Yliluonnolliset asiat ja kokemukset

[Menja]

Tässä yks itelleni tapahtunu.

Olin kerran pikkusiskoni kanssa yksin kotona kun äitini oli juhlimassa. Luin pikkusiskolleni (Miisalle) Prinsessa Ruususta jonkin aikaa ja sitten Miisa olikin jo nukahtanut. Luin sitten huvikseni loppuun. Sain lopetettua ja menin ottamaan kaakaota alakertaan keittiöön, sitten kuului kauhea rysähys yläkerrasta ja siitä huoneesta missä sisko nukkui. Luulin että hän putosi sängystä ja menin katsomaan ettei käynyt mitenkään. Mutta sisko nukkui ihan sikeästi peiton alla. Huokaisin helpotuksesta että Miisa nukkuu, ettei tarvisisi rauhoitella Miisaa. No, join sitten kaakaoni loppuun ja menin sänkyyn. Sitten aloin miettiä mistä se kolahdus tuli, mieleeni juolahti, että kissa tiputti jonkun tavaran koulupäydältä. mutta ei ollut ja samassa näin vanhan mummon hahmon joka oli ikkunaan päin. Sitten hän meni istumaan johonkin mutta siinä ei ollut mitään. Se kiikkui siihen malliin että se olisi ollut kiikkutuoli.

Sain tietää että siihen huoneeseen on  talon ntinen omistaja "hanna" kuollut kiikkutuoliin.
Ollaan nähty se mummo aika harvoin, mutta pikkupoika monesti, se pikkupoika oli hukuttautunut meidän pihakaivoon pienenä.Se on aina kutsunu leikkimään minua ja olen suostunut.Ja jos äiti menee siihen "polulle" missä se pikkupoika aina on, niin tulee hirveä tuulen puuuska ja äiti melkein kaatuu.Se poika oli kantanut lähteestä vettä sankolla siihen kaivoon. Tiedän missä se lähde on ja siinä tulee paha olo.

Myös juoppo on kuollut äidin huoneeseen. Kun muutettiin taloon ja äiti rupesi nukkumaan, ihan kuin joku olisi istunut sängyn reunalle.



Kaverille:

Minun kaveri juttelee aaveiden kanssa ja näkee ne. Kaverini sanoi ettei halua että ne lähtevät, koska heistä on apua hänelle. Esimerkiksi koulussa entiset ysit kiusasivat Hannaa (nimi muutettu) kunnes yksi aaveista tuli ja piti kättään yhden suun edessä eikä se voinut puhua. Hän oli ymmällään ja Hanna nauroi ja lähti.

En kyllä usko että "Hannan" kertomu juttu on totta, koska eivät haamut/aaveet lähde kuolin paikaltaan muualle.



Anteeksi sekava kirjoitus ja kirjoitusvirheet.  ; )

[Menja]

Nyt on ihan pakko laittaa tällainen linkki tänne:
http://www.iltalehti.fi/viihde/200907069884128_vi.shtml

Onko videossa Michael Jacksonin haamu vai jotain muuta?

Saattaa olla tekastukin video mutta en usko.

[nukka_]

Asiat menevät vähän sekaisin kun on yhdistetty näitä juttuja, mutta ei se mtn. Nyt on hirveän monta sivua luettavana itsellä ennen kuin pääsee taasen kärryille...

[Nuubialainen Prinsessa]

Mielessäni on viimeisten kuukausien aikana pyörinyt Telepatia.
Aiheesta on keskusteltu aiemminkin, mutta haluan siitä höpistä hieman lisää ~

On olemassa eräs minulle erittäin rakas ystävä, jonka kanssa olemme olleet tekemisissä jo vauvana.
Olemme melkein samanikäisiä ja äitimme ovat ystäviä, joten olimme jo tuttuja ennen syntymäämme :D

Välillämme on aina ollut syvä yhteys, vaikka emme näekään kovin usein ja tuo yhteys on korostunut viimeaikoina enemmän, kun olen asiaan kiinnittänyt jostain syystä huomiotani. Viime aikoina olen huomioinut, että ajattelemme toisiamme monesti yhtäaikaa. Laitamme sähköpostia ja tekstareita yhtä-aikaa ja viestimme menee sitten ikävästi ristiin, joka tapahtuu suhteellisen harvoin, tai sitten saan viestin ystävältäni juuri kun olen häntä ajatellut. Ystävyytemme on muutenkin erityinen, saatan esimerkiksi saada postissa häneltä pelkän lehtileikkeen jostain aiheesta, josta olemme joskus aiemmin keskustelleet yms., mikä kertookin meidän ajattelevan keskustelujamme keskellä arkea, kummankin tehdessä omia askareitaan kumpikin tahollaan. Minusta ystävyys on erityistä silloin kun voi ajatella toista ja tämän ajatuksia lämmöllä kesken omien puuhien, mukana arjessa ajatuksissa.

