tarraten jälleen käteeni. Hän vetäisi minut kevyesti rintaansa vasten, piteli kättään niskassani ja suuteli minua. Olin niin järkyttynyt, etten tehnyt elettäkään estääkseni häntä. Kuukausien kaipaus purkautui siinä samassa ja ennen kuin tajusinkaan, käteni olivat kietoutuneet Jackin ympärille ja jatkoin kiihkeää suutelua. Jack työnsi minut seinää vasten ja painoi huulensa lujasti kaulalleni. Havahduimme paheksuvaan tuhahdukseen. Keski-ikäinen, arvokkaan näköinen rouva käveli ohitsemme käytävällä pudistellen päätään järkyttyneenä. Oioin polvipituista mekkoani Jackin kohentaessa solmiotaan nolona. Puhkesin kikattamaan rouvan kadottua näkyvistä. Jack kumartui lähemmäs painaakseen kevyen suudelman huulilleni. Käänsin pääni viime hetkellä pois ja Jackin kuumat huulet osuivat poskelleni.
"Emme millään voi", sanoin surullisena. Jack ei kuunnellut minua. Hän näykkäisi leikkisästi korvaani ja hyväili nenällään kaulaani. Hengitys kutitteli ihoani aiheuttaen kylmät väreet. Kykyni ajatella järkevästi pyyhkiytyi pois Jackin kosketuksen myötä. Avasin huoneeni oven. Astuimme sisään irrottamatta toisistamme. Vaatteet tipahtelivat yksitellen lattialle hyväillessämme toisiamme matkalla sijatulle vuoteelle. Lopulta oli vain kaksi alastonta vartaloa toisiinsa kietoutuneena. Liike ja haudatut tunteet sitoivat meidät yhdeksi ainoaksi eläväksi olennoksi. Ajattelimme, hengitimme ja liikuimme täsmälleen samanaikaisesti. Tunsimme samat tunteet. Ymmärsimme toisiamme tavalla, jolla kukaan ei koskaan voisi meitä ymmärtää. Saavutimme yhdessä huipun, joka oli niin suloinen ja nautinnollinen, että se teki melkein kipeää.
Uupumus lähestyi jossakin tajuntani rajamailla. Aistin Jackin tutun tuoksun ja kehon lämmön. Hän nousi äkisti istumaan. Hän tarttui kaksin käsin hiuksiinsa.
"Mitä minä oikein olen mennyt tekemään", Jack voihkaisi katuvasti. "Minun ei kuuluisi olla täällä", hän jatkoi nousten seisomaan ja keräämään vaatteitaan lattialta. Olin aivan sanaton. Tunsin sydämeni särkyvän uudestaan kohdista, joita olin saanut paikkailtua musiikilla ja työnteolla. Jäin yksin makaamaan pimeyteen Jackin poistuttua huoneesta. Annoin kyynelten kastella tyynyni. Tunsin itseni petetyksi ja likaiseksi. Lopulta kyyneliä ei enää tullut. Väsymys oli kasvanut kestämättömäksi. Vaivuin voimattomana syvään uneen.

[Mustang]

Jack oli kirjautunut ulos hotellista ja palannut suunnittelemaan tulevia häitään, enkä ehtinyt nähdä häntä ennen hänen lähtöään. Olin siitä tavallaan hyvilläni. Pienen ohikiitävän hetken ajan olin kuvitellut Jackin jäävän luokseni. Jälkikäteen tunsin itseni hyvin typeräksi. Elämäni muututtua yhä vain monimutkaisemmaksi en enää edes harkinnut palaavani New Yorkiin. Vuokrasin itselleni väliaikaisen asunnon Washingtonista. Halusin rauhassa selvitellä ajatuksiani ja saada hieman etäisyyttä liian pieneksi käyneisiin maisemiin. Kaikki New Yorkissa muistuttaisi minua menneestä ja Jackista. Tiesin, että minun pitäisi jatkaa elämääni vihdoin eteenpäin. Aloin pitkästä aikaa tapailla miehiä. Ehkä joskus vielä törmäisin elämäni rakkauteen. En tainnut käydä yhdenkään miehen kanssa edes kahta kertaa ulkona – en, ennen kuin tapasin Davidin.
David oli herttainen 25-vuotias näyttelijä. Hän näki ruskeine silmineen heti lävitseni ja huomasi, miten pahasti minua oli loukattu. Särkynyt sydämeni sai miehen suojeluvietin heräämään. Hän halusi parantaa minut. Välillämme ei ollut mitään kovin vakavaa. Hän oli minulle eräänlainen laastari ja tiesi sen itsekin. David ei koskaan vaatinut minulta sen enempää. Fyysinen kontaktimmekin rajoittui pieneen suukotteluun ja kädestä pitämiseen. Vietimme aikaa lähinnä televisiota katsellen, minä olin turvassa maailmalta hänen lämpimässä kainalossaan. Tulimme hyvin toimeen.
