Tarinoita kuvista

[Nefertiti]

No niin tässä tulee pätkänen kuvasta numero 8

                                                                                                  Mökille

Kaupunki oli jäänyt jo kauan sitten taakse, samoin vilkas moottoritie. Hiekka ropisi auton pohjaan, sekä kylkiin ja metsäinen maisema vilahteli molemmin puolin mutkaista tietä.
Sirja katseli eteensä aukeavaa maisemaa ja mietti mitä tekisi, kun pääsisi mökille. Piha oli siivottava pudonneista lehdistä ja pitäisi katsoa oliko saunalla tarpeeksi halkoja lämmitystä varten.
Kunhan nuo ja muutamat muut pienet askareet olisi hoidettu, voisi viimeinkin rentoutua ja nauttia rauhallisesta loppukesän viikonlopusta kaukana kaupungin hälinästä.
Pertti nuokkui pelkääjän paikalla ja lapsetkin takapenkillä olivat rauhoittuneet, kun olivat viimeisen pysähdyspaikan kaupasta saaneet Aku-ankat ja karkkipussit.

Viimein mutkitteleva ja kuoppainen tie päättyi hiekkaiselle aukealle, jonne Sirja pysäytti auton. Pertti venytteli puutuneita jäseniään ja lapset työnsivät takaoven auki päästäkseen ulos. Sirja venytteli hänkin ja nousi autosta, jääden hetkeksi ihailemaan rauhallista metsäistä maisemaa ja kuunteli metsän eläinten ääniä jotka olivat yhtä aikaa ihanan rauhoittavia kaupungin hälyn jälkeen ja kuitenkin hieman pelottavia.
"Viedään tavarat mökille." Pertti sanoi ja moiskautti pusun Sirjan poskelle.
"Siinä kuulitte tenavat, saatte auttaa kantamalla omat kamanne." Sirja sanoi katsoen jälkikasvuaan hymyillen, kunnes asteli Pertin perään ottamaan tavaroita vastaan.

Onneksi he eivät olleet ottaneet niin paljon tavaraa kuin edellisenä kertana, joten selvittäisiin yhdellä hakureissulla, jos sitäkään. Sirja tuumi, nostaessaan repun selkäänsä ja ruokakassin molempiin käsiinsä. Lapset hakivat sarjakuvansa, karkkinsa ja muut tavarat takapenkiltä ja laittoivat ne ennestään täysiin reppuihinsa ja ottivat isältään vielä yhdet pussukat kannettavakseen.
Pertti kaivoi loput tavarat takakontista, sulki kannen ja katsoi, että se, sekä kaikki ovet olivat lukossa, ennen kuin kiirehti vaimonsa ja lapsiensa perään.

He astelivat jonossa varovaisesti alas kivisiä portaita, joiden väleistä kasvoi heiniä ja jotka olivat osittain sammaloituneet. Yhdellä portaalla matoi hitaasti eteenpäin suuri etana, jota lapset olisivat jääneet katsomaan, jollei Pertti olisi heitä hoputtanut tullessaan viimeisenä kuormansa kanssa.

Mökin portaat ja lattialankut narahtelivat heidän astellessaan pitkin terassia ovelle. Sirja haistoi mökin oman tuoksun, jossa oli kesää, järveä ja lämmintä tuulta, sekä puun oma tuoksu sekoittuneena yhteen. Hän avasi oven ja lapset juoksivat sisälle, kinaten siitä kumpi saisi nukkua yläpedillä.
Sirja pudisti hymyillen päätään ja astui hänkin hämärään tupaan ja nosti ruokakassit hetkeksi pirttipöydän päälle.

Pertti nosti kantamuksensa hänkin pöydälle, josta Sirja ne kantoi oikeille paikoilleen, Pertin viedessä maidot ja muun kylmätavaran pieneen kylmäkellariin, joka sijaitsi rinteessä, puiden suojissa.
Kun perhe yhdessä järjesteli, paloi takassa pian iloinen valkea ja saunan piipusta kohosi savu. He saattoivat viimeinkin rentoutua ja nauttia hetken luonnon hiljaisuudesta, joka ei mitenkään onnistunut kaupungissa, missä oli aina kiire ja kova hälinä.

Tunteja myöhemmin kun lapset olivat jo untenmailla, Sirja ja Pertti istuivat terassilla ja katselivat pimenevää maisemaa siemaillen välillä mukanaan tuomista siideritölkeistä ja nauttivat viikonlopun alusta.

[Nefertiti]

Korjasin nuo kuvat, kun eivät näkyneet.
Voisi pitkästä aikaa naputella jostakin kuvasta pienen tarinaisen tähän. :)

[Nefertiti]

Mahtava kirjoitelma ja ihanan musiikin olit löytänyt. Siis uskomattoman upea ja kaunis. :) *ihailee ja huokaa*
Mä voisin melkein tehdän tämän pohjalta kuvan simsillä. Näen toki tuon lammen rannan, mutta myös usvan vaaleaan pukeutuneen kauniin hahmon, jonka vaaleat kasteiset hiukset katoavat usvaan ja jonka silmät ovat kuin tuo tumma lampi, syvät ja täynnä muistoja ja tarinoita.

Ai että kun tuo kuva ja musiikki saa aikaiseksi mielenkiintoisia ajatuksia ja mielleyhtymiä. :)

Ai vielä piti sanoa, että tuo musiikki on niin kaunista, että saa minut liikuttumaan. *huokaus*

[Nuubialainen Prinsessa]

Musiikki on kyllä ihana ja rakastan tuota lampimaisemaa, mutta kirjoitelmasta en nyt niinkään sanoisi :DD
Kiva kuitenkin, jos pidit. Mietin kaksi kertaa, että laitanko tätä tänne Jupliniin vai en, kun olen jo pitkän aikaa laittanut useat tekemiäni runot ja runonovellit sinne blogiini...

*

Lisäys: tee toki simillä kuva, jos vain haluat. Hmm..salaperäinen hahmo, kuin lumottu usvaneito keskellä kaukaista suolampea..kuinka hän joutui sinne, ja mikä on hänen tarinansa..?

Totta, mielikuvitus lähtee lentoon ;D