Luin tuossa suomi24:ltä ketjua telepatiasta, minkä viestit pistivät kyllä hieman huvittamaan, ja huomioin joidenkin ihmisten viesteistä tuttuja juttuja. Johtuuko tuollainen yhteys vain siitä, että ystävä on tärkeä ja sitä ajatellaan usein ja siihen siksi kiinnittää huomiota kun tuollainen sattumus käy, vai onko meissä jokin kyky, jonka avulla tavoitamme meille tärkeät ihmiset sanoitta? Voiko toisen ihmisen tavoittaa ajatuksen voimalla, jos niin kovasti haluaa? Jos tuollainen kyky olisi meillä kaikilla piilossa aivojemme sopukoissa, miten sellaisen voisi sieltä löytää ja hyötykäyttää helpottamaan arkeamme?

Olisi ihana ajatella, että toinen voisi saada varmasti viestin toiselta maiden ja mantujen takaa, ilman puhelimia yms.
Ajatella miten hienoa olisi, jos se viesti olisi vielä aivan selvä ja ymmärrettävä:"Hei, auttaisitko minua. Olen eksynyt tänne mustikkametsään. Olen jossain vaajavaaraan suon kupeessa.." - eikös olisikin aika kiva juttu?

[Mina]

Kaverille:

Minun kaveri juttelee aaveiden kanssa ja näkee ne. Kaverini sanoi ettei halua että ne lähtevät, koska heistä on apua hänelle. Esimerkiksi koulussa entiset ysit kiusasivat Hannaa (nimi muutettu) kunnes yksi aaveista tuli ja piti kättään yhden suun edessä eikä se voinut puhua. Hän oli ymmällään ja Hanna nauroi ja lähti.

En kyllä usko että "Hannan" kertomu juttu on totta, koska eivät haamut/aaveet lähde kuolin paikaltaan muualle.



Anteeksi sekava kirjoitus ja kirjoitusvirheet.  ; )

Jos ne ei ollutkaan haamuja, vaan poltergeistejä. Ne voivat keskittyä yhteen ihmiseen ja liikkua sen mukana. Samoin muutkin haamut voivat keskittyä ihmisiin, vaikka yleisin on paikkoihin.

[Nefertiti]

Totesin itsekin, että edellinen otsikko oli vähän hankala, joten muutin sitä vielä kerran. Jospa se nyt vastaisi sisältöä paremmin. :)

[Griinmail]

Kerroin joitakin kuukausia aikaisemmin tapauksen Mairesta...

Minulla olisi uusi kokemus.

Eräänä päivänä ajattelin käydä pappaa katsomassa vanhainkodissa.
Kävelin n. kilometrin mittaista pientä tietä pitkin jonka päässä sijaitsi tuo vanhainkoti.

Mainittakoon että klo. oli jotain 17.paikkeilla.
Yhtäkkiä näin kaukaa kävelevän verkkaisesti kumarassa kulkevan miehen joka ontui samalla tavalla kuin pappani.
Kaukaa jo ajattelin, ettei kai pappa ole lähtenyt vanhainkodista karkuun, joten nopensin askeleitani.
Kun hän tuli lähemmäs, totesin sen olevan pappani. Kun hän oli kohdallani, hän katsoi minua.

Tunsin kuinka kylmä minulle tuli vaikka lämpöasteita oli lähemmäs 25 eikä tuullut laisinkaan.
Pappani katse oli kuin lasia, kuin se olisi katsonut lävitseni.

Sanoin hiljaa "Pappa" ja ojensin samalla kättä häntä kohden.
Hän nosti vain kätensä ja totesi hiljaa "Sinä muistit minut".

Sitten minulle tuli hirveän huono olo, hän lähti jatkamaan kävelyä, ja kun käännyin, ei ollut ketään.
Juoksin kiireenvilkkaa vanhainkodille.

Hoitaja tuli luokseni ja sanoi: "Emmehän me ehtineet soittaa edes teille."
(He tunsivat perheemme hyvin, koska viikottain kävimme pappaa katsomassa)

"Mistä" kysyin, vaikka tiesin vastauksen.
"Pappasi kuoli  noin 2 minuuttia sitten." Eli samalla hetkellä kun hän puhui minulle tiellä.



Minä olen aina ollut avoin yliluonnollisille asioille, enkä niistä ole paljoaa kellekään kertonut. Maire-tapauksen kerroin silloin isälleni, koska tiesin että se kiinnostaisi häntä.


Olin pappani kanssa hyvin läheinen ja hänkin on kertonut minulle kokemuksiaan. Hän näki mm. enneunia sukulaisten kuolemista...