Aloin tapailla Davidia neljä viikkoa sen jälkeen, kun Jack palasi New Yorkiin. Ensimmäinen viikko Davidin kanssa meni tutustuessa. Saavutin jonkinlaisen mielenrauhan hänen seurassaan, enkä ajatellut Jackia enää niin usein. Seurustelumme toisella viikolla olimme yötä päivää yhdessä. Aloin kiintyä mieheen. Välimme olivat kuitenkin pikemminkin ystävälliset, kuin sellaiset, että meitä olisi voinut luonnehtia rakastavaisiksi.
Seuraavalla viikolla aloin kyllästyä kotona nyhjäämiseen ja kävimme paljon ulkona syömässä. Ailahtelevainen luonteeni alkoi tulla taas esiin. Helpotuksekseni David sieti käytöstäni paremmin, kuin hyvin. Olin aina ollut hyvin eläväinen persoona. Mielialani kiihtyi usein nollasta sataan alle sekunnissa.
Kesä oli kääntynyt alkusyksyyn. Ilmat pysyivät kuitenkin lämpiminä ja auringonvaloon tuli kaunis kultainen hehku. David ja minä olimme syömässä myöhäistä aamupalaa ulkona. Syötyäni itseni kylläiseksi sytytin savukkeen. Minua alkoi heikottaa.
"Oletko kunnossa?" David kysyi huolissaan. "Olet aivan kalpea." En kuitenkaan ehtinyt vastata miehelle. Ryntäsin kohti naistenhuonetta. Pääsin perille juuri ja juuri ennen kuin aamupalani syöksyi ulos minusta. Avasin hanan ja valelin hikiset kasvoni viileällä vedellä. Huuhdoin sappinesteiden kuvottavan maun suustani. Palasin ravintolan puolelle ja sanoi Davidille haluavani kotiin lepäämään. Hän maksoi laskun ripeästi ja vei minut kotiin. Hän pisti minut sohvalle makaamaan ja silitteli hellästi hiuksiani. Nukahdin. Herätessäni tunsin oloni jo paljon paremmaksi. David teki minulle kömpelösti pientä purtavaa jääkapista löytämistään aineksista. Ele oli erittäin herttainen. Söin hyvällä ruokahalulla. Sinä iltana menimme aikaisin nukkumaan.
Seuraavana päivänä tunsin oloni koko päivän heikoksi ja huonovointiseksi. Oksensin useita kertoja, eikä mikään tuntunut pysyvän sisällä.
"Huomenna vien sinut vaikka väkisin lääkäriin, ellei olosi yhtään ole kohentunut", David sanoi minulle tiukasti. Hän oli minusta erittäin huolissaan. Miehen huoli oli kuitenkin turha. Seuraavana päivänä olin taas kutakuinkin oma itseni ja tunsin oloni loistavaksi. Lähdimme kävelylle läheiseen puistoon nauttimaan kauniista elokuun lopun päivästä. Kävelimme hiljakseen pitkin puistoa. Tulimme puisen penkin luo ja istahdimme sille. Suljin silmäni hetkeksi nauttien syksyisen auringon lämmöstä kasvoillani.
"Hyvä nähdä sinun hymyilevän", David sanoi minulle. Avasin silmät ja osoitin hymyni tällä kertaa suoraan hänelle. Hän kumartui suutelemaan huuliani hellästi.
"Eiköhän jatketa matkaa", hän totesi sitten. Nousimme seisomaan ja lähdimme kävelemään asuntoani kohti.

"Dani!" David huusi kylpyhuoneen oven takaa seuraavana aamuna. Hän oli siis kuullut oksentamiseni. Harmistuin vetäessäni vessan. Tämä tarkoittaisi väistämättömästi lääkärireissua, vaikka miten vakuuttaisin olevani kunnossa. Huuhdoin suuni ja avasin oven. En pitänyt lääkäreistä.
"Oletko kunnossa?" David kysyi. Nyökkäsin hänelle.
"En ymmärrä, eilen voit vielä ihan hyvin. Parempi käydä näyttämässä sinua kuitenkin klinikalla", mies sanoi minulle. En jaksanut väittää vastaan. Tiesin myös, että David haluaisi ainoastaan minun parastani. Menin kuuliaisesti vaihtamaan yövaatteet pois päältäni. Nappasin laukkuni pöydältä ja vedin takin niskaani. Kadulla David nappasi meille taksin ja käski kuljettajaa ajamaan sairaalalle.
Pääsin nopeasti tutkittavaksi. Olin varma, että sekä Davidin, että minun nimistä oli hyötyä siinä asiassa. Makasin sairaalavuoteella tylsistyneenä. David oli lähtenyt hakemaan kahvia itselleen. Pahan olon aistimus kouraisi vatsanpohjaani. David palasi höyryävän kahvikupillisen kanssa ja istui tuoliin sänkyni viereen. Hän hymyili minulle rohkaisevasti ja tarttui käteeni. Siinä samassa lääkäri palasi koetulosten kanssa.
"Te olette täysin terve", lääkäri sanoi. David huokaisi silminnähden helpotuksesta.
"Näetkö nyt, hupsu? Minähän sanoin sinulle", totesin hymyillen Davidille.
"Myös lapsi on terve", lääkäri jatkoi sitten. Tunsin silmieni laajenevan järkytyksestä.
"Ettekö tienneet? Anteeksi tahdittomuuteni. Onnea teille kummallekin, pyydän hoitajaa varaamaan teille ajan äitiysneuvolaan", hän jatkoi ja lähti huoneesta. Katsoin varovasti Davidin suuntaan. Hän katsoi takaisin.
"Lapsi ei voi mitenkään olla minun. Ehkä Jack..." David aloitti, mutta keskeytti lauseensa nähdessään surullisen ilmeeni. Hän nousi ja istahti vuoteen reunalle, kietoen samalla kätensä ympärilleni.
"Älähän nyt. Sinä kyllä tiedät, että olen lapselle isä, jos vain sitä tahdot", David lohdutti minua ja painoi suudelman otsalleni. Purskahdin itkuun. David oli aivan liian kiltti. En voinut mitenkään vaatia häneltä sellaista uhrausta, johon hän oli juuri tarjoutunut. Olin uskonut hänelle synkimmät salaisuuteni ja tunteeni viimeisten viikkojen aikana ja olin kiitollinen hänen tuestaan ja seurastaan.
Lopulta sain luvan lähteä sairaalasta. Kävelimme kotiin minun pyynnöstäni. Raitis ilma tekisi minulle hyvää.
"Kuule", sanoin Davidille tullessamme asuntoni luokse. "Ehkä on parempi, että pysymme tästä lähtien vain ystävinä." Mies hymyili minulle.
"Ymmärrän kyllä. Älä ikinä epäröi soittaa, jos sinulla on jotakin mielesi päällä. Minulla on aina aikaa kuunnella", hän sanoi minulle, suikkasi suukon poskelleni ja käveli pois. Hän kääntyi vielä vilkuttamaan minulle, ennen kuin katosi kulman taakse. Davidin hymy oli tarttunut minuun. Olin viimein saanut todellisen ystävän.

Hymyä ei kuitenkaan kestänyt ikuisesti. Olin taas yksin ja orastava raskauteni sai minut voimaan silloin tällöin pahoin. Tunsin myös mielialojeni alkavan heittelehtiä. En oikein tiennyt, miten minun pitäisi tilanteeni hoitaa. Aioin pitää itselläni lapsen, joka oli saanut alkunsa Jackista. Aviottomia lapsia ei kuitenkaan katsottu kovin hyvällä tuohon aikaan. David oli ainoa, joka tiesi tulevasta lapsesta. Minun teki joka päivä mieli kertoa Jackille raskaudestani, mutta hän menisi pian naimisiin Amandan kanssa. Minulle oli jopa lähetetty hääkutsu. Olin varma, että se oli Amandan idea ja hänen viimeinen keinonsa yrittää nujertaa minut lopullisesti.
Joka päivä kävin kuviteltuja keskusteluja Jackin kanssa lapsestamme. Arvailin hänen reaktioitaan. Välillä olin vähällä soittaa Davidille ja kysyä vieläkö tämän tarjous toimia lapsen isänä oli voimassa. Se säästäisi minut niin monelta häpeältä ja siltä tuskalta, joka seuraisi Jackin kohtaamisesta. Luovuin kuitenkin aina ideasta. Olin tavallaan ansainnut kärsimykseni, sillä tämän liemen olin keittänyt aivan itse. Lopulta tulin siihen tulokseen, että Jackin oli oikeus tietää tulevasta vauvasta. En jaksanut enää pitää salaisuutta sisälläni ja Jack sai luvan jakaa sen kanssani, olihan hän yhtä syyllinen lapsen alullepanemiseen, kuin minäkin.
Syyskuun toisella viikolla tartuin puhelimeen. Valitsin Jackin numeron. Muistin sen edelleen ulkoa. Puhelin alkoi hälyttää. Aika tuntui hidastuvan odottaessani vastausta.
"Jack Brown puhelimessa", kuulin tutun äänen vastaavan juuri ennen kuin ehdin tulla katumapäälle ja laskea luurin.
"Hei. Dani täällä", sanoin luuriin hiljaa.
"Ai. Hei", kuului yhtä vaitonainen vastaus hetken hiljaisuuden ja pienen rykäisyn jälkeen.
"Mitä asiaa?" Jack kysyi lopulta karhealla äänellä. Tunsin sykkeeni kiihtyvän. Mietin kuumeisesti, miten esittäisin asiani hänelle.
"Minä olen raskaana", sanoin sitten suoraan.
"No mutta sehän on hienoa", Jack sanoi sitten epäröiden. "Onnitteluni." Nostin käden silmilleni ja huokaisin syvään, rohkeutta keräten.
"Lapsi on sinun, Jack", vastasin lopulta miehelle hieman kärsimättömällä äänellä. Jack henkäisi terävästi. Sitten puhelimen toiseen päähän laskeutui rikkumaton hiljaisuus.
"Haloo?" kysyin hetken kuluttua.
"Olen vielä täällä", Jack vastasi. "Mitä minun oikein pitäisi sanoa?"
"Enhän minä tiedä!", voihkaisin. "Anteeksi. Oli virhe soittaa, minä..."
"Dani, kuuntele", Jack käski tomerasti. "Oli oikein kertoa minulle. En vain ollut varautunut. Mitä olet päättänyt tehdä asialle?" mies kysyi saatuaan ajatuksensa kasaan.
"Minä aion pitää hänet", totesin.
"Minä tarvitsen aikaa ajatella", Jack sanoi takaisin. "Soitan sinulle takaisin."
Laskin luurin jättämättä hyvästejä. Olin helpottunut siitä, että puhelu oli ohi. Alahuuleni alkoi väpättää. Kyynelet kihosivat silmiini, vaikka kuinka yritin niitä estää. Jack ei ollut sanonut palaavansa luokseni. Olin luottanut miehen velvollisuudentuntoon, jonka tiesin olevan vahva. Itsenäisyyspäivänjuhlien jälkeisen illan vuoksi arvelin myös, että hän oli saattanut kaivata minua. Vajosin sängylle ja hautasin kasvoni tyynyyn. Nyyhkytykset ravistivat vartaloani. Miksi elämän piti olla niin vaikeaa?

[Mustang]

Jackista ei kuulunut mitään viiteen päivään. Aloin tuntea oloni toden teolla petetyksi. En voinut tulevan lapsen vuoksi turruttaa heittelehtiviä tunnetiloja alkoholilla ja välillä tuntui, etten mitenkään selviäisi. Tupakointia olin vähentänyt, mutten ollut kyennyt lopettamaan kokonaan. En ollut vieläkään kertonut raskaudesta kenellekään Jackin ja Davidin lisäksi, vaikka muotoni alkoivatkin jo hieman pyöristyä. Olin vajonnut säälittävään turtaan tyhjyyteen, josta en nähnyt pakokeinoa. Päivät ajelehtivat ohi sumussa, joka ei tuntunut millään hälvenevän. David kävi usein katsomassa minua ja hän sai jopa minut ulos asunnosta säännöllisin väliajoin. En ollut työskennellyt pariin kuukauteen ollenkaan, väitin Percylle ajaneeni itseni niin loppuun viedessäni uraani eteenpäin, että tarvitsisin hetken aikaa hengähtää. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan.
Syyskuun toisen viikon lauantaina lojuin yksin asunnossani televisiota katsellen. David oli luvannut tulla katsomaan minua, enkä ollut vaivautunut vaihtamaan yöpaitaani pois. David oli nähnyt minut niin usein aivan kamalan näköisenä, etten osannut enää hävetä itseäni hänen seurassaan. Ovikello soi. Nousin ylös sohvalta ja kävelin rauhallisesti eteiseen. Avasin oven ja sydämeni meinasi pysähtyä siihen paikkaan. Jack seisoi ovellani kaikessa komeudessaan. En osannut muuta, kuin tuijottaa miestä. Minut valtasi suunnaton halu paiskata ovi kiinni miehen kasvojen edestä, mutta hillitsin paniikkini. Jack siirsi painoa jalalta toiselle tuntien selvästi olonsa epämukavaksi.
"Etkö kutsuisi minua sisään?" hän kysyi lopulta rikkoen hauraan hiljaisuuden väliltämme. Siirryin pois ovensuusta.
"Totta kai. Ole hyvä ja käy sisään", sanoin sitten selviämättä edelleenkään järkytyksestäni. Ohjasin Jackin olohuoneeseen ja pakenin keittämään kahvia ja vaihtamaan vaatteita. Siistin nopeasti väsyneeltä näyttävää olemustani ja yritin ryhdistäytyä tulevaa varten. Lopulta minun oli pakko palata olohuoneeseen, jossa Jack minua odotteli katsellen televisiota puolihuolimattomasti ajatusten vaeltaessa muualla. Laskin miehen eteen kahvikupin, jolloin hän havahtui. Hän kiitti ja maistoi kahvia. Tutuksi tullut hiljaisuus laskeutui taas, kumpikaan ei tiennyt mitä sanoa. Lopulta tein päätökseni ja rikoin hiljaisuuden.
"Mitä sinä oikein teet täällä? Missä Amanda on? Tietääkö hän? Sinunhan piti vain soittaa, en osannut yhtään varautua tällaiseen", sanoin päästäen kysymysten tulvan valloilleen. Sisälläni oli tuhansia ajatuksia ja tunteita, jotka riitelivät keskenään ja suorastaan kiljuivat saadakseen vastauksia.
"Amanda tekee töitä New Yorkissa. Hän ei tiedä vielä mitään. Minusta meidän on parasta selvittää asiat ensin keskenämme, minulla ei ole hajuakaan mitä edes tahdot minusta", Jack vastasi.
"Sillä ei taida olla paljonkaan väliä, mitä minä haluan. Sinähän olet meistä se, joka on menossa naimisiin", vastasin kärkkäästi. Jack huokaisi syvään ja tuki pään käsiinsä. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin hän suoristautui uudelleen.
"Olen aivan sekaisin juuri nyt", Jack vastasi väsyneesti. "Jokunen kuukausi sitten olisin ollut lapsesta aivan riemuissani."
"Kukaan ei pakottanut sinua aloittamaan suhdetta Amandan kanssa ja sitten hyppäämään minun sänkyyni", vastasin hivenen syyttävästi. En ollut vieläkään antanut Jackille anteeksi kaikkea tapahtunutta, vaikka tiesin, että minussakin oli ollut vikaa.
"Amanda ainakin tietää, mitä haluaa ja on valmis toimimaan sen mukaisesti", Jack näpäytti takaisin. Tuskan ja raivon kyyneleet kihosivat polttavina silmiini. Miehen ilkeys yllätti minut täysin, tuntemani Jack ei ollut koskaan loukannut minua sanallisesti tahallaan.
"Juokse sitten armaan tulevan vaimosi syliin ja anna minun olla!" karjaisin täysin ajattelematta. Pudotin kahvikupin kädestäni lattialle ja tunsin jonkinlaista tyydytystä sen mennessä pirstaleiksi. Jackin järkyttynyt ilme antoi pontta raivolleni ja harpoin makuuhuoneeseeni. Paiskasin oven perässäni kiinni ja painauduin hysteerisesti nyyhkyttäen sänkyni ja ikkunan puoleisen seinän väliseen nurkkaan. Hetken päästä ovi avautui hiljaa.
"Dani... Anna anteeksi, minä..." kuului Jackin katuva ääni.
"Mene pois", keskeytin niiskuttaen. Jack ei vastannut pyyntööni vaan käveli hitaasti luokseni ja istuutui viereeni kietoen kätensä hartioilleni. Luovuin vastarinnasta ja nyyhkytin miestä vasten. Lohduttava syli tuntui niin tutulta ja turvalliselta, etten voinut estää muistoja tulvimasta mieleeni. Miten olimme päätyneet tällaiseen tilanteeseen? Mikä oli mennyt vikaan? Minulle oli selvempää, kuin koskaan, että tahdoin viettää ikuisuuden Jackin kanssa ja olin vakuuttunut siitä, että kaikesta huolimatta kuuluimme yhteen. Minua kadutti enemmän, kuin koskaan ennen etten kertonut hänelle tunteistani, ennen kuin oli liian myöhäistä.
"Jack?" kuiskasin kysyvästi.
"No mitä?" hän vastasi.
"Minä rakastan sinua", sanoin hiljaa. Jack katsoi minua yllättyneen näköisenä, eikä pystynyt sanomaan mitään. Samassa ovikello soi taas. Nousin seisomaan ja kiiruhdin kohti ovea jättäen Jackin yksin istumaan ja sulattelemaan sanomaani. Aloin itkeä uudestaan matkalla ovelle. Tunsin itseni typeräksi. Olin olettanut hänen tahtovan kuulla nuo sanat minun suustani. Ilmeisesti aikaa ja tapahtumia oli tullut väliimme liikaa. Ovella oli David, ihan niin kuin hän oli luvannutkin.
"Oletko sinä ihan kunnossa?" David kysyi huolestuneena nähdessään punoittavat, turvonneet silmäni. Hän pyyhkäisi kyyneleen poskeltani ja otti minut lujaan, lohduttavaan halaukseen.
"Olen kunnossa, hieman sekaisin vain", vastasin hiljaa. "Jack on täällä."
Tunsin Davidin lihasten jännittyvän ympärilläni.
"Minä en pidä tästä, Dani. Hän pistää sinut itkemään", David sanoi minulle kireällä äänensävyllä.
"Olen kiitollinen huolehtivaisuudestasi, mutta enköhän minä pärjää", vastasin. David irrotti kätensä ympäriltäni vastahakoisena. Vilkaisin olkani yli. Jack oli tullut huoneesta katsomaan, mihin olin jäänyt. Tuttu mustasukkaisuus oli levinnyt miehen kasvoille. Tunnelma oli kireä ja kaikkea muuta, kuin mukava.
"Nähdään joku toinen kerta sitten, Dani. Tarjoukseni on edelleen voimassa, jos asiat menevät huonoon suuntaan", David sanoi, suikkasi pikaisen suukon poskelleni ja lähti. Katselin hänen peräänsä. Suljin oven vasta, kun hän oli päässyt hissille ja nosti kättänsä hyvästiksi.

"Kuka hän on?", Jack tiukkasi minulta kääntyessäni miehen puoleen.
"David. Erittäin hyvä ystäväni", vastasin. Olin varma, että Davidin äkillinen ilmestyminen sytyttäisi uuden riidan välillämme.
"Millainen ystävä?" Jack kysyi sarkastisella äänellä. Mustasukkaisuus paistoi edelleen hänen kasvoiltaan.
"Sellainen, joka auttoi minua selviämään pahimman yli, kun heinäkuussa jätit minut yksin sydänsuruineni", vastasin. Jackin posket punehtuivat hieman ja mustasukkainen ilme vaihtui häpeään ja suruun.
"Sen täytyi sattua. En tiedä, mikä minuun meni", hän vastasi hiljaa ja käveli luokseni ja kosketti kättäni anteeksipyytävästi. Värähdin hänen kosketuksestaan, käänsin katseeni pois ja kävelin ikkunalle ja tuijotin kaukaisuuteen. Kiedoin käteni suojelevasti ympärilleni. Jack tuli perässäni ja seisahtui taakseni niin lähelle, että tunsin hänen väräjävän hengityksensä kaulallani. Suljin silmäni ja odotin.
"Tarkoititko sitä, mitä sanoit aiemmin?" Jack kuiskasi karheasti korvaani. Nyökkäsin hieman vastaukseksi. Tunsin vahvojen käsien tarttuvan hartioihini ja kääntävän minut hellästi ympäri. Avasin silmät. Jack nosti etusormellaan leukaani ylöspäin ja katseeni kääntyi automaattisesti miehen sinisiin silmiin. Hän painoi huulensa huulilleni. Vetäydyin nopeasti suudelmasta.
"Älä tee noin, jos et tällä kertaa tarkoita sitä", sanoin vakavasti. "Nyt on sinun vuorosi päättää, mitä haluat. Minä olen täysin sinun, jos vain tahdot niin."
En aikonut antaa Jackin satuttaa minua taas. Minulle olisi helpompaa, jos hän lähtisi saman tien ja saisin jatkaa elämääni ilman häntä, kuin antaa toivoni herätä taas turhaan. Tästä viimeisestä pudotuksesta en enää selviäisi. Jack jäi hetkeksi miettimään sanojani. Hän tarttui käsiini.
"Kyllä minä olen tällä kertaa ihan tosissani", hän sanoi sitten katsoen minua suoraan silmiin. Hänen äänessään ei ollut epäröintiä ja hänen olemuksensa vaikutti täysin vilpittömältä.
"Minä en päässyt sinusta ikinä yli", Jack jatkoi kietoessaan kätensä ympärilleni. "En ole pystynyt saamaan sinua mielestäni, vaikka olen miten yrittänyt. Amandan kanssa mikään ei ole yhtä vaivatonta ja luonnollista, kuin sinun kanssasi."
Vetäydyin uudestaan miehen otteesta. Olin tekemässä elämäni suurinta päätöstä ja tahdoin olla täysin varma siitä, mitä juuri olin tekemässä.
"Voi herranen aika, Dani! Mitä minun vielä täytyy tehdä, että uskot minua?" Jack kysyi tuskastuneena.
"Sinun täytyy purkaa kihlauksesi ja perua häät", sanoin yllättyen itsekin siitä, miten rauhallinen olin. "Tahdon tehdä kaiken oikein tällä kertaa", jatkoin.
"Hyvä on", Jack sanoi. "Minä näytän sinulle, miten tosissani olen. Lennän New Yorkiin, selvitän asiat Amandan kanssa ja palaan luoksesi niin pian kuin mahdollista." Hän lähti kävelemään kohti eteistä. Menin saattamaan miestä. Hän kääntyi puoleeni, hyvästeli minut suutelemalla ja hyväili hellästi hieman ulkonevaa vatsakumpuani. Sitten hän oli poissa.
Jackin lähdettyä minut valtasi suunnaton epäusko. Tunsin Jackin maun yhä huulillani. En pystynyt millään ymmärtämään, että hän oli juuri valinnut minut Amandan sijaan. Koko miehen vierailu tuntui hyvin epätodelliselta, kun hän ei ollut enää paikalla. Seuraavana mieleeni tulvi levottomuus. Mikään meidän kahden välillä ei ollut mennyt niin kuin suunniteltua. Jackilla saattaisi mennä monta päivää, ennen kuin hän palaisi. Päätin, etten odottaisi liikoja. Ehkä Amandan kohtaaminen kasvokkain olisi Jackille liian kova paikka ja jäisin taas nuolemaan näppejäni. Päätin yrittää keskittää ajatukseni muihin asioihin, enkä tekisi mitään johtopäätöksiä, ennen kuin kuulisin Jackista seuraavan kerran. Otin takkini ja lähdin ulos tuulettamaan ajatuksiani. Ulkona oli kaunis päivä ja puissa alkoi olla jo punaisia lehtiä. Nautin ulkoilmasta täysin siemauksin. En pitänyt mitään kiirettä, ulkona oloni tuntui rauhallisemmalta, kuin asunnossani neljän seinän sisällä. Poikkesin kahvilla ja pyörin vaateliikkeissä ostamatta kuitenkaan mitään. Lopulta päädyin lempiravintolaani syömään. Söin rauhassa pitkän kaavan mukaan, ennen kuin palasin asunnolleni. Nukahdin aikaisin.

Seuraavana maanantaina havahduin mietteistäni puhelimen pirahtaessa soimaan. Riensin vastaamaan.
"Dani puhelimessa", vastasin.
"Se olen minä", vastasi Jackin matala ääni linjan toisessa päässä. Pidätin hengitystä odottaessani, että hän jatkaisi.
"Minä sain puhuttua Amandan kanssa. Purin kihlauksemme", hän jatkoi, kun en sanonut mitään. Suuri taakka tuntui vierähtävän pois sydämeni päältä. Huokaisin syvään.
"Aiot siis palata luokseni?" kysyin varovasti. Kuului lyhyt naurahdus.
"Totta kai aion. Tästähän minä olen vuosikaudet haaveillut", Jack vastasi minulle. Tunsin huulteni kaartuvan hymyyn.
"Kuinka Amanda otti uutisen?" kysyin.
"Hän oli tietenkin järkyttynyt ja raivoissaan. Hänet on petetty. On äärimmäisen nöyryyttävää jättää hänet näin lähellä häitä", Jack sanoi hiljaa. Tiesin, ettei hän olisi halunnut loukata ketään. Itse en voinut olla tuntematta julmaa mielihyvää ajatellessani ylimielisen hymyn pyyhkiytyvän naisen huulilta. Minä olin saanut viimeisen sanan.
"Koska palaat?" kysyin mieheltä sitten.
"En osaa sanoa tarkalleen. Minun pitää kerätä kaikki tavarani, Amanda ei siedä niitä silmissään", hän vastasi.
"Yritä palata pian", sanoin ja hyvästelin miehen. Luurin laskettuani palasin sohvalle. Aurinko paistoi ulkona ja sisälläni myllersi. Tunsin itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi. Levottomuus iski minuun, en tahtonut tuhlata näin täydellistä päivää sisällä oleskeluun. Laittauduin nätiksi ja soitin Davidille. Sovimme näkevämme keskustassa pienessä ja viihtyisässä ravintolassa. Kävelin nautiskellen kauniista säästä. Näin Davidin seisovan ravintolan edessä minua odottamassa. Hän katsahti minuun ja hänen komeat kasvonsa sulivat hymyyn.
"Kylläpä sinä loistat! Mistä moinen iloisuus?" David kysyi nauraen.
"Kaikki menee viimein niin kuin pitää. Jack palaa luokseni", vastasin säteillen. David halasi minua lujasti.
"Onnea teille sitten", David sanoi. "Minä tarjoan päivällisen, tämä on juhlistamisen arvoinen uutinen."
Kävelimme rinnatusten sisälle ravintolaan. Tilasimme ruokaa, söimme, nauroimme ja hassuttelimme. Ilta oli kaiken kaikkiaan onnistunut.
"Ajatella. Dani Sparkle sitoutuu viimein", David sanoi mietteliäänä ja hymyili sitten. "Jack on kyllä onnekas mies. Hän on onnistunut jossain, mistä me muut voimme vain haaveilla."
Hymyilin takaisin. Olin iloinen Davidista, joka oli ystäväni ehdoitta.
"Haluaisitko sinä lapsen kummisedäksi?" kysyin sitten. David näytti häkeltyneeltä.
"Mitä Jack mahtaa tuumata?" hän kysyi sitten vastaamatta kysymykseeni.
"Olen aivan varma, että hän hyväksyy sen", vastasin. "Kerroin hänelle, miten paljon olet auttanut. No, miten on?"
"Suostun mielelläni", David sanoi sitten hymyillen.

Jack palasi keskiviikkona. Hänellä oli mukaan kaksi matkalaukkua, loput tavarat tuotaisiin myöhemmin samalla viikolla. Halasin miestä pitkään ja lujasti ja se tuntui hyvältä. Hän vastasi syleilyyni yhtä lujasti. Piinallinen odottelu ja kaipaus olivat viimein ohi. Jack kumartui suutelemaan huuliani ja vastasin innokkaasti suudelmaan. Lopulta huulemme erkanivat toisistaan.
"Sanoit, että tahdot tehdä kaiken tällä kertaa oikein", Jack totesi minulle. Hän työnsi käden taskuunsa ja polvistui eteeni. Taskusta paljastui pieni samettinen rasia. Nostin käden yllättyneenä suuni eteen Jackin ottaessa kiinni toisesta kädestäni.
"Tulisitko vaimokseni", Jack kysyi vakavasti paljastettuaan rasiasta kauniin yksinkertaisen valkokultasormuksen, jossa oli kaunis upotettu timantti. Tunsin kyyneleiden valuvan poskilleni. En saanut sanaa suustani, nyökkäsin vain. Jack pujotti sormuksen nimettömääni ja suuteli kämmenselkääni, ennen kuin nousi ylös. Hän laittoi kätensä vyötäisilleni ja suuteli otsaani. Sitten hän tarkasteli minua huolellisesti.
"Nyt olet minun ikuisesti, Dani Brown", hän sanoi leikkisästi sipaisten kurittoman suortuvan pois kasvoiltani. Hymyilin hänelle säteillen kyynelteni takaa. Tällä kertaa ne olivat onnen kyyneliä.

Totesimme nykyisen asuntoni liian pieneksi meille kahdelle ja tulevalle vauvalle, joten seuraavan viikon vietimme käsi kädessä ympäri Washingtonia asuntoja katsellen. Syksy alkoi jo viiletä, kun viimein löysimme mieleisemme talon eräältä Washingtonin esikaupunkialueelta. En ollut ennen asunut omassa talossa, kaupunkilaisasunnot olivat riittäneet minulle paremmin, kuin hyvin. Pääsimme muuttamaan taloon lokakuun alussa. Minusta tuntui, etten koskaan saisi kyllikseni Jackista ja rakkautemme kukoisti. En mennyt minnekään ilman Jackia.
Lapsen alulle panemisesta oli kulunut jo kolmetoista viikkoa ja raskautta alkoi olla vaikea salata. Minun oli pakko kertoa Percylle, että minusta oli tulossa äiti. Hän kävi katsomassa taloamme ja onnittelemassa meitä. Pystyin raskaudesta huolimatta tekemään uutta musiikkia ja levyttämään, mutta tulevista kiertueista emme puhuneet vielä mitään. Percy vaikutti helpottuneelta asioiden saamasta käänteestä. Hän tuntui olevan sitä mieltä, että lapsi, asunto ja kihlaus pitäisivät minut aisoissa uusien skandaalien varalta. Minulle ja Jackille oli sanomattakin selvää, että tahdoimme olla yhdessä joka tapauksessa.
Vierailimme meidän kummankin vanhempien luona kertomassa tulevasta lastenlapsesta ja häistä, joita suunnittelimme seuraavan vuoden kesäkuulle. Yllätyksekseni myös minun vanhempani olivat haltioissaan sitoutumisestani ja etenkin lapsesta. Isäni ja minun väliltä katosi kaikki viileys, joka oli varjostanut suhdettamme vuosikausia. Äiti tapansa mukaan alkoi hössöttää jo etukäteen tulevasta lapsukaisesta. Myös Jackin vanhemmat ottivat uutiset hyvin vastaan ja kertoivat, etteivät olleet oikein pitäneet Amandasta. Siitä olin hyvilläni. Sovimme viettävämme joukolla kiitospäivän Jackin vanhempien luona, myös minun vanhempani tulisivat paikalle.
Elimme hieman eristyksissä muusta maailmasta ja keskityimme Jackin kanssa toisiimme. Elin elämäni parasta aikaa ja tunsin tehneeni elämäni parhaan valinnan pitäessäni lapsen. Sen myötä olin saanut takaisin myös rakastamani miehen. Kiitospäivä ja joulu tulivat ja menivät. Muotoni pyöristyivät lapsen kasvaessa. Saimme kuulla sen olevan poika. Toivoin kovasti pienen pojan tulevan isäänsä, sillä Jack oli sillä hetkellä parasta, mitä minulla oli. David vieraili meillä säännöllisin väliajoin ja hän ystävystyi Jackinkin kanssa tahmeasta alusta huolimatta.
Jack perusti oman vartiointitoimiston, jonka toimialaa oli lähinnä tähtien turvallisuuden varmistaminen. Jack oli tunnettu alallaan ja hyvin pätevä työssään. Hän sai yrityksen huimaan nousuun ja elimme hyvin vakaassa taloudessa. Harry otti minuun yhteyttä kerran syksyn aikana ja suuttui, kun kerroin tilastani ja kihlauksestani Jackin kanssa. Hänestä en kuullut mitään sen jälkeen. Selkämme takana juoruttiin paljon kaikenlaista. Se tosin oli arvattavissa, sillä kuka tahansa täysjärkinen kykeni laskemaan, että lapsi oli saanut alkunsa Jackin ollessa vielä yhdessä Amandan kanssa. Amanda ei pitänyt meihin mitään yhteyttä, mistä olin hyvin mielissäni.